Puolisollani (20 vuotta oltu miehen kanssa yhdessä, 2 lasta) on aina ollut taipumusta alkoholin liikakäyttöön ja vuosien varrella on tullut hölmöilyjä. Ei kuitenkaan mitään sellaista, että siitä olisi jäänyt suhteeseemme painolastia. Nyt olen havahtunut siihen, että puolisoni on ainakin puoli vuotta juonut joka päivä alkoholia (lähinnä kaljaa, siideriä ja lonkeroa) 8-12 annosta päivässä ja välillä menee enemmänkin ja silloin sammutaan viinan voimalla. Etätyö + kesäloma on tämän mahdollistanut. Tätä ennen alkoholin käyttö oli perjantaikänni painotteista. Olemme aina eläneet “onnellisessa parisuhteessa” ja olleet toisillemme tuki ja turva. Parisuhteemme on oikeasti ollut todella hyvä ja elämäntilanteemme on muuten ihan seesteinen. Hyvät työpaikat, ystäviä ja parisuhteessa on myös ollut kipinää.
Nyt kuukausi sitten puolisoni kertoi minulle, että ei rakasta minua ja ei koe elävänsä sellaista elämää kuin haluaisi. Ei kuitenkaan rakasta ketään toista (ihan varmasti ei ole toista naista) ja kertoo, että ei rakasta ketään, ei edes itseään. Lisäksi ei osaa sanoa, että minkälaista elämää sitten haluaisi elää. Päätettiin ottaa aikalisää ja puolisoni pohtii tilannettaan. Joka ilta viimeistään klo 18 alkaa alkoholin nauttiminen ja kestää joskus myöhään yöhön.
Välillä puolisoni on läsnäoleva ja välittävä ja kertoo, että vaikka ei nyt rakasta, niin välittää todella paljon. On tehty yhdessä ja perheen kanssa asioita ja mies on kertonut nauttineensa hyvistä hetkistä. Toisena päivänä hän on poissaoleva vittumainen ja inhottava ihan tarkoituksella ja hokee, että “mun on pakko lähteä” ja “haluan erota”. Olen antanut hänelle luvan lähteä, jos hän näin haluaa ja ilmoittanut, että halutessaan hän voi hakea avioeroa. Olen sanonut, että en halua hänen lähtevän ja en aja häntä pois ja en halua allekirjoittaa eropapereita -ainakaan tässä vaiheessa. Peruu sitten sanomisiaan ja ei tiedä minne lähtisi ja mitä elämällään tekisi, jos eroaisimme. Nämä meidän keskustelut siis tapahtuu ilta-aikaan, silloin kun mies on päihtynyt. Itse olen päivät töissä ja vain iltaisin on aikaa keskustelulle.
Lähinnä nyt pohdin sitä, että voiko tämän kaiken “paskan” taustalla olla alkoholin suurkuluttaminen? Voiko se oikeasti pistää toisen mielen noin pahasti sekaisin ja laittamaan koko elämänsä vaakalaudalle.
Olen ilmaissut hänelle huoleni alkoholin suurkuluttamisesta ja siitä, että nyt tehdään aika isoja päätöksiä. Mies eilen sanoi, että aikoo olla kuukauden ilman alkoholia ja jos ei siihen pysty, niin sitten tunnustaa olevansa alkoholisti.
vrk ilman alkoholia.
