Pohjanoteeraus

Me Lopettajat
61

Tästä oli puhetta siellä AA:ssakin. Minä itse olen ollut oikein ylpeä siitä, etten kulje koskaan kultaista keskitietä pitkin. Mielestäni se oli jotenkin hienoa.

Huomenna pääsen ryhmään taas. :smiley: Se on nyt parasta, mitä voin saada.

Perjantain viininjuojat ovat sellaisia pikkutissuttelijoita, jotka juovat itse yhden lasillisen. He eivät varmasti yhtään edes ihmettele, jos juon itse vain cokista tms. Nyt ei vaan voi edes käyttää sitä autoa tekosyynä, kun kortti on pois ja autokin jäi toiseen kaupunkiin. Se taitaa olla siellä aika pitkään… :blush:

Viikonloppuna saan ostettua pyörän, sitten liikkuminen helpottuu ja ryhmäänkin pääsee helpommin.

Olen miettinyt todella monta kertaa, mistä puhuisin ryhmässä huomenna. Ehkä on kuitenkin parempi antaa sanojen vain tulla suuhun. Vähitellen pitäisi yrittää omaksua sitä AA:n ohjelmaakin - vai voiko sitä ohjelmaksi sanoa? Olkoon mikä on, minulle tärkeimpiä ovat tällä hetkellä toisten puheenvuorot. Ihmettelin monta kertaa sitä, miten hyvin nuo ihmiset tuntuivat tuntevan itsensä. Monet heistä olivat selvästi tehneet paljon töitä sen eteen.

Viimeksi, kun lähdin ryhmästä, päässäni pyöri lause: minä saan olla keskeneräinen. Se lohdutti paljon.

62

Tänään ei ole muuta ohjelmaa luvassa kuin ryhmään meno ja illalla keikka. Piti sanoa, että oma auto on rikki ja siksi en voi ajaa itse keikkapaikalle. Vieläkin se rattijuopumus muistuttaa minua siitä, että olen alkoholisti. Se painaa sydäntä niin raskaasti, etten todellakaan halua retkahtaa. Siinä minua auttavat ryhmä ja selväpäiset kaverit. Onneksi minulla on myös sellaisia kavereita, joille juominen ei ole tärkeintä silloin, kun heitä tapaan!

En malta odottaa, että saan sen pyörän. Viikonloppuna sitten. Lisäksi aion hankkia kuulokkeet kännykkään, jotta voin kuunnella sen kautta radiota. Sitten on mukava pyöräillä töihin, ryhmään tai minne vain.

Joku tuolla vinkkasi, että Tommy Hellstenin kirja Tietäjä on hyvä ja liittyy jotenkin siihen minuakin riivaavaan syyllisyydentunteeseen. Tilasin sen ja odotan sen tulevan perille vielä tämän viikon aikana. Jostain syystä nyt ei tee mieli lukea alkoholismia suoraan käsitteleviä kirjoja. Tuntuu siltä, että nyt täytyy itse pohtia sitä asiaa ja muodostaa jonkinlaisia omia näkemyksiä. Niitä voi sitten myöhemmin peilata kirjojen teksteihin. Olenhan niitä jo aiemmin lukenut, mutta silloin tein senkin vain pintapuolisesti - niin kuin kaiken muunkin. A-klinikalla ja AA:ssakin kävin vain olemassa, en ottanut mitään vastaan.

Pohjanoteerauksen jälkeen olen avoin ja valmis muuttamaan elämäni suuntaa ja asennetta. Tässä ei itkut auta, vaan ainoastaan täysvaltainen muutos, joka tapahtuu hitaasti, ei väkisin. Vielä on vaikea olla asettamatta suuria tavoitteita ja suunnittelematta nopeita, helppoja keinoja alkoholismin hallitsemiseen. Täytyy vain pitää suitsista kiinni ja ajatella päivä kerrallaan. Suuria suunnitelmia hienompi on yksi, pienikin toteutunut askel kohti raittiutta.

