Moi,
Koska vuosi vaihtui, aloin taas suunnittelemaan ensi kesän reissuja. Ensimmäinen askel, jos tapauksessani tuollainen sanonta sallitaan, on tietysti lenkkeilyn aloittaminen. Aloitinkin jo joulukuun alussa. Painoa on kertynyt viime kesän jälkeen ja syksyn soffalla makoilun seurauksena.
Viime kesänä kiersin paljon autolla. Suomen ajelin pariin kertaan. Ruotsissa kiertelin ja vaelsinkin muutamaan kertaan. Norjaa ajelin Kirkkoniemi-Oslo välillä. Kilometrejä kertyi aika huimasti, kaiken kaikkiaan 26 000km! Pohjola on siis tullut aika tutuksi. Toki tuhansia vaellusteittejä on kulkematta, ja huonohan niitä on autolla vaeltaa.
Kaikki meni hyvin. Muutamia pikku remontteja tein autoon tien päällä.
Autossani, joka on henkilömallin Skoda, on kaikenlaisia pikku retkeilyvarusteluja. Yksi erikoinen pulma tuli matkoilla vastaan. Pohjoisessa se ei ole ongelma, mutta eteläisessä Suomessa ja Norjassa se on ongelma. Olen kertonut, että autossani matkaa telttasauna. Kiuas on nestekaasutoholla lämmitettävä. Sauna toimii hyvin. Kivet kerään luonnosta ja veden tietysti järvistä tai puroista.
Eteläisissä paikoissa ongelmaksi muodostui vesistöjen äärelle pääsy. Lähes kaikkialla on yksityisiä rantoja, joiden tiet on suljettu puomein. Veden äärelle ei pääse saunomaan. Ei ainakaan ilmaiseksi.
Pohdin tuota ongelmaa… Sauna vedet täytyisi pystyä kuljettamaan mukana. Huoltoasemilla on kyllä hanoja joista kylpyvedet saisi.
Koska autoni on tiloiltaan hyvin tarkkaan käytössä, aiheutti se päänvaivaa. Mietin jo apukuskin penkin poistamista, siinähän matkustaa vain rinkka.
Mutta entäpä jos penkistä tekisikin vesisäiliön? Minulla sattuu olemaan muutama ylimääräinen istuin. Ostin nimittäin pari varaosa autoa viime syksynä.
Suunnittelin aikani. Otin penkin taliin ja mittailin sen tilavuutta. Purin penkin “atomeiksi”.
Juu… ostin peltilevyä, 1,5mm, hitsailin ja rälläköin.
Tältä se näyttää. Säiliön takaosa on vielä avoin. Takaosassa näkyvä “kynnys” toimii sängyn jalkana pääpuolella. Ei painu muovinen saunatarvikelaatikko rikki, se matkustaa sängyn alla. Poistuu sekin ongelma viimekesältä.
Hitsausta ja hiontaa saa vielä tehdä muutamia päiviä. Säiliö tarvitsee tietysti täyttöaukon ja kraanan. Niitä suunnittelen kotisaunan lauteilla.
Autoissahan on myös sähköiset istuinlämmittimet! Saunon vielä niiden hyödyntämistä ajatellen muutamia iltoja.
Jk.
Ongelmat ovat vain haasteita. Selvittyäni tappavan vaarallisesta sairaudesta, nimeltä alkoholismi, en enää näe mitään ylipääsemättömänä ongelmana. Toki sellaisiakin voi eteeni tulla.
Mutta yksi asia askarruttaa:
Mitäköhän Norjan tulli mahtaa ajatella moisesta säiliöstä? Kerronko heille että se on vain vettä täynnä! “Ei, ei siinä ole viinaa! En minä juo, olen alkoholisti. Niin ja peräkontissa oleva valkoinen pulveri on pesuainetta…”
Ehkä on kesällä syytä rasvata muutakin kuin škodan laakerit.
Lueskelin koko ketjun tässä vajaassa viikossa, alusta puuttui jo vähän kuvia, mutta tunnelma välittyi tekstin kautta. Uskomaton tarina ja matka, joka tuntuu vain jatkuvan!! Pari kysymystä jäi kummittelemaan, minkä merkkisiä vaelluskenkiä käytät? Näyttäis meidleille, muttei voi varmaksi sanoa. Ja miten kävi sen 100000 askelta vuorokaudessa haasteen? Saatoin hypätäkin vahingossa sen kohdan yli, mutta asia ei selvinnyt. Itsellä nimittäin on ollut sama haaste mielessä jo jonkin aikaa, jo ennenkuin luin siitä ketjussasi. Ja tuo repsikan penkki, melkoinen peltiseppä on putkis, ehkä katsastukseen kannattaa kuitenkin asentaa alkuperäinen paikalleen
Ikaros, fanisi
Kiitos Putkis, itsenäisyyspäivätoivotuksesta.
Onpa siitä aikaa kun olen plinkissä käynyt, sinulta on 60 lukematonta viestiä.
katselen nyt mitä tänne toisille kuuluu, ehkä kirjoittelen lisää.
Moi, Ikaros!
Huomasin viestisi hieman myöhään.
Kengät on juuri mainitsemaasi merkkiä. Yhdet kengät jo uupui askelten alla. Kengistä katkesi pohjan tukirakenne jossain 6 miljoonan askeleen jälkeen. Nyt toiset kengät menossa. Niissä kivirantti irtoilee ja sitä olen useaan otteeseen korjaillut.
Step 100k, kuten tuon kävelyhaasteen joskus nimesin, ei ole toteutunut. Se on kyllä haaveena toteuttaa. Totuus sen vaativuudesta on kyllä tiedossa. Onhan se mahdoton taivallus… Toisaalta niin oli Sandiago de Compostelaan matkakin, 1 200 000 askelta.
Peltiseppiä on monenlaisia, meikäläinen on yksi niistä monista. Olen kyllä metallia työstänyt, siis sorvannut ja jyrsinyt, muutamia vuosikymmeniä. Ohutlevyä en juurikaan työkseni ole käsitellyt. Toki noin kotitarpeeksi saan siitäkin jotain aikaiseksi.
Erikoisvarusteltu repsikanpenkki ei katsastukseen päädy. Voihan kyllä niinkin käydä, esimerkiksi norjan tai ruotsin tullissa. Siitä saattaakin tulla ihan omanlaisensa tarina.
Viime kesänä ostin toisen auton, moottorivikaisen. Korjailin moottorin, joka ei vielä ole ihan 100% varmuudella täysin kunnossa.
Auto toimii nyt erinomaisena telineenä suunnitellessani ja sovitellessani istuinsäiliötä.
Sänky saa mukavasti tukea säiliön takaosasta. Säiliötä olisi tietysti voinut muotoilla hieman pyöreämmillä muodoilla. Toisaalta säiliö saa kyllä ympärilleen istuimen pehmusteet, ne ehkä muuttaa ulkonäköä hieman siedettävämmäksi.
Säiliön yläosaan tulee täyttöaukko, sekä huoltokansi, puhdistusta varten.
Pohdiskelin saunan lauteilla säiliön käyttömukavuutta ja muistin kuinka kylmää vesi on vuoristopuroissa ja eikä huoltoasemien täyttöletkuistakaan lämmintä vettä tule. Alkuperäinen ajatus oli kuljettaa vettä vain sopivalle saunomispaikalle. Kuitenkin… Autossanihan on dieselkäyttöinen 4kw lisälämmitin.
Muutaman illan jälkeen mielessäni olikin uusi versio tuosta säiliöstä.
Rakentelin 7,5 litraisen lämmönvaihtimen. Lämmönvaihtimessa tulee kiertämään diesel lämmittimen kuumentama jäähdytysneste. Jäähdytysneste ei siis sekoitu suihkuveteen, ainoastaan lämmittää sitä. Kolmitieventtiilien ohjauksella voin myös valita vaikka auton moottorin tuottaman lämmön käyttämistä säiliön veden lämmitykseen. Tankkaan siis säiliön täyteen huoltsikalla ja ajelen muutaman tunnin, ja kas, suihkuvesi on lämmintä.
Tässä lämmönvaihdin vielä maalaamattomana säiliön pohjalla.
Kuinka tehokas tuo lämmitys tulee olemaan, sitä voin oikeastaan vain arvailla.
