Pitäisikö uskoa korviaan? Vai sieluaan?

Kotikanava
21

Kaikkien kiusaajien iänikuinen perustelu: no sä et vaan tajua. En mä mitään pahaa tarkoittanut. Kato se oli VAAN VITSI.

(Kas, kurkipari kiersi kunniakierroksen tuossa kun katselin ikkunasta, nuo eliniäkseen pariutuvat kauniit linnut)

Lopulta, kun loukkaantunut naama ei sulakaan yhteiseen, vapauttavaan nauruun (mikä sekin voi tapahtua, onhan noloa jos ei osaa nauraa itselleen) niin sitten tulee “no anteeksi” sillä äänensävyllä että huumorintajuton idiootti, en taatusti pyydä anteeksi.

Perheen sisällä pitäisi saada olla turvassa. Kun olen itse yrittänyt teroittaa lapsille, että tekivät mitä hyvänsä niin kotiin voi aina tulla niin tämän yhden pitää siitäkin vetää matto alta. Kun mä sanon, että kotiin voi tulla, se tarkoittaa sitä. Sen pitäisi tarkoittaa että sulla on aina yksi paikka, jossa voit olla turvassa.

Pystynkö tällä hetkellä takaamaan sen? Että kotona ei vähätellä, vinoilla tai anneta ymmärtää että lapsista on vaan riesaa (eteinen on täynnä kenkiä, lapset välillä innostuu kiljahtelemaan, keittiön pöytä on lastattu askartelutarpeilla ja niitä legopalikoita on ajatunut makuuhuoneeseen.)

Samaa ajatuskulkua jatkaen: eikö kotonaan siis pidä saada olla ihan oma itsensä? Jos vaikka on juoppo, niin miksei saisi olla? Mun puolesta saa. Enkä ole pahemmin nalkuttanut tai huomautellut. Mutta mun kodissa ei tarvitsi katsella tuuliviirin lailla käyttäytyvää miestä. Haistaa vanhaa viinaa. Törmätä joka jumalan kaapissa viinapulloon, hanaviiniin tai muihin muistutuksiin siitä että ihmisten lisäksi katon alla asustaa päihde.

22

Kultakala, TÄMÄ on juuri se dilemma!

Okei, jos toinen harrastaa juoksemista, harrastakoon. Sukeltamista? Ok. Pitsinnypläämistä? Käy.
Mut jos toisen harrastus on juominen, niin siinä on melkoisesti lieveilmiöitä. Ja juuri tuo persoonan muuttuminen (mikä yleistynyt miehessäni) on niistä kaikkein kurjinta. :frowning:

Onhan se sukeltamisharrastuksessakin sama: muita (myös perheenjäseniä) on kunnioitettava. Märkäpuvussa ja räpylöissä ei tepsutella olohuoneessa, eikä ruokapöytään tulla maski naaman edessä niin, että ruoka täytyisi muussata ja kaataa hengitysputkesta suoraan suuhun… Juoksuharrastajaa ei kai kukaan katsoisi hyvällä, jos se kiihdyttelisi piikkareillaan parketilla ja hilluisi pikkuruisilla shortseillaan juhlissa?

23

Lauantaina istuin ystävättärien kanssa iltaa. Muutaman viinin otettuani teki mieli laittaa puolisolle viestiä (kello 20 ehtoolla), että tulisitko hakemaan pois (ei tarvitsisi tuhlata taksiin).
Sit mietin, että “hitto, tuskin on ajokunnossa. Eikä ainakaan lue kännyään”. Hetken mietin, että jos soitan ja varmistan asian. Sitten ajattelin, että mun tulee vain paha mieli, kun tajuan, että ei ole enää selvä :unamused:

Kulutin asiaan energiaa ja tuloksena oli paha mieli joka tapauksessa. Sit sain kyydin yhdeltä seurueen jäseneltä, noin yhdeksän aikaan. Tapasin kotoa humalaisen miehen. Veetutuskäyrä pomppasi pilviin ja kysyin, olisiko hänellä minullekin olut. Ei kuulemma ollut. Ei tietenkään - sehän olisi kuin hukkaan heitettyä alkoholia (tarjota sitä vaimolle) :imp:

Menin takuuvarmasta paikasta ulkoa tsekkaamaan, valehteliko minulle oluistaan noin päin naamaa ja KATKAISIN KAUAN KASVATTAMANI KYNNEN!! :imp: :imp: :imp:

Ilta pilalla, lähinnä oman reagointini tähden. :confused:

Yöllä näin NIIN HIRVEITÄ painajaisia, että vielä herättyänikin silmät seisoivat päässäni.

