Hieno juttu ja kiitos myös sinulle palstalla olosta ja tuestasi muille ![]()
Paljon onnea!
Onnea 16kk raittiudesta ![]()
Terve teille
Kirjoitan tänne, kun en nyt muutakaan tiedä. Todella mahtavasti alkanut orastava parisuhde päättyi ennen kuin se kunnolla pääsi alkuun.
Käsittämättömän kovaa tämä päättyminen iski. Aikuista miestä ottaa mahasta. En kyllä toisaalta olisi arvannut, että tämän ikäisenä ihastuminen voi olla niin totaalista.
Moneen otteeseen päivän mittaan suruun juominen on käynyt mielessä, mutta riskiä juomiseen ei todellisuudessa ole. Mökillä on kyllä kolme siideriä kesän vieraiden jäljiltä, ja kauppakin muutaman kilsan päässä auki.
Mutta enpä juo. Tulin saunaan ja suren menetystä ja jätetyksi tulemista. Ehkä pelkään hieman yksinäisyyttä.
Pari alkoholitonta olutta kaverina jäähdyttelen terassilla ja kuuntelen musiikkia. Mikään ei silti kaduta ja tästäkin selvitään.
Kaikesta huolimatta hyvää marraskuuta. Älkää juoko suruun, iloon, masennukseen tai marraskuun synkkyyteen.
T. Puuhapete
Onpa surullista tuo suhteen päättyminen. Kipeästi se käy sydämeen. ![]()
Aika samanlaisia nämä rakastumis-, ihastumus- ja sydänsuruasiat ovat iästä riippumatta.
Selvin päin ne on kuitenkin kestettävissä. Järkeviltä kuulostavat nuo keinot, joilla oloasi helpotat.
Toivotan sinulle voimia tuon tunnemylläkän kestämiseen ja läpi käymiseen. Yksinäisyyskin voi hyvinkin olla tilapäistä, vaikka se nyt tuntuisi musertavalta❤️
@metsänpeitto1 kirjoitti jo edellä ajatuksia, sanoja joilla minäkin olisin yrittänyt lohduttaa sinua @Puuhapete
Voimia, sydänsurut ovat raastavia ![]()
Olen todella pahoillani. Itseäni on raittiina isompia vastoinkäymisiä kohdatessani lohduttanut se, että niistä tulee pääsemään nopeammin yli, koska prosessia niiden käsittelyyn ei voi pistää samalla tavalla paussille, kuin alkoholin kanssa varmasti meillä monella oli tapana tehdä. Onhan siinä opettelua kohdata kaikki elämän ikävyydetkin raakana ilman ryyppyä, mutta sen myötä saa kuitenkin oman kokemukseni mukaan lopulta enemmän niitä hyviä päiviä, kun ne ikävät asiat eivät pyöri ikuisuuksia tuolla ajatuksissa, joita joutuu jatkuvasti vaimentamaan itseään myrkyttämällä.
Olen pahoillani menetyksestäsi. Hienoa että jaksat silti olla korkkaamatta. Voimia!
Lyhyt lause - mutta erittäin hyvä.
Kiitos kaikille tästä. Onpa kyllä hieno yhteisö minulla tässä. Oletteko ajatelleet, että tämä on opettanut teitä paljon myös toisten ihmisten kohtaamiseen.
Mielestäni meissä huokuu alkoholismin opettamana joku yhdistelmä nöyryyttä yrittää, kiitollisuutta, optimismia ja toivoa. Ja toisten kannustus on kyllä
.
Aamuun heräsin levollisena, tein jumpan söin aamupalan rauhassa. Kaveri poikkesi tänään ja teimme vähän ulkona hommia.
Hyvää sunnuntaita ja voimia myös teille elämässänne, kiitos kaikille!
T. Puuhapete
No, sitä sattuu yhdelle jos toiselle…
Minäkin tuossa eron jälkeen menin ihastumaan kovasti. Taisi olla mukana aika paljon myös halua tulla hyväksytyksi taas, iloa siitä että kelpaa, ja jotain muuta vielä päälle. Noh, sydänsurujahan siitä tuli. Mutta toivuttu on siitäkin, eikä alkoholi käynyt edes mielessä kesken prosessin. Sen olen kyllä huomannut, että nyt kun olen hetken ottanut rauhallisemmin, niin päähäni on tullut huonoja ajatuksia parista rentouttavasta. Tarkoitan, sitä, että lähtis baariin ja ottaisin muutaman rahoittamaan mieltä, jotta uskaltaa lähestyä ketään. Sanomattakin on selvää, että huono idea. Niinpä soitin kaverilleni (joka kyllä juo), että lähdetäänkö joku ilta baariin, kun painelen sinkkuna nykyään. Mainitsin erikseen, että voin ajaa koko illan, kun en enää juo.