Käyttäessäni tekoälyä apuna laskennassa, sain tuloksena:
+5°c lähtötilanteesta veden lämmitys +60°c, aikaa kuluu, ilman häviöitä, noin 1h.
Muistan vielä hyvin viime kesän alun, siis huhti-toukokuun vaihteen, kun öisin oli vielä pakkasia. Eräänäkin aamuna autosta herätessäni oli sisälämpötila muutaman asteen pakkasella.
Nyt kun autossani on tuo säiliö, joka on tilavuudeltaan n. 90litraa, voin hyödyntää sitä myös lämpöpatterina.
Moi,
Uusi päivä alkoi raittiissa elämässäni.
Vuosia on kulunut ilman alkoholin pisaraakaan. Olen elänyt kaikenlaisia tilanteita matkani varrella. Olen käynyt Pubeissa ja kirkoissa. Muutamissa iloisissa juhlissa olen saanut käydä. Hautajaisissakin olen ollut. Kaikkea on tullut koettua, siis sitä normaalia elämää. Matkustelut on oma polkunsa.
Raitistumiseni alkuaikoina törmäsin usein tilanteisiin, jotka muistuttivat kipeällä tavalla menneisyydestä. Nykyään tuollaisia uusia tilanteita tulee enää harvoin. Kaikkea olen siis kokenut selvin päin.
Mutta… en vielä ihan kaikkea.
Tänään kohtaan menneisyydestäni erään paikan ja mahdollisesti myös sen tunnelman, joka minulle oli joskus valitettavan tuttua.
Matkaan Käräjäoikeuden istuntoon. Olen ollut siellä itse syytettynä muutamia kertoja. Todistajana myös kerran pari.
Tänään en ole todistaja, enkä syytetty. Menen sinne erään nuoren kaverin tueksi. Olen tuon kaverin oppinut tuntemaan pubin kautta. Hänen kanssaan olen istunut illan jos toisenkin. Itse juoden kokista, hän jotain vahvempaa.
Hänen syyttensä ei ole mitään hirvittävää luettavaa, mutta syyte vei kuitenkin oikeuteen.
Toivon että hän saa sen rangaistuksen, joka hänelle kuuluu. Ei enempää, ei vähempää.
Ystäväni,
Minä en sinua hylkää. Pubissa istun vierelläsi. Käräjäsalissa istun vierelläsi. Kirkossa istun yksin, odotan ja toivon, että Sinä valitset uuden tien.
Valinta on Sinun.
Huh,
Olipa muistorikas vuorokausi. Edellisenä yönä nukuin vain muutaman tunnin. Heräsin aamuyöstä ja vanhat muistot pitivät otteessaan, estäen nukahtamasta uudelleen. Olenhan itse ollut joitakin kertoja syytettynä.
Aamulla aikaisin lähdin matkaan ja saavuinkin käräjäpaikalle sovittuun aikaan.
En ollut itse virallisesti osallinen tuon käräjäoikeuden istuntoon. Olin vain kaverini tukihenkilönä paikalla. Oikeuden puheenjohtajan luvalla sain istua kaverini vierellä koko prosessin ajan. Kaverini pärjäsikin todella hyvin, vain muutaman kerran laitoin käden hänen olkapäälleen ja sain hänen mielensä rauhoittumaan. Onneksi olen lähes “ammattimainen pelon asiantuntija” .
Asiat ja tapahtumien kulku selvitettiin, niin kuin suomalaisessa oikeudessa tehdään, siis perusteellisesti.
Tuomio julistettiin iltapäivästä ja istunto päättyi. Pidimme vielä pienen yhteevetopalaverin, jossa selvitettiin mitä tuomio käytännössä tarkoittaa.
Päivä meni kuitenkin hyvin, ehkä tietynlainen jännitys menneisyyden kohtaamisesta piti minun väsymyksen poissa.
Olen nyt kokenut tuonkin prosessin selvinpäin. Poistuessani oikeustalolta muistin erään kerran kun itse olin syytettynä ja tuomion saanut. Tuomioni johtui alkoholinkäytön seurauksista. Jääköön suoraan mainitsematta millä tavalla. Tuolloin matkasin oikeudesta suoraan paikalliseen Pubiin. Vedin muutamat kaljat ja syyllistyin alle tunnissa samaan rikokseen josta olin tuomion saanut. Kovin pitkään ei siis tuomarin sanat vaikuttaneet.
