^Tota, kaukanapoissa oliko se teidän ero sit vaan sun puolelta tullu, ja exäs ei olis halunnu suhdetta katkaista??
En muista ootko asiasta täällä jo kertonu, vaik luen joka päivä kaikkien uudet postaukset.
Mut sori jos olet jo asian “avannu” ja on menny mulla ohitse…
Mut niin, jos sulla on edelleen tunteita häntä kohtaan, ja sä olit se joka halus lyödä “pelin poikki” niin olisko mahdoton ajatus ns. kelata nauhaa taaksepäin, ja kokeilla uudelleen…??
Vai tuliko niin isoja asioita teidän välille, ettei enää asioita saa korjattua vaik haluisitkin?
Jotenki saa sun postauksista sellaisen kuvan, et se tehty ratkaisu ei olis ollukkaan se kaikein “järkevin”…?
Mut kunhan mutuilen, olin itte tossa samassa tilanteessa tässä viime keväänä, niin sillä kyselen kun ns. “läheltä liippaa” omaa elämää…
Edit. Lucre honey ehti väliin, niin kysytään näköjään samoja asioita, mut ei kai se haittaa…
Zeus sai mut tossa ajattelemaan… Mä olen ollut varmaan “masennuslomalla”, kun tää on tapahtunut, joten en tiedä mitä on sattunut ja miksi. Oli asia miten tahansa, niin mun ei ole tarkoitus syyllistää ketään. Joskus mä kirjoitan vähän ajattelematta, ehkä siksi että mulle itselleni on niin tärkeä pysyä puolison rinnalla, kun on vaikeaa. Yhtä lailla kun puolisoni on pysynyt mun rinnallani vaikeina aikoina. Tähän täytyy tietysti lisätä, että silloin suhteen täytyy toimia niin, että asia on molemmille selvä. Eli että kummallekaan ei tuota ongelmia, se että toisella tai itsellä on ongelmia.
Ja Lucreziahon saa mutuilla ihan niin paljo kun haluaa, you know that i respect you and what you say…
Eli suomeks, oot ollu niin paljo mun tukena ja auttanu oikeesti monessa kohtaa näkee asioita eri kantilta, et arvostan sun neuvojas tai vaik niitä “mutuilujakin”
Voi kiitos kultapieni! Tuntuu kivalta, että joku arvostaa ja tykkää! Olethan sä Zeus yksi mun lempikäyttäjä myös, mutta nyt menee niin sokeriseksi että. Toisaalta, ihan live elämässäkin, olen menettänyt sen verran läheisiä, että mainitsen usein läheisilleni, että rakastan heitä. Kuulosta oudolta sikäli, etten nuorena olisi sellaista voinut sanoa. mutta aika, elämä ja kaikki kai muuttaa paljon.
Tähän kuuluis sellanen “punaistun hymiö” mut ei toi surullisen näköinen plinkin “punastuin hymiö”.!
Mut joo, mulla on kans sellainen ajatusmaailma nykyään, et mieluummin sanon läheisille et “kiitos kultaseni” tai “olet rakas” tms. niin kauan kun voin, kun on täs tullu huomattua se karu totuus, ettei kukaan meistä tiedä millon ne päivät vaan yksinkertaisesti loppuu kesken…
Mieluummin sanon lapsellenikin “liian” monesti ton, kun se et tulis tilanne jolloin jotain jäis sanomatta…
Nimenomaan… Mikään ei tunnu niin sairaalta, kun seisoa ruumishuoneella läheisen avatun ja kiinni ommellun vartalon vierellä ja pyytää, että jos hän vielä kuulee sinut, niin tulisi kertomaan että kaikki on hyvin.
Raitis en ole, mutta mutta aion olla, muutaman viikon sisään, ehkä.
Tunneköyhä tai aidon tietämätön mitä masennus on, olen valitettavasti törmännyt sellaisiinkin ihmisiin. Mulla on harvinaisen paskamainen olo, sellainen että jos saisin tästä luvan kanssa lähteä jakamaan ihmisille vähän surua ja masennusta, niin se voisi saada mut itseni jopa voimaan paremmin.
Olen kuumeessa, päätä särkee, kipeä, flunssainen, ilman päihteitä ja otsassani heiluu iso kyrpä. Voimia kaikille teille! Mä koitan levätä, kun en muutakaan jaksa.
^ Lepäile ja huilaa rauhassa, kunnon kauneusunet auttaa mihin vaan paskaan fiilikseen…
No ei ehkä mihin vaan, mut joihinki kuitenki. Mut tietty jos ei saa sitä unta, niin eipä se sit paljoa lämmitä…
Mut tsemppiä honey ja jaksamisia, ja myös sun miehelles!!
