Olen viitisen vuotta palstalla ollut, viimeisen pari vuotta vähemmän. Erilaisten vaiheiden jälkeen olen lähtöruudussa.
Elämä on taas erilainen, ongelmat osittain samat. Juominen ja sen aiheuttamat teveysongelmat ja pelot päällimmäisenä.
Lopettamisen ei onnistunut, juominen palasi viime vuoden syksyllä. Määrät jopa suurempina. Ajoittaisia 1-3 viikon taukoja olen useamman pitänyt viime aikoina, osin antabuksen voimalla.
Kesäkuussa juomapäiviä oli 16, eli noin puolet. Terveyshuolet melkein ovat päivittäin mielessä.
Kesäkuun juomatauko alkoi antabuksella. Ja sitten tuli myös öistä kutinaa ja vatsan turvotusta. Ja pelkoja maksaongelmista.
Varaan vihdoin labra-ajan. Helmikuusta lähtien ollut tarkoitus ja ajatus.
En tiedä, miksi en ole saanut kirjoitettua aikaisemmin. Omaa epäonnistumistako tässä olen märehtinyt.
Tervetuloa - samojen ajatusten ja pyristelyjen parissa täällä on itsekin ollut ja ei me varmaan ainoita olla, mitä tekstejä lukee. Siksipä tämä on niin pirullinen koukku kun pitää otteessaan vaikka ne huolet omasta terveydestäkin hyvin tiedostaisi. Hyvä, että varaat labra-ajan. Itsekin sen varaaminen on aina pelottanut, tai jos esim työterveydessä on otettu testejä on ollut pelko, että jos maksa-arvoissa näkyy jotakin niin sitten pitää kohdata totuus silmästä silmään. Tähän asti ei ihme kyllä ole näkynyt mitään, mutta ei ole kiva miettiä näitä. Siksi itsekin päätin taas kerran, että nyt saa riittää. Kovasti tsemppiä ja voimia pysyä raittiina.
Moikka Puuhapete ja tervetuloa takaisin! Kirjottelin pari vuotta sitten samaan aikaan silloisella nimimerkilläni Elohiiri. Tuossa joku aika sitten mietinkin, miten sinulla mahtaa mennä. Kurjaa, ettei sitten lopulta ihan nappiin, mutta josko tällä kertaa. Muistan, että yrityksesi oli silloin tosi hyvä ja otin onkeeni ajatuksesi siitä, että jokainen retkahdus tarkoittaa, ettei siihenastinen keinovalikoima riitä, vaan on otettava mukaan jotakin uutta.
Kiitoksia teille, kirjoittelin tosiaan pari vuotta sitten. Ja pääsin hyvään alkuun lopettamisessa.
Useampi kuukausi meni hyvään suuntaan. Avohoidosta oli iso hyöty, suosittelen ehdottomasti.
Minulla kävi vähän huono tuuri yhdessä kohtaa ja hoitosuhde katkesi. Uskon, että olisin onnistunut jo ilman tuota katkeamista. Juominen tuli sitten 4kk katkeamisen jälkeen takaisin pikku hiljaa.
Tällä hetkellä asiat eivät ole surkeasti (ellei labrassa löydy surkeutta), mutta ei hyvinkään.
Rämpimistä elämä on monessa kohtaa ollut ja viime viikkoina kasvavia terveyshuolia, jotka nyt sitten saivat minut vähitellen toimimaan.
Sain labran jo huomisaamuksi.
Kiitos teille kanssakulkijat ja kiitos myös tästäkin juomattomasta päivästä.
Labrat tuli ja verensokeri oli tosi korkea, samoin kolesteroli.
Sen sijaan S Alat oli viitearvon alle.
Sain lääkärille ajan ja mitattiin myös verenpaine, ja melkoinen lukema tuli, 200 huiteli ylempi arvo.
Samantien vaihdettiin verenpainelääkkeet.
Ensi viikolla uusi labra ja sitten tarkemmat selvittelyt ja uusi aika lääkärille. Diabeteslääkkeet varmaan tulee, samoin kolesteroli.
