Nyt pystyn kuvittelemaan Narkkiksen miettimässä mitä tehdä kun Nuiva on korottanut panoksia kuten asiaan kuuluu! :mrgreen:
Ps. Jännitän jatkoa ja lupaan itse jättää kofeiinin kokonaan (tietynlaisena “tsemppi-tukena” tahoon katsomatta) itse pois jouluun saakka jos tämä peli jatkuu…
Mua kiinnostaa täl hetkellä, et mites Nuivalla lähti toi viihteily ihan ns. kovemmalla kädellä liikkeelle.?
Ja tää ei siis ole todellakaan minkäänlaista moralisointia tai tavoite kuittailla jostain.!
Lähinnä vaan ku muistelin et aiemmin keväällä olit kummiski aikalailla pelkästään Alko pohjalla noiden viihteilyjen kans, ja et mitenkään tiheään edes viihteilly, tai sit oon ymmärtäny/saanu ihan väärän käsityksen sinusta.?
Vai oliko kenties siinä välissä kun itte olin täältä plinkistä pois, sen muutaman kuukauden, niin sillon jotain jota en ole laiskuuttani jaksanu aiemmista keskusteluista kahlata läpi? Jos oli ja oot asiasta jo täällä kertoillu, niin pahoittelut. 
Ja edelleen, tää siis ihan hyvässä hengessä kun kyselen/pohdin. Mulla ei olisi edes varaa ketään moralisoida, ku omat asiat menee miten menee, siis päihderintamalla.
Ja sori offista, mut mulla ei oikein tässä kohtaa ole tohon raitistumiseen hirveästi annettavaa… tosin syytä kyllä olis vaikka muille jakaa…
No siis avioero tuossa alkuvuodesta tämän laittoi alulleen. Oli aika kova paikka, kuitenkin käytännössä koko aikuisikäni tuossa suhteessa olin ollut, meillä on 2 vuotias lapsi jne. Homma ei mennyt mitenkään hyvissä merkeissä, eikä mene edelleenkään. Noista lähtökohdista ei paljoa napannut olla selvinpäin kuin pakolliset, eli käytännössä työaika. Noin lyhykäisyydessään.
Tottakai saa kysyä, itsehän näistä täällä olen kirjoitellut.
No nyt pääsit asian ytimeen, tästähän mä saisin itselleni ammatin. Aggressio-terapeutti, voisin purkaa omia aggressioitani potkimalla paskat pihalle potilaista. 
Mulla on myös varsin ristiriitaisia kokemuksia kognitiivisesta terapiasta - tai silloin, kun terapiassa kävin viimeksi (2005) puhuttiin kognitiivis-analyyttisesta psykoterapiasta. En kiistä, etteikö siitä olisi ollut hyötyä omien ongelmieni tunnistamisessa, mutta niiden ratkaisu jäi sitten taas tasolle “tee tehtävä x kotona; ympyröi tässä monisteessa mielestäsi päivän hankalimmat tilanteet ja kirjoita taakse, mikä niissä on hankalaa”. Kyllähän toi auttoi, kun paniikkikohtauksia puski päivittäisissä tilanteissa, mutta ei siinä koskaan menty sen syvemmälle, mitä olisin tarvinnut - ja mitä tarvitsen tällä hetkellä.
Ei siinä myöskään käsitelty päihtymistä muuten kuin että a) oot päihdeongelmainen, jos vedät jotain substanssia säännöllisesti tai b) juot yli 24 annosta alkoholia viikossa. Ilmaistahan se terapia silloin oli, ja oli siitä paljon hyötyä että kerran viikossa sai mennä avautumaan psykologille, mutta pidemmän päälle mitkään mielen syvät solmut eivät auenneet. Kävin siellä siis kerran viikossa.
Okei, no tää selvensi mulle sit paljon.
Ja pahoittelut tapahtuneesta, uskon/tiedän et koville se ottaa!
Ja varsinkin kun/jos mukana erossa on yhteinen lapsi, se on se pahin ja eniten satuttavin juttu ja varsinkin kun tietää et myös siihen lapseen sattuu eikä hän osaa vielä asioita ajatella ja käsitellä niinkuin aikuinen.
Mut joo, en halua enää asiasta sua enempää muistuttaa ja saada aikaan paskaa fiilistä.
