Varmasti saat enemmän irti mökkeilystä ja syksystä ja lomasta! Nauti!
Mökkiterveisiä.
Ollaan kannettu pöllejä ja lauantai-aamusta tulee klapikone auttamaan halkohommissa.
Tänä aamuna iski masennus ja itkuinen olo. Satuin kuuntelemaan kollegani puhetta netissä ja se iski itseni matalaksi. Luovalla alalla työskentely ei ole helppoa. Kun itse yrittää luoda, saada siitä elantonsa ja jaksaa yksinäistä työnkuvaansa.
Näitä oloja tulee säännöllisesti. Epävarma tulevaisuus ja itsensä uusiutumisen paine.
Ajattelin, että onneksi tässä ei ole krapulaa päällä. Ja en sitä aio hankkiakaan. Mun pitää vaan olla tyytyväinen, että tässä vähentämisessä olen näinkin hyvin pärjännyt. Laitan hyvää musiikkia soimaan ja kohta tytärtä viemään harrastukseen.
Juuri sellainen viinilasi käteen olo. Harmaa päivä. Olenkin ollut yllättävän pirteä ja aktiivinen. Näitäkin päiviä on kestettävä ilman sortumisia. Ja näitä varmasti tulee kun ”alkuinnostus” väistyy.
Eteenpäin. Eteenpäin.
Muistutus itsellesi: tänä iltana puikot kilisemään! Ja yritä ehtiä sieneen ja nauttimaan metsän tuoksuista. Se on aina selvittänyt mieltäsi.
Hei Varjoilija! Tuo puikot kilisemään toimii itsellänikin. Olen vielä kutomisessa aloittelija, mutta nyt kun perussukat sujuvat, niin mieli halajaa opetella jotain palmikkoneuletta. En vaan ole vielä löytänyt niin helppoa ohjetta, että uskaltaisin aloittaa. Hyvää viikonloppua!
Mökkiloma jo takana. Suhderintamalla oli lomalla hankalaa… avauduin jo tuolla liemetön lokakuu ketjussa.
Suhde ei voi hyvin ja se masentaa ja ahdistaa. Tilanne on ollut jo pitkään ns. päällä.
Viiniin en ole tarttunut, vaikka ongelmatilanteissa olen siihen normaalisti tarttunut hyvinkin helposti. Hieman jopa ihmettelinkin ajatusteni kulkua, sillä huomasin ajattelevani, ettei nyt viiniä tähän hetkeen oteta ainakaan! Ja kyllä se totuus on, että krapulassa minun oloni olisi ollut aika kamala.
Toinen muutos, jonka olen huomannut on suhde tähän päihdepuolen ihmisen tapaamiseen. Olen ajatellut salaa itsekseni, että mitenkähän pääsisin hänestä eroon… että en olisi ns. vastuussa kenellekään ja voisin helpommin ”lipsua”. Ymmärrätte varmaan pointtini…
Tuon hankalan lomariidan ja molemminpuolisten erouhkailujen jälkeen huomasin ajattelevani, että tarvitsen tällaista apua. Kävi niin, että henkilö, jonka luona olin käynyt, jäikin yllättäen sairaslomalle. Uutta aikaa ei sovittukaan eli minulla oli mahdollisuus ”karata kuin koira veräjästä”… mutta löysinkin itseni soittamasta ja kysymästä, että onko hänellä sijaista. Yllätin itseni täysin. Nyt on ensi viikolla taas tapaaminen… 
Tiedä sitten kuinka motivoiva hän on. Edellinenkään ei ollut varsinaisesti kovin ”inspiroiva”, mutta hän sai minut pohtimaan montaa asiaa ihan vain jutustelemalla.
On tämä vaan kummallista. En edelleenkään tiedä mihin olen menossa… välillä tämä koko juttu hämmentää.
Mökillä olin huomattavasti energisempi ja aikaansaavampi. Saan olla ylpeä itsestäni. Ja mökki ilman viiniä tuntui ihan hyvältä. Ilman riitaa olisin lähtenyt lomalta varmasti tosi tyytyväisenä. Toki vanhat urautumat juomisen suhteen pyörivät mielessä. Lauantai-aamusta kello 9 tuli apumies tekemään puuhommia ja minä olin pirteä ja valmis hommiin. Oma mies haisi vanhalle viskille ja punkulle, mutta sepä ei ollut mun ongelma!
