Pitääkö suhteesta lähteä, kun toisella on addiktio?

Vilpola
41

Dahlia,

viimeisin postaus oli ihana- se auttoi todellakin.

Mulla on nyt viikko lomaa ja teen nyt ihan sellaista mitä ite haluan.

Mies jatkaa vain tekstailuaan ja haluaa puhua kanssani. Tiedän ettei hän puhu vaan alkaa itkeskellä ja haluaa halia. Minä en vain jaksa- olen liian vihainen siihen. Kävin poliisiasemalla kysymässä neuvoa lähestymiskiellosta yms. sellaista. Sain lomakkeet ja olen jo täyttänyt sen. Nyt se on vain viemistä kärjäoikeuteen vailla. Mies tietää aikomuksestani ja hän anelee, etten vie sitä. Hän uskoo jo ilmankin ja menee hoitoon. Kun olen jo lukenut näitä juttuja niin en usko sen toimivan.

Jos menee hoitoon vain sen perusteella, että välit pysyvät exän kanssa niin ollaan jo hakotiellä. hän sanoo, ettei elämässä ole elämisen arvoista jos ei ole minua. Kyllä siinä vaiheessa kellot pitäisi soida päässä. Jokainen ihminen on itse oman elämän sankari. Se ei riipu toisesta eli miehen tapauksessa minun. Tälläinen ajatustapa kuluttaa myös voimiani. Mulla pitäisi olla taikasauva miehen näkökulmassa. Minun kanssani kaikki hoituu. Just.

Nyt ei ole siitä kysymys vaan kysymys on ihan minun elämästäni ja miehen on tajuttava itse, että minun ja hänen elämä ovat erillisiä yksikköitä.

Eilinen viesti oli kyllä aikamoinen: “Saat kyllä ajatella, että miten olet kohdellut minua? En ole koskaan tehnnyt sinulle pahaa, olen itse paha itselleni ja sotken elämäni koko ajan.” Aivan ristiriitainen viesti kaikkikaikkiaan. Sanoin, että hän on ulkona minun elämästäni ja paluuta siihen missä oltiin ei ole. Mies kokee sen loukkaavaksi. Olen kyllä sanonut voimasanojani ja räjähtellyt, epäillyt ja se kuulemma on huonoa kohtelua. Mutta hänen elmä on just sitä, että se käyttäminen vaikuttaa koko ihmiseen ja ympäristöön. Mies ei näe sitä yhtälöä. Hän kuvittelee, että on kaksi elämää, elämä kanssani ja sitten päihde-elämä ja hän ei sitä sekoita, mutta tottakai se vaikuttaa…sen eläminen on raskasta.

kun alkutilanteeni oli seuraava, että koin eläväni kaksoiselämää ja se kulutti minua. Kun päätin elää vain yhtä, se siirtymävaihe oli nopeaa ja voimia vievää. Nyt näen kaikki yhtenä osa-alueina ja etenen koko ajan. Välillä on takapakkia. Viestejä tulee koko ajan ja siinä ylistetään minua ihanaksi yms ja silti, että olen aivan julma.

Kaiken kamalin tunne on vihan tunne, jonka ymmärrän,että se viestittää että kaikki ei ole kohdillaan. Mutta se juuri on vienyt minua eteenpäin. Ilman vihan tunnetta en olis ollut poliisiasemalla. Minusta tuntui, ettei mies uskonut minua että en halunnut tavata häntä. Viimeksi tapasin hänet ihan murjottuna. Se oli viimeinen niitti. Haukuin hänet ja hän sanoi, että julmaa saada tälläinen haukunnan päälle, kun on kerran hakattu, pitäisi kuulemma saada tukea. Hän odottaa minua antavan anteliaasti itsestäni kaikkea, ymmärtää häntä. Tosiasiassa koko aihepiiri ottaa päähän ja olen aivan “vittuuntunut” koko juttuun. Mun ei tarvitse sietää mitään tälläistä ja haluan ihan lopullisesti tämän taakse.

