Moi, niitä kutsutaan myös “levottomiksi jaloiksi”, kuuluu vieroitusoireisiin ja menee ohi. 
T.T
Tuota kannattaa miettiä. Mun täti on juonut jo 20 vuotta, ei aio lopettaa, miehensä lyö. Vaikeaa on toipumisen aloittaminenkin, jos tällainen on alkutilanne. Kukaan ihminen, edes ja varsinkaan alkoholismia sairastava ei ansaitse sellaista ihmisarvon väheksyntää, että hänen fyysistä koskemattomuuttaan loukataan. 
Rohkeutta!
Magnesiumsitraattia suonenvetoihin, eli suolatasapainottomuudesta johtuviin kramppeihin. Mulla peruskauraa eli jokapäiväinen lisäravinne. Mulla ei voi olla “vieroitusoireita”, kun en juo alkoholia ja silti kramppaa, jos en käytä.
Kiitos kaikille viesteistä!
Jos Alkoholisi juo se ei ole ihme mutta jos pysyy raittiina se on ihme. Ei voi paremmin sanoa.
Hulluuden rajamailla toistelin jatkuvasti itselleni että tämäkin menee ohi.
Vanhoja totuuksia joiden merkityksen ymmärtää kun käy itse helvetin esikartanoissa.
Ihmeitä sisältyy elämään jo pala palalta, ihan kuin johdatuksena sain työyhteyksissä tietää paikkakunnalla toimivasta terapeutista joka on erikoistunut paniikki ja ahdistushäiriöiden hoitoon.
ihmettä on sekin että jonkinlainen rauhallisuuden tunne alkaa hiipiä sisäiseen maailmaan, sellainen pieni levollinen ääni joka sanoo että ei tarvitse olla kieli vyön alla juokseva sähköjänis koko ajan vaan asiat on pakko ottaa pala palalta, asia kerrallaan ja päivä kerrallaan. Kukaan ei voi hoita kahden ihmisen edestä
Hommia (piilottelisiko ahneus eli turvattomuus varallisuuspuolella sisälläni)? Jos pysyn edes jollakin tavalla tolkuissani itsetutkiskelu on joskus tehtävä. Hyvittämiseen on halu läheisiä kohtaan ja olen pienillä asioilla sitä koittanut aloitella.
Elämän parhaat ilot ovat vasin yksinkertaisia, vanha tuttu asiakas toi vastapoimittuja kanttarelleja. laittaman kastiketta hiljalleen ja keitän perunat, vaikka hiilareita vähän nyt tuleekin:)
lämmittelen samalla saunaa ja olen kiitollinen että sain elää tämänkin päivän.
Jos saan jatkoajan elämään on se ihmeistä suurin. Jos minä selviydyn se on mahdollista kaikille.
Lämpöä, kynttilän valoa ja takkatulia tulevaan kaamoskauteen, luonto alkaa levätä kohta, levätään mekin välillä.
Ps joskus tänne kirjoitteli Olisko ollut Lasolarska että missä täysveriset rapajuopot on? Hänelle ja muille parhaat terveiset että täällä on yksi aika vertailukelpoinen tapaus.
Pohjan Akka
Poistettu
Mikä teidät pitää yhdessä tuossa kuluttavassa liitossa? Jos vastaat,niin "rakkaus"sana on kielletty.Tunnen juoppopariskuntia,joita pitää yhdessä yksinäisyyden pelko ja yhteiset krapulat.
poistettu
´
Thanks F F
Wit U too
Kertomasi perusteella tuntuu että olisi parasta vaihtaa kumppania, vähän kerrassaan selvitellä niitä hankalia asioita, eron esteitä. Yksin on todellakin parempi olla kuin huonossa suhteessa.
Itse olen ollut useita kertoja todella sairaissa suhteissa ennenkuin aina jotenkin herään ja saan itseni niistä irti. Monta kertaa olen kaiken aloittanut alusta ja ollut niin onnellinen siihen yksinäisyyteen ja rauhaan elämässäni ennen kuin taas tosiasiat unohtuu ja ajautuu huonoon suhteeseen. Nyt lopultakin keski-ikäisenä elän ensimmäisen ns.“terveen” miehen kanssa ja voin hyvin, niin hyvin että olen saanut lopetettua jopa juomisenkin koska haluan pitää hänestä kiinni. Sinuakin siellä tulevaisuudessa odottaa joku sukulaissielu. 
