Pirteämpiä Päiviä

Me Vähentäjät
1

Hei ryhmäläiset!

Täällä joukkoonne ilmoittautuu 48 - vuotias nainen, jolle viini on maistunut viimeiset kymmenisen vuotta liiaksi. Alkoholin käyttö on ollut viikonloppupainoitteista ja lomilla aina lipsunut. Viimevuosina olen huomannut, että myös viikolla tullut repsahduksia ja juomisen välit lyhentyneet. Tetra on ollut viikonloppuisin vakiokamaa.

Olen masennukseen taipuvainen ja menin keväällä terveyskeskukseen lääkityksestäni sopimaan. Siellä täytin alkoholinkäyttötestin ja en jaksanut valehdella. Maksa-arvojen mittaustulokset kertoivat tylyä tarinaa. Lääkärin mukaan vielä voin vaikuttaa asiaan. Minulla on liikakiloja, kolesteroli yli viitearvon, verenpaine koholla ja sokeriarvot paastotestissä ihan hilkkua vaille sokeritauti…

Kesällä vaihdoin masennuslääkityksen ja olisi pitänyt vähentää… eipä ollut motivaatio kohdallaan. Syksyyn mennessä kuitenkin hieman paransin ja jätin viikolla juomisen.

Jo useamman vuoden olen pohtinut alkoholin käyttöäni. Erityisesti krapulapäivänä. Omatunto soimaa. Itsensä arvostus miinuksella ja jopa niin, etten ole kokenut alkoholin vähentämistä tärkeäksi, koska olen ajatellut, ettei minun terveydelleni ole mitään väliä…

Alkoholi on selvästi ollut tapa turruttaa hankalia ajatuksia. Lapseni syntymän jälkeen sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, josta pikkuhiljaa toivuin ja mieheni oli siinä isona apuna. Ne olivat rankkoja vuosia. Lapseni eteen teen todella paljon. Aivan liikaakin. Lapsi tietysti ymmärtää, että äiti juo viiniä, mutta rakkautta ja huolenpitoa hän on kyllä saanut.

Lääkäri kehotti minut päihdepuolelle ja siellä tapasin ns. kokemusasiantuntijan. Hän kertoi oman tarinansa ja kuunneltua minua, ehdotti alkuun 2 viikon stoppia alkolle. Tuo ehdotus tuntui pelottavalle ja samalla herätti minut. Joku naksahti päässäni. Pelkäänkö, etten voi olla 2 viikkoa ilman viiniä? Sehän on suuremmalle osalle ihan normaalitila! Siispä noudatin neuvoa.

Viime käynnillä hän ehdotti vuoden raittiutta ja puhui, että silloin minulla olisi vasta perspektiiviä ja kokemusta. Masennuin tuosta ehdotuksesta. Mutta pohdin asiaa. Tunnollisena yritän aina suorittaa pyydetyt asiat, mutta kyllä sen tavoitteen pitää lähteä itsestäni ja liian pitkä tavoite saattaa romuttaa kaiken. En lähtisi laihduttamaankaan ajatellen: pois on saatava 20 kiloa. Mulle sopii paremmin pienemmät etapit.

Syyskuun lopulla seuraava tapaaminen. Sinne asti sinnitellään! Sillä olen huomannut, kuinka iso ratas on lähtenyt pyörimään päässä. Toki mietin viiniä ja sen ostamista, mutta pää on täynnä alkoholiin muutenkin liittyviä juttuja. Olen ensimmäistä kertaa ”uskaltanut” lukea riskirajoista, ajatella omaa tilannettani ja jotenkin antautunut omille ajatuksilleni, vihalle mikä nousee kun en ostakaan viiniä.
Tämä vie energiaa, mutta kuten kirjoituksianne lukien olen ymmärtänyt kuuluu asiaan…

Tavoitteet pitkässä juoksussa on vielä asettamatta. Tässä vielä hoiperrellaan ns. alkushokissa…
Menen päivä kerrallaan. Ihmettelen. Pelkään, etten pysty. Iloitsen kun yllätinkin itseni.