Huomenna tytön kanssa uimaan! Liemetön lokakuu lähestyy loppuaan. Sitten katse kohti marraskuuta! Toivottavasti se tuo hyvää mukanaan. Ainakin tekemistä työn suhteen riittää!
Tsempit kaikille!
Onneli47, nyt vaan palmikkoa opettelemaan. Se ei ole niin vaikeaa! Netissä on hyviä opetusvideoita! Sieltä minä aina tsekkaan, kun en osaa 
Ihan mitä vaan jatkosta päätätkin voit olla ylpeä siitä, että olet ollut 2 KUUKAUTTA ilman alkoholia. Sillä on jo ihan oikeasti vaikutusta terveyteenkin. Hienosti tehty!
Hyvä jos pääset jonkun kanssa juttelemaan asioista. Pidän täällä peukkuja, että olisi sellainen henkilö kenen kanssa juttu luistaa. Eivät kai he ikinä suoraan kauheasti neuvo, mutta hyvä jos auttaa sinua ajattelemaan asioita eri tavalla.
Sinulla on lapsi, joten ymmärrän, että et ihan helposti suhteesta lähtemistä harkitse. Enkä nyt siihen kehoitakaan, enhän teitä tunne. Mutta jotain on varmaan tapahduttava. Et voi elää jatkuvasti tuollaisessa paineistetussa tilassa. Se ei ole edes terveellistä. Toivottavasti löydät jonkin keinon parantaa sitäkin saraa elämässäsi, muutenhan näyttää aika valoisalta eikös vaan?
Hauskoja uinteja!
tuosta parisuhdetuskailusta. kun mulle tapahtui se ero kaksi kuukautta sitten, mistä olen omassa ketjussani parkunut enemmänkin, päätin heti että tätä murhetta en käy läpi alkoholin voimalla. en ole ollut kokonaan tipattomallakaan mutta pelkkä ajatus siitä, että olisin yrittänyt lieventää tuskaani alkolla säännöllisesti on ihan kamala. itkuisia iltoja on ollut ja ne olisivat olleet vielä itkuisempia jos olisin kitannut. tarkoitan että mulle juuri se juomisen hetki olisi vain syventänyt mielipahaani ja ikävääni. eli mun tapauksessa mikään nousuhumala ei olisi tuonut mukanaan edes hetken helpotusta. tämä tieto itsestäni tekikin päätöksen toteuttamisen suht helpoksi.
olen muutoinkin ollut aina enemmän taipuvainen juomaan iloon kuin vaikkapa masennukseen, mitä toki sitäkin on tapahtunut erityisesti nuorempana.
liputan tuota sääntöä kaikin puolin. ei alkoa pahaan oloon, ei koskaan.
ei myöskään tylsyyteen taikka pitävetisiin tunnelmiin. pohjalla pitää siis aina olla hyvä mieli. piste.
no, tämä oli taas näitä kertaamisia lähinnä itselleni.
teillä on ihan eri tilanne, ilman muuta, vaikka kertomasi mukaan molemminpuolista erouhkailua on ollutkin.
ja minäkin onnittelen kahdesta kuukaudesta, Varjolilja!
kunpa saisitte suhteenne kuntoon. ja hyvä ettet karannut rekkuna veräjästä meinaan noita keskustelutapaamisia.
hyvin harvoin ne ainakaan haitaksi ovat, mitä tosin sitäkin tapahtuu, mutta kuten itsekin totesit niistä on sulle hyötyä.
toivotaan että myös sijaisen kanssa jutut luistavat ja kemiat kohtaavat. juuri jutustelulta nuo ammattilaisten kanssa keskustelut tuntuvatkin. sama kokemus. silti jälkikäteen huomaa usein, että jutustelu antoi eväitä ja mahdollisti uusia näkökulmia.
No niin…kävin ensin juttelemassa tuonne omaan ketjuuni sulle Varjolilja vaan tulin vielä tännekin.
Oikeassa olet siinä, että yks luonteenpiirteistäni on tuo toisten huomioon ottaminen, joskus olin/olen sitä jopa liikaakiin, että olen polttanut melkein itseni loppun sen asian kanssa. Mutta siis terve itsekkyyskin on tarpeeseen välillä.
