Tässä Kiirunan maisemia vuonna 2024
Parkanon toritapahtumassa kohtasin ihmisen. Perjantaina hän istui läheisyydessäni, muutaman kohteliaan sanan vaihdoimme. Pari tuntia seurasimme esityksiä. Sitten hän katosi.
Lauantaina palasin juhlapaikalle. Jutustelin muutamien ihmisten kanssa, sitten näin taas tuon ihmisen. Hän seisoskeli yksin teltan oven läheisyydessä. Epävarman näköisenä, yksin. Hänen olemuksessaan oli jotain hyvin tuttua. Sellaista, jonka pitkäaikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa.
Minulle tuli tunne, että tulisin kohtaamaan tuon ihmisen uudelleen. Niin myös kävi. Mennessäni telttaan, tuo ihminen tuli eteeni yllättäen. Tervehdin ja pyysin mukaani. Teltta oli hyvin täysi. Löysin meille paikat takaosasta, seinustoilla olevilta penkeiltä.
Hän oli harmissaan, kun ei voinut nähdä esiintymislavalle. Näkö oli sen verran huono.
Istuimme vain hetken ja puheenpitäjä ilmoitti teltan olevan lähes täysi. Vain kaksi paikkaa aivan eturivissä oli vapaana.
Tönäisin kaveria olkapäähän ja sanoin
-Tule, mennään!
Niin me sitten istuimme esiintymislavan edessä, parhailla paikoilla. Hän näki nyt kaiken todella hyvin. Näin kuinka onnellinen tuo ihminen oli.
Musiikkia ja puheita kuuntelimme. Me, kaksi toisillemme täysin vierasta ihmistä, istuimme ja juttelimme. Meitä yhdisti kuitenkin kolme asiaa. Olimme kumpikin kokeneet alkoholin tuoman helvetin. Olimme kumpikin muuttuneet. Meillä on yhteinen “Matkaopas”.
Lavalle astui myös Pekka Simojoki. Hänet näin jo hetki aiemmin teltan ulkopuolella. Kun Pekka tuolloin huomasi minut, tuli hän syli avoinna luokseni ja halasi… Vau.
Pekka lauloi monta kappaletta. Yksi niistä tietenkin minulle niin tutuksi tullut: Särkyneiden majatalo.
Saimme myös kuulla, Kaksi tavallista kättä ja Onneni on olla… ojensin vieressä istuvalle nenäliinan.
Tilaisuus venähti todella myöhään. Pimeyden jo laskeuduttua Pekka tuli vielä jututtamaan minua. Kerroin hänelle työstä, jota teen pikkukaupungin öisillä kaduilla ja nyt jo vähän kauempanakin.
Pekka vilkaisi mukanani olevaa ihmistä ja hymyili.
- Sinulla, Putkis, on oma seurakunta.
Illan lopulta päättyessä, kuulin tutun kysymyksen:
Putkis, voitko sä viedä mut kotiin?
-Kyllä, tietysti. Kyyti ei sitten maksa mitään, mutta minä valitsen musiikin.
-Moi, nähdään vielä huomenna…
3 tykkäystä
Moi täältä Ruotsista. Tarkemmin sanottuna Kiirunasta.
Saavuin tänne tänään maanantaina, 18.8.2025.
Täällä siis suuri operaatio aluillaan. Kiirunan noin sata vuotias kirkko siirtyy uuteen paikkaan. Syynä kaivostoiminnan aiheuttamat maaperän vajoamiset.
Kirkko on aika massiivinen. Tässä lehtijuttu.
Parkkeerasin auton muutaman sadan metrin päähän. Kirkko suoraan edessä.
Hieman tumma kuva, mutta zoomauksella näkyy nuo ihmiset ja siitä saa vähän mittakaavaa. Kirkko painaa 600 000 kg. Leveyttä 40 metriä.
Kirkon alla on kuljetuslavetit.
Laskin että renkaita olisi ainakin 240kpl.
Siirto alkaa tiistaina ja keskiviikkona kirkko saapuu uudelle paikalleen. En tässä vaiheessa tiedä, liikkuuko kuljetus yön aikana vai ei.