Vähän mieltä rauhoitti. Taidan silti käydä tarkemmissa maksalabroissa vaikka omaan piikkiin. Ja olis varmaan hyvä saada sydämen terveydestä joku tieto.
Tämmöstä. Mitenkähän olis käyny jos en olisi labraan mennyt ja kesän jatkanut vielä? Varma sydänkohtaus ainankin syksyyn mennessä. Huhhuh. Kuinka holtiton sitä ihminen voi olla. Herätys nyt perkele mulle.
Kolmessa vuodessa merkittäviä terveysongelmia lisää ihan itse hankittuna. Kun kirjauduin 2021 tänne, niin verenpaine oli just rajoilla, että ok.
Minua tämä kaduttaa todella paljon. Suurin osa näistäkin juomista on pelkästä juomisen himosta yksinään juotu. Oliko sen arvoista? No ei todellakaan.
Ainoat asiat mistä olen tyytyväinen on se, että viikon olen ollut juomatta ja että menin labraan ja lääkäriin.
Miten teillä, kuinka monelle ehti tulla verenpaine, diabetes, maksakirroosi jne ennen kuin tajusitte lopettaa?
Olkaahan ihmiset viisaampia, tämä on kaistapäistä.
Hieno juttu @Puuhapete että säästyit pahemmalta! Ei pitäisi sanoa mitään varmaksi kun uusi löydös mitälie voi olla kulman takana. Mutta näyttää siltä että olen kans selvinnyt nipun napin ehjin nahoin. Verenpaineisiin kävin hakemassa lääkkeet ja P Alat himpun verran koholla mutta liittynee varmaan rajuun ylipainoon ja todennäköisesti rasvamaksaan. Nyt mielenkiinnolla odotellaan miten niille käy. Tänään oli paino -10kg ja tästä hyvä jatkaa eteenpäin.
Kymmenen päivää on mennyt juomatta. Välillä tulee juomisen ajatuksia, mutta ei kyllä juominen kiinnosta.
Torstaina tai perjantaina pitää käydä uudelleen labrassa ja ensi viikolla lääkärissä. Olo on tasoittunut, nukuttaa ihan ok ja mahan turvotus on laskenut.
Päällimmäisenä tällä hetkellä on kyllä kesälomapuuhat mielessä, jos juomismuistoja tulee mieleen, niin terveysjuttujen miettinen kyllä auttaa.
Helppoa painaa ajatus pois mielestä. Juuri nyt. Puolison kanssa helppo kyllä riidellä. Lieneekö mielialat sitten alamäessä.
Kiva kyllä, kun on energiaa. On tullut aika paljon puuhasteltua. Tein puuhommia perheen kanssa, oli oikein mukavaa. Talveksi hyvä läjä koivuklapia tuli. Käytiin myös lasten kanssa naapurissa leikkimässä ja vähän auttelin kaveria hänen hommissaan. Pari kertaa ehti myös rantasaunan lämmittää ja kaikkea muutakin passelia.
Tänään tulee pari viikkoa täyteen. Melko vaivattomasti on mennyt. Lomareissu perheen kanssa alkoi.
Eilen ja tänään kaupassa käydessä tuli viinitonkkia vastaan. Ja heti mieleen, että ostasko.
Tissuttelua lomamökillä muiden huomaamatta.
Ajatus oli hyvin ohimenevä, onneksi. Mietin kyllä saman tien ketä varten olen juomatta.
Nämä ekat viikot menee kuitenkin melko helposti , kun sen viikon saa alle. Tiukin paikka tulee olemaan jossakin 2-3kk tienoossa, kun pelkotilat maksasairauksista on muisto vain.
Haluan itselleni pienemmän vatsan ja terveet elämäntavat vihdoin.
Hyvin menee asiat juuri nyt. Juomisasiat ei ole jatkuvasti mielessä. Ja jos on, niin eivät aiheuta juomisongelmia, vaan suljen juomisajatukset helposti mielestä. Tänään oli kivaa puuhaa, pääsin aamupäivällä puuhommiin metsäpalstalle. Ja iltapäivällä sukulaisia kylässä, laitoin ruokaa.
