onnittelut 
1 tykkäys
Ei hittolainen! Nauroin ääneen.
Hyvää reissua. Me ollaan hengessä mukana
Jos sitä tähän omaankin ketjuun päivittäisi tilannetta. Olen Selvä Suunta-ryhmässä ja sinne tullut päivitettyä enemmän kuulumisia, kun yritän sitoutua ohjelmaan.
Nämä pitkät reissut on sitten kohta taputeltu. Kiusauksia on tullut vastaan, mutta niistä on selvitty. Vielä hotellihuoneessa istustkelen ja yksi kiusaus, lounge, odottaa kohtaamistaan. En kuitenkaan ole huolissani. Miksi sortua viime metreillä?
Reissun aikana ja/sekä ryhmässä on tullut muutama havainto, oivallus tai kokemus lisää. Ihan sama miksi niitä kutsuu. Baarissa istuminen selvinpäin, kun muut dokaa. Jännitin tätä ennen matkaa, koska tiesin, että sen tulen kohtaamaan. Se tavallaan kuuluu työn kuvaan tällaisissa isommissa tapahtumissa. Ei pakollista, mutta tietyllä tavalla odotettua. Koen myös sen itse tärkeäksi suhteiden luomisessa. Miten sitten meni? Ihan ok. Alkoholiton olueni ei herättänyt kysymyksiä. Minulle tarjottiin pyötään jo tilattu olut, mutta olin kerinnyt jo ennakoiden tilaamaan alkoholittoman. Se ei tosiaan herättänyt muissa yhtään minkäänlaista reaktiota. Aikaisemmin illallispöydässä kollega kysyi, ettenkö ota viiniä. Sanoin etten ota.
Jutustelu oli hauskaa ja tutuistuinkin tavoittetteni mukaisesti ihmisiin vähän paremmin. En kuitenkaan jatkanut iltaa pidemmälle, kun tupakoitsijat halusivat terassille istumaan ja jatkamaan iltaa. Se vähän harmitti, koska oli aidosti mukavaa. En kuitenkaan halunnut enää jatkaa iltaa, koska päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Vähän harmitti, eikä ajatus siitä kuinka huominen aamu on minulla mukavampi paljon lämmittänyt siinä hetkessä. Oli kuitenkin parempi poistua, joten poistuin.
Mietin seuraavana aamuna paljon sitä, että noin minun pitäisi juoda kuin osa porukasta joi. Lasi tai kaksi viiniä ruuan kanssa ja sitten pari olutta ennen nukkumaan menoa. Totta kai tiesin tätä miettiessäni, etten siihen pystyisi, mutta sitten sain sen ryhmän viikkotehtävään liittyvän oivalluksen. Olin jo aikaisemmmin kovasti juodessani ollut tyytyväinen iltaan, joina join vain muutaman tai maksimissaan 5-6 annosta. Olin normalisoinut tämän hyväksi illaksi. Olen kuitenkin listannut motivaatio numero kakkoseksi oman terveyteni. Se on alkanut jo reistailemaan juomisen takia. Ei vielä mitään peruuttamatonta, mutta merkkejä on ollut ilmassa jo pitkään. Jos nyt hetki kuvitellaan, että pystyisin ottamaan sen vanhan hyvän illan määrän ja sitten illallisella tai viikonloppuna ehkä vähän enemmän, niin olisinko silloin täyttänyt motivaationi asettaman tavoitteen? En olisi. Toivon, että muistan tämän, kun seuraavan kerran luulen hallitsevani juomistani. Vaikka onnistuisin siinä edes osittain, olisi määräni silti tervedelle hyvin haitallisia ja kärsisin niistä pikuvaivoista taas jatkuvasti.
Mutta joo, maailmaa taas nähty. Ihan kivaa oli. Töiden puolesta tämä vika viikko oli niin hyvä, että kattaa helposti nuo kaksi edellistä ei niin tuloksellista viikkoa. Se on ihan normaalia. Sattuu maanantaiaamuna taas olemaan pomolle raportointipäivä sopivasti. Mukava kertoa reissun hyvistä tuloksista. Onnistumiset työssä ovat aina antaneet motivaatiota jatkaa eteenpäin. Toivottavasti sama tekemisen meininki taipuu myös tähän raittiustyöhön. (voiko tota sanaa käyttää noin 
)
4 tykkäystä
Paljon reissujuopottelua harrastaneena en voi kuin ihailla sitä, miten olet päässyt luikahtamaan siitä irti. Pitkät reissut varsinkin täytyvät olla ihan erilaisia selvinpäin.
