Jos alkoholia tarjotaan, niin minusta kannattaa heti sanoa suoraselkäisesti että valitettavasti en käytä, ottaisin mieluummin jotain alkoholitonta. Jos asia herättää kysymyksiä, niin sitten on vaihtoehtoina keksiä jokin pehmentävä tekosyy kuten lääkekuuri tms, mutta parempi toki sanoa suoraan että alkoholi ei minulle sovi. Jos kyseessä on luottamuksellinen/syvempi tuttavuus, niin varmasti jossain vaiheessa on luontevaa, ja hyväkin, kertoa että alkoholin kanssa on ollut ongelmia ja sen vuoksi korkki on kiinni. Ihmisiltä kyllä löytyy myötätuntoa alkoholiongelmia kohtaan, koska lähes jokaisella on joku tuttu tai sukulainen joka on asian kanssa painiskellut.
Jokatapauksessa: Jos tuollainen tilanne, missä uusi tuttavuus tulee tarjoamaan alkoholia on tulossa, pitää siihen valmistautua ajatuksen tasolla huolellisesti. Kyseessä on siinä mielessä vaaran paikka, että juuri tuollaisissa tilanteissa helposti ns. suojaus pettää, ja alkaakin ajattelemaan että kyllähän tässä nyt yhden voi ottaa jne.
Itse olen alkanut huomaamaan, että loppujen lopuksi aika harvoille ihmisille minun juomattomuuteni on ongelma tai todellinen harmin aihe. Ja jos on, niin en minä välttämättä semmoisia ihmisiä enää elämääni halua, koska ei se minun ongelmani ole jos joku ei pidä minun valinnoistani oman terveyteni suhteen.
No tämä. Kyllähän sama saattaa koskea muutakin. Eräs tuttavani aloitti vähän kypsemmällä iällä puolivakavan liikuntaharrastuksen, lääkärin annettua pysäyttävää palautetta. Hänkin kertoi, että osa kavereista karsiutui sen myötä. Joitakin ärsytti jo se, kun hän ei enää syönyt lainkaan herkkuja yhteisillä tapaamisilla, vaikka kuinka yritti olla tekemättä asiasta numeroa. Aiemminhan hän oli ollut monien syöpöttelyjen organisaattori ja aktiivisin osallistuja. Laihtuminen ja terveyden koheneminen se vasta joitakin satuttikin niin, ettei enää edes haluttu olla tekemisissä. Varmaan asiaa seliteltiin itselleen ja toisilleen tuon henkilön ylpistymisellä, mitä en kyllä hänet aika hyvin itsekin tietäen usko. Ihan sama kuvio kuin monella meikäläisellä täällä siis.
Jännä, miten sitä näitä juttuja itselleen kääntelee ja vääntelee.
Kävin eilen tätä tuttua moikkaamassa, syömässä ja baarissa. Olin autolla ja sinänsä eilen ei ollut ajatustakaan juoda, että hyvä alku.
Oli kivaa pitkästä aikaa jutella sekalaisia asioita ja vähän laajentaa sosiaalista piiriä. Ja tuntui siltä, että tulemme varmasti juttuun tosi hyvin tulevaisuudessa ilman alkoholiakin.
Kun luin ja mietin teidän kommentteja, ja mietin eilistä iltapäivää ja tunnelmia tapaamisesti, niin hyväksytyksi tulemisen tarpeesta tässä minulle on kyllä kysymys.
On kivaa ja tärkeää tulla hyväksytyksi ja olla osa seuraa. Mutta ei minun tarvitse joka porukkaan päästä, tai ainakaan ei alkoholia tarvi juoda.
Tottakai se on helpomman tuntuista aloittaa juttu, kun on juonut. Mutta eiköhän tässä iässä jo sen verran ole kokemusta, että uskaltaa suunsa avata ilman alkoholia.