24

Elämä on valintoja. Jos olisit katkaissut kynnen koskiseikkailussa se olisi vaan hinta mikä hauskuudesta piti maksaa. Sympatiseeraan. Suuttuminen juoppoon ei ole minkään arvoista. Mutta siitä huolimatta se vetää esiin mustimman puolen.

Joskus öisin ajattelen, mikä olisi hyvä keino murhaan jäämättä kiinni. Että hankkisi apteekista sellaisen puolen litran truutan, jolla kai tehdään suolihuuhteluita. Tai ehkä niillä pistetään suolavettä kinkkuihin :open_mouth: tai ehkä ne on hevosen rokotuspiikkejä. Sen kun täyttäisi kirkkaalla viinalla ja tuuppaisi sammuneen nahan alle, niin näyttäisikö se alkoholimyrkytykseltä?

Ihan perinteinen tyynyllä tukahduttaminen on toinen suosikkini.

Sienimyrkytys on yksi. Ja itse asiassa meidänkin pihalla kasvaa puolen tusinaa rehua, joilla ihmisestä saa hengen. Mutta seitikkimyrkytys on suosikkini, koska oireet ilmestyy vasta viikon-parin päästä jolloin yleensä ei osata yhdistää tilaa siihen ajat sitten syötyyn sienikeittoon. :open_mouth:

Kaikkea sitä oppii, kun lukee ruotsalaisia rikosromaaneja.

25

Tossa alkoholimyrkytyshommassa on ideaa, valitettavasti mun ukko ei tykkää sienistä :laughing:

26

Hei! Uskomattoman totta kaikki tuo mitä kirjoititte! Välillä oikeasti miettii onko itse sekaisin ja kuvittelee kaiken vai mitä ihmettä elämässä tapahtuu. Kuitenkin se, joka elää mielikuvitusmaailamassa on se joka juo.

Sitten samoin kun alkkis joka on juomatta ja aloittaa uudestaa, jatkaen siitä mihin jäi, samalla lailla oma raivo ja pettymys jatkuu myös siitä pisteestä mihin se edellisellä kerralla loppui. “Miksi en saa ottaa muutamaa olutta, en voi olla oma itsemi ja blaablaa” EHKÄ JUURI SIKSI ETTEI SE JÄÄ SIIHEN!. Tölkin avauksen ääni on kuin punainen vaate härälle, ensin kohahtaa veri, sitten nousee karvas maku suuhun ja siitä se taas lähtee, sama oravanpyörä. Juominen-Lopettaminen-Kiukku ja raivo viinantuskissaan-hetki rauhallista ja tavallista arkea-viinan tuska alkaa nousta-kiukku ja raivo viinantuska-juominen-lopettaminen jne. Kokoajan kiihtyvällä vauhdilla.

27

onpas hykerryttävää tekstiä… ja niin sydänverellä koettua että auttaa palauttamaan mieleen samoja tunteita ajalta eksän kanssa. Siis eksän, jota vuosien (no runsaan vuoden) jälkeenkin ajattelen aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi ja kysyn ihmetellen Elämältä, miksi se antanut meidän olla yhdessä…
niin siis muistin sen vihan tunteen! Kun olin vaikka viisi tuntia istunut Kuninkaan vierellä kapakassa vielä sen jälkeen kun olisi jo pitänyt mennä kotiin koska minulla oli työpäivä ja toisekseen oli tylsää koska itse en juo. Niin kuinka sitten lopulta kaiken odottelun jälkeen menin yksin hänen kotiinsa ja hän jäi sinne tekemään vaikutusta kännisiin pikkutyttöihin. Siis maailmassa, jossa kenenkään muun kuin mun ei tarvinnut mennä aamulla töihin.
Niin se vihan tunne. Se tyynyllä tukehduttamisen tunne! Menin hänen kotiinsa ja räin limaisia räkiä joka paikkaan ja esineeseen joiden tiesin olevan hänelle tärkeitä. Ja varsinkin hänen valokuviinsa.

