Pitäisikö uskoa korviaan? Vai sieluaan?

Kotikanava
41

Heippa.

Itsekkin piilojuopottelua harrastaneena tiedän että siinä tulee aika taitavaksi.
Todistusaineisto pitää hävittää ehdottomasti ja mahdollisimman nopeasti.

Tuli mieleen yksi jekku.Vaihdat ukon jemmakaljat ykköskaljoihin,samaa merkkiä tietenkin.

Ethän sillä kyllä mitään saavuta paitsi mielihyvää itsellesi :wink:

Itselläni meinasi joskus kosahtaa kun en omia jemmojani löytänyt,ne oli luonnollisesti hajautettu ettei kaikki menisi kerralla,saattoi niitä päivien päästä löytyä vahingossa.

Tsemppiä ja voimia,T:zika

42

Kiitos Tuulenviemä, Sitruunapippuri ja Zika :slight_smile:

Eilen mies joi taas pihassa salakaljatölkkiään ja tulin kesken kaiken paikalle. Mies työnsi tölkin hädissään pihan lyhdyn taakse. Kysyin, että mitä siellä lyhdyn takana puuhaat (tiesin kyllä heti, vaikka pimeässä en mit nähnyt) ja mies sanoi ihailevansa lyhtyä :unamused:

Kävin myöhemmin ulkona toteamassa puoliksi juodun kaljatölkin piileksivän lyhdyn takana, tulin sisälle ja ilmoitin siitä miehelleni, joka ei sanonut mitään. Jatkoin, että siinä ne sinun lyhtysi ihailut sitten oli ja käännyin mennäkseni nukkumaan. Takaani kuului “mutta lyhtyhän on hieno”.

Just. Siitähän tässä olikin kyse? Ei alkoholiongelmasta vaan siitä, että minä en arvosta lyhtyä? Ja mieheni nousi rohkeana poikana puolustamaan vanhan, kauan palvelleen lyhdyn kunniaa? Minä olin siis tunteeton nainen, hän fiksu ja vanhoja asioita arvostava mies?
Ei v-tu, NÄIN meillä AINA asiat kääntyvät!!! Ihan joka jumalan kerta kun koetan saada häntä miettimään outoa alkon käyttöään, voimme lopuksi todeta, että MINÄ olen jollakin tavoin outo. :imp: :imp: :imp:

Hmm. Vai kai se on taito tuokin? :unamused: Millähän sen valjastaisi rahaksi…

43

Höpö höpö Zika, ei millään pahalla.

Joskus sitä on vaan parempi antaa toisen kuvitella, että se on oppinut piilottamaan pullonsa. Tietty se pitää puuhakkaana, kun niitä oravana jemmailee, mutta…

Tuossa todistusaineiston hävittämisessä olet kyllä ihan oikeassa. Kun pullo on tyhjä, niin kukaanhan ei voi tietää kuinka kauan se on ollut tyhjä. Mä naisena tiedän, miten uudet alevaatteet ‘piilotetaan’ - ai tämä, no onhan tää ollut mulla jo vaikka kuinka kauan…

Itse olen tuosta pullorallista sitä mieltä, että en jaksa siihen alentua. Sen voisin tehdä, että laittaisin pullot, tölkit ja hanaviinit pihalle riviin ja antaisin lapsille ilmakiväärin. Jep.

44

Kesä jo ihan käden ulottuvilla.

Voi kun sen raikkauden, tuoreuden ja vehreyden saisi siirrettyä omaan sydämeensä. Omaan ajatusmaailmaansa.

45

kevät on kuin toivo, joka versoo käsittämättömällä voimalla. Sille ei voi mitään, se tulvii ja täyttää joka sopen.

Mietin esiäitejä, jotka keväällä uskalsivat vihdoin hetken seistä portailla ja kiittää siitä että talvi on ohi, että ruokavarastot riittivät ja talon väki on hengissä - kantturat on saatu kantaviksi ja kesä on jälleen mahdollisuus selvitä tulevasta talvesta…

Olisin mä vielä kesän jaksanut miehen kanssa. Mutta syksyt ja talvet - vaikka olen tällainen torppasuomalainen joka osaa kadota itseensä turvaan - pelkkä ajatus vielä yhdestä talvesta tuon miehen kanssa on niin pelottava, että se pelottaa nytkin vaikka kaikki on ‘hyvin’.

46

youtube.com/watch?v=VfTGy5S4kiA

Niin uskomattomia juttuja taas holistin suusta, että naurattais jossei itkettäis. Ja päinvastoin… Täytyisi taas kirjoittaa - miten ei ole voimia edes siihen?

