Kyllä se GT voi nousta huomattavan ylipainonkin takia vähän koholle, mutta sen nyt näkee ihmisestä heti päällepäin jos se siitä johtuu.
Mä alotin myös masennuslääkityksen, oli vaan pakko. Elämäntarinaa laitoin vittumaista ketjuun, kun siellä oli sairaudet olleet puheenaiheena muutenkin.
Typerä oma kirjoitelma, joka soii tähänkin hetkeen:
Loputtomalla totuuden ristiretkelläni
minä annan anteeksi ja loukkaan itseni uudestaan
kukaan ei osaa vastata
mutta minä tahdon lopullisen totuuden
ehkä sinä tahdoit kuolla
niin kuin tahdoit elää
sitä ei tarvitse selitellä
Joo mun täytyy yrittää varmaa mennä suihkuun ja nukkumaan hetkeks.
Miten Nuivalla menee ja muilla?
^Kukaan ei sinua siitä ratkaisusta moiti, itse olisin tehnyt tasan tarkkaan samoin. Ei kysymystäkään.
Kyllähän tämä lääkitys toimii, kuten arvata saattoi. 0,1g aamulla naamaan ja kaikki melu ja hälinä katoaa mielestä. Voi vaan suorittaa putkinäkö päällä.
No se on hyvä kuulla.
Nyt ei muuta ku tiukalla itsekurilla eteenpäin, niin homma on ok. 
Tsemppiä jatkoon ja siihen suorittamiseen…
Ja Lucrelle, älä nyt honey enää murehdi tai selittele tuota omaa lääkintääs.!!
Tossa tilanteessa jokainen meistä tekis ton valinnan, eikä sitä edes tartte perustella ku se on niin selviö.
Ja jätä meistä muista huolehtiminen hetkeks taka-alalle, ja keskity vaan miehes kans yhdessä siihen, et saatte hänet kuntoon.
Kyllä me muut täällä selvitään aivan saletisti…
Joo, eikä se musta tuntunut edes mitenkään väärältä. Mietinpä vaan itsekseni, että jos elämä tollasilla paskasäkeillä paiskoo, niin potkitaan paskat pihalle elämästä ja annetaan sille edes jotain syytä paiskoa sitä sontaansa. Kyllä se taas osaa tarvittaessa yllättää, ajaa ohitse hevosvaunuilla täynnä paskaa ja paiskoo sieltä jotain paskapommejaan meitä kohti.
- Ehkä te olette jo tottunut tähän mun outoon kirjotustyyliin… Mä jotenkin tein itseäni helpottaakseni mielessäni “elämästä” persoonan, eli jonkun kusipäisen ihmisen, jolla ei ole muuta kuin mieltymys paskaan ja sen kylvämiseen. Joskus kyllä tuntuu, etten mä ihan terve ole, muttta… What ever makes you happy, can´t be that bad…
Mun olo on vähän ailahteleva. Parempi mieliala kyllä, mutta mä liikutun tosi herkästi (mitä mä kyllä teen usein ihan selvänäkin). Nyt toki tämä vaan korostuu.
Onneks mun psykiatri on jo niin tottunut mun sooloiluun, kun siellä kävin niin vein sille joululahjan, koska en näe sitä ennen Joulua niin siinä kun lähtiessä halusin sanoa hänelle pari sanaa. Lähinnä sen, että hän on ollut upea lääkäri mulle ja mukana auttamassa kaikenlaisissa elämäkriisessä jo yli 20 vuotta. Tiedän, että joka työpaikalla saadaan helposti asiakkailta paljon kuraa vastaan. Siksi mun oli tärkeä muistuttaa edes kerran vuodessa, että hän on hyvä työssään, empaattinen ja selkeästi antaa sen kuvan, että haluaa oikeasti auttaa ihmisiä. No siinä kesken puheen, mulla alkoi taas silmät kostumaan ja piti vaa sanoa että nyt mun pitää mennä kun mä liikutun ja alan taas itkemään.
Meillä on tollanen lähiapteekki, jossa on suunnilleen yks ukko vaan töissä, ja sen kanssa vaihteleva henkilö. Me tosiaan käytetään aina sitä apteekkia jos mahdollista, koska se mies on niin mukavakin. Niin sillekkin olin myös laittanut joululahjan. Suklaata ja sellisia herkkuja lähinnä, mutta mulle tuli niin hyvä mieli muistaa noita ihmisiä. Kokemuksesta tiedän, että asiakaspalvelu ei ole mikään maailman helpoin työ. .
