(EDIT: Niin tosiaan tuon edellisen kirjoituksen jälkeen jonkin aikaa meni ihan ok, mutta lopulta se touhu lähti taas käsistä
Olin loppuvuoden viimeiset 4kk selvinpäin ja tammikuun alkupäivinä retkahdin kolmeksi päiväksi. Siitä lähtien taas selvinpäin!)
Mä oon VIHDOIN päässyt eroon Tramaleista!!
Mun kuntouttava työtoiminta katkesi positiivisiin seuloihin. Silloin se vitutti aivan suunnattomasti,
mutta jälkeen päin kun mietin, niin se oli parasta mitä saatto tapahtua. Tosiaan lopetin napsimisen
elo- syyskuun vaihteessa. Alkuvuodesta retkahdin muutamaksi päiväksi, luulen, että oli pakko vaan
vielä kokeilla oliko se niin kivaa. NO EI OLLUT! Ihan hirveää ja vahvisti vain sen, että kyllä se sekoilu
ja surkeus on mun osalta todellakin ohi. Enkä voisi olla onnellisempi!
Oon saanut pari uutta selvää kaveria ja arki sujuu jo ihan rutiinilla. Uniongelmiakin on nykyään vain harvoin.
Kaiken kaikkiaan, enpä vois edes enempää toivoa!
Pian varmaankin jatkan kuntouttavaa ja olen vähän katsellut koulujakin. Varmaan ekaa kertaa sitten lukioaikojen
tuntuu, että on jotain tulevaisuuttakin!
Itsekin Tramalia jokusen vuoden söin(plus muita vaihtelevia opiaatteja), sitten alkoi tulemaan piristeitä lisäksi. Eli omat aivojen mielihyvä reseptori pajatsot on taottu loppuun. Riittävästi rahaa ei ole mitenkään auttanut minun tilannetta. Ollut lähinnä pikalippu syvään addiktioon.
Itse about 10 viikon aikana vähentelin lopulta annoksia joka viikko pieni pudotus. Pyrin myös oheiskäytön pitämään vähänä (joku Lyrica, bentso ja piriste mennyt). Päätavoite toteutunut siinä, että about viikon nyt opiaatit nollissa. Tottakai olo ollut masentunut, väsynyt ja saamaton, töissä en olisi voinut käydä. Mut toisaalta nyt jo alkaa huomaamaan, että toimintakyky alkaa jopa palautumaan. Tänään pääsin jo kuntosalilla pienen treenin tekemään.
Ehkä pitäisi hakeutua hoitoon, olen kyllä joskus aiemminkin pystynyt lopettamaan, mutta ei ole pitänyt.
En tiedä korjaantuuko pää näin pitkän käytön jälkeen? mutta korvaushoitoa lopun ikää pidän itsemurhaa edellisenä vaihtoehtona. Opiaatin käyttö tekee elämästä jotenkin harmaan. Ja kyllähän se silmistä näkyy myös päällepäin. Sairaskertomukseen tuhat päihdeklinikan kontaktia ei myöskään houkuta, sen jälkeen olen terveydenhuollon silmissä ainoastaan narkki enkä mitään muuta.
Ainakin 3 kuukautta nyt tarkoitus sitkeästi sinnitellä opiaatit nollissa, pidän muistakin Exel taulukkoa. Tarkoitus, että myös bentsot, piristeet ja Lyricat myös nolliin.
^^ Hienoa, että onnistuit lopettamaan! Ei kannata sortua, vaikka kuin paska olo olisi, täytyy pitää mielessä, että se on hetken helpotus ja kaikki kova työ menee samalla hukkaan.
No, hyvähän mä olen neuvomaan, kun sorruin taas hetkeksi Näköjään 3-4kk välein retkahdan, aivot huijaa, että pystyisin pitämään annokset pieninä Joopa joo…
Turhaudun siihen, kun en saa selvinpäin MITÄÄN aikaiseksi, kämppä on kuin pommin jäljiltä ja se ahdistaa, mutta en vain kykene tekemään asialle mitään. Lisäksi mielialat heittelee todella oudosti, saatan olla erittäin iloinen, pirteä ja positiivinen pari viikkoa ja sitten yhtäkkiä tulee jokin romahdus. Kaikki masentaa, vituttaa ja ahdistaa enkä jaksa kavereita nähdä, saati poistua kämpästä. En tiedä onko mulla sitten jokin mielialahäirö tmv., pitäisi kai lääkärille mennä, mutta kun en oikein usko noihin masistroppeihin Venlafaxinia olen harkinnut, koska se on SNRI kuten Tramalikin, mutta pelottaa jos siitäkään ei sitten ole apua, mitä sitten?
No, kohta on taas lääkkeet loppu ja uuteen nousuun. Oon vain ihan hukassa tän pääni kanssa
Ihan hirveää ja vahvisti vain sen, että kyllä se sekoilu
Näköjään 3-4kk välein retkahdan, aivot huijaa, että pystyisin pitämään annokset pieninä 
Venlafaxinia olen harkinnut, koska se on SNRI kuten Tramalikin, mutta pelottaa jos siitäkään ei sitten ole apua, mitä sitten?