47

Voi Hintriikka, tiedän miltä tuntuu kun ei enää millään mitään jaksa. Ei sinun kuulukaan jaksaa, hae apua itsellesi. Itse pystyin järjestämään elämäni uusiksi vasta kun olin ensin saanut masennus-diagnoosin jälkeen mielialalääkkeet, aloittanut terapian ja löytänyt Al-Anon ryhmän. Sitten löysin sen verran voimia, että jaksoin taas järjestellä asioita, löysin toivon ja uuden elämän.

Älä anna periksi, hae apua! Ansaitset sen.

48

Onkohan nyt jo n. 1,5kk takana vaimon poismuutosta… Aivan mahtavaa elämä on, kun juoppo ei tee ilmapiiristä kireää kotona. Lapsetkin ovat vapautumaan olemaan omia itseään. Lapsilla käy nyt kaveritkin kylässä ja lapsien ei tarvitse miettiä, kehtaako kavereita kutsua kylään.

Minua ei saisi enää mikään takaisin siihen viinan sekoittamaan helvettiin. Täysin ei ole vielä tilanne helpottunut, kun joudun vielä kuulemaan miten paska minä olen, kun olen ajanut vaimokkeeni pois meidän yhteisestä kodista. Minua ei hetkauta himpunvertaa, vaikka hän nyt justiinsa kuolisi. On kyllä tehnyt parhaansa uhkaillessaan itsensä tappamisella. Hän ei juurikaan syö, mutta juo senkin edestä. Ihan odotan, milloin hän pääsee kärsimyksistään ja saan jostain tiedon, että hän on siirtynyt “hiekkahoitoon”.

Minä olen aloitttanut uuden elämän. Siihen ei tuo juoppo enää koskaan kuulu. Olisi ollut hullua jäädä tuon juopon kanssa jatkamaan yhteiseloa ja masennututtaa itsensä henkihieveriin.

Hyvää kesänalkua kaikille! :slight_smile:

49

Hienoa Pyykkipoika!

Meillä lapset löysivät kavereita heti pihapiiristä. Siellä on tyttölauma, ihan kuin pikkulintuja. Heti kun on ovi vähän raollaan niin ne kurkkivat sieltä ja huhuilevat. Ja vanhat kaveritkin on kuvioissa :smiley:

Tiedän, että miestäni se ärsyttäisi. Hän vetäisi verhot alas ja puhuisi isoon ääneen siitä, miten ihmiset ei osaa kasvattaa lapsiaan. Minusta se on ihanaa. Kävelkää kengät jalassa eteiseen, kyllä mä siivoan. Askarrelkaa pöytä täyteen paperisilppua. Ruoka voidaan syödä vaikka olohuoneen lattialla piknik-tyyliin.

Elämä. Tätä mä olen kaivannut.

50

Joo - aivan huippu-elämää :slight_smile:

tämän viestiketjun otsikko: “pitäisikö uskoa korviaan? vai sieluaan?” - ei kumpaakaan, kun alkoholistin kanssa on tekemisissä.

oli aivan järjettömän vaikeaa tehdä päätös irrottautua holistista, vieläkin hetkittäin välähtää ajatus, että teinkö oikein… Mutta - päivä päivältä alkaa hyvä elämä voittamaan. Paluu entiseen toisi takaisin kaiken sen paskan, mistä on vuosia jo halunnut eroon päästä. Omaa tilannettani on helpottanut älyttömän paljon se, kun minulla on ystäviä, jotka ovat saman tuskan läpi selvinneet inhimilliseen elämään.

On mukavaa, kun voi hengittää levollisena ja minun ei enää tarvitse tuhlata omaa aikaani siihen, mitä paskaa joku toinen minulle aiheuttaa. Tätä minä halusin ja sain sen :slight_smile:

On nyt ollut mielenkiintoista lukea omia tänne lähetettyjä viestejä vuosien saatossa ja nähdä oma toipuminen. :slight_smile:

Mukavaa alkavaa kesää kaikille! :slight_smile:

51

Myös meistä muista on mukavaa lukea myönteisistä lopputuloksista. Useat toivovat, että holistikumppani jonkun ihmeen kautta muuttuisi “normaaliksi” kumppaniksi. Ei useinkaan onnistu. Silloin on hienoa saada lukea, että läheinen on onnistunut pelastamaan oman elämänsä, selviytynyt elämässä eteenpäin.

Se antaa uskoa muillekin, että tarinan loppu voi olla myönteinen. Tavalla tai toisella. Edes osalla tarinan päähenkilöistä. Onnea sinulle, Pyykkipoika :slight_smile:

52

Samoin onnea Kultakalalle!
Pidetään me muutkin tavoite kirkkaana: Huolehditaan itsestämme! Autetaan toista jos se on mahdollista. Mutta vakka ei olisi, pidetään oma pää pinnan yläpuolella. Muuten sitä nääs hukkuu :smiley:

53

Voimia Sinulle, Hintriikka!

