Terve
Ei varsinaisesti suuria raportoitavia. Elämän syntyjä ja suuntia mietin. Siirtymisiä, ryhtymisiä, irtipäästämisiä. Taidan olla aika huono tekemään selvän lopetuksen ja muutoksen, parisuhteita kun mietin. Semmoinen epäselvä lilluminen tuntuu helpommalta ja kivemmalta, kuin että kävisi läpi ja selvästi päättäisi asian.
Onko tähän jotain metodeja, joita harjoitella?
Pienen aamujumpan ehdin tekemään tänään, kun selkä vähän jumitti.
Hyvää uutta viikkoa.
T. Puuhapete
Huh, parisuhdekiemurat on haastavia, varsinkin jos ei ole “hyvä kausi” meneillään, on ylämäki tai joku pyörremyrsky tai tasaisen ankeaa…eli paha neuvoa. Monesti kun minkä tahansa asian lopulta ottaa hoitaakseen ja saa hoidettua, niin helpottaa.
Hyvää alkanutta viikkoa Sinullekin 
Muista selälle pieni iltavoimistelukin,
jos alkais jumi antautumaan 
Moro
Aika vähän mitään kerrottavaa. Pieni väsymys ja kuormitus päällä. Olis kiva ryhtyä johonkin tai saada vaihtelua. Onneksi tulee neljän päivän pääsiäisloma.
Tuntuu, että päivät kiertää kehää. Uskon, että kesällä moni asia on muuttunut. Orastaa jo muutos, ja ikään kuin nurkan takana kolisee.
T. Puuhapete
Terve teille
Pääsin aamulla jumppaan ja hyvä niin. Viime kesänä suunnittelin, että parannan lihaskuntoa niin että jouluna saan 50 punnerrusta. No ei toteutunut.
Mutta ei se haittaa. Lihaskunto on kehittynyt, ja ehkäpä ensi jouluna olen siinä luvussa. Jatkan jumppaa kuitenkin. Ja nyt menee jo 20 punnerrusta. Ei mitään estettä, etteikö kesällä menisi ainakin 25. Kahvakuulatkin ostin.
Muutos on iso. Joku vuosi sitten olin alkoholisoitunut, väsynyt, ylipainoinen, jopa 105kg painoa. Sain ehkä 6 punnerrusta.
Nyt painan 82kg, pääsen ilman käsiä risti-istunnasta ylös ja saan jo sen 20 punnerrusta. Ero on merkittävä. Ette tunnistaisi näitä kahta ihmistä samaksi.
Myös elämänusko, henkinen kapasiteetti, itseluottamus ja toimintakyky on merkittävästi eri.
Lopettakaa juominen. Ja antakaa muutokselle mahdollisuus. Ihmeitä voi tapahtua.
Hyvää pääsiäistä!
T. Puuhapete
Juurikin tämä. Raittius on huikea mahdollistaja.
Erityisesti tuon painoasian kanssa täällä moni silti tuskailee. Luonnollinen odotusarvo on, että kun korkin laittaa kiinni, niin juomatta jääneet kalorit laihduttavat automaattisesti. Ja kyllä niin tapahtuu, mutta muutos on hidas ja niin sen pitää ollakin, jotta syntyy jotain pysyvää.
Nämä ovat minusta ne tärkeimmät. Itsellä jo puolen vuoden taipaleen jälkeen muutos on aivan hämmentävä.
Hyvää Pääsiäislauantaita Reipas @Puuhapete 
kuullostat keväisen energiseltä 
hienoa, se tarttuu
Allekirjoitan muutaman raittiin kuukauden jälkeen samoja juttuja. Poissa on se umpiväsynyt, masentunut minä, jota en enää edes itsekseni tunnistanut. Vieläkin päällimmäisenä muistan se loputtoman väsymyksen mikä minulla oli. Olin kuolemanväsynyt fyysisesti sekä väsynyt itseeni, juomiseen, elämääni juovana ihmisenä…
Nyt raittiina olen onnistunut kuorimaan sen viinakuonan alta itseni, paljon paljon enemmän oman itseni. Olen tähän versioon tyytyväinen. Tuntuu mukavalta kun on itsensä ja tekemisiensä kanssa hyvä olla. Ei tarvitse hävetä ja olla pettynyt itseensä. Olen energinen ja reipas
Matka on vielä kovasti kesken, mutta olen kiitollinen ja iloitsen jokaisesta raittiista päivästä. Odotan innolla raitista kesää ja kaikkea hauskaa mitä se tuo tullessaan raittiina on paljon enemmän mahdollisuuksia!
Terve
Painon kanssa ihmetteleville. Kokeilkaa yhtä muutosta.