Vielä nuo paperit…saan varmaan rauhan…

42

Kiitos kaikille tuestanne ja ilman noita tekstejänne en olisi ollut tässä pisteessä. Oma ratkaisu on tehty ja olen siihen tyytyväinen. Nyt aloitan uuden elämänvaiheen. Ehkä tulen katsomaan, miten täällä voidaan, mutta aikomuksenani nyt on siis hyvästellä Teidät ja siirtyä etuvasemmalle tai takavasemmalle…:slight_smile:

Kiitos ja niiaus.

Liisa3

43

Huh! Sinä Liisa3 olet kyllä kehittynyt niin pikavauhtiä, että ihan päätä huimaa. :astonished: Onnea ja iloa vaan tulevaan ja käy nyt tosiaan välillä meitä katsomassa. Ja täällä me ollaan, jos tukea tarvitset. :slight_smile:

44

Kirjoitin viimeksi kesällä (löytyy tuolta kakkossivulta), enkä kirjoittanut sen jälkeen, koska en päässyt miehestä eroon. Mies aloitti muutama kuukausi sitten yksityisellä puolella korvaushoidossa ja asiat ovat vain pahentuneet sen jälkeen. Jo jäänyt myös kiinni joitakin kertoja subun käyttämisestä eli on vetänyt molempia subuxonea ja subutexia. En osaa tarkalleen sanoa kuinka usein. Lisäksi kuvioon tulivat mukaan myös hormonit, steredoideja ja kasvuhormonia, joista on valehdellut koko ajan.

Joka tapauksessa miehen käytös minua kohtaan on muuttunut ihan hirvittäväksi, on ollut nyt kaksi kertaa muita naisia, tälläistä ei ole tapahtunut sen alun jälkeen ja on välillä ihan äärettömän tunnekylmä ja sitten taas toisaalta tosi ihana ja rakastava. Voiko tämä johtuu siitä, että subutexin/subuxonen määrät on kasvanut todella suuriksi ja pystyy siksi käyttäytymään välillä äärettömän välinpitämättömästi? Viime viikonloppu meni kaiken ohi, olimme ravintolassa ja toisen naisen (ilmeisesti he olivat tapailleet) edessä kielsi seurustelevansa minun kanssani. Loppujen lopuksi ilta päättyi siihen, että me tappelimme ja kun poliisit tulivat niin halusin mielummin putkana yöksi kuin hänen kotiinsa.

Eilen illalla ahdistus kasvoi ihan hirveäksi ja varasinkin aamuksi ajan yleislääkärille ja sain ensimmäistä kertaa elämässäni ahdistuslääkkeet. Nyt tuntuu vähän helpommalta. Ohjasi myös psykologille, mutta kestää varmaan, että saa julkiselta puolelta aikaa. Mitä minä voin tehdä? Minun on pakko päästä tästä eroon.

45

Hei Nepu.

Kertomasi kuulostaa raskaalle. Oletko ajatellut nsitä miten suhteenne pitkällä tähtäimellä vaikuttaa elämääsi? Onko sellainen ihmissuhde kaiken tämän arvoinen? Mainitset hänen käyttäytyvän välillä “rakastavasti”, mutta onko tuollainen käytös kuitenkaan rakkautta? Tekeekö toista rakastava ihminen tuollaista rakkaalleen. Huumeen käyttäjällä on helposti vain se yksi rakkaus, aineet.

Se että olet jo joutunut aloittamaan lääkkeet kestääksesi elämäntilannetta ja parisuhdettasi, on todella surullista, mutta hyvä että olet hakenut apua itsellesi ja jaksamisellesi.

46

Nepu!
irtihuumeista.fi/laheis-ja … on_keskus/

Irti Huumeista ry:n kautta voisit saada apua jaksamiseesi, se tarjoaa läheisille tukea tällaisissa vaikeissa tilanteissa. Ehkä saattaisit saada apua ja ymmärrystä miehesi suhteen. Voimia!

