Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

.

Moro Ninni

Olen seurannut palstaa n kaksi vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ketjussani käy ilmi oma taustani ja tilanteeni jollain tasolla, mutta terveys ja siihen liittyvät pelot ovat käynnistäneet minulla halun muutokseen. Minulla on ollut kaikki samat syyt, kuin sinulla. Lisäksi noidankehä on estänyt minua aloittamasta suurempaa, jo pitkään haaveilemaani projektia elämässäni.

Minulla on ollut seuraava lähestyminen muutokseen.

Mietin jo alussa, että yritän eri tapoja ja jos mikään ei muutu, korotan panoksia ja teen enemmän asialle. Pikkujuttuja, pala kerrallaan. Ensin tein tänne tunnuksen ja tilasin jonkin 30 päivää uutiskirjeen. Ei isoa muutosta. Sitten ostin verenpainemittarin ja aloin mittailemaan, jonkin verran hetkellistä apua, sitten taas lähtöruutu. Seuraavaksi päätin alkaa kirjoittelemaan tänne tammi-helmikuussa. Tähän kesään mennessä muutosta tapahtui vain vähän, mutta ongelman myöntämisessä edistyin. Määrät eivät vielä oleellisesti vähentyneet.

Seuraavaksi päätin etsiä vertaistukea. Soitin yhdelle kaverille, joka oli lopettanut käytön. Kävi ilmi, että oli käynyt Minnesota hoidon. En ollut enää totaalisen yksin asian kanssa. Kovan kriisin kautta sain asian käytyä läpi puolison kanssa elokuussa. Tämä oli seuraava askel. Ja tällä kertaa sovin hänen kanssaan (ei tarvinnut enää itsensä kanssa sopia yksin), että jos ei muutu, niin mitkä on seuraavat askeleet. Eli haen apua, jos ei nollalinja onnistu. Ei vieläkään riittävän hyvin, vaikka eteni jo parempaan. Sitten aloin avun hakemisen sekä ottamalla yhteyttä terveryskeskukseen ja Avominneen. En ole vielä tasapainossa asian kanssa, mutta tilanne on oleellisesti jo erilainen, mitä kesällä. Lue lisää askelistani omasta ketjustani.

Luin joskus rottakokeesta jossa rotat jaettiin kahteen ryhmään. Toisille annettiin virikkeitä, toisille ei. Molemmille tarjottiin vettä ja alkoholia. Ne, joilla oli virikkeitä, pysyivät pääsääntöisesti alkoholista erossa, ja taas ne joilla ei, pääsääntöisesti alkoholisoitui. Pyrin keksimään virikkeitä ja kivaa tekemistä. Tai lepoa. Ja pidän tarvittaessa vähän taukoa alkoholivirikkeistä eli kaverien kanssa juhlimisesta.

En ole päättänyt lopettamisesta mitään, vaan katson tilanteet uudella mielellä. Luin Selvin päin -kirjan muutama viikko sitten.
En usko, että muutun tosikoksi koskaan. Todennäköisesti laihdun, verenpaine laskee ja iso projektini alkaa viimeistään tammikuussa.

Tsemppiä sinulle.

Moro
Kahden pullon taktiikka on kyllä näppärä, itsekin olen käyttänyt sitä. Jos siis juopotella haluaa :smiley: .

Kyllä minullekin kynnys kertomiseen oli kova. Eikä lähikavereissakaan ollut ketään, jolle olen halunnut kertoa.

Samoin kotona, vaimolle kerroin yhden muun riidan yhteydessä. Shokki oli hänelle kova.

Tämä plinkki onkin siitä syystä hyvä. Olemme täällä sekä itseämme, että toisiamme varten.

Yritetäänkö tipatonta?

Hei Ninni!
Monia vuosia yritin vähentämistä ja aina vannotin ennen juhlia että nyt juon kohtuudella yms. Aina meni överiksi, muisti meni ja töppäiltyä tuli lukemattomat kerrat. Vuodenvaihteeen jätti morkkisten jälkeen päätin että nyt loppuu tämä touhu ja siitä asti raittiina. Perheelle olen sanonut ja kavereille olen vaan sanonut että ei tee mieli tai tällä hetkellä ei maistu. Muutaman illan vieton viettänyt alkoholittomia juomia juoden… mutta jotenkin tuntuu että mieluummin olen kotona sohvalla netflixiä katsomassa :astonished: ehkä olen nyt tylsä…
Kesällä oli helpompi kun reissaattiin ja oli enempi tekemistä nyt syksyn tullen enempi erakoitumista. Välillä on ollut alakuloa, katkeruutta ja itsevihaa että miksi olen tämmöinen ja en voi juoda kohtuudella.
Selvinpäin kirjan luin heti alkuun ja se pisti kyllä miettimään asioita.
Tsemppiä paljon matkaasi :slight_smile:

Kahden pullon taktiikka, pettämätön vinkki :slight_smile: Silloin vain on juotavan oltava punaviiniä, joka on hyvää huoneenlämpöisenä.

