Puolison mielialavaihtelut + alkoholi

Kotikanava
41

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä<3

Rankkaa on, mutta sitten mennään hetki kerrallaan eteenpäin. Lasten kanssa arki sujuu, vaikka siitä onkin nyt täysin yksin vastuussa. Erilaiset tunteet ja tuntemukset taistelevat mielessäni, kaipaus - vapaus, ilo - suru jne. On todella ristiriitainen olo. En taas nukkunut juurikaan viime yönä ja tälle päivälle hain sairaslomaa ja sain myös unilääkettä. Vasta kotona tajusin, että en ole lähes pariin kuukauteen levännyt hetkeäkään. Eilen minulle sanottiin, että ei tarvitse olla koko ajan vahva, saa olla heikko ja olla pois töistä jos ei jaksa.

Katsotaan mitä viikonloppu tuo tullessaan. Olen löytänyt itselleni pari voimabiisiä, joita huonolla hetkellä kuuntelen. Irina: Rankka päivä ja Elastinen: Pilasit mun elämän. Kummatkin biisit aika raadollisia, mutta elämä on.

42

Nyt selvisi intuitioni. Juteltiin eilen sekä tänään miehen kanssa. Ei ollut juonut/ krapulassa ja pahin ahdistuneisuus poissa. Eilen oikein tarkoituksella puhuin siitä, että kun kirjoitamme lopulliset eropaperit jne. Ja kerroin suoraan, että 18 vuoden avioliiton jälkeen paska temppu ja, että koen hyvin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. Kertoi, että hän koki, ettei hänellä ollut silloin viikko sitten muuta vaihtoehtoa kuin toimia jollain tavalla radikaalisti. Kerroin hänelle, että minulla on nyt paljon parempi olla, kun hän ei ole täällä kotona ahdistuneena. Ja olin samaa mieltä, että peli täytyi kaikkien hyvinvoinnin vuoksi pistää poikki silloin viikko sitten. Lähtiessään toivotti, että pärjäile. Hymyilin ja sanoin tottakai pärjääväni (ja se oli ihan totta).

Tänään mies tuli hakemaan lastamme luokseen yökylään. Lapsi oli innoissaan ja tästä sovittiin jo eilen. Taas vähän juteltiin ja lopulta kysyin mieheltä ihan suoraan, että onko hän täysin varma siitä että ei halua enää tulla takaisin. Oli hetken hiljaa ja sanoi, että hänen täytyy antaa tunteiden nyt vähän jäähtyä ja ei tehdä mitään hätiköityä. Sanoin taas tuntevani hyvin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan ja kävi miten kävi, niin ei tule minunkaan puolelta olemaan mikään helppo ratkaisu.

Itsellä vaikea tilanne, koska en tiedä, että haluanko häntä takaisin. Voiko hän koskaan olla se mies, jonka ansaitsen. Kun näkisi puolen vuoden päähän, niin tietäisi, että onko tämä vaihe joka johtaa lopulliseen eroon ja siihen, että kumpikin löytää onnensa jostain ihan muualta vai onko tämä vaihe, joka johtaa parempaan parisuhteeseen. AAAAAARGH!!!

Ja nyt siis pitkään aikaan ollaan käyty aitoa ja rehellistä keskustelua, jota meidän olisi pitänyt käydä jo paljon aikaisemmin.

43

Hyvä, että saitte juteltua ja että kumpikin voi hyvin.
Mua ehkä hiukan askarruttaa, miksi kyselit mieheltä “onko hän varma, ettei halua tulla takaisin”…
Poismuutosta on vasta muutama päivä ja muutenkaan voiko kukaan tietää mitään puolen vuoden päähän… jos mies on kenties jo pitkään ollut ahdistunut ja mielessään tehnyt eroa ja nyt on vähemmän ahdistunut, voi moinen tuntua painostukselta, mihin on vaikeaa vastata… siis voisi jonkun kuvitella silkkaa kiltteyttään/syyllisyydentunnossaan vastaavan epämääräisesti, vaikka oma eropäätös on varma… toinen jää sitten sen perusteella odottelemaan, että ehkä parisuhde kuitenkin jatkuu…

Onko mies itse oma-aloitteisesti puhunut mitään yhteen paluusta?