Huomaan, että tämä ei olekaan miehelle ihan helppo juttu. Keksittiin alkuillasta perheenä kivaa tekemistä, mutta silti…
Miehestä on tullut vetäytyvä ja puhumaton, yhden sanan vastauksia. Oli ostanut useamman alkoholittoman oluen ja niitä sitten illan aikana joi, eli näin keittiöpsykologiaa käyttämällä voi todeta, että juomisesta on osittain tullut tapa. Huomaan myös miehestäni, että elämä ilman alkoholia tuntuu turhalta ja tyhjältä, mutta ei se ainakaan viime aikoina alkoholin vaikutuksen alaisenakaan ollut hääviä. Muutama ensimmäinen annos teki hyvän fiiliksen. Oli kiva kuunnella musiikkia ja soitella kavereiden kanssa, rai rai rai!! Mutta kun ilta meni pidemmälle, niin tunteet alkoivat heilahdella edestakaisin ja varsinkin negatiiviset tunteet alkoivat korostumaan. Ei ollut enää kivaa, kenelläkään. Myös ahdistus, masentuneisuus, univaikeudet, libidon heikentyminen jne. olivat vahvasti läsnä kun alkoholia oli kulunut enemmän.
Jo nyt tiedän, että tästä ei tule ihan helppo matka, mutta aion kulkea sen mieheni rinnalla. Päivä kerrallaan. En halua pakottaa häntä puhumaan, mutta aion olla käytettävissä jos hän minulle haluaa puhua. Haluan olla lähellä ja käytettävissä, mutta kuitenkin antaa omaa tilaa. EI OLE HELPPOA!!! Ymmärrän myös sen, että parisuhteen korjaaminen ei tässä vaiheessa ole se prioriteetti nro 1. Tiedän, että en voi parantaa tai rakastaa miestäni onnelliseksi, vaan hänen täytyy se tehdä itse. Tiedän, että hän ei ole puhunut alkoholiongelmastaan kenellekään. Hänen ystävillä ja kavereilla ei ole asiasta mitään hajua, koska kaikkihan alkoholia käyttävät. Toisille se vaan sopii huonommin. Miehen suvussa käytännössä kaikki miehet ovat joko alkoholisteja tai absolutisteja, yksi poikkeus taitaa joukoista löytyä.
Tänään on perjantai ja tiedän, että miehen kaverit alkavat soittelemaan kännipuheluita ja WhatsApp laulaa. Yritän ehdottaa mukavaa tekemistä, jos mies ei itse ehdota. Vaikka leffailta pitkästä aikaa…
Että voi mies olla kylmä, vittumainen ja inhottava koko ajan. Olen hänelle kuin ilmaa. Juomisen lopettaminen ei kuulemma tee yhtään tiukkaa. Muuten vaan äksyilee kaikille. Ihan massiivinen tunnelukko päällä!!! Hakeeko riitaa ja syytä juoda? En suostu riitelemään. Ajattelin tänään, kun on päivällä aikaa, yrittää vähän jutella. ON VÄHÄN RASKASTA!
En ehdi nyt pitemmästi kommentoida, mutta kurjaltahan sun miehen meno kuulostaa. Todella kurjalta.
Kysyit, että voiko kaiken paskan taustalla olla alkoholi. Googlaapa ”alkoholi masennus”. Alkoholi todellakin vaikuttaa mielialaan heikentävästi.
Taivastelet myös miehen inhottavaa käytöstä. Kannattaa googlata myös ”kuivahumala”. Tulet hämmästymään lukiessasi vastauksia.
Hyvänä juttuna pidän sitä, että mieskin on miettinyt ongelmaa ja on (ainakin ollut) sitä mieltä, että hänellä voi olla ongelma alkoholin kanssa. Myöntäminen on viisauden alku.
Voimia sinulle Önninen! Muista huolehtia myös omasta hyvinvoinnistasi!
Hei
Tutulta kuulostaa tuo poissaoleva fiilis ja lyhyet vastaukset selvinpäin. Puhetta tulee pienessä kännissä ja sitten selvinpäin hiljaa ollaan kiukkuisena.
Olen päättänyt että kännisen jätän huomiotta ja selvinpäin läpikäydään tästä lähin parisuhteen tilaa. Valinnan saa tehdä: Alkoholi vai avioero. Monta vuotta mennyt toivoen, sietäen, kannustaen.
Ei parisuhde ole alkoholiriippuvaisen kanssa tasa-arvoinen.