Eli toivottavasti heitä vähän ilahdutti mun eleeni ja kyllähän mä uskon, että jokainen joskus haluaa tuntea utsensä tarpeelliseksi ja saada kuulla jotain positiivista ja kokea sen tunteen, että joku muistaa mut. Siis ulkopuolinenkin, eikä vaan ystävät. Mun kun ei todellakaan ollut tarkoitus osoittaa muuta kuin ystävällisyyttä heitä kohtaan ja mun mieskin oli mukana… Eli kyseessä ei todellakaan ollut mikään perverssi ahdisteluyritys. Hyi vittu… Niitäkin sai työelämässä kuunnella aivan riittämiin.
No niin… Näyttäisi siltä että vaikuttava aine on kääntänyt ajatukset vähän parempaan suuntaan, ihan hyvä.
Kiitos Zeus-kulta! Te varmaan selviättekin, mutta mun näköjään täytyy oksennella näitä aivopierujani tänne vähän. No joo, ei ihan totta miehestä pidetään huolta ja muutenkin pitäisi illemmalla nähdä ystävää. Se on nyt lääkitys päällä hetken ainakin, ja se on ihan ok, koska Zeuskin niin sanoo <3. Mulla on jo parempi olo - kiitos taas teidän kaikkien ja nyt sinne suihkuun viimein. miu miu
Muuttui kummasti aikeeni tässä ketjussa… Kyllä tulee vielä sekin aika, kun siirrytään raitistumaan, mutta. Vaikea selittää, mun mies ja minä pelätään molemmat, mitä meille tapahtuu tulevaisuudesa. Taas keskiviikkona koe. Mä Pelkään, mikä miehellä on, helvetin rankkaa tää on ollut hänelle. Nyt sen vasta tosissaan näkee.
Siksi me vedetään kaikkea, ihan vaan unohtaaksemme. Koska emme voi kumpikaan selvinpäin oikein keskittyä mihinkään. Epämääräinen paha olo. Sit tuli fiilis, että onko sillä väliä viikko vai 2, jos kohta saattaa kuulla jotain ihan helvetin kamalaa loppuelmään vaikuttavaa. Tai saa kuulla, mitä tai mitä kaikkea se voi olla on vain kysymyskerkki.
Anteeksi valitukseni. Jotenkin tuntuu, ette juuri saa edes kirjoitettua muhiin ketjuihin, kun nämä mun puolisoni sairaudet, testit ja kokeet pyörivät meidän molempien pään sisällä. niin että ei jaksa elää selvänä.
^No kyllä mun ja varmasti kaikkien muidenkin mielipide tohon on se, et älä/älkää nyt murehtiko niitä erinäisiä substannseja mitä sattuu menemään.
Jos jokin teidän oloa helpottaa yhtään, niin se on sillon ok. Mut tietty toivon et “turvallisesti” helpotatte oloanne, mut en saarnaa ja kyl sä tiedät mitä teet/teette. 
Mut viettäkää vaan yhdessä aikaa ja olkaa toistenne tukena, pidetään peukkuja ja toivotaan, ettei mitään vaarallista sieltä mieheltäs löytyis.!!
Tsemppiä teille molemmille, ja yrittäkää jotenki löytää niitä positiivisia asioitakin, vaik hankalahan se tossa tilanteessa on sellaisia yrittää ajatella…
Voimia vielä kovasti täältäkin! <3 Kuten Zeus tossa sanoikin, niin ei kukaan tässä tilanteessa kelaa, että oletko nyt raitis vai et.
Joo, sori ameebatasoa oleva viesti. Karsea flunssa ja kurkkukipu päällä, mutta halusin nyt kuitenkin jotain kommentoida tueksi.
Mulla on edelleen pysynyt päihdykkeet poissa niin kuin pitääkin, ja lisäksi olen tässä huomannut että pystyn ensimmäisen kerran yli 12 vuoteen tekemään normaalin pituista työpäivää… En oikein keksi muuta selitystä tuolle työkyvyn palautumiselle, kuin että Ketipinor-lääkitys tehoaa oikeasti (toisin kuin aiemmat neuroleptit) ja hermot kestävät sen takia aiempaa pidemmän ihmisten ilmoilla olemisen.
