Kevät pukkaa hyvää mieltä, vaikka reflat on vielä ihan alkutekijöissään 
ei haittaa yhtään!
Ne menkanperkeleetkin tekee tuloaan, nyt puren hammasta ja syön sitä buranaa vaikka vatsahaavaan asti…! 
Kiitos kun poistit! 
Moi! Minulle on määrätty menkkakipuihin Pronaxenia se 2 tablettia kahdesti vuorokaudessa ja Litalginia muistaakseni 3 tablettia vuorokaudessa, ohjeistuksella aloittaa lääkkeiden syöminen muutama päivä ennen menkkojen alkua. Ihme kyllä tästä on ollut jonkin verran apua! Olen (ex-)opiaattiaddikti ja minulla on myös epäilty mm. endometrioosia. Silloin, kun huumeiden käytön lopettamisesta oli vähemmän aikaa, en pystynyt syömään Pronaxenia, mutta nykyään pystyn.
Hei,
ensinnäkin Pöljä. Mä toivon koko pirun sydämestäni, että jaksat. Ja luettuani koko ketjun mä uskon ihan oikeasti, että ne selvät päivät on mahdollisia.
Kirjoitan itse koska olen kaiketi aika pitkälti samassa asemassa miehesi kanssa. Tilanne on vakava, sairas, monella tavalla hermoja raastava ja joka vi**n tavalla raskas… jokaiselle.
En sen enempää ala tässä kuvailemaan. Lähinnä pyytäisin yhtä asiaa, joskaan en tiedä onko se edes soveliasta, mutta… jostain on pakko kysyä. Toki muutkin saavat vastata.
Bentsoja, Buprea, Lyricoita, kaikkea mahdollista. Minkälaisia vieroitusoireita on ollut? Ja erityisesti sen fyysisen osuuden helpottaessa tai iskiessä pahiten… minkälaista se on henkisesti? 
Kysymys kuulostaa varmasti typerältä, mutta itselläni ei ole kokemuksia päihteistä. On kokemuksia päihderiippuvaisuudesta perheessä ja noin poispäin eli en alkuunkaan ole täysin uusi tulokas asioiden äärellä. Haluaisin vaan niin kovasti “ymmärtää”… miksi se pilleri on suurempaa kuin mikään muu.
Ja siis kuten niin usein… halu korjata asiat, ottaa elämä takaisin omaan haltuun. Se on valtava, mutta käytännössä… päätökset kantavat aamuun tai iltaan… Viekkareita pelätään jo valmiiksi ja hetkikin ilman tuo mukanaan ahdistuksen ja viekkarit vaikka tietysti on päivänselvää, että fyysisiä oireita ei nyt ihan niin nopeasti edes ehdi tulemaan.
Mielialan heilahtelut ovat jokapäiväisiä ja erittäinkin suuressa skaalassa. Yksi asia on tänään täysin päivänselvää, mutta huomenna se on yhtä päivänselvästi täysin päälaellaan…
Pöljä… Oletko koskaa työntänyt miestäsi kauemmaksi tämän pillerihelvetin aikana? Oletko koskaan häntä “suojellaksesi” (tai jotain vastaavaa) koittanut sulkea häntä ulos kaikesta? Onko se “hyvä ihminen” taakka? Onko se rasite? Tuleeko siitä paha mieli… paha olla. Toisen puolesta…
Ymmärrän, että kysymykseni ovat henkilökohtaisia. Ymmärrän myös sen, että “oikeita” vastauksia ei ole. Samoin sen, että viekkareiden osalta ei ole olemassa kaikkiin pätevää totuutta… haluan vaan tietää… jotain… Varautua edes johonkin.
Kiitän kovasti jo valmiiksi. Kiitän vaikka et edes vastaisi. Ja toivotan teille voimia ja mitä ikinä tarvitsettekin… Vihaan huumeita. En käyttäjiä. Vihaan pillereitä. En ihmisiä. Vihaan “koukkua”. En kiinni jäänyttä. Erotan ihmisen siitä “nististä”, jonka aine hänestä tekee. Ajatuksenjuoksu, tunteet. Ja se taitaa olla mun taakkani, että mä en kertakaikkiaan halua luopua siitä mitä siellä aineiden alla on… Siellä sen paskan alla on maailman upein ihminen.