Niin monta vuotta olen itseni ruuhkavuosien keskellä unohtanut mutta nyt kroppa alkaa kertoa ettö hellitä ja luovuta!
Valintani on joko liian nopeaan huonontuva terveys tai avioero ja sen myötä energiaa itsellekin. Esim viikonloppuina en ennätä levätä kun känniääliö kiukutteluineen syö energiaa. Ja nyt arki-iltaisinkin on kaikenlaista väsyttävää kitinää.
Alkoholi on hermostomyrkky ja ihminen häviää kun pää tyhjenee. Persoona kapenee.
Tsemppiä ja tee nopsaan hyviä päätöksiä. Elämässä tulee uutta tilalle kun vain jaksaa ensin luovuttaa vanhan pois !
Kiitos vastauksista. Tiedän, että en ole näiden asioiden kanssa yksin. Helpottaa kirjoittaa ajatuksiaan tänne ja kuulla myös muiden ajatuksia.
Eilinen oli itseasiassa lopulta hyvä päivä. Kolmas päivä ilman alkolia. Tehtiin yhdessä perheenä päivällä mukavaa tekemistä ja myös ilta sujui hyvin. Mies on alkanut puhumaan ja on enemmän oma itsensä kuin pitkään aikaan. Ei ole enää vittumainen ja kiukkuinen. Saunan jälkeen joi pari alkolitonta olutta ja sanoi niiden maistuvan oikein hyvältä. Sivuttiin siinä sitä, että alkoholittomuus on miehen oma valinta eikä minun määräys.
Jospa tämä tästä nyt kääntyisi parempaan. Huomenna myös mies palaa fyysisesti töihin, ja sillä saadaan arkeen hyvää rutiinia. Ja yritän koko ajan pitää mielessä, että nämä meidän askeleet ovat vielä hentoisia ja hataria ja voi tulla helposti takapakkia tai sivuaskeleita. Hetki kerrallaan eteenpäin!
Ihmisen mieli ja keho tottuvat alkoholiin ja käytön loettaminen on usein vaikeaa. Käsittääkseni aivokemia voi olla jotenkin sekaisin jopa 3kk. Lopettajien puoleltakin voi käydä lukemassa, miten tukala monen olo on ja retkahtelu on enemmän sääntö kuin poikkeus. Luulisin, että miehesikin hyötyisi, jos saisi tietoa, mitkä kaikki oireet voivat olla ihan pitkäkestoisia vieroitusoireita. Alakulo/masennus ja ärtyisisyys, samoin seksuaalinen haluttomuus ovat ihan tavallisia. Ehkä ne yksilönä ja perheenä olisi helpompi kestää, jos tietäisi niistä ja osaisi ottaa ne raitistumiseen liittyvinä oireina? Ja ainakin osaa ottaa ne prosessiin kuuluvina juttuina, eikä mieltä valtaa mustuus: “näin ankeaako tosiaan on elämä ilman alkoholia?”
Önninen sinulla on viisaita mietteitä, että mahdollisten muiden asioiden selvttely on järkevää jättää tuonnemmaksi. Vieroitusireissa rämpivälle parisuhteen tilan vatvominen tai menneitten munausten loputon kaivaminen voi olla liikaa. Mahdollisia muita asioita on helpompi käsitellä, kunhan olisi vähän raittiutta jo alla ja mieli tasaantunut.
Hyvältä kuulostaa se, että miehelläsi on nyt omaa halua ja hän on havahtunut, että viina vie miestä, eikä ilman oleminen olekaan niin helppoa, mitä ehkä on luullut. Tuo yhteinen tekeminen perheenä varmasti auttaa häntä alun pahimpien olojen kestämisessä. Siinähän hän näkee, mitä mukavia asioita raittius alkaa heti tuoda tullessaan. Jos teillä on toimiva puheyhteys, voittehan sopia niinkin, että mies sanoo, jos hänellä on paha olo ja juomahimo päällä… Siis samaan tyyliin kuin perheessä voi reumapotilas tai muuten sairas sanoa, että hänellä on juuri nyt kovia kipuja. Muut voi silloin jollain tapaa tukea, että ajatukset saa muualle. Miehesi näyttää hyvin ottavan itse vastuun asiasta ja olet hänelle sitä vielä sanonutkin, että hänen omasta halustaan olla juomatta on kysymys.