4 viikkoa juomatta tuli eilen täyteen. Seuraavat pari viikkoa, uskon että sujuu helposti. Aikataulut ja tekemiset on tiedossa ja suunnitelmat selvät. Firman kesäjuhlat ensi viikolla olisi pieni vaaran paikka, mutta lähden aamulla aikaisin pois, niin hyvin tulee onnistumaan, uskon niin.
Hassua muuten, että raitistuessa saattaa kovastikin miettiä, mitä joku juomattomuudesta sanoo tai miettii, ku eihän sitä juodessa pysähtynyt miettimään, mitä muut siitä juomisesta miettivät.
Kukin meistä on voinut kohdata elämänsä aikana moniakin potentiaalisia ystäviä tai kumppaneta, jotka ehkä ovat vetäytyneet, kun ovat huomanneet meikäläisten runsaahkon juomisen.
Olisin sillä kannalla, että enemmän se juominen ongelma ihmissuhteille on kuin juomattomuus. Tai jos juomattomuus on ongelma, kyseessä on useimmiten alkoholisoitunut ihminen, jonka hyväksyntää ei olekaan tarpeen hakea oman raittiutensa vaarantamalla. Kohtuukäyttäjälle luulisi olevan se ja sama, ottaako uusi tuttu kaljan vai eikö ota, heavyuser alkoholittomasta valinnasta pillastuu ja ei ehkä ole hyvää seuraa.
Uusi ihmissuhde on uusi mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä; yhteinen aika on jotain muuta kuin juomista jo alun alkaen. Myöhemmin voi halutessaan avata alkoholiongelmaansa,jos ja kun siltä tuntuu.
Puuha-Pete, näytät hyvin menevän eteenpäin raittiuden polulla, tsemppiä jatkoon!
Minulla on kokemusta seurustelusuhteesta alkoholiongelmaisen henkilön kanssa. Yritin silloin muutamia kertoja vähentää/lopettaa juomistani, ja kyllä siinä toisella osapuolella joka kerta alkoi aggressiivinen manipulointi ja suoranainen syyttely jotta palaisin takaisin ruotuun, eli juomaan hänen kanssaan. Nyt onneksi ymmärrän tuon(kin) kuvion järjettömyyden ja haitallisuuden itselleni… Mutta joo, on se aivan satavarmasti niin, että muiden juomattomuus on ongelma ainoastaan niille, joille heidän oma juominen on ongelma.
Varmasti palaan näihin ihmissuhde- ja sosiaalisiin kiemuroihin, kun asiat taas etenee.
Viisi viikkoa tulee tänään täyteen viimeisestä juomisesta. Eilen oli firman kesäjuhlat, koko päivän ohjelmaa. Lounas, keskusteluja, sauna, illallinen. Alkoholia oli runsaasti tarjolla, mutta kovimmista juojista yksi oli autolla ja toinen kotona. Tunnelma oli iloinen, mutta aika rauhallinen. Juomattomuuttani ei ihmetellyt kukaan ja myöskään mitään juomiseen kehottelua.
Mietin kyllä illan mittaan monta kertaa, että joisin. Ehkä olin loppujen lopuksi aika heikoilla jäillä, jos joku olisi työntänyt eteenpäin, olisinko juonut?
Olisi ollut surkea olo aamulla väsyneenä ja todennäköisesti olisin korjaillut asiaa tänään. Kun 27.6. join, korjailin 3 päivää, kunnes olo oli kauhea.
Mitähän varmistimia voisi keksiä? Onko teillä ehdotuksia? Vai jättääkö vaan väliin?
No, tilanne loistava. 5 viikkoa täynnä ja hyvillä mielin eteenpäin.
