Heissulivei! Se on tänään vuosipäivä plinkkiläisenä. Vuosi sitten olin aika karussa tilanteessa tissutteluni kanssa, kun kirjauduin palstalle. Seuraavana päivänä aloitin oman aiheen vähentäjien puolella. Vuoden vähentely on mennyt niin ja näin. Kokonaisuudessaan vähennystä tuli, tipattomiakin pätkiä tuli pidettyä pitkästä aikaa muutama. Mutta muutaman kerran pääsi tissuttelukin lipsumaan käsistä. Nyt olen todennut, etten jaksa tasapainoilla. Haluan käyttää energiani vielä joskus kaikkeen ihan muuhun kuin itseni vahtimiseen. Tänään on 23. tipaton päivä. Toivottavasti niitä tulee roppakaupalla lisää.
Kertaanpa vähän mistä lähdin ja missä menen nyt. Lainaan alkuun suoraan osia ensimmäisestä viestistäni tuolta vähentäjistä.
“Olen alle 50-vuotias naisihminen, ja onpahan tullut tissuteltua. Työt ja muut tärkeät asiat hoituvat, mikä tietenkin palkitaan lasillisella, parilla tai kolmella… – Annoksia en meinaa uskaltaa edes ajatella, mutta kyllähän sitä menee 3-4 iltana viikossa semmoiset 4-10 annosta. Siideriä ja lonkeroa lähinnä, mutta muukin käy. – Haluaisin voida nauttia alkoholia kohtuudella ja niin, ettei se olisi jatkuvasti mielessä. Kuuluisia viimeisiä sanoja ennen uusia repsahduksia, tiedän. Vaihtoehtona on tietenkin sitten laittaa korkki kokonaan kiinni, mutta lähdetään nyt hissuksiin liikkeelle.”
Nyt vuoden vähentelyn jälkeen on siis tullut aika laittaa korkki kokonaan kiinni. Vuosi sitten ei tullut mieleenkään uskaltaa kertoa asiasta kenellekään, kävin taisteluni vain plinkki tukenani. Nyt mukanani on sekä puoliso että pari tuttavaa. Vuosi sitten latasin jonkun sovelluksen, johon merkitsin juomani annosmäärät. Sen laskurin nollasin vuoden aikana paristi. Enää en halua sellaista. Nyt latasin sen sijaan sovelluksen nimeltä I am sober, mitä olen päivittäin käyttänyt enemmän tai vähemmän. Hyväksi tueksi olen kokenut myös Annie Gracen kirjan Selvin päin, minkä pariin olen palannut nyt neljättä kertaa. Ilmaisia nettiapuja on myös ollut käytössä, esim. Mielenterveystalo.fi.
Olen myös kertonut muutamasta tuttavapiiriin osuneesta kuolemasta, jotka ovat saaneet miettimään elämää hieman vakavammin. Yhdessä syynä oli alkoholi ja muissakin herää jonkinlainen epäilys sen osuudesta. Kunkin aika tietysti on milloin on, mutta huomasin, etten kuitenkaan halua tissutella itseäni hautaan ennen aikojaan.
Juhlimassa, baareissa ym. en enää kovin usein käy, mutta niistä kerroista en halua myöskään luopua. Sen sijaan haluan oppia nauttimaan niistä selvinpäin. Antaa musiikin ja huonojenkin juttujen viedä mukanaan, päästää irti yltiöasiallisesta roolista, ihan niin pitkään kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Kotosalla käytössä on täälläkin useasti mainittu tölkkivissymetodi. Yllättävän hyvä sekin!
Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille raittiuden polulle. Tutkitaan sitä yhdessä, mäkineen ja kivikkoineen. ?
I am sober mullakin kännykässä. Huomasin pari vuotta sitten, että olin alkanut tissutella reippaasti. Suvussa on tarpeeksi alkoholisteja ja itsellä uskomaton tapa addiktoitua mihin vain, joten korkki oli laitettava kokonaan kiinni. Olen muuten säästänyt tuon apin mukaan noin 7000e ja aikaakin on jäänyt parempaan käytettäväksi aikamoinen määrä. Raittius on huippua, hyvän valinnan olet tehnyt!
Moi, Elohiiri ja Ilona10.
Ihan mukavaa lukea teidän edistymisestänne ja aidosta ymmärryksestä alkoholinkäytön tarpeettomuudesta.
Aikaa ja rahaa todellakin säästyy.
Putkis, säästöporsas. ?