Paljon voimaa, halauksia ja rohkeutta tulevaisuuteen Pohjan Akka!
Poistettu
Hyvä Pohjan Akka, Louhi se sieltä nostaa päätänsä kun päästät oikeat tunteet pintaan etkä turruta niitä alkoholilla. Meidän kaikkien pehmistenkin sisältä löytyy se selviytyjä ja erityisesti pitää olla paljon itsesuojeluvaistoa ihmissuhteissa (sanoo toinen pehmis). 
Kokeneemmat puhuivat paljon tuosta väsymyksestä mutta sen voimakkuus kuitenkin yllätti minut siinä alussa. Nyt se on ehkä vähän hellittänyt (viikon päästä se kuuluisa 3 kk täynnä) mutta kun joudun ottamaan paljon tulehduskipulääkkeitä niin en tiedä kuinka hyvä olo voisi olla ihan “luomuna”. Ehkä samasta syystä myöskään karppaaminen ei ole saanut minussa aikaan sellaista energiatason nousua mistä monet puhuu.
Voimia tähän päivään!
Pipari
Tässä on oman kokemukseni mukaan, ainoa tie toipumiseen. Olla valmis mihin tahansa, ettei entiseen tarvitse enää palata. Omalla kohdallani tuo entiseen paluu, tietäisi hyvin nopeasti tapahtuvaa itsensä tuhoamista. Niin monta elämää, kuin mitä kissalla sanotaan olevan, allekirjoittanut on käyttänyt päihteiden ja muiden riippuvuuksien kanssa. Eli en enää usko saavani yhtään lisäelämää tässä pelissä, jota elämäksi kutsutaan.
Vaikka sinulla vaikutti olleen kovin karun puoleinen kokemus AA:sta ja sen kummitoiminnasta, silti oman kokemukseni valossa kehoitan etiskelemään itsellesi jonkun sellaisen, mieluummin naispuoleisen ihmisen, johon uskaltaudut turvautumaan, jotta pääset purkamaan omaa elämääsi.
Itse olen saanut tätä kautta apua voimattomuuteeni elämääni nähden, silti ymmärtäen edelleen sen, ettei elämää voi koskaan hallita, vaikka mitä tekisi, se täytyy vain hyväksyä samalla opetellen pala palalta luottamaan itse elämään.
Omalla kohdallani olen kasvanut erinäisten kipuilujen kautta miettimään elämää tänään siten, että on se ja sama löytyykö raittius AA tai minkä tahansa avun turvin. Tärkeintä olisi kuitenkin löytää joku, jonka kanssa jakaa ne kaikkein kauheimmat hylätyksitulemisen, menettämisen, hyväksikäytetyksitulemisen tunteet, samalla saaden ajan myötä kokea sen, että tämä ihminen ei minua voi satuttaa vaikka mitä yrittäisi tehdä, minä asetan rajat, joiden yli kukaan ei kävele.
Tänään perustan elämäni ja siihen oleellisena osana kuuluvan toipumiseni jatkuvaan itseni työstämiseen. Niin kauan, kun päivän kerrallaan jatkan tätä prosessia, huolehtien samalla siitä, ettei minulle kerry mitään ylimääräistä reppuuni, voin luottavaisin mielin matkaani taivaltaa. Eikä tämä välttämättä tarvitse olla mikään AA:n tai sen ohjelman hehkutus, vaan yksi tapa monien joukossa, saada oma elämä hallintaan siltä osin, kuin se on mahdollista hallintaan ylipäänsä saada, eli oppia elämään rehellisesti itselleen ja toisille.
Jatkan raapustelua, kunhan taas jotain omaa kokemustani voin peliin heittää. Kaikkea hyvää sinulle Pohjan Akka, olet aivan yhtä arvokas ihminen kuin minäkin. Miksi siis tuhoaisimme itseämme. Kun voimme valita toisen vaihtoehdon, tänään.
…ja paskamaisinta kaikessa, tilalle voi tulla hyvinkin seesteinen, tasapainoinen ja hyvä elämä.
Tervehdykset kanssamatkaajille!
On vierähtänyt vissiin viikon päivät viime kirjoitusesta; arkityössä ja toipumistyössä on pitänyt kiireitä.