On kyllä hankala tilanne, jos puolisoista toinen on jo mielessään käynyt eroprosessia läpi pitkäänkin ja eroilmoitus tulee yllätyksenä toiselle, joka lähtee omaan prosessiinsa takamatkalta…
Parhaassa tapauksessa suhteen ongelmista ja eromahdollisuudesta pystytään juttelemaan yhdessä, niin kumpikin tietää, missä mennään ja ero on jotenkin yhteinen päätös tai toisen suunnitelmista on edes tiennyt. Voi tuntua petokselta ja nöyryytykseltä, että kumppani on salannut pitkään mietteensä…

Lastenkin kannalta on kyllä kiva, kun saatte asioita sovittua ja pääsevät isää tapaamaan heti. Teillä kaikilla olotila tasaantuu pikkuhiljaa.

44

Kiitos taas ajatuksista.

Mistään yhteen paluusta ei todellakaan ole puhuttu, koska vastahan mies muutti pois. Lähinnä nyt se tässä on muuttunut, että viimeisen viikon mies ollut täysin ehdoton siinä, että ero on lopullinen ratkaisu. Puhui yhdessä asiassa itsensä pussiin ja sen vuoksi esitin kysymykseni. Ja jos olette yhtään viestiketjua lukenut, niin mieheni ei todellakaan kilteyttään sanonut, että harkitaan vielä. Hän on hyvin jyrkkä, mutta toisaalta suoraselkäinen ja viime kädessä rehellinen.

Koen, että tilanne omalta osaltani helpotti, koska nyt kumpikin tahollaan voi miettiä mitä elämältään haluaa. Parhaassa tapauksessa molemmat päädytään samaan ratkaisuun. Pahimmassa toinen haluaa erota ja toinen palata yhteen.

Sivusin eilen keskustelussa miehen viime viikkojen/ kuukausien juomista ja käytöstä. Ei halua (vielä) puhua siitä ja selkeästi oma käytös harmittaa.

Nyt vaan annetaan ajan kulua. Elän elämääni eteenpäin ja teen arjesta lasten kanssa mahdollisimman hyvää. Ja olen myös todella iloinen, että mies haluaa tavata lapsiaan ja ollaan jo puhuttu säännöllisistä tapaamisista. Itsekin saan silloin omaa aikaa.

45

[quote=“Önninen338”

Koen, että tilanne omalta osaltani helpotti, koska nyt kumpikin tahollaan voi miettiä mitä elämältään haluaa. Parhaassa tapauksessa molemmat päädytään samaan ratkaisuun. Pahimmassa toinen haluaa erota ja toinen palata yhteen.

[/quote]
Ja onhan sinullakin oikeus päättää, ettet jatka suhdetta, vaikka mies sille kannalle kääntyisikin. Ei ole velvollisuutta pitää ovea auki loputtomiin, jos toinen itse halusi lähteä. Jäädä jotenkin odottelemaan ja olemaan yksi vaihtoehto valittavaksi. Ja tätähän pohditkin aiemmassa viestissäsi, ettet tiedä haluatko enää jatkaa…

Vaikka suhde jatkuisikin, näistä jää helposti siihen jotain taakkaa ja epäluottamusta hiertämään. Tai päädytään varsin raastavaan on-off-suhteeseen, mitä itselleni kävi. Ex-puolisoni ei ollut halukas selvittelemään suhteen ongelmia pariterapiassa… tietenkään, koska käytyämme siellä kerran (lievän humalaisen perheväkivallan jälkeen) esille otetttiin alkoholin käytön haitat ja vähintäänkin käytön radikaali vähentäminen. Mies siis valitsi alkoholin ja minä valitsin lähtemisen.

Teidän kohdallanne asioihin saattaa vaikuttaa sekin, miten miehen alkoholin käyttö kehittyy. Lopettaako hän nyt omin voimin ja omasta halustaan, jos riippuvuus ei ole vielä kovin paha. Alkoholismi etenee salakavalasti ja ex-puolisoni joi jo kauan sitten jopa työaamuina 2-3 tasoittavaa, kärvisteli duunipäivän ja kotona kiisi suoraan jääkaapille sihauttamaan ensimmäisen.

Oma aika tuo yllä mahdollisuuden keskittyä omiin harrastuksiin ja levätä. Eikä teillä ilmeisesti onneksi tarvitse olla huolissaan lapsista, kun he ovat isällään.