Moi tiedonjanoinen! 
tuohon ensimmäiseen kysymykseen viekkareista, en ole niitä saanut kuin panacodista ja tramadolista, luojan kiitos! Niiden viekkarit on verrattavissa vittumaiseen flunssaan, särkee joka paikkaa, nokka vuotaa tai on tukossa, väsynyt ja voimaton ja kestää 1-2 viikkoa. Niin, ja ripuli, kun nuo opiaatit pistää vatsan kovalle. Muut nappulat tulee popsittua niin äkkiä, ettei ehdi mitään fyysistä riippuvuutta syntyä.
En ole yrittänyt työntää miestäni kauemmaksi, enkä usko, että hänkään sitä haluaisi. Olen hänelle kiitollinen, että on jaksanut pysyä rinnallani, vaikka varmasti on usein ollut vittumaista ja masentavaa 
Nyt olen ollut selvänä 2 viikkoa! eikä edes ahdista! Oon miettinyt, johtuisiko siitä, kun tuo aurinko alkaa kovasti paistamaan mä oon niin kesäihminen! <3
Pöljä, no mukava kuulla että olet ollut selvin päin kaksi viikkoa. Mikä olikaan pisin putsi aika?
Täällä taas… Mä oon kurkkuani myöten täynnä tota Tramal-pelleilyä! Luulen, että oon vihdoin tosissani valmis lopettamaan.
Viimesin putki katkes viikko sitten, oli pisin ikinä, jotain kuukauden. Määrät kasvo viikko viikolta, ihme, etten yhtäkään kouristuskohtausta saanut! No, viisaana “parantelin” viekkareita grammalla MDMA:ta, jonka nautiskelin kahden päivän aikana. Sen jälkeen ei ollu itsari kaukana. Nyt alkaa taas olemaan “normaali” olo, mitä se sitten tarkottaakin.
Kova mietintä vaan, että millä sitä päivänsä täyttää, jos ei kuosaamalla. Ei pää kestä tätä samaa kykkimistä päivästä toiseen… Ystäviäkin on tasan kaks, molemmat perheellisiä. Kouluun jäi hakematta, unohtu kun oli niin sumussa 
tuntuu niin toivottomalta kun alkaa miettimään mihin sitä onkaan ittensä ajanu…
Morjesta Pöljö!
Luin koko ketjun ja olen itse tässä juurikin viimeisen vuoden aikana käynyt paljon samaa läpi. Olin vuoden alussa katkoilla yhteensä 3krt. joka kerta kun pääsin sieltä kuntoutukseen niin pääsin aina illaksi kotiin vertaistukiryhmistä… silloin join kaljaa (ainuita mikä ei näy seuloissa obviously) ja siitä tuli ongelma… mursin jalkanikin viikon juomisen jälkeen… jäi kuntoutus ja aloin taas käyttään opioideja… sitten takas katkolle koska kuntoutukseen pääsee vaan jos ollut taukoa käytöstä… sit takas kuntoutukseen… ei toiminut taaskaan… myösin sitten heille että vedän subutexia… lähettivät Järvenpään sosiaalisairaalaan Hietalinna-yhteisöön… siellä oli 5 henkilöä ja kukaan ei ollut narkomaani/alkoholisti!! mikä shokki se olikaan… lähinnä masentuneita, kannabista-polttavia yms… ihmisiä… eivät todellisia NARKKAREITA… Riippuvaisia. vaan muita ongelmia! Kestin viikon (3kk hoito) ja junal tampereella vetään subua taas… (suoraan kun nousin bussista kaveri toi sitä mulle…) Nyt täs vedellyt, mutta meni hermo kun 20-30e päiväs pelkkään subuun… Tällä hetkellä syön lyricoita vierotusoireisiin ja juon olutta… (Tänään juonu aamu 8. asti kaljaa) tämmöstä tää on… kaveri jol kämppään hommaa tänään subua varmaan… saa nähdä mitä tässä nyt taaas käy… mutta en haluaisi päivittäin käyttään… mutta addiktit tietää että se on Joko Tai… 
Tsemppiä sulle, että pääsisit itsekin täysin irti!
Hei Pöljä!