Reilu 100 ulkomaanmatkapäivää on itsellä onneksi kutistunut noin reilu kymmeneen. Ensimmäinen koitos tätä lajia on joulukuun alussa. Se on yhden yön reissu, mutta tarkoituksena on tietysti palaverin lisäksi osallistua pääkonttorin joulujuhlaan. Tietäähän sen mitä siellä on luvassa.
Itse ajattelin keskittyä ruokaan, jutusteluun muiden kanssa niin kauan kuin ovat riittävän vähän humaltuneet, hyviin yöuniin ja maittavaan aamiaiseen hotellilla aamusalin jälkeen.
1 tykkäys
Onhan siinä totuttelemista. Illanvietto oli itseasiassa aika paljon helpompi. Lähinnä ne tyhjät hetket olivat vaikeampia. Hotellihuoneessa hengailu ennen illallista, mitä muuta sä siellä teet kuin tissuttelet? Välttelin siis huonetta. Kävin salilla, kävelyllä ja jos huoneessa oli, niin Netflix auki. Myös noi lentokentät oli vaikeita. Varsinkin ne älyttömän suuret vastoinkäymiset, joita tuli eteen. Kuten se, että lounge olikin rempassa tai se, että tuli vartin viivästys kun olin jo portilla. Olen lähes poikkeuksetta näissä tilanteissa mennyt suoraan baariin vetämään yhden. Tätä helpotin tässä pidemmässä odottelussa alkoholittomalla oluella ja tässä lyhyemmässä vain istuin alas ja odotin. Suureksi ylllätyksekseni selvisin ihan hengissä.
Nyt jälkikäteen, kun mietin ajatuksiani, niin aika paljon laskin reissun aikana alkoholiannoksia, joita olisin juonut, jos vielä joisin. Mietin, että saatana sentään mä olen painanut vahassa humalassa menemään, jos tilanne on vaan sen sallinut. Se toi tietynlaista tukea, kun selvinpäin ymmärtää kuinka vaarallista ja haitallista sellainen käytös oikein on.
Mun reissu olisi voinut alkaa vaikka näin.
Herätys kotona lauantaina. Reissuun lähtö edessä, joten pari voi ottaa ihan aamulla. Rauhalliseen tahtiin ehkä neljä annosta ennen taksia. Suoraan loungeen ja joku Kyrö distillerin drinkki välittömästi käteen. Poroburgeri on platinaloungen klassikko ja siihen kylkeen muutama lasi viiniä ja ja joku jälkkäridrinkki. Mahdollinen nopea ennen kuin koneeseen. Minuutti koneessa ja lasi nokan eteen. Alkudrinkki ennen ruokailua ja pari lasia viiniä plus konjakki. Sitten x määrä oluita se muutama tunti, kunnes varmaan taju pois. Tämä siis ihan vain kunnes päästään perille. Pari yömyssyä kentältä ostetusta pullosta ja eikun suorittamaan aikaeron ja krapulan väsyttämänä. Olisin todennäköisesti ollut tietyllä tavalla vielä toimintakykyinen, vaikka tietysti päihtynyt. Joskus voisin vielä tuosta jatkaa iltaakin.
Mietin tosiaan vastaavia laskuharjoituksia pitkin reissua. Voisin tähän laskea lauantaiden potentiaaliset määrät tai viimeisen päivän tissuttelut, kun vaan lensin kotiin ja kaikki laskelmat olisivat kammottavia. Tuli kyllä iso motivaatiopuuska näitä miettiessäni raittiiseen elämään. Kun ei osaa otaa siististi, niin parempi etten ota ollenkaan. Ihme ettei sen pahempaa ole koskaan sattunut. Tuota viimeisten vuosien ja varsinkin viimeisten kuukausien kulutusta ei mikään kroppa kestä. Varsinkaan kun määrät nousivat jatkuvasti. Suoraan sanottuna olin jo matkalla ennenaikaiseen kuolemaan.
