Moi,
Suviseurat jäi muistoihin. Kaveri jonka piti mukaani tulla, perui tulonsa.
Matka jatkuu edelleen. Nyt taas pohjoisessa. Taitaa olla 72. yö autossa tänä vuonna. Kilometrejä mittarissa 15 000. Öljynvaihto olisi tehtävä…
Kanankoipia on tullut syötyä aina välillä. Uuni toimii tosi kivasti.
On tuo sauna kyllä mukava lisävaruste. Kerran tai kaksi sen viikossa lämmitän. Viimeksi kylvin paripäivää sitten, oikein vihdan kera.
Etuistuimeen integroitu vesisäiliö vuoti yhdestä saumasta. Onneksi säiliön ylimmästä kohdasta. Paikkasin sen teipillä. Talvella korjailen paremmin. Säiliön vesipumppu myös hajosi. Ei ilmeisesti tykännyt yli 60 asteen lämmöstä. Keväällä tuli lämmitettyä kuumaksi, koska oli vielä pakkaskelejä ja säiliö toimi lämpöpatterina. No, ostin uuden pumpun ja nyt toiminnee lopun kesää.
Matkani on ajallisesti puolivälissä, siis huhtikuusta-syyskuuhun.
Nordkappiin. Matkalla pysähdyin muistamaan erästä pientä ihmistä, joka tuon tienvarsipysäkin jyrkänteeltä putosi kuolemaansa. En tuota pikkukaveria tuntenut, mutta voin tuntea hyvinkin paljon katsellessani hänen muistomerkkiään.
Ei ollut minulle mieluisa. Ajelin saman tien etelää kohden. Pysähdyin muutaman kilometrin päähän ja pidin evästauon.
Tutkin karttaa ja nettiä.
Keltainen ympyrä on se paikka, johon autolla pääsee, mutta minullahan on jalat ja niihin sopivat vaelluskengät… Siis punaisen ympyrän reittiä alan nyt tutkimaan. Säätila täytyy myös tarkistaa ja mahdollisesti joudun aktivoimaan satelliittilähettimen.
Näin kertoo tekoäly:
Knivskjeloddenin etuna: Se on Pohjois-Euroopan mantereisen alueen todellinen pohjoisin piste, noin 1,5 km pohjoisempana kuin Nordkappin jyrkänne, vaikka Nordkapp mainostaa itseään virheellisesti “Euroopan pohjoisimpana kohtana”.
Jk.
Olen muutamia kertoja törmännyt näihin virheellisiin väittämiin. No, nämä jutut on sitä “pilkun viilausta”. Kaiken lisäksi tuo alue jolla köpöttelen, ei ole mannerta, vaan saari.
Olen käynyt Haltin huipulla, siis ihan siellä oikealla huipulla, joka sijaitsee Norjan puolella, ei Suomessa.
Kävin Kebnekaisen huipulla, joka on ruotsin korkein vuori. Vuorella on kaksi huippua vierekkäin.
Huippu jolle kiipesin muutama vuosi sitten, oli muistaakseni 2020 vielä ruotsin korkein, mutta jäätikön sulamisesta johtuen minun sinne kiivetessä se oli metrin verran matalampi kuin se toinen huippu.
Menen nyt suihkuun autoni viereen. Voisin laittaa kellonajan, se on jotain puoli viisi aamulla.
Kertokoon tekopää omia juttujaan…
"Nordkappissa tänään (6.7.2025) auringon todellinen keskipäivä on noin klo 12:16 Norjan kesäaikaa.
Toisin sanoen:
Aurinko on korkeimmillaan taivaalla klo 12:16.
Tämä on vain 16 minuuttia myöhemmin kuin virallinen “keskipäivä” klo 12:00 Norjan aikaa.