Ja tuo, että sinähän olet nyt näköjään huomannut sen, että itsellemmehän me vastuussa olemmekin monesta asiasta. Se ajatus voi lähteä monesta jutust ja tärkeäähän se on, että tulee kemiat napsaa sen kenen kanssa juttelee. Mutta joskus ihan ärsyttänkin tyypin suusta voi tulla joku juttu joka saa ajatusmaailman pyörimään.
Vesi on elementtinä ihana. Sitä on jotenkin omassa maailmassaan siellä altaassa. Ja mikä piristys olis nähdä noin nuori vesijuoksemassa! En muista tuossa hallissa missä mä käyn nähneeni lapsia vesijuoksuradalla koskaan.
Hyvää viikonloppua!
Junassa palaamassa luennoimasta.
Kävin tänään aamulla labrassa: paastosokerit, maksa-arvot ja kolesterolit on nyt otettu. Ensi viikolla lääkärille. Toivottavasti paremmat kuin viime kerralla. Kerron sitten.
Mä kirjoitan tosi paljon lapsestani. Onhan hän mulle tosi tärkeä.
Tänään kun kävelin terveysasemalta kotiin, oli aikaa ajatella. Tämä kaksi kuukautta, jonka nyt on takana on ollut silmiä avaavaa. Mulla on ollut niin paha morkkis juomisestani lapseni takia monia vuosia. Kuinka hyvältä on tuntunutkaan olla ilman sitä ja tehdä asioita hänen kanssaan. Mä niin toivon, etten lipsuisi takaisin vanhaan, sillä minulla on vielä mahdollisuus kokea erilaisia juttuja hänen kanssaan. Juuri nyt. Murrosikä lähenee ja muutenkin äiti ei enää ole ”kuvioissa toivottu”.
Tänään tämä asia taas jälleen tuli niin kirkkaana tajuntaani.
Se auttaa jaksamaan jatkossakin.
Usein väsyneenä olen ajatellut, että elän asiat lapseni kautta. Mutta nyt minulla on mahdollisuus kokea ne hänen kanssaan. Siinä on iso ero.
Tämä muistutuksena itselleni huonoja hetkiä varten!
Labratulokset olivat tulleet tänään Omakantaan.
Here are the results:
P-alat: 32 U/l, viitearvo -35, pahimmillaan olleet 126 U/l
P-Gt: 40 U/l, viitearvo-40, pahimmillaan olleet n. 100 U/l
E—MCV: 95 fl, viitearvo 82-98 fl, viimeksi oli 100 fl (punasolujen keskitilavuus)
Näiden normalisoitumiseen menee useita kuukausia. Tämä arvo kertoo paljon alkoholin käytön suuruudesta. Voi kertoa kuulemma myös B 12 vitamiinin tai foolihapon puutteesta.
Kolesteroli eli fp-Kol-LDL: 3,2 mmol/l, pitäisi olla alle 3 mmol/l
Fp-Gluk: 6.2 mmol/l, viitearvo 4-6
- painoa pitää saada pudotettua… suvussa on diabetesta. Tästä pitää neuvotella lääkärin kanssa.
Arvatkaapa onko kiva mennä noista muutamasta huonommasta arvosta huolimatta lääkäriä tapaamaan.
Kyllä on!
Ei onneksi ollut vielä liian myöhäistä! Ja onneksi jäin ”ajoissa kiinni”. Toki meni aikaa, että lopulta tajusin tehdä jotain…
Laitoin arvot esille, koska uskon monen pohtivan omia arvojaan ja mitä niille voi tehdä.
Nyt on ns. Kakkukahveen aika!
Varjolilja, onnittelut labrojen paranemisesta, sitä se juomattonuus teettää kun lopullista vahinkoa ei vielä ole tapahtunut. Hienosti olet matkaa taittanut Omat arvoni viime viikolta: Alat 16 ja GT 7. Maksa on siitä kiva sisäkalu että korjaa itsensä kun ajoissa läträämisen lopettaa.
Kiitos Lizzy!
Upeat arvot sulla! Saat olla ylpeä itsestäsi!
Tänään oli hyvä päivä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Töitä. Hyvää musiikkia.