Se aika elämästäni on menneisyyttä. Niin myös alkoholin aiheuttamat vaikeudet.
Jk.
Tämä musiikki on minulle aivan tuntematonta. Olen kuitenkin kuullut edellämainitun kaverini soittavan tätä musiikkia pianolla!
Olen myös kuulut ihmisten kertovan, jotka tuosta musiikista paljon ymmärtävät, että kaverini on hyvin lahjakas soittaja.
Hei Putkis! Ajattelin kääntyä puoleesi, kun sutii hiukan tyhjää ens kesän vaelluksen suhteen…
Sinä olet Norjaakin kolunnut. Olisiko mielessä suosittaa pohjois-norjasta n.100km / viikon vaellusreittiä, mieluusti suunnilleen ympyräreitti, edestakaisinkin menee…
Viime kesänä kierrettiin moskugaissi, startti signadalelista (kilpisjärvi-skiboten, ei enää pitkä matka). Sitä edellisenä skibottenista oikealle eli pohjoiseen jokin matka, teimme edestakaisen viikon reissun reisadalenin puistoon, lähes kautokeinoon. Aiemmin kolmen valtakunnan vaellusta kilpisjärvi-barras-pältsa-suunnalla.
Muuten olemme ajelleet ja tehneet päiväpatikoita Norjassa. Nyt ajatuksena taas viikon vaellus, kun keksis vain minne? Vinkkejä otetaan vastaan
(Toivottavasti ei aiheuta pahennusta, kun menee nyt varsinaisen aiheen ohi…)
Moi, Metsänpoika.
Viestisi aihe on ihan just oikea.
Nyt ei ihan heti tule mieleen mitään reittiä tuolta alueelta. Tietysti Kalottireittiä Reisandalenin laaksoon. Lähtöpaikaksi voisi valita Guolasjärven parkkipaikan.
Moi,
Jälleen ikäviä uutisia retkeilyn tiimoilta. Kaksi suomalaista on menehtynyt Kebnekaisen alueella. Olivat metsästämässä ja eivät palanneet odotetusti. Etsinnän jälkeen heidät löydettiin teltasta puoliltaöin menehtyneinä.
Totuus kuolinsyystä selvinnee aikanaan, mutta vahva epäilys minulla on. Retkikeittimen käyttö teltan absidissa. Siitä muodostuva häkä ja hiilidioksidi on valitettavan petollinen unettaja.
Ehkäpä ensikesänä autossani on häkä- ja hiilidioksidi varoitin. On myös ajateltava hetki tuota teltan absidissa kokkailua…
Jaahas… Kuvaa en voine lisätä. Päihdelinkki-chat nappi peittää sen vaihtoehdon.
Joo, oli erittäin ikävä uutinen. Teoriasi saattaa olla oikea.
Kokeile, näkyisikö harmaa kuvanlisäys-täppä aavistuksen verran vihreän chat-näppäimen alta, oalareunasta. Itse onnistuin lisäämään kuvan, kun painoin chat-täpän vasemman alareunan tuntumasta. Mut joo, bugi on hieman hölmö. Ehkä @Päihdelinkin_moderaattori voisi auttaa…?
Tekoälypohjainen koodaus on todella näppärää, ainakin kun tekoäly tekee pyydetyn muutoksen sijaan pari muutakin muutosta.
Tänään tullessani lenkiltä, puhelimeni piippasi.
Askelmittariin tuli 15 000 000 askelta täyteen. Onhan siinä askeleita… Tärkeimpiä askeleita on ne muutoksen askeleet joita otamme, tai jätämme ottamatta.
12 askelta on ollut monelle hyvä alku.
Onko kukaan kuullut sanontaa Maraton-puhelu?
Toteutin tuon puhelun eilen. Tosin kävelin 6 kilometriä ennen kuin aloitin puhelun. Rupattelin kaverin kanssa sitten seitsemän tuntia. Tämähän ei tietenkään olisi yksinään maraton puhelu, mutta kävelin tuona aikana täyden Maratonin.
