Kerron ensin vähän taustoistani. Olen ollut opiaattikoukussa varmaankin lähemmäs 10 vuotta. Ensin lähti panacodeista, “sain” niitä ´, kun polveni meni sijoiltaan. Parisen vuotta käyttö pysyi enemmän ja vähemmän satunnaisena, mutta jossain vaiheessa huomasin jo litkiväni yskänlääkettä. Sitten tuli pikkuhiljaa mukaan muita “kivoja” lääkkeitä, Tramaleita, bentsoja, viime vuosina Lyrica ja löytyisi varmaan muutakin jos nyt jaksaisin tarkemmin miettiä. Suurin ongelma on ne alkuperäiset opiaatit, mutta aikamoista sekakäyttöä tämä on ollut. Tyyliin “kunhan on jotain”. Koskaan en kuitenkaan ole piikittänyt itseeni mitään.
Olen pitkään miettinyt lopettamista, ja vihdoin mennyt A-klinikalle. Olen nyt käynyt antamassa seulat 3krt, ja keskiviikkona olisi seuraavat, viimeiset ennen kuin hoitaja keskustelisi lääkärin kanssa tilanteestani. Mutta mullapa on erikoinen ongelma; en ole käyttänyt näitä lääkkeitä viikkoon (olosuhteiden pakosta) ja nyt pelottaa, että jään ilman apua tämän takia.
Olen yrittänyt olla monet kerrat ilman juuri näin, että on lääkkeet loppu ja rahat loppu, ajatellut että lopetan, mutta viikon sisään on jo pää täynnä. Näkisin tämän tiputtamishoidon niin, että se olisi vaiheittain opettelua elämään selvemmällä päällä. Luulen, että se on ainoa keino millä voin lopettaa ilman pehmustettua huonetta ja pakkopaitaa. Mitä jos nyt jäänkin ilman tätä apua? Stressaa älyttömästi!
Jäin tänne lueskelemaan myöhään yöhön muiden kokemuksia ja tajusin, ettei se tästä muuksi muutu, lopettipa hiljalleen tai seinään. Nyt olisi viikko takana, pahimmat fyysiset viekkarit ohi, miks ihmeessä haluaisin alottaa sen miljoonatta kertaa uudestaan? Vielä lämmönsäätely ja maha vähän sekaisin, joitakin lieviä särkyjä.
Mutta tuo pääkoppa on jakautunut kahteen, toinen puoli haluaa kovasti irti, toinen puoli epäilee, että jos nyt vain saisi jotakin jostain, kieltäytyisinkö. Mielialat heittelee paljon.
Voi kun olisi jättänyt sen ekan pillerin nielaisematta… niin, voivoi.
Eihän siitä sitten mitään tullut, lopettamisesta kaksi viikkoa kestin ja sitten oli taas menoa… Klinikalla kyllä aivan ihana terapeutti, löytää positiiviset puolet kaikesta katkolle olis sitten tarkoitus mennä, kunhan saa ensin asioitaan kuntoon.
No nyt uutta yritystä kehiin. Ei kannata lannistua. Miettit nyt sitten tarkkaan, että mikä meni mönkään, että samat ns. virheet eivät toistu. Suunta eteen päin! Ei kannata sitä katkoakaan liian kaus vetkutella.
Niinpä niin, kivut taas voitti. Ja niin paljon huonoja uutisia, etteipä juuri nyt edes motivoi olla ilman… Saatanpa olla kuun lopussa koditon ja jos niin käy, joudun luopumaan myös rakkaasta kissastani
Mikä siinä on, ettö kun haluaa saada elämäänsä kuntoon, niin eikö tipu heti rekallinen p***aa niskaan??!!
Sainpahan taas hyvän syyn hommata hyvät reflat itelleen. Huvittavinta on se, että olisin jo varmaan paljon viisaampi tässäkin asiassa, jos en olis jääny kotiin popsimaan pillereitä ja polttamaan pilveä ja hoitanut asioita no, huomenna virastojuoksulle.
Nyt taas miljoonatta kertaa kärsin viekkareista, tää on tuttua ei tiedä pitäskö nauraa vai itkeä
Sain taas vähän tramal-helpotusta viekkareihin. Menisin sinne katkolle vaikka heti, mutta pakko on hoitaa asiat, jos sais katon pidettyä pään päällä! sähkötkin varmaan katkee kohta, kun en pystyny hoitamaan edes sähkölaskua… voivoi tätä elämää, koskaan ei voi olla helppoa.