Syö aina ruualla kasviksia ensin. Jos et ole syönyt aamupalalla kasvista, syö yksi tomaatti, porkkana, avokado etc ennen muuta aamupalaa.
Ja syö lounassalaatti aina ensin. Ja älä syö makeaa tyhjään mahaan. Ensin joku kasvis.
Olen alkanut diabeteksen takia kiinnittämään tähän huomioita. Minulla on aina pikkuporkkanoita nykyään kotona, jopa töissä.
Tutkimuksen mukaan tämä pudottaa verensokeripiikkiä, jonka seurauksena näläntunne vähenee.
Kannattaa kokeilla, tässä aiheesta kirjakin, Glukoosikumous.
Ja kirjoittajan instagram ryhmä
Nyt aamupalaa. Eli ensin porkkana ja sitten muut.
T. Puuhapete
Tuo on hyvä ja selkeä keino.
Mikään ei ole kielettyä, mutta kasviksia ensin. Jollain tasolla olen noudattanut tuota itsekin. Kasvikset täyttävät vatsaakin, joten energiatiheää ruokaa tulee syötyä vähemmän.
Ihan järkeenkäypä tuo glukoosipuolikin, tietenkin kasvisten kuidut hidastavat verensokerin nousua ja ei-diabeetikoilla sirä seuraavaa insuliinin erittymisen lisääntymistä ja verensokerin laskua, mikä lisää halua syödä nopeita hiilihydraatteja.
Sinulla näyttää menevän tosi hienosti.
Terve teille
Tänään on mittarin mukaan 300 päivää tullut oltua juomatta. Eiköhän vuosikin mene tosta vaan.
Edelleenkään en mieti asiaa kuitenkaan lopullisuuden kautta. Minua kiinnostaa herätä reippaana ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Siihen ei alkoholi sovi.
Olen nukkunut pääsiäisen jälkeen tosi vähän. 3 yötä jo ja liian vähän unta. Herään ennen kuutta ja en pääse nukkumaan ajoissa. Huono kierre. Onneksi tätä ei sotke alkoholi lisää.
Olen ehkä jonkin verran yksinäinen. Ja en järjestä itselleni oikein asioita. Eilen menin pitkästä aikaa tapaamaan kavereita illalla. Jos olisin mennyt aiemmin olisin ehtinyt saunaan. Nyt vain syötiin ja hieman juteltiin.
Osittain siitä syystä myös nukkumaan meno meni vähän pitkäksi. Kyllä ihmiselle on elintärkeää, että voidi herätä virkeänä. Vaikuttaa mielialaan ja elämänlaatuun merkittävästi.
Kiva oli nähdä, mutta nyt nää nukkumiset pitää saada kuntoon.
T. Puuhapete
Onnea 300 päivästä! Vuosi lähenee tasaiseen tahtiin. Perästä tullaan.
Tuo uni on mielenkiintoinen juttu. Itsellä nukkuminen on vähentynyt noin 1,5 tuntia per vuorokausi verrattuna juovaan aikaan. Silti olen pirteämpi.
Mahdollisimman samaan aikaan nukkumaan käynti on selvästi ollut tärkeä asia minulle. Olen aamuvirkku ja herään suunnilleen samaan aikaan riippumatta siitä, monelta nukahdan. Mutta joskus pitää laittaa sosiaalisuus rutiinien edelle
Hienoa, Paljon Onnea 
päivästä 
@Puuhapete
Mulla on sama juttu, nautin nyt siitä, että olen aamuisin virkeä ja reipas. Tänä aamuna heräsin innostuneena, oikein intoa puhkuen, ajatuksissa oli niin monta hommaa, mitä olisi mukava saada päivän mittaan tehtyä. (Tiedän, että tämäkin ärsyttää monia, siksi sitä ei oikein voi ‘huudella’ kun täällä). Nyt päivä on puolessa ja muutama asia on jo touhuttu. Jos joisin, en olisi vielä saanut aikaiseksi mitään. Olisin väsynyt ja saamaton.
Lisäksi en jaksaisi treenata tähän malliin mitä nyt. Juodessakin lenkkeilin ja kävin harvakseltaan salilla, mutta usein jäi juomisen takia väliin ulkoilut tai muuten vain lyhyiksi ja vajaiksi. Kunto on noussut kovasti muutaman kuukauden aikana.
Minullakin on kevään mittaan ollut unessa jotain häikkää… johtuuko iästä, keväästä, kovista treenipäivistä, työstressistä… täytyy kanssa tutkia. Joitain muutoksia olen koittanut esim. liikunta iltapäivällä, ei illalla, iltapala aiemmin illalla. Ruutu aikaa pitäisi koittaa rajoittaa… edes puoli tuntia ennen sänkyyn menoa, puhelin telakalle 
Hyvää Kevättä Sinulle ja Parempia Unia 
Tämän minäkin olen huomannut, että vaikka joskus unet jää vähän lyhyimmiksi, niin olen kuitenkin huomattavasti energisempi, kuin juovana aikana pitkienkin unien kanssa.