Askeleita tuli mukavat 53000.
On vielä kävelemättä se 100 000 askelta vuorokauden aikana. Alan taas tutkimaan sen suorittamista. Haaste on kyllä todella kova. Pienen yllätyksen toi laskelmiin kävelysauvojen käyttö. Ne kyllä keventää kulkua mukavasti, mutta pidentää yllättävän paljon askeleen mittaa. Oletin aiempien askelmittauksien perusteella askeleeni olevan 72cm. 100k askelta olisi siis matkana 72km. Aika huima matka. MUTTA, nuo keppikävelijä kepakot pidentää askelta ja siten myös matkaa. Näyttää siltä, että 100k askeleen matkani venyy 81 kilometriin! Sehän lähenee jo kahta täysmittaista maratonia.
Heh, Heh… kaikilla on omat ongelmansa.
Täytyy kävellä ja miettiä tuotakin asiaa…
100000 askelta on kyllä jo paljon. Saavutettavissa, mutta todellakin jo paljon. Joskus vuosia sitten seurasin ihan ohimennen ultrajuoksua. 24 tunnin kisassa vain parhaat pääsi yli 200km. Jos miettii, että kävely olisi hieman hitaampaa, vaikka eiväthän nuo ultrajuoksijatkaan mitään pika vauhtua mene, 81km ottanee aikaa yli 12 tuntia. Tehtävissä, mutta en lähtisi ilman apuja tekemään. Jotain huoltoa on pakko tuollaiseen jo saada. Toinen vaihtoehto on sitten sellainen 24 tunnin setti. Sekin tokin vaatii jo suunnittelua, mutta omatoimiselle huollolle jäisi enemmän aikaa.
Moi,
Tarkoitukseni on kävellä saman vuorokauden aikana tuo 100k askelta. Tuntuu aika mahdottomalta… Mutta aion tehdä suunnitelman, jonka mukaan voin edetä. Tarkoitukseni on kävellä kotoa vain 3 kilometrin päähän ja takaisin. Toistan tuota reittiä sitten kerta toisensa jälkeen. Mielestäni etuna on, että voin tutulla reitillä laskeskella suorituksen etenemistä.
Taas kovaa menoa. Kaverini kolmas itsemurhayritys epäonnistui. Pääsi teholta pois.
Vein hänet äsken kotiinsa, joi tietysti ensin päänsä täyteen. Viimeiset rahat meni. Auto on ojassa. Kortti on poissa. Elämänhalu nollassa.
Sovimme kyytimaksuksi tämän laulun.
Hyvää yötä ja parempaa huomista.
Jk.
On hyvin erikoista katsoa tuota viinan tuhoavaa voimaa aivan vierestä. Kaverini oli vielä viisi vuotta sitten siististi pukeutunut ja hyvinvoivan näköinen. Nyt hän on jo syvällä, vaikka on viikolla muutamia päiviä selvinpäin. Hänen halunsa kuolla on todellinen. Niin hän sen selvästi ilmaisee, sanoin ja teoin.
Tänään lauantaina menen katsomaan tuleeko hän vielä pubiin. Toivon ettei eilisen keskustelumme jälkeen tulisi, toisaalta pubi on toistaiseksi ainut paikka jossa voin hänet kohdata.
TV näyttää salattuja elämiä, minä katson sitä ihan livenä. Minun “salatut elämät” alkaa perjantaina seitsemän aikaan ja päättyy aamuyöstä 4-5 aikaan.
Eilen olin katsomassa myös huippuhienoa esitystä lauluin ja puhein. Mika Karola esiintyi illanvietoissa jossa kaikki vieraat olivat selvinpäin ja siististi pukeutuneina. Tarjolla oli kahvia ja pikkupurtavaa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja hymyileviä. Suuri lämpö hohti tuossa illanvietossa… Siirtyessäni sitten pubiin, voitte kuvitella sen suuren kontrastin mikä noiden tilaisuuksien välillä on. Toinen paikka hohtaa elämää ja toivoa, toinen kuolemaa ja epätoivoa. Hyvin tramaattisen kuuloista, mutta täysin totta.