Kiitos Zeus! Olen nukkunut parin päivän aikana ton flunssan takia älyttömästi. Vaikka edelleen väsyttää, niin en saanut unta. Tai nukuin n. 2,5 h. Se oli tän aamun vittumaista versio, tän aamun positiivista versio on, että näin kivaa unta. Makasin snaipperina rakennuksen (ei sota-alueen) katolla ja napsin ihmisiä sieltäkäsin. Ajattelin vielä, että tää duunihan sopii mulle aikamhyvin. Saa rauhassa tehdä työnsä .
No, kun kerran en saanut unta niin nousin aamukahveja juomaan ja odottelen selvinpäin edelleen, että kauppa aukeaa. Muutama päivä sitten olin niin vammasen poikki ja väsynyt etten sinne päässyt aiemmpina päivinä. Selvinpäin jo kolmatta päivää.
Olet oikeassa kultaseni! Harmi ettei se väsymys,masennus univelka tee mitään positiivisia oireita, ainoastaan sen järjettömän kooman. Mä ostin olutta, sain perseeni raahauduttua sinne kauppaan yskien. Tekis mieli metaa, mutta en jaksa nyt tehdä mitään sen eteen. Lepään ja yritän saada lisää unta ja itseni vähän parempaan kuntoon fyysisesti ja psyykkisesti, jos tästä huomenna vielä viikonlopun saisi aikaan,
Tulipas morkkis eilisestä täysin turhasta kuosaamisesta. Lähinnä vaan vitutti jo vaikutuksen aikana. Kyllästyttää saman kehän kiertäminen himo->morkkis->normaali olotila->jne Päihtymisen jossain sosiaalisessa tilanteessa vielä ymmärtäisin, mutta päälle kolmekymppinen ihminen kuosaamassa yksin kotonaan on vaan surullinen näky.
^ Älä oo liian ankara, emmä tiedä onko sen ilosempi tai surullisempi näky oli sitten kaks-, kolme- tai viiskymppinen kuosailija kotosalla pyörimässä, en usko sellasiin “iässä X ihmisen pitäisi jo tietää/osata/käyttäytyä tavoin Y” -juttuihin. Sulla on täysraittius ilmeisesti tavoitteena, mutta voisko sitä lähestyä pikkuhiljaa? Juuri toi morkkistelu on oman kokemukseni mukaan se pahin este oikeastaan selvistelylle, päihteistä tulee sillon se kielletty hedelmä jonka haukkaaminen, kuten tiedämme, on makoisinta mahdollista nannaa, ja josta seuraa sitten sen häpeä ja itsensä soimaaminen. Kun taas jos koettaa olla itselleen armollinen että jaahas, nyt kävi näin ja selvä, enpäs ryve tätä asiaa sen enempää vaan päivä kerrallaan ollaan ja jos jossain vaiheessa tekee mieli taas päihtyä niin selvä, tutkaillaan sitä tilannetta sitten, eikä mollata itseä epäonnistuneeksi surkimukseksi heti kättelyssä, niin saattaa selvistely kummasti helpottuakin. Näin siis oman kokemuksen mukaan, hampaat irvessä en oo onnistu koskaan oikein missään mutta rennolla, rauhallisella ja sallivalla asenteella paljonkin kyllä.
Lisäksi voi miettiä tahtia – jos nyt tekee mieli kuosailla päivittäin, voi olla järkevää miettiä ensin vähentämistä kun kokonaan lopettamista (lähinnä siksi, että jos mieliteko on voimakkaasti edelleen olemassa, on repsahtaminen lähes varmaa). Vähentää vaikka kertaan viikko ensin, sitten kertaan parissa viikossa jne. Voi toimia, toki ei kaikille. Ite joskus tiiviimpää ryyppyputkea katkaisin rauhassa niin, että ensin viikkoon yksi alkoholiton päivä, seuraavaan viikkoon kaksi, sitten jo kolme jne.
Tsemppiä täältä Nuiva, Nyytyn sanoissa on asiaa. Mulla menee jo 4:s päivän ilman mitään (paitsi se 5 alkoholiannosta jotka join eilen, jotka aiheuttivat ainoastaan migreenin) joten jatkan tällä linjalla, himotuksia ei edes ole nyt kun on niin ihana flunssainen ja kuumeinen kunto, haluan vaan tulla terveeksi ja jatkaa ilman pysyttelyä.
ehti väliin, niin kysytään näköjään samoja asioita, mut ei kai se haittaa…
.
Päihtymisen jossain sosiaalisessa tilanteessa vielä ymmärtäisin, mutta päälle kolmekymppinen ihminen kuosaamassa yksin kotonaan on vaan surullinen näky.