Tarvitsen tukeanne ja haluan sitä myös antaa! Kivikkoa on varmasti tulossa ja siinä rämpiessä toisten tuki on korvaamatonta!

Ps. Eilinen uinti tyttären kanssa oli kivaa! Vesi rentouttaa ja unikin oli hyvää. Aamulla mittasin verenpaineet kello 7.30 ja ne oli parantuneet huomattavasti! Jo pelkkä herääminen pirteänä - ja tuohon aikaan :smiley: :laughing: :sunglasses: lauantaina on ollut aivan vieras juttu mulle NIIN moneen vuoteen!

Tsempit kaikille!!!

2

Tervetuloa Varjolilja minunkin puolesta!

Kun parin viikon tipaton menee, niin seuraava askel on kolme viikkoa, ei 52.

Tsemppiä tavoitteiden asetteluun ja vähentämiseen!

3

Kirjoittelinkin sinulle tuolla toisessa ketjussa mutta tervetuloa tätäkin kautta :slight_smile: mites on nyt mennyt tämä viikonloppu?

4

Mulla on kans terveys mennyt. Laihduttajan kimpassa mulla on nyt tavoite päästä alle 70kg ennen lokakuun loppua lähden sitten lasten kanssa kolmistaan etelään ja siellä ei sitten saa juoda vaan pitäis jaksaa tosiaan uida pikkuisten kanssa. Pelottaa mutta tavoite on olla juomatta sinne asti ja siellä. Olen hengessä mukana.

5

Tulin tännekin sanomaan, että tervetuloa Varjoilija!

Huhuh, kuulostaa niin tutulta tuo ja niin monet muutkin asiat sun kirjoituksessasi. Mä olen alkoholin vähentämisprojektini osana alkanut harjoittelemaan myötätuntoa itseäni kohtaan ja se on auttanut mua joskus olemaan juomatta. Olen joskus esim. ihan silittänyt itseäni konkreettisesti ja sanonut itselleni, että olen ok ja tärkeä :slight_smile: Kuulostaa ehkä hassulta, mutta mulla se toimii :smiley: Tulee olo, että olen huolenpidon arvoinen ja siihen huolenpitoon minulle kuuluu muun muassa, etten juo ahdistuksen ja itseinhon tunteeseen.

Jatkahan kirjoittelua!

6

minulta myös uudet tervetulotoivotukset tänne sun ikiomaan ketjuun, Varjolilja :smiley:
onneksi olkoon, nyt sulla on uusi juttu elämässäsi.
ja minullekin niin tavattoman tuttua juttua tuo “mitä väliä minusta ja minun terveydestäni”-mietteet.
tuo Ameeban kertomus että konkreettisesti silittää päätään eli lohduttaa itseään ja kannustaa, on just sitä mitä mun terpautti kehoitti tekemään. olin silloin että täh, mitä toi ny tarkoittaa, mutta nykyisin ymmärrän viestin sisällön oikein hyvin.

oon niin iloinen puolestasi kun sait herätä lauantaina krapulattomana ja lähdit lapsesi kanssa sinne uintireissulle. se tuotti sulle tärkeän onnistumisenkokemuksen, siis tuo etten juonut perjantaina. se motivoi sua jatkamaan vähentämisprojektiasi, olen varma siitä.
ja kyllä se sun ikioma tavoite alkaa hahmottua. jos siis et ole valmis (vielä, kenties) vaikkapa siihen kokemusasiantuntijan ideaan kokeilla vuoden raittiutta. itse en pysyisi siihen. kuten taisin jo edellisessä viestissä alleviivata.

nyt siis joka tapauksessa uutta kohti, Varjolilja! onnea ja tsemppiä polullesi!

