Kuulostaa oikein hyvältä. Selvänä olemisen petaaminen alkoholismista toipuvalle on varmasti yhtä tärkeää kuin juomisen petaaminen alkoholistille. Juuri tuollaisia harrastuksia olen itsekin miettinyt niihin tilanteisiin, kun olen jossain reissussa. Ja hyvän ruuan ystävänä aion ravintolaharrastusta jatkaa kotimaisemissakin, kunhan tästä vähän toivun henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Halvempaahan se on ilman alkoholia.
1 tykkäys
Eipä ollut kovin kaksinen “keskustelu” päihdehoitajan kanssa. Minulla toki oli vain puhelinkeskustelu, mutta silti. Soitti 20minuuttia myöhässä. “Miten tällä hetkellä menee?”, “Ai viikon juomatta, loistavaa”, “Oletko ajatellut AA-kerhoja, okei ei sun juttu”, “Voitais sopia sulle labrat, koska pääseet”, “No sovitaan sitten sinne”, “Osaatko paikalle?, Hyvä”, “Nähdään silloin!”
Kiirettä tuntuu pitävän. Tunti sovittiin ajaksi, viidessä minuutissa oli ohi. Taidan skipata noi labrat. Pitää mennä muutenkin terveystarkastukseen, kun on työterveydestä kuitenkin jo kutsu tarkastukseen. Hyvä ne on selvittää. Toivottavasti ei ihan noin kiireellä hoideta kaikkia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Minä olen tätä alkoholismiani lukuunottamatta hyvin voiva. Tietyllä tavalla ymmärrän, että muhun ei tarvitse tuhlata aikaa, kun muilla on isompia haaasteita elämänhallinnassaan, mutta silti jäi vähän (taas) kurja maku. On se kyllä hullua, missä jamassa auttaminen tässä maassa on. Viimeksi tosiaan, lupasivat soittaa takaisin, kukaan ei koskaan palannut. Tähän päälle vielä se, että silloin kun tajusin, että nyt tän on loputtava, niin soitin myös seurakunnan päihdetyöstävastaavalle. Ei vastannut, eikä soittanut takaisin.
Taidan pysyä nyt vaan palstalla. Täällä on hyvinkin samankaltaisessa asemassa olevia ihmisiä. Osalla elämäntilanne on ihan erilainen, mutta silti löytyy samoja hetkiä ja kokemuksia, mitä itse käyn oman kamppailuni kanssa. Olen tässä viikossa oppinut paljon omasta itsestäni ja saanut todellakin sitä vertaistukea. Sen lisäksi tietysti tsemppiä! Kiitos siitä kaikille.
Poistan varmaan myös Iamsober-sovelluksen. Kahdesta syystä, ensimmäiseksi en tykkää siitä mainosten tyrkyttämisestä ja käyttöliittymästä, toiseksi tietokoneen generoimat tsemppilauseet eivät ole mun juttu. Eikä se päiväseuranta nyt niin mua motivoi. Jos ja kun reissuista ehjin nahoin selviän, mulla on kuukausi täynnä. Ensi vuoden alussa on noin kolme kuukautta täynnä (vajaa toki), jolloin ymmärrän tarkastella taas itseäni ja tiedostaa, että viimeksi ratkesin näihin aikoihin ja nyt pitää muistaa, että vaikka olit kolme kuukautta juomatta, et silti hallitse juomistasi yhtään enempää kuin ennenkään.
Raitista päivää kaikille ja rohkeutta ottaa ensi askel niille, jotka vielä epäröivät. Ja vielä sen verran, että olen silti tyytyväinen, että soitin sinne päihdehoitajalle. Se oli kuitenkin ensimmäinen askel, joka pysäytti ja jonka jälkeen oli helpompi asennoitua muutokseen.