Täällä päihdelinkissäkin on tietoa alkoholin vaikutuksista ja siitä, että elimistö ja hermosto ovat usein yliärtyneet, kuin alkoholin lamaava vaikutus on poissa. On kärttyisyyttä, pahimmillaan vapinaa, hikoilua, ripulia, levottomuutta… Omasta ja läheisten kokemuksista tiedän, että niin tupakkalakkolainen kuin säännöllisen alkoholinkäytön lopettanut voi alkuun olla kuin perseelle ammuttu karhu… kiertää asuntoa, ei keskity mihinkään ja ärhentelee vähän kaikesta.
Tsemppiä koko teidän perheelle! Alku kuulostaa hyvälle. Pienin askelin eteenpäin, eikä pienistä takapakeista kannata masentua. Tärkeintä on että miehelläsi on ny tässä kohtaa omaa halua tehdä riippuvuudelleen jotain.
Neljäs päivä ilman alkoholia takana. Miehen pahimmat äksyilyt ja kiukkuilut tuntuvat nyt jääneen taakse. Näyttääkin ihan erilaiselta, kun alkoholipöhötys on poissa. Näyttää omalta itseltään. Ei vaikuta ahdistuneelta ja masentuneelta. Ollaan juteltu normaaliin tapaan ja oltu muutenkin “ihan normaalisti”. Ja meillä on siis ollut hyvä, keskusteleva ja välittävä parisuhde, jota alkoholi on vasta viimeisen puolen vuoden - vuoden aikana enemmän varjostanut. Nyt kuitenkin parisuhde “tauolla” ja huomaan, että kaipaisin läheisyyttä ja kosketusta -en kuitenkaan seksuaalisessa mielessä.
Itselle eilinen oli todella raskas päivä. Olin hyvin surullinen ja mielessä pyöri vain ajatus siitä, että onko tämä meidän parisuhde lopullisesti ohi. Ollaan sovittu, että siinä kohtaa viimeistään arvioidaan tilannetta kun mies on ollut kuukauden juomatta. Viimeisin tieto mikä minulla asiasta on, niin hän ei edes harkitse jäämistä ja ei rakasta minua. Tästä on alle viikko aikaa ja silloin alkoholi oli vielä vahvasti kuviossa mukana ja tuon kaiken hän on sanonut päissään ja melkoisessa ahdistuksessa. Tiedän ja ymmärrän, että asioille pitää antaa aikaa ja tunnekuohuissa tulee sanottua sen hetkiset ajatukset liiankin suoraan ääneen. Miehen kanssa en halua vielä keskustella meidän parisuhteen tilasta, koska juomattomuus ja elämästä kiinni saaminen ovat hänen kohdalla nyt tärkeämpää. Sen vuoksi näitä asioita tänne kirjoittelen, että saa edes jollain tavalla purettua asiaa mieleltä pois.
Ja en ole läheisriippuvainen. Tiedän, että jos mieheni lähtee, niin tulen pärjäämään ihan hyvin ja lapset pärjäävät myös. En vain halua menettää häntä, koska edelleen rakastan.
Hmm. Mahtaako miehellä olla jonkinlainen ikäkriisi tai muu mitä näitä nyt tuleekaan? Olen itsekin välillä eloni varrella havahtunut miettimään, elänkö sellaista elämää, mitä haluan. Varsinkin kiltti ihminen helposti ajautuu elämään sen kummemmin miettimättä perinteisten normien mukaan (parisuhde, lapsia, omistusasunto, asuntolaina, työ jne). Ei tule pohtineeksi (ajoissa) mitä oikeastaan itse haluaisi. Jossain vaiheessa huomaa oman tyytymättömyytensä ja voi kokea olevansa jonkinlaisessa ansassa; välittää kyllä perheestään ja lapsistaan, mutta oikeasti kaipaisi toisaalta muunlaista elämää.