47

Olen minä ajatellut ja tiedän, että vaikka mies lopettaisikin niin parantuminen tulisi olemana äärettömän pitkä, on itseasissa käyttänytkin jo seitsemän vuotta(lopettamis yrityksiä ensimmäisen kerran tänä kesänä, sekin muiden painostuksesta), voin vain kuvitella kuinka kauan menisi, että miehestä tulisi normaali kaikkien lopettamisesta johtuvien masennuskausien jälkeen. Ja tämäkin vain jos pystyisi lopettamaan heti, mutta kyllä sen huomaa kaikesta ettei ole vielä valmis lopettamaan. Korvaushoitohan on täysin eriasia kuin lopettaminen, saati sitten sitten se, että vetää (en osaa sanoa kuinka usein) vielä subut suoniinkin siihen päälle. Ja ennen oli sentäs valmis lopettamaan kaikkien muiden aineiden käytön, viime aikoina olen ollut huomaavinani, että kaipuu niihinkin on tullut uudestaan. Ja sitten jos todellisen lopettamisenkin jälkeen tulisi retkahduksia niin edessä olisi varmasti hyvin usean vuoden prosessi. Tai sitten se ei lopu koskaan.

Tiedän tämän kaiken, mutta olen alkanut uskottelemaan itselleni, että ehkä tämä voisi helpollakin käydä, käy nyt puoli vuotta kh:ssa ja menee sitten lyhyelle katkolle ja sieltä tulee aivan uusi mies. Elän toisinaan jossain tälläisessä omassa haavemaailmassani ja ajattelen, että minä voin parantaa miehen. Ja minä todella tiedän mitä valhetta tämä kaikki on, mutta minkä sille voi, että haluaa uskotella itselleen jotain muuta toisinaan.

Sitäkin olen miettinyt, että onko käytös alkanut menemään minua kohtaan paljon huonompaan suuntaan, siksi koska enää kesän jälkeen miehen on ollut todella vaikea salata tätä käyttöä niinkuin ennen pystyi tekemään. Nyt kun teen kaikkeni saadakseni sen loppumaan niin estän häntä olemasta rauhassa tämän todellisen rakkautensa subutexin kanssa.

Ja minulle tuli ihan kyyneleet silmiin siitä mitä sanoit, että se on oikeasti todella surullista, etten jaksanut enää tätä arkea ilman lääkkeitä. Minulla oli ennen todella korkea kynnys, ajattelin että muillakin tavoilla voi selvitä, mutta kun ei saanut enää syötyä, nukuin huonosti, tenttiin lukemisesta ei tullut mitään ja julkiset paikat ahdisti, kavereillekaan ei enää kehdannut puhua niin kuin ennen, koska olin ollut itse niin heikko, että olin kaiken sen jälkeen aina jäänyt tähän suhteeseen. Tämän jälkeen ei tuntunutkaan enää vaikealta mennä itkemään lääkäriin. Psykologia en saanut vielä varattua, ajanvaraus oli kiinni tänään. Otan mielelläni vastaan kaiken mahdollisen mistä olisi apua. Käyn katsomaan tuon sinun lähettämäsi linkin.

Hyvä puoli on se, että mies on huomannut kuinka loppu olen ollut tämän syksyn aikana, viimeinen kuukausi ollut kaikista pahin olen lähinnät huutanut ja itkenyt vaan miehelle hänen kamalasta käytöksestä. Sanoi, että ehkä hänen on itse lopetettava tämä, koska hajottaa minua kokoajan niin paljon. Toivottavasti pitää päätöksestään kiinni, tai toivottavasti minä saisin tällä välin kokoon ne rakennuspalikat omaan selviytymiseeni, tämä kirjoittaminenkin tuntuu auttavan. Miten voikin olla näin riippuvainen vain yhdestä ihmisestä, vaikka oma elämä olisi muuten kaikkea sitä mitä voin toivoa.