7

Kiitos te kaikki ihanat kommentoijat!
Mulla on sellainen fiilis, että olen saapunut oikeaan ryhmään! Luin eilen nimittäin useamman ensimmäisiä kirjoituksia ja samassa tilanteessa olen!

Pecorino kyselit viikonlopusta.
Mä oon tsempannut ja eilen kävin ostoksilla iltasella ja sain kokea uuden tunteen: mulla ei ollut Alkoon kiire ja kun se möllötti edessäni valot sammutettuna ja ovet lukossa, en ollut paniikissa hakkaamassa kaltereita, kun laukussa ei ollutkaan viiniä. Taisin jopa vähän hymyillä… :smiley: Nollalinjalla siis. Miehelle kyllä ostin yhden oluen kaupasta, mutta kun en tykkää oluesta niin se siitä.

Mutta arvatkaas mitä Mä oon lipittänyt! Kuumaa inkiväärivettä. Oon ollut pari viikkoa kipeänä ja nyt streptokokki g:n jyllätessä ja v PEN kuurilla, viinin tilalle tullut tämä ns. Luksusjuoma. Monta isoa mukillista iltaisin. Mies toikin jättipalan inksua jääkaappiin! Taitaa kuitenkin kannustaa mua jatkamaan! :laughing:

Helena100, kiitos kannustuksestasi. 52 viikkoa alkoholitta tuntuu viidakolle ja ihan hullua tässä vaiheessa semmoista ajatella. Kunhan tässä nyt ekaks tunnustelen ja kuuntelen itseäni.

Ameeba ja muutkin kirjoittivat huonosta itsetunnosta. Mulla olis varmaan terapian paikka sen kanssa. Varaa yksityiselle ei ole ja terveyskeskuksen kautta en pääse, koska juon liikaa. Näin mulle kerrottiin. Muuten kyllä puoltoa varmaan löytyisi. Siihen pitää myös sitoutua ja mulla on sellainen epäsäännöllinen työ, etten aina ole paikkakunnalla. Olen luovalla alalla.

Päivis, sähän kirjoitit lomamatkasta? Mulla vielä teidän nimet hakusessa…
Minä olin eka kertaa tyttäreni kanssa ulkomailla elokuussa viikon! Olin silloin piiiiitkästä aikaa viikon ilman alkoholia. Tein päätöksen, etten koske alkoholiin jo ennen lähtöä reissuun. Koska tämä oli meidän ensimmäinen matkamme lämpöiseen mereen pulikoimaan, en kestänyt ajatusta itsestäni makaamassa aamulla krapulaisena sanoen, että äiti haluaa vielä levätä… näin itseni hikoilemassa helteessä edellisillan viiniä… ja päätin ei.
Meillä oli ihana reissu! Ei viinin tuomaa morkkista ja väsymystä. Jotain absurdia myös koin siinä, että saari oli täynnä viinitiloja. Viiniin kuluneiden rahojen sijaan, vuokrattiin auto ja ajeltiin erilaisille rannoille. Uintiin, uintiin ja uintiin. Ihan tyystin nollalla en kyllä ollut, koska siellä tarjottiin ruuan päälle pieni snapsi. Sen join, mutta en enempää.
Suosittelen (tällä todella pitkällä asiantuntevuudellqni :sunglasses: ) ennen reissua miettimään mielikuvia siitä, millainen reissu tulisi olemaan alkoholin kanssa ja millaista ilman sitä. Mä oon ollut tosi onnellinen jälkeenpäin, että vietin loman ilman morkkista ja väsyä. Ja lapsikin varmasti arvosti nauravaa ja pirteää äitiään, joka jaksoi snorklata ja pulikoida.

Tuo reissukokemus antoi voimaa tähän päätökseeni, pyrkiä vähentämään!

Mua on kalvanut tosi paljon juuri oman lapseni kokemus juomisesta. Hän ei ole joutunut siitä suuresti kärsimään, sillä meitä on kaksi vanhempaa huolehtimassa.
Mutta lapsi kuitenkin tietää ja vaistoaa. Kyllähän jo parista lasista käytös muuttuu. Eihän lapsi siihen ”kuole”, jos vanhemmat juovat kohtuudella.

Olen ajatellut tulevaa eli sitä kun lapsi lähtee kotoa. Siihen on vielä aikaa. Mutta vuodet kuluvat nopeaan… ja tiedän, että kun lapsi itsenäistyy se tulee olemaan mulle hankalaa. Siksikin juominen pitäisi saada kuriin. Vähän niinkuin jo ennakolta… Tuo vaihe elämässä on varmasti altistava tekijä minulle.

Laihtua pitäisi minunkin. Mutta sen verran tunnen itseäni, etten ota kahta isoa juttua yhtäaikaa käsittelyyn. Tuon perjantai illan olen nyt päättänyt pyhittää uimiselle ja vesijuoksulle. Keskiviikkona mulla on punttisali, jossa jo ns. tuttuja. Ne yritän nyt pitää kalenterissa. Yksi iso juttu on se, että kun ennen on viiniä lipitellyt, niin mitä sen tilalle? Tässä kohtaa pitäis olla skarppina! Ettei tulis kauheasti mässäiltyä ja opetettua toista pahetta toisen tilalle… tämä asia laitetaan pohdintaan… :confused:

Minä taidan lähteä sienestämään. Jos saan saalista, on edessä taas uusi ”kohtaaminen”, sienten siivous ilman viinilasia… niin moneen asiaan alkoholi on ottanut vallan… :frowning:

Aurinkoista päivää kaikille ja hyvää mieltä! Tsemppiä!

8

Hei varjolilja,

kiva kuulla että teidän lomareissu meni hyvin. kai se mullakin menee kun nyt vaan tsemppaan enkä juo. niin mullakin on matkaa siihen 70 kg 5 kg että voi olla etten onnistu mutta yritän kuitenkin. Sama ajatus mulla että pitäis lopettaa juominen ennen kuin lapsille tulee siitä ongelmia. jaksan vielä viedä heidät harrastuksiin ja vastata yksin kodin toimimisesta mutta onhan mullakin mies joka ei oikein osaa mitään. No niin mulle tutut sanoo että mulla on hyvä mies miksi valitan… en valita en vaan aina jaksais itse tehdä kaikkea. kiva kun vastasit minulle jatketaan kirjoittelua. kaunis on ollut päivä

9

Tervetuloa mukaan Varjolilja!

10

Eilen pitkällä sienireissulla ja palasin vasta iltasella kotiin.

Sienien siivous sujui ilman viiniäkin!
Sain mielettömän määrän mustatorvisieniä ja myin ne kohtuuhinnalla, koska minulla on jo niitä kuivattuna iso purkillinen.
Nyt voisin hennoa ostaa itselleni jotain kivaa. Metsässä oli niin raikasta.

Tänään jotenkin alakuloa… Toivottavasti metsäreissu ei ottanut liian koville ja flunssa palaa. Nukuin kyllä viime yönä surkeasti.
Toivotaan, että huomenna olo parempi.

Olenkin ihmetellyt kuinka ns. kivuttomasti olen tähän asti selvinnyt! Olen ollut tarmokas ja hyväntuulinen.
Uusi masennuslääke tuntuu toimivan ja siitä olen ollut todella iloinen. Ja kyllähän alkottomuus on nostanut mielialaa, sehän on selvä!

En voi sille mitään, että pelko nostaa välillä päätään… Miten tätä vähentämistä jaksaa jatkaa? Mites kun ne oikein huonot päivät iskee?
Illat pimenevät jne…
Nyt just mun pitää ajatella, että olen jo saanut jotain aikaiseksi ja tämä ei ole ollut missään nimessä turhaa!

On keksittävä niitä kivoja asioita, mitkä antavat iloa. Toisaalta ei iltojaan voi täyttää erilaisilla menoillakaan. Onhan itsensä myös kohdattava.

Tällaista tänään. Kiireinen päivä!
tsemppiä teille palstailijat!

11

masennuslääkkeestä. Dave tossa Lonkeron sunnuntaimasis-ketjussa linkitti iltapäivälehden artikkelin jossa painotetaan että lääkkeen tehot eivät voi pyöriä täydellä teholla jos juo. enemmän kuin tuttu juttu vaan miten tuonkin aina unohtaa? pitäisikö panna jääkaapin oveen magneetilla muistutus tuostakin asiasta.
hienoa että sienien putsaaminen sujui ilman sitä viinilasillista :smiley:
vastaavia kokemuksia kannattaa hankkia lisää ja lisää!
sama täällä. kauhistelen tulevaa pimeää vuodenaikaa. en varsinaisesti pelkää, että alan ryyppäämään, varsinkaan siksi että mulla kun on tää syöpäsairaus ja sytostaattihoidot alkaa taas lokakuussa joten juominen ei silloin tule edes mieleen, mutta kaamosmasis pelottaa.
meidän on vaan jatkettava kirjoittelemista ja toistemme tsemppaamista, siinä ensimmäinen apu joka tulee mieleen.
ja mielikuvaharjoitukset! kynttilät, villasukat, sateen ropina, elokuvat, kirjat, omenapiirakan tuoksu. ne pienet arkiset ilon aiheet.
alkaa olla aika käydä kynttiläostoksilla. paan isolle tarjottimelle eri värisiä pöytäkynttilöitä, tai sitten pelkästään valkoisia. ostan uuden torkkupeiton. D-vitamiinia, ehdottomasti. se onkin ainoa vitamiini purkista mitä saan syödä. muut on mulle kiellettyjä lekurin määräyksestä.
kesävaatteet kaikki pesuun ja sen jälkeen pakkaan ne laatikoihin ja paan ne kaappien perukoille odottelemaan uutta kesää.
nämä pienet puuhat ovat mulle rituaalinomaisia, valmistautumista pimeään vuodenaikaan.
ja sen houkuttelevan punaviinin voi korvata höyryävällä teekupposella. plaah, sanon tässä kohdassa, mutta niin vaan on toimittava.
ja just toi, että ostaa itselleen jotain kivaa! kun jättää punkut alkoon, säästyy rahat johonkin mieluisaan. huulipunafriikkinä oon ostellut monet kerrat itelleni kalliita ja laadukkaita huulipunia alko-ostoksista jääneillä rahoilla. niiden hylsytkin on kuin koruja ja ilo silmälle :smiley:

toi on tärkeää tuo kun kirjoitit että onhan itsensä kohdattava. sitähän me tehdään. ollaan myönnetty että riippuvuus on totta mutta me halutaan muuttaa toimintatapojamme. moni ei halua. moni ei edes mieti moisia. eli hyvä me!

mukavaa syyspäivää kaikille :smiley:

12

Varjolilja (taisin kutsua sua Varjoilijaksi ennen :blush: ), SylviaPlaa on viisaana tuossa jo maininnutkin paljon asioita mihin keskittyä syksyn pimenevinä iltoina, ettei tartu pulloon tai tölkkiin, tai mikä se nyt onkin itse kunkin juttu. Ehkä sekin, että tajuaa ja hyväksyy, että jos on tissutellut jo pidempään niin keho/pää sitten reagoi jo tyypillisestikin niin että toisena hetkenä on energiaa ja toisena alakulo kolkuttelee. Että se usein kuuluukin pelin henkeen. Ihan pahimpina hetkinä olen itse lopettanut ajattelemasta, että olen juomatta koko illan, vaan keskityn seuraavaan puoleen tuntiin. Himotus kun tuntuu liikkuvan todella nopeesti edestakaisin, tulee ja menee, joten puolikin tuntia jos aina selviää eteenpäin niin se on hyvä. Minulle on vähemmän tuskastuttavaa hengitellä puolen tunnin läpi kun käskyttää itseään nukkumaan menoon saakka. Ja liikunta, mikä tahansa liikunta, vaikka 15 minuutin kävely. Vannon sen nimeen, omalta osaltani. Jos löytyy metsää läheltä niin sinne minä aina suuntaan kun on levoton.