Tekoäly löysi siirtoon liittyvää materiaalia.
Ohjelma ja aikataulu: “The Great Church Walk” – Kiirunan kirkon siirto
Sunnuntai 17. elokuuta 2025
Kyrkloppet – Juoksutapahtuma
Järjestetään juoksut eri matkoilla: 15 km, 5 km ja 700 m. Osallistujat juoksevat samaa reittiä kuin kirkko myöhemmin siirretään.
Maanantai 18. elokuuta 2025
Näyttely ja taide
Avoin näyttely kaupungintalolla (City Hall, Stadshuset) klo 07:30–17:00.
Tiistai 19. elokuuta 2025 – Päivä 1
Aloitus klo 07:30: Rickard Olsson avaa tapahtuman Parkskolanin pihalla.
Aamukahvit 07:45: LKAB tarjoaa kahvia ja sämpylöitä Parkskolanin luona.
Kirkon siunaus ja siirron käynnistys 07:55–08:00:
Siunatapahtuma kirkon ja reitin varrella, mukana paikallisia kirkkojohtajia.
Siirto alkaa noin 08:00: Kirkko siirtyy hitaasti reittiä pitkin– matka reitillä Gruvvägen → Hjalmar Lundbohmsvägen → Silfwerbrandsgatan → Lombololeden → Cisternvägen → Malmvägen.
Ohjelma Stadshustorgetilla 08:15–11:00: Haastatteluja, asiantuntijapuheita, historiateemoja ja livelähetyksiä.
Lounastauko klo 11:00–12:00: Tauko kirkon ollessa Hjalmar Lundbohmsvägenin ja Silfwerbrandsgatanin risteyksessä. LKAB tarjoilee lounaswrappeja.
Sami-kuoro esiintyy klo 12:30 Stadshustorgetilla.
Ruokakoju Stadshustorgetilla: Auki koko päivän klo 11:00 – 19:00.
Keskiviikko 20. elokuuta 2025 – Päivä 2
Tapahtuma jatkuu samoin kello 08:00–17:00: suurella näyttöruudulla striimataan siirtymistä, ohjelmaa Stage-alueella ja yleisölle avoimia tapahtumia.
Konsertteja ja esiintymisiä, mm. KAJ ja Carola, esiintyvät ohjelman päätteeksi—todennäköisesti tiistai-iltana.
Siirron kulku ja tekniset seikat
Kokonaisuudessaan kirkko siirretään usein noin 0,5–1 km tunnissa, ja operaatio kattaa noin 5 km matkan.
Reitin varrella on merkittyjä katselualueita ja isot screenit Stadshustorgetilla, reitillä sekä digitaalisesti.
Maksuton parkkitila julkisen liikenteen käytölle on tarjolla, ja liikenne ohjataan rajoitetusti siirtopäivinä.
Operaatio striimataan ja on nähtävillä myös verkossa, mm. SVT Play -alustalla.
Huomenna aion olla paikalla, kun kirkko lähtee hurjalle matkalle. Siirtomatka on 5km.
2 tykkäystä
Kirkko lähti liikkeelle noin klo 8:00 paikallista aikaa.
Kuvaamani video on tuosta hetkestä.
3 tykkäystä
Epätodellista 
- kiva kun tuo lyhtypylväs oli tuossa merkkinä.
1 tykkäys
Juu, otin sen nimenomaan merkiksi.
Täällä on vaikea kuvata ja muokkailla tarinoita. On todella kylmä ja tuulista.
Teen jonkinlaisen yhteenvedon piakkoin.
Torstaina paikalle tulee myös ruotsin kuningas.
1 tykkäys
Alkaako kesä hiipua? Auton katolla olevat paneelit ovat saaneet ohuen jääpeitteen.
Yö numero 104 autossa tuntuu kylmältä. 
2 tykkäystä
Meilläkin kolme pakkasastetta 
1 tykkäys
Kiirunasta ajelin norjaan ja olin siellä pari päivää parkissa. Keskellä ei mitään. Lämmitin saunan ja katselin vanhoja elokuvia.