54

Tuosta mäkin olen nauttinut, pojasta ja sen kavereista ja täyttä elämää pursuavasta kodista. Vaikka ollaankin vaan kaksin ja kissoinemme, mutta lapsen kaverit ja omat kaverit tekevät tästä suuremman perheen.

Jossain vaiheessa mua vähän vaivasikin se, kun ennen eroa poika vietti useinkin öitä kavereillaan, vuoroin vieraissa periaatteella, nyt taas meni aina niin päin, että täällä on vieraita. Ja kun mäkin olisin kaivannut joskus menemistä… Kysyin pojalta, että mikähän siinä on että aina tulevat juuri meille, miksei muiden kotiin. “No kaikki vaan haluaa olla meillä. Ja kun säkin oot niin rento nykyään”. No, niinhän mä kyllä olen, vähän liiankin, kun tätä meidän nykyistä kaaosta katsoo:D. Mutta poika jatkoi, että silloin kun iskä asui täällä, niin se oli monesti vihainen ja ankara :/. No, päätin sitten vaan keskittyä olemaan lapsen kanssa, ja hänen kavereidensa kanssa, mistä mä lopulta tiedän millainen heidänkään kotitilanteensa tällä hetkellä on, ja jos kerran täällä viihtyvät niin hyvä niin. Ehdinhän mä ite mennä myöhemminkin. Ja nyt niitä menemismahdollisuuksia onkin sitten alkanut tarjoutumaan ihan riittämiin mulle itsellenikin:).

Toinen, mikä mulle on tullut yllärinä, on se, että lapseni viihtyy yhä sylissä ja halittavana ja rapsuteltavana. Joskus silloin alma-aikoina luulin, että poika on jo niin iso ja itsenäinen, ettei sen takia tule syliin enää. Tuntuu aika pahalta ymmärtää, että mä en vaan huomannut tarjota syliä ja halausta niin usein. Nyt sillekin on tilaa.

55

Onnittelut minultakin Kultakalalle ja Eepokselle ja Rinaldalle ja ihan kaikille muillekin, jotka sattuvat lukemaan näiden sivujen kirjoituksia! Täältä löytyy viisauden alku, mutta jokaisen pitää se viisaus onkia omaan elämäänsä, joka meillä jokaisella on omanlaisensa.

Tahän väliin laitan luvan kanssa lainauksen toisaalta :slight_smile:

“Kuvittelen usein alkoholismin läheisenä oloa uppoavana laivana.
Aluksi on vain pieni vuoto rungossa, jolta yrität sulkea silmäsi,
ja ennnen kuin huomaatkaan kylkeen on ilmestynyt kaksimetrinen repeämä.
Taistelet pelastaaksesi laivan, itket, potkit ja kauhot vettä,
kiellät viimeiseen asti että olet vajoamassa hyisen veden alle.
Lopulta joudut toteamaan, ettet voi korjata paattia ja se on
uppoamassa teitpä mitä tahansa. Voit ainoastaan yrittää etsiä itsellesi
pelastusrenkaan, joita ei aina riitä kaikille. Isäni ei ole vieläkään löytänyt
sellaista. Uskon, että hän merikapteenin tavoin pysyy äitini rinnalla viimeiseen
asti.”

Päivä kerrallaan :slight_smile:

56

Ja vielä Hintriikalle:

Tiedän, että jonain päivänä Sinun taistelusi juovan alkoholistin läheisyydessä päättyy ja elämä alkaa - oikea elämä, jossa Sinä itse määräät sen, miten Sinä haluat elämäsi elää!

On harva se verkko, jolla alkoholismin sairastuttamat ihmiset löytävät avun sairauteensa, mutta ne alkoholistit, jotka avun löytävät ja ottavat sen vastaan, ovat sitten ihmisiä, jotka elävät täyttä elämää.

Pidä itsestäsi huolta!

-pyykkipoika-

57

Hintriikka, mitä sinulle kuuluu?

Lähetän kesäisen auringonsäteen piristämään mieltäsi! Tummien pilvien välistä se erottuu hienoimmin :smiley:

Voimia!

58

Hei
Kiitos kysymästä Rinalda.

Maanantai-iltana eli eilen olin illan ja yön kavereillani. Esikoinen toi tyttöystävänsä tutustumaan kotiinsa. Isänsä oli pelti kiinni katsellessaan nuorten kanssa illalla leffaa. Esikoinen oli sanonut useaan kertaan, että “lähe meneen, lähe nukkuun, häivy, olet kännissä”.
Isänsä oli sössöttänyt, että “lähe itse, hän omistaa tämän talon”. :unamused:

Esikoinen kertoi aamulla tapauksesta mulle. Sanoi lähtevänsä ensi kuun puolella, kun saa asunnon. Eikä ikinä enää palaa kotiin.