Muistelin tänään millaista oli ennenkuin aloin tänne kirjoitella.
Yritin pyristellä viikolla ilman viiniä ja perjantaina sitten ratkesin. Viikko meni usein sitä perjantaita odotellessa… 
Ja perjantai-aamuna jo suunnitelma missä vaiheessa saisi sen ”ansaitun” viinilasillisensa. Kun oli saanut peräti 4 päivää kituuteltua.
Nyt olen saanut itseni useasti kiinni tuosta perjantain tietysti olotilasta, innostuksesta, joka liittyy perjantaipulloon. Tänä perjantaina nyt eka kertaa olin aidosti iloinen ja hyväntuulinen ja EN kadottanut sitä tunnetta, vaikka tajusinkin, ettei viinikauppaan ole asiaa. Aiemmin nimittäin hyvä tuuli on saattanut kadota ja kiukku nousta, kun realiteetti on iskenyt vastaan. Kuulostaako tutulta ? Perjantaipullon odotus?
Menin uimaan ja kaupan kautta kotiin. Kaupan vieressä oli alkokin. Tänään ei haitannut.
Huomenna leivon Halloweenia varten. Tyttären kaverit tulee meille ja on kiva järkätä niille pienet juhlat.
Äh… mulla tänään motivaatio hukassa. 
Oltiin tytön kanssa uimassa ja meillä oli kivaa. Keho on vesijuoksusta kivasti väsynyt.
Kirjoitin eilen pitkät pätkät pohdintaa juomisesta, mutta poistin kirjoituksen, koska kiersin kehiä.
Mies oli käynyt ostamassa pizzat kaikille ja itselleen viskiä ja punkkuakin löytyy. Joi pizzansa kanssa sitä viiniä vieressä. Iso lasillinen.
Ärsytti. Se viinilasi… yleensä olen saanut tunteen pois häiritsemästä. Nyt hankalampaa.
Olen ollut jo sen verran ilman viiniä, että ns. alkuhuuma on ohitse. Kuulemma hankaluudet menevät 3 kuukauden sykleissä. Olen odotellutkin milloin ”rankemmat ajat” alkaa.
Ehkä tänpäivänen alakulo ja hankaluus olla ilman viiniä, johtuu eilisistä pohdinnoistani. Mietin onko minusta kohtuukäyttäjäksi ja mikä on minulle kohtuus? Eikö teitä koskaan pohdituta, että mitäs jos sitä palaa pikkuhiljaa samaan jamaan? Mitä jos antaakin periksi ja löytää itsensä samasta sohvan nurkasta tetransa kanssa? Toki repsahtamisia tapahtuu ja sattuu. Olenko liian tiukka itselleni?
Kun en oikein edes tiedä milloin ajattelin juoda seuraavan kerran. Eihän sitä toki tarvitse tietääkään. Marraskuun ainakin yritän nyt ilman, koska olen muistojen marraskuu ryhmässä ja keholle+mielelle se tekee hyvää. On sitä 10 vuoden ajan tullut juotua. Mun on opeteltava ylittämään tällaisia hankalia hetkiä. Olen päässyt tähän asti aika ”helpolla”. On ihan normaalia, että ärsyttää ja viinipiru supattelee.
Tää mun touhu saattaa kuulostaa ”niuholle”, mutta en halua antaa nyt periksi! En ja en.
Sain kehuja päihdetyöntekijältä tästä yli kahden kuukauden saavutuksestani. Ehkä mieskin voisi joskus sanoa jotain positiivista… Nyt vaan ketuttaa. Vetäydyn toisaalle ja keitän teetä.
Vastaan omaan kysymykseeni: en ole liian tiukka vaan minun on oltava nyt tiukka. Just näitä tuntemuksia on opeteltava kestämään ja pääsemään niiden yli. Jos retkahtaisin, en oppisi uutta. Ja kuinka monta kertaa olenkaan antanut tässä asiassa periksi, ollut itseäni kohtaan välinpitämätön!
Ystävät hyvät, retkahtamiseen ei ole nyt vaaraa. Eihän mulla ees ole viiniä. Tai onhan se yksi skumppa jonka sain synttärilahjaksi… mutta ei ole vielä aika avata sitä!
Kamommillateetä kiitos ja syvään hengittelyä.