48

Moikka,

Mä seurustelin pitkän aikaa vuossadan alussa erään narsistin kanssa, eikä tämä ole vain haukkumasana, vaan hän täytti ne kaikki piirteet mitä vaan narsistilla voi olla. Hän rupesi myös käyttämään hormoneja, kaappi kun halusi olla. Sain hänet kiinni ainakin 20 pettämisestä ja hänestä tuli hyvin väkivaltainen, jos ei jo aiemmin tarpeeksi ollut, aiemmin väkivalta oli ollut lähinnä henkistä alistamista, sitten näiden hortsujen myötä tuli pesäpallomailat ja aseella uhkailut kuvioihin. En uskaltanut lähteä tarpeeksi aikaisin. Olen äärettömän kiitollinen että selvisin hengissä.

Väittäisin siis, että kyllä nuo hormonit (+viina) ovat vaarallisempi juttu kumppanille kuin subu, joka yleensä tekee ihmisestä aika leppoisan (en nyt keksinyt parempaakaan), poislukien tietysti vieroitusoireet.

Vaikka on ollut vaikeaa tämän nykyisen kanssa, on tää ollut kuitenkin enemmän parisuhde kuin tuon hormonihirviön kanssa.

Väittäisin, että olet hengenvaarassa. Jossain vaiheessa.

Tämä kaikki siis mitenkään väheksymättä muiden aineiden kanssa taistelevien puolisoiden tuskia.

-piiras nopeasti

49

Heippa piirakka,

mies epäili itsekin tämän muuttuneen käytöksen johtuvan hormoneista minä taas veikkasin sitä nostettua subutex/-xone annostusta. Fyysistä väkivaltaa ei ole, mitä nyt joskus vähän riepottelua, mutta yleensä itse aiheutan sen käymällä ensin kimppuun. Huolestuttavaa sekin, en ole itse ikinä niin käyttäytynyt, mutta kun mies on taas sadannen kerran satuttanut niin en osaa muutakaan enää kun läpsäistä. Enpä varmaan ole enää oma itseni.

50

Moikka,

tuohon sun edelliseen viestiin täytyy ottaa kyllä nyt vahva ote.

Huh, aikamoista pyöritystä on teillä!

Pikkuisen kuulostais siltä, että teillä molemmilla on se vastuullisuus hakusessa. Sun miehellä ei ole mitään oikeutta riepotella sua! Edes “pikkasen”. Ja sinulla ei ole mitään oikeutta muksia kumppaniasi, oli hän kuinka päihdesairas tahansa!

Voi hyvänen aika kun mun teki joskus mieli vetää turpaan mun ukkoa kun se käytti, mutta päätin olla se aikuinen ja menin tekemään jotain muuta, lukemaan, lenkille, käymään kaverilla…

Miksi et päättäisi olla se järkevämpi osapuoli, siitä saa ihmeellisen valaistumisen jossain vaiheessa (olen parempiihminenolenparempiihminenolenparempiihminen) :laughing:

Mutta tuohon päihdeasiaan…en pysty uskomaan, että subu ja varsinkaan sen annostuksen nostaminen voisi saada aikaan aggressiivisia piirteitä käyttäjässä, edelleen olen sitä mieltä että hormonit sen tekevät. Korjatkaa nyt joku jos on jotain faktatietoa.
Miksi miehesi edes käyttää noita aineita? Munat ja aivot surkastuu siinä hommassa :slight_smile:

Hyvää jäljelläolevaa itsenäisyyspäivää toverit!

-piiras

51

Tiedän kyllä kuinka säälittävää itsehillinnän menetystä se on, mutta kun on vaan jo niin rikki esimerkiksi jostain uudesta naisjutusta ja itkee ja huutaa maassa ja toinen ei reagoi niin ei enää osaa muuta kuin läpsäistä tai heitellä tavaroita, mutta eipä tälläistä ole tapahtunut kuin pari kertaa.