Tipatonta täällä yritetään, mutta vain eräisiin juhliin asti joulukuussa. Siinä tulisikin 2 kk tipatonta, jos onnistun!

ll

Minulla tipaton ei ole toiminut vielä. Viimeksi tällä viikolla taas tuli juotua työhön liittyvässä tilaisuudessa. Mutta otan haasteen vastaan, minulla ei ole mitään syytä juoda kahteen kuukauteen.

Sen sijaan paljonkin syitä tipattomaan.

Nonni, lähdetään Puuhapete yhdessä kahden kuukauden juomattomuuteen. Joulukuun ekana viikonloppuna vasta saa ottaa? :confused: :sunglasses:

Sovittu. Tämä on diili, jossa voi vain voittaa.

Moikka. Olen uusi täällä, samanlaisia ongelmia on kuin Ninnillä. Toki määrät on vain isompia, 3-4 iltaa menee viikossa ottaen. Nyt olen ollut 12 päivää ottamatta mitään ja olen päättänyt olla kuukauden ainakin ottamatta, mietin hieman tätä alkoholin käyttöä. Olen muutamalle kaverille kertonut ongelmasta, ongelmahan on liikaa käyttö. Ikää on ensi kuussa 44v, hieman alkaa tuo terveyskin mietityttämään. Kiva lukea toisten kokemuksia ja vinkkejä miten voi helpottaa mielihaluja.

l

Itsekään en kerro ongelmistani, enkä pohdi alkoholismia tuttavien kanssa. Uusille tuttaville lähinnä vain kerron lyhyesti, etten käytä. Olisi kiva kuulla kokemuksia, toimiiko avoimuus läheisille tuttaville? 3 kk & 1 viikko menty selvinpäin. Joissain tiukoissa tilanteissa keskusteluun perustuva vertaistuki vois olla ok. Kyllä tukihenkilöstä voisi olisi suuri apu, vaikka en olekaan valmis avoimuuteen juomisen ongelman tasosta ja syvyydestä. Se on hieman ristiriitaista.

On minulla auttanut kun olen ollut avoin, kaverit ei nyt odota että lähden aina mukaan kun mahdollista. Sitten minulla on yksi luotto ystävä jonka kanssa olen jutellut enemmän ja käyty asioita läpi mitä kannattaisi tehdä, siltä sain vinkin liittyä tänne. Otin kokeeksi tuon 30 päivää jutun täältä, olen sitä nyt tehnyt ja lukenut. Tosiaan olen päättänyt olla kuukauden ottamatta ja yrittää selvitellä suhtautumisestani alkoholia kohtaan, en ole ajatellut että minusta tulisi absolutistia. Vaan haluaisin että alkoholin käyttö olisi ns. Normaalia, eli minun kohdalla kun ns.aihetta juhlaan. Sauna illat, pikkujoulut tai joku järjestetty yhteinen juttu, ei kotona tissuttelu ja siitä kimmokkeen saaneena ravintolaan yksin.

Jäikin vastaamatta itse kysymykseen ?, ei ne oikein mitään sanonut. Kuuntelivat ja käsitin että ymmärtävät kantani.

Kiitos vastauksestasi Kuopion mies. Mielenkiintoista ja etenkin tuo kantaaottamattomuus. Voisin avata myös omaa taustaani. Minulla on 10 vuoden "lopettajan/vähentäjän -ura. Silloin aloin tiedostaa, että minulla on ongelma, jonka nimi on alkoholi. Olin avoin ystäville, mutta he kielsivät, että minulla olisi ollut mitään sellaista ongelmaa. Eivät siis uskoneet, eivätkä tukeneet. Houkuttelivat ryyppyjuttuihin, tottakai, nuoria oltiin.

Ottaen huomioon tämän ajan, olen ollut kuin sinä Kuopion mies. Ehkä olin 10 vuotta sitten samassa pisteessä kuin sinä nyt. Halusin alkoholista parhaat puolet. En siis ollut valmis lopettamaan käyttöä, vaikka tiesin olevani ongelmajuoja.