2 tykkäystä
Kai näissä sitten on eroja alueellisesti. Ja outo on sekin jako, että ehkäisevä päihdetyö on kunnan vastuulla, mutta korjaavan hoitaa hyvinvointialue. Itse olen ainakin tässä vaiheessa tyytyväinen siihen, miten Helsingissä olen päässyt sisään. Huomenna on vertaisryhmäkokeilu ja vajaa kahden viikon päästä tunnin aika taas sairaanhoitajalle. Tasa-arvoistahan tämän soisi olevan kaikille asuinpaikasta riippumatta.
1 tykkäys
Jaahas, huomenna on sitten lähtö reissuun. Aika hyvillä mielin lähden ja erityisesti luottavaisena raittiina pysymiseen. Ei ole oikeastaan ollut mitään pahoja hetkiä sen jälkeen, kun krapula vihdoin hellitti. Tietysti niitä välähdyksiä tulee ja taisin taas nähdä juomiseen liittyvää unta, mutta en unessakaan sortunut. Alkoholi oli vain läsnä. En muista tarkkaan.
Jos huomenna alkavasta reissusta on luottavainen mieli, niin tänään huomasin mieleni jo petaavan viiniä seuraavalle reissulle. Siellä on yksi hienompi illallinen ja sorruin tänään ajatukseen, että jos siellä sitten YHDEN lasin punaviiniä joisin. Tiedän todellakin, ettei se siihen yhteen jää ja vaikka se ilta menisikin hyvin, olisin taas juomisen tiellä ja muutamien viikkojen päästä jatkaisin viikonloppua sunnuntaille. Hassua, jo tämän kirjoittaminen sai tuon ajatuksen hieman hälvenemään. Olin nimittäin ensin kirjoittamassa, etten oikein nyt löydä keinoa estää tuota ajatusta kulkemassa päässäni. Tiedostan, että siinä illassa on ensimmäinen todellinen riskinpaikka.
Noh huomenna joka tapauksessa reissuun. Käyn loungessa syömässä, katselen matkan aikana pari leffaa ja aikaerosta johtuen menen varmaan suoraan nukkumaan, kun ensimmäiseen etappiin pääsen. Eiköhän se hyvin mene. Mietitään sitä seuraavaa reissua sitten, kun on ensin tämä ensimmäinen hoidettu alta pois.
Raitista viikonloppua kaikille!
4 tykkäystä
Aikamoista on reissu ollut. Monta paikkaa, jossa mieli vetää kohti viinahyllyä, tarjottua drinkkiä, hotellin baariin tai muuten vaan juomaan. Toisaalta hyviäkin hetkiä on mahtunut reissuun.
Pelkästään lentokentällä kävely oli epämiellyttävää. Tiesin varsin hyvin yöpyväni ensimmäisen yöni amerikkalaisessa lentokenttähotellissa, jossa olis kiva naukkailla muutama vielä ennen nukkumaan menoa. Tax freen läpi on pakko kävellä, joten kyllähän se mielessäni kävi, että ostan pienen pullon iltaa varten. Loungessa tilasin alkoholittoman drinkin, mutta silti baarimikko oli jo kaatamassa vodkaa lasiini. Ruokaa tilatessani sain melkein automaattisesti punaviiniä lasiini. Koneeseen päästyäni oli kuohuviinilasi edessäni. En kuitenkaan sortunut. Ei minulla nuoruudessani ollut platinakortteja ja upgradeja, mutta oli silloinkin jotain etuja tai alkot kentällä ostettiin rahalla. Jos olisin vielä putkessani, olisin varmaan jo aamusta alkaen tissuttellut kotona. Mietin koneessa, että kuinka kännissä mä olenkaan maailmalla jo lähtiessäni ollut. Selvinpäin olo tuntui hyvältä.
Aamulla oli hyvä mieli. Menin suoraan nukkumaan hotelliin päästyäni. Yö nyt ei ollut paras, mutta seuraava lentoa odottaessani söin todella hyvän aamupalan. En voinut olla miettimättä, mitä olisin tehnyt, jos joisin. Baari oli auki, mutta vuokra-autoa olisi ajettava vielä saman päivän aikana. Sain pientä iloa tilanteesta, että nyt ei tarvitsisi jännittää ajellessa.