…
Kirjoitetaan tänne, kun asiaa täällä vatvottiin. Lopetin sen “lääkinnällisen” piripelleilyn pariin päivään. Noista hyvinkin pienistä annoksista tuli yllätys yllätys niin hyvät olot, että hyvin todennäköisesti olisi mopo karannut ennemmin tai myöhemmin. Toisekseen, minun on pakko käyttää autoa päivittäin. Vaikka joskus ajelin tuolla vuositolkulla pöhinöissä, niin eipä tuo järin hyvältä tällä iällä tai järjellä tuntunut. Yleisesti fiilis tuntuisi olevan nyt huomattavasti parempi, joten jatketaan ketjun henkeen sopivalla linjalla.
Mikä Lucrezian tilanne nyt? Miten menee?
^ Hienoo Nuiva, pienet maistiaiset silloin tällöin tekee varmaan ihan hyvää, mutta jatkuvassa käytössä mistä tahansa katoaa maku.
Kiitos taas kaikille! Kaukanapoissa: Eihän sitä ikinä voi olla toisen tukipilari, mulle merkitsee että jaksatte kaikki huomioida omienkin ongelmienne seassa. Miten solmussa sulla on asiat? Mä lähetän täältä sulle virtuaalihalin ja jaksamista hon!
Hienoa Nuiva! Mekin ollaan tässä nyt oltu ilman jonkin aikaa, ensi vuoden puolella loppuu tämä idiotismi kokonaan. se on uuden vuoden lupaukseni.
Kaikki on vielä aika sekaisin, erilaisia kokeita tehty. Lääkäriaika, jossa kaikki paljastetaan on vasta parin viikon päästä. Näyttää taas siltä, etteivät lääkärit saa selkoa mikä vittu tässä vaivaa. Sairasloma jatkuu 6 viikkoa varmaan yhteensä. Mies ei jaksa juuri mitään tehdä.
Mitään ilmoitusta koepalojen sisällöstä ei ole tullut, mutta olettaisin että jos sieltä syöpää olisi löytynyt niin Suomen kaltaisessa maassa otettaisiin potilaaseen välittömästi yhteys hoidon aloittamiseksi. Eli näyttäisi siltä, että jotain helvetin tulehdusperäistä ja immunologisesta sairaudesta olisi kyse.
Kokeista ei ole tullut vastauksia, sydän jonkun verran laajentunut, mutta ei sydänvikaa eikä rakenteellista vikaa. Ilmeisesti (lääkärin veikkaus) sydämen laajentuminen, liittyy tulehduksiin. Sikäli kun 4 kk sitten se oli normaali. Arvatkaa ottaako näistä selvää, kun yrittää itse kannasta lukea, lääkäri sanoo vastaanotolla kokeita tehdessään toista ja kannasta luet myöhemmin, ettei se nyt olekaan ihan niin hyvä juttu kun lääkäri antoi ymnmärtää.
No, me ollaan nyt totuttu tähän että odotetaan kunnes tulee se kunnon lääkärin aika joka voi selittää, että mistä vitusta on kyse, vai kävikö taas niin ettei se vieläkään selvinnyt.
Ollaan kuitenkin päästy siitä pahimmasta pelosta, koska muuten olisi jo kuulunut jotain tännepäin. Yritetään mennä eteenpäin.
Halit ja voimia kaikille!
Toi Kanta kääntyy mun mielestä tällaisissa jutuissa itseään vastaan. 
Sieltä kun pääsee lukemaan kaiken ihan niin kuin asiat ovat, eikä lekurit sinne tietenkään voi asioita kaunistellakaan. Toisaalta noi tulosten kertomiset kai vaatii lääkäriltäkin aika paljon. Taannoin tuli Yleltä joku dokkari, jossa käsiteltiin sitä, että huonojen uutisten raportoiminen potilaalle on aika hankalaa. Monet lääkärit huomasivat siinä, että tapaavat potilaille kaunistella asioita, vaikka päässänsä olisivatkin asioista hieman eri mieltä. Mutta kai sillä positiivisella asenteella oikeasti on merkitystä hoitomyöntyvyyteen, kukapa nyt jaksais muutenkin sairaana tulla hoitoihin, jos paukautettaisiin heti alkuunsa, että sä et muuten tästä hyödy. Onhan siinä toisaalta sekin, että mikään ei lääketieteessä ole 100% varmaa melkeinpä, ihmeparantumisiakin tapahtuu, niin ei kai tuollaisia olisi edes kauhean eettistä laukoa.