Huomaan jo nyt sen virheen että yritän hyvittää hirveellä vauhdilla kaikia sellaisia henkilöitä joitavolen loukannut matkan varrella.
Hyvitän nyt kaikkia Plinkkiläisiä, joille olen alussa antanut tikkuisia kommentteja, antakaa anteeksi sillä alussa oli niin helvettiä että hyvä kun nahoissaan pysyi henkisesti ja fyysisesti.
Matka kohti tyyneyttä täytynee tehdä myrskyjen läpi, purkaa patoutunutta vihaa ja toisaalta pienen lapsen pelkoa päästä. Hidasta, mutta kannattavaa.
Muutun joka päivä pienemmäksi (koskee persoona ei valitettavasti vielä ulkoista minää) ja se on hyvä kokemus. Ihana helpotus että ei tarvitsekaan olla suuren draaman päänäyttelijä vaan voi olla vaikka se kolunäytelmän kivi jonka ei tarvinnut kuin olla kyykyssä harmaa huppu päässä ja hiljaa. Kadun varrelta kuitenkin näki muut näytelmän tapahtumat paremmin kuin pääroolista käsin.
Kotosalla on tappelua tämän tästä mutta ne ovat pieni harmi verrattuna jatkuvaan tappeluun alkoholikuningasta vastaan. Kummallisesti en kotioloissakaan hae enää “voittoa” vaan yritän luovia, jos ei onnistu jätän huomiseen.
Nyt jättäkäämme itsemme ja toinen toisemme hyvän haltuun, lepo ja iltarauha kutsuvat.
Lämpimiä ajatuksia lähettelee Pohjan Akka
loppuviikko vierähti taasen työhommissa myhäänjoka ilta, hyvittelen nyt kiiruusti tekemällä kaikenlaisia tekemättä jääneitä sälähommia. Niitä kun ei taas juoma aikana tullut tehtyä kun kaiken piti vaan olla suuria ja tärkeitä hommia. Viikonloppuna siivosin itse työpaikalla oikein suursiivouksen ja se teki luonnolle hyvää, norm meillä käy siivooja joka on nyt matkoilla reilun viikon. Olen kyllä ollut melkoinen päätähti omassa mielessäni, ihan kuin edellä sanottiin. Minua piti muiden palvella, tietysti onhan mulla työntekijöitä ja heitä pitääkin organisoida mutta mulla meni siihen että käskin alaiset keksimään valkoisia valheita kun ei huvittanut olla paikalla ikävämmille tyypeille. Nyt yritän puolestani pienillä asioilla palvella muita, minä voin keitellä kahvit ja laittaa kahvileivät toisille, voin siivota toisten työhuoneet ja se tuntuu ihmeellisen hyvältä. Hävettelee kyllä “suuren johtajan” maneerit.
Maanantai on ollut mulle aina viikon vaikein päivä ja tänään aamuyöllä näin unta olevani hirveessä humalassa. melkein itkin kauhusta kun heräsin. Olkoon kuitenkin tämäkin päivä korkeammassa huomassa ja voima päivän mukainen, meille kaikille. (en tarkoita omavoimaa…).
Pohjan Akka
Hyvää huomenta.
Itselläni oman valheellisen minäkuvan pönkittäminen toi sen harhan, että kaikki ihmiset elävät minua varten. Raitistuttuani heitin toiseen ääripäähän, alkaessani kokemaan itseni kaikkien muiden alapuolella olevaksi mitättömyydeksi. Tänään koen onnea ja sisäistä rauhaa, kyetessäni hyväksymään sen, että me kaikki ihmiset olemme tasan yhtä arvokkaita, aivan sama mitä titteleitä, tai muita papereissamme lukee.
Kun oppii elämään sovussa toisten ihmisten kanssa, siinä samalla saa kokea sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota ainakaan allekirjoittanut ei ole koskaan aikaisemmin saanut elämässään kokea. Siis älkäämme kysykö, mitä hyvää ihmiset voisivat tehdä meille, vaan kysykäämme itseltämme, mitä hyvää me voimme tehdä toisille.
Saat sen mistä olet valmis luopumaan.
Me kaikki täällä elämme toisiamme varten.
Poistettu
Moi
En ole “tohtoritolonen” , mutta tuossa iässä on hyvä päästää irti ja olla oma itsensä
T.Tuppi
´