Positiivinen ja elämänmyönteinen raitistumisketju

Sauna
81

Tuossahan toi tulikin Nnaanan sanomana se varmaan tärkein pointti.!
Kun on vaan itte tarpeeks motivoitunu siihen asiaan, niin kyllä ne vaikeudet siitä hiljalleen edestä häviää. Ja edelleen nuiva, mikäli yhtään kuvittelen sua ihmisenä tuntevani näin meidän keskustelujen perusteella, niin en epäile hetkeäkään ettetkö sä tuota hommaa hoitais loppuun, ja onnistuisit selvittää ne ongelmat joiden takia tohon ryhdyit.! :wink:

Luulen (ehkä kuvittelen :slight_smile: ) olevani jossain asioissa kohtuu hyvä “ihmis-tuntija” ja sinusta mulle on tullu sellainen tietynlainen (huom. positiivinen) kuva, mistä oon puhunu ennenkin.

Et ei muutakuin “leuka ylös ja eteenpäin” ja kohti uusia haasteita…:wink: olipa ne sit mitä tahansa…!

82

Mä täältä komppaan, eli psykoterapia kokonaisuudessaan on pitkä ja psyykkisesti rankka prosessi. Siellä kun kaivaudutaan nimenomaan niihin asioihin, jotka ovat syynä siellä taustalla ja vaikuttavat ihmiseen alitajuisesti tai tietoisesti. Silti, se on ehdottomasti hyvä tie, oikestaan ainoa, jolla mun mielestä voi sekavan lapsuuden/nuoruuden/menneisyyden/vakavien traumojen yli todella päästä, toki monesti lääkitys on hyvä olla ohella riippuen tietenkin potilaan tilasta.

Joo, kyllä mä olen myös kaikki mahdolliset tunteet aikoinaan terapiassa kokenut. Itkeminen kuuluu asiaan, joskus viha ja aggressiivisuus, erilaiset tunteet nyt kaikin puolin. Niitähän siellä käydään läpi ja yleensä niitä vaikeita elämän tapahtumia. Toki niistä puhuessa ja niitä käsitellessä herää erilaisia erityisen vaikeita ja rankkojakin tuntemuksia, siinä se ydin miksi psykoterapeutti on se hyvä apu tuohon. Hän osaa johdatella ja auttaa asiassa pääsemään jollain tavoin ajan kanssa eteenpäin ja saa potilaalle aikaan ahaa-elämyksiä ja jopa kyseenalaistamaan asioita. Siksi se on aivan eri asia kun ystävälle puhuminen. Nimenomaan se on myös se tärkeä pointti terapiasuhteessa, että terapeutilla ei ole niitä henkilökohtaisia tunteita potilasta kohtaan, vaan hän näkee asiat eri tavoin juuri siksi, koska on ulkopuolinen. Läheiset ovat monien asioiden käsittelyyn ainoastaan kahden kesken, tai perheen kesken liian lähellä.

Mä olen ensimmäistä päivää selvä ja tästä se lähtee. Vielä ei mitään negatiivista tunnu, enkä nyt niitä fiiliksiä odottamalla odota. Mennään vain täälläkin nyt eteenpäin. Tsemppiä Nuiva ja voimia terapiaan ja asioiden käsittelyyn! Mä lähden nyt mukaan tähän raitistumiseen ja päivä kerrallaan mennään. Suoraan sanottuna, suurin syy miksi haluan lopettaa, on se, että olen niin lopen kyllästynyt siihen elämäntapaan, enkä jaksa edes lyhyitä hetkiä niissä tilanteissa. Oikea aika siis kääntää taas elämä kohti jotain parempaa.