5 tykkäystä
Oho, siitähän on jo 11 päivää kun viimeksi tänne kirjoitin. Kaikki sujuu ihan hyvin. Tällä viikolla minua ensimmäistä kertaa houkuteltiin juomaan. Olin reissussa työkaverin kanssa. Oli onnistumisia ja lämpötila lähellä kolmeakymmentä. Lähinnä vitsin kautta koeteltiin edes tänään ottaa oluet, mutta ei painostus pidempään jatkunut. Juomattomuuden syyksi kerroin alkoholin haittojen kasvaneen viime vuosina. Ei toivu enää, reissuilla tulee juotua usein ja yöunet kärsii viikollakin. Vähän siis pienentelin ongelmaani. Kai se sallittua on…
Viinaa ei tee enää mieli joka päivä. Mutta silloin tällöin tulee vahvoja fiiliksiä, että kyllä tähän paikkaan se viinilasi kyllä sopisi tai sitten se kylmä olut. En kyllä koe olleeni lähelläkään retkahtamista. Mutta mieltäni nämä hetket vaivaat aikas paljon. Muistissa on liian hyvin ne krapulat ja se jatkuva paska fiilis, täysin toimimaton vatsa ynnä muut seikat. Mutta entäs muutaman kuukauden päästä? Eikä nämä työreissut niinkään pelota. Fiksuahan se on, ettei työmatkoilla pilaa uniaan ottamalla paria hotellin baarissa. Moni ei-alkoholistikin vähentää tässä iässä tai jättää pois ne muutamat oluet, kun ei halua lisärasitusta reissaamiseen. Enemmän mietityttää illan vietot ihan vaan kavereiden kanssa. Ei nimittäin kiinnosta tippakaan kutsua ihmisiä kotiin esim itsenäisyyspäivänä syömään. Siellä sitten lipittää vissyä, kun muut juo viiniä. Eikä siinä mitään ne ottakoon, ketkä osaa, mutta en tiedä. Ei ainakaan nyt kiinnosta pätkääkään järkätä mitään. Helpompi olisi mennä isompiin bileisiin käymään. “Tulin autolla moikkaamaan” olisi simppeliä. Vähän samaa mietin jo Juhannuksesta sun muista, mutta on siinä muutakin takana. Vaikea selittää juuri nyt. Pitää miettiä itsekseen asiaa.
Huomaan pohtivani muiden mahdollista alkoholin käyttöä nykyään enemmän. Kuulin juuri, että yksi nykyinen raitis ja muutenkin terveellistä elämää viettävä kollega oli kymmenisen vuotta sitten ollut aina aika maistissa firman tilaisuuksissa. Kuulostaa tutulta. En aio ottaa puheeksi. Asioita nyt pohtineena tunnistan tai ainakin luulen tunnistavani ihmisten puheista huolta omasta alkoholin käytöstään. Moni sanoo ihan turhaan tai mainitsee sivulausessa että ei tullut juotua yhtään tai otin vain muutaman, vaikka heidän alkoholin käyttönsä ei olisi ollut edes puheenaiheena. Veikkaan, että kiinnitän vain asiaan enemmän huomiota nyt kuin ennen tai sitten yllättävän moni kokee huonoa omatuntoa juomisestaan.
Tiedä näistä fiiliksistä nyt muutenkaan. On ollut paljon pitkiä lentoja viimeiseen viiteen viikkoon, aikaeroväsymystä sun muuta. Ensi viikko on rauhallisempi toivottavasti saa nukuttua paremmin, niin osaisi miettiä oloaan ja fiilistä paremmin. Hyvä draivi on juuri nyt töiden puolesta ja se motivoi eteenpäin myös raittiuden suhteen.
Leppoisaa lauantaita.
