Jäin miettimään vielä, että mitä ne kärpäsentoukat tekee jos ei potilaalla ole sitä märkäkudosta minkä kimppuun käydä? Niillä kuitenkin on ne negatiiviset puolensakkin… Luulisin että silloin ne eivät ole toukkia sitten alkuunkaan? Entä jos toukkalaji valitaan väärin märkäpaiseeseen nähden?
Joko ne huru-ukot siellä neuvostossa sai asiat selviksi ja toimintastrategian sinulle aikaiseksi? Kun nostat sitä “värähtelytaajuuttasi” (joka onnistuu vain lopettamalla se etanolin ja ressun litkiminen) niin voin kertoa muutamia hassuja juttuja siitä “kolmannesta silmästä” ja miten sen kanssa oikein pelataankaan :mrgreen: Turha siitä nyt on puhua kun kompuutteri siellä päässä ei kykene purkamaan signaalia oikein. Ei ne lailliset litkut siellä kaupoissa varmaan turhan takia ole?
Jos otetaan case Narkkitehti, niin käytössä oli vuonna 2014 kahdenlaista eri toukkalajia, eli etanoli ja DXM. Viiinatoukat söivät muutamalla hoitokerralla karkeamman sairaskudoksen. Jokaisen hoitokerran jälkeen Narkkis oli huonossa hapessa, ja kuivatteli hetken katkohoidon kautta. Hoitoa toistettiin vielä muutaman kerran, jonka jälkeen toukat poistettiin ja ryhdyttiin pitemmälle vesilinjalle. Joulukuussa Narkkitehti vielä kokeili tyhmää uteliaisuuttaan etanoli-toukkia vaikka haava oli vielä paranemisvaiheessa, eikä tarvetta viinatoukille enää ollut.
Antabus-antibiootti reagoi toukkiin siten että Narkkis oksensi verta koko yön ja oli todella heikossa hapessa. Etanoli-toukkia käytettiin seuraavan kerran vuonna 2015 maaliskuussa, jolloin niistä ei ollut hyötyä, pelkästään huonoa oloa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Huhtikuussa Narkkitehdille valkeni että on parempi jatkaa Antabus-antibiootin käyttöä, jotta paranemisprosessi saadaan viedä loppuun. Tavoitteena olisi tipaton vuosi 2015.
Joulukuussa 2014 otettiin käyttöön toinen toukkalaji, DXM, joka onnistuneesti poisti ripeällä aikataululla hienovireisemmän sairaskudoksen. Hoidon päätteeksi monenmoista psyykkistä energiaa vapautui, ja aikaansai maanisen psykoosin, ja kuukauden päästä rajun influenssan sekä keuhkokuumeen. Helmikuu 2015 vietettiin hengityskoneessa nukutuksessa, jolloin keholle annettiin täysi rauha integroida uudet energiat sekä päästä eroon vanhoista.
Maaliskuun jälkeen dexmitoukkia on kokeiltu uudestaan monenmoista kertaa, erittäinkin vahvoilla annoksilla, mutta vaikuttaa siltä että toukat kieltäytyvät syömästä mitään muuta kuin hyvin spesifistä kudosta, joista oli päästy eroon jo edellisvuoden puolella. Tämän vuoksi pitää päätellä että erinäiset toukkalajikkeet voivat olla terapiassa, tai sen jälkeen käytettynä pahimmillaan joko hengenvaarallisia, tai sitten hyödyttomiä.
Sain helpotusta rahapulaani 
. En kerro mistä/miten, mutta en mä kuitenkaan mitään pahojani ole tehnyt 
. Nyt voikin taas elellä vähän leveämmin(Vitun leveästihän tässä elelläänkin aina, juu :mrgreen: ) ja ryhtyä vaikka ryyppäämään jälleen. Ei sentään vielä tänään, kun pitäisi terapeuttia nähdä. Luulen, että sekin on positiivista. Yleensä se on ollut.
Jo 6 viikkoa ilman tippaakaan viinaa eikä tunnu missään. 