Iltaa. Onhan niitä huonoja päiviä absolutistillakin, joten se lienee ihan normaalia eikä välttämättä merkki mistään. Sä olet kyllä tosi hienosti pärjännyt vaikka et aina olekaan tukea tähän saanut kotoa.
Tuo retkahdus-ajatus. Musta se mikä on retkahdus riippuu sun tavoitteesta. Kuinka pitkään olet nyt ajatellut olla ilman viiniä vai ajatteletko sitä yhtenä mahdollisuutena, että lopetat alkoholin kokonaan? Mä ajattelen, että jos olet päättänyt olla juomatta vaikkapa vielä marraskuun ja sitten juotkin, niin se on varmaankin retkahdus. Jos taas ajattelet, että voin ottaa vähän jos tekee mieli (ja pysyt tässä vähäisessä) niin sitten se on vain elämää. Ehkä sä tarviit vielä aikaa sen tunnistamiseen, että mikä sopisi sulle? Tässä on kuitenkin elämä aikaa, ei sun tarviikaan mun mielestä tietää sitä just nyt 
Mutta hei, hyvin sä vedät tätä kuivattelua!
Kiitos Pecorino.
Olen sellaisessa vaiheessa, että en tiedä mihin tähtään. Ajatuksissani olen käynyt läpi erinäisiä tulevia asioita ja pohtinut mille elämä tuntuisi ilman alkoholia. En nyt kovin pitkälle tulevaisuuteen ole kuikuillut, mutta esimerkiksi tulevaa joulua olen pohdiskellut. En yleensäkään halua puhua tekemisistäni, ennenkuin ne ovat valmiit.
Kävin viime viikolla päihdepuolella juttusilla. Siellä kannustetaan totaaliseen päihteettömyyteen. Mulla ei ole alunperin ollut tarkoitus lainkaan ajatella edes tuollaista vaihtoehtoa. Mutta koska tuolla siitä puhutaan, olen sitäkin pohtinut. Antanut siis sille ajatukselle tilaa. Se tuntuu kyllä rankalle päätökselle. Mutta näitä eri vaihtoehtoja olen pienessä päässäni pyöritellyt parisen päivää.
Olen ihmisenä päätöksenteossa enemmän sellainen pohdiskelija. Puntaroin ja tunnustelen. Näin näyttää menevän tämäkin. Olisi vaan kovin tärkeää, että kuuntelisin nyt ennenkaikkea sitä omaa ääntäni. Eihän näiden päätösten tartte olla mitään kiveen hakattuja totuuksia, mitä ei voi muuttaa.
Parasta liene pitää nyt pieni breikki pohtimisen suhteen.
Juuri niin kuten Pecorino kirjoitit, eihän tässä ole mitään kiirettä. Tais käydä niin, että vaihtoehto: alkoholiton loppuelämä iski puskista mieleeni ja sekoitti pakkaa aikalailla. Mulla siihen ajatukseen liittyy hyvin erilaisia tunteita. Pelonsekaisia ja positiivisia samanaikaisesti.
Aika prosessi tämä on! Iloinen olen kuitenkin, että joku ”lukko” päässä on avautunut ja ajatuksia virtaa. Pitkään niitä olen painanut pois, koska en ole jaksanut tai kyennyt niitä vastaanottamaan.
Tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen Varjolilja! ajatus kiertää kehää eikä edes tiedä mitä haluaa. Tietää vain sen, että haluaa muutoksen.
En minäkään edes kuvitellut, että joku päivä harkitsisin kokonaan lopettamista ja sitten siitä tuli kamala ajatusralli.
Siihen ajattelemiseen vaan väsyy ja silloin kannattaa yrittää välimatkaa ajatuksiin. Se ei tarkoita sitä, että menee takasin vanhaan tapaan eli viinitonkan halailuun. Mulle vuosi sitten oli käydä niin. Olin niin kamalasti loppiaisesta syyskuuhun asti pohtinut ja tuumaillut, sitten tutut rutiinit viinin kanssa tuntu helpommalta kuin se uusi tapa. Heräsin onneksi ja nyt on helpompaa jo. Ei aina, mutta koko ajan se uus tapa tuntuu vahvemmalta.