En tiedä onko muilla koskaan tullut sellainen ällöttävä yhtäkkinen ahaa-elämys. Aina sen on tiennyt, mutta silti kun tuntuu että se iski vasten kasvoja kuin märkä rätti. Se että mua alkoi oikeasti melkein oksettaa, kun tajusin sen eurojen kiillon ihmisten silmissä, mikään muu ei merkitse kuin raha. Mikään ei ole aitoa ja ainoa halu on imeä muista ihmisistä kaikki mahdollinen hyöty irti. Siis hyi saatana, siis nyt tosiaan haluan pois kuvoista, alkoi oksettaa koko meininki, ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Mä en vaan vittu tarvitse tollasta paskaa elämääni. Täten mun on hyvä ja oikea aika poistua nyt heti ja välittömästi.

Musta ei varmaan muutamaan päivään kuulu, kun lepään pahimmat olot pois jossain vaiheessa. Voimia kaikille!

83

^ Voimia sullekkin Lucre! (mikäli satut vielä tän näkee)
Muutama päivä on alussa varmasti aika rankkaa noin pitkän kuurittamisen jäljiltä, varsinki henkisellä puolella, mut koko ajan se menee parempaan päin.! :wink: Eli eiku eteenpäin sano mummo lumessa… Vai mitä…? :wink: :slight_smile:

Ja myös nuivalle, samat tsemppaukset!
Ja vaik kuin rankalta se puhuminen ja asioiden läpikäyminen tuntuisikin, niin silti se koko ajan vie asiaa eteenpäin, ja ne bropleemat alkaa hiljalleen hävitä ja aueta… Vaikka varmasti ei aina siltä tässä vaiheessa tuntuisikaan.

84

Tsemiä kaikille jotka rohkenee tirauttaa kyyneliä vaikeiden tunteiden kohtaamisen parissa. Se jos mikä parantaa paremmin kuin tuhat terapeuttia ja miljoona troppia.

85

^ Terapeutti voi kummasti auttaa siinä, että saa tirauteltua niitä kyyneliä :wink: . Eihän terapeutin tehtävä olekaan tehdä mitään simsalabim! -temppua, vaan antaa työkalut siihen, että voisi tehdä itse itselleen sen simsalabim! -tempun. Toki jotkin tropitkin voivat kovastikin saada kyyneleet virtaamaan, varsinkin laskujen maksun aikaan, mutta tiedä sitten, kuinka hyvin siinä tulee niitä tunteitaan oikeasti käsiteltyä :mrgreen: .

Psykiatrille/psykoterapeutille voi kyllä sanoa suoraan, jos tuntuu siltä, että nyt edetään sellaista tahtia, ettei kantti meinaa kestää. Tietenkään psykoterapia ei ole mikään mukavien turinointitupa, vaan nimenomaan niitä vaikeita asioita siellä kuuluu käsitellä ja kaikenlaisten, varsin vittumaistenkin olojen pintaan nousu kertoo siitä, että terapia toimii, mutta liian nopea tahti/intensiivinen terapia voi aiheuttaa joskus enemmän haittaa, kuin hyötyä, vaikka terapeutissa ja/tai terapiamuodossa ei sinänsä mitään vikaa olisikaan. Itse viheltelin peliä poikki joskus, kun tuntui, että nyt alkaa pursuta paskaa yli äyräiden sellaisella rytinällä, etten ole siihen vielä valmis. Terapeuttini kyllä ymmärsi tämän ja antoi aikalisää. Toki niihin asioihin sitten palattiin, kun koin ajan olevan kypsä niiden puimiseen. Jos joku vain ravaa terapeutilla kuukaudesta toiseen juttelemassa säästä, eikä koskaan ole valmis käsittelemään mitään ongelmaa, niin silloin ammattitaitoisen terapeutin kuuluukin sanoa, että tämä taitaa olla nyt tässä ja palaillaan ehkä sitten joskus, jos motivaatiota/voimia löytyy enemmän. Tietty terapeutin kuuluu myös vähän johdatella, jotta päästäisiin sinne asian ytimeen.