Unen laatu on selkeästi jotain aivan muuta.
Olen myös ottanut sen asenteen, että en stressaa ja mieti liikaa nukkumisiani.
Kyllä minä varmasti tulen lopulta simahtamaan, kun väsymystä kertyy tarpeeksi, ja kunhan vain on kalenterissa tarpeeksi tilaa mahdollisuuksille nukkua vähän pidempäänkin.
Onnea 300 päivän raittiudesta 
Olen huomannut saman. Huono tai liian lyhyt uni laskee mielialaa ja tekee vetämättömäksi. Minulla vaikutus on aika nopea. Välillä pelaan riskillä, kun tiedän että 1-2 huonoa yötä jotenkin kestän, mutta sen jälkeen on oltava aikaa palautua ja nukkua. Stressitasot pitää myöskin saada pidettyä järkevinä tai minulla alkaa ikävä ketjureaktio, jossa alkaa unettomuus, vatsavaivat pahenevat ja ahdistus ja masennus lisääntyy… Niin kai se ainakin vajaakuntoisella on sellaista tasapainon hakemista ja säilyttämistä pienin korjausliikkein koko ajan. Siinä tietysti auttaa itsetuntemus, kun tietää vähän jo miten oma keho ja mieli reagoi.
Liika yksinolo ei ehkä tee ihmiselle hyvää. Minullakin olisi tässä vähän petrattavaa.
Elokuvissa olen intoutunut käymään muutaman kerran ja se on tuntunut piristävältä ajanvietteeltä. Kun en niin isoissa ihmisjoukoissa viihdy, olen valinnut pienempiä elokuvateattereja ja päivänäytöksiä. Mitä mainioin ajanviete varsinkin silloin kun ei ole oikein juttutuulella; juhlallinen kuitenkin kotisohvaan verrattuna, on ihmisten seurassa tavallaan, muttei tarvitse sen kummemmin rupatella kenenkään kanssa.
Eiköhän ne unet sinullakin taas korjaannu. Vähän aaltoilua nukkumisen kanssa on minullakin ja yritän korjata tilanteen ennenkuin äityy liian hankalaksi.
Kiitoksia kaikille onnitteluista. Tämän yhteisön avulla tänne on päästy. Aiemmilla yrityksillä kävin päihdehoidossa. Tällä kertaa sekä lyhyen aikavälin, että pitkän aikavälin motivaatio on ollut kunnossa ja päihdehoito olisi tuntunut ärsyttävältä pinnalliselta toistolta. Hyvin on mennyt ilmankin. Ainakin alkoholin lopetus.
Kyllä tykkäisin nytkin keskustella jonkun kanssa mielen hallinnan asioista ja saada coachausta, mutta vaikea edes ajatella minkälainen ammattilainen sopisi.
Pitäisi tietää terveydestä, ruokavaliosta ja mielen asioista ja olla mulle motivoiva ja sopiva. Random työterveyshoitajan tai jonkun vaan tyypin kanssa aika menisi molemmilta hukkaan.
On myös niin, että kun omia henkilökohtaisia rutiineja elämässään haluaa muuttaa, edistys on hidasta. Jännä, että mulle esim. liikunnan ja jumppien lisääminen on yhtä vaikeaa tai vaikeampaa kuin juomisen lopettaminen. Vaikka sama diabetes ja terveydelliset syyt huutaisi parannusta. Se lyhyen aikavälin motivaatio puuttuu. Eikä ole antabustakaan liikkumattomuuteen kai?
Ehkä se suosittu sosiaalinen pakko olisi paras. Kaverin kanssa kerta viikkoon joku sulkapallo. Ei vaan vähällä tule ketään innokasta kaveria.
Mistä muutokselle alku?
Tämmöisiä mietin tänään.
T. Puuhapete
Mulla täysin sama homma. Paljon olen lukenut ja yrittänyt itseopiskella. Ja nyt kun oikein asiaa ajattelen, olen kyllä oppinutkin asioita lukiessani. Raittiuden polulla on alkanut kiinnostaa ihmisenä kehittyminen ja kasvaminen, saralla jos toisella.
Kaipaan kanssa kaveria näistä asioista keskustelemaan ja jotakuta, joka tietäisi enemmän ja pystyisi jakamaan tietoa
Voipa olla, että et innostu, mutta jaan idean kuiteski, riskillä.