Päivä 18 menossa tällä hetkellä. Huomenna lääkäri, jonka jälkeen odotan diabeteslääkkeiden alkavan.
Monenlaista ongelmaa ja muutosta on lähiaikoina edessä. Olemme päätyneet eroon puolison kanssa. Alkoholi ei ole painavin syy tässä. Jopa melko vähäinen. Meidän arki ei vaan millään ole sujuakseen. Communication error. Tätä on selvitelty pitkään.
Olemme molemmat helpottuneita, mutta on tässä kova souvi järjestellä asiat uusiksi. Ja jonkinlainen taloushaastekin edessä asumisjärjestelyiden takia. Aikataulua ei ole päätetty, eikä tässä mitään kiirettä ole kummallakaan (paitsi kivempi arki).
Yritän kesän aikana laajentaa sosiaalista piiriä jotta eron jälkeen ei iskisi yksinäisyys. Ja ongelmat juomisen kanssa.
No, semmoista tänään. Oli muuten mustikkaa ja kanttarelleja, menkää metsään, jos vain mahdollista. Se tekee hyvää.
Tänään tulee kolme viikkoa täyteen juomatta. Jotenkin kummallista, että tuntuu kuin aina olisi ollut näin. Pitkiä taukoja on ollut sen verran jo aikaisemminkin, että melkein pakkaa jo unohtumaan ne toisenlaiset aamut.
Kolmessa viikossa mahakivut, turvotus ja pelot ovat laantuneet.
Tilalleon tullut faktaa omasta terveydestä. Verenpainelääkkeet toimivat, paineet on nyt jo hyvät. Paino on pudonnut ja on nyt 85kg. Sama mitä ennen viimeistä juomiskautta.
Lääkärissä kävin torstaina ja aloitin diabeteslääkkeet. Seuraava labra ja diabeteshoitaja 2 viikon päästä. Lääkäri sanoi, että osa painon pudotuksesta johtuu siitä, että korkea verensokeri on vienyt lihasta. Jos nämä lääkkeet ei riitä, niin labran jälkeen selvitellään lisää. Haiman vajaatoimintaa ei ole suljettu pois. Eli insuliinipiikit saattaa olla edessä.
Olen harrastanut kohtuu paljon hyötyliikuntaa. Puuhommia, pyöräilyä, kävelyä. Ja pari kertaa käynyt jumpassa kahden viikon aikana. Olotila muuten on ihan hyvä.
Mikähän auktoriteetti mut olis saanut 5v sitten uskomaan, että kannattaa lopettaa? Jos mietit omaa tilannettasi, nyt niin älä tee niinkuin minä, vaan vaikka seuraava.
Mene yksityiseen labraan omilla rahoilla (sen verran säästyy alkoholista 2-3 päivässä)
Usko tuloksia
Lopeta
Mene labraan uudestaan toistuvasti
Nyt siis aamulääkkeet ja kahvinkeittoon. Hyvää viikonloppua teille!
Heipä hei!
Kuulostaa siltä, että ajattelussasi on tapahtunut suuri muutos. Sitähän raitistuminen usein vaatii. Kirjoituksistasi huokuu jonkinlainen rauha ja hyväksyminen.
Terveyspuoli saattaa hyvinkin pikkuhiljaa kohentua, kun elimistö ei enää rasitu alkoholista, kun kuitenkin muutoksia hyvään suuntaan on tapahtunut jo 3 viikon raittiuden aikana. Onneksi moni vaiva saadaan hyvään tasapainoon elämäntavoilla ja lääkityksellä.
Hyvä, että havahduit nyt; elimistön tila olisi voinut olla aikalailla huonompi vaikkapa puolen vuoden tai vuoden kuluttua.
Tsemppiä jatkoon ja muuttuvan elämäntilanteen mukanaan tuomiin haasteisiin. Ero vie aina voimia ja käytännön asioissakin on järjestelemistä, jos on asuttu yhdessä yms.