Iltapäivä oli ristiriitainen. En joutunut kauheasti kamppailemaan juonko vai enkö, mutta fiilis oli aika luovuttajan. Minulla oli tylsää. Kiertelin kaupungilla ja kävin katsomassa nähtävyyttä. Hienohan se on, mutta olen minä täällä akaisemminkin ollut. Jotenkin tuntui pahalta, etten enää koskaan voisi mennä tuohonkaan pubiin ja ottaa oluen. Ehkä rupatella mukavia paikallisten ja turistien kanssa. Tulin melkein surulliseksi asiaa pohtiessani ja ohittaessani monta kuppilaa. Sama toistui illallisella. Kävin vain hotellin ravintolassa syömässä, mutta kaikilla oli tuopit tai viinilasit pöydässä. Otin alkoholittoman oluen himooni, joka ihme ja kyllä auttoi.
Ilonpilkahdus tuli illallisen jälkeen, kun huomasin, että huoneessa ei ole mitään juomista. Tajusin, että minähän olen ajokunnossa. Aidosti hymyilin, kun kruisalin kaupungissa etsimässä 7-eleveniä. Kahden litran inkivääriolut pullo matkassa takaisin hotellille.
En nyt tiedä mitä oikein yritän sanoa. Niin kävin mä salillakin, josta tuli hyvä mieli. Matkustaa voi ilman viinaakin, mutta tänäänkin vaivaa tämä lopullisuus. Kännissä olin unissanikin. Harmitti siinä ja hetki meni herättyäni tajuta etten ollutkaan juonut. Jotenkin silti tässä on nyt vaivannut tämä lopullisuus. Eikä enää koskaan nousuhumalaa vieraassa kaupungissa mukavia ihmisten kanssa rupatellen? Tiedän, että olisin jo lauantaina juonut niin paljon, että matkasta tulisi epämukava, varsinkin, kun miettii ihan viime kuukausieni määriä. Eilen olisin viimeistään hotellille päästyäni alkanut juomaan. Nyt ahdistaisi vielä enemmän, ruoka ei maistuisi ja varmaan juuri nyt ottaisin lounastauolla yhden tasoittavan.
Nyt taitaa alkaa vasta se todellinen taistelu. Kaksi viikkoa kohta mennyt ilman alkoa, mutta sitä on kannatellut paraneva fiilis ja vahva muisto monen päivän krapulasta. Pitänee lukea tänään kirjoituksiani tänne edelliseltä viikolta. Ehkä se toisi tukea.
6 tykkäystä
Muistan edelleen, miten tuo lopullisuuden tunne suretti myös itseäni ja tein jonkinlaista surutyötä alkosta luopuessani.
Ajattelin vain, että aikansa kutakin, ei mikään kestä tässä elämässä ikuisesti.
Mutta sitten kun alkoi aikaa siitä viimeisestä ryypystä olemaan vähän enemmän, niin siihen se sureminenkin loppui.
Ymmärsin, että voin aivan samalla tavalla tehdä vieläkin kaikkea (sinun tapauksessasi käydä siellä pubissa jotain alkoholitonta juomassa ja juttelemassa ihmisten kanssa niin paljon kuin suinkin vain haluttaa).
Mutta usein käykin sitten niin, että samat asiat tunnukaan selvin päin enää niin kiinnostavilta.
Sekin selviää vain selvistelemällä.
Hyvinhän siellä kuitenkin menee!
3 tykkäystä
Sama täällä, tunnistan lopullisuuden tuskan ja sen että helpottaa! Itse asiassa, jotain huomaa saavansa tilalle, lenkkeily uusissa maisemissa on mahtavaa ja salillekaan ei eksy juomareissulla. Mukavaa reissua!