Pari viikkoa kotonakin oleilin. Tietysti paikallisessa kävin katsomassa myös kavereitani. Otan nykyisin myös läppärin mukaan kun paikallisessa istuskelen päivisin. Kirjoittelen ja tutkailen uusien mahdollisuuksien merta.
Perjantai.
Sinulle, ystävä, joka yössä murruit.
Tänään oli päivä, joka jää muistoihisi. Mitä haluat huomispäivän tuovan? Haluatko että samanlaiset muistot valtaavat uusia päiviä elämästäsi? Yhä uudelleen ja uudelleen. Kunnes elämän päivät on käytetty.
Vai haluatko, että eilisen muistot jäävät eiliseen, eivät jatka huomiseen, eivät elä ja peitä kaunista tulevaisuuttasi.
Eilinen on menneisyyttä. Sen valot ja varjot ovat vain muistoja. Muistojasi et voi muuttaa, jatkamalla eiliseen tapaan.
Tulevaisuutesi voit muuttaa, antamalla eilisen päivän vaipua unholaan. Antamalla anteeksi itsellesi ja niille, jotka ovat sinua haavoittaneet… sisältäpäin.
Tulevaisuus alkaa tänään, tästä hetkestä. Se rakentuu pienin askelin. Ponnistellen itse alkuun, nojaten ystävän olkapäähän.
On tehtävä päätös:
Minä voin muuttua, parantua.
Sitten tehtävä asioita, jotka alkavat muovaamaan uutta ihmistä.
Tee jotain uutta ja hyvää elämässäsi. Kävele kerran päivässä kilometri tai kaksi.
Katso matkalla puita, kiviä. Maalaa ne tuskallasi, joka sisälläsi on.
Huomaat hiljalleen muutoksen itsessäsi. Jokainen kerta, kun kuljen surujesi kiven tai puun ohitse, se ottaa osan surustasi ja kivustasi pois.
Kulje ja maalaa, surulla ja kivulla, yhä uudelleen ja uudelleen.
Tee niin. Kävele hiljaa ajatellen, älä vihaa, etsi anteeksiantoa ja rauhaa.
Sitten kun alat maalaamaan ahdistusta pois, tahdon tulla jonain päivänä kävelemään kanssasi samaa polkua, jota sinä olet kulkenut, maalannut.
Tahdon kuulla, kun kerrot, mitä sinun kiviin ja puihin on kirjoitettu.
Ystäväsi
Putkis
Jk.
Joskus nämä pikkukaupungin kadut ja niiden ihmiset tulevat todella lähelle.
On taas aika lähteä matkaan. Uuteen pubiin, uusien ihmisten pariin.
Matkaan kohteeseen:
Pieksämäki 
2 tykkäystä
Matkamusiikkia: 
Bluesia Pieksämäen asemalla -Juice
Turvallisia kilometrejä, kaunista luontoa ja hyviä kohtaamisia toivon reissuillesi 
2 tykkäystä
Lampea, jossa käyn uimassa, kiertää pieni metsälenkki. Siellä lenkin varrella on vaaleanharmaa kivi. PikkuRuun kivi. Näen kiven jo kaukaa, askeleeni johtavat aina uudestaan ja uudestaan sen luo. Pysähdyn kiven luo, silittämään kiveä. Katson kyyristyneenä kyynelten läpi metsään, käteni pienen kiven päällä, huuliltani kuuluu epäinhimillisen kuuloista ulinaa. Tuska tuntuu sietämättömältä. Rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan sinua… Painan huuleni kivelle, nousen ja jatkan matkaa kyynelten vielä virratessa, mutta hengityksen helpottuessa. Saavun takaisin lammelle ja menen uimaan. Puhdistaudun vedessä, siellä on hyvä. Polkupyöräilen takaisin kotiin.
Hyvää matkaa Putkis <3
3 tykkäystä
Hassu sattuma tavallaan, että minä kävin Pieksämäellä kuun vaihteessa ja olin siellä muutaman päivän.