Ihan järkevää vähän ennakoida tilannetta, ettet putoa ihan tyhjän päälle. Monella on ollut pelkästään puoliso ja juomakaverit ja jos molemmat “poistuvat” samaan aikaan, on todellakin aika yksinäinen olo.
Onnea kolmesta viikosta, siinä kerkeää olo aika kivasti yleensä parantumaan.
Olen muuten tullut sinun kanssasi aivan samaan lopputulokseen tuosta itsestään huolehtimisesta.
Pandemian aikana päätin ottaa itselleni varmuuden vuoksi terveysvakuutuksen loppuelämäkseni, siihen kun ei lopulta tarvitse montaakaan prosenttia tuloistaan laittaa. Pihinä miehenä sitä sitten haluaa käyttää koko rahan edestä, eli aina menen kaikkiin mahdollisiin testeihin, mitä lekurit minulle keksiikään teettää.
Olen siis päättänyt ottaa vastuun terveydestäni kokonaan omiin käsiini. Tarkkailen sitä ja käyn säännöllisesti tarkastuksissa niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella.
Ei kukaan muukaan sitä voi tehdä minun puolestani ja ehkä se on ikääntyminen, mikä on tuonut muutoksen minun ajatusmaailmaani, että terveys ei ole itsestäänselvyys ja siitä haluaa pitää nykyään niin hyvää huolta, kuin vain suinkin mahdollista.
Se on kuitenkin yksi meidän tärkeimmistä voimavaroistamme, ja kun pitää itsestään hyvää huolta, niin on valmiuksia panostaa terveyteen vähän rahallisestikin.
Terve taas ja kiitos Metsänpeitto ja Setämies kommenteista.
Huomenna tulee neljä viikkoa täyteen. Melko hyvin, tai no, hyvinhän tämä on mennyt. Juomisajatuksia ei hirveästi ole. Antabusta en ole käyttänyt, riskipaikkoja ei ole ollut.
Lueskelin teidän muiden pohdintoja sosiaaliseeramisesta, oliko @Sarvikuoma ketjussa.
Myös tuli viime parin päivän aikana uusi muuttuja mukaan. Sosiaalinen piirini on hieman muuttumassa, huomaan sen jo. Ja tiedän, että osa tästä piiristä käyttää jatkuvasti (ehkä myös kohtuullisesti) alkoholia.
Mietin tuossa tänään, mitenkähän uppoan seuraan juomattomana. En haluaisi jäädä ulkopuoliseksi.
Mietin jo erilaisia juomisajatuksia. Viisaampi on kuitenkin mennä mukaan katsomaan ilman ennakkoluuloja ja juomatta. Ehkä se meneekin hyvin. Juomiseen seuran takia en halua mennä.
Mitäs, jos olenkin hyvä tutustumaan selvin päin? En usko, että ainakaan olen huono. Mitäs jos alkoholin rooli onkin pieni? Menen siis eteenpäin ja tutustun. Toivottavasti oma iloinen itseni riittää. Ja aluksi kesän kuntokuuri ja laihdutus korkean verenpaineen vuoksi olkoon se perusteluni kysyttäessä.
Tämmöisiä mietteitä. Hyvää viikonloppua kanssakulkijat.
Pikkuhiljaa nuo ympyrät muuttuu itsellänikin, olen pannut saman merkille. Lähinnä olen kylläkin vapaaehtoisesti ajautunut enemmän omiin oloihini ja jättänyt sosialisoimisen vähemmälle.
Juuri hiljattain minut jätettiin kutsumatta yksiin bileisiin, kun en enää harrasta kännäämistä.
Tiedän juhlien olevan kuitenkin todella kosteat ja kekkereiden isäntä ei halunnut pistää minua vaikeaan asemaan, kun se tiesi että minä en halua enää sellaiseen osallistua, mutta jos kutsuttaisiin, niin en ehkä viitsisi kieltäytyä.
