Ensimmäinen päivä hetkeen kokonaan selvänä. Tästä se on lähdettävä. Olo ei ole kovin positiivinen tai elämänmyönteinen, mutta kuukauden päästä voi jo olla.
Muita raitistujia? Jään odottamaan katkerien kuittailuja 
Minä en ole moneen viikkoon ottanut mitään päihteitä. Meditaatio ja muut tervehenkiset asiat auttavat viemään huomiota pois pään sekoittamisesta, samoin pelaaminen ja koodaus tietokoneella.
Minäkään en ole ottanut ainakaan kuukauteen mitään laitonta päihdettä. Temgesiciä joo, mutten päihtymistarkoitukseen. Sekään tosin ei ole laiton, paitsi toki ilman respaa mulle kyllä. Enkä muista, koska olin kännissä. Varmaan syyskuun puolella?
Minkä sä lasket raittiudeksi? Entä, jos on esimerkiksi pakko lääkityksenä silloin tällöin käyttää bentsoja, niin eikö ihminen silloin ole raitis? Sehän on kunkin omasta näkökulmasta kiinni.
^Jokainen määritelköön sen raittiuden ihan itse. Mielestäni satunnaisesti pakottavaan tarpeeseen bentsoja syövä on raitis. Lääkkeen ja päihteen erottaa toisistaan annostelu.
Erittäin kannatettava ja valoa kohti menevä ketju!
Itse vasta pyrin juuri omanlaiseen absoluuttiseen raittiuteen. Canna on lääke ja bentsot jos se loppuu mutta kofeiinia ja teobromiinia menee satunnaisesti joten en pidä itseäni vielä “raittius-jumalana” :mrgreen:
Ps. Mielestäni päihteen ja lääkkeen eroa ei aina (vaikkakin tietysti yleensä näin on) erota annostelusta koska ihmisten vasteet on oikeasti joskus todella kummallisia ja lääkkeet niin erilaisia. Monia syitä ei edes tunneta…
Varasin ajan nuppilekurille. Jos nyt sitten terapian keinoin lähtisi purkamaan ongelmaa. Nekin rahat voisi tietysti syytää vaikka huumeisiin 
Hyvä aloitus Nuivalta, tsemppiä kovasti alkavaan bodymunkki-rutistukseen! 
Täällä raitistellaan kaffen, tupakin ja dexmin voimin. Lisäksi vielä maustamatonta rahkaa naamaan kilotolkulla niin vot, alkaa olemaan ravitsemukset kohdillaan! Saatana että osaa olla lihakset kipeenä kun pitää salilla vääntää rautaa. Tänään välipäivä punttikselta, pitää piparia painaa illalla vielä, eihän sitä mies ihan kaikkea jaksa, ellei vuorottele välillä! 
^^ Oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi terapiaa. Joojoo, en ole raitistunut, enkä muutenkaan parantunut tyystin ongelmattomaksi, kaikkea muuta, MUTTA päihteilyni on vähentynyt hurjasti siitä aiemmasta sekopäisestä ja itsetuhoisesta meiningistä, pystyin selättämään oppaririippuvuuteni toivottavasti loppuiäkseni(Tällä hetkellä ainakin vaikuttaisi siltä), nykyisin viihdyn paljonkin selvinpäin, elämänhallintani on minun mittapuullani suorastaan loistavasti lapasessa, elämäni hymyilee huomattavasti enemmän, kuin murjottaa ja kaikki pienet vastoinkäymiset eivät ole maailmanloppu, vaan osaan käsitellä niitä hyvinkin rauhallisesti ja hedelmällisesti 
. Muista kuitenkin, että terapia ei ole todellakaan mikään simsalabim! -temppu, että pari kertaa käydään shrinkillä, joka kertoo helpot ratkaisut ongelmiin, vaan kyseessä voi olla hyvinkin pitkä ja kivinen polku, joka ei aina ole herkkua, vaan voipi olla hyvinkin raskas prosessi ja tuntua aluksi todella pahaltakin, kun kaikki paska alkaa nousta pintaan. Suosittelen silti ehdottomasti, vaikka kuinka olisi Plinkin sääntöjen vastaista :mrgreen: 
.
Kompataan vahvasti kokemuksen syvällä rintaäänellä ja annetaan vielä kirjavinkki (julkaistu tänä vuonna), että ollaan perillä mistä puhutaan (Tosin onhan niitä muitakin koulukuntia ja erikoistekniikoita aina tarpeen mukaan sekä kaikilla on lupa valita terapeuttinsa/“tulokulmansa” itse):
Tämä on hyvä ketju. Kiitti Nuiva!
