Pirteämpiä Päiviä

[Varjolilja]

Plääh.
Mä olen taas tulossa kipeäksi. Olin 2 viikkoa kipeänä ja nyt loppuu 10 pvn antibioottikuuri. Tänään olo taas huonontui ja veto veks. Joko antibiootti ei purenut, streptokokki g iski uudelleen tai sitten on joku muu flunssa tulossa…

Ootin niin kovasti uimista ja huomista menoa tyttären kanssa.
Mä vihaan olla kipeänä, etenkin näin pitkään. Terveyskeskus tarjosi vaan kylmää kättä ja sanoi, että ei antibioottikuurin jälkeen voi sama sairaus uusiutua ja että muista juoda . Joo muistetaan, sitä lämmintä inkiväärivettä tänäkin iltana vedetään!

Päädyin sitten yksityiselle, sillä jo pari päivää tuntunut, etten vieläkään ole kunnossa. Otettiin uusi nieluviljely ja tulokset maanantaina. Onneksi tämänhetkinen vakuutus korvaa osan kuluista. Oli kallista hommaa… olen siis ollut ns. puolitekoinen jo yli 3 viikkoa.

Mies osti itselleen viskiä. Minä en katsonutkaan Alkon suuntaan. Pyysin miestä ostamaan lohtusuklaata ( tänään ihan surkea päivä, muillakin mittapuilla) ja se sanoi mulle, että yhdestä addiktiosta toiseen… enpä muista milloin suklaata olisin kotiin itselleni ostanut. Lapsen karkkikätköä joskus olen ohentanut…

Olispa helppo retkahtaa kun asiat ei mene niinkuin toivoisi ja väsyttää. Tyypillinen sortumishetki, kun kaikki ottaa pattiin.
Mutta ei ole nyt suunnitelmissa!
Vedän peiton niskaan ja katon jotain hömppää!

Tsemppiä ja halauksia teille kaikille!

[Varjolilja]

En siis päässyt tytön kanssa uimaan, mutta tänä aamuna, vaikka lievästi kipeä olo olikin, päätin, että mennään kissanäyttelyyn, koska oltiin siitä jo puhuttu. Ja oli meillä kivaa!

Yksi mukavimmista jutuista tässä pienellä taipaleellani on ollut hyvä fiilis siitä, että olen ollut aktiivisempi äiti. Ja jotenkin aistin sen lapsestani, että hänestäkin on ollut kivaa touhuta minun kanssani. Lapseni on samankaltainen kuin minä. Valmis seikkailuun. Eräänä päivänä hän sanoikin, että sä oot semmoinen hullu äiti, hyvällä tapaa höpsähtänyt. Ja naureskeltiin sille kun tämmöisenä isompi mahaisena olen mennyt vesiliukumäkiä kirkuen alas… yritän näyttää esimerkkiä, että paino ei saa estää ihmistä tekemästä asioita. Toki häpeän itseäni paljonkin, mutta kun olen lapseni kanssa, pystyn jotenkin unohtamaan itseni ja painoni.
Sinne ulkomaan matkalle ostin bikinit ja näytin niissä pukukopissa ihan paisuneelle tynnyrillä. Huoh.
Sanoin, että en suostu menemään helteeseen kokouikkari päällä. Lapsi sanoi: kuule, laita päälle se mikä susta tuntuu hyvälle! Ja samalla on sitten itse tooosi tarkka omasta pukeutumisestaan normi meno 10 -vuotiaalle!

Minulla on vähän kaksi eri puolta: sellainen erakko ja toisaalta hyvin sosiaalinen ja innostuva. Viime vuosina, tai jo pidemmän aikaa itseasiassa, tuo erakko on alkanut nujertaa asioista innostuvaa ja nauravaista puoltani. En ole oikein saanut keneltäkään kannustusta tekemisilleni. Tai saan kyllä esim facessa ja työstäni, mutta kotona en niin paljon kuin haluaisin- siis mieheltäni. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia. Se on minusta surullista ja olen yrittänyt ehdotella eri juttuja, mutta jos ei nappaa niin ei.