46

Kiitos kovasti kaikille. Olette korvaamaton tuki tällä matkallani.

Mies on aina ennen ollut hyvä isä ja nyt selvästi haluaa taas sitä olla. Lapsilla on aivan varmasti turvallinen ja hyvä olla hänen kanssaan.

Viime päivinä isoin muutos on varmasti tapahtumunut oman pääni sisällä. Se alkoi siitä, että löysin itsekunnioitukseni ja oman arvon tunteeni takaisin. Sen ansiosta rohkenin puhumaan miehelleni asioista suoraan ja hän joutui ottamaan vastuuta sanoistaan ja teoistaan. Tämä muutti dynamiikkaa niin, että olemme nyt tasavahvoina tässä tilanteessa. Kumpikaan ei yksinään määrää mitä ja miten asiat tapahtuu.

En tule enää ikinä hyväksymään sitä, että minua väheksytään tai, että minua ei arvosteta parisuhteessa. Ansaitsen ja haluan rakkautta sekä rakastaa. Haluan, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja siedetään myös heikkoukseni. Kukaan ei ole täydellinen. En myöskään oleta, että kumppanini on täydellinen.

Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, että voiko mieheni olla minulle se kumppani, jonka ansaitsen ja tarvitsen. Tämän vuoksi täytyy antaa aikaa ja katsoa miten tilanne etenee. Miehen pitkään jatkunut paha olo ja ahdistus johtuu jostain ja hänen täytyy itse saada asiat oman pään sisällä järjestymään. Puhuin hänelle masennuksen mahdollisuudesta, sekä siitä, että olisi hyvä käydä keskustelemassa vaikka työpsykologin kanssa. Jää nähtäväksi haluaako hän asioitaaan kohdata ja saada solmujaan auki. Aika myös näyttää minkälaisen roolin alkoholi hänen elämässään ottaa.

47

Kuinka kontrolloiva olet miestäsi kohtaan? Ei kukaan voi tietää toisen pään sisälle, mitä hän kokee, jos ei suostu kertomaan. Jokaisella on oikeus omaan tilaan, olipa suhteessa tai ei. Kukaan mies ei tule raitistumaan naisen vuoksi ja sama toisinpäin. Tsemppiä omaan elämääsi!

48

Kommentoin edelliseen viestiin. En ole hallitseva, päinvastoin ja en ole “pakottamassa” ketään puhumaan. Mies on vastuussa itsestään ja omasta elämästään. Et tainnut lukea viestiketjua ihan kunnolla läpi…

49

Luin kyllä aiemminkin tekstin. Mielikuva syntyy muun muassa tuosta aiemmasta lainauksesta, että eron jälkeen olet kertonut miehelle miten hänen täytyy elämänsä suhteen toimia -mennä ammattiauttajalle. Se on todella paljon sanottu, mutta lukijahan ei voi tietää todellista tilannetta.

50

Mun olisi varmaan kannattanut rekisteröidä joku nimimerkki… Nyt täällä menee useamman nimimerkittömän vieraana kirjoittajan kirjoitukset ehkä sekaisin.

Ihmissuhteet on monimutkaisia ja ihmiset erilaisia. Osa voi olla aika sokeitakin oman toimintansa suhteen. Olen se vieras, joka kirjoitti äidistään… ja häneen taas palaankin. Mun äiti on aika mustavalkoinen ihminen ja näkee vain yhden tavan elää ja pyrkii äärimmäisellä kontrollilla jotenkin pakottamaan muutkin tähän “hyvään elämään”. Hän näkee itsensä suurena hyvntekijänä ja uhrautujana, vaikka useammankin muun perheenjäsenen kokemus on toinen. Äiti ei koe käyttävänsä henkistä väkivaltaa, on omasta mielestään hyvä luovimaan ja neuvottelemaan, vaikka minusta hän ei voi sietää eriäviä mielipiteitä, eikä anna niille tilaa ja mieluusti “kostaa” mykkäkoululla tai erinäisillä uhkailuilla. Vika on aina siinä toisessa osapuolessa. Tässä ympäristössä ei ole tilaa esittää omia mielipiteitä ja äidileni on täysin outo asia, että joku kokisi hyväksi elämäksi muunlaisen elämän… Jollekin mieluisin ja sopivin elämäntapa siis voisi olla tuhlaileva, juopotteleva ja paljon vaihtelua sisältävä elämä äidin ideaalin, säästäväisen ja varallisuutta kerryttävän ja ulospäin oikien nätiltä näyttävän (josta ei tule kylällä puheita) sijaan.
Itse olen mieluummin ottanut riskejä ja kokeillut asioita, ettei hukkaan heitetyt mahdollisuudet myöhemmin kaduta. Vaikka likikään kaikki valinnat eivät ole olleet hyviä, olen ihan sinut niiden kanssa. Enemmän harmittaa ne, joihin olen muiden painostuksesta suostunut. :smiley:

Minulle ei ole tullut vaikutelmaa, että Önninen kontrolloisi miestään, mutta sen, miten yhteiselämän mies on kokenut, tietää vain hän itse ja hän kertoo siitä tai ei kerro riippuen omista kyvyistään ja siitä onko sille tilaa.

Oma exäni hoitaa päätään juomalla ja se on ihan ok mulle (nykyisin). Häntä ei terapiat kiinnosta. Välillä olen itse taipuvainen liikaan vatvomiseen ja näen exäni usein toistamassa lauseessa “mitä tuota pohtimaan” nykyisin paljonkin viisautta. Joku ihminen on muutenkin enemmän tekijä, kuin analysoija ja muutenkin… jos joku asia ei järjellisessä ajassa ratkea (kuten oma suhde äitiini) on viisasta lakata vatvomasta sitä (jos pystyy :mrgreen: ). Yritänkin ottaa oppia niiltäkin ihmisiltä, jotka ovat ihan erilaisia persoonaltaan ja toimintatavoiltaan mitä itse olen. Eikä kaikki erilaisuus ole sairautta, vaikka mieluusti kai itsensä aina näkisi jonkinlaisena ihmisen normaalina.

Kun jokainen ihminen onnistuisi päätymään itselleen sopivaan elämään ja elämäntapaan… ja sellaisten ihmisten seuraan, joden kanssa kykenee jotenkin synkronoitumaan. Silloin varmaan olisi onnellisin.
Ero on hirveän raskas prosessi ja päässä velloo monenlaiset ajatukset. Tunteidensa ja asian työstäminen plus käytännön järjestelyt kuormittavat kovasti. Varmaan levosta, unesta ja rauhallisista kävelylenkeistä on apua ja ystävien seurasta. Erokin on menetys; ei samanlainen kuin kuolema, mutta menettäähän siinä yhteisen tulevaisuuden (vanhuuden) ja muut suunnitelmat, mitä ehkä on ollut… Parisuhde kuolee, vaikka ihmiset jäävät eloon.
Voimia tähän päivään ja viikkoon!

51

Mitä se normaali sitten on?

Tuon ylläolevan lainauksen lisäksi jäin miettimään aloitusviestiäsi, kun kirjoitit jotenkin niin että mies juonut päivittäin kymmenkunta annosta, ja sitä ennen lähinnä perjantaikänniä jne.

Kun asia on niin, että jos on pitkään käyttänyt alkoholia humalahakuisesti/isohkoja määriä, niin se aivan helposti saa ihmisen masentumaan ja ahdistumaan ja olemaan tyytymätön. Siis vaikka ne määrät tämän alkoholikeskeisen yhteiskunnan silmissä olisivatkin ns. normaaleja. Nuorempana sitä vaan pää kestää paremmin alkoholia… Olen itse nelikymppinen alkoholista eroon pyrkivä mies, ja viestiesi perusteella oletan miehesi olevan suunnilleen samanikäinen. Tässä iässä alkoholin haitat monesti alkavat kasaantumaan, ja sitä masennusta/tyytymättömyyttä korjataan sitten juomalla lisää. Ja kun juodaan lisää, niin kierre vaan jatkuu kun on aina vaan tarve juoda lisää… Tuohon kun yhdistää vielä liikkumattomuuden ja mahdollisesti huonohkon ruokavalion, niin ei ole ihme jos kokee olonsa ikäväksi eikä tiedä mitä elämältään haluaa. Tuo vaihe, mikä miehelläsi on kestänyt puoli vuotta, kesti minulla vuosia. Onneksi ei ole perhettä eikä lapsia, eikä edes vaimoa.