Kiitos! Kyllä minustakin päätös tuntuu hyvältä. Taitaa olla myös totta kun sanotaan, että asioita näkee aika valikoivasti. Alan nimittäin nähdä yhä enemmän raittiita ihmisiä. Fiidiini pukkaa uutista raittiista julkimoista ja tuttavapiiristäkin olen yhtäkkiä pistänyt merkille monta, jotka eivät käytä alkoholia. Hassusti muuttuu ajatus siitä, että “kaikkihan” nyt alkoholia käyttävät, ellei juomattomuuteen ole joku erityinen syy. Miten sellainen on joskus tullutkin?! 
Hieno päätös! Tervetuloa lopettajaksi! Matka ei ole (välttämättä) helppo, mutta täällä ollaan! ?
Kyllä se siitä. Roppakaupalla tulee, kun niin haluat.
Mulla tulee helmikuussa vuosi alkoholitonta aikaa täyteen. Kesällä lopetin mielialalääkkeen, jonka lopettamista A-klinikan sairaanhoitaja joskus piti kohdaltani mahdottomana. Niin vaan sekin loppui, eikä oikeastaan ollut vaikeaakaan. Jotain univaikeuksia oli, mutta nekin on selätetty. Nyt on kiva olo, vaikka elämässä on tullut kakkaa silmille. Elämä vaan on.
Olen mieltänyt, etteivät päihteet ole kuitenkaan lääke, tai pakokeino elämän vaikeuksiin.
Vaikeudetkin on helpompi kohdata ja käsitellä kun pää on kemikaaleista kirkas. Kaikillehan näitä tulee. Turha paeta elämän myrskyjä turruttamalla hetkeksi pää alkoholilla tai lääkkeillä.
Olen saanut päihteettömyydestäni voimaa. Olen alkanut lenkkeillä, haluan pitää itseäni kunnossa. Välillä käyn uimahallissa. Mitään urheilullista tavoitetta ei ole, kunhan itseäni liikutan. Tuostakin vähästä liikkumisesta tulee kiva mieli. Teenhän jotakin muuta kuin esim. vuosi sitten, jolloin vain löhöilin päivät nojatuolissa.
Omassa elämässä tuli kuraa kasvoille ihan äskettäin. Ennen se olisi antanut hyvän syyn ryypätä. Mutta ei enää, eikä nyt. Vaikeuksista ja kurasta kasvoilla selviää muutenkin. Turha mennä hetkeksi turvaan jonkin päihteen avulla. Pään selvittyä ne vaikeudet ovat kuitenkin olemassa.
Jatka Elohiiri. Et arvaakaan miten kivalta tuntuu kun päivistä tulee kuukausia ja sitten kuukausista vuosia. Alkoholi on yliarvostettu ja mainosmiesten meille markkinoima turhake, joka aiheuttaa pääasiassa ikäviä juttuja.
Kovasti paljon hyvää sinulle ja kivaa tulevaa vuotta. Tee tuo raitistuminen nyt, itse hukkasin päihteiden vuoksi ihan liian paljon vuosia.
Ole sinä viisaampi ja tee se raitistuminen juuri nyt!
Kiitos! Meillä on siis useammallakin alkamassa ensimmäinen tipaton vuosi. Kiva aloittaa se yksissä tuumin. Toiset tosin ovat ottaneet vauhtia siihen jo paljon pidemmältä, iso hatunnosto sille, tabularasa!
Onnistumiskokemukset kuulostavat tosi hyvältä. Vielä en ole tainnut törmätä yhteenkään, joka olisi raittiuspäätöstään katunut. Sehän on ihan totta, että alkoholi vain siirtää vaikeudet eteenpäin kohdattaviksi. Ja miten sitä nyt sanotaankaan, ei niin suurta ongelmaa, ettei sitä saisi alkoholilla vielä suuremmaksi tjsp. Vuosia tässä on tuhlattu itsekin. Jos ei ihan pohjamudissa, niin ihan tukevassa sumussa kuitenkin. Voi, kun löytäisi jonkinlaisen liikunnan ilon itsekin. Haluaisin nauttia juoksemisesta, mutten ole koskaan sitä oppinut. Kävelylenkit kyllä pitenevät ja palkitseehan sekin, kun huomaa ylämäkien sujuvan sutjakammin.
Vaikeuksia tulee ihan varmasti vielä tosi paljon. Se on aivan satavarmaa, viimeistään kun kevät alkaa lämmittää ja tapahtumat kutsuvat. Toivon, että laskurissa on siinä vaiheessa jo sen verran tipattomia päiviä, että se itsessään nostaa kynnystä alkaa alusta. Toki kaiken muun avun ja ajatustyön lisäksi. Ja plikin vertaisapu ei tokikaan ole niistä vähäisin.