Mä tykkään metsästä, sienestämisestä ja marjastamisesta, kasveista, erilaisista käsitöistä. Vuoden kävin lukupiirissä ja siitäkin pidin kovasti! Oli ihanaa keskustella lukemastaan toisten kanssa ja jakaa ajatuksiaan. Sitä voisin kyllä jatkaa. Nyt on vaan ollut minusta vähän ei kiinnostavia lukuvalintoja. Toki omalta mieltymysalueltaan on hyvä poiketa. En ole ollut oikein lukuihmisiä, tai näin kuvittelin, mutta tuo yksi vuosi lukupiirissä sai minut ajattelemaan toisin. Nautin lukemisesta toisinaan todella paljon. Eli tässä yksi vinkki itselleni. Lainaa kirjoja! Lue, sillä se vie ajatuksen toisaalle. Murakamilta on ilmestynyt uusi ja olen ihan hurahtanut Murakamiin!

Oletteko te muuten mittauttaneet noita maksa-arvojanne? Ei tartte vastata, sillä itselleni se oli aika kova pala… pohdin vain, että oletteko saaneet niitä alaspäin?

Mukavaa lauantai-iltaa!
Ja flunssaiset. Mä juon tässä kurkuma, sitruuna, inkiväärijuomaa, joka on tosi tujua! Kiinnostaako resepti! Tehtiin miehen kanssa just äsken. Kyllä meitä tietyt jutut yhdistääkin!

[Varjolilja]

En siis päässyt tytön kanssa uimaan, mutta tänä aamuna, vaikka lievästi kipeä olo olikin, päätin, että mennään kissanäyttelyyn, koska oltiin siitä jo puhuttu. Ja oli meillä kivaa!

Yksi mukavimmista jutuista tässä pienellä taipaleellani on ollut hyvä fiilis siitä, että olen ollut aktiivisempi äiti. Ja jotenkin aistin sen lapsestani, että hänestäkin on ollut kivaa touhuta minun kanssani. Lapseni on samankaltainen kuin minä. Valmis seikkailuun. Eräänä päivänä hän sanoikin, että sä oot semmoinen hullu äiti, hyvällä tapaa höpsähtänyt. Ja naureskeltiin sille kun tämmöisenä isompi mahaisena olen mennyt vesiliukumäkiä kirkuen alas… yritän näyttää esimerkkiä, että paino ei saa estää ihmistä tekemästä asioita. Toki häpeän itseäni paljonkin, mutta kun olen lapseni kanssa, pystyn jotenkin unohtamaan itseni ja painoni.
Sinne ulkomaan matkalle ostin bikinit ja näytin niissä pukukopissa ihan paisuneelle tynnyrillä. Huoh.
Sanoin, että en suostu menemään helteeseen kokouikkari päällä. Lapsi sanoi: kuule, laita päälle se mikä susta tuntuu hyvälle! Ja samalla on sitten itse tooosi tarkka omasta pukeutumisestaan normi meno 10 -vuotiaalle!

Minulla on vähän kaksi eri puolta: sellainen erakko ja toisaalta hyvin sosiaalinen ja innostuva. Viime vuosina, tai jo pidemmän aikaa itseasiassa, tuo erakko on alkanut nujertaa asioista innostuvaa ja nauravaista puoltani. En ole oikein saanut keneltäkään kannustusta tekemisilleni. Tai saan kyllä esim facessa ja työstäni, mutta kotona en niin paljon kuin haluaisin- siis mieheltäni. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia. Se on minusta surullista ja olen yrittänyt ehdotella eri juttuja, mutta jos ei nappaa niin ei.

Mä tykkään metsästä, sienestämisestä ja marjastamisesta, kasveista, erilaisista käsitöistä. Vuoden kävin lukupiirissä ja siitäkin pidin kovasti! Oli ihanaa keskustella lukemastaan toisten kanssa ja jakaa ajatuksiaan. Sitä voisin kyllä jatkaa. Nyt on vaan ollut minusta vähän ei kiinnostavia lukuvalintoja. Toki omalta mieltymysalueltaan on hyvä poiketa. En ole ollut oikein lukuihmisiä, tai näin kuvittelin, mutta tuo yksi vuosi lukupiirissä sai minut ajattelemaan toisin. Nautin lukemisesta toisinaan todella paljon. Eli tässä yksi vinkki itselleni. Lainaa kirjoja! Lue, sillä se vie ajatuksen toisaalle. Murakamilta on ilmestynyt uusi ja olen ihan hurahtanut Murakamiin!

