Eihän siinä mitään pelottavaa olekaan - se vaan tuntuu jossain vaiheessa niin tylsältä. Alkoholin kanssa siis, mun mielestäni. Ehkä taustalla on sit myös ajatus siitä, ettei se elämä siitä lopulta paranekaan, mutta tääkin aivopieru käsittääkseni häviää ajan kanssa. Ja onhan se raitis elämä (yleensä) objektiivisesti kelattuna parempaa kaikilla elämän osa-alueilla…
On se tietyllä tapaa mielestäni pelottavaakin. Teini-iästä asti kun on tottunut käsittelemään negatiivisia tunteita huumeilla. Mutta tulta päin, ei siinä muita vaihtoehtoja ole.
Djoo, noh, tänään vesipäivä, Jännittää! Tässähän ehtis vielä periaatteessa 30 päivän raitistelukisaan mukaan jos maaliviivana pidetään itsepäisyyspäivää 6.12… Mut joo, ehkä koitetaan vaan mennä päivä kerrallaan ja tilanteen mukaan. Silleenhän se selviää onko juoppo, narkki, vaiko voittaja! 
Kyllä se nyt niin taitaa olla, että ei sitä raittiutta kisaamalla saavuteta vaan “päivä kerrallaan menetelmällä” joka on kaikista positiivisin ja elämänmyönteisin näkökulma. Nähdäkseni aika on illuusio eikä täten kannata pohtiakkaan muuta kuin juuri tätä hetkeä mitä raittiuden ylläpitoon tulee sitten kenenkin kohdalla ja missäkin muodossa.
Ps. Se on vähän niin kuin tuon hiihdon kanssa… Pitää olla tarkkana eikä hosua/sählätä liikaa… Ne jotkut väittävät, että tuo meno alkaa muuttua jossain vaiheessa todella helpoksi ja sitä ikään kuin vain liitää eteenpäin :mrgreen:
Tämä ketju voisikin pysyä mahdollisiman ylhäällä.
Paras ketju täällä, eikä vähiten ton narkiksen retkahduksen vuoksi. sori meinas lentää kahvit tietsikan kuvaruutuun.
Itse pääsin kesällä vihdoin irti opiaateista ja ties monenko kerran bentsoista (on toki retkahduksia ollut, mutta varsin lyhyitä).
Lähdin kesällä lappiin pariksi viikoksi viikon selvänä olon jälkeen. Paskin lapin matka ikinä (ripuli lensi, ei jaksanu mitään, unettomuus, ahdistus ja ne vitun pelkotilat). Lapin jälkeen olo lähti vähän kohentumaan. Semi masennusta oli pitkään ja on vieläkin päiviä, ettei oikein nappaa.
Mut koko ajan eteenpäin, nyt on taas siistiä kun kiinnostuu asioista taas. Lenkkeilyä, salihommia, kalastusta, retkeilyä jaksoin jopa tehdä talven värikoukut pilkkeihin valmiiks.
Viime viikko meni kaljotellessa ( ei hc, mut tissuttelua ja hassiksen polttoa). Perjantai-lauantai ihan mieletön masis. Onneks krapula ei kestä kauaa. Tänään taas hyvä päivä.
Heh, noh, eilen tuli tipaton päivä #1 vietettyä. Mutta kuten sanottua, päivä kerrallaan, ettei suksi lipeä alkumetreillä. Tässähän voi käydä vielä kuten muinoin Lasse Virenillä olympialaiskisoissa, eli vikalla kierroksella kompuroidaan, mutta kiritään sitten vimmaisesti kolmanneksi. Ai niin, eihän tässä ollutkaan kuin kaksi kisaajaa, joten höh! 
^Lasse Viren muuten kiri olympiavoittoon sen kompuroinnin jälkeen 
No kuinka, onko tänään tipaton päivä nro 4?
