No niin. Kirjoitin näin Sivistyneen ketjuun toissapäivänä, lauantaina. En tiedä oliko minulla joku isompikin aavistus, kun tuo tunne yhtäkkiä iski. Sunnuntaina nimittäin selvisi, että lauantainakin oli halloween-pirskeet, mistä minulle ei oltu puhuttu mitään. Järjestäjänä oli ihminen, joka oli hyvin kauniisti puhunut ystävyydestämme monesti aiemmin. Siksi keräsin tällä kertaa rohkeuteni ja kysyin, miksei kysynyt minulta. “Ai, ajattelin, ettet varmaan halua enää tulla, kun et juo.” Seuraavassa hetkessä huomasin, että ihan eri tuttu on jossain vaiheessa poistanut minut Facebookissa kavereista. Sellainen, jota olen aiemmin nähnyt lähinnä juomisen merkeissä.
Vaikka haluaisin ajatella, että vika ei ole minussa, pakko se on myöntää, että tuntuu pahalta. Ainahan se on tiedossa ollut, että kaikki eivät välttämättä entisen kärkiryyppääjän uutta linjaa hyväksy. Ymmärtäisin edes hieman paremmin, jos olisin mitenkään julistanut juomattomuuttani, saati paheksunut juomista. Vaan kun olen nimenomaan yrittänyt olla tekemättä minkäänlaista numeroa.
No, itse olen edelleen varma ja sinut valintani kanssa, se ei sentään horju. En myöskään ole pyhimys itsekään, enkä varsinkaan ollut silloin kun viini virtasi. Mutta työstettävää tässä totisesti riittää.