Perjantai, astelin juuri takaisin hotellihuoneeseen. Hirveä houkutus lähteä yöelämään. Kaikki on pedattu sille. Huomenna ei tarvitse kuin keritä puolen päivän jälkeen lentokentälle ja kohti uutta kaupunkia. En nyt kuitenkaan enää jaksa lähteä. Päivä on ollut ihan kiva. Kävellyt kaupungilla, syönyt eksoottisia ruokia ja nauttinut miljoonakaupungin humusta. Joku rauhattomuus kuitenkin vaivaa.
Aamusella tein vähän töitä, mutta kun Euroopassa alettiin viikonlopun viettoon, niin lähdin kaupungille. Alkoholi oli mielessä. Teki mieli mennä syömään lounasta ja nauttia siihen päälle pari olutta. Tarkemmin, kun mietin, niin en mä olutta niin kaivannut. Se oli vain mielessä koko ajan. Myöhemmin iltapäivällä kävin paikallisessa panimoravintolassa, jossa oli jopa kahdeksan alkoholitonta olutta tarjolla. Join kaksi paikallista olutta. Ihan hyviä oli. Olisin saattanut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta jotenkin tuntui nololta lipittää alkoholitonta. En osaa sanoa miksi. Eihän siitä lasista edes voinut erottaa, että mitä join. Tarjoilijan mietteitäkö mä pohdin? Todellisuudessa olin varmaan miellyttävämpi asiakas nyt kuin se toinen minä, joka olisi aloitellut aamupäivällä jo tissuttelemaan.
Ostin itselleni lipun stand-up showhun. Paikka oli vähän syrjässä joku taidekeskus. Ei tarjoilua, joten ei siellä tullut alkoa edes mietittyä. Ihan viihdyttävä pari tuntinen. Meinasin ottaa Uberin sinne samaan paikkaan, missä iltapäivällä otin ne pari alkoholitonta. En osaa sanoa, että teinkö tietoisen valinnan palata hotellille, mutta kyllä mä vähän siinä arvoin josko ottaisin siellä yhden oluen ja sitten vasta nukkumaan. Jotenkin oli sellaiset vibat, että olisin ottanut hanasta alkoholillisen version. Paikassa on lukematon määrä eri oluita ja luonnollisesti sitten sellaisia maistelutarjottimia. Hyvä etten mennyt enää.
Mutta on mulla joku muukin tarve sinne baariin päästä, kuin se viina. Pohdin jo aikaisemmin tätä iltaa. Googlailin eri paikkoja ja niiden holitonta tarjontaa. Missä olisi noin ikäistäni seuraa ja mukava pubimainen tunnelma. Musta oli opiskeluaikoinakin kiva lähteä yöksi töihin baariin. Pitänee tätäkin asiaa vielä joskus itsekseen pohtia.
Nyt nukkumaan. Odotellaan sitä heräämistä edeltävää känniunta. Niitä näyttää nyt tulevan joka yö. Aamulla “krapula” on aina ihan järkyttävä, mutta luonnollisesti häviää, kun kunnolla herää.
6 tykkäystä
Aivan mahtavasti tsemppasit houkutukset ja ansan paikat. Ennakoit ja etsit tietoa. Ja tärkein et juonut vaan pidit päätöksestä kiinni.
Usko pois joka kerta vastaavat tilanteet alkaa tuntua helpommilta ja rutiini löytyy siinäkin yhtälailla kun juovana aikana rutiinit oli juoma silloin ja juoma siellä ja tuolla ja vielä yksi x10.
Unien krapulat ovat tuttuja niitä jopa sietää ja olo on kuin voittajalla kun se ei ole todellista.
Hyvä kun kirjoitat tänne niin se selkeyttää omaakin oloa.
Siitä levottomuuden tunteesta ja lopullisuudesta täällä lopettajissa varmasti kaikilla on kokemista. Ei se ole helppo juttu. Parhaan ystävän jättäminen oven taa ja lähteminen pois lasisesta kodista on iso asia. Sinne kotiin vaan ei kannata palata enää koskaan. Selvinpäin elämisessä on suurin merkitys omalle itselle ja sitäkautta läheisille.