Ennemminkin tipallinen päivä #0. ilta päättyi sixpäkkiin ja aamu alkoi parilla hörpyllä dexmiä. Mut jospa tänään menee ilta ihan vaan kraanavedellä. Mites siellä jaksellaan? Vieroitusoireet pikkuhiljaa pienenemään päin? 
Eli Narkkis ei meinaa päästä lainkaan tämän ketjun pelin henkeen mukaan. Oletko kuin tuo ukko joka joka julmetun kerta hutasee ohi tuosta pallosta kun muut tekee kunnareita? :mrgreen:
^^Ihan hyvin jaksellaan. Pakko kysyä, kiskotko sitä dexmiä duuniaamuina? 
Tänään sitten tuli töiden jälkeen höyryteltyä kannabista ja syötyä Lyricoita. Pakko oli vaan nollata. Pari viikkoa siis kesti tällä kertaa raittius. No, huomenna on uusi päivä. Ei masennuta tästä, ja huomenna jatketaan raittiilla ja positiivisella linjalla.
Nuiva, ymmärrän, mulla myön piriin retkahdus, joka on jatkunut… Nyt ei enää, oikeasti . 
Vähän tuntuu siltä, että elämässä aina välillä vaan häviää, tai valitsee väärin.
]
^Kuinka rankka kuuri tuli otettua, jos saa kysyä? Eihän me nyt yksittäisestä retkahduksesta masennuta. Itse sentään pysynyt erossa piristä. Jä
Kolmisen viikkoa 
ja jatkuu vielä vähän, sitten ei, ei enää.
…
Toivotukset täältäkin sinne suuntaan, Luc, ettet sille tielle pitkäksi aikaa taas jäisi. 
Ei kai siinä muuten, mutta muistan vaan, miten paha olo sulla oli tossa kun olit sen aiemman putken vetänyt.
Nuivalle toki samaa toivottelen.
<3
Kiitos Kaukanapoissa ja Nnaana, sekä Nuiva… Ihan oikeasti kultapienet, kiitos! Tulee hyvä olo toisinaan, kun saa tukea. Vaikka olisi sitten virtuaalista ja joskus tämä on ainoa tuki. Tuntuu hyvältä, että on hmisiä jotka jaksavat jakaa tuskaansa ja samalla helpottaa toisinaan toisten kipuja. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Tämä on yksi kanava purkaa olojaan.
Aika moni nimimerkki on vaan jäänyt mieleen. Voimia itse kullekin, päihteiden vastaiseen taisteluun. Nnaana mä aion lopettaa tän viikon jälkeen. Paska olo tästä seuraa, mutta vielä paskempi jos jatkaa yhtään pidemmälle. Yritetään pysyä hengissä!
Onneksi olkoon hienosta suorituksesta. Seuraava etappi on jo varmaasti helpompi.
Lucrezialle hurjasti voimia <3. Eihän se mikään maailmanloppu ole, jos vähän retkahtaa ja siitä nousee samantien, mutta kun sulla homma tuppaa karkaamaan lapasesta aina melko lahjakkaasti ja tuo kolmen viikon vetäminen menee jo IMO siihen kategoriaan, ei minkään pikkurepsun piikkiin. En suinkaan moralisoi/saarnaa, mutta olen vain huolissani, kun sulla on tapana saada elämäsi sekaisin ja masennuksesi pahentumaan potenssiin X noilla vähänkään pidemmillä pirikuureilla . Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, että mikäli pahoin masentaa ja elämä lappaa paskaa niskaan isolla kädellä muutenkin, niin mitäpä siitä, vaikka antaisi mennä samaan konkurssiin kaiken ja saisi edes hetkellistä iloa elämäänsä siitä kemiasta .
Pirin vetäminen on taitolaji. Jos sitä on pakko vetää säännöllisesti, niin ihan oikeasti kannattaa lopettaa yliannostelu ja järjetön redosettaminen. Helposti voi vetää useamman kuukaudenkin ilman sen suurempia ongelmia.
Tsemppiä Lucrezialle tosiaan. Väliaikaista kaikki vain on, myös ne paskat olot