6 tykkäystä
EI ihmeellisiä tapahtumia. Fiilis on ollut hyvä ja pitkä viikonloppu meni pitkälti harrastaen. Alkoholi on edelleen vahvasti mielessä. Muutamia hetkiä, jolloin olen kaivannut korkkaamista. Lähinnä sellaisia rauhallisia hetkiä ja olihan tämä kolmen päivän vapaa alkaessaan taas sellainen pieni vaaranpaikka, kun niin monta kertaa on tullut tankattua varastoja, ettei varmasti lopu, kun alko on sekä perjantaina että sunnuntaina kiinni. Kävin perjantaina aamupäivällä kaupassa ja katselin tietyllä tavalla hyvillä mielin alkon pimeitä ikkunoita, mutta samalla olo oli vähän epämiellyttävä. Iloinen, etten kaivannut alkoon, mutta…vaikea kuvailla fiilistä.
Harrastukset on nyt palannut ohjemistoon ja hyvä niin. Osa on erittäin mukavia, joita oikein taas odotan pääseväni pelaamaan. Osa taas sellaista, lähetään nyt lenkille, kun on aikaa ja hereillä tähän aikaan aamusta kerran ollaan. Niitä harrastuksia, joita ei oikein koskaan jaksaisi tehdä, mutta sen jälkeen on hyvä fiilis. Mutta nämä ensin mainitut tuottavat suurta iloa. Auttavat myös raittiudessa, koska nyt jo suunnitelen kevättä ja kesää. Taisin jo aikaisemminkin kirjoittaa, että parhaita harrastuksia ovat ne, joissa treenin loputtua et malta odottaa pääseväsi seuraavan kerran uudestaan. Nämä jälkimmäiset ovat sitten muuten vaan ok. Kyllähän juoksulenkinkin (hölkkä) jälkeen olo on vaan hyvä. Raitista ilmaa, kunto kasvaa ja hyvästä hapenottokyvystä on hyötyä myös niissä lempiharrastustenkin parissa. Miksi harrastuksista näin paljon tekstiä? Koska ne häviää heti, kun korkki aukeaa. Juoksulenkit välittömästi ja ne rakkaat harrastukset alle viikossa. Älä juo, niin saat iloa harrastuksista.
Pienryhmä loppui tällä viikolla. Ihan ok kokemus. Toi hyvää rytmiä raitistumiseen, kun tuli ohjatusti pohdittua asioita eri kulmista. Monesti tehtävänannon jälkeen pohdin, että perus shittiä → perus höpinät, mutta lähes aina muiden vastauksia luettuani ja pienen odottelun jälkeen oivalsin jotain uutta omasta itsestänikin. Hyvä että osallistuin.
Seuraava vaihe alkaa lähestyä, eli ajatukset siitä, että voisi ottaa yhden, kun juoppouteni on kerta hallussa. Ei kovin vahvasti vielä, mutta tänään pohdin, että voisi sitten vaikka 80 vuotiaana ottaa taas muutaman. Tuli kokkailtua aika paljon. Kävi mielessä, että kyllähän tähän hyvä punaviini kylkeen kuuluisi. Harmitti, etten sitä voi ottaa. En taida ihan vielä olla valmis ajatuksen kanssa etten enää koskaan juo. Noh sen takia tänne tulinkin kirjoittamaan. Viimeisen viikon yksi harjoitus oli pohtia, mistä saa tukea jatkossa. Kirjasin tämän oman ketjuni yhdeksi työkaluksi. Hyväksyn tänään sen, että 35 vuoden päästä korkki saa aueta. Sitten voin juoda itseni hautaan, jos niin haluan. Samalla muistutan itseäni, että älä ota sitä yhtä ennen sitä. Hyvä viikonloppu takana ja omassa mittakaavassani rauhallinenkin juopottelu olisi kolmen päivän aikana ollut helvetin paljon. Ei se yksi viinilasi olisi ruokailua niin paljon parantanut, että kannattaisi riskeerata mitään.
7 tykkäystä
Tuo on asia, jota olen pohtinut. Se oli pitkään itsellä tosi ahdistavana mielessä ja siksi mikään lopettamisyritys edes määräajaksi ei onnistunut. Ja ihan yhtäkkiä kahdeksisen viikkoa sitten tajusin, ettei se ajatus enää ahdista. Eihän se sitä poista, että välillä tekee mieli etanolia ja varsinkin tietyt tunteet ja tilanteet sitä huutavat. Mutta on helpompi vastustaa kiusausta, kun ei tarvitse pohdiskella sitä, että otanko joskus vai en. Silloin se joskus saattaisi tulla eteen yllättävän äkkiä.
