Odotetusti aika hirvitävä yö takana, kun unta ei autettu kemiallisesti. Putki on onneksi nyt katki. Kirjoittelin tänne jo, kun putki oli vielä päällä. Eilen taas puin tuntojani tärinöissäni. Luin paljon kirjoituksia, monta kokonaista ketjua. Päätin aloittaa itselleni oman ketjun, koska uskon monen saaneen omasta kirjoittelustaan apua matkansa edetessä.
En tässä uudestaan kirjoita tarinaani, kun sitä jo kahtena edellisenä päivänä avasin. Sanon kuitenkin nyt heti alkuun itselleni, että nyt sen on loputtava. Alkoholin käyttöni on siinä pisteessä, että tuhoan perheeni, työni ja oman terveyteni, jos jatkan. Juon ihan hirvittäviä annoskokoja ja todella usein. Viimeisen parin vuoden aikana on alkanut tapahtua jo asioita, jotka olisi saanut jäädä tapahtumatta. En edes uskalla tai halua kirjoittaa kaikkea mitä on tapahtunut. Niin paljon olen juonut, niin paljon olen aiheuttanut mielipahaa ja niin paljon olen jättänyt tekemättä. Osa tapahtumista hävettää liikaa, että haluaisin niistä tänään kirjoittaa. On ihme, etten ole vahingoittunut uraani, perhettäni tai omaa terveyttäni tämän enempää.
Viime yönä sain nukuttua paremmin kuin pelkäsin. Menin nukkumaan puoli yksitoista ja nukahdin lähes ongelmitta. Puoli yksi heräsin litimärkänä. Nousin ylös hetkeksi. En katsonut kelloa enempää, kunhan mietiskelin asioita. Sain uudestaan nukahdettua, mutta heräsin joskus neljän jälkeen. Join aika monta vissyä eilen illalla ja pissahätähän se pakotti nousemaan. Normaalisti olisin saattanut jo nousta, mutta nyt menin takaisin sänkyyn. Onnekseni nukahdin heti. Nukuin puoli kahdeksaan ja tulin heti tänne kirjoittamaan.
Tiesin, että saan putken poikki. Piti mennä vähän yli taas siitä normaalista tissuttelusta, jotta fiilikseet olisi tarpeeksi matalalla ryhdistäytymään. Tiesin jo tiistaina, että juon nyt viimeisen illan. Siksi ehkä tuli loputkin viinat puristettua tonkasta. Tämä auttoi siinä, että aamulla ei ollut mitään juomista, mutta ei se helpoksi eilistä päivää tehnyt. Niin monta kertaa olen samanlaisen olon vienyt pois alkoholilla, että kyllä se mielessä pahasti pyöri. Paradoksaalisesti se juuri antoi voimia olla hakematta tasoittavia. Päässä pyöri “Ei enää koskaan tällaista päivää” se kantoi olemaan juomatta.
Tänä aamuna olo jo hieman parempi fyysisesti. Ei lähellekään normaalia, ehkä riittävän huono siihen etten tänäänkään juo. Tai en siis aio juoda, mutta haen varmasti voimia tästä olosta tämän päivän raittiuteen. Ei edes tällaista olotilaa enää koskaan. Huomenna on perjantai ja tähtään vain siihen, että huomenna olisi olo jo lähes normaali. Nukkuisin taas yön paremmin ja aamulla olisin jälleen pykälän virkeämpi. En taida asettaa perjantaille mitään tavoitetta. Mennään nyt sillä päivä kerrallaan ajattelulla. En silti voi olla hieman peloissaan, mistä sen motivaation kerään siihen, että lauantainakin heräisin taas pykälän terveempänä. On mulla ajatus, mutta käsittelen sen vasta huomenna aamulla. Tänään pitää keskittyä töihin. Niitä olis taas vähän rästissä, kun olen tehnyt vain ihan minimin.
Minulle voi kommentoida tähän ihan vapaasti. Antaa neuvoja, kysyä, tsempata, ihan mitä vaan. Tässä kahden päivän aikana, mitä olen palstaa lukenut, niin tuntuu, että osalla on mieli aika maassa ja neuvot tuntuu ahdistavalta. En tiedä olenko oikeassa, mutta epäröin vastaamista jo joihinkin viesteihin, kun pelkäsin että aiheutan vahinkoa neuvoillani tai kysymyksilläni. Minulle saa kommentoida ihan vapaasti, jos haluaa.
Sen verran vielä, että naurahdin, kun kännykällä kirjauduin palstalle. Puhelin ehdotti jotain vanhaa nimimerkkiä ja siihen salasanaa. Ei mitään muistikuvaa, mitä olen kirjoittanut tänne vai olenko vaan lukenut. Nimimerkistä päätellen aika kännissä sen olin ainakin tehnyt. Noh, otan sen hyvänä asiana. Ajatus lopettamisesta on ollut jo jonkin aikaa mielessäni. Ehkä alitajuntani on nyt taas hieman valmiimpi auttamaan taistelussa alkoa vastaan.
itsekin tässä aloittelen uudestaan raitista elämää, tuli taas urpoiltua oikein huolella, nyt korvat luimussa ulistaan taas paripäivää…todella perseestä. alkaa piisaa pikkuhiljaa tämä touhu. pitää lueskella päivittäin näitä juttuja täällä niin pysyy focus 
Yksinäistä hommaa, ja sitten kun teet sitä monta vuotta niin siitä tulee sun arki. Sitä olis kiva jakaa jonkun kanssa, mutta oikeastaan vain samanlaista työtä tekevät ihmiset ymmärtää sitä, eivätkä päivittele, kun sanot että tulit just Abu Dhabista tai kiersin viime viikon ympäri Intiaa. Mä kerron kivoja tarinoita matkoilta, mutta ainoastaan reissukavereiden kanssa pystyy jakamaa oikeita fiiliksiä matkoistaan. Tämä koskee myös perhettä ja muita kavereita.