Tsemppiä pirusti ja kyllä se siitä, tärkein kummiski et oot lapses kans aina ku mahdollista ja se “vähä” mitä olen sinusta oppinu tuntee näin foorumin kautta, niin tiedän et myös sun lapsi tulee arvostaa sitä et sillä on oikeasti faija joka välittää ja huolehtii, ja johon myös voi luottaa.
Mulla on aika erilaiset kokemukset kognitiivis-analyyttisesta psykoterapiasta, jossa kävin 3,5 vuotta. Siinä mentiin kyllä syvälle ja nimenomaan niihin syihin ja niin, että oivalsin itsestäni paljonkin, ei suinkaan vain mietitty seurauksia ja sitä, miten jokin yksittäinen käytännön ongelma X ratkaistaan tavalla Y. Toki mulla oli niitä nk. kotitehtäviäkin, eli itseni siedättämistä hankaliin tilanteisiin, joissa olen toiminut aina/yleensä jollakin vähemmän rakentavalla tavalla, mutta nuokin olivat ihan käytännössä ja oikeissa tilanteissa tapahtuvaa toimintaa, ei mitään vitun monisteiden täyttelyä. Mitään monisteita en tainnut ONNEKSI nähdä koko terapian aikana, ellei nyt lasketa joitakin kartoituskyselyjä terapian alussa, jotka toki ymmärrän tietyn alustavan yleiskuvan saamiseksi. Mulla toimi varsin hyvin juuri tuo kombo, että enimmäkseen pureuduttiin mieleni syövereihin ja sitten sovellettiin niitä oivalluksia käytännön elämään. Mikään päihdeterapia tuo mun hommani ei ollut ja se sopi mulle mainiosti, koska näen päihteiden käyttöni “vain” seurauksena ongelmistani, enkä koe tarpeelliseksi vatvoa sitä, kuinka paljon ja usein ja mitä ja miltä se nyt tuntuu. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, mulle iski se mielentila, että pystyin viimein lopettamaan oppareiden vetämisen, kun en enää kyseistä mielipidelääkettä tarvinnut ja muukin päihteilyni on vähentynyt huomattavasti, vaikkei loppunut olekaan, enkä ole toistaiseksi ajatellutkaan ryhtyä streittaamaan/käyttämään ainoastaan lääkärin määräämiä lääkkeitä sallituilla annoksilla. Ikään kuin varkain kävi tuo ahaa! -nyt tahdon oikeasti lopettaa opparit -homma, vaikken mitään sellaista ajatellutkaan terapiaan lähtiessäni, eikä terapiassa myöskään siihen mitenkään erityisemmin kannustettu/painostettu. Toki mä terapiassa kerroin myös päihteiden käytöstäni, koska onhan se iso osa elämääni, mutta siihen asiaan ei mitenkään ensisijaisesti keskitytty.
Ennenkuin aletaan siirteleen maalitolppia, ois hyvä tietää pelaajien douppaus, eli mitkä kemikaalit sulta jää pois, ja mitkä jää päälle? 
Kiitos Zeus rohkaisevista sanoistasi
^Päälle jää kofeiini ja nikotiini. Pois kaikki muut psykoaktiivit.
Tää ookoo. Juonpa sitten kaffeni ja käyn pihalla savuilla. Kattotaan nyt se 30 päivää ilman muita psykoaktiiveja, niin voidaan taputella itseämme selkään hyvästä suorituksesta. Sen jälkeen katotaan miltä maailma näyttää! 
^Kuukausi on ihan hyvä alku. Niin hullu en minäkään ole, että kahvin kittaamisen ja nuuskaamisen lopettaisin
Mulla on juuri samantyyppiset kokemukset tuosta, sitä monisteiden täyttöä jne. Sikäli se ei mulla edes auttanut se tilanteiden analysointi, että mikä niissä on hankalaa, koska kyllä mä olen tiennyt jo pitkään mikä niissä on hankalaa ja todellakin tunnistan omat ongelmani. Niistä nyt joka kerta psykiatrinkin kanssa keskustellaan.
