En olisi kyllä jättänyt ambulanssia tilaamatta. Tuollainen isku päähän on arvaamaton. Moni on kuollut sellaisen jälkeen päivien päästä. Kun ammattilaiset arvioivat tilanteen paikalla, ei jää omaa mieltä painamaan mikäli käy myöhemmin huonosti. Toivotaan, että hänelle ei tullut mitään vakavampaa.
2 tykkäystä
Tässä pieni, tai oikeasti valtavan suuri, muisto vuodelta 2019.
Kiitos, Katri. 
2 tykkäystä
Hyvää itsenäisyyspäivää… JuuliaS!
1 tykkäys
Moi taas pitkästä aikaa.
Harvoin kirjoitan Joulupukille. En oikein enää jaksa uskoa että kirjeet menee perille. No, postin nykytila on mitä on.
Vuonna 2023 kuitenkin kirjoitin Joulupukille. En tuolloinkaan täysin luottanut postin kulkuun Korvatunturille. Päätin siis viedä kirjeen itse Korvatunturille asti, niin myöskin tein.
Tällaisen viestin Pukille laitoin.
Koska en kuitenkaan Pukkia kohdannut, annoin kirjeen Tontun kuljetettavaksi.
Korvatunturilla näin myös muidenkin tuomia kirjeitä.
Tätä kuvaa ei kai saisi julkaista.
Joulupukin maja, Korvatunturi, Lappi.
4 tykkäystä
Hei, parin viikon aikana luin tarinaasi tästä ketjusta. Kiitos, että olet jakanut sen. Aion myös lukea kirjasi.
Itse olen myös hurahtanut vaeltamiseen jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Aiemmin oli saavutus, kun sai järjestettyä aikaa viikon vaellukselle kerran kesässä, perhesyistä. Nyt muutamana kesänä olemme olleet isännän kanssa lähes koko kesäloman pohjoisessa. Siihen on mahtunut kaksi noin 100km / viikon erillistä vaellusta ja muuten on vain vietetty aikaa, huollettu varusteita, pesty pyykkiä, pyöräilty ja melottu kumikajakilla. Loppukesästä/alkusyksystä on usein tehty vielä yksi viikon vaellusreissu pohjoiseen. Toki sitten lukematon määrä yön kahden telttareissuja lähemmäs.
Tyylimme reissata on hyvin samanmoinen kun Sinulla, sen puoleen, että rahaa ei kulu ylimääräistä pääsääntöisesti kun polttoaineeseen. Telttasaunaa meillä ei ole, mutta juttujasi lukiessa, se meni ehkäpä hankintalistalle 
Myös meillä on ollut mukana retkisuihku ja isompi kattila veden lämmittämiseen sekä sanko. Monenlaisissa kauniissa maisemissa on tullut käytyä suihkussa 
Uusin villitys on ollut itse kuivatut retkiruuat. Olen innostunut toden teolla ja onnistunut kuivaamaan ja valmistamaan oikein hyviä retkiruokia.
Talvi kuluu uusia reissuja suunnitellen
Hyvää Joulua @Putkis_0132 ja Onnea Uudelle Vuodelle sekä Mukavia reissuja!!!
1 tykkäys
Kiitos viestistäsi, Metsanpoika.
Retkiä on mukava suunnitella näin talven aikana.
Telttasauna on kyllä ollut todella hyvä apu monessa paikassa. Saunomisessa, pyykätessä ja joskus sadepäivien aikana ruuanlaitossa.
Minä olen kuivaillut jonkin verran ruokia kiertoilmauunilla.
Saunastani taitaakin olla kuvia ihan riittävästi ketjussa. Kysellä sopii, jos jotain vinkkejä tarviit.
1 tykkäys
Hyvää joulua Putkis! Pieni hiljainen hetki niiden ystävien muistolle jotka lähtivät liian aikaisin?
1 tykkäys
Hyvää joulua kaikille Plinkin kävijöille, ylläpitoa unohtamatta.
4 tykkäystä
Moi.
Askeleeni kulki taas tuttuun Pubiin. En toki juomaan mennyt, mutta katselemaan mitä vanhoille kavereille kuuluu. Raittiiden vuosieni varrella on tullut aika paljon uusiakin tuttavuuksia.