Mä en ole tällä hetkellä raitis, ostin pikkupullon rommia “flunssalääkkeeksi”. Taitaa jäädä siihen koska oon sen verran kipeenä että ääni meinasi lähteä pariin otteeseen duunissa, jossa puhun siis aika paljon päivittäin.
Anyway, raittiutta kohti itsekin pyrin. Lääkkeeni menevät entisillä annostuksilla; en mä niistä päihdy saati euforisoidu, mutta ilman olisin täysin kusessa. Kunhan on taas tilipäivä niin aika nuppilekurille ois varmaan paikallaan. Vitustihan se maksaa, mutta niin maksaa dokaaminenkin.
Mulle on henkilökohtaisesti herttaisen yhdentekevää, mitä kukakin vetää ja kuinka sekaisin on, mutta ei silkka raittius IMO täysin itse määriteltävissä ole. Esimerkkinä, jos pidättäytyy tyystin viinasta, mutta kiskoo pullon Ressua päivässä ja lauantain kunniaksi kolmin kappalein, niin ei se mitään raittiutta ole, vaan mitä lie Arkkis-sekoilua :mrgreen: . Mitään fundamentalistista AA-linjaa en tietenkään kannata, tyyliin: jos erehdyit laittamaan suuhusi lusikallisen punaviinikastiketta tai yhden liköörikonvehdin, niin raittius katkesi siihen paikkaa ja tervemenoa helvettiin ja 1 Buranakin johtaa loputtomaan päihderänniin :mrgreen: 
. PKV-lääkitystä saattaa tietenkin tarvita, vaikkei olisi päihtymyshakuinen ensinkään, eikä tarpeellinen lääkitys kenenkään päihteettömyyttä pilaa, mutta yhtälailla täysin laillisia ja oikeisiin vaivoihin määrättyjä lääkkeitään voi käyttää itsensä päihdyttämiseen, silloinkin, kun niille on ehta tarve, eli esim. paniikki- tai kipukohtauksen iskiessä. Siinä lyö siis ns. 2 kärpästä yhdellä iskulla, eli saa helpotuksen oireisiinsa ja samalla mukavasti päihtyneen olon. Kyllähän tuon meiningin tämänkin foorumin porukan jutuista varsin useasti huomaa 
. Ja mitä tulee tuohon annosteluun, niin pahoista kivuista kärsivä voi joutua käyttämään lääkkeitään niin suurilla annoksilla, että ne päihdyttävät väkisinkin, tahtoi sitä tahi ei, koska kevyemmät annokset eivät auta kipuun. Toki toleranssin kasvaessa päihdytysvaikutus sitten vähenee, jos esim. suuria oksikodoniannoksia joutuu säännöllisesti käyttämään vuodesta toiseen, mutta monelle lienee tuttu sellainen tilanne, kun on ollut sairaalassa jonkin operaation/tapaturman vuoksi ja on niin helvetin kujalla lääkityksestään, jonka on vieläpä lääkäri ihan tarkoituksella määrännyt ja hoitaja oikeaoppisesti annostellut.
Sori, että rölötin pientä offia(???). En taida olla ihan heti raitistumassa, enkä puhu edes peruslääkkeistäni, jotka eivät nk. arkikäytössä mua millään tapaa päihdytä.
^Ei tietenkään ole täysin itse määriteltävissä. Tuolla kommentilla lähinnä tarkoitin, että minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta pätkääkään ryhtyä mihinkään juupas-eipäs-kissanhännän vetoon raittiuden määritelmästä. Vaikka jo ketjun otsikossa kirjoitan raittiudesta, niin eiköhän positiivisessa ja elämänmyönteisessä hengessä riitä itseään mahdollisimman vähän vahingoittavan päihteiden käytön tavoittelu.
Mutta juu, täällä mennään edelleen raittiina. Se hippi joka väitti ettei kannabis aiheuta vieroitusoireita valehteli Annoin eilen erinäisiä pussinpohjia kaverille tuolta kaapista pyörimästä. Tiedä sitten kuinka positiivinen teko se lopulta oli
Mun mielestä jos syö lääkkeensä lääkärin ohjeen mukaan, niin se on sairauden hoitoa. Kyllä sen jokainen itse tietää, käyttääkö lääkkeitään itsensä päihdyttämiseen vai lääkitseekö niillä sairauttaan. Eikä tosta varmaan kellään ole aikomustakaan (toivottavasti) alkaa tässä ketjussa vääntämään.