Eikä mies ole siis väkivaltaiseksi missään tapauksessa muuttunut vaan välinpitämättömäksi. Ei enää reagoinut minun pahaan olooni vaan lähinnä suuttui siitä ja muuttui entistä kylmemmäksi, kun minä itkin hysteerisena ja enkä pystynyt lopettamaan.

Mutta siis toivon todella, että hän on nyt entinen mies. En haluaisi kuulla hänestä enää ikinä mitään. Voi kumpa vain pystyisin siihen, tämä reilu kaksi vuotta on todella raastanut psyykettä. Kaikkia keinoa miten voi selvitä otan mielelläni vastaan. Tämän palstan lukeminen auttaa paljon, tajuaa kuinka heittää omaa elämäänsä hukkaan, koska parantumis ennusteet näyttävät aika heikoilta. Printtasin jo tuon Vahingollisen suhteen synnyttämät menetykset kirjoituksen tuolta Narkista eroon palstalta ja luen sitä nyt niin monta kertaa päivässä.

52

Kuulostaa hyvälle että haluat asiaan muutosta. Joskus sitä menee aikaa ymmärtää muutoksen tarve ja se, että on itse oikeutettu onneen ja siihen että kumppani kunnioittaa teoillaan ja sanoillaan. Vaikeista suhteista on valitettavan usein hankalinta lähteä ja tietenkin lähdön hetkellä sitten se mies hätääntyy ja yrittää kaikkensa ettet lähtisi, kuka sitten hänestä huoleshtii ja/tai murehtii. Se on vaikea paikka, mutta kun saat asian itsellesi selväksi on se paljon helpompaa. Ja usko pois, ei mene kauankaan kun huomaat miten hyvä ratkaisu on laittaa itsensä tärkeysjärjestyksessä edelle. :wink:

53

Kiitos vastauksesta, kaikki tälläinen auttaa, kun saa purkaa ja kuunnella mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan. Nyt tuntuu, että tekee mieli avautua vaan kaikille, äskenkin tapasin tutun yliopiston käytävillä ja aloin heti avautumaan ja melkein itkemään. Hävettää, kun ei saa pitää omia tunteitaan kurissa, ei ehkä ihan kaikille kannattaisi puhua.

On ollut avaava huomata tämän palstan muiden ihmisten kokemusten kautta kuinka oma minuus alkaa hukkumaan. Voisin kirjoittaa, vaikka ummet ja lammet tästä tilanteesta, mutta kun yritin kirjoittaa hakemusta luottamustoimeen, jossa minun olisi pitänyt kirjoittaa itsestäni niin homma ei enää sujunutkaan.

Mieleeni palasi myös tilannen tältä katastrofaaliselta viime viikonlopulta, kerroin tuolla aikaisemmin miehen hieman poikkeavasta seksuaalisuudesta amfetamiinin alaisen. Oli pitkästä aikaa ottanut piriä ja kun minä jo nukuin sängyllä niin mies ilmoitti ensin, että tänne on tulossa joku toinen pari ja sen jälkeen, että joku toinen mies, jonka kanssa meidän olisi pitänyt touhuta. Molemmat olivat netistä hankittua ja onneksi tekivät oharit. En todellekaan olisi halunnut mitään vieraita ihmisiä meidän sänkyyn, mutta koska ajattelin, että jos en toteuta toisen toiveita olen huono tyttöystävä ja sitten hän tekee ne jonkun muun kanssa. Aamulla hän tosin häpesi tätä ja ihmetteli omaa käytöstään. Olin ennen todella itsenäinen ja päättäväinen mihin se kaikki on hävinnyt?

Soitin tänään YHTS:lle, lähin psykologi aika helmikuulle, en tiedä onko siinä enää silloin mitään järkeä. Yksityistä en ainakaan itse pysty opiskelijana maksamaan.