Jos katsot aikaa Suomen kellolla, se olisi silloin klo 13:16…Tämä pieni ero johtuu siitä, että Nordkapp sijaitsee lähellä oman aikavyöhykkeensä (UTC+2) keskiviivaa eli 30° itäistä pituutta.
Haluatko myös auringon nousu- ja laskuajat tälle päivälle Nordkappissa?.. "
Tuuli on aika kova. Kivikot ovat oletettavasti märkiä ja liukkaita päivän tihkusateen jälkeen. Onneksi otin matkaan vanhat vaelluskengät, joissa on talvinastoitus. Antaa hyvän pidon märillä kivillä.
Oivalsin juuri valokuvauksen mahdollisuuden. Suurin osa matkailijoista kuvaa maisemaa Nordkappin kalliolta merelle päin. Minulla saattaa olla mahdollisuus kuvata nuo kalliot mereltä päin. Onko sää suosiollinen? Pilvistä, sateista, sumuista.
Pieni seikkailun maku on taas herännyt.
Onneksi kengissäni oli ne nastat. Tuo kallion kaltevuus, kulkusuunnassa, on todella hankala ja vaarallinen kulkea sateella. Olisi aika katastrofaalista kaatua ja murtaa esim. lonkkanivelen. Tulomatkalla satoi.
Kalteva kallio on myös luonnon itsensä ojittama. Tuollaisia ojia kalliossa oli muutamia. Syvimmillään 5m ja leveyttä 10m. Rannan puolelta ei välttämättä voi ylitystä tehdä.
Nordkapp 71°10′21″N Turistinähtävyys
Knivskjelodden 71°11′08″N Oikeasti pohjoisempi kuin Nordkapp
Mutta,
Jatkoin vielä vaellusta muutaman sata metriä.
Ja kas, viimein edessä oli vain meri. Tämän pohjoisemmaksi ei enää pääse. Toki rantakivikkoon laskeutumalla, mutta se ei ole enää turvallista.
Moi.
Matka pohjoisessa päättyi. Toki palaan sinne vielä tänä kesänä. Nyt täytyy autoa huoltaa ja siivota se perusteellisesti, olenhan viettänyt siinä yli 80 yötä tänä vuonna.
Puhelin soi. Vastasin.
Vanha tuttava tarvitsi juttuseuraa ja kysyi onko minulla hetki aikaa hänelle? Kerroin, että pari kuukautta alkuunsa. Puhu.
Elämä oli käynyt raskaaksi, sen takia hän soitteli. No me jutusteltiin ja tunnin päästä tilanne hänen osaltaan hieman helpotti. Juteltiin vielä hetki niitä näitä…
Sitten sattui taas. Aika kovaa… minuun.
-Tunsitkos sinä sitä XX ZZ?
-Kyllä. Miksi sanot “tunsitko”? Ei kai…
-Se löydettiin kuolleena kotoaan. Oli lopettanut lemmikkinsä ensin ja sitten itsensä.
Tuo XX ZZ oli hyvä ystäväni vuosituhannen alkupuolella. Harvakseltaan viime aikoina näimme. Ystävyys välillämme oli, vaikkakin hyvin etäinen. Hän oli iältään lähempänä 40 kuin 50 vuotias.
Huh huh. On ollut todella kuumaa nukkua autossa. Olen matkannut taas muutamia päiviä. Käväsin Hailuodossa, siellä oli todella tukalan kuumaa. Ajellessani Oulun ohitse, auton mittari näytti 33,5C.
Sinä olet saanut autosi tuunattua todella toimivaksi.
Omassani olen huomannut jotain epäkäytännöllisyyksiä; takaoven puuttuminen on yksi, varsinkin kunen viitsis kippiä kokonajan ronklata, kun näissä on vähän vikana, että vaijerit helposti pettää ja selkänojasta tulee hervoton
Periaatteessa sedan-malliin mahtuu nukkumaan, jos nukkuu vinoittain ja takakontin alueelle laittaa korotusta että saa patjan suurinpiirtein vaateriin.