Se syihin pureutuminen sinne pintaa syvemmälle meneminen, sinne mistä ne tunteet esim. omasta arvottomuudesta, syyllisyydestä ym. kaikesta juontavat juurensa, siihen tarvitsisin apua. Jotta ymmärtäisin, mistä nämä asiat ovat lähtöisin ja miten olen muodostanut tämän käsityksen itsestäni. Tätä kautta toivoisin psykoterapeutin kanssa yhteistyössä saavuttavani jonkunlaisen asioiden ymmärryksen ja täten myös toimintatapojeni ja ajatteluni muuttamisen pysyvästi rakentavampaan suuntaan.
^Juurikin näin. Kyllä mäkin tiedän, mistä omat ongelmani johtuvat ja osaan kelata niitä analyyttisesti tappiin saakka. Ongelma on siinä, että mulla ei ole työkaluja siihen, miten ne vois kohdata tunnetasolla, eikä juuri tätä tunteiden tunnistamista ja käsittelemistä käyty juuri ollenkaan läpi siellä terapiassa. Saattoi olla paska terapeuttikin, mutta imo se ratkaisukeskeisyys CBT:ssä ei vaan toimi monilla ihmisillä…
Pahus, Nuiva voitti kisan heti lähtölaukauksen jälkeen, Narkkiksen 0-päivää raittiudella! Noh, DXM 600 mg tekee vaan hyvää töiden jälkeen. Seuraavan päivän afterglow hyvin nukutun yön jälkeen ei harmita tätä osanottajaa! 
Voittajan on helppo hymyillä 
Eli Narkkikselle kävi heti lumen tultua näin:
Nooh, ehkä minäkin sitten aamusella juon taas kupposen kuumaa kun peli ratkesi heti alkuunsa…
Ei minua yhtään yllättänyt tämä Arkkiksen päihteettömyyden pätkäisy heti alkuunsa, mutta sitä vain mietin, että koska hänelle alkaa maniaa puskea 
. Parina edellisenä vuonna on ollut tähän aikaan jo varsin hyvässä vauhdissa. En mä tokikaan tiedä, mikä on meininki IRL, mutta juttunsa täälläkin ovat olleet varsin lennokkaita.
Täällä mennään ihan kofeiinin, nikotiinin ja sallittujen klonatsepaamiannosten voimalla, eli mun mittapuullani raittiina. En tosin ole missään vedossa mukana, eli enköhän ala vetää sitten, kun siltä taas tuntuu. Etanoli se taitaa olla jälleen ensisijainen päihteeni, jollei nyt yhtäkkiä iske jokin pirihimo, mutta eiköhän senkin kera tule alkoa sotkettua, kuten aina.
Arkkiksen mania on myöhässä, jos nyt en tyystin väärin muista. Sitä varsin lennokasta meininkiä oli viime vuonna jo pitkin syksyä, ja multihuipennus ehkä suunnilleen näihin aikoihin.
Mikä Arkkis siinä dexmissä niin kiehtoo, jos saa kysyä? Ihan ilman mitään raittius-nipotusta, mielestäni kyseessä on melko onneton päihde. Pienillä annoksilla täysin mitään sanomaton ja taas suurilla niin kaoottinen, ettei hommasta jää oikein mitään käteen. Muutenkin epämiellyttävää litkua erotteluineen, puhumattakaan raakana kiskomisesta.
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Musta se on pienillä (tyyliin 100mg) annoksilla ihan jees, mutta aika pitkälle sama kuin pieni annos jotain piristävää bentsoa ja/tai tramadolia, paitsi ettei edellisistä tuu paskat housuun ja mene vatsa sekaisin.
Toimii oikeen hyvin pikaisena masennuslääkkeenä (ja krapulalääkkeenä). Tässä vähän haeskellaan tosin että onko mulla mitään tautia, masennusta tai maniaakaan, vai onko nyt vaan kyseessä itseaiheutetut olotilat kemikaalikokeiluilla.
Dexmi ei enää mulla toimi psykedeelinä mutta sillon kun se toimi, oli erittäin puhdistavaa tavaraa. Ehkä oisin jo tätänykyä mullan alla, ellen olisi pari vuotta sitten aloitellut tätä “korvaushoitoa”.
Alkosta ei enää saa iloa irti, eikä dexmiä tule otettua kuin positiivisuuden buustaamiseen. Psyykkinen koukku, wanhojen muistojen tukemana, lähinnä pahimpana vaivana, kait. Mikäköhän siinä vesilinjassa tosiaan on niin pelottavaa? 