Miten kukin tämän ristiriidan sitten ratkaisee… Elämässähän ei muutenkaan voi kaikkea saada… vapauden hintana voi olla yksinäisyys, perhe-elämän hintana taas vastuu ja velvoitteet.
Ihmiset muuttuvatkin ja nuorempana haluaa jotain, mitä taas ei vanhempana haluaisikaan. Parisuhdekriisin sijaan kyse voi olla ihmisen omasta kipuilusta ja kasvusta, jos on jotenkin havahtunut kuolevaisuuteensa. Aikaa ei olekaan loputtomiin. Mulla itselläni näitä pohdintoja ja mmonenlaisia elämänmuutoksia sai aikaa useammat yhtäaikaiset dramaattiset tapahtumat ja isäni sairastuminen muistisairauteen. Onko teillä tai miehesi lähipiirissä sattunut jotain iso hiljattain, joka olisi lisännyt juomista ja sysännyt hänet miettimään elämänsä suuntaa?
Tietty ihan juominenkin voi aiheuttaa masennusta ja tyytymättömyyttä, johon ratkaisuksi tulee mieleen ero… mikä ei likikään aina poista sitä hankalaa oloa, vaikka niin luulee.
Kiitos vielä kaikille, että jaatte ajatuksia kanssani. On jotenkin helpompaa ja rehellisempää “puhua” täysin anonyymisti täysin tuntemattomille ihmisille. Tämä ajatusten vaihtaminen on itselle nyt hyvin tärkeä henkireikä vaikeassa elämäntilanteessa.
Viides päivä ilman alkoholia takana. Tilanne ennallaan hyvässä ja pahassa. Tärkeintä tietysti on se, että mies ei juo ja elämä rullaa eteenpäin. Päällepäin ei ole havaittavissa ahdistuksen tai masennuksen oireita.
Ajattelin tänään illemmalla kysyä mieheltä, että mitkä on tämän hetken fiilikset elämän suhteen. En siis vaadi mitään päätöksiä, mutta koen, että minulla on oikeus pysyä edes hieman kartalla siinä missä mennään. Haluan välttää tulkitsemasta miehen käytöstä, puheita jne. Mielestäni on parempi kysyä ihan suoraan, että missä mennään tällä hetkellä. Ollaan oltu niin pitkään yhdessä, että en usko miehen yllättyvän siitä, että otan asian puheeksi. Ajatuksenani on tänään nimenomaan kuunnella ja antaa miehen puhua, siitä mistä haluaa puhua ja avata ajatuksiaan.
Hyvä suunnitelma. Onhan kaikissa ihmissuhteissa todella hyvä, jos on avoin keskusteluyhteys ja kumpikin voi ilman pelkoa tuomitsemisesta kertoa tuntemuksistaan.
Itse en ole sitä ihmistyyppiä, että yrittäisin väkisin pitää toisen suhtessa kanssani ja sinun mietteesi kuulostavat samalta. Olisihan lopulta aika kurjaa tietää koko ajan , että toinen haluaisia ihan jotain muuta ja minun mielikseni ja vastoin omaa tahtoaan jatkaisi kanssani.
Jos ei muuta, niin ainakin noin on mahdollista saada aikaa hyvä ero, mikä helpottaa kanssakäymistä jatkossa… Tai parhaassa tapauksessa löytyy uusi parempi tapa olla yhdessä. Tapa jossa mahdollisesti nyt esiin nousseet toiveet ja tarpeet on mahdollista toteuttaa. Joskus hassusti voi luulla, että koko elämää pitäisi laittaa uusiksi ja kokea perheen esteenä jollekin omalle, vaikka ne saattaisi saada kaikkikin sopimaan samaan elämään.