Olen joskus Pieksämäellä vuoden asunutkin. Silloin vielä join. Prismaa ei ollut ja Citymarket oli K-Supermarket. Sen takana join usein pari ahneuksissani ennenkuin menin kotiin juomaan lisää. Tuo aika oli jonkinlaista rappioromantiikan ihailua ja voin monin tavoin huonosti.
Baarien nimetkin on muuttuneet. Jotenkin yhdenkin nimi tuntui surulliselta; Ränni. Osa baareista lopettanut. Savonsolmu tyhjillään.
Katselin kaupunkia toisin silmin nyt. Omat ongelmat estivät tuolloin näkemästä paikan mahdollisuuksia. Ympäröivällä seudulla on paljon lampia ja hienoja maisemia retkeilyyn ja muuhun. Kulttuurikeskus ja kirjasto ja palveluja kuitenkin vielä jäljellä. Ihmiset jää juttusille ja elämänmeno on rauhallisempaa. Pieksämäki tai joku samankaltainen pikkukaupunki taantuvalla seudulla saattaisi olla minulle varsin hyvä asuinpaikka.
Toivotan mukavaa viikonloppua ja hyviä ja koskettavia kohtaamisia!
2 tykkäystä
Kiitos.
Ehkä menen Ränniin. 
.
No, sinne askeleet kuljetti. Hetkessä sain seuraa pöytääni. Kiitos teille paikalliset ihmiset, olen taas muutamaa tarinaa rikkaampi.
Ehkä teillekin jäi jotain minun tarinoinnista.
1 tykkäys
Yhdelle ystävälle.
Vuosi 1983.
Ajelin kaverini luokse. Katselin moponi päällä istuessani naapurin pihalla temmeltävää pikkutyttöä. Hänellä oli vain vaippa, ei muita vaatteita. Oli lämmin kesäpäivä. Seurasin hetken tuon lapsen iloista touhuamista, sitten kaverini saapui ja lähdimme päristelemään kylille. Pieni tyttö jatkoi leikkejään.
Vuosi 2000.
Pieni tyttö oli kasvanut aikuiseksi, moponi vaihtunut autoon. Istuimme paikallisessa ja jaoimme muun seurueen kanssa yhteistä pöytää. Ystävystyimme. Muutaman vuoden tyttö kulki porukassamme. Sitten tiemme erkanivat.
Vuonna 2024.
Kohtasimme kirkon ruokajaossa. Olimme erääntyneet toisistamne, vain pieni nyökkäys vaisulla hymyllä oli ystävyydestämme jäljellä.
Vuosi 2025, heinäkuun alku.
Tulin pohjoisen reissultani paikalliseen kokikselle. Kuulin taas sen karmaisevan kysymyksen:
Tunsitkos sinä sen…?
Kerroin tuntevani, vaikka ymmärsin, että tytöstä pitäisi puhua menneessä aikamuodossa.
Istuin yksin pöytään.
Oli taas hiljaista, pysähtynyttä.
En voinut aavistaa, ettet jaksanut enää elää pidempään.
Hyvää matkaa Sinulle, Mervi. 
Tänään on perjantai.
Kuljen taas erään pikkukaupungin öisillä kaduilla.
5 tykkäystä
Kesän reissut ovat nyt takana. Huimat 30 000 km matkasin. Nukuin autossani 110 yötä. Kohtasin monia ihmisiä. Kävin kaikenlaisissa tapahtumissa.
Elin taas kesän, joka ei unohdu.
Suuntaan kohden uutta haastetta. Kerron siitä loppuvuodesta lisää. Kiitän kuitenkin jo nyt muutamia tahoja, jotka ovat tukensa antaneet.
On todella hienoa tunne, kun yrittää tehdä jotain hyvää asiaa, omalla erikoisella tavalla. Tuntee kuinka pieni ja voimaton on, sitten huomaa, että takana seisoo todella suuret kannustajat.
Kiitos:
- Suomen Vapaakirkko
- Restel ravintolaketju
- Armontupa
- A-Klinikkasäätiö
- Koneen Säätiö
- “Matkaopas”
On pieni mahdollisuus, että vuosi 2026, tulee muuttamaan elämäni suuntaa. Teen sen eteen työtä kaikin voimin.
7 tykkäystä