Noh, tämä lähti jo sivuraiteille. Joka tapauksessa, et tässäkään asiassa ole yksin. Samanlaisia päättömästi ihastuvia näpeilleen saavia on muitakin. Tsemppiä!
ps. mä menin vielä pikkutaon jälkeen uudestaan samaan leikkiin ja sama kohtalo taas…
Onnittelut 16 raitiista kuukaudesta! ![]()
… Ja pahoittelut suhteen kariutumisesta. Sydänsuru ei katso ikää. Yksinäisyyttä tulee itsekin ajottain koettua, pelättyä, surtua ja toisaalta myös kaivattuakin. Ehkä silläkin on monet kasvot.
Voimia!
@Puuhapete onnittelut hienosta onnistumisesta ![]()
Terve kaikille
Seuraava kuukausi lähentelee loppuaan. Alkoholi on melko harvoin mielessä, mutta viikonlopun jutuista halusin itselleni ja teille raportoida.
Minulla oli vieras viikonloppuna mökillä ja ohjelmassa ruokaa ja sauna.
Ostin ruokien lisäksi pikkupullon valkoviiniä ja yhden IPA -oluen vierasta varten. Valkoviinistä käytin puoli desiä ruokaan ja loput tarjosin vieraalle. IPA jäi häneltä juomatta ja meni yhden siiderin viereen kaappiin. Sìideri on ollut siellä 4kk.
Tässä vaiheessa tuntuu, että elämäni on muuttunut oikeasti. En kaipaa nousu- enkä laskuhumalaa, en odota viikonlopun juomista, en etsi juomista kotoa, en haikaile mihinkään juomistilaisuuksiin.
Juominen ei kiinnosta, siihen liittyvät olotilat edustaa minulle sellaista minää jota en halua olla.
Elämäni on muuttunut radikaalisti vuodesta 2018 kun ekan kerran kävin työterveydessä tästä puhumassa.
Jos joku tämän lukija etsii motivaatiota ja ei ole varma pystyykö muutokseen, etsi Puuhapeten ketjut ja tutustu niihin.
Jos tällä alustalla on suorien viestien mahdollisuus, saat laittaa viestiä tai kysy tässä ketjussa. En tiedä osaanko auttaa, mutta voin kertoa ajatuksiani.
Kiitos myös kaikille minun kannustajilleni ja kanssakulkijoilleni. Hyvää syksyä.
T. Puuhapete
Terve teille ja rauhaisaa joulua.
18kk rajapyykki juomatonta aikaa häämöttää muutaman päivän päässä. Alkoholittomia jouluja on jo takana kuitenkin neljä.
Elämä on muuttunut erittäin paljon neljässä vuodessa. Raittius, mielenrauha, selkeys, uusi työ tai pikemminkin loppuelämän elämäntapa. Ja avioero.
Avioerokin on konretisoitunut uudella tavalla tänä jouluna. Vaikka asia on ollut selvä jo 2 vuotta minulle, muutos on kestänyt.
Kävin eilen ex- puolison vanhemmilla joulupöydässä ja joulua viettämässä, siellä oli omat lapseni, serkkunsa ja myös ex-puoliso. Kaikki oli hyvin ja tosi mukavaa.
Mietin lähtiessäni, että onpa jännä että miksi minun nyt pitää lähteä tästä. Lapsetkin kysyivät. Lähtö oli myös siksi tunteikas, kun ex appivanhemmille hetki oli vähän kuin minusta luopuminen lopullisesti. Olemme aina tulleet tosi hyvin toimeen.
Mutta silti lähtö eilen illalla oli selvä. Halusin erilaisen elämän, en sitä mikä minulla oli ex puolisoni kanssa. Vaikkakin samalla luovun yhteisistä hetkistä lapsieni kanssa, ja tällaisista perhejuhlista joissa olen ollut jopa enemmän kotonani, kuin oman perheen kanssa.