Niin, onko mitään ideaa päivän täytteistä? Jos olet koko ajan neljän seinän sisällä, eikä elämässä tunnu olevan edessä mitään, niin varmasti on vaikeaa olla erossa.
Toki nuo hoitokuviot jne. tulee mieleen, sitä kautta lähteä rakentamaan omaa arkea ja tulevaisuutta. Muista kuitenkin se, että pystyt ajoittain olemaan ilman Tramaleita. Sinulla on pohjaa kuitenkin olla myös ilman pillereitä.
Minä en voi miehenä tietää mitään kuukautiskivuista, vaimoni kärsimykset näin. Tampereella meni lapsettomuus hoitoihin yksi perheauton hinta ja aina keskenmeno, no kun neljäkymmentä lähestyi vaimon kohtu leikattiin pois. Leikkaava lääkäri halkaisi kohdun ja sanoi ettei ole mikään ihme ettemme saaneet lasta kun oli iso kysta jonka poistaminen olis ollut pikku juttu. Olin niin romuna etten jaksanut ajaa Tampereelle ja tappaa sitä “tohtoria”, pyysin kaikki tiedot vaimostani ja se kysta näkyi ultraääni kuvissa, ei estä raskautta ja Vaasalainen lääkäri sanoi että varmasti estää ja aiheutti hirveät kuukautis kivut. Vaimo vihaa kaikkia lääkkeitä ja burana auttoi hieman mutta lisäsi vuotoa.
Pöljälle sanon et mene kunnon lääkärille ja jos haluat kohdun poiston niin vaadi sitä, vaimolla vaikka ei ole synnyttänyt onnistui alakautta eikä mahassa ole kuin yksi pieni arpi umpisuolen leikkauksesta. Munasarjat jäi ja nyt jotain vaihdevuosien takia syö hormoonia mutta kipeä ei ole enään ollut. Kun olet aikuinen niin vaadit poistoa ja lääkärin on ihan turha puhua jos mieli muuttuu, seuraavana päivänä pääsi pois ja johtui siittä että leikkaus tehtiin myöhään illalla. Kun hain pois tarjosin kättä tueksi niin sanoi pärjäävänsä hyvin ja halusi mennä meidän koiran kanssa kävelylle, seurasin salaa kaukana muka varuiksi, vaimo sanoi et olis pitänyt tehdä jo kymmeniä vuosia sitten.
Kiitos teille tsempeistä! <3
Surukseni joudun kuitenkin myöntämään, että tänään alkoi taas sen luokan tuskat, että itkua väänsin. Otin Voltarenia, Arcoxiaa, Ponstania, ei melkein mitään apua. Yritin kysellä jos jostain olisi saanut kannabista (se vie myös kivut täysin), mutta ei löytynyt. Joten Tramaliin jouduin taas kerran turvautumaan Otin sitäkin 150mg, eikä vieläkään kokonaan kipu hellittänyt. Vielä gramman Panadoli ja nyt on kipu poissa.
Varasin ajan lääkärille, vaikka turhaa taitaa sekin olla… ei kai tää nyt voi ihan normaalia olla, tollanen määrä lääkkeitä ennen kuin helpottaa!!! Jonain kuukausina kipu on hyvin lievää ja sitten taas välillä tätä. Joku ratkaisu tähän on saatava!
Tramaleita en hommannut kuin 30kpl, eli ei sentään ole tarkoitus hupiinsa popsia. Harmittaa silti, että tässä taas ollaan 
Pöljä, tiedän mitä kipu on ja omat koktailit ei yleensä auta. Mulla terkkari ihan vieressä ja kun menen sinne pyytämään kipupiikin katsovat ihan kieroon. Sanon et katsokaa koneelta ja sielä on niitä määrätty, onko saattajaa niin ei mutta vajaa 5min kotiin ja tuo tehoaa 30min. Saan 6T unet ja ehkä vielä helpotusta pitempään. Pitäiskö panna 4 teemua kielen alle ja mennä pönttö ihan sekaisin sinne. Tramal auttaa ehkä vähän polvisärkyyn, söin sitä vuosia 400Mg/päivä ja mielialaan auttoi vaikka sitä ongelmaa ei onneksi ollut. Yllättävän monet lääkkeet blockaa toisen vaikutusta, en noista sun lääkkeistä tiedä mut ehkä paree pysyä yhdessä ja nostaa annosta, en tiedä mutta omat kokeilut OxyNormin kanssa oli turhaa kun mulla oli kipulaastari jonka fentanyyli blockas sen, sama kuin olisin syönyt kalkkitabletteja.