Päivittäinen kaksi koria kaljaa tasoittaa viinanpuutetta kummasti? 
Krapulasta alkaa selviintyy, työpäivä meni mainiosti ja harvinaisen nopeesti :mrgreen: Kämppää siivoten viikonlopun jäljiltä, lonkeron ja ryynien voimalla 
Mä alan herääämään ja aktivoitumaan. Tais olla aamulla vaan liian aikaisin herännyt ja siksi niin kiinnostumaton kaikesta, kun olin hereillä vielä siinä aamu 5.00 aikoihin sängyssä. 
^ No hyvä, päivä onkin kohta ohi.
Meikän tautinen ja tieteellinen kasvikokoelman kerrytys ja sisustushinkkaaminen on viimeinkin finaalissa.
15 kukkasta/puuta käsittää tämä syksyltä aloitetun ja tietämättäni rakennetun puutarhan kokolaajuus loistossaan.
Päihdyttäviä kasveja on vähän, enkä hae näistä tiloja nuolemalla lehtiä tai syömällä kasvustoa. Joo, oli se urakka ja
toi loputon souvaaminen on meleko kovaa hommaa, eikä alan huiput ja tavistenkin parhaat ole syyttä miehiä. 
offia: Keikan päätyttyä Lähi-Idässä olin aikanaan ysärillä Israelin ja Jordanian rajan tuntumassa vastaavissa hommissa :mrgreen: Yksi merkittävä havainto oli sen viherpopulan, jota siis oli ympäri maapalloa, asevastaisuus ja ymmärtämättömyys armeijan merkityksestä yhteiskunnassa, mutten enempää niitä sivarihörhöi (useassa maassa ei tosin edes ole yleistä kansanarmejapakkoa) alkanut kouluttamaan, tämä siis ennen paluuta fakin ison laman masentavaan finskeihin ja kunnon dokun nousujohteista uraa…
Mitäs viidakkoa sä siellä ylläpidät? Ei ihan mielenkiinnosta, minkälaista kasvajaa sieltä löytyy? Meillä kasvaa ainoastaan kissoille tarkoitettu ruoho, jota ne syö ja oksentaa karvapalloja pihalle. Tällasessa eläinkodissa jossa kissat saa tehdä ja mennä minne lystää olis melko rajallinen se viritelmä mitä uskaltais kasvattaa. Miehen isoäiti osti meille kerran yhden kasvin, mikä oli kissoille turvallinen. En muista mikä se oli, mutta sen kävi huonosti. Mummo oli rakkaudella sen kasvattanut valmiiksi, niin kissa nyppäs sen suullaan yhdellä otteella irti ruukusta, yritettiin se uudestaan istuttaa, mutta kissa kävi uudestaan nyppimässä sen irti. Se koitui sitten kasvin kuolemaksi. Se siitä viherpiipertelystä sitten meillä…
^ Pari hopeaköynnöstä alkutaipaleella, kolme vehkaa; viiri-kirjo-palmu ja pari metrinen kultaköynnöstoteemipaalu,
kissus, pennimuori, traakki, murattiaralia, bonsai- ja sutipuu sekä tuoksuköynnös, juoru ja limoviikuna, joka ei mua rakasta. Neljä kuollutta, mutta ne oli vahinkoja, kun muorinkukka dokas itsensä koomaan ja delas poijes elettömästi jned. oikees gardenis pitää tulla vähän ruumiitakin, kun osa oli täyspäiväisiä märkäjuoppoja vailla halua toipua vetreeseen kondikseen. Onko tämä harrastus ? eihän niitä tartte kuin kastella säännöllisesti ja harkitusti suihkutella. Douppiputkiloa viikon välein kasvuaikana. Pointtina on tasapainon hakeminen kosteutuksessa, jota en densona koskaan löytänyt. Sisäilma on parempi ja näyttää paremmalta ja kyllä tämä on rauhanteko ja edistää… jotain… emmä niille puhu, siksi on koira. ja sen kaverit ja niiden emännät. Juu kissojen kaa on vaikeempaa tuo vihertoiminta, vaan kai siihen konstit ois. Useimmat kasvit ovat myrkyllisiä ja ihmiset saapi iho-oireita, ja syömällä pahempia. oon oikeesti kovan kuoren alla vieläkin kovempi, meinaan luonnonrakastaja.