Tässä on minulle paljon samaa, kuin alkoholin kanssa. Vuosia kestänyt huono, jopa toksinen suhde. Paljon hyviä hetkiä ja asioita, minkä takia on helppo jäädä ja helppo haikailla ja ajatella menettävänsä, kun luopuu.
Halusin luopua alkoholista, koska se oli minulle vahingoksi. Painoi alaspäin, esti tekemästä tärkeitä asioita. Pelottiko tai ahdistiko luopuminen? Kyllä. Tuliko parempaa tilalle? Kyllä.
Sama parisuhdejutuissa.
Minulle avain muutokseen viimeisen 5v aikana on ollut merkityksien ja elämän tarkoituksien pohtiminen. Ja mahdollisten suuntien löytäminen. Mutta ennen kaikkea muutokseen ryhtyminen. Muutos on ollut hitaampaa, mutta isompi, mitä kuvittelin.
Väliiin on mahtunut pettymyksiä, takapakkeja, turhautumista ja kaiķkea mahdollista. Mutta kun merkitys on ollut selvä, ja työ alkanut kohti uutta, ei vastoinkäymisistä ole ollut todelliseksi esteeksi.
Hyvää joulua ja vuodenvaihdetta teille ja kiitos matkaseurasta.
T. Puuhapete
Hyvin osasit kiteyttää tunnelmia. Vähän samoja tuntemuksia täälläkin koska vietän joulua exän luona. Näin on ihan hyvä, mutta pidempi aika toisi taas kaikki vanhat toksiset kuviot elämään. Alkoholi väritti molempien tietä avioliiton aikana, moni riita olisi jäänyt pois, mutta kyllä oli luonteiden sopimattomuuttakin. Hyvien hetkien kohdalla miettii onko sitä tehnyt oikean ratkaisun, mutta on sitä. Sama ehdottomasti pätee myös alkoholin kohdalla.
Oikein hyvää tulevaa vuodenvaihdetta Sinulle
Olipa hienosti avattu ajatus. Hyvin samanlaisia keloja olen itsekin miettinyt viime aikoina, osaamatta kuitenkaan niitä kunnolla sanoittaa. Veit minua taas askeleen eteenpäin, kiitos siitä.
Kiitos kommenteista ja hyvää uutta vuotta kaikille.
Tänään tuli 1.5v juomatonta aikaa täyteen. Tuntuu noin kirjoitettuna kyllä pitkältä ajalta. Ja yllättävän selkeänä on mielessä edelleen alkoholin tympeä maku ja erilaiset huonot olotilat mitä siitä juomisesta seurasi.
Nykyään tuntuu oudolta ajatus, että en voisi illalla ajaa. Vaikka junalta kotiin. Tai saunaillasta. Joulupöydät, uudet vuodet, juhannukset, lentomatkat, kesäjuhlat, tylsät syksyn illat, kaikki menee eri rutiineilla mitä ennen.
Mihin se aika on mennyt? Elämään yleensä, kävelyyn, ulkoiluun, lapsiin, uuteen elämään kotona ja töissä, vastoinkäymisten taklaamiseen ja arkeen. Tosi paljon olen omia toiveita, tarpeita ja käytöstäni miettinyt. Mitä haluan, miksi, miten.
Monet tapaamani uudet ihmiset sanovat, että olen rauhallinen ja selkeä. Tämä on ollut itselleni uusi juttu.
Mutta toisaalta analyysi on varmasti kohdallaan. Viimeiset vuodet olen hakenut ja löytänyt elämäni uutta suuntaa ja tarkoitusta. Suunnan löytyminen huokuu minusta. En ylianalysoi tai mieti liikaa, yritä päteä, hätäile. Tai ainakin merkittävästi vähemmän kuin ennen.
Saattanen jatkossakin kirjoitella tänne, vaikka tuntuu että elämässäni on kääntynyt uusi lehti. Pyristelty on päättynyt. Rauhallisesti astelen eteenpäin, katselen ympärilleni ja välillä hengittelen.
Hyvää uutta vuotta 2026 ja tsemppiä kanssakulkijoille.
T. Puuhapete
Paljon onnea puolestatoista vuodesta! Täällä perässä taaperretaan.
Tämäpä kohlahti. Näin se on - juuri tuota samaa kirjoitin tuonne omaan ketjuuni hetki sitten. Lieneekö sitten joku yleismaailmallinen raittiuden määrite tämä ![]()
Onneksi olkoon ja oikein hyvää uutta vuotta @Puuhapete