Hei Hei Putkis.
Persoonallisuushäiriöistä.
Olen juomisen takia apua hakiessani käynyt päihdehoitajilla ja mt-puolellakin. Taisin olla ja olinkin parin psykiatrin ja päihdelääkärinkin jutuilla. Yhtenä syynä oli se, että työkykyäni piti arvioida. Siltä ajalta oli noita monenlaisia persoonallisuuden epävakauteen viittaavia diagnooseja. Tuntui, etteivät oikein saaneet selvää mikä oikein olen. Mutta olivat sitä mieltä, että jotakin vikaa vikaa tuossa ukossa taitaa olla. Lisäksi tuo F10-19 oli jossakin vaiheessa diagnooseissa. Eli tuo joka viittaa alkoholinkäytön aiheuttamiin ongelmiin. Varmaan se on sinullakin joskus ollut. Kuten monella muullakin näillä hoodeilla.
Jo senkin vuoksi, että olet 1000 kpl Antabusta syönyt ja niiden merkeissä olet saanut verikokeissa käydä.
Minulla tuo alkoholi-diagnoosi ei enää näy, eivätkä enää persoonallisuushäirötkään. Lääkärit eivät ole kertoneet minulle missä vaiheessa olen noista häiriöistä parantunut. No, eipä kai niistä voi parantuakaan. Mutta voisivathan ne näkyä, kun kerran on diagnoosin merkitty. Helpottaisi, kun menee esittäytymään uudelle lääkärille.
Onhan noissa lääkäreissä niin monenlaisia. Vakuutuslääkärit ihan omana lukunaan. Nehän eivät sairautta löydä, vaikka pää kainalossa jalkapuolena hyppisi vastaanotolle, jos se on vakuutusyhtiön ja ehkä työnantajankin edun kanssa ristiriidassa.
Katsoin Omakannasta tietojani viimeisen käynnin jälkeen: Ahdistuneisuus, tilapäinen näkyi lukevan. Lisäksi yleisterveyteen liittyviä juttuja, mitkä eivät palstan teeman liity.
Kävin myös tk:n psykologin juttusilla säännöllisesti pari vuotta, mikä olikin ihan hauskaa ja hyödyllistä. Loppui asuinpaikan vaihdon myötä. A-klinikkakin tuli tutuksi, mutta ei minua juuri auttanut. Päin vastoin, mutta en kehtaa tuosta enempää kertoa. Loppupeleissä, ei olisi koskaan kannattanut kyseisen konttorin ovea avata. En ole ollut katkolla kertaakaan, enkä sisällä missään psykiatrisessa lataamossa.
Mun bentsokäyttö on vastentahtoisesti ajettu niin alas, että se ei enää ole juuri laulujen aihe. Tuskin edes lyhyen vihellyksen.
On siis ihan pilleri puolitoista/vrk tarvittaessa sitä miedointa laatua. Tosin olen yrittänyt lääkäreiden kanssa avata keskustelua, että onko tuo nyt maailman pahin asia jos tällaiselle syntyessään säihkähtäneellä olisi kaiken varalta kaapissa liuska tai pari, jos elämä alkaa ahdistaa. Ettei sen lääkkeen tilalle tulisi muuta ahdistusta lievittävää. Eivät ole oikein ole tälle lämmenneet, kun heillä periaate tuon lääkkeen suhteen. Se voidaan lääkärien mielestä opettaa vaikka seinään. Huolimatta siitä, että takana olisi vuosikymmenten käyttö.
Olen muuten huomannut, että nikotiinipurkka auttaa tuon bentson vähentämisessä. Maksaa vain ikävä kyllä lähes yhtä paljon kuin tupakka, mutta on varmaan terveellisempää. Vatsavaivoja saattaa aiheuttaa korkeintaan. Ja koukkuun kai siihenkin jää.
Kaiken kaikkiaan tuo bentsojen alasajo on ollut aika rankkaa. Monenlaista vieroitusoiretta on ollut. Yksi ikävimmistä oli koko hermoston meneminen ylikierroksille. Korvien soimista, ihon kutinaa ja raajojen puutumista, rintakipuja leukojen särkyä. Nuo pari viimeistä oli ikäviä, kun viittasivat siihen, että voisi ola sydänkohtaus tulossa. Pari kertaa niiden rintakipujen takia menin lääkäriin.
Eipä sydämestä mitään löytynyt. Ikävistä ikävintä oli se, että nuo viekkarit tulivat yleensä yöllä, kun olisi pitänyt nukkua. Jotenkin olen tuon vaiheen ohi päässyt, kun ei ole unettomuudesta käsinyt varmaan vuoteen. Nukun nykyään kuin sika pienenä. Kunnolla nukkuneena on sitten helpompi pohtia mikä tässä elämässä on sitten itselle se tärkein juttu. Mutta päiväsaikaankin esiintyvä oire on tuo pinnan lyhyys ja tunteiden vuoristorata. Sekään ei ole enää niin hurjaa, kuin siinä vaiheessa, kun tämä rumba aloitettiin.