Pysyvää raittiutta en ole saanut 10 vuoden aikana. Toiveet juoda kohtuudella, ovat takanapäin. Lopettajan rooli on hyvin vahva. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Sen verran ovat kovia nuo toistuvat ryyppyputket ja itsensä telomisen riski on niissä suuri. Kohtuudella juominen on mahdotonta, ehkä yhden pari annosta voin ottaa, mutta seuraavana päivänä se edellisen päivän alkoholin kanssa “flirttailu” voi laukaista rankan juomisen. Silti roikun mieluummin täällä vähentäjissä, koska tämä on turvallisempaa, jos käy jälleen niin, että ratkean juomaan. Tuurijuopon elämää. Usein olen hyvin varma halustani olla raitis, mutta toisinaan sitä koetellaan kovalla kädellä.

En ensin huomannut viestiäsi, Ninni. Se oli jäänyt tuonne ensimmäiselle sivulle ja siksi vastasin ensin Kuopion miehelle.

Se, mitä kirjoitat Ninni, on hyvin tutun kuuloista pohdintaa. Itselläni myös se vaikuttaa, miten tieto vaikuttaisi työelämässä, jos tulee alkoholistin leima. Uusissa ystävyyssuhteissa naisiin, en kerro ongelmastani mitään, koska en luota siihen, että heiltä löytyisi minkäänlaista ymmärrystä asialle. Voisivat tosiaan alkaa katsoa minua kieroon tai säälivästi tai alkaa selittämään muita ongelmiani alkoholismillani. Olen usein havainnut kaveripiirien petollisuuden ja juoruilun. Siksi en niihin kovin luota. Olen pääasiassa yksin. Mutta nautin kyllä ihmisten seurastakin, kun siihen on tilaisuus. Tämä korona-aika on ollut poikkeuksellista aikaa. On oppinut sietämään paremmin yksinolemista kuin aiemmin.

Hyvä Ninni.
Kirjoitat monen ajatuksesi suhteen pelkkää asiaa. Itse olen täällä lukenut vuoden mittaan monien “vakiohenkilöiden” kertomuksia, joissa oli paljon vuorovaikutusta ja vertaistsemppausta. En ehkä olisi niin pessimistinen onnistumisten suhteen; aika moni on oikeastikin vähentänyt. Mutta se siitä, itse ainakin koen saavani täältä ajatuksia.

Piilo/jemmapullo on ollut käytössä jo muutamia vuosia. Ja heikointa on ollut, jos on ihan ilman muiden kontrollia eli yksin kotona. Silloin ei tarvitse näytellä vaan voi vetää kaksin käsin. Ja itsellä on myös ollut periaatteena ostojen suhteen, ettei “se” saa loppua kesken. Se himo on välillä ihan ylitsepääsemätön. Kun tarkemmin miettii, niin ei itselle tule mieleen mitään muuta, mitä ei voisi lopettaa “kesken”.

En ole myöskään avautunut kenellekään tilanteestani. Vaikka jollain muulla olisi yhtä hyvä “julkisivu ja kulissi”, niin silti en usko tilanteen mitenkään lähentävän esim. kaverisuhdetta. Sen sijaan puolisoni tietää tilanteen, sen kompleksisuuden ja kannustaa vähentämistaistelussa.

No kesä meni ihan yli kaikkien rajojen, vaikkei mitään hälyttävää tai vakavaa sattunutkaan, ja kaikki hommat on saatu hoidettua. Mutta ei tosiaan aamulenkkiä olisi monenakaan päivänä voinut vetää. Nyt olen saanut hieman niskasta kiinni ja viikko viikolta vähennettyä. Tavoite olisi ainakin alussa su-to tipatonta ja pe-la nekin kohtuukäyttöä. Itse en myös pysty ajattelemaan kokonaan lopettamista, vaikka se on väistämättä edessä, jollei konkreettista ja merkittävää parannusta tapahdu. On se niin vaikeaa ajatella luopumista kokonaan, vaikka sen tehneet ovat tietysti ilomielin oman päätöksensä kannalla. Näissähän on vahvat mielikuvat taustalla. Esim. eräs takavuosien kepulainen (nimeltämainitsematon) pääministerihän oli absolutisti, ja kyllä suurin osa ihmisistä pitää häntä hyvin hymyttömänä ja ilottomana henkilönä. Vaikkei se todennäköisesti mitenkään liity hänen alkoholinkäyttöönsä. Mutta yleisesti ottaen juomattomia pidetään “tylsempinä”.

Tsemppiä joulukuun suuntaan; pysy vaan täällä kirjoittamassa