Moi. On kulunut lähes viikko siitä kun kävelin pitkän matkan. Siis 75km ja 100 000 askelta. Valmistauduin kävelyyn hyvin, tosin tein yhden muutoksen suunnitelmiini. Kävely piti suorittaa vasta 1.4. Olin kuitenkin mielestäni hyvässä kunnossa ja käveltyäni 50km harjoitusmatkan, päätin jatkaa. Taisin tehdä aika ison virheen. Kävely sujui hyvin. Seurailin vointiani kaikella tavalla. Viimeiset 30 000 askelta vaelsin puhuen kaverini kanssa. Tahdoin varmistaa, että olen tolkuissani. Kaverin mielestä puhuin yhä järkevästi ja johdonmukaisesti. Kävely päättyi 101508 askeleen jälkeen. Kotiuduin ja menin saunaan. Otin vain kevyet löylyt ja venyttelin. Olin todella väsynyt. Tankkasin vielä nesteitä ja menin nukkumaan. Heräsin yöllä. Minulla oli äärimmäisen huono olo. Horjuen menin vessaan. Yritin oksentaa, ei onnistunut. Kehoni oli kuin halvaantunut. Istuin pytylle. Otsalleni nousi kylmä hiki. Koko kehoni aivan kuin romahti. Valahdin lattialle ja tunsin elämän pakenevan kehostani. Aloin poistua tietoisuudesta. Ajattelin, että nyt sitten kuolen. Tunne oli kuitenkin lohdullinen. En pelännyt edessä olevaa, en katunut mennyttä. Tunne oli oikeammin hyvin kiitollinen. Olin jo hyväksynyt kuoleman. “Okei, näin sitten minulle kävi.” Kävin tajuttomuuden rajoilla, ehkä olin hetken poissa, sitten hiljakseen tajunta palasi. Oloni oli edelleen hyvin huono. Kömmin takaisin nukkumaan. Heräsin aamulla puolisoni herättelyyn. Hän oli jotenkin hyvin huolestunut voinnistani. Syystäkin. - - - - - Elämän kokemus tämäkin. Olen oppinut ainakin sen, että se mielenvoima mikä sisälläni asustaa, voi myös olla tuhoava.
Moi!
Miten voit ja oletko toipunut kävelyurakastasi? Kuulostaa vähän siltä, että taisit ajaa kehosi aika pahaan rasitustilaan. Itselläni kylmä hiki ja vastaavan kaltainen huonovointisuus tuli nuorena sydänoireista, kun olin syömishäiriökäyttäytymisellä ajanut suolatasapainoni hengenvaaralliseen jamaan ja pumppu oli leikata kiinni.
Käsittääkseni äärimmäisestä rasituksesta voi ajautua rabdomyolyysiin (lihaskudoksen hajoamiseen) josta seurauksena kaliumarvo nousee liian ylös (oksentelussa se laskee liian alas) ja näistä molemmista tulee samankaltaisia oireita.
" Rabdomyolyysi eli lihaskudoksen äkillinen vaurio [1] on laaja luurankolihasvaurio, jossa hajoavien lihassolujen sisältöä, ioneita ja proteiineja, päätyy runsain määrin verenkiertoon.[2]
Ionien vaikutukset voivat olla välittömästi vaarallisia. Esimerkiksi vapautuvat kaliumionit voivat aiheuttaa hyperkalemian, joka voi johtaa rytmihäiriöön tai sydänpysähdykseen. Usean tunnin jälkeen ensioireista voi joskus ilmetä munuaisvaurio.[2] Vakavassa rabdomyolyysissä virtsan eritys vähenee ja virtsa värittyy punaruskeaksi.[3] Voi myös ilmetä kuumetta, heikkoutta, pahoinvointia ja sekavuutta. Vaurioituneet lihakset ovat kipeitä, voivat turvota ja niissä voi olla mustelmia.[2]
Yleisiä syitä rabdomyolyysille ovat alkoholismi, fyysiset lihasvammat, liika kuntoilu ja tietyt lääkkeet tai päihteet.[2]
"
Näinhän se on. Kehon kestokyvyllä on kuitenkin rajat.
Olen itse luonteeltani sen verran vetelä, etten ihan moisiin urakoihin lähtisi. Toki erinäiset riippuvuudet saivat toimimaan aika lailla kehoni viesteistä ja hätähuudoista piittaamatta.
Toivottavasti voit hyvin nyt.