Yritän vaan sanoa, että minusta kuulostaa siltä että miehesi ongelmien juurisyy voi aivan hyvin olla alkoholi. Että on ensin juotu vuosia, ei päivittäin mutta esim viikottain, ja sitten homma on saanut pahemman otteen kun oloja täytyy jatkuvasti korjata lisää ja lisää. Ei asiantuntijat turhaan sano, että esim masennusdiagnoosin tekeminen on käytännössä mahdotonta ennenkuin ihminen on ollut 3-6 kk täysin juomatta.

Toki voi olla että ongelmat tosiaan ovat jossain muualla ja juominen rauhoittuu tuon erilleenmuuttonne myötä. Kuitenkin omasta kokemuksestani suosittelen suhtautumaan suuren suurella varauksella mihinkään mitä miehesi sanoo juomisestaan. Nyt, kun ette näe päivittäin, hän pystyy halutessaan juomaan uskomattomia määriä, ja kuitenkin skarppaamaan tarvittaessa muutamaksi päiväksi lapsia nähdessään jne.

Minäkin olen rehellinen ja suoraselkäinen, ja läheisteni mielestä suoranainen luotettavuuden ja suoraselkäisyyden perikuva. Kuitenkaan en ole edes parhaille ystävilleni halunnut kertoa paljonko “parhaimmillaan” tullut juotua, koska en ole halunnut huolestuttaa heitä. Aivan samoin miehelläsi on nyt yksin asuessaan melko helppo vetää sinun suuntaasi sellaista roolia, että “eipä tässä paljoa ole tullut juotua”, vaikka tosiasiassa asiat menisivät vain pahempaan suuntaan. Tosin se on sitten eri asia onko sillä merkitystä sinulle tai tilanteellesi että tietäisit kovinkaan tarkasti miten hänellä alkoholin suhteen menee. Jotenkin minusta vaan kuulostaa siltä, että miehesi kannattaisi pyrkiä juomisesta eroon kokonaan niin saattaa muutaman kk. jälkeen ruveta aurinko paistamaan.

Pahoittelen ei ole tarkoitus paasata. Mutta itse kun olen ajoittaisista takaiskuista huolimatta ollut nyt juomatta paremmin kuin kymmeneen vuoteen, harrastanut liikuntaa, syönyt paljon kasviksia jne… Niin se muutos on ollut uskomaton, mieli on kirkastunut ja taakka tippunut harteilta.

Edit. Sellainen lisäys, että ns rehelliset ja edes jonkinlaiseen empatiaan kykenevät juopot monesti kokevat yhteisasumisen ahdistavana juuri siksi kun tiedostavat sen harmin mitä juomisesta toiselle koituu. Eli oma asunto on kiva, kun sitten on juomisrauha eikä häiritse ketään toiminnallaan.

52

Kiitos edelliselle kirjoittajalle viestistä <3 Aivan mahtavaa saada “käyttäjän” näkökulma, koska itse ainakin herkästi sorrun siihen, että vatvon ja ihmettelen mistä voisi olla kyse. Asia tosiaan voi olla juuri noin yksinkertainen (mutta samalla niin monimutkainen/ monitahoinen).

Itselläni tilanne on se, että olen tällä hetkellä menettänyt mielenkiintoni miehen elämää kohtaan. Lapsia kun tapaa, niin on autolla liikenteessä, niin tuskin hirveässä humalassa/ krapulassa on ja jos lapset yökylässä, niin lapset jo niin isoja, että osaavat kyllä ilmoittaa jos olisi hätää. Mies asuu tällä hetkellä 10min ajomatkan päässä. En halua tavata, jutella tai viestitellä, kuin ihan vaan pakolliset asiat eli käytännössä lapsiin liittyvät. Raha ym. asiat pitäisi sopia, mutta voi ne vielä hetken odottaa. Nyt ei vaan jaksaisi hoitaa mitään toisen kanssa…

Itsellä tiukkaa tekee irtaantuminen. Vaikka on parempi olo ja lapsetkin on jotenkin iloisempia, niin välillä kyllä on todella haikeaa ja hyvät muistot valtaavat mielen. Välillä sitä vaipuu myös itsesääliin, että miksi elämän piti mennä näin. Onneksi ne hetken menevät ohi, kun tirauttaa muutaman terapeuttisen kyyneleen.