Viides päivä on alullaan. Sekavien unien jälkeen heräsin jo puoli viideltä aamulla. Mikäs tässä, kun on aurinkoista ja lähes koko päivä vapaata tiedossa. Tänään saatan jopa keikalla näyttää ihmiseltä, kun en ole krapulassa ja jaksan kenties panostaa tuohon ulkonäköönkin hieman. :sunglasses:

63

^ Minkälainen keikka sulla on, Tuike?

Mä oon lukenut muutamia Hellstenin kirjoja: tietysti kuuluisan “Virtahepo olohuoneessa” ja auttamistyön etiikkaa käsittelevän “Ihminen tavattavissa”. Kirjoissa on paljon hyviä ajatuksia, vaikka ajoittain kirjoissa hengellinen paatos nousee minun makuuni turhan pintaan, mutta ei onneksi koko ajan. Hellstenhän on ammatiltaan mm. teologi.

Polkupyöräily on kyllä tosi mukavaa, terveellistä ja ekologista. Minunkin pitäs hankkia uudempi ja parempi pyörä, kun nykynen on hieman rämä. Onneksi elämä ei ole enää rämä. :slight_smile:

64

Meillä on yksi trio, jonka kanssa soitellaan vähän kaikenlaista musiikkia juhlissa yms. Mitä nyt ihmiset toivoo. Olisi ensin tehnyt mieli perua koko homma, kun siellä ihmiset juovat tietysti, mutta en voi jättää kavereita pulaan. Meille kaikille se raha tulee tarpeeseen. :slight_smile: On oikeastaan ihan kiva mennä soittamaan sellaista musaa, jossa ei tarvii paljoa skarpata, senkun soittaa vaan ja katsoo kun ihmiset tanssii.

Itse en ole Hellsteniä aiemmin lukenut, saa nähdä miten kolahtaa. Odotan sitä kirjapakettia kuin lapsi jouluaattoa. Paketteja on niin kiva saada, vaikka ne olisivatkin itse tilattuja. :laughing:

Mulla on kyllä elämä vielä aivan sekaisin ja risana. Kotikin on aivan hirveässä kunnossa. Tyhjiä pulloja lojuu vielä lattioilla. Kunhan saan sen pyörän, vien ne pois ja uusia en tuo tilalle. Ne eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan kaunis sisustuselementti. :unamused:

65

Tyhjistä pulloista saa onneksi muutaman lantin, niiku lohdutukseksi. :smiley:

Jees, siistii tuo bändihomma. Mä oon soitellut bändeissä kakarasta asti, mutta nyt bändihommelit ollut telakalla pari kuukautta, ja oon ihan ikävissäni ja polttavassa kaipuussa musisoimaan; ihmisten kanssa ja ihmisille.
Yksinään himassa rämpyttelystä ja pimputtelusta tulee vain surullisex.

Mutta hei, kyllä se elämä siitä ehjääntyy! Tulee varmasti kaunis kesä. :slight_smile:

66

Kai se elämä ehjäytyy, jos teen sen eteen jotain. Tähän asti kun on tullut ajateltua niin, että heti huomennahan voin sitten tehdä sitä ja tätä. Tänään ei siis tarvitse. :blush:

Odotan jo innolla ryhmään pääsyä. Toivottavasti en nyt lataa liikaakin odotuksia AA:n suhteen. Pitää muistaa, että siinäkin asiassa täytyy ihan itse olla se, joka saa muutoksen aikaan. Apua ryhmistä kuitenkin on varmasti tässä kaikessa. Se solidaarisuuden tunne ja yhteisen “vihollisen” selättäminen on jotain, jossa näen paljonkin järkeä. Jokainen sitten itse saa kuitenkin taistella omat taistelunsa siviilissä ja tunne-elämän rapakoissa.

Pelkään kuitenkin yhä, että himo juoda tulee takaisin. Pelkään sitä enemmän kuin mitään muuta!

67

Niinhän siihen juomiseenkin kasvoi hitaasti, minä ainakin. Ei kai sitä nopeasti saa pyyhittyä pois vuosien aikana opittuja tapoja ja tottumuksia - varsinkaan, kun ne ovat tunne-elämässä niin vahvasti kiinni.