Takki tyhjä.
Olisko pitänyt jäädä kotiin - jos ei tätä episodia olisi tullut? Olisin voinut estää jotenkin?
Millä lohdutan esikoista? Kuka tarvitsee lohdutusta eniten?

huoh… :frowning:

59

Hintriikka, olen ollut sinusta huolissani, kun ei sinua ole näkynyt pitkään aikaan. Niinpä olen iloinen kun kirjoitit. Vaikka ei nämä juoppojen puolisojen kuulumiset oikein meinaa hyviä olla useinkaan :slight_smile:

Näyttää siltä, että puolisosi ei muutu. Et sinä eivätkä lapset sille voi mitään, jos hänellä ei itsellä ole siihen halua, etkä pysty läsnäolollasi estämään noloja tilanteita. Eihän niiden tilanteiden pitäisi olla noloja sinulle eikä lapsille, omat kasvonsahan miehesi siinä menettää, mutta ymmärrän kyllä poikasi harmituksen. Kunpa te läheiset voisitte pitää yhtä ja tukea toisianne, ja jättää miehen omaan arvoonsa. Eläkää elämäänne kuin häntä ei olisikaan, tavallaan. Silloin kun hän käyttäytyy huonosti, se on hänen oma mokansa, ei kenenkään muun. Luulisin, että pojan tyttöystäväkin sen ymmärtää, ettei poika voi isäänsä muuttaa, hänkin on valinnut poikasi ystäväkseen eikä isää. Tottakai tuossa tilanteessa haluaisi antaa koko perheestä ja kodista hyvän kuvan, mutta koita saada poikasi ymmärtämään, ettette te kukaan ole vastuussa jonkun toisen aikuisen ihmisen tyhmyyksistä. Eikä ole syytä alkaa häpeilemään, ei pojan eikä sinun, jos joku aikuinen käyttäytyy huonosti.

Ehkä voisit kertoa esikoiselle, että ymmärrät hänen päätöksensä. Ja että sinua harmittaa isän käytös, mutta toinen ei voi häntä muuttaa. Että olet lastesi tukena, ja toivot heidänkin tukevan sinua, että läheisistään ihminen saa voimaa, eikä silloin muulla ole merkitystä. Ja että jos pojan ja tyttöystävänsä suhde on tarkoitettu kestämään, ei se silloin horju sellaisesta asiasta, että appikokelas on humalassa. Tytöllekin pitäisi kai merkitä eniten se, millainen poikasi on ihmisenä. Sinua kirpaisee nyt, kun poikasi on muuttamassa pois. Ehkä se on kuitenkin hyvä asia, pitäähän hänen perustaa oma koti kuitenkin jossain vaiheessa? Jos voit auttaa häntä jotenkin vaikka verhojen valinnassa, siten symbolisesti näyttää että hyväksyt päätöksen; kääntää asian niin, ettei muutto olisi vihapäissä tehty ulosmarssi, vaan askel elämässä eteenpäin?

Älä suutu, jos menee liian henkilökohtaisuuksiin tämä kirjoitteluni. Jokainen toimii omista lähtökohdistaan. Toivon kuitenkin, että sekä sinä että lapsesi pystyisitte irtautumaan miehen käytöksestä niin, ettette antaisi sen pilata omaa elämäänne. Ja että teidän muiden perheenjäsenten välit pysyisivät hyvinä, olettehan kuitenkin samassa veneessä.

Paljon voimia!

60

Kiitos Rinalda järkevistä sanoistasi. :slight_smile:
Joskus sitä vain menettää täysin veneen suunnan kurssin, kun oikein tuuli puskee ja saa pään pyörälle… Silloin ei enää tiedä, onko tulossa vai menossa ja mihin. Lapsen syyllistävät sanat ovat minulle tuuli, joka saa minut ihan pois tolaltani. :confused:

Totta mitä kirjoitit, että alkoholistin mokailut ovat hänen ihan omia mokiaan, ei muiden.

Tänään, kun mies sitten heräsi tukka pystyssä ip, sanoin, että olitte sitten ottaneet esikoisen kanssa yhteen juomisesta?

Mies pyöritti kieltävästi päätään. Sanoin, etten tietysti tiedä, mitä on tapahtunut, mutta niin esikoinen kertoi, että olit ihan turvat ja nolannut hänet.

Mies katsoi suorastaan kauhistuneesti minua ja sanoi, että “HÄN otti vain muutaman oluen ja poika alkoi häntä vainoamaan. Eivätkä he ottaneet yhteen.”

Vainoamaan? Just.

Ehkä kuitenkin luulen, että pojan kertomus on lähempänä totuutta. En pääse asiasta kysymään, koska on jo aikaisin lähtenyt jonnekin… Haluan kyllä vielä keskustella tästä hänen kanssaan.

En edes tiedä, miltä MINUSTA tuntuu tässä välissä. :unamused: Ihmehomma sekin.