Jospa miehesi saa avattua mitä oikein on miettinyt ja mitä kaipaa ja jutellessa ne kipukohdat ja toiveet voi täsmentyäkin. Koronakin on voinut vähentää omaa aikaa ja monella on kova kaipuu päästä taas välillä omiin harrastuksiin ja saada olla yksinkin. Mulle tuli hirveä ahdistus aikoinaan, kun mies jäi työttömäksi ja “jouduttiin” olemaan 24/7 yhdessä. Hän ei osannut oikein olla jouten, eikä keksinyt mitään tekemistä työn tilalle… multa meni sitten kaikki oma rauha ja koin että mies riskaa ja vaatii koko ajan jotain. Ja jos ei muuta, niin kodissa ei ollut ikinä hiljaista, kun joku mölytoosa piti olla koko ajan päällä
Yhtäkaikki on hyvä, jos/kun pystytte kumpikin asettumaan keskusteluun ilman tuomitsemista tai hyökkäämistä. Jos sitten alkaa selvitä mikä kiikastaa ja miten tästä eteenpäin yhdessä tai erikseen.
Kuudes päivä ilman alkoholia takana.
Ei me eilen juteltu. Ei tullut sellaista tunnetta eikä sopivaa hetkeä, jolloin keskustelun olisi ollut luonteva aloittaa. Mutta suunnitelma pitää, toteutan sen vaan joku toinen päivä, sitten kun intuitio sanoo hetken olevan oikea. Tajusin myös eilen, että syy sille, että olisin halunnut jutella oli hyvin itsekäs ja olisin halunnut vain vähentää omaa ahdistusta/ epävarmuutta. Tässä ei ihan oikeasti ole kiire penkoa meidän parisuhdetta ja mies on niin monta kertaa sanonut, että tarvitsee aikaa. Nyt meidän elämä on ihan hyvää ja arki saadaan rullaamaan. Jutellaan ja jaetaan asioita. Ja mikä tärkeintä, mies ei juo. Päivä kerrallaan nyt eteenpäin mennään. Aika näyttää miten meidän parisuhteen lopulta käy, mutta kiirehtiminen ei siihen ole ainakaan oikea ratkaisu. Toisaalta loputtomiin ei voida asiaa jahkailla.
Se mitä eilen tapahtui oli mielenkiintoista. Päädyttiin harrastamaan seksiä, ihan yhteisymmärryksessä. Koska yleensä näihin miehen “panetuksiin” on vahvasti liittynyt alkoholi, niin kysyin mieheltäni, että onko juonut. Ei ollut ja ei vaikuttanutkaan humaltuneelta. Suhtautui hyvin asiallisesti kyselyyni. Päätettiin tarttua hetkeen, ollaanhan tässä kuitenkin edelleen aviopari. Seksi on aina ollut osa meidän parisuhdetta ja sillä saralla ei ole ollut ongelmia. Paitsi viime aikoina libidon kanssa.
Seuraava asia tärkeä! HUOMIO! MIEHET JOTKA HARKITSETTE ALKOHOLINKÄYTÖN LOPETTAMISTA! Oli nimittäin tapahtunut hyvin merkittävä muutos libidossa ja mies tämän itsekin totesi ääneen. Eli jos mitään muuta “hyvää syytä” ei kukaan keksi alkoholin käytön lopettamiselle, niin ainakin mieskunto kasvaa kohisten!!
Önninen, vaikutat kyllä varsin järkevältä ja tasapaioiselta ihmiseltä, varsinkin kun ottaa huomioon tuon epävarman tilanteen.
Hienoa, että mies on kyennyt olemaan juomatta ja havaitsee hänkin raittiuden positiivisia vaikutuksia jo heti.