Mutta puhuin tänään muutaman ystävän kanssa ja lääkkeetkin auttaa, ehkä tämä vielä tästä :slight_smile:

54

Se on kyllä ihan totta. Ja täällä ihmisillä on ehkä enemmän tietoa ja ymmärrystä niistä tunteista. Toisten kanssa keskustelu ja muiden kokemuksien kuuleminen auttaa saamaan asioita johonkin järjestykseen. Joskus pelkästään se, että huomaa itse sanovansa/kirjoittavansa jonkin asian, selkiyttää asioita.

Tärkeää on ettei jää yksin tilanteensa kanssa. Mutta valitettavasti kaikille ei tosiaankaan kannata asioitaan jutella. :frowning: Toivottavasti asiat alkaa tästä aueta!!

55

Parempaan päin, muutama ystävä palasi juuri tänään matkoilta ja olen saanut tosi hyvin tukea ja suunniteltua tulevaa ilman miestä.

Mies soitti tänään ja lähetteli viestejä, että on saanut potkut ja haluaa puhua, koska ei ole enää mitää elämässä, ei tyttöystävää, työtä tai työkavereita. En vastannut puhelimeen vaan lähetin ystävällisen viestin, etten voi kaiken oman ahdistukseni keskellä toimia hänen tukipilarinaan, mutta toivon kaikkea hyvää.

Toisinaan mietin kyllä, että mieheltä lähti aika tärkeä osa elämää, koska eli paljon työlleen, mutta kaiken sen jälkeen mitä minulle on tehty niin ei taida olla minun vastuullani nyt auttaa.

Jotain kyllä tosiaan on muuttunut, kun töissäkin on huomattu…

56

Nepulle, “kelpaat kelle vaan”

youtube.com/watch?v=1DVz9IVOf2s

<3

57

Kiitos :slight_smile: <3

58

Hei Nepu,
Miten menee nyt?

Terveisin
Ohjaaja Jekaterina

59

Kiitos kysymästä, piristää, kun joku kysyy =) Kaikki taitavat olla jo niin kyllästyneitä tähän tilanteeseen, samaa kuviota ollut jo kaksi vuotta. Toivottavasti asiat nyt muuttuisi. En halua löytää itseeni enää yhtään syvemmästä kuopasta.

Viime viikko meni ihan sumussa. Perjantaina tapasimme, koska miehellä oli tavaroitani. Olinpa ahdistuksessani ottanut ennen sitä muutaman lasin viiniä työpaikan joululounaalla ja oli vielä se lääkekuuri alle. Noh, ei tainnut mennä se tapaaminen ihan nappiin, saattoi olla ohikulkijoillakin vähän ihmettelemistä.

Alkuviikko oli aika voimaton, nyt loppua kohti vähän parantunut. Olen kyllä raahautunut yliopistolle ja kuntosalille, mutta ajatukset olleet jossain ihan muualla. Tenttejä olisi ollut, mutta eipä ole ollut ollenkaan voimia lukea. Tänään sain tehtyä kuitenkin päivän töitä ja eilen laitettua joulua kotiin. Viikonlopun saa viettää ystävien kanssa ja on jotain mitä odottaa.

Mies aloitti tällä viikolla kunnolla perääni itkemisen. Oli ilmeisesti taas herännyt viime aikojen tapahtumiin ja puhelimeen sekä facebookkiin on tullut viestejä miten on voinut olla niin tyhmä ja kuinka ei halua menettää, eikä ole muuten syytä elää ja miten voi korjata kaiken ym… Puheluihin en ole vastannut, muutamaan viestiin kyllä ja pyytänyt rauhaa, mutta tsempannut kuitenkin lopettamiseen. Lupasin keskustella häneen kanssaan, jos hän on joku päivä on täysin selvä. Tiedätte kaikki varmasti, että ihan yksinkertaista se ei ole 7 vuoden subutexin käytön jälkeen.