Hei kaverit - kiitos muistutuksesta. Kyllä mä nyt taas hetken muistan, miksi Elämä laittoi hänet minusta erilleen. Minä-en-olisi-jaksanut!

28

Vahvassa kieltämisen vaiheessa. Mä tajusin yhdessä tämän vuoristoradan kurvissa, että mun on lopettava itseni epäileminen. Jos uskon johonkin, niin sitten uskon. Onhan mulla todisteetkin, ja väliäkö sillä onko todisteitakaan aina. Minä en ole se hullu.

Vaikka toisaalta, olisihan se ollut helpompaa. Olla hullu, se olisi selittänyt aika paljon, kaiken!

Mikä on totuus, on tullut mietittyä. Monet miettii sitä omilla tahoillaan, mun suosikkiesimerkit tulee tuolta liikemaailmasta. Myyntimiehen pitää uskoa tuotteeseen, mitä se myy (voi ne olla naisiakin). OK, yleensä tuote on hyvä ja sille voi löytyä käyttöä mutta kuka oikeasti tarvitsi jalkakylvyn, munankeittimen ja kamerakännykän? Tai neitsyydenpalautusoperaation? (On näitä parempiakin esimerkkejä, mutta en voi oikeasta elämästä heittää koska entinen työnantajani myy näitä pseudotarpeellisia tuotteita).

Niin. Usko siihen, minkä tiedät olevan oikein. Älä osta hyvinkään perusteltua satua, jos et tarvitse tai halua sitä.

29

Naulan kantaan Kultis! Niin helvetin totta ja niin helvetin vaikea ottaa elävään elämään, käytäntöön.

Eilen oli sunnuntai ja melko mukavasti menneen (vietimme synttäreitä ja kävi paljon sukulaisia kylässä) viikonlopun jälkeen maltoin mennä nukkumaan vasta kello 23. Mies jäi selvänä alakertaan.
Yöllä kello 3 heräsin siihen, kun mies kuorsaa kuin järkeä vailla. Tönin kuorsaajaa ja totesin, että tämä ei ole ns. heräteltävissä. Täysin veltto mies kurlasi antaumuksella. :smiling_imp:

Häivyin sohvalle nukkumaan. Aamulla katsoin automaattisesti VIIKON kaapissa säilynyttä punkkupulloani. Josta oli liraus enää jäljellä pohjalla. :unamused: Just.

Lenkitin koiraa, kävin kaupassa jne ja mies nukkui. Lopulta kömpi alakertaan. Mietin aamun, sanonko jotain. Päädyin siihen, etten puhu mitään. Keskustelu olisi ollut (yli 20 v kokemuksella tiedän) suurinpiirtein näin (joko lyhyenä tai pitkällä kaavalla. Sama sapluuna kuitenkin):

minä: olet juonut eilen punkkupulloni
mies: en ole
minä: olethan, kai minä nyt näen (heilutan pientä tilkkaa hänen edessään)
mies: ai tuoko, joo, maistoin siitä vähän
minä: miten niin vähän? olet imaissut koko helvetin pullon huiviisi!! yöllä ja yksin. onko järkee?
mies: en ole.
minä: OLETHAN PERKELE. kai minä nyt näen. voi helvetin perkele, sinä olet sunnuntai-iltana juonut pullon viiniä yksiksesi
mies: en ole.
minä: (heiluttaen pulloa hänen nenänsä edessä) no mikäs tämä sitten on? lähes tyhjä pullo!! täysikö se sinun mielestäsi on.
mies: ai se? joo, maistoin siitä hiukan.
minä: MAISTOIT? MAISTOIT?!?!? SINÄ OLET JUONUT SEN!! SINÄ OLET ALKOHOLISTI!! OLET JUONUT TÄÄLLÄ YÖLLÄ YKSIKSESI VIINAA.
mies: en ole juonut koko pulloa. olen maistanut siitä. turha huutaa, ostan uuden, jos se on rouvalle noin tärkeä. hirveä huuto mokomasta pullosta
minä: en huuda pullosta vaan siitä, että sinä olet juonut viinaa
mies: se on viiniä
minä: se on alkoholia. sinä olet alkoholisti.
mies: et sinäkään täydellinen ole.
minä: en ole alkoholisti, joka pilaa muiden elämän!!
mies: luulet siis olevasi parempi kuin muut. totta kai aina. minä menen tupakalle.