Koiran häkki (kevythäkissä taas ei ilma kierrä kunnolla, mikä varsinkin ilman ilmastointia on aika oleellinen koiran matkustusmukavuuden pitämisenä edes tydyttävällä tasolla) vie takapenkiltä tilaa, etupenkki taas olisi hyvä olla vapaa ja toisaalta turvatyyny pitäisi saada pois käytöstä, jos koira edessä matkustaa.
Kottero on kuitenkin liki ruosteeton 25 vuoden iästään huolimatta ja kilometrejä vain 110000 ja hintaansa nähden se on loistopiili, vähäkulutuksinenkin. Maantieajossa taitaa selvitä n. 5l/100km.
Jorinoideni pääteeksi kiittelen sinua inspiraatiosta, kun olet kehitellyt erilaisia ratkaisuja ja saanut ne ahdetuksi kuitenkin suht pieneen autoon. Ehkä tsekin palikoita siirtelemällä saan oman ajokkini toimivammaksi. Testaamista tämän kesän ajelut ja reissut ovat pitkälti olleet, kun autoilu on koirallekin uusi asia.
Hyviä reissuja!
110tkm kuulostaa vähältä. Mun auton mittari näyttää nyt 653tkm.
Minä poistin takapenkistä 2/3 osaa. Ne osat on kotona odottamassa talvea.
Voisinkin ehkä laittaa muutaman kuvan auton sisuksista. Jos niistä vaikka jotain ideaa joku saisi.
Okei, kuvia autostani, jolla matkailen sinne sun tänne.
Lippu liehuu toisinaan yöpaikoilla. Auton katolla näkyy nuo aurinkopaneelit, 2*90W. Niiden tarkoitus on ladata kahta vapaa-ajan akkua, varsinkin silloin kun olen pidempään ajamatta autolla. Ajon aikana lataus toimii auton laturilla. Aurinkopaneelit on mahdollista nostaa pystympään asentoon ja pyöräyttää myös kohden aurinkoa. Ajon aikana paneelit täytyy tietenkin olla alhaalla.
Auton katolla, siis aurinkopaneelien alla lepäilee pieni kumivene ja vanha kupolimallinen teltta. Tuo teltta on ollut helteiden takia matkassa. Sen etu on nopea pystytys, eikä se tarvitse mitään naruvirityksiä. Muutamana aamuna autossa on nimittäin ollut ihan älyttömän kuuma.
Nuo vihreät salot ovat telttasaunan kehikkoa.
Hattuhylly toimii mukavasti kirjatelineenä. Hyllyn nostan tuohon asentoon aina kömpiessäni nukkumaan. Saan vähän lisätilaa jaloille ja hylly myös pimentää sisätiloja. Sänkyyn menen takapenkin kautta, en siis perästä.
Vesipisteen vierellä on 12 voltin 18 litrainen jääkaappi. Jääkaappi on jäähdytettävissä -20C asteeseen. Voi siis käyttää myös pakasteiden kuljetukseen. Peremmällä oleva pyöreä vati on sekalaisen sälän säilytyspaikka. Vati toimii myös tiskauksessa.
Vadin alapuolella on vapaa-ajan akut. Aurinkopaneeleilta tuleva “pomppiva” jännite tasataan akkuihin sopivaksi tuolla sinisellä säätimellä.
Pieni poksi, jossa näkyy lämpötiloja, on termostaatti poistoilmapuhaltimelle.
sekä vararengas ja saunan kiuas. Kiukaan sisällä matkaa invertteri, 240v 150W, sekä yleismittari. Invertteri on tulostinta ja hiustenleikkuukonetta varten.
Rengas ja kiuas toimii myös sängynjalkana.
Kerrosta alempana, sijaitsee harvemmin tarvittavat tarvikkeet. Käynnistyskaapelit, hinausliina räikkälukolla, öljyä, jarrunestettä, yhdet kappaleet jarrupaloja eteen ja taakse, sekä niiden vaihtoon tarvittavat työkalut.