Vastauksia on muuten hemmetin vaikeaa antaakaan, jos niitä ei tiedä itsekään. Siinä mielessä hienoa, että kykenet antamaan tilaa ja odottamaan. Tietenkään moinen tilanne ei voi jatkua kuukausia, saati vuosia, mutta noin alussa raittiutta toisen nurkaan ahdistaminen ja kolmannen asteen kuulustelut tuskin parantaisivat kummankaan oloa. Kuulostaa hienolle, että jotenkin osaatte nauttia toisistanne ja elämästä tässä ja nyt, vaikkei tulevasta tiedä… Eikähän ihmisen ainoa tapa kommunikaatioon ole puhuminen; seksi ja muukin yhdessä tekeminen ja -oleminen on sitä myös.
Jos joku on käsitellyt tunteitaan lähinnä alkoholilla mahdollisest teini-iästä saakka, hän itsekin voi olla aika hukassa itsensä kanssa. Muuta tapaa ei ole oppinut. Meillä mies taisi kokea, että raittiina elämästä otenkin katosivat värit. Juominen liittyi kaikkeen nyt ja kaikkeen muistoissa. Saunomiseen, talkoisiin, viikonloppuihin, grillaamiseen jne. ilman alkoholia mikän ei tuntunut miltään. Mehän olemme eronneet ja mies juo edelleen. Tosin välimme ovat ihan ok ja näemme joskus.
Mietin vaan, että olisko kriisi, johon on juotu puoli vuotta ja lopputulos on, että mies haluaa ottaa eron vaimostaan. On sitä tuon ajan kypsytellyt mielessään ja naukkaillut avio-ahdistukseensa. Mies ei vaikuta kertomuksen perusteella alkoholistilta.
Viikko ilman alkoholia takana. Kotona vallitsee tällä hetkellä tyytyväinen ja rauhallinen ilmapiiri. Miehestä on päivä päivältä tullut mukavampi minua kohtaan (ihan niin kuin ennenkin) ja kanssakäyminen on muutenkin luontevampaa. Kumpikaan ei jännitä toista. Yhden päivän suunnitelmien sijaan ollaan jo tehty suunnitelmia useammaksi päiväksi. Mies myös nukkuu kuin tukki. Viimeiset puoli vuotta - vuoden nukkunut todella huonosti.
Kiitos teille taas hyvistä pohdinnoista. Miehen kohdalla uskon todella, että kyse on ikä-/ henkilökohtaisesta kriisistä. Taustalla työuupumusta (nyt vaihtanut mieluisaan työhön), korona ja etätyö, jonka mies koki hyvin epämiellyttävänä (nyt palannut taas lähityöhön). Ja juominen johtunut ahdistuksesta, joita kaikki em. on aiheuttaneet ja juominen taas entisestään pahentanut ahdistusta. Itse en myöskään pidä miestäni alkoholistina, tilanne vaan ajautui hallitsemattomaan juomiseen. Mieheni on ns. herkkä sielu, vaikka sitä ei kukaan päällepäin uskoisi. Aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla ja kaikki tunteet koetaan hyvin vahvoina, myös ilman alkoholia.
Silloin kun ihminen kokee henkilökohtaista kriisiä siitä, että mitä elämältään haluaa ja niin mielestäni se on vain hyvä asia. Jokaisen pitäisi aina aika-ajoin pohtia mitä elämältään haluaa, millaista elämää haluaa elää. Toiset tekevät sen hiljaa mielessään ja toiset sitten reagoivat ja oireilevat enemmän, ja se näkyy ulospäin ja vaikuttaa ympärillä oleviin ihmissuhteisiin.
En usko, että meillä on varsinaisesti avioliittokriisi, vaan miehen henkilökohtainen kriisi, joka vaikuttaa myös parisuhteeseen. Toki henkilökohtaisen kriisin seurauksena mies voi todeta, että ei halua jatkaa avioliittoa ja löytää näin elämälleen toisenlaisen suunnan, ja hänellä on siihen täysi oikeus. Ja en itse voisi edes kuvitella jatkavani parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua sitoutua ja joka ei minua rakasta.