Täällä siis kaikki hyvin ja päivä kerrallaan mennään hyvää arkea eteenpäin. Mä ilmoittelen kyllä kuulumisista:)

53

Sain selville, että mies ottanut pikavippejä, joilla maksanut pikavippejä jne. sekä lainannut kavereiltaan rahaa. Kysyin, että paljonko on velkaa, niin ei vastannut. Ei kuulemma kuulu enää minulle ja ei vaikuta minuun… Ja siis miehellä on ihan hyvät tulot, että mihin sitä rahaa kuluu?

Onko sillä toinen perhe, toinen nainen, toinen mies, käyttääkö huumeita, onko peliriippuvainen, pikavippikierteessä, alkoholisti, masentunut, muu mielenterveysongelma??? En tiedä, mutta joku tässä mättää ja pahasti!!

Olen siis henkisesti varautunut, että esille voi nyt tulla mitä vaan. Se on toki viime kädessä miehen oma asia, että mikä mättää, mutta OLISI NYT SAATANA KERRANKIN REHELLINEN!!

Olen jotenkin niin uskomattoman väsynyt tähän paskaan. Haluan päästä elämässäni eteenpäin…

54

On varmaan aikamoinen pettymys huomata, etteivät asiat ole moneltakaan osin olleet niinkuin olet luullut ja mieskään ei niin rehellinen, missä uskossa olit.

Miehellä tosiaan voi olla muitakin riippuvuuksia alkoholin lisäksi… tai joku muu riippuvuus voimakkaampi ja hän on lisännyt juomistaan kestääkseen huonon omatuntonsa.
Onneksi teillä on mennyt kuitenkin noin; Suomessakin on tehty muutamia perhesurmia ihan silkasta häpeästä, ettei tekijä ole kestänyt velkaantumisen tai muun häpeälliseksi koetun käytöksen paljastumista. Mies on jotenkin halunnut salata asioitaan ja toisaalta pois muuttamalla säästää myös sinua kärsimykseltä. Kai ne raha-asiat kuitenkin vaikuttavat vielä sinuunkin, jos on yhteistä omaisuutta, eikä avioehtoa ole. Toivottavasti mahdollinen omistusasunto ei ole vaarassa

Minkä verran mies on ollut omilla reissuillaan? Rahaa saa menemään maksulliseen seksiin, kasinolla pelaamiseen, huumeisiin… Toisaalta tili voi tyhjentyä ihan kotona tietokoneen edessä istuessa kun muu perhe nukkuu; pelaamiseen tai netin maksullisiin seksipalveluihin. Riippuvuuksiin liittyy voimakas häpeä ja ahllinnan menettämisen tunne. Ehkä jollain tavalla näit oikein, kun kirjoitiyt, että aivan kuin mies haluaisi rangaista itseään. Varmaan jotain häpeää on jostain syystä. Ehkä häpeällisin salaisuus ei edes ole vielä paljastunut.

Hän kai ilmoitti, ettei elä sellaista elämää, mitä haluaisi, ei rakasta ja haluaa erota. Tämä voi olla ihan tottakin tai jonkinlainen peitetarina, kun ei pystynyt tai halunnut paljastaa riippuvuuksiaan tai muita “salaisuuksia”.
Joka tapauksessa varmaan sinulta on vähän nykäisty matto alta ja raivostuttaakin tietynlainen “pellenä pitäminen” aika isojen asioiden salaamisella ja siinä rinnallasi eläminne muina miehinä niistä huolimatta. Toista ihmistä ei oikeastaan koskaan täysin tunne.
Voimia! Paskimmatkin tilanteet voivat askel kerrallaan selvitä ja elämä ajastaan tasaantuu.

55

Saatiin eilen juteltua. Ei tässä nyt taida onneksi olla kovin isoista asioista kyse. Myönsi, että on valehdellut minulle alkoholin käytöstä sekä raha-asioista, mutta ei muusta. Sanoi, että nyt kun hän on poistanut itsensä elämästäni, niin nämä eivät tule enää minua haittaamaan. Sanoi myös, että alkoholin käyttö jäänyt pois.