Oletteko te muuten mittauttaneet noita maksa-arvojanne? Ei tartte vastata, sillä itselleni se oli aika kova pala… pohdin vain, että oletteko saaneet niitä alaspäin?

Mukavaa lauantai-iltaa!
Ja flunssaiset. Mä juon tässä kurkuma, sitruuna, inkiväärijuomaa, joka on tosi tujua! Kiinnostaako resepti! Tehtiin miehen kanssa just äsken. Kyllä meitä tietyt jutut yhdistääkin!

[Pecorino]

Sepä se, että kun ei ole krapujaväsymystä niin jaksaa kaikenlaista. Ehkä jaksaa, ei sitä silti aina jaksa. Usein miettii sitä, että tämä on meidän lasten ainoa lapsuus. Me määritellään sitä millainen se on, ja millaisen naisen/äidin mallin ne saa. Tietty ei se niin mustavalkoista ole, että holiton mutsi on hyvä ja tissutteleva huono. Ei todellakaan. Mutta ehkä on paremmat tsäänssit olla parempi äiti jos ei ole kovin usein krapuma-angstissa ja väsymyksessä.

Mäkin tykkään sienestää ja marjastaa ja lukea. Välillä on hirveitä kirjatyhiöitä. Jos sulla on jotain supersuosikkeja niin kerro! Uudet kirjavinkit on aina jees.

Tänään on tehnyt enemmän iltadrinkkiä mieli enemmän kuin eilen en olisi uskonut. No, ei auta kuin olla vaan ja siirtää ajatuksia muualle.

[Varjolilja]

Nyt ottaa taas pattiin.

Ostin siis pe lohtuun suklaalevyn. Mies joi yhteensä litran viskiä pe ja la, ja valitti mulle siitä suklaasta! On kuulemma huolestunut! Että siirryn paheesta toiseen. Olen siis ostanut yhden suklaalevyn! Mä en tiedä mitä ajatella.
Tässä siis tsemppauksen taso mulla kotona. Annoin siitä levystä 4 osan tyttärelle ja osa on vielä syömättäkin. Aika tiukka meno täällä…
Tää on ihan naurettava viesti. Mutta tämmöiset jutut nostaa kiukun pintaan! Ja se ei ole hyvä juttu. Olen niellyt näitä kiukkuja useamman kerran…

[Pecorino]

Oho, mun korvaani kuulostaa (teitä edes tuntematta) että ukkosi tuntee syyllisyyttä viskistään etenkin kun sinä et ota. Yrittää saada sut näyttöön myös “paheelliselta”. Sanot vaan että höpö höpö. Näkisit (tai näkisipä ukkosi) mimmoiset määrät suklaata esim minä syön. Syön aina paljon suklaata… pidän sitä kuitenkin huomattavasti pienempänä pahana joka tavalla.

[Varjolilja]

Moikka!
Olin pari päivää reissun päällä sukuloimassa ja hoitamassa yhtä pakollista asiaa. Kuten toiseen keskusteluun kirjoitinkin flunssa ei meinaa antaa periksi ja pitkä istuminen bussissa oli rankkaa. Haluaisi jo niin kovasti olla kunnossa, eikä puolikuntoisena yrittää jaksaa hoitaa asioitaan.

Oli kiva reissu. Tai itse asiassa olen vasta palaamassa. Näihin sukulaisreissuihin ei alkoholi ole koskaan kuulunut osana ja siksi oli vähän kuin olisi ollut ”lomalla ajatuksistaan ” pari päivää. Hyvä niin.

En ole ehtinyt tai jaksanut lukea kuulumisianne! Yritän päivittää kun ehdin. Tuosta suklaaepisodista otin oikeasti nokkiini . Ymmärsin kyllä miehenikin pointin ja tiedostan, että en haluasi sortua toiseen paheeseen. Olen sanonut miehelleni, että tämä viinin vähennys ei ole mulle ihan helppo juttu ja tosissani olen yrittänyt. Siksi tuo oli minusta kohtuutonta… mutta annetaan asian nyt olla.

Millä te hemmottelette itseänne, siis sen viinin tai oluen tai muun alkon sijaan? Noihin herkkuihin kun ei olis oikeasti hyvä sortua, että paino ei ainakaan nousisi? Kun perjantaisin mies ostaa ne omat viininsä ja viskinsä ja tytär karkkipäiväherkkunsa, niin entäs minä !!! Pidän jäisten marjojen napostelusta, niitä hamstrasin lapselle urakalla pakkaseen ja alan syödä niitä itsekin! Ehkäpä joku hyvä mehu ja kupliva vichyvesi? Olen jo pohtinut, että voiko hunajaisia inkiväärivettä juoda liikaa?
Vinkkejä?

[Pecorino]

Kyllä mä olen ihan tyynesti syönyt herkkuja. Viinissä on kaloreita kanssa ihan reippaasti eli kun se jää pois niin “jää tilaa” herkuille. Ja voihan sen ajatella niin että ostaa jotain pientä.

Mä olen hemmotellut itseäni ekstra-levolla kun vaan on aikaa. Ja leffoilla ym. Muuta en osaa sanoa tuohon.

[vilmasto]

Minä olen tässä nestemäisenä korvikkeena kokeillut joitakin limsoja, mutta en vaan välitä niistä. Onhan niitäkin kevytversioita tai jos nyt pienen tölkin jotain sokerista juo nätistä lasista niin eihän se maailmaa kaada. Mulle toimii kivennäisvesi parhaiten (hihhii Vilmaaa KIVENNÄISvesi ). Ja sitten tykkään iltaisin juoda teetä, ihan sama onko pussiteetä vai haudutettua. Päivisin juon kahvia, olen ostanut vähän kalliimpia kahveja nykyään kun viiniin ei mene rahaa jatkuvasti. Yleensä kun on ollut jotain kolmen euron paketteja niin nykyään viiden-kuuden euron.
Herkkuja mun pitäs kyllä vältellä tosissaan. Mutta irtokarkit ja jäätelö on mun herkkua. Ja pähkinöistä tykkään myös. Mutta olen myös opetellut iltaisin tekemään smoothieita herkuksi. Ihan marjoja, maustamatonta jukurttia ja jotain nestettä.

[Vilma1966]

Kyllähän se olisi hyvä opetella, että alkoa ei tarvitse korvata herkuilla, mutta on se kiva itseään välillä hemmotella.
Minä olen nyt laihiksellakin syönyt jäätelöä. Yhdessä tavallisessa tuutissa tai herkullisessa Magnum pikkupuikossa on kaloreita 155 - 170 eli jos vaikka jättää yhden välipalavoikkarin väliin niin voi hyvin syödä jätskin. Ja makujahan niissä on paljon. Yksi suosikkini on Magnumilta sellainen vadelma-suklaa juttu. Se on aika makea, joten pienikin puikko vie hyvin makean nälän. Niitä saa sellaisissa monipakkauksissa.

Marjat on toki hyvä herkku, mutta itse en aina saa niillä makean nälkää tyydytettyä. Tykkään myös pakaste mangokuutioista. Ne menee ihan sellaisenaan kun vähän sulattaa.

[SylviaPlaa]

oih, toi Vilman pakastemango-kuutiot menee heti mun ostoslistaan.

Varjolilja, kieltämättä äijäsi kyllä mokasi kun kitisi sun suklaasta. minäkin tyystin ulkopuolisena näkisin Pecon tavoin tilanteen niin, että miehellä itsellään on jonkin tason morkkis viskistään ja siksi toi älyvapaa suunsoitto suklaasta. pikkujuttu sinänsä mutta kun oot nyt vähentämis-projektisi alussa niin toisen pitäisi tukea sitä satasella. oletettavasti hän ei sittenkään oikein tajua miten tosissasi olet?
tuosta itsensä hemmottelemisesta. mä en myöskään tiedä mitään niin parasta kun se, yllätys yllätys, suklaalevy.
nyt kun olen ollut pitkään kuivilla ylenmääräisestä herkuttelusta niin kun ennen vanhaan meni kokonainen 200 g levy niin nyt saattaa riittää neljä riviä. mutta mitä useimmin tuota suklaata harrastaa niin sitä suuremmaksi muuttuu määrät. joskus oon ostanut itselleni Pandan konvehtirasian, muistaakseni 300 g, ja vetänyt sen yksinäni. huh huh.
se menee jo ahmimiseksi taikka vähintään lohtusyömiseksi. eli se ei ole enää itsensä hemmottelemista vaan ahdistuksen ja tyhjän olon epätoivoista lääkintää. ei hyvä.

[Varjolilja]

Samat otan minäkin ostoslistalle! Tavataanko kylmäkaapilla ? Ja jäätelö vois olla ihan Ok herkuttelukeino. Siihen voi sisällyttää ne marjatkin!
Eilen kävin päidepuolen tyypin luona ja tuli hyvä olo. Sain kannustusta ja kun kerroin sille, että se edelliskerran viittaus vuoden alkottomuuteen vähäsen ahdisti, hän kehoitti menemään ihan päivä kerrallaan kuten olin nyt tehnytkin.

Kouluissa on syysloma lokakuussa ja silloin me mennään yleensä mökkeilemään ja arvatkaapas onko siihen kuulunut viinin lipitys… olen jo pikkuhiljaa katsellut tuota lomaa kohti ja pohdiskellut sitä. Sitä ennen on omat synttäritkin. Toivoisin, että viettäisin molemmat ilman alkoa. Noihin on kuitenkin vielä matkaa, mutta tuollaisia ajatuksia kumpuilee mielessä.

Olisihan se ”jännää” herätä mökillä pirteänä ja jaksaa tehdä ulkohommia. Mun on tehtävä itselleni sotasuunnitelma tuohon tavoitteeseen. Pitää varata itselleni tekemistä. Käsitöitä, luettavaa… voi olla haasteellista, koska mies varmasti juo siellä. Kuulen jo tetrasta lorisevan viinin äänen Minä ajan meillä autoa ja pitkän ajomatkan jälkeen loman kunniaksi se viini on maistunut.

Sain eilen kuulla kivoja uutisia, joille olen yleensä kohottanut viikonloppuna maljan.

Nämä tavat ja tottumukset! Aivoihin jo iskostuneet käyttäytymismallit!
On totta, että positiivisia ja negatiivisia tunnelmia pitäisi listata omaan vihkoon. Sillä noissa tilanteissa ne olisivat kullanarvoiset. Olen kyllä jo pitkään ajatellut ja harmitellut mökillä kokemaani väsymystä. En jaksa oikein touhuta. Tähän on kyllä monta muutakin syytä… mutta alkoholi on niistä yksi.

Yksi juttu jota olen myös ennakoinut on naapureiden kutsut kylään. Siellä tarjotaan aina usein viiniä. Mä ajattelin sanoa, että ei kiitos. Mä haluan puhdistaa kehoani. Mitä te muut olette sanoneet? Kukaan ei tule mulle tyrkyttämään. En halua valehdella lääkekuurilla tms. Tai sit sanon , että oon tipattomalla!

Tuulinen päivä! Hyviä tuulia teille!

[SylviaPlaa]

tuo on niiiiiiiiin tuttua tuo mökille meno ja sen lieveilmiöt. minähän olen vasta eronnut (tosin “vain” vuoden pituisesta suhteesta) ja koko kesä rampattiin mökillä. eikä puhettakaan että ukko olisi jättänyt Alkossa käymisen väliin. tavat menivät niin, että matkalla maalle pysähdyttiin aina samaan markettiin ruokaostoksille ja sen marketin vieressä olevaan Alkoon. ja just toi tetrasta loriseva viinin ääni!

tuosta kyläilystä. riippuen tietysti millainen suhde kyläilypaikan ihmisiin on mutta tuo “olen tipattomalla” toimii minusta tilanteessa kuin tilanteessa.
kukas se taas olikaan kun oli lähiaikoina mökillä about ensimmäistä kertaa viinittä. äh, ihan oikosulku nyt kyllä… Ameebahan se oli.
juteltiin siitä sitten niin, että uusia “muistijälkiä” pitää hankkia. ettei aina toimi robottina samoin kuin on tietyissä paikoissa taikka tilanteissa toiminut. tuttu juttu mutta siihen pitää panostaa.

toi oli kiva kuulla että sait mukavia uutisia
mulle juuri nämä ovat niitä kaikista vaikeimpia paikkoja. kun pohjalla on hyvä mieli niin sitä tekee mieli juhlistaa. aina sama juttu.

[Vilma1966]

Olin viime perjantaina kemuissa autolla ja sanoin alkon tarjoajille vaan “ei kiitos, ei nyt maistu”. Sitä tai tipatonta olen yleensä käyttänyt ja yhtä ystävää lukuunottamatta kukaan ei ole asiaa sen pidemmälle vienyt. Ovat vaan kohauttaneet olkiaan.

Tuo väsymys on aika kaksipiippuinen juttu. Minä aina sunnuntaisin selitän vetämättömyyteni krapulalla. Ja lauantainakin saatan iltapäivällä jättää jotain tekemättä sillä varjolla, että “jo tässä on tullut korkattua, ei nyt voi enää mitään hommia tehdä”. Auta armias, kun sitten olenkin viikonlopun juomatta. Mikä valtaisian huono omatunto iskee, kun en saa yhtään sen enempää aikaiseksi eikä olekaan mitään hyvää tekosyytä. Joskus oikein mietin, että juonko lauantaisin siksi, että sillä varjolla voin sunnuntain löhötä. No, en kai nyt sentään, mutta minusta juomattomuus ei automaattisesti tee yhtään reippaampaa.

Ikävä kyllä juomattomuudessa on se puoli, että pitää oppia sietämään toisten juopottelua. Itsellä on myös puoliso ja hän tykkää juoda aina viikonloppuisin. Joskus kun olen juomatta se todella rassaa, toisinaan pystyn psyykkaamaan itseni niin, että se ei herätä mitään mielitekoa. En ole vielä keksinyt mikä siinä tekee sen eron. Se pitäisi paikallistaa niin pääsisi helpommalla. Kerro jos sinä keksit hyvän keinon.

Ja upeeta, että olet Varjolilja ollut jo yli kuukauden juomatta. Tuntuu varmasti tosi hienolta.

[vilmasto]

No se oliskin kyllä paikoillaan joku mökkireissu ilman alkoholia koettavana mullakin ne on aina niitä reissuja, että tulee juotua. Toki viime kerroilla vähemmän, mutta jotain kuitenkin.
Uusia muistijälkiä olis hankittava tosissaan!

Minä kun olen koko työikäni tehnnyt vuorotyötä eli miehen kanssa olen vapaalla harvemmin yhtäaikaa niin mua ei haittaa ollenkaan hänen oluensa, usein hän juokin ne oluet kun olen yövuorossa ja luojan kiitos ei niitä kovin montaa tiskipöydälle ole kertynyt yleensä (hmm…jos se piilottaakin niitä tyhjiä hylsyjä niin kuin minä aikoinaan vitsi vitsi!). Eli vastaavasti mulla on niitä mun omia viinibileitä ollut sitten arki-iltoina ihan omassa rauhassani. Nyt mä ilmoitin etten vähään aikaan ota mitään eli ei kiitos mitään ylläri-siidereitä mulle kaupasta. Mies totes vaan, että ookoo.

Noista kyläkutsuista tuli mieleen kun minähän muutaman kerran kutsuin kavereita syömään ja meilläpä ei ollutkaan sitä tavallista määrää viinipulloja niin vähän meni vieraat hämilleen…kysyivät, että olisko pitänyt tuoda tullessaan? oli meillä olutta kuitenkin niin korjaantui sillä se vieraitten juomapuoli. Oli vähän hassu olo itselläkin, mutta siihenkin tottui kuitenkin. Toki meillä on sitä viiniä ollut edelleenkin ruokapöydässä, mutta olen vähentänyt sitäkin eli ei aina tarvitse olla.

[Pecorino]

Moikka. Meillä on taas niin päin, että ei olla mökille mennessä totuttu juomaan niin se on sellainen “vieroitushoitola” mökki on mieheni vanhempien, meillä on siellä sellainen pienempi mökki. Yhdessä ollaan tosi paljon. Miehen vanhemmat juo ne yhdet saunakaljat. Mä kun en taas niihin ole tottunut niin ne jää juomatta. Joskus vuosia sitten yritin roudata sinne viinipulloja mutta ei se oikein istunut siihen kuvioon. Puuvessassa ramppaaminen ym.

Mä olen joskus höyrynnyt täällä mun kaverista joka ei “anna olla” tipaton. Se on niin rasittava. Jos sanot en ota niin se aina oikein pysähtyy tuijottaan ja kysyy että jaa mitä varten. Olen sanonut, että olen tipattomalla. Siitä alkaa hänen esitelmänsä miten hän ei usko mihinkään tipattomiin, miksi pitää itseään rajoittaa, hän juo niin vähän ettei hänen tarvii ikinä miettiä ottaako silloin kun on tilaisuus ottaa jne. Kerran sanoin että yritän laihduttaa mistä tuli kommenttia että jaa miksi, miksi sun tarvii, sulla on elämässä asiat hyvin ja mies ja hyvä työ ja koulutus, miksi ja ketä varten sun pitäisi laihtua. Ihan pimeetä tosin silloin ei naurattanut vaan verenpaine nousi. Lääkekuuria ei voi sanoa koska sitten alkaa kyselyrumba että mitä lääkettä syöt. Jos et sano niin sitten se vasta kutkuttavan kiinnostavaa onkin! … tulipa juuri mieleeni, että onneksi en ole hänen kanssaan istunut iltaa hetkeen…

[Vilma1966]

Tuo Pecon kaveri kuulostaa aika rasittavalta tyypiltä ylipäätänsä. Minä olen sen verran ilkeä, että varmaan toteaisin hänelle, että “kyllä sullekin tipaton ja laihis ihan hyvää tekisi”.

Onneksi suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan kauheasti jaksa kiinnostua siitä mitä muut juovat tai eivät. Ja jos joku joskus kiinnostuu niin sitten olen sanonut vaan, että viime aikoina on tullut juotua sen verran reilusti että nyt on hyvä pitää paussia. Sen ymmärtää yleensä kaikki suomalaiset.

[Varjolilja]

Mä vähän tässä oon ajatellut, että mun pitäisi aktiivisesti muistella omaa juomistani. Nyt kun olen yrittänyt ottaa sen suunnan, etten valehtele enää itselleni.

Asiat olen saanut aina hoidettua, mutta joskus hoiperrellen.

Parin päivän aikana on tullut Flash backeja juomisesta. Tämä johtuu siitä, että olen tehnyt urakalla lapselleni albumia tai siis tilannut 10 kuvia.

Olen käynyt 10 vuoden ajalta tuhansia kuvia läpi. Synnytystä edeltävältä ajalta tähän päivään.
Olen tuntenut piston sydämessäni useasti, suhteessani alkoholiin. Ennen raskautta käytin ns kohtuudella viiniä. Raskausaikana halusin olla totaalisella Nollalinjalla. Synnytyksen jälkeen vakava masis vei juomahimot kyllä pitkäksi aikaa. Siitä se on sitten alkanut nousta.

Viime vuosina minulla on kyllä alkoholia juodessa on alkanut pulpahtaa kaikki ns. kaunat pintaan. Mieheni on hyvin erilainen kuin minä. Minä kaipaisin kamalasti tukea ja keskustelua. Hän taas ei lainkaan. Aamulla ei kannata esimerkiksi puhua hänelle, ennenkuin on kahvinsa juonut. Hän on usein huonotuulinen ja se tarttuu. Vuosien saatossa olen tuntenut tämän hyvinkin ahdistavaksi. Olen alkanut vetäytyä kun olen selvinpäin, tietoisesti. Ja humalassa, voitte arvata, tämä paine purkautuu. Usein ääni on kohonnut molemmilta. Mutta kuten aiemmin sanoin, tämän sotkun purkaminen on terapian paikka.

Kun ilmoitin, että aion vähentää, hänen kommenttinsa oli: hyvä, muuten olisi tullut ero. (Toisaalta kun ilmoitin, että en päässyt terapiaan, hän ilmoitti: siitä olis voinut tulla ero… no joo…)

Olen aina ollut ns.” käyttäytyvä, tunnollinen ja kiltti tyttö”. Keskiarvo lukiossa oli lähes 10. Kirjoitusten jälkeen 18 -vuotiaana burn out ja paha paniikkihäiriö.

Paineet omalla urallani ovat kovat ja työni on yksinäistä. Kaikki on itsestäni kiinni. Suorittaminen on osa elämääni ja mittaan omaa arvoani lähes kokonaan niiden suoritusten kautta. Tämä alkoholi on ollut ainoa paheeni ja sen myötä kyllä liikasyöminen. Läski alkoholisti, joka tuijottaa vain omaa napaansa- näin olen riitojen päätteeksi usein kuullut. Tupakkaa en ole edes koskaan kokeillut.