Näitä tässä jaarittelen, monille varmasti jo tuttuja juttuja. Itselle kuitenkin uusia oivalluksia, joista osa on omassa pienessä päässä kehiteltyjä ja osa jostain luettuja.

Kaikki, mikä tukee raitistumista, on hyvää.

68

Kuusi vuotta sitten halusin nyt, heti muutoksen elämääni. Pois ahdistukset, pelot, surut, pettymykset, itseviha jne. Yritin nopee ratkaisua, todella monta kertaa, siinä onneksi onnistumatta. Alkoi haparoiva matka kohti raitista päivää, parempaa huomista. Tänään ymmärrän, että mitä kiduttavamman hitaasti muutokset tulevat omalle kohdalleni, sitä kestävämmän perustuksen ne raittiille päivälleni ovat luomassa. Elin kymmenen vuotta velkahelvetissä, jos olisin tuosta päässyt, esimerkiksi yhdellä suurella voitolla, jota peliongelmaisena pakonomaisesti tavoittelisin, en olisi tänään velaton, saati ymmärtäisi edeleenkään rahan arvoa. Pelkäsin yli kolmekymmentä vuotta kaikkea, kaikkia. Jos noista peloista olisin vapautunut yhdessä yössä, olisi se tuonut elämääni enemmän ylpeyttä, kuin kipeästä tarvitsemaani nöyryyttä, joka osaltaan on tämän raittiin päivän yksi kulmakivistä. Ilman hidasta prosessointia ja sitä seurannutta kasvua, kohti omaksi itseksi tulemista, en olisi tänään se toisista välittävä ihminen, joka koen olevani. Hitaasti, haparoiden riisuin väärää ylpeyttä, pyytäen ja saaden apua toisilta samoja kokeneilta, kasvaen ymmärtämään sen, että elämme täällä toisiamme varten, emme suinkaan kilpaillaksemme toisiamme vastaan. Ystävyys on yksi monista siunaukista, joita raitis elämäntapa elämääni on suonut. Ihmiselle, jola ei koskaan ole ollut aitoja ystäviä, tämä on varsin mullistava kokemus. Lisäksi vielä kun todetaan se, että juurikin hitaasti hälvenneet pelot, pettymykset, ahdistukset ja viha, ohjasivat minua askel kerrallaan kohti nöyrtymistä, asiassa joka tänään takaa minulle raittiin päivän, ilman turhaa suorittamista, eli armon kokemusta. Ilman uuvuttavia sisäisiä taisteluitani, en koskaan olisi tullut ymmärtämään sitä, että elämä on kallisarvoinen lahja, jota voidaan käyttää hyvään, jakaen omasta repusta toisille ja kokoajan lisääntyvässä määrin. Niin kauan, kuin muistan sen, että tämä päivä on kohdallani raitis, kasvun matka jatkuu. Välillä tuolta polulta saattaa harhautua tai tuolla polulla olevaan kiveen kompastua, mutta juurikin hitaasti tapahtuneiden muutosten kautta olen tullut tietoiseksi siitä, että harhautuessani polulta, Joku ohjaa minut takaisin ja polulla kompastuessani, voi tyytyväisin mielin todeta tapahtuneen, pyynkien housunpolvet tomusta, jatkaa matkaa vihellellen, taas yhtä kokemusta repussa rikkaampana, siis siinä repussa, josta annan kaiken ilmaiseksi saamanieteenpäin.

Kärsivällisyys on hyve, joka meille alkoholisteiöle varsinkin kehittyy omasta mielestämme aivan liian hitaassa tahdissa. :slight_smile:

69

Kärsivällisyys on minultakin hukassa. Ehkä sen vielä löydän, kun opettelen tänä aamuna mieleeni juolahtanutta asiaa: pieni teko raittiuden eteen on parempi kuin suuret suunnitelmat. Sitten täytyy vielä antaa itselle lupa iloita niistä pienistäkin teoista! En halua palkita itseäni raittiudesta, sillä aiemmin se palkinto on ollut sitten juominen. :confused: Jokainen raitis päivä olkoon itsessään palkinto, joka samalla mahdollistaa kaikenlaisen hyvän saamisen elämään.