Joten päätin aamulla, että antaa olla. :unamused:

30

Surkuhupaisaa - meillä nyt ei onneksi vielä 20 v -kokemuksella (juomisesta, avioliitosta kyllä), mutta ihan sanasta sanaan vois mennä vaihtamalla tohon “mies” tilalle “vaimo” :confused:

-tsr- “vaimoni on alkoholisti”

31

Tänään tiistai. Viime (aamu)yönä siirryin taas eri huoneeseen nukkumaan miehen järjettömän kovan kuorsauksen takia. Aamulla olin myrtynyt, mutta hän ei kysynyt (uskaltanut), mikä mättää.

Lopulta sanoin, että minua harmittaa hänen juomisensa ja että tod näk hän oli enemmän kännissä su-ma välisenä yönä kuin ma-ti välisenä yönä, koska kuorsaus oli kovempaa toissayönä. Mies sanoi, ettei ollut kännissä. Sanoin, että olit juonut, huomasin sen kyllä jo illalla. Mies sanoi, että “oletko ajatellut, että kuorsaus saattaa kuule johtua allergiasta?”

ALLERGIASTA??? Just. Ja minä olen ukkometso :imp:

32

Jos hänellä on viina-allergia? Kysy onko hän tullut ajatelleeksi?
Allergeenit on syytä poistaa elämästä. :laughing:

33

Meillä taitaa myös olla miehellä viina-allergia, vai liekö vilja-allergia. Kyllä niin tehokkaasti kuorsaa juoneena, että sitä ei kestä selvin päin. :smiling_imp:

No eipähän me oo nukuttu enää vuosiin samassa sängyssäkään, kun rytmit on täysin erilaiset ja minä en herkkäunisena sais koskaan nukuttua. Osaltaan miehen eri elämän rytmistä. Minä kun herään jo siihen aikaan kun mies käy nukkumaan :stuck_out_tongue: (jos ei jatka vielä samantien iltaan asti). Siis rentoutumisiltoina, vai sanoisko -öinä. Muina iltoina sitten katsookin ohjelmia niin kauan ennen kuin nukahtaa. Kuorsaa sitten televisiolle. :stuck_out_tongue: :laughing:

34

Tää on allerkeeninen konjamiinille ja punaviinille. Aivastella tärskäyttelee niin että talo tärisee. Ja viisitoista kertaa peräjälkeen.

Oikeasti ärsyttää se aivastelu. Kun se ei ole mitään sievää Tshih-thsih -tuhistelua vaan todellakin sellainen selonteko että oksat pois.

Ja kai tätäkin on ihan tutkittu. Että ne jotkut juomien osaset aiheuttaa yliherkkyyttä. Siihen päälle vielä kännin.

35

:laughing: :laughing:

Voi kun mies saiskin alkoholista jotain hirveitä allergiaoireita!! Sellaisia, ettei voisi käyttää alkoholia, vaikka haluaisi.
Välillä mies aivastelee aivan järjettömästi. Luulen, että oikeasti saa silloin oireita viinasta? Eikä ne ole pieniä sieviä aivastuksia, vaan järjettömiä kohtauksia (nekin, niinkuin kuorsauskin), jotka yököttää mua.

Mutta se kuorsaus kyllä tod johtuu siitä viinasta ja sen laskemasta lihasjännityksestä kaulan ja nielun alueella. Koivu- ja heinänuhat on koettu ja ne antaa kyllä IHAN erilaisia oireita. Mutta mitäpä ei holisti yrittäis… koetetaan nyt vaikka tätä satua… :confused:

36

Hmmmm. :confused:

Mietin, mikä olisi oikea tapa toimia.

Illalla mies tuli vauhkoksi kun luuli, että yksi nuoristamme oli lähtenyt hänen autollaan kaverilleen yökylään. Mies mutisi “en voi sietää tuollaista auton varastamista” ja soitti välittömästi nuorelle, joka sanoi olevansa tulossa puolen tunnin päästä kotiin.