Sinä olet kuule jo ison taipaleen taivaltanut tätä ja saanut niitä mielen lukkoja auki! olet vahvempi kuin uskotkaan <3 minusta tuo pohdiskeleva ote asioihin on ihailtavaa. Itse olen aika spontaani välillä “hei nyt mä päätän alkaa kuuden viikon tipattomalle” oli yks niitä juttuja 
okei se oli hyvä juttu se. Ja se , että olen mä tässä oppinut vähemmän spontaaniksi niitten pullojen aukasussa eli siinä suhteessa maltti on kasvanut.
Vilmasto, suurkiitokset sanoistasi.
Pää on todellakin ollut kovilla. Olen pohtinut, että menisin piipahtamaan erässä naisten ryhmässä kun aika antaa periksi. Katson millaista siellä olisi. Siellä ei siis välttämättä puhuta edes alkoholista. Ehkä tämmöinen vois olla nyt hyvä juttu mulle. Tai ainakin lähi-aikoina. Joku sisälläni kun sanoo, etten halua viinilasia eteeni vielä. Kuuntelen sitä ihan syvintä sisimpääni ja sellaista se nyt kertoo. Hiljaisella äänellä ehdottelee. Samalla on niitä ns. hälyääniä, etenkin perjantaisin ja lauantaisin… sunnuntaina ja viikolla on helpompaa. Siinä onkin tapahtunut muutos. En taida viikolla enää ajatella viininostamista niin paljoa. Se on tainnut helpottua! Ihan konkreettinen muutos!
Kävin lääkärillä. Itse olin ehtinyt hehkuttaa tuloksia omassa mielessäni ja täällä jo aiemmin, joten lääkärissä olo lähinnä tasainen. Lääkäri puolestaan hymyili ja iloitsi puolestani. Sanoi, että onpa hienoa, että välistä asiat tapahtuu näinkin päin!
Tavoitteeni seuraavan puolen vuoden (pidempi tavoite 2 vuoden sisällä): alkoholin käyttö pysyy hallinnassa (ei paluuta siihen mistä aloitin ), bentsolääkkeen pudotus hyvin pienellä määrällä ja painon pudottaminen (uiminen ja punttisali rutiiniksi, ei laihdustusdieettejä tai vastaavia repäistyjä, koska ne ei pidemmän päälle kanna). Seuraava labra 3 kuukauden kuluttua. Kuten tuonne positiivisuusketjuun kirjoittelinkin, niin pyysin labra-aikaa porkkanaksi itselleni 3 kkn päähän lääkärin ehdottaman puolen vuoden sijasta. ( aiemmin kun pelkäsin, että jään ns kiinni eli juomiseni huomataan, niin nyt itse ehdottelee moisia! )
Muuten harmaata ja hieman alakuloa. Perjantaina meno lähisukuloimaan tytön kanssa. Paluu maanantaina. Odotan kovasti. Tähän liittyy kivoja asioita ja tähän reissuun ei ole koskaan alkoholi kuulunut. Paitsi joskus junalla paluumatkalla. Nyt ei. Olenhan tyttöni kanssa matkalla. Toki ravintolavaunussa käydään ja jotain herkutellaan! Nestemäisistä pysyn kyllä kahvin vahvuusasteella!
Tsemppiä kaikille marraskuussa tallaajille. Harmaata on, mutta tänä syksynä, siinä on ollut minulle jotain hyvin lohdullista.
Voi että mä olen iloinen puolestasi Varjolilja! ja varsinkin tuo lääkräillä käynti! kun on tehnyt jotain sen vointinsa eteen niin voi levollisena istahtaa lääkärin tuoliin juttelemaan. Mulla oli vasta sama kun työterveydessä sanottiin, että otetaan kaikki verikokeet niin okei siitä vaan. Joskus pelotti ne maksakokeet, nyt ei. Kerroin kuinka olen alkoholin käyttöä vähentänyt parin vuoden sisään ja siitä kehkeytyikin hyvä keskustelu sitten.
Ja toi vielä, että itse halusit uudet verikokeet! isoja peukutuksia sulle <3
Niin minäkin junailen perjantaina sukulaisiin/ystävien luo saapas nähdä josko vaikka samassa junassa istutaan eli tuijotellaan ravintolavaunussa toistemme kahvikuppeihin kenties