Nyt kohtasin kuitenkin vanhan tuttavan. Hänen olemuksensa oli kovin paljon muuttunut. Ryhdikäs askellus oli muuttunut keinahtelevaksi käynniksi. Katselin hänen vaellusta pubin pöydästä toiseen.
Mihinkään hän ei osannut asettua. Ehkä hän ei enää ollut tervetullut vanhojen “ystäviensä” joukkoon.
Aistin tuossa ihmisessä jotain hyvin surullista. Sillä kokemuksella, mitä alkoholismista tiedän, ymmärsin että tuo ihminen on rysähtänyt pohjalle. En päässyt hänen kanssaan keskustelemaan illan aikana.
Valomerkin jälkeen poistuin kadulle ja menin autooni. Käynnistin auton ja jäin vielä katselemaan ihmisten parveilua pubin edustalla. Vähitellen ihmiset kuljeksivat pois paikalta. Yksi ihminen jäi. Se oli juuri hän, jota olin illan aikana katseellani seurannut.
Tarjosin kyytiä. Hän tuli autoon ja oli hyvin raskaalla mielellä. Lähdin ajelemaan hänen kotiaan kohden. Matkaa oli vain muutama kilometri.
Hyvä juttu, pääsisin ennen kello kolmea itsekin nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi.
Autossani soi Pekka Simojoen laulu: Särkyneiden majatalo.
Näin vieressä olevan ihmisen painuva kasaan. Hän itki hiljaa, aivan kuin yrittäen salata sen.
Vähän ennen kotiaan, hän pyysi: Voidaanko ajella hetkinen? Se sopi minulle aivan hyvin.
Keskustelimme vähäsanaisesti. Huomasin hänellä olevan joku suuri tuska sisällään. Viimein hän kertoi minulle, että ei enää jaksa elää. Ei ole enää mitään. Ei ole ketään. Kaikki on pelkkää pask…
Hän kertoi myös olleensa lähellä kuolemaa muutama päivä aiemmin. Voimat jatkaa elämää olivat tuolloin kadonneet, niin sain kuulla olevan nytkin.
Ajelimme aamu kuuteen asti. Yritin pelata aikaa. Odotin että väsymys voittaisi ja tuo ihminen haluaisi vain nukkumaan. Ei. Hänen kertomuksensa vain synkkeni ja tiesin hänen päättävän päivänsä, mikäli hän jäisi nyt yksin.
Ehdotin ensiapuun hakeutumista. Ystävänsä luokse menemistä ja muutamia muita apuja.
Ei, mikään ei kelvannut.
Keskustelun aikana sain tiedon eräistä “aineista”, joilla hän mahdollisesti, siis nyt jo todennäköisesti, tekisi itsemurhan. Pyysin saada nuo aineet haltuuni yhdeksi päiväksi. Palauttaisin ne sitten kun tilanne rauhoittuisi. Ei käynyt tuokaan oljenkorsi.
Minulle jäi vain yksi vaihtoehto.
Saatoin hänet kotiinsa. Autoin sisälle asti.
Näin oven sulkeutuvan ja sitten soitin hätäpuhelun.
Tuo ihminen sai ainakin yhden päivän lisää elämäänsä. Toivon että se päivä voi muuttaa kaiken paremmaksi.
Voimia Sinulle, ystäväni.
4 tykkäystä
Tuli kyyneleet silmiin. Toivottavasti hän selvisi. Olet kyllä hieno ihminen @Putkis_0132 
1 tykkäys
Kiitos, Lintuanna.
Pidetäänhän toisistamme ja myös itsestä huolta.
2 tykkäystä
Pidetään.
1 tykkäys
Vuosia sitten, ollessani yksin pubissa. Nojasin betonipylvääseen…( tuon laulun voi laittaa soimaan tässä kohtaa)
Olin juonut pitkän yön. Silloin se tarkoitti keskiviikon ja sunnuntain välistä yötä. Päivää ei silloin siinä välissä ollut.