Minua motivoi liikkumaan kisailu ja tapahtumat. On mukava kun kalenterissa on vuodelle muutama isompi tapahtuma (ja useita pieniä), ikään kuin tavoitteeksi. En ota tapahtumia liian vakavasti. Nyt minulla on esim. tulossa reissu jossa olemme muutaman päivän. Päätarkoitus on urheilutapahtuma, mutta samalla se on myös lomamatka. Tähän olen harjoitellut paljon.
Sitten on pieniä “kyläkisoja” , joihin on matala kynnys mennä, voi ilmoittautua paikanpäällä ja osallistumismaksu on pieni. Joka kesä käyn esim. pienen kylän järkkäämässä hölkkätapahtumassa, jossa on kisan jälkeen järjestetty ‘muutaman saunan sauna-ralli’, savusaunaa yms. Siellä on paljon kesämökkiläisiä osallistumassa. Osa juoksee tosissaan ja osa kävelee ja juttelee kaverin kanssa, sekä kaikkea siltä väliltä. Tapahtumassa on super ihana tunnelma. Villasukat palkinnoksi. (Osallistumismaksu vain 15€!)
Lajejakin riittää…
Useissa kisoissa käyn yksin, mutta porukka käy tutuksi ja ompas niistä kavereitakin löytynyt.
Tuo kuulostaa tosi hauskalle! Varmaan antaa myös motivaatiota treenaamiseen nuo kilpailut, vaikkei tähtäisikään voittoon vaan että ylipäätään jaksaa kisan läpi.
Olen muutenkin pienempien, vähän kotikutoisten tapahtumien ystävä ja nyt auto mahdollistaa niihin osallistumisen paremmin. Koti-Suomessakin on niin paljon nähtävää; markkinoita, kesäteatteteitä, ITE-taidetta, kilpailuja.
Ja kuten kirjoitit, yksinkin voi mennä ja pikkuhiljaa alkaa tulla naamatuttuja ja läheisempiäkin.
Liikunnan ja kulttuuritarjonnan lisäksi tulee mahdollisuus samanhenkisten ihmisten tapaamiseen.
Minullekaan treenin lisääminen olisi hyväksi, samoin samanhenkinen seura. Niin ystävyyksissä kuin parisuhteessa samanlaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet on tärkeä juttu, itseä kiinnostavan tekemisen parista saattaa bonuksena löytyä sopivaa seuraakin.
Kivalta kuulostaa teidän molempien pohdinnat Puuhapete ja Metsänpoika.
Omatkin ajatukset alkoi askarrella harrastusten ja uusien tekemisten parissa.
Tämä on varsinkin kesällä ihanaa. Tykkään reissussa stoppailla heti, kun jossain näkyy pienet markkinat tai peräkonttikirppis. Kesäteattereiden kiertämisestä voisi ottaa oikean kesäharrastuksen. Viime kesänä ‘löytyi’ hauska, minulle sopiva taidenäyttely, (kun en ole niissä juurikaan käynyt, niin en ole tottunut). Jälleen pienen pieni kunta ja siellä ulkoilma taidenäyttely, jonka saattoi kiertää kartan mukaan kävellen, tai kuten me kiersimme pyörällä. Se oli upea kokemus. (eikä maksanut mitään 
)
Mielestäni yksin voi vallan hyvin mennä ja osallistua. Moni sitä karsastaa suotta. Onhan hyvän kaverin kanssa toki mukavaa, mutta uusia tuttavuuksia kuitenkin kokemukseni mukaan löytyy paremmin kun menee yksin. Ihmiset helpommin lähestyvät yksin kulkijaa, ja samoin yksin on helpompi huikata jotain kommenttia toisille. (Ja aina on hyvä mahdollisuus omien kiinnostusten parista löytyä vaikka parisuhde 
vinkki, en nyt tarkoita itseäni 
tykkään tuosta lökäpöksyukosta kovasti 
)
Hei, vielä kuntoiluista…salilla tapaa ihmisiä, toki siellä jutellaan nykyään paljon vähemmän kuin ennen, kaikilla on ne luurit päässä 
mutta kuntoportaissa tapaa ihmisiä käyn juuri siksi, vaikka se muuten on huhhuh-hommaa. Ja uimahalli on hyvä sosiaalinen liikuntapaikka.
Hyviä vinkkejä ja ideoita. Kävin maastopyörällä metsäpoluilla. Vastaan tuli yksi ainoa toinen pyöräilijä, ja jäimme heti juttelemaan. Ja matkalla oleella nuotiopaikalla oli ihmisiä. Siihen olisi voinut jäädä hyvin eväille ja juttelemaan 
Kyselin myös vanhoilta tutuilta ja löysin useammankin pelikaverin mailapeleihin. Viikonloppuna siis jo pelaamaan.
Sääkin oli tänään mitä parhain pyöräilyyn.
Hyvää viikonloppua!
T. Puuhapete
Kuullostaa kivalta mukava meininki