Mutta päivä kerrallaan on tässäkin varmasti hyvä tapa toimia. Turha miettiä huomista, kunhan tänään ei juo.
3 tykkäystä
Etenen myös samalla taktiikalla. Horisontissa siintää isompia tavoitteita, haaveita… mutta “päivä kerrallaan” tuntuu tällä hetkellä paremmalta, huonolla hetkellä sen tavoitteen alle ei muserru.
@Sivistynyt : tuo 80- vuotiaana voisi ottaa seuraavan kerran…sai hymyn huulille😃 onhan itselle hyvä antaa lupa, että ehkä joskus…
Nautin (entisenä urheilijana) raittiissa päivissä upeiden aamujen lisäksi energiasta, jota riittää liikuntaan, joka pitää hyvällä tuulella ja auttaa omalta osaltaan raittiudessa. Nyt itsenäisyyspäivä-viikonloppuna, kun oli viinanhimohaastehetkiä, motivoiduin ajatuksesta, että “kun pysyn raittiina jaksan aamulla/aamupäivällä lähteä kunnon juoksulenkille”.
4 tykkäystä
Fiilistelin jo juodessani siitä, etten koskaan enää joisi. Muistelin ensimmäistä pidempää raittiutta, jossa oli hyvä fiilis, kuntoilin ja aivot eivät olleet sumussa. Noina hetkinä minulle oli päivän selvää, että täysi raittius on ainoa oikea tapa minulle elää. Fiilis oli aina ihan katossa, kun pohdin, että kohta tämän paskan jätän.
Menihän siinä taas tietysti tovi ennen kuin korkki taas sulkeutui. Taisi olla päivän tai kaksi Teme70:n jälkeen. Toivottavasti muuten lasket päiviä, niin voin sitten aina sinun ketjustasi käydä lukemassa, että kohta tulee taas tasaisia täyteen 
Nyt raittiina saan aina silloin tällöin valtavia hyvän tuulen fiiliksiä raittiudesta. Puhkun tarmoa ja mietin, että näin se pitää elää. Samankaltaisia fiiliksiä, kun juodessa muistelin edellistä raitista aikaa. Hyvä niin. Tätä ajatusta kannan suunnan näyttäjänä ja vaikka tuosta 80-vuotispäivästä vitsailin, niin tuskinpa aloitan vanhuksena enää juomaan, jos niin kauan elän ja raittiina pysyn. Siinä saattaa olla jo muutakin vaivaa ihan riittävästi. Se on ehkä enemmän sellainen ajatus, että kun on haikea fiilis ja tilanne olisi kuin tehty juomiselle, niin voin paeta sitä fiilistä sinne kaukaiseen tulevaisuuteen. Juon sitten, kun pissat tulee housuun ihan selvinpäinkin eikä terveyttäkään niin tarvitse enää miettiä.
Toinen aiheeseen liittyvä on mahdollinen retkahdus. Toisessa keskustelussahan sitä jo vähän pohdittiinkin. En kuitenkaan pohdi sitä siinä mielessä, että kyllähän minä nyt jo kaksi kertaa olen saanut putken poikki, miksi en kolmatta? Enemmän pohdin asiaa siltä kannalta, että mitä jos joskus kaikesta huolimatta retkahdan? Miten saan putken poikki? Tämä on luonnollisesti yksi huoleni. En koe sitä ollenkaan alkoholin petaamiseksi. Yritän kaikin tavoin välttää tuon ensimmäisen drinkin ottamista, mutta minä itse sekä aika moni tarina tälläkin palstalla todistaa, että niitä repsahduksia nyt vaan alkoholistille saattaa sattua. Miten siitä noustaan takaisin jaloilleen? Retkahduksia voi tietysti olla monen tasoisia, yksi olut jossain, yhdet kännit tai sitten vaan joku käsittämätön tapahtuma, jonka johdosta korkki aukeaa kunnolla. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään strategiaa sen varalle. Ja kuten juuri kirjoitin, niin retkahdus saattaa olla hyvinkin pieni. Tarvitsenko keinot siihen, että otan joskus lasin viskiä ja toisen työkalupakin siihen, että juon johonkin katastrofiin kunnon kännit hällä väliä meiningillä?