Ostin taas alkoholittoman kuoharin, kuten joulunakin. Jos illalla tekee mieli poksauttaa, niin onpahan sitten.
Raitista tulevaa vuotta, ystävät!
Halusin vain kipaista toivottamaan hyvää vuoden toista päivää. Toivottavasti alku on onnistunut, mahdollisista haastavista tunteista huolimatta.
Itse olen aika seesteisessa vaiheessa näin raittiuden 28. päivänä. Ihan alun jatkuvat juomisajatukset on ohitettu, eikä vielä ole tullut ajatusta palata vanhaan. Ihan yököttää se kaikki kura, mitä hetken nousu tuo tullessaan. Yleisesti ottaen on aika tasaisen harmaata, mutta se liitynee myös vuodenaikaan sen lisäksi, että aivokemiat varmaan vielä ihmettelevät mitä tapahtuu. Tai on tapahtumatta.
Tsemppiä! Yhdessä me selvitään mistä vaan. ?
Hyvää vuoden kolmatta päivää myös! Itse tunnen itseni vähän hauraaksi alkutaipaleella. En haluaisi ajatella, mutta ajatukset pyörivät päässä.
Kiitos Dagny. Kunpa voisin jotenkin auttaa. Voin ainakin todeta, että se on vain tunne, joka menee ohi. Kunpa menisi pian ja alkaisit taas vahvistua. Lähetän sinulle lämpimän halauksen!
- tipaton päivä. Jee! Ei mitään uutta tässä vaiheessa. Rauhallista elämää. Toivottavasti tämä vuosi olisi hieman edellistä aktiivisempi. Ehkä totaalinen alkottomuus edesauttaa sitä osaltaan. Tosin täytyy myös itse koittaa asiassa tsempata ja muokata vanhat rutiinit. Ei tunnu yksin riittävän, että fysiikka sallii enemmän, kun päähän on pesiytynyt jumittamisen malli.
Kiitos itsellesi, Elohiiri. Tiedän, että tämä helpottaa. Ja jatko on itsestä kiinni. Tänään parempi päivä, illalla vain ajatukset tulevat jostain, mutta tiedän, että aika auttaa!
Just tätä mietin eilen ja tänä aamuna, että mitä tämä on. Ja sinä sen keksitkin, että se on jumittamisen malli! Kerron omasta elämästäni esimerkin. Olin tottunut juomaan niin, että yhtäkkiä vain nukahdin ja heräsin jossain kohtaa valot päällä. Vaikka raitista elämää on takana jo yli 4 kuukautta, nukahdan samalla tavalla ilman iltarutiineja kuin juodessakin. Tämä asia, siis jumittaminen, vaivaa minua paljon, koska mitään syytä ei enää ole: olla pesemättä hampaita iltaisin, olla pesemättä meikkejä naamalta tai olla riisumatta rintsikoita nukkumaan mennessä, mutta niin tämä neiti vaan tekee, aivan kuin kävisin nukkumaan umpijurrissa joka ikinen ilta…
Olenkin luvannut itselleni laittaa iltarutiinit kuntoon ja mennä ajoissa peitonalle nukkumaan ilman, että jumitan koko myöhäisillan niin kuin juodessa.
No jep! Sama juttu vapaa-aamuina. Käyttäydyn kuin olisin krapulassa, vaikka voisin aivan hyvin käyttää aikani järkevämmin ja mielekkäämminkin. Ihan alussa ajattelin, että täytyy antaa elimistölle aikaa ja olla itselleen armollinen. Ja siis toki näin onkin, mutta huomaan myös sen, että mausteeksi tarvitsen itseltäni myös ihan rehellistä potkua persuksille uusien rutiinien käyntiin polkaisemisen kanssa. Ei liikaa kerralla, koska isot vimmatusti toteutetut muutoksetkaan eivät taida olla ihan niitä pysyvimpiä. Mutta pientä tökkimistä ja kysymistä, miksi muuten oikeastaan toimin juuri nyt juuri näin, vaikka alkuperäinen syy on poissa.
Ihan sama kokemus kuin Elohiirellä ja Lempeällä ketulla edelllä.
Valtaosan ajasta olo on saamaton. Lisäksi viimeistään neljään mennessä iltapäivällä on sellainen fiilis kuin olisi humalassa, ja aamuisin usein krapulaolo. Mietin että olenko juonut aivosoluni niin ettei tästä enää normalisoidu enkä oikein tunne persoonaani näin selvänä, ihan kuin joku muu puhuisi ja ajattelisi puolestani ihan hölmöjä.