Mies tuhisi ja puhisi ja kolmen vartin päästä kyseli minulta, kuinka helvetin pitkä on lapsen puolituntinen? Teki mieli sanoa, että vaikka tilistä vetoa, olet piilottanut itsellesi jälleen kaljaa autoon. Ja se on tarkoitus nauttia sitten, kun minä olen nukkumassa. Katselin miestä ja mietin, sanonko.

En puhunut mitään.

Sitten nuori tuli auton kanssa ja mies huokaisi tyytyväisyydestä, mutta ei kuitenkaan lähtenyt heti autolleen. Minä sen sijaan kävin todistamassa ajatukseni oikeaksi - 2 tölkkiä löytyi verhoiluun piilotettuna.

Kävelin sisälle ja mietin, sanonko piilotölkeistä nyt. En puhunut mitään.

Tänäaamuna kävin tarkastamassa, kyllä, pelkkä Siwan kassi oli enää jäljellä miehen “salapiilopaikassa”. Ja iltaan mennessä pussikin on hävinnyt - tiedän kokemuksesta. Miehen muovipussit tai tyhjät tölkit eivät kuunaan eksy meidän yleisiin muovipussien ja pullojen/tölkkien säilytyspaikoille. Ehkä mies luulee, että lasken muovipussitkin ja rupean kyselemään, että mistä ylimääräinen Siwan pussi on tullut… :laughing: :unamused:

Mietin, sanonko miehelle, että tiedän hänen autopiilonsa? Mitä sitten tapahtuu? Mies kieltää. Tai sanoo laittaneensa sinne kerran muutaman oluen kylmään? Eikä käytä piiloa enää koskaan, vaan etsii uuden.

Sanomalla, että olen huomannut piilon, viestisin, että tiedän hänen salakaljoittelustaan. Toisaalta, jos paljastan tietäväni, mies etsii uuden piilon. Ja minä en voi käydä tarkistamassa, olenko oikeassa vai olenko tulossa hulluksi niinä riitelyn hetkinä, kun sanon hänen juoneen ja hän väittää, ettei mitään ole ottanut.

Hmmmmm. :unamused:

37

youtube.com/watch?v=yEfXfjvOlpw

Froikkarit ja “En koskaan mene sänkyyn tyhjän pullon kanssa”

“Kerran mulla oli darra kauhea
pelkäsin, et mulle koittaa kuolema
silloin päätin pyhästi
näin ei jatkua saata
en koskaan mene tyhjän pullon kanssa maata…”

38

Naapurin emäntä motkotti että on taas kertynyt noin paljon tyhjiä pulloja. Mies puolustautui ettei hän ole tuonut kotiin yhtään tyhjää pulloa. :laughing: :laughing:

39

:laughing: :laughing:

40

[quote=“Hintriikka”]
Hmmmm. :confused:

Mietin, mikä olisi oikea tapa toimia.

/quote]

Hintriikka, en osaa auttaa sinua pohdinnassasi, kannattaako nosta kissa pöydälle vai ei. Toivottavasti keksit oikean ratkaisun, ja jos menee väärin, kokeile seuraavalla kerralla toista. Siitähän monesti on kysymys, jos ei tiedä oikeita ratkaisuja, kokeilee erilaisia. Jos yksi tapa ei toimi, niin sitten seuraavaa…

Kysymys taitaa olla siitä, mikä on SINULLE itsellesi oikea tapa käsitellä näitä asioita. Hyväksytkö ne faktoina, ja olet hiljaa, vai onko sinun helpompi elää kun kerrot tietäväsi pullokätköistä, vaikka miehesi tod. näk. asian kiistääkin.

Sinulla on onneksi ihana huumorintajuinen ote matkassa, ja osaat nauraa omalle elämällesi, vaikka moni itkisi tuossa tilanteessa. Uskon että tuolla asenteella ja itseluottamuksella selviät mistä vain!

Sen vinkin annan, että usko vain itseesi, joka tilanteessa, ja tee ratkaisuja mitkä ovat oikein juuri sinulle ja lapsillesi. Miehestäsi huolehtivat kyllä hänen omat suojelusenkelinsä.