Nyt keskityn luonnollisesti välttämään sitä ensimmäistä ryyppyä. Juuri nyt se on helppoa. Alkoholi käy silloin tällöin mielessä, mutta vaikea nähdä lähi viikkoina tilannetta jossa joisin.
5 tykkäystä
Samaa tahtia suunnilleen mennään eikä periksi anneta. Huomenna kaksi kuukautta täynnä.
8 tykkäystä
Onnea 2kk raittiudesta! 
2 tykkäystä
Jos näen sen päivän että vietän 80v päivää on se juhlan paikka!! Mutta en aio pilata sitä alkoholilla. Aion hypätä tandem hypyn laskuvarjolla. Jos siihen kuolen niin ompahan hyvä hetki lähteä 
ja sitten kaikki on nähty.
8 tykkäystä
Jaahas se on viimeinen reissu tehty ja joulun viettoon. Tai onhan tossa noita arkipäiviäkin. Pitänee vähän hommia tehdä, mutta teen niitä ihan mielelläni. Töissä on hyvä draivi päällä ja varsinkin tuolla Lähi-Idässä tapahtuu hyviä asioita. He eivät Joulua vietä, joten heidän kanssaan hommat etenee ihan arkisesti.
Tällä viikolla pääsin käymään yhdessä lempipaikassani eli Italiassa. Tai lähinnä odotin syömistä siellä. Keskiviikkona menin pikkukaupungin parhaaseen paikkaan ja annoin tarjoilijan tuoda minulle mitä haluaa. Söin erittäin herkullisia mereneläviä antipastina ja primona merisiilipastaa. Ja että perkele teki mieli viiniä. En voi sanoa, että olisi ollut tilaaminen lähellä, mutta pienen hetken harmitti erittäin kovaa, etten voi ottaa lasillista. Paikka oli sellainen pieni, valkoiset pöytäliinat, erittäin siististi pukeutunut tarjoilija, paikan vanhempi omistaja nurkassa ja seinä täynnä viinejä. Illan aikana himo kuitenkin laantui. Ensinnäkin huomasin, että patruunan vaimolle maistui siinä töiden ohessa muutama lasillinen, jos useampikin. Se palautti mielen todellisuuteen. Mietin, että en minä tännekään olisi tullut selvinpäin vaan olisin jo useamman ottanut alle. Lisäksi hotellille astellessani olin erittäin hyvällä päällä ja mietin, miten niistä simppeleistä aineksista on saatu noin taivaallista ruokaa. Mistä löydän merisiiltä??? Kävelin myös pienen baarin ohi, jossa paikalliset joi olutta ja viiniä. Olisin poikennut varmaan sinnekin juodessani… Ei tehnyt mieli tippaakaan astua sisään.
Seuraavana päivänä ajellessani aamuruuhkassa muistelin niitä aamuja kun ajelin kostean illan jälkeen hikoillen, kännykän gps:ää vilkuillen kapeita katuja pitkin. En kaivannut yhtään. Sattui vielä gps näyttämään pari kertaa ihan mitä sattuu ja oli todella kiva olla skarppina. Matkalla lentokentälle pysähdyin pienen kylätien varrella olevaan lounas paikkaan. Ihan ok ruoka, mutta huomasin siinä sivusilmällä, että tarjoilija nautti kaksi lasia viiniä tarjoilun ohessa. Sivistynyt Eurooppalainen tapa nauttia alkoholia. Siitäpä nimimerkkinikin on saanut alkunsa. Minä olin erittäin sivistynyt. Hallitsin sekä etelä-eurooppalaisen viinin tissuttelun sekä suomalaisen perseet olalle tavan. Molemmat vieläpä yhtäaikaa.
Nyt kotona ollessani keskiviikkoillasta ei jäänyt muuta harmiteltavaa kuin merisiilen heikko saatavuus näillä leveyspiireillä. Hyvä reissu oppimisen takia. Voin nauttia täysin siemauksin hienon aterian ilman viiniä ja olla siitä ihan fiiliksissä. Nytkin tekisi mieli vielä jatkaa jaarittelua tuosta ateriasta ja parista lounaasta. Jätän sen kuitenkin toiseen kertaan.