Antibiootti kuuri ohi, vatsa kiittää. Kotipisaa meinaan ny syödä, sitä uutta jossa päällä taikina siivuja ja lihaa+pepperoonia, joku kastike purkkikin tuli mukaan. Liemiruualla oltu pariviikkoa, paino ei ole kumminkaan pudonnu kuin reilun kilon. Pitäisi pitää tässä tai vielä pari kiloa pois, diabetes lääkäri tykkäisi.
Saivat ton NSA:n häiritsemän plinkin taas skulaamaan… ku ei netissä oo koskaan mitään muuta…
Joku nuhanenä vaan kaatanut tän, koska se on niin helppoa, mutta todellista syytä en tiiä, ehkä katkeruus jostain…
Tässä sitä vain on pärjäilty jokunen päivä lääkärin määräämiä alhaisemmilla benzoannoksilla, eli käytännössä 2-3 mg klonatsepaamilla päivässä ja joskus iltaisin 20 mg tematsepaamia. Vähän rauhoittaa yöksi, vaikkei mulla varsinaisesti unilääkkeenä toimikaan. Ei ole tehnyt edes hirveän tiukkaa, vaikka aluksi tuntui nihkeältä. Tässä uskaltaa jopa dokata, kun ei ole liikaa ryynejä alla sekoittamassa kuuppaa entisestään. Tänään olen ihan tarkoituksella jättänyt benzot tyystin ottamatta. Ei voisi enää nykyään vähempää kiinnostaa ryynikännissä riehuminen 
.
Meinaatko siis riehua ihan vaan perinteisessä kännissä? 
^ Jep . Toivottavasti en kuitenkaan riehuisi kovin pahoin, kun kyllä se viina pelkiltäänkin monen pään, mukaanlukien minun, ihan riittävästi sekoittaa. Aika hurjaa arpapeliähän se on, mitä typeryyksiä mahdollisesti kännipäissäni keksin, mutta kyllä mun pahimmat känniriehumisenikin ovat iän myötä rauhoittuneet, eli joka kerta homma ei mene joksikin putka- tai sairaalareissuksi, enkä välttämättä jaksa edes ihan liikaa rähistä ja tapellakaan.
No ei ollu reikiä hampuleis eikä ees hammaskiveä… joo…
Raahasin fillarin lähimpään korjaamoon - kannoin sitä n. Kilsan verran olkapäällä, kunnes sattumalta törmäsin pyöräilijään, jolla oli välineet ketjun katkaisemiseen ja vaihdehässäkän irrottamiseen. Loppumatka meni taluttaen. Solidaarisuus <3
Vappu vietetään miellä selvinpäin. Juon tässä aamukahvit ja menen kauppaan ostamaan ainekset tonnikalapiirakan tekoon ja salaattiin lisukkeeksi. Mies on niin ihastunut siihen, enkä voi kieltää etteikö se mullekin maistuisi . Siihen keksin vielä lisätä purjon sekaan murskattuja oliiveja, niin hyvää tulee. Halpaa kun meillä on tonnikalaa jäänyt varastoon ja pohjan teen itse. Nopeasti vielä valmistuu. Hyvä diili niin sanotusti!
Positiivista on myös toi värkkäys ja että mulla on edes jotain kiinnostuksen kohteita nyt, kuten tuo jonkunlainen ruoanlaitto välillä. Eläminen on halvempaankin siten.
Hahaa, niin täälläkin. Edes dexmiä ei oteta. Tässähän pitää alkaa kohta keräämään voimia krapulaisten plinkkiläisten vaikerruksen mollaamiseen, kunhan he tuossa heräilevät kuolleista kolmantena päivänä! 