Kannattaa ostaa vitamiinihyllyltä esim. Prismasta elektrolyyttijauhetta ja sekoittaa veteen ja juoda sitä. Jos se enää tässä vaiheessa auttaa, voi tehdä silti hyvääkin. Tsemppiä, täälläkin odotellaan elonmerkkejä❣️
Moi vaan, Metsänpeitto1 ja Lintuanna.
Toipuminen kesti noin vuorokauden. Nyt kaikki on hyvin. Lenkeillä en ole käynyt, ei ole ollut aikaa.
Kirjoitinkin ennen kävelyä johonkin palstalle, ettei 100k askelta kävely ole ihan vaaratonta. Tein kyllä kaiken niin hyvin kuin osasin. On tietysti totta, etten ole perehtynyt tuollaisten ponnistelujen energisiin vaatimuksiin. Käytin kyllä elektrolyyttejä kävelyn aikana. Söin pitkin päivää aika tasaiseen tahtiin. Nesteytyskin oli käsittääkseni kunnossa.
Ehkäpä totuus on se, että 75 km kävely päivässä on minulle liikaa.
Ymmärtäessäni oikeasti elämän rajallisuuden, kirjoitin tarinan, " Kaksikymmentäkaksi helmeä". Tuo tarina ilmentää jäljellä olevaa elämääni, oletuksena tosin. Kirjoitin tarinan jo joitakin vuosia sitten.
Kaksikymmentäkaksi helmeä
Jossainhan se minun korini on? En sitä nyt näe. Olisin vaan tarkistanut paljonko helmiä on vielä jäljellä. Sain syntymälahjaksi suuren kasan arvokkaita helmiä. Virheettömiä, kauneimpia helmiä, mitä elämäänsä voi koskaan saada. Sain nuo helmet siis lahjaksi, eikä minun tarvinnut maksaa niistä mitään. Joka vuosi otan yhden helmen korista ja käytän sen niin kuin parhaaksi näen. Vain yhden helmen vuodessa.
Helmikorini oli joskus aivan täynnä. Helmiä tuntui olevan loputon määrä. Taisin tuhlailla niitä, hukkasin aika monia. Ei se silloin haitannut, koska helmiä oli niin paljon. Olen kyllä katunut joidenkin helmien kohtaloa. Huono kauppamieskin olen ollut. Olen vaihtanut ja myynyt helmiä aivan liian halvalla. Käyttänyt niitä tarpeettomiin hankintoihin.
Ahaa, löysinkin korini! Onhan täällä vielä…, mutta miksi näin vähän? Kyllä niitä piti olla enemmän. Eihän näillä voi saada enää kaikkea, mitä haluaisin. Miksi monet helmet ovat niin pieniä, harmaitakin väriltään? Missä ovat ne suuret kirkkaat helmet, joita piti olla paljon? Eihän täällä ole kuin muutama sellainen. Katson hiljaa koria ja sen helmiä.
Lasken helmet. Lasken uudelleen ja uudelleen Kaksikymmentäkaksi helmeä. Sen verran niitä on jäljellä. Kyllähän niillä pärjännee vielä. Olen kyllä velkaantunut ja antanut muutamia helmiä pantiksi. En vain muista kuinka monta. Olisiko viisi, kuusi tai kahdeksan? En kai sentään kymmentä? Kahdeksan helmen poistaminen korista tekee suuren tyhjän tilan. Olenko käyttänyt sen johonkin tarpeelliseen? Kahdeksan helmeä oli vain pieni mitättömän kokoinen kasa täydessä korissa. Niiden arvo hukkui kaikkien muiden helmien sekaan. Nyt kun korissa on jo paljon tilaa ovat nuo kahdeksan helmeä saaneet suuremman arvon. Minun täytyy nyt ryhdistäytyä ja käyttää helmiä viisaammin. Ovathan ne lahjaksi saatuja, ei niitä sopisi oikein poiskaan heittää eikä huonosti käyttää. Entä jos lahjan antaja kysyy minulta joskus:
”Mitä teit, sillä suurella helmellä, kirkkaalla ja virheettömällä, sillä jossa oli paljon voimaa ja hyvyyttä, jonka minulta sait? Valmistin sen sinulle suurella vaivalla ja käytin siihen paljon aikaa. Käytin siihen aikaa kokonaisen vuoden. Oliko se helmi arvonsa mittainen? Kerro, nyt kun olet sen käyttänyt.”