Toisaalla joku kirjoiti että aivokemioiden normalisoituminen pitkän käytön jälkeen palautuisi neljässä kuukaudessa, ehkä tässä vaan pitää sen puolitoista kuukautta vaan odotella josko. Tiedostaen että yksilöllistä tuokin.
On tässä se hyvä puoli, että repsahdus ei ole edes lähellä kun alkoa ei tee yhtään mieli.
Kiitos näistä kokemuksistanne! Niistä inspiroituneena olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta toisella kerralla. Nyt täytyy keskittyä iltarutiineiden luomiseen, kello jo 22.
Hyvä olo, hyvä tunne tästä. Katselin taas viime vuotisia viestejäni vähentäjien puolelta ja muistelin sitä aikaa. Silloin käynnissä oli pisin tipaton pitkiin aikoihin. Se kesti yhteensä 48 päivää. Mutta sen ei ollut tarkoituskaan olla lopullista, joten juomisen aloittamista pohdin paljon. Mietin ja kuulostelin, milloin olisin valmis.
Nyt on paljon simppelimpää. Ei ole paineita olla valmis juomaan tai pysymään kohtuudessa. Ei tarvitse myöskään ajatella tekevänsä jotain muuta juomisen sijaan. Ihan sama mitä muuta teen tai jätän tekemättä, en vain enää juo. Olo on ihan eri tavalla seesteinen tässä vaiheessa. Tipattomia päivä on plakkarissa nyt 33. Vaikka edelleen joka aamu klikkaan I am soberiin lupauksen ja illalla toteutuksen, en ajattele sitä tällä hetkellä aktiivisesti. Kertyneet päivät piti tarkistaa erikseen, kun niillä ei oikeastaan ole merkitystä.
Tyyni vaihe siis jatkuu vielä. Ei tokikaan ikuisesti, se on ihan selvää. Ihan alussa mennään vielä. Mutta tästä kyllä nautin.
Paljon tsemppiä kaikille, varsinkin haastavampien aikojen ja ajatusten kanssa tällä hetkellä painiville!
Tähän minäkin haluaisin!
Kyllä sinä Dagny siihen pääset! Pitää kuitenkin muistaa, että olen ollut ns. aktiivinen vähentäjä vuoden ajan ennen tätä lopettamista, joten treeniä on vähän alla. Nyt tietty tuntuu, että olisinpa vain lopettanut kokonaan jo silloin, niin olisin tosi kivalla mallilla tällä hetkellä. Mutta edetään yhdessä, koko tämä ensimmäinen tipaton vuosi!
Tänään tuli viisi tipatonta viikkoa täyteen. Nyt huomaan jo olossa aika selkeän muutoksen. Kadonnutta itseluottamusta on taas löytynyt ja lyhyt putkinäkö pitenee ja laajenee. Tuntuu aika pahalta ajatella sitä jatkuvaa itseinhoa ja hirveää, jatkuvaa itsensä sättimistä, minkä kourissa on tullut vietettyä kuukausi- ja jopa vuosikaupalla. Toivon todella, ettei tarvitsisi enää ikinä palata.
Tätä piti vielä kommentoida, että minullekin on tällainen jäänyt mieleen jostain. Ensin se tuntui kamalan pitkältä ajalta ja nyt tuntuu, että toivottavasti tosiaan näin on, enkä ihan vielä näillä aivoilla ole ns. parhaimmillani. Ei haittaa vaikka hieman palautuisivat vielä tuosta eteenpäinkin, kuten ilmeisesti pitäisi käydäkin. Osan soluistani olen ihan varmasti tuhonnut lopullisesti, mutta ihmeen anteeksi antavaisia elimistömme kyllä ovat. En tiedä kuinka ansaitusti, mutta onneksi.
Nyt vaan tyytyväisenä, mutta nöyränä eteenpäin. Ja haluan muuten teistä monta mukaani! Tälle Raittius Airlinesin lennolle ovat kaikki tervetulleita. 
?
Aivot ovat erittäin pätevät ja joustavat korjaamaan tilannetta. Pitää vaan antaa paljon erilaisia ja vaihtelevia ärsykkeitä kuten:
Lukeminen
Liikunta, tanssi on erittäin hyvä
Yleensä uuden oppiminen oli se sitten uusi kieli tai soittaminen tms
Yhteisöllisyys