Hyvää raitista viikonloppua!
4 tykkäystä
Jestas mikä meno, hyvä sinä! Itse luulin jo olevani aika sinut lopullisuuden kanssa, mutta eilen iski yhtäkkiä FOMO. Soitin ystävälle, joka sattui olemaan juhlimassa ja iloisessa hiprakassa. Kela alkoi pyöriä, ei voinut mitään. Tuli jopa ajatus, että olisiko minutkin pyydetty jos joisin. Oli pettymys, että tuollaista tulee edelleen. Mutta kai se on aika luonnollista.
MUTTA, kuten niin monesti täällä yhdessä todettu, aamu palkitsee. Aina. Nyt on todella hieno fiilis, etten ole juonut. Tai ollut missään juhlahumussa edes selvinpäin. Raittius kantaa, alkoholi ei.
Kaikkea parasta myös jatkoon!
3 tykkäystä
Aamulla oli kyllä taas hyvä olo. Hyvä päätös eilen.
Tänään lounaalla meinasi käydä huonosti. Suunnitelma oli huoneen luovutuksen jälkeen mennä loungeen kattomaan Netflixiä muutamaksi tunniksi ennen boardausta. Noh lounge olikin rempassa. Hetkiä, joista en pidä, notkua lentokentällä muutama tunti ilman, että saa rauhassa asettua omaan tilaansa. Loungessa muut ihmiset ei häiritse, tavaroita ei tarvi niin vahtia ja se häly puuttuu. Noh, ei kun hakemaan evästä ravintolasta. Tämä on aika pieni terminaali ja herkullisimmalta näyttänyt eväs tarjoai mukavuuksiksi pari muovituolia. Päätin jättää juoman ottamatta ja syödä nopeasti. Söin burriton ja lisäsin aika reippaasti chiliä. Sooseja kun oli hyvin tarjolla. Tästä sitten viehättävään pubiin istumaan ja latailemaan viihdelaitteiden akkuja. Jano oli erittäin kova. Erittäin lähellä, etten sortunut. Noh heillä oli onneksi Corona 0,0%. Toimi erittäin hyvin janoon ja nyt ei taas mieli tee alkoholia yhtään.
On se pienestä kiinni. Sopiva ympäristö ja hirvittävä jano. Ruokakin oli kuin tehty huuhdeltavaksi oluella. Pitää muistaa jatkossa ottaa ruuan kanssa juomista, erityisesti, jos ympäristö on alkoholin kyllästämä.
8 tykkäystä
Torjuntavoitto!! Hyvä alkoton olut vie janon ihan hyvin. Alkoholi sitä janoa vain lisää ja kuivattaa kehoa.
Kyllä selvän aamun vuoksi jaksaa taistella päivän ja seuraavan.
En muista kirjaa mitä kuuntelin mutta mieleeni jäi lause jota mietin ja pysähdyn siihen usein.
“Ole siinä missä olet”.
Hyvin hoidettu.
Itse en olisi pystynyt juomatta matkailemaan kun kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran yritin lopettaa.
Junamatkatkin piti alussa jättää väliin, etten sortuisi ravintolavaunuun. Nyt uskaltaisin matkailla ulkomaillekin jo.
Joskus ollaan hilkulla, parempihan on aina ennakoida.
T. Puuhapete
Ei sen suurempaa kommentoitavaa reissusta. Alkoholi on ollut mielessä muutaman kerran yleisesti, mutta ei sen enempää. Pahinta on illan ruokailut. En nyt ole joutunut taistelemaan, mutta sanotaanko, että päätöksen joutuu joka kerta, ainakin illallisella tehdä. Ei luonnollisesti tule vielä automaationa.