Toivottavasti hoitasivat asias kuntoon! katkolle vaan Mua ei vielä edes jännitä tuo katkolle meno, ite oon siellä 7.12-20.12. Jouluksi kotia potemaan. Oikeastaan ensimmäinen kunnon yritys tramalista ikinä ja 10 vuotta kuitenkin takana. Jännittää tuo onnistuminen kun on lukenut retkahduksista niin paljon. Mutta ei se auta kun päättää asia omassa päässä.
Piti muuten sanoa että mullakin lähti homma panacodista ja pian tuli tramalit kuvioihin. Sillonhan pakkausselosteessakin luki että ei pitäisi aiheuttaa riippuvuutta tyyliin.
Olen myös miettinyt sellaista asiaa että milloinhan lääkärit rupeavat laskemaan hyöty/haitta suhdetta lopettamisessa, kun ajatellaan että jos mulla loppuu lääkkeet niin loppuu myös työnteko ja vaimo lähtee ja menetän tähän asti ansaitun omaisuuteni kontaten kadulla etsimässä sitä viimeistä pilleriä. Kuitenkin annokseni pysyy suositusrajoissa ja se pitää minut työkykyisenä, sekä kannattelee tämänhetkistä elintasoani. Vai ajattelevatko lääkärit vain että se on minun oma valintani mitä teen ilman pillereita?? ensin siis huijataan lääkkeeseen joka “ei aiheuta riippuvuutta” ja sitten potkitaan pihalle norkoomaan… Tuntuu olo tosi huijatulta mutta haluan toki yrittää elää ilman tramalia mikäli se suinkaan mahdollista on, mutta todella vaikeaa tulee olemaan tämä vieroitus ja odotukseni katkon suhteen ovat kovat, kunhan fyysiset vieroitusoireet pienenisivät siedettäviksi katkon aikana, koska ne ovat todella kovat :S:S katkon jälkeen minulla onkin vielä 2 viikkoa aikaa kärsiä jonka jälkeen alkaa taas työt.
Jokatapauksessa ilman lääkkeitä eläminen on haaveeni, koska muistan millaista oli olla onnellinen ilman.
Noniin, maanantaina oli siis se tapaaminen sosiaalityöntekijäni kanssa. Päätin olla rehellinen ja kertoa tilanteeni. Yllätyksekseni sain jopa kehuja, että olen uskaltanut myöntää ongelman ja hakea apua vuokrarästit on siis nyt hoidossa ja diakoni maksoi sähkölaskuni. Että on kevyt olo, kun ei tarvitse pelätä milloin sähköt katkeaa ja koska saan häädön!
Nyt sosiaalityöntekijänikin on mukana ja teemme klinikan kanssa minulle hoitosuunnitelman, vai mikä se nyt olikaan eli elämä hymyilee taas, vaikka tässä nyt on rahatilanne ERITTÄIN huono. Mutta ei siitä viitsi paljon valittaa, kun sentään pysyy katto pään päällä
Vuokrat ja sähköt on maksettu. 4.1. näillä näkymin katkolle.
Eilen oli ihan kamala päivä. Jumalattomat viekkarit. Tänään sitten oli kaverilla Lyricaa, niitä on nyt menny 600mg, autto ihan hyvin. Nyt fiilistelen vaan musaa Jos näillä voimilla sais vaikka viikonloppuna siivottua. Kyllä ihminen on tyhmä, kun hankkii itelleen näitä oloja…
Kirjottele kun kerkiät olisi kiva kuulla miten sinulla menee? olet ilmeisesti katkolla nyt? itsellä menee hyvin vieroituksen kanssa ja olisin valmis vastaamaan kysymyksiin mikäli niitä ilmaantuu. Tasan 1kk olen ollut kuivilla ja pahimmat on ohi kaipaan myös itse vertaistukea, lähinnä kuulemalla miten sinulla on mennyt vielä sellaiseen “normaaliin” tasapainoisempaan olotilaan on matkaa vaikka olo tuntuukin paljon paremmalta!
