onnittelut
Ei hittolainen! Nauroin ääneen.
Hyvää reissua. Me ollaan hengessä mukana
Jos sitä tähän omaankin ketjuun päivittäisi tilannetta. Olen Selvä Suunta-ryhmässä ja sinne tullut päivitettyä enemmän kuulumisia, kun yritän sitoutua ohjelmaan.
Nämä pitkät reissut on sitten kohta taputeltu. Kiusauksia on tullut vastaan, mutta niistä on selvitty. Vielä hotellihuoneessa istustkelen ja yksi kiusaus, lounge, odottaa kohtaamistaan. En kuitenkaan ole huolissani. Miksi sortua viime metreillä?
Reissun aikana ja/sekä ryhmässä on tullut muutama havainto, oivallus tai kokemus lisää. Ihan sama miksi niitä kutsuu. Baarissa istuminen selvinpäin, kun muut dokaa. Jännitin tätä ennen matkaa, koska tiesin, että sen tulen kohtaamaan. Se tavallaan kuuluu työn kuvaan tällaisissa isommissa tapahtumissa. Ei pakollista, mutta tietyllä tavalla odotettua. Koen myös sen itse tärkeäksi suhteiden luomisessa. Miten sitten meni? Ihan ok. Alkoholiton olueni ei herättänyt kysymyksiä. Minulle tarjottiin pyötään jo tilattu olut, mutta olin kerinnyt jo ennakoiden tilaamaan alkoholittoman. Se ei tosiaan herättänyt muissa yhtään minkäänlaista reaktiota. Aikaisemmin illallispöydässä kollega kysyi, ettenkö ota viiniä. Sanoin etten ota.
Jutustelu oli hauskaa ja tutuistuinkin tavoittetteni mukaisesti ihmisiin vähän paremmin. En kuitenkaan jatkanut iltaa pidemmälle, kun tupakoitsijat halusivat terassille istumaan ja jatkamaan iltaa. Se vähän harmitti, koska oli aidosti mukavaa. En kuitenkaan halunnut enää jatkaa iltaa, koska päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Vähän harmitti, eikä ajatus siitä kuinka huominen aamu on minulla mukavampi paljon lämmittänyt siinä hetkessä. Oli kuitenkin parempi poistua, joten poistuin.
Mietin seuraavana aamuna paljon sitä, että noin minun pitäisi juoda kuin osa porukasta joi. Lasi tai kaksi viiniä ruuan kanssa ja sitten pari olutta ennen nukkumaan menoa. Totta kai tiesin tätä miettiessäni, etten siihen pystyisi, mutta sitten sain sen ryhmän viikkotehtävään liittyvän oivalluksen. Olin jo aikaisemmmin kovasti juodessani ollut tyytyväinen iltaan, joina join vain muutaman tai maksimissaan 5-6 annosta. Olin normalisoinut tämän hyväksi illaksi. Olen kuitenkin listannut motivaatio numero kakkoseksi oman terveyteni. Se on alkanut jo reistailemaan juomisen takia. Ei vielä mitään peruuttamatonta, mutta merkkejä on ollut ilmassa jo pitkään. Jos nyt hetki kuvitellaan, että pystyisin ottamaan sen vanhan hyvän illan määrän ja sitten illallisella tai viikonloppuna ehkä vähän enemmän, niin olisinko silloin täyttänyt motivaationi asettaman tavoitteen? En olisi. Toivon, että muistan tämän, kun seuraavan kerran luulen hallitsevani juomistani. Vaikka onnistuisin siinä edes osittain, olisi määräni silti tervedelle hyvin haitallisia ja kärsisin niistä pikuvaivoista taas jatkuvasti.
Mutta joo, maailmaa taas nähty. Ihan kivaa oli. Töiden puolesta tämä vika viikko oli niin hyvä, että kattaa helposti nuo kaksi edellistä ei niin tuloksellista viikkoa. Se on ihan normaalia. Sattuu maanantaiaamuna taas olemaan pomolle raportointipäivä sopivasti. Mukava kertoa reissun hyvistä tuloksista. Onnistumiset työssä ovat aina antaneet motivaatiota jatkaa eteenpäin. Toivottavasti sama tekemisen meininki taipuu myös tähän raittiustyöhön. (voiko tota sanaa käyttää noin )
Paljon reissujuopottelua harrastaneena en voi kuin ihailla sitä, miten olet päässyt luikahtamaan siitä irti. Pitkät reissut varsinkin täytyvät olla ihan erilaisia selvinpäin.
Reilu 100 ulkomaanmatkapäivää on itsellä onneksi kutistunut noin reilu kymmeneen. Ensimmäinen koitos tätä lajia on joulukuun alussa. Se on yhden yön reissu, mutta tarkoituksena on tietysti palaverin lisäksi osallistua pääkonttorin joulujuhlaan. Tietäähän sen mitä siellä on luvassa.
Itse ajattelin keskittyä ruokaan, jutusteluun muiden kanssa niin kauan kuin ovat riittävän vähän humaltuneet, hyviin yöuniin ja maittavaan aamiaiseen hotellilla aamusalin jälkeen.
Onhan siinä totuttelemista. Illanvietto oli itseasiassa aika paljon helpompi. Lähinnä ne tyhjät hetket olivat vaikeampia. Hotellihuoneessa hengailu ennen illallista, mitä muuta sä siellä teet kuin tissuttelet? Välttelin siis huonetta. Kävin salilla, kävelyllä ja jos huoneessa oli, niin Netflix auki. Myös noi lentokentät oli vaikeita. Varsinkin ne älyttömän suuret vastoinkäymiset, joita tuli eteen. Kuten se, että lounge olikin rempassa tai se, että tuli vartin viivästys kun olin jo portilla. Olen lähes poikkeuksetta näissä tilanteissa mennyt suoraan baariin vetämään yhden. Tätä helpotin tässä pidemmässä odottelussa alkoholittomalla oluella ja tässä lyhyemmässä vain istuin alas ja odotin. Suureksi ylllätyksekseni selvisin ihan hengissä.
Nyt jälkikäteen, kun mietin ajatuksiani, niin aika paljon laskin reissun aikana alkoholiannoksia, joita olisin juonut, jos vielä joisin. Mietin, että saatana sentään mä olen painanut vahassa humalassa menemään, jos tilanne on vaan sen sallinut. Se toi tietynlaista tukea, kun selvinpäin ymmärtää kuinka vaarallista ja haitallista sellainen käytös oikein on.
Mun reissu olisi voinut alkaa vaikka näin.
Herätys kotona lauantaina. Reissuun lähtö edessä, joten pari voi ottaa ihan aamulla. Rauhalliseen tahtiin ehkä neljä annosta ennen taksia. Suoraan loungeen ja joku Kyrö distillerin drinkki välittömästi käteen. Poroburgeri on platinaloungen klassikko ja siihen kylkeen muutama lasi viiniä ja ja joku jälkkäridrinkki. Mahdollinen nopea ennen kuin koneeseen. Minuutti koneessa ja lasi nokan eteen. Alkudrinkki ennen ruokailua ja pari lasia viiniä plus konjakki. Sitten x määrä oluita se muutama tunti, kunnes varmaan taju pois. Tämä siis ihan vain kunnes päästään perille. Pari yömyssyä kentältä ostetusta pullosta ja eikun suorittamaan aikaeron ja krapulan väsyttämänä. Olisin todennäköisesti ollut tietyllä tavalla vielä toimintakykyinen, vaikka tietysti päihtynyt. Joskus voisin vielä tuosta jatkaa iltaakin.
Mietin tosiaan vastaavia laskuharjoituksia pitkin reissua. Voisin tähän laskea lauantaiden potentiaaliset määrät tai viimeisen päivän tissuttelut, kun vaan lensin kotiin ja kaikki laskelmat olisivat kammottavia. Tuli kyllä iso motivaatiopuuska näitä miettiessäni raittiiseen elämään. Kun ei osaa otaa siististi, niin parempi etten ota ollenkaan. Ihme ettei sen pahempaa ole koskaan sattunut. Tuota viimeisten vuosien ja varsinkin viimeisten kuukausien kulutusta ei mikään kroppa kestä. Varsinkaan kun määrät nousivat jatkuvasti. Suoraan sanottuna olin jo matkalla ennenaikaiseen kuolemaan.
Oho, siitähän on jo 11 päivää kun viimeksi tänne kirjoitin. Kaikki sujuu ihan hyvin. Tällä viikolla minua ensimmäistä kertaa houkuteltiin juomaan. Olin reissussa työkaverin kanssa. Oli onnistumisia ja lämpötila lähellä kolmeakymmentä. Lähinnä vitsin kautta koeteltiin edes tänään ottaa oluet, mutta ei painostus pidempään jatkunut. Juomattomuuden syyksi kerroin alkoholin haittojen kasvaneen viime vuosina. Ei toivu enää, reissuilla tulee juotua usein ja yöunet kärsii viikollakin. Vähän siis pienentelin ongelmaani. Kai se sallittua on…
Viinaa ei tee enää mieli joka päivä. Mutta silloin tällöin tulee vahvoja fiiliksiä, että kyllä tähän paikkaan se viinilasi kyllä sopisi tai sitten se kylmä olut. En kyllä koe olleeni lähelläkään retkahtamista. Mutta mieltäni nämä hetket vaivaat aikas paljon. Muistissa on liian hyvin ne krapulat ja se jatkuva paska fiilis, täysin toimimaton vatsa ynnä muut seikat. Mutta entäs muutaman kuukauden päästä? Eikä nämä työreissut niinkään pelota. Fiksuahan se on, ettei työmatkoilla pilaa uniaan ottamalla paria hotellin baarissa. Moni ei-alkoholistikin vähentää tässä iässä tai jättää pois ne muutamat oluet, kun ei halua lisärasitusta reissaamiseen. Enemmän mietityttää illan vietot ihan vaan kavereiden kanssa. Ei nimittäin kiinnosta tippakaan kutsua ihmisiä kotiin esim itsenäisyyspäivänä syömään. Siellä sitten lipittää vissyä, kun muut juo viiniä. Eikä siinä mitään ne ottakoon, ketkä osaa, mutta en tiedä. Ei ainakaan nyt kiinnosta pätkääkään järkätä mitään. Helpompi olisi mennä isompiin bileisiin käymään. “Tulin autolla moikkaamaan” olisi simppeliä. Vähän samaa mietin jo Juhannuksesta sun muista, mutta on siinä muutakin takana. Vaikea selittää juuri nyt. Pitää miettiä itsekseen asiaa.
Huomaan pohtivani muiden mahdollista alkoholin käyttöä nykyään enemmän. Kuulin juuri, että yksi nykyinen raitis ja muutenkin terveellistä elämää viettävä kollega oli kymmenisen vuotta sitten ollut aina aika maistissa firman tilaisuuksissa. Kuulostaa tutulta. En aio ottaa puheeksi. Asioita nyt pohtineena tunnistan tai ainakin luulen tunnistavani ihmisten puheista huolta omasta alkoholin käytöstään. Moni sanoo ihan turhaan tai mainitsee sivulausessa että ei tullut juotua yhtään tai otin vain muutaman, vaikka heidän alkoholin käyttönsä ei olisi ollut edes puheenaiheena. Veikkaan, että kiinnitän vain asiaan enemmän huomiota nyt kuin ennen tai sitten yllättävän moni kokee huonoa omatuntoa juomisestaan.
Tiedä näistä fiiliksistä nyt muutenkaan. On ollut paljon pitkiä lentoja viimeiseen viiteen viikkoon, aikaeroväsymystä sun muuta. Ensi viikko on rauhallisempi toivottavasti saa nukuttua paremmin, niin osaisi miettiä oloaan ja fiilistä paremmin. Hyvä draivi on juuri nyt töiden puolesta ja se motivoi eteenpäin myös raittiuden suhteen.
Leppoisaa lauantaita.
EI ihmeellisiä tapahtumia. Fiilis on ollut hyvä ja pitkä viikonloppu meni pitkälti harrastaen. Alkoholi on edelleen vahvasti mielessä. Muutamia hetkiä, jolloin olen kaivannut korkkaamista. Lähinnä sellaisia rauhallisia hetkiä ja olihan tämä kolmen päivän vapaa alkaessaan taas sellainen pieni vaaranpaikka, kun niin monta kertaa on tullut tankattua varastoja, ettei varmasti lopu, kun alko on sekä perjantaina että sunnuntaina kiinni. Kävin perjantaina aamupäivällä kaupassa ja katselin tietyllä tavalla hyvillä mielin alkon pimeitä ikkunoita, mutta samalla olo oli vähän epämiellyttävä. Iloinen, etten kaivannut alkoon, mutta…vaikea kuvailla fiilistä.
Harrastukset on nyt palannut ohjemistoon ja hyvä niin. Osa on erittäin mukavia, joita oikein taas odotan pääseväni pelaamaan. Osa taas sellaista, lähetään nyt lenkille, kun on aikaa ja hereillä tähän aikaan aamusta kerran ollaan. Niitä harrastuksia, joita ei oikein koskaan jaksaisi tehdä, mutta sen jälkeen on hyvä fiilis. Mutta nämä ensin mainitut tuottavat suurta iloa. Auttavat myös raittiudessa, koska nyt jo suunnitelen kevättä ja kesää. Taisin jo aikaisemminkin kirjoittaa, että parhaita harrastuksia ovat ne, joissa treenin loputtua et malta odottaa pääseväsi seuraavan kerran uudestaan. Nämä jälkimmäiset ovat sitten muuten vaan ok. Kyllähän juoksulenkinkin (hölkkä) jälkeen olo on vaan hyvä. Raitista ilmaa, kunto kasvaa ja hyvästä hapenottokyvystä on hyötyä myös niissä lempiharrastustenkin parissa. Miksi harrastuksista näin paljon tekstiä? Koska ne häviää heti, kun korkki aukeaa. Juoksulenkit välittömästi ja ne rakkaat harrastukset alle viikossa. Älä juo, niin saat iloa harrastuksista.
Pienryhmä loppui tällä viikolla. Ihan ok kokemus. Toi hyvää rytmiä raitistumiseen, kun tuli ohjatusti pohdittua asioita eri kulmista. Monesti tehtävänannon jälkeen pohdin, että perus shittiä → perus höpinät, mutta lähes aina muiden vastauksia luettuani ja pienen odottelun jälkeen oivalsin jotain uutta omasta itsestänikin. Hyvä että osallistuin.
Seuraava vaihe alkaa lähestyä, eli ajatukset siitä, että voisi ottaa yhden, kun juoppouteni on kerta hallussa. Ei kovin vahvasti vielä, mutta tänään pohdin, että voisi sitten vaikka 80 vuotiaana ottaa taas muutaman. Tuli kokkailtua aika paljon. Kävi mielessä, että kyllähän tähän hyvä punaviini kylkeen kuuluisi. Harmitti, etten sitä voi ottaa. En taida ihan vielä olla valmis ajatuksen kanssa etten enää koskaan juo. Noh sen takia tänne tulinkin kirjoittamaan. Viimeisen viikon yksi harjoitus oli pohtia, mistä saa tukea jatkossa. Kirjasin tämän oman ketjuni yhdeksi työkaluksi. Hyväksyn tänään sen, että 35 vuoden päästä korkki saa aueta. Sitten voin juoda itseni hautaan, jos niin haluan. Samalla muistutan itseäni, että älä ota sitä yhtä ennen sitä. Hyvä viikonloppu takana ja omassa mittakaavassani rauhallinenkin juopottelu olisi kolmen päivän aikana ollut helvetin paljon. Ei se yksi viinilasi olisi ruokailua niin paljon parantanut, että kannattaisi riskeerata mitään.