Soikannel: Oletko lukenut ton kirjan siis? Mulla nousi heti karvat pystyyn kun näin otsikon, koska toi “ongelmanratkaisukeskeinen” koulukunta sisältää se mind full of shit-pelleilyn (vai olisko mind fuck-parempi termi ), joka aiheutti mussa ainoastaan vitutusta. Uskon, että joillekin ihmisille siitä on apua - siis mind full of shit:istä ja tollainen lyhytkestoinen terapia auttaa joitain ihmisiä, tottakai.
Tota lyhytkestoista terapiaa suositellaan kuitenkin esim. lähinnä lievästä masennuksesta kärsiville ja sellaisille, joiden ongelmat eivät ole syvällä. Mulle toi ei kyllä sopinut alkuunkaan, jotenkin en vain ymmärrä muutenkaan tota periaatetta, että ratkaistaan ongelma, mutta ei ikäänkuin pureuduta sen syihin ja siihen mikä sen aiheutti alunperin.
Ajatellaan, että Jamppa jättää viinan, ongelma on ratkaistu. Kuitenkin uskon, että Jamppa tarvitsee tukea, jotta pysyy tässä päätöksessä. Se myös monella tarkoittaa sitä, että on käytävä läpi sitä menneisyyttä. Sitä mikä alunperin aiheutti juomisen, miksi Jamppa joi, mihin Jamppa joi ja pystyykö Jamppa olemaan juomatta.
En tarkoittanut loukata ketään, en sinua Soikannel, enkä Jamppaa . Sori jos kuulostin kärkkäältä, uskon että tosta terapiamuodosta todella on apua joillekin, mulla on vaan itselläni niin huonoja kokemuksia tuosta, että oli pakko avautua.
No niin, nyt asiaan: Hienoa Nuiva, niinhän se menee vaikka klisee onkin että päivä kerrallaan. Hyvä, että havahduit ajoissa tilanteeseen, päätit lopettaa ja hait apua. Se milloin alkaa olla elämänmyönteisempi olo on kuten varmasti tiedät, suoraan verrannollinen siihen miten paljon, kuinka usein ja miten pitkään käytit kaikkea. Aivokemioiden palautuminenkin lienee yksilöllistä, mutta ei sulla varmasti huonompi olo ole kuukauden kuluttua. Itselläni kesti viimeisestä sotkusta kauan parantua. En oikein muista, enkä juurikaan ajatellut asiaa, siis mielialaa, olin vain ilman se oli mun missio. Sitten vaan tajusin joskus 6 kk ilman oltuani, että oloni oli parempi. Ei se nyt hilpeä ollut, koska masennusta sairastan joka tapauksessa, mutta ei enää myöskään yhtä paskamainen kun aiemmin.
Mä aloin itseasiassa olla vähän huolissani, kun muistan sun maininneen, että olet vetänyt bupreakin. En tiedä miten monta eri päihdettä sulla tossa oli pitkäaikaisessa käytössä, mutta mitä enemmän niitä aineita oli, niin se takuulla vaikuttaa myös paranemisprosessin. Mulla ei ole kokemusta varsinaisesta sekakäytöstä, koska mua ei varsinaisesti ole enää aikuisena kiinnostanut kuin nopeat.
Joka tapauksessa hyvä ketju ja tsemppiä päiviisi! Saanko kysyä onko sulla paskamainen fiilis? Masentunut? Häpeätkö meininkiäsi? Ne on aika vittumaisia tunteita nimittäin ja itse pyörittelin niitä päässäni ja kävin läpi yksinäni. Aika onneksi parantaa paljon.
Kyseisessä terapiamuodossa juuri käsitellään asioita kuvaamallasi hyvällä tavalla (+se on tutkimuksien mukaan kaikkein tehokkain keskimäärin ja erikoislääkärieni suosittelema jotka eivät ole mitään amatöörejä) ja minulla on käytössä luonnostaan ns. pikalukumenetelmä sekä kirja on selattu 
Terapioita (erilaisia) on kyllä lyhyitäkin mutta minun ainakin kestää 3vuotta/1.5h/viikko. Eikä mind-full ole pelleilyä vaan tietoisuustaitoja jotka voivat olla hurjan hyödyllisiä mutta kaikki ei tietystikkään sovi kaikille. Minulle niitä ei muuten tarvitse edes opettaa tai ohjeistaa koska ne on jo hallussa ja peli toimii toiseen suuntaan 
Esim. iso osa muun koulukunnan terapeuteista ei edes tajunnut mikä minua vaivaa (lääkärin lausunnoista huolimatta) ja se ei johtunut siitä, että lääkevalmiste olisi tuntematon.