Multa kyllä toisaalta piilotettiin Kannasta tekstit, kun olin luomen poistossa. Ne tulivat vasta sitten näkyviin, kun koko keissi oli taputeltu. No jaa, kai se mun tk-lääkäri tiesi, että luulotautiselta hullulta kannattaa piilottaa vastaukset ennen kuin on ne selkokielisesti kertonut puhelimessa. 
Kyllä mä jotenkin uskon, että jos syöpä olisi, niin tulokset kerrottaisiin heti, kun siitä olisi selvyys. Ainakin joku keuhkosyöpä olis kiireellinen, kaikkihan ei ole sen sorttisia syövistäkään, että vaatisivat akuutteja toimenpiteitä. Joka tapauksessa toivotan jaksamista tohon odotteluun ja, että olis joku sellainen vaiva, jonka saa hoidolla kokonaan pois!
Mä olen miettinyt tota aivan samaa. Siis kanta tavallaan kääntyy itseään vastaan. Esim. sieltä me luettiin ennen lääkärin vastaanottoa jo alussa, että mikä sairaus oli kyseessä ja nähtiin tulehdusarvot, jotka oli paljolti yli sadan. Siis silloin, kun luultiin että kyseessä oli vain yksi sairaus.
No, toivotaan nyt vaan että se sairaus selviäisi ja olisi jotenkin hoidettavissa.
Muuten elämä menee eteenpäin. Mies on edelleen täysin voimaton ja mä olen ollut myös. Nyt tänään yritin saada vähän aikaiseksi asioita, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä. Olin monta päivää sen sydänlääkärin jälkeen henkisesti ihan loppu ja pääasiassa nukuin.
…
Eihän se pettämistä ole ja tietysti tossa on morkkistakin mukana nyt tänään (epäilen), mutta kertoohan se siitä että et ole päässyt yli entisesti. Aikaahan se ylipääseminen ottaa, ihan helvetisti. Toisinaan tuntuu, etteivät ihmiset pääse lopullisesti entisestään eroon koskaan, toki tunteet haalistuvat ajan kanssa mutta silti.
En tiedä, kai ihminen tekee sen mitä tarvitsee tehdä, mutta se on vaan niin surullista. Tuntuu että moni suhde ei kaadu siihen, ettei rakkautta olisi, vaan johonkin muuhun. Se tuntuu musta jotenkin väärältä, tuntuu että jos rakkautta on, niin eikö asioita pytyisi selvittämään, mutta eihän se näin ole.
Voimia sulle Kaukanapoissa!
…
…
Siis heivasiko exäsi sut koska on itse masentunut, vai koska sä olet masentunut? Siis ei ole pakko vastata, mutta molemmat tuntuvat aika omituisilta sknaarioilta. Toisaalta nyt jos lähdetään miettimään, että toinen heivataan siksi että masentuu (oli kyseessä sitten kumpi tahansa puolisko) niin voiko suhteella olla tulevaisuutta, jos ajatus on että sairauden takia erotaan? Sitten tulee mieleen, että ihmiset keksii kyllä kaikenlaisia tekosyitäkin käytökselleen, mutta varmasti tunnet ihmisen sen verran että tiedät onko siitä kyse vai ei.
Kaukanapoissa: Kiitos sanoistasi, mullekin merkitsee sanat, vaikkei mitenkään livenä tunnekaan. Välillä kyllä ihmetyttää tää elämänmeno, tuntuu toisinaan että elämässä kerääntyy paskamyrskyä toisen perään. Aika universaalisti vielä jokaiselle, ainakin jokaiselle meistä.
Juuri kun päästiin jonkunlaiseen “hetken harmoniaan” tän mieheni terveysasian kanssa, niin kyllä - uusi paskamyrsky odotti jo nurkan takana. En tiedä miten vitussa siitä selvitään. Mies oli kyllä niin vitun paskana eilen, että veti sellaset meiningit että on nukkunut nyt päälle 12 h putkeen. Katson parhaaksi antaa hänen toipua järkytyksestä, koska tämä nyt on taas pidemmän ajan prosessi…
Itse taidan hakea kohta kaljaa, vituttaa sen verran. Halit kaukanpoissa! koitetaan pitää päämme kasassa ja itsemme hengissä! <3