Hyvä, että sulla on läydetty sopivan oloinen lääkitys. Itse en ainakaan olisi tiettyinä aikoina pärjännyt ilman niitä. Tai ainakin olisi elämä ollut ihan tosi paljon synkempää vielä.

Kivoista asioista ja noihin sinunkin rahansäästöjuttuihin liittyen. Minä ostin just itselleni nojatuolin niillä rahoilla, jotka suunnilleen oon säästänyt tähän mennessä raitistelulla. Siitä tuli kummasti lisää puhtia alkottomuuteen. Se on pehmeä ja mukava ja tuntuu, että olen sen ansainnut :laughing:

13

Voihan ärsytys kun pitkän tekstin tähän kirjoitin ja sitten sivusto jumitti ja juttu hävis jonnekin. Enhän minä enää kaikkea muista mitä kirjoitn :frowning: voi tympeys!!

Mutta just sitä, että pitkä se on ollut tämä minunkin taival ja matka jatkuu vaan en kadu vaikka hankalaakin välillä on. Ja ei se elämä muutu kokonaan, mutta kestää niitä muita vastoinkäymisiä eri tavalla kun päässä on tilaa muillekin ajatuksille kuin viinan tuomalla ahdistukselle.
Viinipiru kuiskuttelee korvaan välillä vaan nykyään sitä on helpompi lätkästä turpaan. Ja siitä kirjoitin kuinka pelottavaa oli tänne aikoinaan kirjautua juttelemaan, mutta en kadu sitä todellakaan. On ollut onnistumisia ja on ollut kompurointia.
Kehuin sua Varjolilja tuosta raittiista ulkomaan matkasta, isot rispektit siitä. Ei ole mulla vielä onnistunut.
Ja sitten mua nauratti kovasti tuo Ameeban Varjoilija :laughing: ja sitten sitäkin pohdin, että vois kotona enemmän pitää kauneushoitoloita kun en kosmetoligille raski mennä. Sen verran väsähtänyt naama peilistä tuijottelee välillä, että tarpeeseen tulee.

Enempää en nyt jaksa kirjoittaa vaan kokeilen saada tämän julkastua! pyh kun ärsyttää se tekstin häviäminen.

14

Mä olen muuten kanssa lukenut koko ajan että Varoilija :slight_smile: mutta Varjolilja !!! Muuttuu merkitys aika paljon :laughing:
Joo, uusien tapojen opettelua vaan, kyllä se tästä. Mun mielestä (tällä suht lyhyellä kokemuksella) jo melko nopeasti tulee niitä uusia tapoja kun sen vaan saa käyntiin.

15

Sama täällä. Varjoilijana olen Varjoliljaa pitänyt. :stuck_out_tongue: Nuo iit ja ällät ovat niin samannäköisiä ja nopeasti lukiessa oikaisee.
Saas nähdä mitä kaikkea muuta minulle selviää kunhan pääsen kaihileikkaukseen. Syksyhämärän tullessa alkaa ihan oikeasti haitata näkemistä ja olemista. Jos tulee hurjia virheitä ja väärinkäsityksiä niin huomauttakaa reilusti ja antakaa anteeksi. Leikkausjonossa olen. :confused:

16

mitä kuuluu

17

Hei te kaikki ihanaiset!