Puhua voisin kenelle vaan, joka vähänkin jaksaa kuunnella ja tietää asioista jotain. Niille, jotka eivät tiedä kerron kaunisteltua versiota ilman päihteitä. Tällä viikolla en ole syönyt ahdistuslääkkeitä kuin kerran, koska en halua joutua tämän vuoksi itse mihinkään koukkuun. On kuitenkin helpottava tietää, että niitä on jos alkaa liikaa ahdistamaan. Netistä olen yrittänyt kaikenlaista lukea mm. läheisriippuvuudesta. Vinkkejä kyllä otetaan vastaan, psykologille oli tosiaan hieman liian pitkät jonot.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

60

Hei Nepu,
En ole lainkaan tyytyväinen tilanteeseesi. Olet ajautunut miehen vuoksi itseäsi haavoittavaan tilaan. Hei me eletään 2000-lukua ei 1800-lukua tai viime vuosituhannen alkua, jolloin me naiset olimme miesten mielioikuista riippuvaisia.
Tämän miehen vanhemmat ilmeisesti yhä mahdollistavat hänen huumeiden käytön, vai mitä? Sä et ole hänen äitinsä, et vaimo etkä hänen lastensa äiti. Mieti sitä. Voisit olla oikeasti syvemmässä liemessä hänen kanssaan, jos asuisitte yhdessä ja teillä olisi lapsia. Nyt olet tunnetasolla riippuvainen hänestä. Hän on ilmeisen hyvä manipuloimaan. Mieti; hän on pyörittänyt ja luultavasti pyörittää yhä useampaa naista. Lässyttää kaikille teille ihan samoja, mä en voi elää ilman sua - potaskaa. Tuo seksuaalisuus on ihan oma juttunsa, eikä noihin, juttuihin mistä hän on kiinnostunut tarvitse olla selityksenä huumeet. Hän saattaa olla biseksuaali ja nauttii kimppakivasta. Näetkö, että hän ei ole rehellinen ei edes itselleen - edes seksuaaliseen identiteettiin liittyvissä asioissa.

Sä olet älykäs nuori nainen (oletin, että olet nuori). Opiskele, se on nyt tärkeintä elämässäsi. Pidä silmät auki. Maailmasta löytyy ihania, seksuaalisesti vetovoimaisia miehiä, jotka oikeasti kunnioittavat sinua ja haluavat näyttää rakkautta aivan muilla tavoin kuin tuo sinun EX-miehesi. Haluan, että alat ajatella häntä exänä. Ja itseasiassa. lopeta hänen ajattelunsa. Oikeasti olen sinua paljon vanhempi, ystäväni ovat ja meidän elämänkokemuksella voin sanoa, että oikeasti paljon parempia miehiä löytyy ja sinä ansaitset sellaisen!

Älä hyväne aika anna tuollaisen ihmisen viedä itseäsi alas. Tuo, että olet joutunut turvautumaan lääkkeisiin, täytyy olla sinulle hälytysmerkki. En tiedä missä asut, mutta katsopa irti huumeista ry:n sivulta, onko sinun paikkakunnallasi vertaistukiryhmää. Mene sinne juttelemaan.

Tämä oli nyt tiukkaa tekstiä, mutta haluan ravistella sinua. Jos joku sanoisi, että tuo mies on narsisti. Jäisitkö haikailemaan hänen peräänsä? Narsisti myös manipuloi ja käyttää hävyttömästi hyväkseen läheisiä ihmisiä. Ja hän on hurmaava.

Älä suutu tästä kirjoituksesta, tiedät että haluan totisesti auttaa sinua olemaan taas oma itsesi. Tiedän miltä tuntui hukuttaa itsensä. Mutta tiedän myös, miltä tuntui löytää uudestaan itsensä. Ja se vasta oli hienoa. Ole oikeiden ystäviesi ja sukulaisiesi kanssa nyt ja jouluna, äläkä vastaa miehelle mitään. Päästä irti ja anna olla.

Tsemppiä!