Moi Nigolo! Anteeks etten oo täällä paljon pyöriny, sattu vähän kaikenlaista tossa joulun ja uuden vuoden aikaan
En siis katkolle päässytkään, tässä nyt 5. päivää ilman tramalia ja panacodia. Tosiaan lähti vähän käsistä mun essoilut, rakastuin tuohon aineeseen ihan liikaa. Sain 1. päivä kouristuskohtauksen, olin uuden vuoden aattona ottanut puoltoista ekstaasinappulaa, mutta en usko että sillä oli vaikutusta asiaan. Olin taas valvonut pitkään ja silloin oon aina noi kohtaukset saanut
Tää kauhee ahdistus vaivaa ja kun ei kiinnosta mikään. Sain tänään kaverilta muutaman rivatrilin ja helpotti ahdistusta todella hyvin! Luulen että tarttisin jonkun bentsolääkityksen, että kestän nuo ahdistukset, mutta enpä uskalla mennä lekureilta niitä kyselemään… se vois ehkästä retkahduksia.
Olipas kiva yllätys kun olit kirjottanu Osa ahdistuksesta johtuu varmasti vierotuksesta ja se kyllä helpottaa suurelta osin 2-3 viiikon jälkeen, tosin yksilöllistähän tuokin. Kerroit aiemmin myös että lyricaa olet käyttänyt, veikkaan että tästäkin aiheutuu suuria mielialavaihteluita ja ahdistusta, mutta pidä takaraivossasi se parempi huominen.
Itellä oli eilinen päivä ja viime yö aika hyvät sain nukuttua ilman pahempia särkyjä ja hyvä olo jatkuu edelleen Huomenna alkaakin jo työt Mulle tulee välillä sellanen “levoton” olo päässä pyörii kauheesti asioita, en kuitenkaan koe sitä kauhean ahdistavana, enemmänkin häiritsee kun en pysty keskittymään siihen olemiseen kun pää tavallaan pakottaa käymään ikäänkuin ylikierroksilla, yleensä siinävaiheessa alkaa särkykin ja joskus taas toisinpäin. Jokatapauksessa päivät menee hyvin ka yleensä tuon levottomuuden saa pois keskittämällä ajatukset johonkin muuhun esim. koirien kanssa lenkille… Tosin joskus vaan liian väsynyt tekemään mitään.
Vaikka tulee kirjoteltua negatiivisia asioita hirviästi, niin kyllä mulla paljon paremmin menee ilman opiaattia
Saat varmasti vielä ahdistukseen asianmukaista hoitoa, mikäli se jatkuu elämää rajaavana tekijänä pidempään. Kannattaa siitä puhua vaikka a-klinikalla.
Ei auta yhtään tähän ahdistukseen ja masennukseen se, ettei oo elämässä mitään sisältöä pienessä yksiössä istun, ei oo kavereita ja mieskään ei jaksa kattoa mun masistelua. Se ei kertakaikkiaan tajua, et viekkareihin kuuluu just masennus ja ahdistus. Kavereitakaan ei oo, kun oon erakoitunu ton pillerinpyörityksen myötä tuntuu siltä, et ois helpompi vaan hypätä alas tästä kuudennesta kerroksesta…
Eilisestä itsarimasiksesta selvittiin. Pelailtii miehen kanssa korttia niin sai ajatukset muualle. On tää kyllä yhtä vuoristorataa! Tosin sunnuntait on aina ollu mulle ahdistavia, enkä tiedä yhtään miksi ehkä se ahdistus moninkertaistui nyt kun ei ole tutussa opiaattipöhnässä :mrgreen:
kaksi viikkoa kestin ja sitten oli taas menoa… Klinikalla kyllä aivan ihana terapeutti, löytää positiiviset puolet kaikesta 
katkolle olis sitten tarkoitus mennä, kunhan saa ensin asioitaan kuntoon.
Tässä nyt taas selvänä, yritän vielä kerran pysyttäytyä erossa omin voimin.
no, huomenna virastojuoksulle.
ei tiedä pitäskö nauraa vai itkeä
eli elämä hymyilee taas, vaikka tässä nyt on rahatilanne ERITTÄIN huono. Mutta ei siitä viitsi paljon valittaa, kun sentään pysyy katto pään päällä 
sain nukuttua ilman pahempia särkyjä ja hyvä olo jatkuu edelleen 
pienessä yksiössä istun, ei oo kavereita ja mieskään ei jaksa kattoa mun masistelua. Se ei kertakaikkiaan tajua, et viekkareihin kuuluu just masennus ja ahdistus. Kavereitakaan ei oo, kun oon erakoitunu ton pillerinpyörityksen myötä