Sänkynä toimii liimapuulevy, 55cm*200cm. Vuodevaatteet ja patjan taitan päivän ajaksi kaksinkerroin. Jos tarvitsen “toimistotilaa”, työnnän patjan peräkontin puolelle.
Apukuskin puolen istuimen alla säilytän uunia, jolla niitä kanankoipia paistelen. Tuon laatikon laitan kaasuliedelle ja hyvä tulee.
Laatikon yläpuolella näkyvät letkut tulee auton moottoritilasta, tuoden tarvittaessa lämpöä lämmönvaihtimelle, joka sitten lämmittää suihkuveden.
Onnea raittiudestasi ja tavasta miten sen löysit.
Olen olosuhteiden vuoksi käynyt kirkossa enemmän kun 20 kertaa tänä vuonna. Minulle se pappien puhuma on aika liirumlaarumia. Sinä kun näytät olevan uskova, kerro mikä on se juttu mihin pitäisi uskoa. Kun siellä kirkossa pappi käskee yhtymään uskontunnustukseen,
en kykene niitä sanoja sanomaan mitä siellä tarjotaan.
Uskon toki johonkin ihmistä isompaan, mutta se ei ole noissa kirkon tarjoamissa kaavoissa. Rukoileminen hädän hetkellä on joskus auttanut, mutta olen ajatellut sen olevan mahdollisesti jotakin itsesuggestiota, johon aivot reagoivat ja tulee siten parempi olo.
Uskotko itse raamattuun kirjoitettuun ihan täysin?
Hienoa kuitenkin, että olet löytänyt raittiuden ja asiaa muillekin kerrot
Vaikea löytää sanoja joilla vastailla.
No, tässä jotain ajatusta.
En mene kirkkoon siksi, että joku antaa minulle kaavan tai mantran, jota toistaisin muiden mukana.
En myöskään mene pubiin Raamatun tai saarnan kanssa.
Menen kertomaan siitä, mitä minulle on tapahtunut.
En tunne Raamattua kovin hyvin, enkä ymmärrä täysin sitäkään osaa, jonka tunnen.
Mutta yksi asia on varma: elämäni on muuttunut.
Sen tietää jokainen, joka on seurannut kirjoituksiani.
Monet ovat sanoneet, että elän ja toimin joskus niin kuin Raamattu opettaa – vaikka en ole itse sitä tiennyt tai tavoitellut.
Sinä kysyt:
“Mikä se juttu on, mihin pitäisi uskoa?”
Minulle se on tämä:
Että Jumala on todellinen. Että Hän näkee, kuulee ja välittää.
Että Jeesus ei tullut perustamaan uskontoa, vaan pelastamaan ihmisiä – myös minut.
Rukoilin, ja jotain tapahtui – niin todellista, etten voi sitä kieltää.
Ja niin tuntuu tapahtuvan edelleen.
En myöskään pyydä koskaan esimerkiksi rahaa. Pyydän vain viisautta löytää keinot selvitä.
En vaadi, vaan pyydän.
“Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
Kuinka sitten elän todeksi niitä asioita joita Raamattu kertoo ja opettaa?
Monella tavalla. Tässä yksi esimerkki.
Koen luonnossa samoin sinulla on taito pukea se sanoiksi (ja kuviksi). Luonto on antanut minulle aina todella vahvoja kokemuksia. Alkoholin älytön käyttö laimensi ja lopulta vei kokemukset pois (kuten olen täällä jo kyllästymiseen asti jauhanut ). Nyt raittiina olen ollut liikutukseen asti kiitollinen, kun sain sykähdyttävät luontokokemukset takaisin. Näen taas kaiken ympärilläni olevan kauniin, jylhän, söpön… ja koen vahvasti ihollani sateen, tuulen, auringon… Tänä kesänä olen nauranut ääneen, itkenyt ilosta ja liikutuksesta, kun tuntuu niin hyvältä. Luonto.