Pöljä, mikä tilanne nyt?
No, ei tässä kovin hyvin mene… Tramaleita ei kyllä oo, viikon verran taisin popsia ja nyt viikon ollu ilman.
Masentaa vaan, kun koko elämä on solmussa raha-asioita myöten ja päihdehimot on usein ihan järkyttäviä… Oon laitellu työhakemuksia muutamiin paikkoihin, mut aika varma ettei ne sinne ota 27-vuotiasta kouluttamatonta naista joka ei oo päivääkään töitä tehny sit jos satunkin johkun pääsemään, niin mietin onko musta ihan tosissaan siihen edes. No, se on sen ajan murhe, jos se ihme tapahtuu…
Nyt oon rivatrilia ottanu 4mg, helpotti vähän kun itkin melkein tunnin tossa päivällä. En löydä ulospääsyä, en keksi keinoja…
Okei…
No yksin on vaikeakin taivaltaa näissäkin asioissa, hoito ja vertaistuki jne. ovat usein helpottavia tekijöitä. Toki loppupelissä kuitenkin itse tekee sen suurimman työn. Tilanne kuin kuminauha? Välillä käyttämättä välillä käyttöä…
Ajattelin tulla välillä päivittämään tilannetta.
Eli lääkkeiden käyttö jatkunut edelleen, en mä näköjään OSAA elää enää selvinpäin, kun yli kymmenen vuotta nappeja popsinu ja teininä vielä alotin, niin kai se on aivoihin vaikuttanut… En enää tiedä mitä tässä tekis, meniskö takas sinne klinikalle vai mitä, jotanki tuntuu ettei siitä katkostakaan paljoa hyötyä olis. Oon miettiny myös korvaushoitoa, mut en tiiä saisinko sitä edes Tramal-riippuvuuteen ja oisko sekään järkevää.
Essojen kanssa oon rauhottunu, se meni ihan överiks! Viime syksynä mulla oli niitä 40kpl, muutaman heitin kavereille ja sit ite popsin niitä 4-5 päivää putkeen, eikä kyllä oo paljon muistikuvia noista päivistä 
sen jälkee oli kyllä karsee oli yli viikon, sähköiskuja päässä ja kaikkee. Ihme etten kuollu niihin, tai jääny mitään pysyvää vaurioita!
Moikka taas!
Nyt menee vihdoin ja viimein paremmin! Sillon tällön popsin pienen putken
tramalia ja välillä tarvittaessa Rivatrilia, mutta suurimman osan ajasta ilman
mitään!
Mulla kuoli paras ystävä viime kesän lopulla en tiedä oliko se joku herätys siihen, että
pakko tässä on skarpata. Aloitin sitten omasta aloitteesta kuntouttavan työtoiminnan ja oon
niin onnellinen tosta paikasta, ihanaa porukkaa ja hommaa Sekin virkistää niin paljon,
ettei hirveemmin oo päihdehimoja. Ainoo homma, että oon vielä aikamoisessa velkakierteessä, mutta
eiköhän sekin solmu tässä aukeapikkuhiljaa.
Tää kämppäkin ollaan kohta saatu kuntoon, ollu kauheen sotkusta kun mua ei oo jaksanu kiinnostaa
ja miehellä on noita omia vaivojaan, joiden takia ei pysty aina tekemään kotihommia.
Että semmosta tähän väliin Oon aika onnellinen!
Hei!
Kiitos kun päivitit meille tilannettasi. Onpa hyvä juttu, että olet saanut elämääsi järjestykseen. Tuo kuntouttava työtoiminta kuulostaa myös hyvältä, ota se juuri tuosta kuntouttavasta näkökulmasta, koska sitä kautta saat varmaan arkeesi mielekkyyttä jne.
Vielä kun pääset noista pillereiden käytön jutuista eroon, niin olis hyvä juttu. En siitä moralisoi, mutta miksi enää käyttää niitä?