Anteeksi, jos kuulostan typerältä tai tahdittomalta, mutta eikö teillä lapset ole tietäneet ongelmasta ollenkaan?
Olen tehnyt päätökseni.
Lähden tästä avioliitosta.
Päätin sen tänään, katsellessani mieheni perjantain ja torstain välistä kosteaa, pimeää ja huuruista yötä.
Päätin sen sen jälkeen, kun avauduin asiasta tutulle, joka “riehaantui” kertomaan jo edesmenneestä alkoholi-isästään:
“Isä joi 40 vuotta, mutta loppuun asti oli sitä mieltä, ettei ole alkoholiongelmaa. Silloinkin, kun peräsuoli leikattiin suoli- ja vatsaongelmien takia niin lyhyeksi, että pieraisusta tuli paskat housuun. Äiti vain siivosi. Eräänkin kerran isä lähti mökille juomaan. Kolmen viikon päästä mentiin katsomaan, niin koko kämppä haisi mädäntyneeltä. Isä oli kaatunut kännissä kupeensa kiukaalle, ei ollut kehdannut tunnustaa olleensa humalassa, joten ei mennyt lääkäriin. Koko kuve oli alkanut mädäntymään ja haju oli järkyttävä.”
Tuttavani ei ollut tiennyt meidän ongelmastamme. Kun siitä kerroin, hän sanoi “lähde! Haluatko paskakuskiksi? Jos sinunkaan miehelläsi ei ole a-ongelmaa, ei hän siihen hae apuakaan. Lähde! Äläkä vain säälittele lähtösi jälkeen.”
youtube.com/watch?v=uWF4DXP8ZFc
“Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen.
Kun tänään lähden, en taakse aio vilkaistakaan, taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saakaan…”
Hienoa Hintriikka! Way 2 go, girl! Oon seurannut sun taivalta alusta asti… oot fiksu ja älykäs, tiedät mikä on sulle parhaaksi! Onnittelen!
No olipa kauniisti virkattu 
Olin ihan varma, ettei mua täällä enää kukaan muista, mutta halusin kirjoittaa edes itselleni tämän hetken tunteeni, etten vain unohtaisi.
Kiitos onnitteluista.
Olen varma, että nyt tajusin.
Mukava kuulla sinusta joka tapauksessa, hei! Aikansa sitä päätöstä kypsyttelee kaikki.
Hintriikka, minäkin olen monesti miettinyt, mitä sinulle kuuluu, kun pariin kuukauteen ei ole palstoilla näkynyt.
Toivotan sinulle voimia, olet tarvinnut niitä alkoholistin rinnalla ja tarvitset niitä nyt. Joskus on pakko tehdä kipeitä ratkaisuja. Keskity nyt itseesi, hoida haavasi kuntoon, ota vastaan apua, älä jää yksin. Täällä palstallakin meitä vertaisia on, jotka haluamme olla tukena 
Olet ansainnut hyvän elämän, jonakin päivänä se on totta, askel kerrallaan se lähestyy. Kun tavoittelet sitä, saavutat sen 
Jotenkin antoi toivoa lukea sinun kirjoituksiasi. Voimia ja kiitos.
Vielä täällä. Avioliitossa.
Kiinni kaikessa paskassa. Vai onko tämä se paras, mitä ansaitsen?
Oma valinta. Vai pystyinkö valitsemaan?
Jäätynyt. Se minä olen. Halvaantunut. Liian paljon sataa iskuja. Aina kun jonkun pystyy torjumaan, jää joku paikka suojaamattomaksi. Ja siihen elämä tuikkasee kipeästi.
Vai tuikkaseeko? Onko se vain minun tulkintani? Emmekö me kaikki vain tulkitse elämää omien kokemustemme ja historiamme läpi? Jos näin on, minun elämäni ja kokemukseni eivät ole tosia kellekään muulle kuin minulle. Sen varjossa ei kai ketään voi olettaakaan ymmärtäjäksi?
Hengittelen. Hiljalleen. Kuulen suhinan; tiedän olevani hengissä. Sen on pakko riittää tähän hetkeen. Muuta en pysty.
Hengitän, olen siis todennäköisesti elossa. Äsken. Nyt. Minuutin päästä?
Hengitän. Se riittää tähän hetkeen. Jos vain hengittelee, ei putoa. Eikä nouse. Hetkeksi loppuu tämä pyöriminen, tämä sirkus. Sisään. Ulos. Omaan tahtiin. Ei eilistä. Ei huomista.
Hintriikka, olen ollut sinusta huolissani.
Eilinen on mennyttä aikaa. Kaikki eiliset vaikuttavat näihin päiviin ja huomisiin, mutta silti, yritä vetää ruksi niiden eilisten päälle. Tämä päivä, tässä ja nyt, päätä alkaa toipua kolhuista… vaikka vain yksi hengenveto kerrallaan. Huominen tulee. Huomiseen voit vaikuttaa. Ehkä jo seuraavaan huomeneen voit herätä vähän toiveikkaana. Päättäen keskittyä itseesi. Katso peiliin ja nosta sieltä näkyvälle kannustaen peukaloa, kokeile miltä tuntuisi hymyillä peilikuvalle, päätä, että vielä tulee se päivä, että hymy tulee kasvoille pakottamatta. Sieltä peilistä katsoo paras ystäväsi, josta sinun pitää huolehtia. Joka on ansainnut sen huolenpidon. Joka päättää siitä, millainen on huominen.
Sinä selviät!