Enemmän on mietityttänyt ensi viikon reissu. Se on lähtökohdiltaan vaarallisempi. Nyt seurana on ollut päivällä ja muutamalla illallisella henkilö, joka saattaa ottaa yhden oluen, mutta usein jättänyt ottamatta. Muutaman järjestetyn oluttapahtuman olen vain jättänyt väliin. Ensi viikolla seura on erilaista. Yksi illallinen, johon haluan ehdottomasti työni puolesta osalistua on varmasti monelle hyvinkin kostea. Myös koko kaupungin pöhinä on tunnettu päihteistään. Minä tosiaan vielä juodessani varasin sen sunnuntain lennon takaisin. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että eiköhän siitäkin reissusta selvitä. Mutta eilen illalla syödessäni illallista ja kokista nauttiessani en ollut ihan varma. Silloinkin toivoin tietysti voimia itselleni. En siis tietoisesti ole ajatellut siellä juovani, mutta tiedän, että siellä joutuu valitsemaan koko ajan alkoholin ja alkoholittoman välillä. Ajattelin, että kannan siellä koko ajan vesipulloa mukana. Lämpöä riittää ja jano on sellainen houkutus, johon voin helposti itse vaikuttaa.
Ai niin, olinkin ilmoittautunut Selvä Suunta -ryhmään. Ihan hyvä homma. En vain itse muista niin tehneeni. Viime viikolla pohdin vielä, että pitäisikö osallistua, mutta en ilmoittautunut. Taisin silloin kolme (ohhoh!) viikkoa sitten päissäni sinnekin nimeni laittaa, kun tämän palstan löysin.
2 tykkäystä
On hyvä pohtia miettiä valmiiksi ja valmistella tulevaa reissua. Minulla se auttoi viikonlopun “ryyppyreissulla” Tallinnassa. Ostin holittomia juomia ja välipalapatukoita, tein jopa eväsleivät menomatkalle, ettei nälkä yllätä. Kaverit se toki yllätti, kun kaivoin munareissarit esiin laivapubin pöydässä.
Suojaus korkealle ja tilanteen voi ottaa testinä, heittäytymisenä syvään päähän.
4 tykkäystä
Voisiko tässä yhtään auttaa sellainen ajatus että tämä reissu menee nyt nollalinjalla ja seuraavilla sitten teen mitä teen. En tarkoita, että seuraavalla vastaavalla matkalla sitten oikeasti vedät, mutta vastaavia tulee luultavasti (?) myös jatkossa eli mitään tässä ei sen puolesta niin sanotusti “häviä”. Ja perusvarautuminen tietty ja pvä ja hetki kerrallaan tiukoissa paikoissa, mutta sellaisena johtoajatuksena. En tiedä saako tästä kiinni lainkaan mitä tarkoitan tai osuinko edes oikeaan ongelman paikallistamisessa, mutta uskalsin nyt heittää kun laitoit että saa vapaasti kommentoida😄
Tosi hyvä saavutus sulla!
1 tykkäys
Varautuminen seuraavaan reissuun on alkanut. Ensimmäinen reissu meni siis hyvin. En siis sortunut. Tein välilaskun Lontoossa ja kävin vetämässä nopean aamupalan loungessa. Lähinnä nauratti, kun ensimmäisenä sisään astuessa on pitkä pöytä, joissa shampanjapulloja seitsemän kappaletta jäähtymässä. Ei tehnyt mieli pilata hyvin onnistunutta retkeä juopottelemalla.
Fiilis on nyt hyvä. Edellisellä viikolla mielessä käyneet ajatukset, jos sitä sitten ensi viikolla ottaisi ovat hälventyneet. Eivät toki poissa, mutta luotto itseeni on hyvä. Tein poikkeuksellisen paljon turistihommia iltaisin viime viikolla ja ajatteln jatkaa samalla linjalla. Mainitsin jo aikaisemmin sen vesipullon. Pitää muistaa pitää jano poissa.