Mitä raitistuminen tuo mukanaan. Sen sinä puit hienosti sanoiksi.
“Tänä kesänä olen nauranut ääneen, itkenyt ilosta ja liikutuksesta, kun tuntuu niin hyvältä. Luonto.”
Kirjoitin ajatuksiani kirjaan näin:
" Alkoholin avulla olin myös päässyt aivan uudenlaiseen maailmaan, lähelle suuria tunteita ilman pelkoa ja häpeää. Alkoholin poistaessa estoja ja raja-aitoja on ihmisen mielikuvitus vapaa kahleistaan.
Kaikenlaiset ideat nousevat pintaan mielen syvimmistä onkaloista, kuin tulivuoren laavaa syöksevästä kraatterista. Joskus ideat tulevat niin syvältä, että niissä on itse paholaisen kuonat ja kitkeryys mukana.
Kuinka suurella mahtavuudella nuo alkoholin huuruiset laavavirrat alkavatkaan virrata illankoitossa, muuttuvat yön pauhaavaksi koskeksi, syöksyvät aamuyön putoukseen kuohuen ja vaahdoten yli järkeilevän mielen. Aamun kylmä totuus kuitenkin jähmettää kaikki virrat ja muuttaa ajatusten hohtavan laavan kuolleeksi kiveksi, ja voi sitä, joka sen virran mukana on kulkenut.
Raitistumiseni alkuaikoina, silloin kun olin päässyt jo hieman jaloilleni, aloin pohtia, kuinka voisin elää ilman noita mahtavia tunteita ja mielikuvitusmatkoja, joita olin kulkenut alkoholin voimalla.
"
En raittiuteni alkutaipaleella voinut ymmärtää, että suurimmat tunteet, todelliset, voi kokea ilman päihteitä. Alkoholi antaa kyllä hyviäkin tunteita. Hyvinkin vahvoja.
Ehkä se on se ydin juomisen tarpeessa. Juo ihminen sitten illan päätteeksi hienosti yhden cherryn, viskin, tai tuopillisen. Humala on kuitenkin tunnetta, ehkä vain sitä.
Yksi vaikeus juomisen lopettamisessa on juurikin tuon “vapauttavan” tunteen hylkääminen. Olen joskus kuulut sanottavan:
Mitä iloa mulle sitten jää, jos en kännejä ota?
Nuo sanat olen taatusti itsekin lausunut mielessäni tuhansia kertoja. Silloin join, enkä voinut nähdä muuta vapauttavaa tunnetta.
Eikä kukaan osannut sitä minulle kertoa.
Käydessäni pubissa perjantaisin, kaverini näkevät minut onnellisena ja hymyilevänä. Kerron heille retkistäni ja näytän valokuvia. Kerron elämälläni, että että elän suuria tunteita ilman alkoholia.
Kerroin kyllä juodessanikin retkistä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Katselimme valokuvia illan tapahtumista. Niissä kertomuksissa ei ollut vuoria eikä kukkia matkani varrella. Kuvissa näkyi tikkejä takaraivossa, verisiä jälkiä lumella… Tuomari ja syyttäjä tutkivat kyllä tarkoin illan jokaisen vaiheen ja valokuvan.
Kiitos kattavasta esittelsytä. Onpa todella käteviä ratkaisuja sinulla.
Taitaa tuo takapenkin tai mahdollisesti selkänojan irrottaminen olla tarpeen minullakin. Ilmeisesti osat on pistettävä takaisin katsastukseen?
Minulla takapenkillä ei ikinä istu ketään, niin periaatteessa käyttötarpeisiini toimisi parhaiten takapenkitön auto muutenkin; mahtuu kuskaamaan isompia tavaroita ja nukkumiseen on kunnon tila.