Sain siis kutsun tuollain vähän jälkikäteen ja oli ihan helppoa yhtyä isännän mielipiteeseen, että kutsumatta jättäminen oli ihan oikea peliliike.
Mennään ennemmin kahville joku toinen kerta selvin päin. Tai jätetään menemättä, jos mitään yhteistä ei enää sen juomisen lisäksi löydykään.
Kuviot siis muuttuvat ja hyvä niin.
Oikein hyvää viikonloppua myös sinulle!
On se karua… itsellänihän ei tosiaan löytynyt mitään yhteistä ex-bestiksen kanssa. Silmäni avautuivat näkemään, kuinka vihksahtanutta ystävyyttä se oli ja kuinka ivallinen/ilkeä ex-bestiksestä oli tullut vuosien saatossa.
Olen pohtinut itsekin miten mahtaa ystävyys eri henkilöiden kanssa muuttua. Saatan aavistaa jonkun jonka kanssa tapaamiset vähenevät koska yhdessäolo on ollut liian alkoholikeskeistä. Tai toisekseen siksi että molemmat ovat jo kamppailleet että pitäisi vähentää. Juova alkoholisti ei yleensä halua raitista seuraa muistuttamaan että asialle pitäisi tehdä jotain.
Mutta toisaalta… minulla on ainakin yksi hyvä ystävä jonka kanssa tekemiset ovat vähentyneet yhtäältä sen takia että han on kokenut juomiseni rasittavaksi ja toisaalta sen takia että minä en ole saanut hänestä enää hyvää ryypiskelyseuraa. Uskon että voisimme olla taas enemmän tekemisissä.
Selvennän vielä, että mielessäni on tapaus, jossa olen tutustunut uuteen ihmiseen, mutta en vielä tiedä miten hän suhtautuu alkoholiin.
En halua tehdä millään muotoa tehdä omasta juomattomuudestani numeroa. Mutta tiedän, että on hyvinkin edessä tilanne jossa minulle kohteliaisuudesta tarjotaan.
Miten taklata tilanne mahdollisesti tärkeän tuttavuuden kanssa ilman, että tästä tulee ongelma?
Jokainen lähestyisi asiaa omasta lähtökohdistaan. Omat lähtökohtani ovat että en anna minkään ihmissuhteen tulla raittiuteni tielle. Ja toinen on että raittius on ainakin tälle hetkellä elämässäni niin iso numero että siitä puhumista on vaikea välttää. Ja kolmas ehkä se että huomaan olevani koko ajan avoimempi ongelmastani läheisilleni. Se voimaannuttaa ja auttaa pysymään päätöksessä. Luon uutta nahkaani raittiina minuna.
Joten jos minä olisin tuossa tilanteessa niin menisin aika avoimin kortein ja katsoisin mitä tapahtuu. Jos raittius olisi ongelma niin sitten parempi että tuttavuus loppuu ennen kuin tulee enempi vahinkoa omalle raittiudelleni.
Olen ihan samaa mieltä kuin Raisumojito. Jos raittius on itselle tärkeä tavoite, niin ei sitä ainakaan uudelta ihmiseltä kannata salailla. Vaikka tavallaan ymmärtääkin, niin samalla ei, kun ihmiset salailevat isoja asioita aluksi odottaen, että uusi tuttavuus kyllä senkin sitten hyväksyy, kun ensin tutustuu muuten. Sanoisin, että jos näennäisesti hyväksyykin, hiertämään se jää, edes jollain tasolla. Mieluummin noin, että jos toiselle tärkeä asia on toiselle ongelma, parempi kun tuttavuus loppuu alkuunsa. Varsinkin, kun tässä voi raittius jopa vaarantua, jos sortuu mielistelyyn.
Tosin samalla uskon, että harvemmalle raittius on oikeasti sellainen ongelma, ettei halua edes tutustua. Eiköhän se este useammin ole liiallinen juominen. Ja jos nyt oikeasti toisen raittius niin häiritsee, jätän ainakin itsekin mieluummin tutustumatta. Sellaisen ihmisen kanssa en usko arvojen kohtaavan riittävästi muutenkaan.