Sattui silmiin yksi raitistuneen alkoholistin kertomus. Monien tuntema artisti Jippu siinä kertoo omasta tiestään raittiiseen elämään.
seurakuntalainen.fi/uutiset … aunistele/
Arvostan Jippua. Tuli vastaan, kun jostakin systä googletin: “onko valehteleminen syntiä”. Tai syy oli se, kun aiheesta vaimon kanssa keskusteltiin kun mietittiin yhden uskonnollisen herätyksen kokeneen henkilön kummallista tapaa valehdella asioissa, joilla ei ole kenellekään muulle mitään merkitystä. Jotain itsensä pettämistä ja sen varjolla oman egon korostamista kai uskonnon myötä siinä on taustalla? Mutta onko se Ison Kirjan mukaan syntiä vai ei, sitä pohdimme.
Jippu on löytänyt uskonnon avukseen, kuten niin moni alkoholisti. Hienoa hänelle ja kaltaisilleen. En muista olenko kertonut suhteestani uskontoon täällä. Uskon johonkin ihmistä isompaan, mutta se ei ole ihan sitä mitä papit kirkossa julistavat vanhojen kaavojen mukaan. Jotain ihmisjärjen yläpuolella olevaa on, mutta mitä se sitten on? Se on jokaisen itse ratkaistava. Väkisin uskonnon tyrkyttäminen ei ole viisasta. Sen sai myös piispa Henrik kokea Köyliön järven jäällä. Lalli suivaantui.
Sama asia kuin raittiuden kanssa. Sitäkään ei voi väkisin kenellekään myydä. Itse se on ymmärrettävä ja itse otettava vastaan.
Minulle oma kirkko on vaikka metsäjärven rannalla luonnon keskellä. Siinä mielessä tuo vaeltelu ja luonnossa yöpyminen mitä harrastat ja monet muutkin toki harrastavat jollakin tapaa kiehtoo.
Erosin muutama vuosi sitten evlut. kirkosta. Tosin on harkinnassa, jos liittyisin uudestaan takasin. Kun tuo vaimo tykkää siellä käydä ja on vähän hassua istua siellä mukana pakanana. Hassuahan se saattaa olla ylipäätään. Mutta jos rauhan tupaamme pieneen tuo, niin olkoon. Mitäpä ei mies tekisi pitääkseen vaimonsa onnellisena.
Rukoiluksi nimitetty toiminta on antanut joskus voimia. Saako siinä sitten yhteyden jonnekin taivaalliseen yläkertaan vai ihan omaan yläkertaansa yhteyden ja sen myötä tyyneyttä? Jälkimmäisessä tapauksessa kyse voi olla jonkinlaisesta meditoinnista, mitä asiaa harrastavat pitävät hyödyllisenä tapana.
Poliiseista sen verran, että kun olin enemmän juoppo ja kerran ratista kärynnyt aika usein entisyyden takia puhalluttivat. Nyt ne on jo antaneet periksi. Tulihan sitä jokunen kerta putkassakin oltua. Ja monenlaista virkavallan edustajaa tuli tavattua. Ensimmäinen kerta putkassa oli jo alle 18v ikäisenä. Viimeinen n. 15 vuotta sitten. Silloin meni ns. lujaa ja tuntui, ettei meitä pysäytä mitkään normit. No pysäytti kuitenkin, ei kuitenkaan normit eikä poliisit, vaan muut jutut. Eipä ne minun epätervettä juopotteluani silloin vielä pysäyttäneet kuitenkaan. Se tapahtui paljon myöhemmin. Väheni ensin ja sitten hiipui hyödyttömänä hölmöytenä itsekseen. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta tosin.
Hitaasti on järki löytänyt tiensä kovaan päähän ja nyt olen päätynyt tähän, että viinani tässä elämässä on juotu. Ihan kunnioitettavat määrät sitä minulle olikin varattuna.
Juomisen sijaan olen alkanut luomaan. En sontaa, vaan luomaan siten, että asettelen sanoja perätysten yrittäen muodostaa järjellisiä lauseita. Siksi varmaan tahtoo näistä viesteistä täällä ja muualla netissä tulla melkoisia novelleja. Toivottavasti näissä on sitä järjellisyyttä edes hiukkasen mukana. Osaan myös piirtää ja kuvankäsittely on minulle kovin rakasta toimintaa.
Kiitos tsempeistä, samaa sinulle mitä ikinä teetkin.
-kossu
… jatkuakseen sitten taas syksyllä.