Vieläkään en oikein tajua sitä, että voisin joskus olla oikeasti onnellinen. Tunne siitä, etten sitä ansaitse on edelleen vahva. Mutta: kel´ onni on, se onnen kätkeköön. Minäkin salaa olen onnellinen siitä, että menin ryhmään.

70

Päihdehelvetistä selvinneenä, koen olevani oikeutettu olemaan onnellinen. Nöyryys johtavana elämänohjeena takaa sen, etten ala tuolla onnellani kerskata tai ottaa siitä kunniaa itselleni muutoinkaan. Saamma olla onnellisia, näyttäen sen myös. Siitä juuri seuraa se kuuluisi vetovoima, joka ohjaa vielä kärsiviä etsimään samaa onnea elämäänsä. Jotkut ihmiset eivät kestä sitä, että toinen sanoo olevansa onnellinen. Olen matkanvarrella oppinut sen, että mikäli joku ihminen tuon ilmaisee, valotan hänelle elämääni, kertoen sen verran kuin koen tarpeelliseksi kulloisessaki tapauksessa ja lopuksi tiedustelen kyseiseltä ihmiseltä, mitä hän voisi omassa elämässään tehdä, muuttaakseen sitä siihen suuntaan, ettei enää tarvitsisi olla katellinen saati katkera toisen onnesta, vaan voisi vilpittömin mielin yhtyä toisen onneen.

Elämä nykyään on mennyt siihen suuntaan, että mitä pienemmistä asioista saamme iloita, sitä suuremmin nuo ilontunteet vaikuttavat ympäristöömme. Jos vuosikymmeniä sokeana elänyt saa näkönsä takaisin, tuskin hän siitä kovin pahoillaan olisi, miksi siis me. Ilo ilman viinaa, on raittiutta. Miksi siis me raittiit emme iloitsisi siitä. :slight_smile:

71

Ryhmässä on taas käyty ja olo on hyvä. Nyt täytyy vain iskostaa mieleen, että siellä on käytävä, vaikkei mieli tekisi. Nyt on vielä alkuinnostus päällä. Se on oikea paikka minulle, siitä olen varma.

72

Hehe! Osui silmään keskustelemanne kärsimättömyys. Kuinka paljon koskeekaan tuo itseeni. Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa. Tehnyt suunnitelmat ja korjannut elämääni hirveellä temmolla ja stressillä. Se lamaannuttaa nopeasti. Nytkään en jaksa lukea ihmisten tekstejä kokonaan, vaan hypin kärsimättömästi lauseiden yli ja yritän saada osuvia kommentteja, kokemuksia jne. Tai tuo nyt on enemmän levottomuutta kuin kärsimättömyyttä. Mukava kuulla että asiat järjestyy hiljalleen kuitenkin. Ainakin monilla järjestynyt. Itse olen tällä kertaa hoitanut asian päivässä. Jos jaksan, toisenkin jne. Ja ensimmäiset(akuuteimmat) ensimmäisenä. Yhdessäkin asiassa voi olla taakkaa sen verran että turha stressata itseään enempää. Minunkin kämppäni on kuin Tuikkeen. Täynnä pulloja, lattia tahmea ja kaikki sekaisin. Aistii vielä sen kännissä/krapulassa ihohuokoisista puskeneen kaamean katkuisen käryn. En ole nyt ollut kotona, mutta viikonloppuna käyn sen siivoamassa. Sekin on taas yksi asia. Tietenkin elän tämän päivän ensin. Ensimmäiset asiat ensiksi, nimenomaan. Tsemppiä nyt vaan itsekullekin. Oli sitä raittiutta sitten kuinka paljon tai vähän, niinkuin mulla.

73

Meillä kaikilla jotka tänään olemme tavoitelleet raitista päivää on tasan yhtä paljon raittiutta, eli 22 tuntia 50 minuuttia, ja vain sillä on merkitystä. Tämän päivän raittius on tärkeintä. Eilinen on historiaa. Huomisesta emme vielä tiedä. Pitäkäämme siis huoli vain tästä päivästä. Tsemppiä itsellesi!