Edit: Itse tulin monesti terapiasta itkua vääntäen ja miltei ranteitani raapien, mutta jotenkin mä tiesin niistä hyvin kurjistakin fiiliksistä, että tässä ei ole kyseessä mikään loputon ja mihinkään johtamaton tuska-ahdistus, vaan tämä on eteenpäin menoa. Jotenkin siis erilainen tunne, kuin se normi paha oloni. Olen toki tullut terapiasta yhtälailla leveästi hymyillen ja tanssiaskeleita steppaillen :smiley: . Olen myös “joutunut” nollamaan pääni joidenkin terapiasessioiden jälkeen varsin reippaalla päihteilyllä, mutta eipä se pään nollaaminen lopulta terapian hyötyjä nollannut, vaan kyllä ne oivallukset olivat jäljellä vielä pään selvittyäkin ja niistä sai sitten hyvin kiinni. En tietenkään kehota raitisteluketjussa porukkaa menemään kuosaamaan aivan täysillä jokaisen terapiasession päälle :mrgreen: , mutta meinaan sitä, kun “aina” sanotaan, ettei terapiasta ole mitään hyötyä, jos siinä ohella päihteilee, niin höpöhöpö, ainakin minun kohdallani :unamused: . Päihteilyistä huolimatta sain terapiasta irti niin suuren avun, etten olisi uskonut moisen olevan mahdollistakaan :open_mouth: :smiley: . Tietenkään terapiaan ei kannata mennä sellaisessa kuosissa, ettei muista koko hommasta mitään :mrgreen: ja on se päänsä hyvä muutenkin väliin selvitellä, jotta selvällä päällä saisi kelailtua terapian antia.

Tsempit kaikille, etenkin Lucrezialle <3.

86

^ No juu, kyllähän terapialla on paikkansa, ja tropeilla. Psykedeeliterapialla saataisiin kenties vielä paremmat tulokset kuin kummallakin erikseen. Semmoista ei vaan taida Suomessa olla. Tyyliin shamaanimatka tuonpuoleiseen ja takaisin maan pinnalle entistä valoisampana ja vahvempana. Mut tän ketjun aihe taitaa olla enemmänkin päihteetöntä elämää, joten troppiterapiasta sitten jossain muualla… :slight_smile:

87

Kiitos tsempeistä Zeus ja Winston! Ihan ok olo tässä vielä henkisesti on. Eteenpäin vaan ja päivä kerrallaan, eiköhän huonommatkin fiilikset ole jossain vaiheessa edessä. Tai ainakin nuo himotukset, ne on se mihin auttaa vaan aika ja sekin suh hitaasti.

88

“Positiivinen” :open_mouth: ???

“Elämänmyönteinen” :open_mouth: ???

Ei taijja olla mun ketju laisinkaan eli mitä mää sitte tähän kirjotan…hän? No siksi ku mummielestä sarkasmi o eräänlaista jos ei ny sentäs elämänmyönteisyyttä, niin ainakin selviytymiskeino???

Kaikenkaikkiaan, on mul a s i a t omassa elämässä paremmin ku jokunen vuosi sitte. Ikävä kyl mä tarvin ulkopuolista kontrollia pysyäkseni (kutakuinkin :unamused: ) ruodussa.

Mä olin ennen helvetin itsetuhoinen, ja sitten se alkoi suuntautumaan ulospäin - ihan silkkana v*ttuiluna, mitä toisiin ihmisiin tuleen, ja hajottamisena, tuhoamisena, mitä tulee omiin tavaroihin, omaan ruumiiseen, y.m…

Mikä on positiivista: SE on ohi!!! SE on menneisyyttä. Semmoinen v o i loppua!

Käytän vähemmän bentsoja, kuin vaikka muutama vuosi sitten. Saan vihdoin antabuksen -sitte ku kanta.fi suostuu taas toimiin :stuck_out_tongue: , joten kerta kiellon piälle. (En todellakaan juo usein.)