Kysyit neuvoja. Ei ole valitettavasti mulla jakaa, eikä mielikuvitukseni riitä, koska olen itse samassa aiheessa surkea vastustamaan jos olosuhteet ovat suotuisat. Ehkä voisin varovasti neuvoa pitämään huolta itsestä. Silloin muut eivät keinuta paattia vaan itse tietää, mitä on tekemässä ja miksi. Eikä oikeastaan välitä, jos jollekin juomattomuus on ongelma. Ei tarvi hakea hyväksyntää seurasta, kun hyväksyy itse itsensä. Tietää heikkoutensa ja vahvuutensa eikä tarvi juoda siksi, että kuuluisi johonkin ryhmään ja “että kaikilla olisi kivaa”, jopa sillä, joka on ajatellut, kuinka hyvin sillä itsellä menee, kun vertaa itsensä sinuun. Hyi että oksettaa tällainen toiminta ja se, että joku on tehnyt sitä mulle. On onneksi entinen ystävä. Enkä ihmettele enää yhtään, miksi mulla oli aina tasaisen paha olo hänen seurassaan. Ehkä sanon myös sen, että joskus kannattaa jättää menemättä, jos tuntee, että vanhat himot alkavat nostaa päätään. Aina siellä tuppaa olemaan joku joka sanoo, että eihän se yks mitään haittaa.
Kannattaa pohtia milloin sun motivaatio on korkeimmillaan ja yrittää ajoittaa se kiusaavaan tilanteeseen. Mulla lenkkeilyn jälkeen on huikeat endorfiinit ja silloin haluaa taas elää niin terveellisesti. Mulla lenkki iltapäivästä ennen bileitä voisi toimia. Mutta henkilökohtaisesti parhaiten toimisi ryhmässä käyminen. Käyn niissä kerran kuussa, en koe enempää tarpeelliseksi ja sen vaikutus kestää jonkun aikaa. Ryhmä ennen bileitä tai aikomus mennä esim seuraavana päivänä toimisi minulle.
Mulla pahimmat kiusaukset tulee suojauksen alta. Esim niiden bileiden jälkeen voisi tulla nopea ja arvaamaton halu ottaa yksi viski. Mulla melkein näiden varmistaminen on tärkeämpää. Jääkaapissa pitää olla aina joku harvinainen lempijuoma, minulle se on hyvä inkivääriolut.
Lämmin kesäilta, en ole menossa minnekään. Voisin ajaa ruohon tai en. Istuskelen ulkona yksin, rauhakseen.
Tänään sovittiin erojutuista puolison kanssa ihan rauhallisesti ja suunnitelmallisesti. Ei ole kiire, ei tarvi oikeastaan muuttaa, kun jaetaan iso talo puoliksi. Helpottaa käytännön asioita.
Tuntuupa helpotukselta, kunhan vielä raha-asiat selvitellään loppuun.
Juominen ei pyöri mielessä. Saas nähdä, minkälainen elämä on vuoden päästä. Jos alkais juomaan, huonosti kävis. Kun en ala, niin mitä vaan hienoa voi tapahtua.
Kuusi viikkoa tulee tänään täyteen juomatta. Hyvin on mennyt, juominen ei tällä hetkellä kiinnosta.
Uuden tuttavuuden kanssa eilen meni hyvin. Ohjelma olisi mahdollistanut juomisen hänelle ja kysyin haluaako hän jotain, mutta molemmat mentiin nollalinjalla.
Mainitsin myös, että olen juomatauolla.
Tuntuu, että juomattomuuteni ei ole, eikä ole tulossa numeroa. Liian isoon rooliin itse juomishommia nostaa.
Onnea kuudesta viikosta! Siinä on kerennyt jo pääsemään aika kivasti raittiuden makuun.
Itsekin olen huomannut tuon, että joskus on murehtinut aivan suotta kaikkia mahdollisia ongelmia, mitä alkottomuus muka tuo mukanaan. Lopulta kuitenkin sitä vain poistaa myrkyn juomastaan, ei siinä periaatteessa tapahdu mitään muuta.
Ja muutokset ovat sen jälkeen olleet vain positiivisia omasta ja läheisteni mielestä.
Yllätys, maailma ei ollutkaan huolissaan juomattomuudestani.
Mitään fyysisiä tai sosiaalisia syitä juoda minulle ei ole tullut vastaan. Suurin osa pelkkää addiktiota, ja jotain määrittelemätöntä psyykkistä.