Hyvää ja raitista Joulun odotusta kaikille!
11 tykkäystä
Kiitos matkaraportista! On hauskaa että meillä on Plinkissä tällainen oma “miehemme maailmalla”. Luen aina tarkalla silmällä raporttejasi. Olen itsekin asunut ulkomailla, tuttuja havaintoja mukana.
Totta on että ns. mannermainen alkoholinkäyttö aiheuttaa väestötasolla terveysongelmia sekin, Ranskassa asiasta on noussut jopa poliittinen kriisi. Tosin Keski- ja Etelä-Euroopassa kansalaiset ei ehkä ala päihtyneenä hulinoimaan niin herkästi kuin Suomessa. Juopunut pitää enempi siivet ja suun supussa, sosiaalinen kontrolli on vahva. Siinä mielessä toiminta on ehkä sivistyneempää kuin meillä …mene ja tiedä.
Leppoisia joulunaluspäiviä!
2 tykkäystä
Hieno tarina. Hyvin selviydyit ilman viiniä, ja näin hyvän ruuan suurena ystävänä olen aika kateellinen tuosta kuvailemastasi ruokakokemuksesta. Sinulla on tarinankerronta hallussa, näitä on mukava lukea!
1 tykkäys
Tosi hyvä tarina ja onnellinen loppu!
Minäkin olen keväällä menossa pidemmälle työmatkalle Italiaan, ja vähän olen jo miettinyt että miten käy ”hallitun” viininjuonnin siellä. Mutta tässä on nyt vielä aikaa miettiä, harjoitella ja suunnitella strategiaa.
Täällä on kirjoitusten perusteella moni onnistunut raittiissa tai tavoitteidensa mukaisesti maltillisessa juomisessa Jouluaaton. Minullakin se ihan raittiisti sujui. Kaksi ajatusta tuli kuitenkin alkoon liittyen mieleeni ja päätin tulla ne nyt tänne kirjaamaan.
Ihmeellinen tuskan hetki. Koin poikkeuksellisen tuskanhetken ihan yllättäen. Kaikki sujui mukavasti. Teen käytännössä koko joulupöydän antimet itse ja ruuanlaitto sujui mainiosti. Laatikot olivat valmiit, lihapullat pyöritelty, kalat kylmäsavustettu ja kaikki muutkin emmeet oli kunnossa. Vieras oli varmistanut tulonsa, lapset ja vaimo puuhailivat omiaan ja kaikki olivat rauhassa. Sitten vaan rupes turhauttamaan. Tätäkö tämä sitten on? Kaikki tuntui jotenkin turhalta. Miksi mä näitä ruokiakaan väsään? Ihan hyvät näistä tulee, mutta osaisin tehdä vielä hienommin, mutta en viitsi, kun ei noi muut kuitenkaan arvosta. Saunakaljaa en voi ottaa enkä ruuan kanssa viiniä. Iltasella jää glögilasi juomatta. Teki mieli korkata. Ei tuo fiilis nyt kauaa kestänyt, mutta pääsi yllättämään. En ole edes varma liittyyko se viinaan vai edes tuohon ruokaan. Nyt kun tätä kirjoitan, niin tuo ruoka taisi olla enemmänkin se juttu. Joulupöytä monine herkkuineen on se minun joulujuttuni. Eikä ne yksittäiset ruuat vaan se kokonaisuus. Kun kaapissa kerran on muutakin ruokaa niin ärsyttää kommentit “Eikös tosta nyt voisi jo ottaa vähänä tota ja tota”, “Mä en kyllä tota kinkkua tarvi jolupöytään”. Tarviiko sitä kertoa erikseen, jos jotain ei halua? Kysyin kuitenkin kaikilta, mitä haluavat joulupöytään ja ne toteutin. Turhauttaa myös joka kerta sanoa, että en halua siihen aaton juhlaaterialle puoliksi sötyä porkkanalaatikkoa. Noh, tämä menikin nyt tilittämiseksi. Toivoisin vain, että aikuinen ihminen voisi hyväksyä monen vuoden jälkeen, että jouluateria on se mun juttu. Onnekseni tilanne meni ohi, eikä riitaa tai korkkaamista seurannut. Fiilis oli kuitenkin sen verran raju juuri sillä hetkellä, että viina oli vahvasti mielessä.