Kävellen eteenpäin… kohtuudella.
Hyvä kuulla, että olet toipunut ja kunnossa. 
Ihanan tarinankin olet kirjoittanut.
Moi taas,
Talvi kesäksi vaihtuu, no ainakin kesäaika alkoi. Taas tien päällä. Toinen yö nyt merimaisemissa. Rinkka köllöttelee laihana etuistuimella, saa sekin evästä sisäänsä kunhan hetki vielä menee.
Kesärenkain lähdin liikkeelle. Onhan ne tosin upouudet ja pitoa paremmin kuin vanhoissa talvirenkaissa.
Täällä merimaisemissa, siis länsirannikolla, ei tuota lunta enää ole. Täytyy katsoa hieman tarkemmin mihin aikaan ajelee ja missä.
Autoni sai muutamia uusia varusteita talven aikana. Suuritöisin oli tuo vesisäiliö, joka on hieman istuimen mallinen. Sen tilavuudeksi tuli peräti 90 litraa. Kuvassa siitä puuttuu vielä pehmukkeet, jotka nyt on asennettuna. Säiliön vesi lämpenee ajon aikana moottorin hukkalämmöllä. Noin 45 min ajoa ja suihkuvesi on lämmintä. Veden voi myös lämmittää pelkästään Webastolla, tai molemmilla. On myös mahdollista kääntää lämmitys kokonaan pois. Säiliön vesimäärä toimii oikein mukavana lämpöpatterina yön aikana.
Asensin säiliöön matkailuauton raikasvesipumpun ja bideesuihkun. Testasin juuri iltapesulla ja homma toimii naurettavan hyvin. Täytyy vielä rakentaa suihkulle jonkinlainen teline…
Säiliön alle jäi sopivasti säilytystilaa pienelle uunilleni. Uuni on kovin tuttu monista ruokapaikoista. Sellainen kannellinen, jossa perunamuusi pysyy lounaan aikana lämpöisenä. Minulle tuo astia tulee paistamista varten. Kaasuliedellä meinaan kokkailla kanankoipia ja kenties muutamat muffinsit. Lämpömittarin asensin sen kupeeseen. Extrana tuon säilytyspaikan mukana tuli myös kätevä pakasteiden sulatus, tai vaikka pitsan lämmitys.
Kesällä alkaa taas auton sisällä lämmöt nousta, siis auton ollessa parkissa ja kun itse viilenen tuntureilla ja vuorilla. Jääkaappi puskee lämpöä lisää. Huomasin tuon ongelman viime kesänä. Tein pieniä muutoksia… autooni… taas.
Koska minulla on yksi valkoinen auto varaosina, päätin hyödyntää sen osia lämpö-ongelman ratkaisuun.
Rälläkkä on muutakin kuin Pelastusarmeijan soittokunta. Minä kun en ole musikaalisesti lahjakas, käytin toisenlaista rälläkkää. Tuliko siisti reikä, no ei, mutta reikä tuli auton kupeeseen.
Valkoinen auto luovutti oman osansa projektiin.
Lisäsin luukun sisäpuolelle tietokoneen tuulettimen. Laitoin sille vielä termostaatti ohjauksen. Käynnistyy ja sammuu halutuissa lämpötiloissa.
Luukku sai vielä kiinnityksen itseporautuvilla ruuveilla, sekä kilikali maalia auton sävyn mukaan. Eka kuvassa näkyy maalattu luukku. Eihän se lopulta istunut oikein siististi, mutta se ei menoa haittaa. Harmittavasti jouduin asentamaan sen kaapparimallisesti. Luukun yläreunassa on pieni taitos, siksi noin. Ehkä ensikesänä (-26) asennan luukulle automaattisen avauksen ja sulun.
Auton mittarissa on 623 000 km.
Peräkontin kesäkahvila on avattu.
Oikein hyvää kevättä, ihan jokaiselle.
Voimia myös kaikille taistelussa alkoholia vastaan. Jos tänään on vaikeaa, huominen tuo helpotuksen.
Tänään tein ensimmäisen pikku vaelluksen tälle vuodelle.
Hikihän siinä tuli, siis sauna pystyyn ja pesulle.
Nämä kengät alkaa olla lopussa. Miljoonat askeleet on ne murtanut.