Tänään oli ensimmäinen jutustelu päihdehoitajan kanssa. Se meni hyvin. Ennakkoasenteet oli vähän huonot, viime vuoden takia. Mutta tärkeintä minulle tänään oli se, että tulin hyvin ihmisen kanssa toimeen. Jutustelu oli hyvää. Onhan se mukava kertoa omaa tarinaansa, mutta ehkä pieni kyllästyminen siihen, kun olen nyt täällä sitä purkanut. Aloitin Selvä Suunta -ryhmän ja kävinhän jo saman aloituskeskustelun viime vuonnakin. Uusi aika varattu seuraavan reissun jälkeiselle viikolla.
6 tykkäystä
Todella suoraselkäistä toimintaa sinulta, hattu päästä! Hienosti pärjäsit maailmalla.
1 tykkäys
Huomenna sitten taas reissuun. Mieli edelleen luottavainen, mutta aika monta kertaa on mielessäni käynyt, josko sitä muutaman voisi ottaa. Ehkä pari lasia viiniä illallisella tai sitten niinä kahtena vapaa iltana pari olutta. Mietin jopa, että jos vetäis viimeisen kerran okein kunnolla lauantaina? Luonnollisesti järki sanoo, että älä nyt hyvä mies kuvittele tai haaveile tuollaisesta.
Luin @Harhainen ketjun. Aika karu tarina. Sain sieltä kuitenkin hyvän muistutuksen, että se yksi olut ei ole hyvä idea. Kiitos tarinan jakamisesta. Se on hyvin erilainen kuin minun, mutta monessa kohtaa tunsin suurta sympatiaa ja samaistumista. Deliriumeja minulla ei tosin taida koskaan olla ollut. Ei ainakaan noin pahoja.
Ajattelin tässä nyt kirjoitella itsekseni konkreettisia aseita sitä ajatusta yhdestä vastaan. Ilmaista viinaa on taaas rutkasti tarjolla, eikä se olut tuolla Etelä-Aasiassa niin kallista ole muutenkaan. Kohtaan alkoholia paljon, ja tosiaan tuli otettua vähän myöhäisemmät lennot kotiin. Paikkoja sortua siis on.
Lämpötilan aiheuttama jano: Kanna vesipulloa mukana ja juo paljon limpparia. Sitäkin varmasti on tarjolla. Pidä jano pois.
Ruoka: Herkuttelijan paratiisissa tulee varmasti napattua katukeittiöistä pieniä suupaloja. Pidä taas huoli siitä, että on mieluista alkoholitonta ruuan äärellä. Viime reissulla pahin vaaran paikka oli juuri syömisen jälkeen.
Sosiaalinen juominen: Minulla on monta sosiaalisesti hyväksyttyä syytä olla juomatta, jos häpeä iskee. Esim. Tulin juuri Pohjois-Amerikasta ja unirytmi on aivan sekaisin muutaman päivän Suomessa olon jälkeen ja nyt taas täällä Aasiassa. Ei voi ottaa, kun muutenkin jo uni huonoa. Valehtele, vaikka fiilis olisikin ok. Se luo myös painetta itseä kohtaan, jos sanon, etten ota tällä reissulla kollegoille.
Muu tekeminen: Urheilukamat messiin, turistikohteet ja se herkuttelu
Saavutukset: Ensi viikolla tulee kuukausi täyteen! Pahat reissut on tämän jälkeen ohi! Seuraava on todennäköisesti Lähi-Itään, joten siitä tulee helppoa. Kohtahan on jo Joulu ja sitten Uusi Vuosi. Melkein jo kolme kuukautta täynnä 
Älä pilaa hyvää raitista putkea!
Tähän sitten vielä ne muut positiiviset jutut päälle, niin eiköhän tämä onnistu.
4 tykkäystä
Ai niin, kiitoksia kaikille osallistumisesta keskusteluihin. Olen nimittäin palstan KUUKAUDEN TULOKAS 
7 tykkäystä