No, tästä on hyvä jatkaa. Ehkä se isompi vaaranpaikka on tosiaan seuraavan kuuden viikon kuluessa. Olis hienoa katsella taaksepäin jouluna kun 6kk häämöttää juomatonta aikaa.
Sinulla on lähtenyt raittius ja muukin nyt hienosti käyntiin. Tuokin, ettei uusi tuttavuus ottanut alkoholia hänkään ja sanoit juomatauosta on mahtava juttu. Koko homma lähtee hyvltä pohjalta etenemään; alkoholi ei näyttele isoa roolia yhteisissä tekemisissänne.
Juomatta voi elää ihan normaalia elämää. Tai nimenomaan juuri juomatta meidän addiktien kohdalla. Juomalla elämä epänormaaliksi meillä menee.
Huomenna tulee 7 viikkoa täyteen kokonaan juomatta. Tosi tasaisesti ja ilman ämpyilyjä juomisen puolesta on mennyt. Lääkkeet on jo rutiinia ja aamulla kävin taas jumpassa.
Tänään illalla kivaa talkoota kaveriporukassa ja huomenna työpaikan perhepäivä.
Juomisajatuksia, nostalgiaa ja “olispa kiva” juttuja on silloin tällöin mielessä. Ehdoton “en juo enää ikinä” -päätös tuntuisi vaikealta.
Sen sijaan arki, johon ei kuulu juominen on hyvin helppoa ja luonnollista. Tätä haluan ja tätä jatkankin.
Toivottavasti menee samoin, kuin useammalla teillä. Merkitys vähenisi ja katoasi. Niin, ettei edes juhlallisia lupauksia tarvi.
Keskityn arkeen ja erikoistilaisuudet suunnittelen tarvittaessa.
Reilu seitsemän viikkoa ja 50 päivää nyt juomatta. Kun sen kirjoittaa 50 päivää, tuntuu vielä lyhyeltä.
Arki rullaa hyvin, mutta muutosta on elämään isosti tuloillaan.
Rennot sosiaaliset tilanteet alkoholeineen sujuu ilman tuskaa ja ahdistusta. Eilen viimeksi visiitti naapuriin, jossa laajemmin naapurustoa ja tarjoilua. Ei mitään mielitekoja tällaisissä tilanteissa.
Helpointa lienee jatkossakin, jos arki rullaa hyvin ja terveys- ja kuntokuuri perusteluna pidän päivä ja viikko kerrallaan tästä rytmistä kiinni.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Ai niin, olipa puuhakas viikonloppu mökillä. Tuli oikein hyvä mieli.
Terve
Tuntuu viikot kuluvan nopeasti. Huomenna tulee 8 viikkoa täyteen juomatta.
Tänään oli ensimmäinen työreissu pitkästä aikaa. Paluumatka vielä perjantai-iltana junalla.
Kun edellisen kerran yritin lopetusta nämä oli jotenkin tosi tiukkoja paikkoja. Tänään ei pienintäkään intoa tai mielitekoa juomiseen. Ja juomisaikoina junareissut oli tärkeitä juomapaikkoja.
Tapasin taas eilen uutta tuttavuutta, syötiin ja juteltiin. Hän joi lasin, minä en. Asiaa sivuttiin täsmälleen yhden kerran: ootko edelleen juomatauolla? Joo olen. Oli tosi kivaa, ja nyt jo selvää että tämä juomattomuus ei ensisijaisesti tule olemaan missään roolissa jatkossakaan.
Toivon, että asiat etenevät yhtä kivuttomasti ja helposti seuraavat 6-8 viikkoa. Ja jos ei haluan taistella tarvittaessa, että tämä jatkuu.
Työjutuissa harmittaa keskittymiskyvyn puute. Sometusta ja turhaa asioiden pallottelua. Mitenkähän sen keskittymisen saisi vähän edes paranemaan?
Hyvää viikonloppua kuitenkin kaikille teille kanssakulkijat.