Ok, mä sain sitten kokea sen kongnitiivisen lyhytkestoisen terapian ilot, josta ei mulle ollut tosiaan apua. Mulle soveltui psykoanalyyttinen psykoterapia, mutta näemmä siitäkin on psykodynaaminen lyhytpsykoterapia versio. Mä kävin myös sen täydet 3 vuotta. Siis lähes 20 vuotta sitten, toi on kuitenkin se terapiamuoto, joka mua auttoi aikoinaan, niin kai se on iskostunut päähän, että se on hyvä. Niin kuin se olikin, mutta tosiaan kaikki ei sovi kaikille.
Nyt mua alkoi kiinnostamaan, milloin ja mikä taho on tehnyt tuon tutkimuksen, että kongnitiivinen psykoterapia olisi keskimäärin kaikkein tehokkain?
Muistaakseni keskustelin asiasta terapeuttini kanssa asian olevan niin (ja hänellä ei ole tapana mainostaa mitään) ja olen sen itsekkin jostain ihan tutkimuksineen lukenut. Voin kysästä huomenna häneltä sitä “rankkaus-juttua” mutta se on kuitenkin aika yksilöllistä mikäkin kenellekin sopii koska persoonat ja tapahtumat/asiat/solmut/vaivat on niin erilaisia ja se “kemia” terapeutin välillä tietysti myös oleellista.
Onneksi muuten valitsin itselleni mielestäni (omalla tyylilläni) todella hyvän koska siellä oli “kentällä” sellaista huru-ukkoa ja akkaa ettei ole tosikaan 
Joo näinhän se on, siis että yksilöllistä mikä muoto kenellekin sopii. Kyllä niille jokaiselle terapiamuodolle on varmasti tarvitsijansa.
Edit: Joo kyllä varmaan jos jonkinlaista hiihtäjää tuoltakin alalta löytyy.
Tää on musta hieman pelottava asia:
”Psykoterapeutti” on nimikesuojattu ammattinimike eli sitä saa käyttää ainoastaan henkilö, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto eli Valvira (aikaisemmin Terveydenhuollon oikeusturvakeskus eli TEO) on myöntänyt oikeuden nimikkeen käyttöön henkilön suorittaman psykoterapeuttikoulutuksen perusteella. ”Terapeutti”-nimikettä sen sijaan voi käyttää periaatteessa kuka tahansa.
linkki sivulle: http://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/usein_kysytyt_kysymykset/
Eli käytännössä jos ihminen hakee itselleen pelkkää terapeuttia, niin se voi olla - no käytännössä kuka kahjo tahansa. Eli toisin sanoen, potilaan tila voi vaikka mennä huonommaksi, kun joku yhden kurssin psykologiaa lukiossa lukenut terapeutti auttaa. No, Kelakorvattavuuttahan noille ei varmasti myönnetäkään.
Epätavallinen tauti vaatii epätavalliset lääkkeet! Eilen illalla tosin meni pikku viskipullo sen normiressun kylkeen, niin ei täällä ihan täysin pidättäydytä viinasta. Mut joo, ehkäpä meikäläisenkin pitäisi kokeilla nenänvalkaisua kokonaan ilman troppeja (kofeiini, nikotiini, ressu, kossu), niin kattotaan kenellä pää kestää päihteetöntä elämää pitempään, mulla vaiko Nuivaliinilla! Onko muita sekakäyttäjiä tulossa mukaan taistoon tuimaan? Tämä leikkimielinen pieni kisa kestäköön itsenäisyyspäivään asti, eli reilun kuukauden, ja luovuttajaa kutsuttakoon leikkimielisesti luuseriksi vuoden loppuun asti! 
Pitää vain keksiä varmaan vain tarpeeksi natsaava terapeutti-titteli/tilat niin eiköhän niitä ihmisiä tule vaivoineen paikalle siitä huolimatta.
^^Miksi vain itsenäisyyspäivään? Otetaan nyt vaikka juhannukseen heti kättelyssä.