Minä pidän varjoliljoista. Niitä kasvaa vanhassa pappalassani. Ovat varjoisien paikkojen kasveja, mutta kukkivat kauniisti! Ja toisaalta auringossakin viihtyvät.
Pidän todella paljon kukista, kasveista, luonnosta. Olen kotoisin pieneltä syrjäkylältä.

On ollut hötäkkää! Tein ison kattilallisen omppuhilloa, koska se maistuu lapselle aamupuuron kanssa. Olen itsekin alkanut syödä aamupuuroa, koska nuo sokruarvot ovat olleet korkeat. On mielenkiintoista mennä testeihin marraskuun puolella terveyskeskukseen ja tietää mitä alkoholin vähentäminen kenties tekee niille. Verenpaine on siis selvästi laskenut. Minä jopa epäilin, että onko mittari rikki, mutta mies sai korkeimpia arvoja niin kait se on uskottava.

Mulla on töiden suhteen tulossa tosi kiirus loppuvuosi. Itse kun työllistän itseni, niin välillä on rauhallisempaa ja sitten taas tehdään urakalla niska limassa… minulla ei siis ole päivittäistä,sosiaalista työverkostoa. Sen puuttuminen on usein aika rankkaa. Ja epäsäännöllisen työajat. Varmasti tämä on heijastunut alkoholin köyttöönkin.

Tänään olin kuntosalilla ja ylihuomenna sitten uimaan. Lauantaiksi olen jo kehitellyt lapsen kanssa hauskaa menoa. Auton ratissa oltava aamusta. :sunglasses: :smiley:

Mielialat vähän heitelleet, mutta hyviä fiiliksiä myös. En ole ehtinyt tänään alkoholia edes miettiä.

Nyt pitää lopettaa! Kiitos kun kyselette kuulumisia!
Kirjoittelen lisää ja luen teidän kuulumisia pian!

18

Hei Varjolilja

Mä oon kamppaillut kanssa noitten verensokereiden ja kolesteroliarvojen kanssa vuosia. Lääkärit uhanneet aina lääkkeillä, mutta oon luvannut yrittää aina vielä ruokavaliolla. No pari vuotta sitten ihan oikeasti alotin elämäntapojani muuttamaan. Siihen sain liitettyä sitten ite ton alkoholin käytönkin. Ja da daa… nyt kävin kontrollissa niin kaikki arvot sievästi viitteissä! Mulla kanssa toi kaurapuuro on alusta asti kuulunu aamuun, uinti, pyöräily ja koirakin on saanu pitkiä lenkkejä! Vaikken lääkäreitä uskonutkaan (”äitiltä oon perinyt, ei maha mitään”), niin pakko tunnustaa, että autto se oloon. Eikä vähiten oo jeesannut sekään, että plinkin avulla on saanu rotia tohon viinin juomiseenkin :slight_smile:

19

Myy Superia! :smiley: :smiley: :smiley:
Kaurapuurolla taistoon! Tästä saan kiittää tytärtäni, sillä hän aloitti aamukaurapuuron syönnin ja minä sitten perässä!

20

Samoin mulla on sukulainen jota uhkailtiin kolestterolilääkkeillä vaan hän ei niitä ottanut ja pisti ruokavalion remonttiin ja lääkärikin hämmästyi tuloksista! ihan normiruokaa ja hyvillä rasvoilla, lisäksi marjoja ja kasviksia. Ja se kaurapuuro totta kai :slight_smile:
Ei ne lääkkeet ole aina ratkaisu kaikkeen. Ruokavaliolla on todella iso merkitys niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tavallista ruokaa ja säännöllisyys on kaiken jutun perusta.

Ja noista Juulian mahdollisista kirjoitusvirheistä…mua ihan alko naurattaan oma touhuni! mä oon livenä kova puhumaan ja puhun nopeasti niin mun kirjoittaminenkin on samanlaista lennokasta touhua välillä :laughing: kirjaimet hyppii sekasin ja sanoja jää välistä :unamused: Minusta Juulian tekstit on selkeitä ja helposti luettavia!