Toivoa on niin paljon kuin uskaltaa toivoa???

89

Sillonhan sä oot kirjoittamassa ihan oikeassa paikassa, niinku itekin totesit…:wink:
Jokaisella meillä on ne omat pienet tai suuret asiat/jutut, joilla sitä edes pientä helpotusta saa siihen yleensä paskaan arkeen, ja sillä ei oo mun mielestä väliä mitä se helpotus on… Tietty jos se helpotus on ns. kemiallinen, niin sit ehkä joku toinen ketju on parempi siitä kertoa…:mrgreen:

90

Uusi duuni alkaa ensi viikolla… Työpaikalla on ilmeisesti kaikille uusille työntekijöille terveystarkastus, jossa mitataan verikokeella gamma-GT ym. lukemat joista nähdään heti jos joku käyttää liikaa alkoholia. Eipä tuo minua haittaa, kun alkoholia ei enää tule kulutettua lainkaan. :slight_smile:

91

Viime yönä ollut näköjään niin positiivinen ja elämänmyönteinen meno, että joutuu poistamaan :unamused: Kolme hurraa-huutoa vastuulliselle päihteiden käytölle

92

Tulipa sitten toilailtua n. 1,5 viikkoa sitten ihan tarpeeksi viinan kanssa; duunista työterveyteen puhalluttamaan pomon ohjeesta ja varoitushan siitä todennäköisesti napsahtaa. Toisesta varoituksesta tulee kenkää. Tätä voisi kutsua ns. wake-up calliksi, nyt on 10. holiton päivä menossa, eikä kyllä tee tippaakaan mieli. Joulunpyhinä on viimeistään varmasti toinen ääni kellossa, mutta se on sen ajan murhe.

93

Näyttää näemmä aika monella meistä menevän juurikin niin positiivisesti kuin posetiivarin tanssivalla apinalla. Mä mietin vähän samaa kuin Pööpää eli tosiaan, ei ole paljon elämänmyönteisisiä tai positiivisia ajatuksia nyt tässä päässä. Ei kai tässä silti auta kun aika, se vaan on vaikeaa kestää sitä henkistä paskaa oloa, johon ei auta kun aika eikä jaksaisi odottaa että se aika kuluu. Silti muuta vaihtoehtoa en näe, se millä tämä on tullut tai pahentunut on aivan vitusta, enkä enää saatana samaan solmuun halua vetää elmääni uudelleen ja uudelleen.

Voimia kaikille elämän kestämisessä, omien tekojen kestämisessä ja yleensä ajan kulumisen kestämisessä! Vittu tätä elämää…

94

…

95

Kiitos, nyt oikeastaan katsos alkaa vasta se kärsiminen. Monta vuorokautta nukuttu, niin ettei enää pysty nukkuakaan ja nyt sitten pitää ajatella ja elää tätä selvää elämää. Paitsi eilen join 6 olutta illalla, mutta ajattelin että näin ekana iltana mulla oli oikeus hiljentää pään sisäisiä ääniä.

Olet ihan oikeassa noissa sanonnoissa, paitsi että mä itse aina sanon, että “kyllä se siitä”, mikä tarkoittaa suomeksi etten halua tai yksinkertaisesti jaksa keskustella masennuksestani, tai mistä tahansa ongelmasta kyseisen ihmisen kanssa.

Kyllä se aika tähän oloon mulla auttaa, mutta kun samalla muistaa miten perseestä se selvinpäinkin olo on usein, niin tuntuu yhdentekevältä koko taistelu. No, kyllä tää menee ohi, siis tää olo. Nää on näitä vihaisia ja epätoivoisia alkupäiviä, kun miettii että mitä vittua?

Miten sulla on mennyt?