Jotain artikkelia tuossa vähän aikaa sitten luin ja siinä oli mielestäni hyvin määritelty rakastaminen.
RAKASTAMINEN = VETOVOIMA + KIINTYMYS + SEKSI
Korttitalo sortui. Kaikki meni tänään rikki. Mies on juonut salaa. Lapset tietää. Mies lähti kaverin luo vetämään perseet. Taitaa olla tämä parisuhde nyt totaalisesti loppu. Nyt saa mies lähteä ja etsiä onneaan jostain muualta. Tämä oli tässä. Nyt on itsellä voimat ihan loppu ja kun asiat tästä selkenee viikonlopun aikana, niin kerron miten menee.
Voimia kovasti Önninen <3 tiedän miltä tuntuu kun kovasti uskoo ja toivoo, valoakin pilkahtaa tunnelin päässä, mutta sitten toinen vetää maton alta. Olen tosi pahoillani puolestasi.
Sinä pärjäät. Ihan varmasti. Nyt tuntuu siltä että elämä loppui tähän, mutta todellisuudessa tämä on täysin uuden elämän alku. Sinun elämäsi alku.
Täällä ollaan ja kuunnellaan kun sitä kaipaat. Tsemppiä vielä viikonloppuun!
Tää on paskinta, kun ei saa nukuttua. Tai kyllä sitä nukahtaa, mutta lyhyen unen jälkeen herää ja sitten ei saa unta, kun alkaa ajatukset laukkaamaan. Siksi nyt tänne kirjoittelen.
Mies on muuttamamassa muutaman päivän sisällä pois. Laittoi eilen erohakemuksen menemään. Tää luopuminen on kyllä hiton vaikeaa, vaikka en todellakaan halua, että jää. Nytkin kitannut koko illan kaljaa ja nyt kuorsaa humalaansa sohvalla pois. Mö haluan takaisin sen miehen, joka tuo on joskus silloin hyvinä aikoina ollut. Mutta tiedän, että se ei ole mahdollista. Mä haluan, että joku herättää mut tästä saatanan painajaisesta!!!
Kun tästä viikonlopusta selviän, niin hakeudun työterveyden kautta psykologille. Viikonlopusta selviän läheisteni tuella <3
Hienoa, että sulla on läheisiä tukena ja tuo psykologin pakeille hakeutuminen on varmaan avuksi.
Kumman nopeasti miehesi on lähdössä… Minne? Voisiko hänellä kumminkin olla sivusuhde ja hän muuttaa tämän luokse? Asian salaaminen ja jonkinlainen jaakobinpaini kumman hän valitsee, voisi selittää pitempän jatkunutta ristiriitaista käytöstä ja lisääntynyttä juomista. Jos mahdollinen uusi seuralainen joisi itsekin reippaammin, kumppanin vaihtaminen voisi alkoholiongelmaisesta tuntua täydelliseltä ratkaisulta.
Oli niin tai näin, sinulla on varmaan vihainen ja hyväksikäytetty olo monin tavoin. Toipuminen kestää varmasti pitkään ja joudut kokoamaan itseäsi kauan… mutta jonain päivänä olet taas ehjä tai ainakin ehjemi kuin juuri nyt… ja ehkä joskus tämä ero saattaa näyttäytyä tärkeänä käännekohtana sinullekin, kohtana josta alkoi uusi parempi elämä, vaikkei se nyt siltä missään nimessä voi tuntua, eikä tarvitsekaan.
Tuollainen yhtäkkinen hylkääminen on traumaattinen kokemus ja suoraan sanottuna vituttaa, ettei miehelläsi (niinkuin monilla muillakaan) ollut kykyä hoitaa asiaa toista kunnioittavalla ja arvostavalla tavalla. Siis vaikka eroaa tai jättää, senkin voi tehdä nätimmin ja pitää toisen kartalla, mitä omassa mielessään prosessoi.