Täytyy järjestää auto niin, että könyän taakse vänkärin penkkiä kääntämällä, kun tosiaan en arvaa kuskin penkin kippiä “rasittaa” jatkuvasti.
Raittius on kyllä jokapäiväinen ilon- ja kiitollisuuden aihe. Aika paljon enemmän on mahdollista nyt kuin mitä oli juodessa ja ennenkaikkea mikä muutos omassa henkisessä puolessa on tapahtunut.
Juoma-aikaan olin monin tavoin näköalaton, en edes tajunnut mitä kaikkea voisin tehdä, nähdä ja olla.
Jaahas.
Matkaa olen tehnyt taas parisen viikkoa. Auto täytyisi siivota perusteellisesti. Pyykkiä pesin tänään.
Tein myös hieman tarinaa nettisivuille. Kirjoitan erään tarinan, siis sen 100 valokuvaa ja kertomusta, nyt neljälle kielelle. Suomi, Ruotsi, Englanti, Norja. Eihän minulla kielitaito riitä, turvaudun siis tekoälyn käännöksiin. Oikolukijan toivon saavani jokaiselle kielelle. Norjankieliseen voi olla haasteellisinta saada oikoluku.
Uusi kirjani on kertaalleen oikoluettu. Kävi ilmeisesti niin, että kirjan tarinat veivät oikolukijan mukanaan ja hän ei muistanut enää tehdä korjauksia . Lukee nyt uudelleen ja toivottavasti saa työnsä tehtyä.
Häneltä saamani positiivinen palaute hajotti minut hetkeksi ihan totaalisesti. Itkuhan siinä taas tuli ja aika isostikin. Työtä tuon kirjan eteen olen tehnyt melkein vuoden, siis kirjoitusta. Kirjan tarinoita keräilin useamman vuoden. Pubissa tuli istuttua ilta jos toinenkin.
Kirjaani liittyy myös useat laulut. Lainaankin niiden sanoituksia useassa kohdassa. Tämä ratkaisu muodosti tekijänoikeus hässäkän. Kymmeniä sähköposteja olen lähetellyt ja joitakin vastauksia saanut. Useita odottelen vielä.
Kirja sai myös kannet tällä pohjoisen kierroksella. Valokuva etukannessa on tietysti pikkukaupungin kadulta. Takakannen tekstin kanssa taistelin muutaman viikon. Lopulta sekin syntyi.
Ps.
Vietän yötä numero 96 autossani tänä kesänä. Paikkakunta Koskenkorva.
Tänään sain myös tiedon eräästä hyvin mielenkiintoisesta tapahtumasta. Sekin kyllä liittyy kirkkoon. Mutta hyvin erikoisella tavalla.
Ajellessani pitkin poikin pohjolaa, olen ajellut monien kirkkojen pihoihin.
Kirkothan eivät tule tietä pitkin luokseni… eihän?
Tässä pohjustusta jutulle.
"Muhammed väitetysti kutsui vuorta tulemaan hänen luokseen todistaakseen voimansa. Kun mitään ei tapahtunut, hän sanoi:
Jos vuori ei tule minun luokseni, minä menen vuoren luo.
Onhan mahdotonta, että suuri kirkko liikkuisi tietä pitkin.
Uskokaa tai älkää, mutta olen menossa ensiviikolla katsomaan omin silmin tuollaista näkyä.
Täytyy vaan ajella tietä pitkin taas pohjoiseen ja poiketa Ruotsiin ja siellä tarkemmin Kiirunaan.
niitä on tullut paisteltua vaikka ja missä…
sinulla on taito pukea se sanoiksi (ja kuviksi). Luonto on antanut minulle aina todella vahvoja kokemuksia. Alkoholin älytön käyttö laimensi ja lopulta vei kokemukset pois (kuten olen täällä jo kyllästymiseen asti jauhanut 