96

Voiko gamma-GT -arvo nousta muista syistä, kuin liian alkoholin käytön vuoksi. Tiedän, että yleensä/lähes aina syy GT:n nousuun on nimenomaan dokaamisessa ja käytännössä lienee aika turhaa selittää, että “mitään en oo ottanu IKINÄ”, jos tuo koholla on :mrgreen: , mutta onko siis mahdollista, että se nousisi täysraittiilla/äärimmäisen vähän alkoholia käyttävällä ihmisellä. Muut maksa-arvothan voivat nousta tyystin dokaamisesta riippumatta ja käsittääkseni ja ainakin parin lääkärin kertoman mukaan AFOS olisi sellainen nk. yleisarvo, jonka nousu ei kerro välttämättä edes mistään suoraan maksan toimintaan liittyvästä häikästä, vaan voipi kieliä siitä, että ongelma on jossakin ihan muualla elimistössä :confused: :question: .

Hilbertille onnittelut uudesta työpaikasta ja ilmeisen vaivatta jatkuvasta päihteettömyydestä :slight_smile: ja tsemppiä kitkuilijoille.

97

^ voipi kieliä GT viinan tuhoaman maksan lisäksi myös lääkityksestä. Tai syövästä, kilpirauhasista, tai ihan vaan elimistön lopullisesta hajoamisesta rankan elämän viimeisinä viikkoina! Kepeät mullat, W! :wink:

98

Voi GT nousta epilääkkeistäkin ilman, että ois kuolemassa justiinsa ja muista ei kuolettavista syistä. Myös kasvaimet nostaa arvoa dokaamisen lisäksi. Näin ihan yleisellä tasolla, ei sillä et joku täällä nyt kärsisi näistä tiloista. Jos ois dokannut vaan maksansa lopullisen paskaksi, niin kyllä sit ALAT, ASAT ja AFOS ois myös koholla. On noita muitakin, kuten CDT ja MCV, mutta pointti lienee, että tuskinpa elimistön pettäminen pelkkänä GT-arvon suurenemisena näkyisi.

99

^ Siis tottahan siinä vaiheessa, kun maksa tosissaan vetään viimeisiään, johtuipa sitten totaalisesta rapajuoppoudesta, jostakin muusta myrkytyksestä tahi syövästä, kaikki arvot huutavat hoosiannaa, mutta meinasin sitä, että jos ainoastaan GT on merkittävästi koholla ja muut arvot kutakuinkin viitelukemissa, niin auttaako pahemmin selittää, että dokannut en taatusti ole :mrgreen: . No, siinä tapauksessa tietty, jos käyttää jotakin GT:tä nostavaa lääkitystä, mutta onko tuo muuten käytännössä mahdollista, ainakaan niin, että lääkärille läpi menisi? Ja ihan silkasta mielenkiinnosta kyselen. Ei ole tällä kertaa omaa lehmää ojassa :mrgreen: :laughing: . CDT ja MCV, vaikkei jälkimmäinen varsinainen maksa-arvo olekaan, taitavat tosin ilmiantaa dokaamisen vielä GT:tä yksiselitteisemmin :confused: . Vai voivatko nuo nousta muista syistä? No, ainahan kaikki mahdollista on, mutta kuinka todennäköistä käytännössä.

Ja kiitoksia vain kovasti, Arkkis :mrgreen: . Toivon toki minäkin kepeitä multia itselleni, mutta tuskin ihan vielä sen aika on. Niin no, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka elämä päättyisi 5 min. kuluttua, tavalla tahi toisella, mutta ryyppyreissustani taisin selvitä vielä melko vähin vaurioin :confused: .

Hieman offiksi ehkä meni JÄLLEEN, mutta eipä ole ensimmäinen kerta :unamused: .

100

Ei kai ihan pelkkä GT nouse ilman ryyppäämistä. :confused: En tiedä, Googlekaan ei kerro. MCV sen sijaan on sellainen, että voi nousta ilmankin. Mulla on melkein aina se hieman koholla, enkä hullujenhuoneelta käsin esimerkiksi tasan päässyt ryyppäämään. :laughing: