^
Tietenkin olen joskus ollut noviisi! Mut jonkin matkaa oon päässyt sieltä eteenpäin, ja siksipä juuri tiedänkin mistä puhun. Eikä mulla mitään sua vastaan noin henkilönä ole. En vaan oo kauheesti tykännyt kaikista sun jutuista täällä. Mä tiedän kyllä, että kun on päättänyt lopettaa douppaamisen, ja ottanut jonkun haparoivan askeleen siihen suuntaan, niin sitä haluis et ihmiset hurraa ja taputtelee päähän: “Hyvä hyvä! Hienoa, aivan mahtavaa, oletpa sä sisukas!” Sit kun on niin hienosti pärjännyt, voi ehkä jopa palkita itsensä subulla - jollain hikisellä millillä vaan, kun on synttärit/ uus vuos/ vappu/ enon kaiman kissanristiäiset - ihan silleen "viihde"käytön merkeissä, tietysti! Ja jos joku tuleekin siihen sanomaan totuuden, et “sulla on vielä kuule pitkä matka edessä”, niin suututtaahan se. Sitä on niin onnistuneesti kusettanut itseään, ja siinä samassa kaikkia muitakin koko vetouransa, et ei se totuuden kohtaaminen noin yhtäkkiä vaan onnistukaan. Mut valitettavasti se on vaan pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin.
Ai mitä se “henkinen taistelu” on? Mee sinne NA:han kuuntelemaan. Eihän siellä mitään tarviikaan käydä. On se lopetus mahdollista ilmankin. Mut se vois vaan tehdä sulle ihan hyvää. Voisit ehkä oppia jotain päihteiden käytöstä ja elämästä noin yleensä.
Tää hallioquqooqol ainoo joka mua “hurras ja taputteli selälle et oonpas sinnikäs”.
Eli väärin mennee, ja jos vaikka naapurin kissan synttärit on ja haluun doupata sit vaikka sil subulla, eise MUN mielestä kovin kuivanarkkausta tai itsekusetusta ole, koska oon päässyt jo siitä kierteestä missä joskus olin. Ja sinne en halua takas, muistan edelleen ne tuskien viikot, sen takia ei himotakkaan subu ollenkaan.
Ja edl ei tarvi käyä missää NA ryhmis, siitä asti kun muistan oon nähny ihan omin silmin mitä se päihteiden käyttö on, ja “mitä se eläminen on”. Sitä näkee vieläkin kaveriporukas ja isoimmas piireis mitä se on. Kateellisena tarkotin että ootko kateellinen kun oon päässy IRTI? Ja sinä et? Onnee ny kuitenni varmaa siihe 50x yrityksees.
Mee muualta niitä nakkejas tilaamaan jos jotkut mun viestit on kirpassu sua? Tiedoks että tätä käyttäjätunnusta käyttää muutkin kuin minä. Tai sanotaan paremmin KÄYTTI. Ja myönnän ettei oo ollu ihan järkevää tekstiä. Minkäs mahtaa?
Ja enpä paljoo lesoilis tollasel asial että et oo enää noviisi vaan päässy JOTENKIN sieltä eteenpäin
Vittu tää touhu menee jo naurettavaks.
Niijoo, ja tosissaa seon sit vain sitä viihdekäyttöä, enää ei karkaa lapasesta. usko tai älä mut tarviiko tommosest vitummoista meteliä nostaa?
Tartuonneen, mitä luulet, tarkoitinkohan että mene sinne NA:han oppii siitä mitä se päihteiden konkreettinen käyttäminen on…? Päihteiden käyttöön ja riippuvuuteen liittyy kato paljon kaikkee muutakin, kuin se pelkkä aktiivinen käyttö. Sen takia se varsinainen ongelma ei olekaan mihinkään vielä hävinnyt, vaikka aktiivisen käyttöputken olisikin saanut poikki.
Eikä sun (/sun nikillä tehdyt) kirjoitukset varsinaisesti oo mua mitenkään “kirpaissut”. Se “lutkaksi naimis” -juttu suututti, halveksutti ja inhotti, ja sen varmaan teinkin silloin ihan selväksi. Nämä "lopettamis"jutut taas on niin täynnä itsekusetusta, et lähinnä huvittaa. Mut myös vähän säälittää, kun kuitenki tiedän millasta se voi olla. Ja siks oon yrittänyt avata sun silmiä, koska toivon toki, että joskus siinä vielä onnistuisit. Mut pitkä matka sulla vielä on, sillä se vaatii totuuden hyväksymistä ja sen edessä nöyrtymistä (= henkistä taistelua.) Sitä taistelua on myös se, ettei anna periks himoilleen. Mut onneks sullahan ei niitä himotuksia nyt olekaan. Ihan muuten vaan, vaikkei edes tee mieli, suunnittelet jo seuraavia subuvetoja. (= itsekusetusta)
Haluan kommentoida vielä muutamaa juttua tartuonneenlle. Eka vaikka siitä kateudesta. Osasin kyllä arvata mitä sillä kateudella tarkoitit. Sulla on kuitenkin oivaltamatta niin paljon asioita, jotka mä olen jo käynyt läpi ja hyväksynyt kauan sitten. Fyysisten vieroitusoireiden selättäminen on yks pikkiriikkinen osa koko päihteilystä irtautumisprosessia. Siitä se varsinainen taistelu elämänmuutoksen läpikäymisessä vasta alkaa. Sä olet nyt tällä hetkellä fyysisesti irti subusta, mutta henkisesti vielä ihan täyspäihteilijä. Koska mä olen siinä henkisessä - ja huomattavasti haastavammassa - prosessissa niin paljon sua edellä, ei mulla todellakaan ole syytä olla sulle kateellinen. Se, että sä et tätä edes näe, osoittaa vaan sen, miten tiukasti sulla vielä on ne laput silmilläsi.
Toiseksi lesoilusta. Minähän olen kommentoinut täällä lähinnä sun juttujasi, enkä tullut kertomaan omistani. Itsestäni oon kertonut siltä osin mitä sä itse oot kysynyt tai kommentoinut. Ei mulla ole tässä mitään tarvetta lesoilla. Mä tiedän itse ihan hyvin missä pisteessä olen, ja olen siihen tyytyväinen. Tunnistan heikkouteni ja vaaratilanteet, ja suhtaudun asiaan nöyrästi, sillä en halua pilata elämääni enää yhtään enempää. Mä olen paljon sua edellä, mut on myös paljon ihmisiä, jotka ovat paljon mua edellä. Ihmiset ovat eri vaiheissa, niin se vaan menee. Ei sitä omassa vaiheessa olemistaan ole mitään syytä ylpeillä sen enempää kuin hävetäkään. (Vaikka tietysti saa olla ylpeä saavutuksistaan tai hävetä tekojaan, mutta ne on eri asioita.)
Kolmanneksi, toi “jokin matka”, jonka olen edennyt noviisiudestani, on aika suhteellinen käsite. En tiedä miten sä sen käsitit, mutta mun tapauksessa se tarkoittaa käytännössä viimeisten noin kymmenen vuoden aikana tekemääni ajatustyötä ja itsetutkiskelua. Sitä on vähän vaikee sanoo, et missä se noviisin ja ei-noviisin raja menee, kun ne noviisimaiset itsekusetukset nousee kuitenkin ajoittain pintaan.
Ja lopuksi vielä “nakkien tilaamisesta”. En edes tiedä mitä helvettiä sekin tarkoittaa, mutta asiayhteydestä voi tietenkin jotain päätellä. Jos mä “kirpaannun” täällä jonkun postauksista, niin ei se kyl saa mua täältä mihinkään lähtemään. Miksi pitäisi?? Mä kommentoin asiaa omasta näkökulmastani, ja teen selväksi oman mielipiteeni. Jos se jotakuta kirpasee, niin se on voivoi!
Kiitos vaan tsempistä, noh ensi keväänä nähdään mikä on tilannekummallakin. Tahdon voimalla on yllättävän iso osuus lopetuksessa. Ja mitään sekakäyttöä ei ole tarkoitus jatkaa, ehä 2mg rivaa päivälle mutta “onneksi” olen kokenut sen joka päivä 4 vuoden pajauttelun ja se ei oo kovin kummoista että tuskin jää nuo savutkaan päälle. Mutta eikös jokainen taplaa tyylillään?
Vähän vaan laitto masentaan ku heti arvostellaan että ei tuosta mitään tuu.
Kiitos vaan tsempistä, noh ensi keväänä nähdään mikä on tilannekummallakin. Tahdon voimalla on yllättävän iso osuus lopetuksessa. Ja mitään sekakäyttöä ei ole tarkoitus jatkaa, ehä 2mg rivaa päivälle mutta “onneksi” olen kokenut sen joka päivä 4 vuoden pajauttelun ja se ei oo kovin kummoista että tuskin jää nuo savutkaan päälle. Mutta eikös jokainen taplaa tyylillään?
Vähän vaan laitto masentaan ku heti arvostellaan että ei tuosta mitään tuu.
^
No joo sut tuomitsin varmaankin vähän liian nopeesti, kun et oo vasta ku muutaman postauksen ehtiny kirjoittaa. On vaan niin monet kerrat kuullut, ja itekin käynyt läpi noi paikanvaihdosten ja kauheen douppikasan avulla “lopettamiset”, joista ei yllättäen olekaan mitään tullut. Samoin jokaikinen korvaushoitonsa seinään lopettanut, joista mä olen kuullut, on jossain vaiheessa joutunu palaa takaisin. Sellanen pitkäjänteisyyden puute, ettei kykene tiputtelee annostaan kärsivällisesti, ei vaan lupaa kauheen hyvää noin jatkon kannalta. Et edelleen suhtaudun kyl aika skeptisesti, mutta toivon sulle tietenkin parasta. Kai se joskus tolleenkin voi onnistua?
Ja siis tarkoituksena ei sinänsä ollut vain masentaa. Mut en voi valitettavasti hurrata et hienosti menee, jos en itse siihen usko! Kuten olen tuolle toisellekin tässä paasannut, niin lopetus ei onnistu ilman totuuksien hyväksymistä. On se mullekin aikoinaan sattunut, kun ihmiset ei ookaan nielly mun (itse)kusetuksia, vaan läväyttäneet totuuden vasten kasvoja. Mut myöhemmin oon tajunnu et oikeessahan ne oli, ja niiden ansiosta mun silmät avautui ehkä nopeammin. Ja sitä oon täs pyrkiny tekee teidän kanssa. Mä en usko että sillä tekee toiselle kuin hallaa, jos teeskentelee ostavansa sen selitykset.
Joo tukahdetut tunteet painaa pakosti takas sitku lopettanu, eli ne alkuperäis-ongelmat ei häviä. Ne kannattaa käsitellä ja hyväksyä, muuten on paljon paljon todennäköisempää että retkahtaa. Ne tunteet tulee nopeasti murskaavasti ja kovasti.
^
Aivan. Joo toi on yks aika oleellinen syy, miks annoksen nollaan vieminen on parempi tehdä tasaisilla annoslaskuilla, kuin seinäänlopetuksella.
Mut sillä totuuden hyväksymisellä, jota tässä nyt oon ajanut takaa, tarkoitan ennemminkin oman riippuvutensa myöntämistä itselleen - sen hyväksymistä, et päihteet vie kuin pässiä narussa. Ja että ainoa keino elämänmuutokselle on totaalinen välirikko kaikkiin aineisiin. Onhan sitä olemassa niitäkin esimerkkejä, jotka kykenevät siihen viihdekäyttöön. Mut jos addiktiluonne on kerran nostanut päätään, tekee se sen jatkossakin. Kerran addikti, aina addikti! (Ellei sit käy läpi jotain hyvin perustavanlaatuista psykoterapiaa, tai tapahtuu joku muu elämää ja persoonaa mullistava kokemus…??)
Nyt kun jättänyt nuo savut lähes kokonaan ja bentsot puodottanut semmoselle tasolle että just pärjää niin alkaa se aineen himo pukkaan väkisin päälle Että kyllä tämä taistelu on vasta aivan aivan alussa…
Iina:lle, Hyvä että toiset sanoo suoraan asiat ja varsinki mielipiteet. Itellä vaan vielä semmonen että “en vejä enään ikinä” fiilis päällä niin koittanu olla mahdollisimman positiivisena vaikka se vaikeaa onki…
^ Hurjasti tsemppiä sulle! Fyysiset olot alkaa varmaan pikkuhiljaa olee jo ohi? Ja tosiaan ihan hullu ainen himo puskee pintaan. Hienoa et sulla kuitenkin on ihmisiä, jotka tukee sua. Saahan ne oletettavasti kuitenkin puhelimella kiinni. Onko sulla ketään tuttuja tai hoitavaa tahoa siellä uudella paikkakunnallasi? Tekis varmaan ihan hyvää nähdä välillä jotakuta, ettei pää ihan hajoo yksinäisyyteen. Onks siellä NA-ryhmiä?
Kyllä toi vaatii ihan hirveesti sisua tollanen seinään lopettaminen. Mut uskon et on parasta pitää ne bentsot tosiaan niin minimissä kuin suinkin mahdollista, ettei sit käy niin et riippuvuus vaihtuu vaan aineesta toiseen. Sillä sä vaan lykkäisit eteenpäin tota tunteiden ja mielitekojen käsittelemistä.
Nonni Iina rakas pieni mussu heitähän netti-diagnoosi jos mitenkään mahdollista?
Otin tossa viime v-kloppunakin 4milliä subua, tänään on keskiviikko, ei minkäänlaisia refloja tullut tai mitään sen kummempaa.
Elämä paremmin kun helvetin hyvin lähtenyt rullaa ku miettii siihe subuhelvettiin mitä se oli.
Ymmärrän että henkiset taistelut on vielä edessä, kaman himo jne. Mä oon taistellu sitä vastaan ekasta päivästä lähtie ku lopetin, nyt tulee 2kk kohta täyteen. Ja mitä siihe henkiseen taisteluun tulee, niin vaikka ei puhuta kamasta, niin oon taistellu henkistä (eihimoa) mutta tuskaa ja muuta vitun paskaa vastaa koko helvetin elämäni. Mä toivon Iina, että sä ymmärrät että mitä mä oon kokenut lapsuudesta asti ( synnyin vankilassa ), mä oon nähnyt ja kokenut semmosia asioita mitä moni täälläkää palstalla ei ole. Siinä ku kasvaa alan-miehen kanssa niin nuorena jo näki ja oppi mitä se eläminen toisellapuolella “elämää” on, toivon että ymmärrät.
En nyt syytä sukulaisia, isää, mutsia tai ketään että tässä tilanteessa oon, MUTTA jos oisin syntynyt kultalusikka perseessä on toinen kysymys että olisinko tässä jamassa? Veikkaan että en.
Että henkistä taistelua on käyty nyt kamojen kanssa mutta myös elämisen kautta. Ja ilmeisesti se henkinen taistelu tulee vielä eteen, siks sanoinki että se on lapsen leikkiä mulle. " yyh ku tekee subuu mieli ", vittu mitä sitte? Aina keksii jotain muuta siihen tilalle, vetää vaikka hanskaa saatana. Kännissä kirjottelen näitä mut toivon että etenkin Iina nyt ymmärrät.
Lähen nyt muijan luo ja tuskin tuun kirjotteleen enää tänne, mulla ei oo subun kans enää ongelmia jos sitä otan, koska osaan lopettaa sen siihen 1-2pv vetämiseen. Heippa.
Skeptinen suhtautuminen tohon settiin. Alussa myös vetelit jotain piri-bentso-alko komboja suburefloihis, ellen sekota henkilöä. Olet jostai syystä päättänyt että kaikista käyttämistäsi päihteistä juuri subu on se “paholainen”, keskity kunnolla siihen että et vedä mitään kemikaalia liikaa. Kyllähän tietty noita subukitkuja on helvetisti helpompi kestää kännissä(kuten nyt olit ku kirjotit viime raporttis), bentsoissa, pireissä jne.
Jaa mitäs diagnoosia se pikkupoika multa oikeen haluis?
Hyvin taisteltu! Ihan lasten leikkiä vaikuttais olevan, juu… Mut etköhän sä joskus vielä ymmärrä, kunhan tarpeeks kasvat.
Siis mä ymmärrän kyllä sen, että sulla on ollu rankka elämä tähän asti. Mut et sä ole mitenkään ainutlaatuinen noiden kokemuksiesi kanssa, etkä sä sitä tiedä mitä ihmiset tällä palstalla ovat kokeneet. Ja oot väärässä, jos kuvittelet, että ne sun rankat kokemukset olis jotenkin hyödyksi sulle siinä kohtaa, kun/ jos alat kohtaamaan niitä henkisiä juttujasi (l. kaman himoja + traumoja yms. ahdistuksia), vaan ihan päinvastoin. Jos ihmisellä on vakaa ja turvallinen lapsuus, on paljon paremmat mahdollisuudet alkaa räpeltää jaloilleen, kun on olemassa jotain pohjaa, johon turvata.
Mä olen osittain eri mieltä tästä. Rankoista kokemuksista saattaa olla hyötyä siinä vaiheessa, kun lähtee toipumaan päihderiippuvuudestaan tai mistä tahansa vaikeasta asiasta. Kuitenkin, jotta niistä paskoista kokemuksista hyötyisi tuossa prosessissa, niitä tulee käsitellä niin, että ottaa niistä opikseen, ikään kuin nöyrtyy niiden edessä/kanssa ja alkaa ymmärtää itseään ja ehdottomasti myös muita ihmisiä niiden kautta. Tuollaisella mä olen nähnyt jo kaiken ja tiedän kaiken, olen kovempi, kuin kukaan muu ja selviän ihan mistä vain -asenteella ei kyllä pitkälle pötkitä . Tosi kuin vesi, on myös se, että yleensä ihminen tarvitsee jonkinlaisen oikeasti välittävän, selväpäisen ja -järkisen ja vakaan tukiverkon, mikäli aikoo selvitä nyt esim. siitä päihdehelvetistä, ts. jos jokaikinen kaveri on käyttävä nisti ja koko suku on vankilassa, niin eipä siitä porukasta liiemmin apua ole, eikä brassailu sillä, että tuntee “koko Suomen alamaailman” edistä juuri muuta, kuin siinä samassa vetopaskassa pyörimistä, vaikkei itse juuri sillä hetkellä vetäisikään mitään. Se ajatusmaailma kun pysyy silloin siellä tietyssä scenessä ja on sitä aivan samaa, vaikkakin sitten selvinpäin .
Tossahan on kyse itsereflektoinnista (/peiliin katsomisesta.) Se on se hyödyllinen asia, eikä niinkään ne rankat kokemukset, joita reflektoi.
Mut toki rankoista jutuista voi olla “hyötyä” siinä mielessä, et jatkossa ei ehkä ihan pienestä hetkahda, ja että oppii ehkä arvostaa elämän pienempiä iloja. Mut jotta siihen pisteeseen pääsee, on tosiaankin tehtävä iso työ sen eteen, että on sujut niiden kokemuksien kanssa. Kaikenlaisia alitajuisia vihan ja katkeruuden tunteita on usein enemmän kuin tajuaakaan. Ihminen on niin taitava piilottaa itseltään ne ikävät asiat, joita ei haluu/ kykene käsittelemään. Ja päihteet ovat tässä torjumisessa tietenkin aivan loistava apu.
Ihan niin mustavalkoista se ei tietenkään ole, että mitä enemmän ja mitä rankempia juttuja, niin sen enemmän työtä. Kaikki on kuitenkin niin yksilöllistä, eikä kokemuksien rankkuus ole mitenkään mitattavissa. Mutta noin periaatteessa on aika todennäköistä, että julmia ja raskaita asioita lapsuudessaan kokenut ihminen joutuu käymään läpi pitkän ja raskaan “henkisen taistelun” saavuttaakseen tasapainon ja onnellisuuden. Ilman niitä rankkoja kokemuksia on sen tasapainon saavuttaminen paljon pienemmän työn takana, ainakin noin lähtökohtaisesti. Tietysti sitten ihmisten yksilölliset erot vaikuttavat asiaan merkittävästi.
Nii ja siis ihan mutu-pohjaltahan mä tätä teoriaa tässä selitän… Mut niin kauan kunnes toisin osoitetaan, uskon asian olevan näin. Ihan järkeen käypältä tää mun korvaani ainakin kuulostaa…
Iina, et ole mun isoon virtuaali olkaan nojannu. Tunnen kyllä jos nojaat, kun pääset puhtaaksi saat samanmoisen kukkajutun. Älä jätä plikkiläisiä kumminkaan koska osaat tukea muita niin hyvin, mulla riitaa vaimon kanssa ku katon uutta koiraa jo. Niitä on vähän saatavilla mut metsästäjät ottaa uuden että vanha opettaa talon tavat ja vanha piristyy ku on kaveri kotona. Yli viikon oon eläny ilman teemuja ja mieli ei tee mutta ne kivut ku ei tosta kympin norspan laastarista ole mihinkään, saatanan lääkkeet, kuolema tai elämä.
Juu, tämä, mutta tarkoitin myös sitä, että ihminen voi ajatella siihen tyyliin, että kun mä olen siitä ja tuostakin paskasta selvinnyt, niin kyllä mä tästäkin selviän. Se tosin vaatii juuri sitä asioiden oikeanlaista käsittelyä ja nöyrtymistä, ei suinkaan päätöntä uhoamista raskaalla elämällään IMO. No, taidamme puhua melko pitkälti samoista asioista tässä .
Ja, kyllä, ihmisten kärsimykset ovat subjektiivisia juttuja. Kyllä munkin tekisi usein mieleni huutaa ja raivota, kuinka perkeleen vaikeaa mulla on, eikä kukaan muu tajua mistään mitään, ja monesti sellaista teenkin . Eikä mulla todellakaan ole edes ollut mitenkään vaikea lapsuus tjtn. moneen muuhun verrattuna, mutta tämä on mun elämäni ja mun kokemusmaailmani. Sitten siinä iskee aina se syyllisyyden tunto, että mitä mäkin tässä valitan, kun sillä ja sillä menee vielä niin paljon mua huonommin, mutta ehkä siitä syyllisyyden tunteestaan pitäisi päästä ja olla reilusti vittuuntunut omaan elämäänsä silloin, kun siltä tuntuu, sillä eivätpä ne mun syyllisyyden tunteeni auta yhtään ketään ja saisin ehkä käsiteltyä niitä vaikeita asioitani paremmin, jos uskaltaisin vain antaa palaa rohkeasti . Tokikaan en tarkoita, että pitäisi ryhtyä valittelemaan suureen ääneen omaa lohjennutta hammastaan jollekin, jolta on esim. juuri kuollut rakas sukulainen/ystävä.
Vähän offiksi meni taas . Tarkoitti sanoa, että kaikista, joiden isä on vankilassa tms. ei tule automaattisesti narkkareita tai muutenkaan kovin onnettomia ihmisiä, ja joistain tulee taas niin pirun surkeita tapauksia, vaikka ne eväät elämään olisivat olleet kuinka hyvät tahansa. Olosuhteilla on toki merkitystä, paljonkin, mutta ne eivät yksistään selitä sitä, miksi jollain nyt lähti elämä menemään päin vittua ja jollain toisella ei.
Kiitokset tsempeistä Sinulle jos ne ees mulle tarkotit Parempaan suuntaan mennään, vielä vitttumaisia jalkakipuja joka päivä jne. Näin vanhaa kaveria kellä kans käyttöhistoriaa vaan lopettanu aiemmin ja käyttäny vähemmän, teki tosi hyvää kun on jtn sosiaalistakin elämää.
Moni muukin ollut skeptinen tähän lopetukseen vaan se vaan motivoi mua
tuu.
Että kyllä tämä taistelu on vasta aivan aivan alussa…
Mut etköhän sä joskus vielä ymmärrä, kunhan tarpeeks kasvat.
. Tosi kuin vesi, on myös se, että yleensä ihminen tarvitsee jonkinlaisen oikeasti välittävän, selväpäisen ja -järkisen ja vakaan tukiverkon, mikäli aikoo selvitä nyt esim. siitä päihdehelvetistä, ts. jos jokaikinen kaveri on käyttävä nisti ja koko suku on vankilassa, niin eipä siitä porukasta liiemmin apua ole, eikä brassailu sillä, että tuntee “koko Suomen alamaailman” edistä juuri muuta, kuin siinä samassa vetopaskassa pyörimistä, vaikkei itse juuri sillä hetkellä vetäisikään mitään. Se ajatusmaailma kun pysyy silloin siellä tietyssä scenessä ja on sitä aivan samaa, vaikkakin sitten selvinpäin 
.
.
. Eikä mulla todellakaan ole edes ollut mitenkään vaikea lapsuus tjtn. moneen muuhun verrattuna, mutta tämä on 
Parempaan suuntaan mennään, vielä vitttumaisia jalkakipuja joka päivä jne. Näin vanhaa kaveria kellä kans käyttöhistoriaa vaan lopettanu aiemmin ja käyttäny vähemmän, teki tosi hyvää kun on jtn sosiaalistakin elämää. 