No, annoin sitten tulla ihan täyslaidallisen hänen niskaansa ja otti kaiken vastaan. Kertoi, että ei ole ylpeä siitä, että miten on toiminut. Sanoin, että tämä oli tässä. En halua tavata ja pitää mitään yhteyttä. Lasten vuoksi vain pakolliset asiat mieluiten viesteillä. Olin siis todella tyly ja halusin poistaa miehen kokonaan elämästäni!

Tuli niin paska olo ja tunne siitä, että nyt ei asiat mene oikein. Mies vielä siinä pihalla pyöri ja menin uudestaan puhumaan. Sanoin, että tämä ei nyt tunnu oikealta ratkaisulta ja en haluaisi näin helpolla 18 vuoden avioliittoa luovuttaa. Puhuttiin ja sovittiin, että otetaan asioille aikaa. Sanoin miehelle, että hyväksyn eron, jos se on tullakseen, mutta en tällä tavalla. Tässä on liian monen ihmisen elämä kyseessä. Todettiin kumpikin, että välitetään toisistamme. Sanoin myös hänelle, että mieti sitä, että vaikka olet ollut tuollainen kusipää, niin silti en halua luovuttaa. Meillä on ollut niin paljon hyvää ja rakkautta meidän parisuhteessa, että sääli heittää sitä menemään. Lisäsin myös, että ei ikinä tule löytämään näin hyvää naista itselleen. Hyväksynyn hänet juuri sellaisena kun hän on, vikoineen päivineen.

Mies kuunteli ja sanoi painavansa sanani mieleen hyvin tarkasti. Kun lähti, niin katsotiin toisiamme kunnolla silmiin pitkästä aikaa ja välillämme oli yhteys.

Tarkoitus ei siis ole roikkua miehessä kiinni, vaan antaa aikaa ja mahdollisuus toisillemme.

56

Otan kantaa vain tuohon rehellisyysasiaan: mies saattaa edelleen sitten valehdella. Oma (tuleva ex) mieheni on todella hyvä valehtelemaan ja nimenomaan tämä “muusta en ole valehdellut” on tosi tuttua. Kun asioita alkoi selvitä (ei edes hänen kauttaan), tuli tietoon ihan uskomaton määrä paskaa. Oli salannut ties mitä kaikkea myös minun elämääni vaikuttavaa. Siinä meni tovi keräillessä itseä kun hirveä valheiden verkko alkoi selvitä. Edelleen jaksaa tietyissä asioissa väittää, ettei valehtele vaikka tiedän totuuden.

Eli ole varovainen ja tunnista se hetki, kun on vaan aika päästää se menneisyys ja yhteinen elämä menemään.

57

Kiitos ajatuksista! Toki suhtaudun tietyllä tavalla varauksella, mutta mulla on sellainen tunne, että mulle puhutaan nyt totta. Ja toisaalta haluan uskoa toisen sanaan. Luottamus, sitä tässä nyt tarvitaan ajan lisäksi. Ja jos nyt luottamus petetään ja asiat onkin jotain ihan muuta, niin sitten menen oikein kunnolla rähmälleni -mutta sieltäkin nousen.

58

Tämä on sinun näkemyksesi asiasta. Siis tavallaan mietin sitä, että vaikka itse kokee olevansa loistava puoliso sille toiselle, hän ei välttämättä itse koe niin. Jostain syystähän miehen rakkaus on loppunut ja hän on halunnut erota ja kokee, ettei elä sellaista elämää kuin haluaisi. Miten tähän sitten on päädytty? Siis jos sinä olet paras mahdollinen puoliso miehelle. Eikö hän silloin haluaisi jatkaa kanssasi ja olisi ollut sellainen puheyhteys, että ilman tuomitsemisen pekoa hänkin olisi ongelmiaan ja tuntemuksiaan kertoa sinulle.
Aivan kuin et millään haluaisi uskoa, ettei mies ole kanssasi onnellinen, vaikka hän niin sanoo ja on nyt muuttanut poiskin ja saanut mahdolisesti dokaamisenkin kuriin.
Et kai vaan ole ollut jyrä liiton aikan ja nyt eronkin, kun et jotenkin edes kuuntele/hyväksy sitä mitä ukko itse sanoo, vaan tiedät hänen mielipiteensä häntä itseään paremmin?