Voi vitsi kun näyttää hauskalta, kun siellä missä olet, ei ole yhtään lunta 
meillä täällä ei ole vielä yhtään maa näkyvissä 
Eipä täällä lunta näy. Venesatamassa on jo muutamia veneitä ja merellä ajellaan kuin kesällä. Kävelin päivän pitkin rantoja. Aivan kesäinen fiilis tuli. Lähtiessäni Keski-suomesta muutama päivä sitten, oli siellä hyvin talvista.
Moi,
Toissa päiväisen Naantalin auringon jälkeen hieman viileämpi aamiainen.
On se ilimoja pielly, Ilmajoki.
On kyllä ollut hienoa lukea noista autosi kekseliäsitä tuunauksista. Kokeilemalla näkee parhaiten, mitä tarvitsee. Ei tarvita välttämättä tarvita kallista retkeilyautoa ja omien unelmien toteuttamisessa pääsee pikkuhiljaa sitkeydellä eteenpäin.
Minäkin sain nyt auton ostettua ja alan laajentaa liikkumistani ja testailla mitä omilla reissuillani tarvitsen mukaan ja millaiset reissut koiran kanssa ovat mahdollisia. Pienelläkin budjetilla onnistuu aika monenlaiset asiat.
Mukavia reissuja ja kohtaamisia!
Matkaa teen.
Taakse on jäänyt monet ruotsinkieliset rannikkokylät. Ilmajoella vietin viikonlopun. Istuin paikallisessa Krouvissa. Mukavia ihmisiä kohtasin useita. Palaan sinne vielä tänä kesänä, ehkä.
Tänä aamuna oli todella kylmä. Ulkona tuuli ja lämpö nollassa. Autoni sisällä lämpöä kuitenkin riitti kohtuudella, +12. Vesisäiliö jonka värkkäsin talvella, toimii hyvin lämpöpatterina.
Raippaluodon silta.
Matka jatkuu.
Myrskytuulten alueella ajelin. Muutama puu oli kaatunut tielle, ei muuta ongelmaa. Torstai olikin pyykkipäivä. Saunan lämmitin ja sain siellä kuivattua pyykit lähes kuivaksi. Auton ilmastointi hoitakoon lopun kuivauksen.
Kokeilin myös uunia, jonka kehittelin. Tosin ei siinä mitään kehittelyä oikeastaan ollut, valmis lastikkohan se on. No, lämpömittarin siihen asensin.
Kiukaan päälle laitoin kanankoivet kypsymään. Tulee samalla tuo kiuas lämmitettyä. Vesihän on nykyään helppo lämmittää siinä istuinsäiliössä.
Lämpö ainakin riittää. Laatikon sisälämpö ei tietenkään noin korkea ole. Tuo on lämpö mikä kivien välistä tulee.
Koivet paistui ihan mukavasti, noin tunti siinä meni.
Eipä tarvitse tienpäälle hetkeen lähteä. Autossa on nimittäin kesärenkaat alla. Toisaalta, mihinkä minulla kiire olisi. Syyskuu tulee vasta syyskuussa, sinnehän olen matkalla.
Nyt on sitten aikaa kirjoitella uutta kirjaa. Siinä onkin jo mukavasti 230 sivua valmiina. Täytyy niitä tietysti hieman editoida ennen lopullista painatusta.
Elämä antaa, elämä ottaa.
Yksi kavereista pääsi elämänsä loppuun. Oli hienoa tuntea sinut elämäsi viimeiset vuodet. Nuoruuden hurjat vuodet taisivat jättää jälkensä kehoosi. Muistan sinua lämmöllä ja huumorisi ei unohdu.
Katsotko Intiaanikatseella taivaan porteilta, kun minä täällä tallustan?
Kiitos, Eki.
Taideteos 🩵
No juu, taidetta on. Hailuotoon matkani vei. Viivyn täällä yön pari.
Eipä ole muita turisteja liikkeellä.
On todella kylmä paikka vaellella.
Majakan ympäristöä vain tutkailin. Ehkä huomenna parempi sää.
No nyt sää suosii.
Suuntasin oitis rannalle.
Pientä puroa seurasin.
Puro johti merelle, joka oli jäässä.
En antanut jään latistaa tunnelmaa.
Kahvit nautiskelin rauhaisalla rannalla.
“Kesän” ensimmäiset pitkospuut.
Rannalla oli muitakin kesän odottajia.
Kiitos, Hailuoto.
@Putkis_0132, tätä sinun matkantekoa ja luovaa kekseliäisyyttäsi on ihana seurata!