Voisiko olla niin, että alkoholi on ollut se ns. salainen elämäni. Se, jossa olen saanut unohtaa kaikki paineet, edes hetkeksi. Etenkin ne, jotka olen itselleni asettanut. Olen kokenut esimerkiksi kovaa syyllisyyttä vanhemmilleni juomisestani ja ollut tosi varovainen, etteivät he saisi tietää ongelmistani. Olen siis kohta 50 v…

Siis noita kuvia katsellessani moni muisto nousi pintaan. Näen niissä alkoholin osuuden. Eivät muut niitä näe. Se on kyllä surullistakin, mutta asiat menevät kuten menevät ja lapselleni on varmasti ollut hyvä lapsuus. Ei kannata jäädä itkemään tehtyä vaan mentävä eteenpäin.

Suuri paine minulla on Olla Hyvä Äiti. Minusta lapsuus on ihmiselle todella tärkeää.

Tämä teksti nyt poukkoilee. Joku kirjoitti niiden viinitetrojen taittelusta. Kamala häpeä palautella niitä viinipulloja kauppaan. Viinitetroja on tullut taiteiltua pahvinkeräykseen. Revittyä pienemmiksi, etteivät veisi niin paljon tilaa ja olisi näkyvillä. Salailua. Piilottelua. Naapureille hymyilyä, vaikka sisällä on rikkonaista.

Ajattelinko niin, että kun saan päättää juomiseni ja sen määrät itse, minulla olisi elämänalue, jossa ei ole suorittamista, vaan annan luvan itselleni olla just kuin itse haluan. Ehkä se johonkin asti olikin kivaa, mutta… pikkuhiljaa monesta pitämästään asiasta katosi ilo. Jätin itselleni merkitykselliset asiattekemättä. En enää jaksanut välittää. En itsestäni. Terveydestäni. En kokenut, että olen merkityksellinen. Osittain luovutin. Olkoot ilman minua. Ihan sama, vaikka nämä viinit vedänkin ja tuhoan itseni. Lapseani toki mietin ja sitä, että kyllä hän minua tarvitsee. Syvissä vesissä siis välillä.

Yllättävää sitten, että säikähdinkin niitä maksa-arvojani ja sitä sokeriarvoa. Taas uusia lääkkeitä… ei hyvä. Välillä pohdin, että tämä alkottomuus, onko se taas yhdenlaista suorittamista? Teen kun minua käsketään ja kilttinä noudatan neuvoa. Kyllä, se on osittain sitäkin. Mutta ehkä tämä suorittaminen on terveellistä. Pitkästä aikaa teen jotain itseni hyväksi. Joku sisälläni taistelee tätä prosessia vastaan. Kysyin päidehoitajalta taasen, eikö kohtuullista käyttöä ole enää ja hänellä on siihen jyrkkä vastaus. Sanoin suoraan, että minä en ole sitä vielä sisäistänyt. Tuntui hyvältä, että sain sen sanottua. Ja sen, että en tiedä mihin olen menossa ja etten tähtää siihen vuoden alkottomaan alkuun. Sen vain tiedän, että just nyt mulla ei ole kiire juomaan.

Jopas tuli sepustus. Asiat poukkoilevat kuin aropuput. Mutta sen sallinette arvon ystävät!

Ne ikävät asiat mitä alko tuo ja ne positiiviset asiat mitä alkottomuus saa aikaiseksi on nyt laitettava listoihin. Saakohan täällä avata kahta palstaa? Jos saisi yhden ikioman palstan, jonne kirjoittelis noita ylös.
Asiat olisi sieltä tarpeen tullen helppo lukea, kun kaipaa tukea omista ””muistijäljistä”

Isot lämpöiset tsempit kaikille! Tein eilen urakalla töitä. Tänään otan rauhallisemmin. Menen ihmisten ilmoille. Näytän kieltä Alkolle ja pyllistän siihen suuntaan!

Kiva kun olette olemassa!

[Varjolilja]

Äh. Nyt se mies korkkasi viinipullonsa tuossa mun edessä.

En mä kyllä sorru, sen uskon. Mutta tulinpahan ikävä mieli.
Tulinkin päänsärky niin en jaksanut lähteä sinne ostoksille.
Lepään hetken.
Vedän syvään henkeä.
Ajattelen huomisaamua.
Nukun hyvin ja lähden vähän kauppoja katselemaan.
Tämä tunne. Tulee vihanpuuska ja kiukku. Ja tämä on se tunne, jota joutuu useasti vielä kohtaamaan.

Huomenna ostan jätskiä!

[Varjolilja]

Asetin virallisen ensimmäisen tavoitteeni: liemetön lokakuu.
Sitä kohti siis!