Korvikkeita tuli nautittua. Palstalla on paljon pohdittu korvikkeiden juomista ja mietin niitä minäkin. Joulupöydässä oli viiniä, ja joo, teki mieli. En edes hetken vertaa pohtinut alkoholitonta viiniä pöytääni hankkivani. Alkoholi maistuu paitsi viinalta, niin sillä on myös vaikutusta sekä karvaan että makean makuresepteroihin pitoisuudesta riippuen. Koen siksi vähän turhaksi yrittää alkoholittomalla juomalla korostaa jotain makuja, kun se on helpompaa ihan vain ruoan reseptiikkaa muuttamalla. Mutta tämän seikan olen jo hyväksynyt. En siis antanut mielitekoni haitata ruokailua enempää. Olin silti ostanut erilaisia juomia joulupöytään. Ostin HS:n mainostamaa alkoholitonta olutta sekä sitten inkivääriolutta. Nämä juomat ostin, koska pidän inkiväärioluesta ja tiesin, että suolaisten kalojen ja kinkun kälkeen saattaa tehdä mieli olutta. Näin myös kävi. Join yhden IPA:n, joka vei pois oluen himoni sekä janoni. Olisiko alkoholillinen IPA ollut parempaa? Olisi. Tunteeko kukaan henkilöä, jonka lempijuoma on alkoholiton olut tai viini? Näen molemmat juomat hyvinä korvikkeina vastaamaan akuuttiin mielitekoon. Molemmat ei niin hyviä (varsinkaan viini), mutta saattavat toimia apuna kovassa mieliteossa. Inkivääriolut sitä vastoin on mielestäni oikein hyvää. Sitä juon mielelläni ihan janooni, mutta myös poistamaan sitä juomattomuuden tuskaa. On edes joku hyvä juoma kädessä, josta välillä vähän hörppiä.
Raitistumisen apuna juomat ovat harmaalla alueella. Mikä sen parempaa, jos alkoholistin turvana on alkoholiton olut, joka estää sen ensimmäisen hörpyn. Jos mukavan illan jättää kesken, kun ei kestä juomattomuutta, mutta raparperilimonadi tuo tuttua turvaa, niin en miettisi hampaiden kiillettä sinä iltana. Mutta sitten se tapa. Jos tottuu alkoholittomaan viiniin tai olueeseen, niin onko sitten riski joskus sortua siihen alkoholilliseen versioon? Sitten kun on taas alkoholiongelma selätetty ja muistot juoppousta unohtunueet. En minä tiedä. Huomasin kuitenkin eilen hakevani muutaman inkiväärioluen vielä Alepasta lisää illaksi, kun tämä vieraskin on näitä “meidän miehiä”, eikä juo enää alkoholia. Oli huoli, että loppuu ja se huoli oli ihan samanlainen, kun sen viinankin loppumisen pelko.
Hyviä Joulun jatkoja ja kiitoksia taas kaikille kirjoittaneille. Mukava lukea muiden kuulumisia ja saada vertaistukea. Ei ole helpoin aika vuodesta raittiuden suhteen.
ps. Minä korkaan nyt Old Jamaica Ginger Beer -korvikejuoman. Ei se saunanpesä taida ilman syttyä.
9 tykkäystä
Alkoholiton olut on ollut pitkään minun lempijuomaani kesäkuumalla tai reippaan urheilusuorituksen jälkeen, ja niitä join paljon jo silloinkin, kun maistui vielä normaalitkin oluset.
Itse kaipaan taas landraamattomana rommin, viskin ja jopa hyvän vodkan makua ja poltetta, sekä oikein maukasta punaviiniä.
Niille makuelämyksille jouduin kuitenkin heittämään hyvästit, mutta vaihtokaupaksi sain niin kovin paljon muita hyviä juttuja.
Ehkä joku päivä vielä löytyy sellaistakin viskiä alkoholittomana, jota kelpaa juoda sellaisenaan, mutta pärjään varmasti ilmankin.
1 tykkäys