74

Keikka meni hyvin, mutta hiukan ahdisti se, miten ympärillä ihmiset joivat ja pitivät hauskaa. Se, että juominen yhdistyi hauskanpitoon ja hyvään mieleen toi minulle vanhoja tunteita siitä, miltä nousuhumala on joskus tuntunut.

Selvin päin pääsin kotiin ja vahvistin edelleen päätöstä siitä, että huomenna on mentävä taas ryhmään. Muistutin itseäni myös siitä, että minulle se nousuhumala ei enää ole tuollaista toisten kanssa seurustelua ja haukanpitoa, vaan nopean humalan hakemista (viinipullo vartissa kurkusta alas) ja sen jälkeen pelkkää tolkutonta sekoilua ja mokailua. Tosi hauskaa… :unamused:

Minulla on onnekseni elämässä sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät juo - ainakaan paljoa. Kesäterasseille en uskalla mennä vielä ollenkaan, mutta näköjään jonkin verran siedän sitä, että olen baariympäristössä. Tietysti on eri juttu olla keikalla ja soittaa ja laulaa kun muut juovat. Ei tarvitse vain istua pöydässä ja kuunnella toisten kännipuheita vichylasi kädessä.

Huomenna taas töihin ja kaverille käymään. Sielläkin muut taitavat ottaa lasin viiniä, mutta minä sanon, että olen dieetillä. Olenhan jo pitkään puhunut siitä, että haluan hoikistua viitisen kiloa. Sekin saattaa onnistua, kun en juo enkä siis myöskään tunge suuhuni krapulapäivän mättöjä: pizzaa, karkkia, sipsejä, jäätelöä - oikeastaan mitä tahansa, mikä saa edes hetkeksi olon paremmaksi.

Hidasta muutosta odotellen ja seuraten, hyvää yöunta toivoen ja raittiista päivästä kiitollisuutta tuntien käyn nyt nukkumaan.

75

Nyt alkaa itsetunto ja itseriittoisuus taas nostaa päätään. Eilisen onnistumisen jälkeen luulen olevani vahvempi kuin olenkaan. Viini käy mielessä vähän väliä. Tänään on mentävä ryhmään taas, muuten käy huonosti! En vielä ole saanut millään tavoin kiinni askeleista, perinteistä ja ties mistä siellä puhutaankaan, mutta sen tiedän, että olen sinne tervetullut joka tapauksessa. Muutamat vanhat ystävät ja kaverit joudun jättämään joksikin aikaa pois elämästäni ja tilalle otan uudenlaisen asenteen elämään ja ihmisiin - myös itseeni.

76

Oletko kokeillut antabusta? Itselleni siitä oli alussa valtavasti apua. Aamulla kun sen ottaa niin asia sillä selvä; ei tarvitse edes miettiä viinaa kun tietää ettei kuitenkaan voi juoda :smiley:
Antabus toimi itselläni alussa hyvänä kainalokeppinä… sain kerätty raittiita päiviä yksi kerrallaan kokoon. Etäisyys viinaan kasvaa koko ajan, päivä päivältä.

77

Päivä kerrallaan tässä tietysti mennään.Mutta,vaikka itkemällä,kun saa 2vk,3vk,1kk raitista aikaa täyteen,on aivot jo paljon paremmassa kunnossa.

78

Tämä on niin totta. Itselläni tuli juuri 10vk raitistelua täyteen ja olo on pääsääntöisesti mahtava! :smiley:
Ahdistukset ja muut on vähentyneet pikkuhiljaa ja elämä hymyilee, vaikka se ei juuri ole muuttunut siitä kun join niin kummasti se näyttää OIKEASTI selvänä mielekkäämmältä… eteenpäin.

79

Mahdollisuus raittiuteen on olemassa.
Pelkkä juomatta oleminen kohdallani tuntui siltä, kuin joku olisi kiristänyt vieteriä sisälläni.
Eihän sitä pitkään kestä, varsinkin kun tietää mikä helpottaa…

Tuike, raittius on nyt elämäsi tärkein asia!

80

Uskallanko edes kysyä, Tuike, miten vkonloppu meni?

Toivottavasti kaikki on hyvin.