Alkoholistin kanssa tosin noin käy useinkin… siis ettei meinaa uskoa sitä, että toinen valitsee mieluummin viinan, sitä vakuuttelee omaa tarpellisuuttaan ja lopulta kuitenkin jää hölmistyneenä toljottamaan, kun juoppo pärjää ilman hoivaa ja juopottelee eron jälkeen ihan iloisena ja löytää ehkä uuden heilankin suit sait.
Jos miehesi juominen tosiaan on loppunut, teillä voi olla jotain muuta ongelmaa kuin alkoholiriippuvuus. Joku saattaa lakata juomisen kun olosuhteet muuttuvat, jos on ryyppännyt lähinnä “kestääkseen” ankeassa työpaikassa tai parisuhteessa saamatta ääntään kuuluviin.

Ei eron haluaminen tarkoita välttämättä sitä, että kärsisi masennuksesta, muista mt-ongelmista tai riippuvuudesta, vaikka se osapuoli, jolle ero tulee yllätyksenä, usein haluaisi jonkun järkeenkäyvän selityksen ja “hoidon” jonka jälkeen kaikki olisi taas normaalisti ja parisuhde jatkuisi ennallaan.

Itsepetosta tuo väite ettet roiku. Roikkumistahan tuo on. Haluat pitää kiinni mahdollisuudesta, että kaikki palaa ennalleen. Jos mies haluaa erota, hän haluaa, eikä lopulta hänen juomisensa ja rahankäyttö (kuten hän sanoikin) ole enää sinun ongelmasi.

59

Toisekseen, kun mies ei ole raha- ja muistakaan asioistaan sinulle avautunut, mistä voit tietää, ettei hän ole käynyt jonkun ammatti-ihmisen kanssa juttelemassa olostaan ja eromietteistään ja etsinyt jostain ohjeita, miten erota “jyrästä” ja pyrkisi nyt niitä noudattamaan.
Antaa vain sinun raivota ja puhkua, ei lähde mukaan riitelyyn, vaan pyrkii tietoisesti pitämään kommunikaation järkevänä omalta puoleltaan vaikka syyttelisit ja huutaisit kuinka. Hankala puolisohan voisi kostomielessä alkaa vaikeuttaa toisen elämää lasten kautta. Joskus ero on helvetinmoista taiteilua, jos toinen osapuoli sattuu olemaan jollain tapaa vaikea ihminen.

En väitä, että näin on, mutta se oma kokemus on tosiaan vaan se oma. Moni väkivaltainne narsistimieskin on omasta milestään helbvetin hyvä puoliso ja eroa haluava vaimo joutuu miettimään moneen kertaan, miten eron saisi hoidettua vähimmillä vahingoilla itsensä kannalta.

60

Huomenta!
Viime päivät ovat tuoneet asioihin selvyyttä. Olemme käyneet miehen kanssa kirjeenvaihtoa ja se on toiminut. Ja tässä ollaan päästy rehellisesti oikeiden asioiden äärelle.

Tilanne on se, että mieheni ei ole alkoholisti eikä mitään muutakaan hämärää ole käynnissä. Hänellä on paha elämänkriisi/ kehityskriisi. Kuka oikeasti olen ja mitä elämältäni haluan? Juominen jne. ovat olleet vain seurausta pahasta olosta.

Tää meidän tilanne on jopa vähän traaginen. Mies välittää ja kunnioittaa minua niin paljon, että hän ymmärtää ettei välttämättä pysty olemaan sellainen mies kuin minkä minä ansaitsen. Toisaalta välitän miehestäni niin paljon, että olen valmis päästämään hänestä irti, jos hän ei halua elää elämäänsä meidän kanssa. Mies pohtii, että ei välttämättä halua elää kenenkään kanssa tai ylipäätään olla parisuhteessa.

Sovittiin, että otetaan tilanteelle aikaa. Tässä ei ole kummallakaan mikään kiire tehdä ratkaisuja. Välitämme toisistamme, tulemme edelleen hyvin toimeen toistemme kanssa ja viihdymme toistemme seurassa. Riittääkö se ja onko meistä enää parisuhteeseen, niin aika näyttää. Ideana ei kuitenkaan ole se, että roikotetaan toisiamme elämässämme.

Päihdelinkin osalta en koe enää tarvetta jakaa tilannettamme tänne. Hyvää jatkoa kaikille! Ja muistakaa, että kaikista tärkeintä on rakkaus <3