Olo oli aivan hirveä. Verisuonissa jyskytti valtava paine. Vain ahdistus aiheutti suuremman paineen. Valomerkki lähestyi ja viimeinen lämmennyt kalja haisi nenäni alla. Olisin halunnut juoda itseni uneen, mutta se ei enää ollut mahdollista. Monet meistä kyllä tietää tuollaisen tilanteen. Selvitä ei uskalla ja humalalla ei karkuun pääse. Epätoivo on jotain aivan käsittämätöntä. Vaikka promilleita voi olla pari kolme, ei humalatila tuo enää mitään helpotusta. Se on juuri se hetki, kun tajuaa paluun arkeen olevan edessä. Fyysinen olotila, pitkän juomisen jälkeen, on karmeaa.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka tuollaisissa tilanteissa ajattelevat sitä mahdollisuutta, että haluavat päättää elämänsä. Olen saattanut sitä itsekin joskus ajatella.
Tarjoilija, joka yhä edelleen työskentelee tuossa pubissa, soitti usein minulle tuota Katrin laulua.
Ehkä se pelasti jotain ainutlaatuista…
Seuraavassa kirjassani, joka tulee kertomaan pikkukaupungin elämästä valomerkin jälkeen, saatan muistaa jollain kauniilla tavalla tuon tarjoilijan minulle tarjoamaa pientä apua.
1 tykkäys
@Putkis_0132 mikä kirjasi nimi on ja mistä sen voi ostaa?
Onneksi kirjoitat täällä.
Edit. Sun kirjasihan löytyy vaikka mistä! Menee ostoon, kiitos jo etukäteen.
1 tykkäys
Kirja on siis julkaistu 2020.
Kirjaa löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista. Googlaamalla löytyy lisää tietoa.
1 tykkäys
Kiitos @Putkis_0132. Itsekin löysin kirjasi ja sen kuvaukset googlettelemalla, kunhan ensin muistin sen vaihtoehdon. Kaikkea hyvää sinulle ja poluillesi!
1 tykkäys
Vahingossa eksyin tähän ketjuun… Alkua rämmittyäni ihmettelin suuresti mutta halusin selvittää mistä ihmeestä on kyse. Viime syksynä itselleni tuli tarve alkaa rakentamaan omanlaista, omaa elämääni. Kokeilevana elämän haluisena nuorena, vietin seikkailun haluista, värikästä elämää. Kouluttauduin, perustin perheen, sain 3 tervettä lasta mutta tein myös vääriä valintoja. Yksinhuoltaja äitinä suoritin yhteiskunnalliset vastuut niin lapsia kuin työtäni kohtaan. Myöhään iltaisin viinistä tuli ystäväni ja siitä ystävästä tuli viholliseni.
Luin ja kävin läpi kirjoittamasi ketjun. Monet kuvat tunnistin.
Minua pelottaa saavutanko unelmani mutta esimerkkisi antaa minulle kipinän 
Nyt on minun aikani aloittaa oman polun kulkeminen 
Värikästä holitonta vuotta 2025 
3 tykkäystä
Moi, bri.
Unelmien toteuttaminen on mahdollista.
Vaatii tietysti työtä ja oikeaa asennetta. Minun unelmani ovat rakentuneet ja tarkentuneet raitistumisen myötä.
Muistan vielä hyvin, kuinka ensimmäinen hiihtolenkki pienen lammen ympäri sai minut masentumaan. “Ei tästä mitään tule, en minä pysty”.
Muutaman vuoden päästä vaelsin Santiago de Compostelaan, 850km. Yksin rinkkani kera.
Pidä kiinni unelmistasi. Tee työtä niiden toteutumisen eteen.
Ystävällisesti
Putkis 0132
3 tykkäystä
Minun päälleni kaadettiin melkoinen maanvyörymä ja olen sieltä kammennut maan pinnalle, sain aika syviä haavoja, niitä parantelen! Jep, unelmien toteuttaminen on mahdollista, tekemistä riittää! Parasta olisi jos saisin niitä toteuttaa ilman tarvetta paeta “mörköjä” ilman viintä. En ole koskaan kieltänyt itseltäni mitään, nyt yritän ajatella etten tarvitse asioita joita en halua, minun valinta
Tarinasi antaa uskoa
2 tykkäystä
Kiitos bri.
Muistoja kesän vaellukselta.
Tarina on kesäkuun alussa tekemäni vaellus.
Tarinan nimesin tuolloin nimellä:
Kaksi valkoista sulkaa.