Niinhän tuo Mankikapseli asian hyvin kiteytti. Mietin vaan, että kannattaisiko muuttaa pidemmälle tuosta miehestä? Tuo ero on vissiin yksi ihmiselle suurimmista stressin aiheuttajista. Vie voimia hyvin paljon. Taitaa sijoittua ihan top kolmoseen näissä stressiä aiheuttavista asioista ihmiseen. Siksi mielestäni kaikki voima olisi syytä keskittää eroamiseen. Voipi olla monella tapaa äärimmäisen raskasta.
Voimia oikeiden valintojen tekemiseen, Piilojuoppis.
Piilojuoppis hei, olen suruissani lukenut tarinaasi ja mieleen tulee seuraavia neuvoja, ota yhteyttä seurakuntaan, sossuun, ystävään ihan mihin tahansa, jonka kanssa voisit naamatusten purkaa tätä asiaa. Toisekseen, ehdottomasti menet työhaastatteluun ja hoidat homman kotiin 
Kerroit, että mies ottaa sinulta tilinkäyttöoikeudet pois? Teillä on siis yhteinen tili? Seuraavaksi kauppareissulla otat nimiisi oman tilin, joko sieltä S-pankista tai jostain muualta ja alat pikkuhiljaa säästää omalle tilille rahaa. Ja jos saat sen työpaikan, niin ehdottomasti sitten palkka sille tilille.
Mihinkään avioehtoihin et nimeäsi laita ja nyt yrität olla skarppina sen alkon kanssa, että miehellä ei ole “aseita” sinua vastaan.
Jostain täytyy aloittaa ja aloita siitä, että sinulla jokin ulkopuolinen taho, joka neuvoo sinua.
Tsemppiä viikonloppuusi
Niinpä, Mankikapseli sanoi jutun hyvin. Ja ihan niinkuin mies metsänreunastakin on ajatellut. Ihan kuin olisi muurahainen lankakerän sisällä tai jotain. 
No, tämä Piilojuoppis kävi työhaastattelussa. Tuskin hommaa saan, sillä minulla on vaadittavaan hommaan yksi, mutta aika iso miinus. Mutta ei mitenkään rökälehuonosti kuitenkaan siis. Ihan positiivisilla mielin olen, sillä tämä oli ensimmäinen/ainoa paikka jota olen hakenut, ja haastatteluun asti kuitenkin pääsin 
Ja käyn lisäksi koko ajan alani kurssia verkossa, mikä on kätevää.
Meillä on miehen kanssa yhteiset tilit, ja se ei ole mieheltä kuin puhelinsoitto pankkiin niin olen lähes kirjaimellisesti PEE AA. Olenkin onneksi älynnyt avata oman tilin, jonne aina silloin tällöin laitan jotain pientä, joten jonkunlainen hätävara (olisikohan ainakin kuukauden ruokaraha itselleni ja lapselle tms) on kasassa ja jatkan keräämistä koko ajan. Nekin “pennoset” voivat olla arvokkaita joku päivä.
Pakko tähän vielä kommentoida, että raskasta tuota jatkuvaa jäkätystä työstäkin on kuunnella. Tuolla tuo nytkin huutaa ja valittaa kun tietokone ei muka toimi. Onneksi on matkaa niin ei kuulu kovin hyvin, voin vain mutista että “aijaa…”. Olisi ihana muuttaa Omaan Kotiin jossa saisi olla rauhassa, mutta lapsi on vielä niin pieni, että pelkään miehen hakevan lähivanhemmuutta oikeusteitse (kun on senkin tempun jo exälleen tehnyt) ja se ruljanssi on sellainen rasitus lapselle, mitä ei voi rahassa mitata. Voi kun asioihin olisikin helppoja ratkaisuja…
Hyvä PJ! Kuulostaa kuitenkin, vaikkei nyt helppoja ratkaisuja, mutta että sulla on muutama tosi hyvä juttu jo aluillaan ja niinhän sitä sanotaan, että muutos ylipäätään alkaa jo pulman tiedostamisesta. Voimia!
Kiitos Lintuanna tsempistä! Vielä kun tämän viinanhimon saisi kuriin niin elämä alkaisi olla varmaan ihan siedettävää. Lauantaina taas viimein retkahdin kun mies saunassa tyrkytti kaljatölkkiä, että “Ota hörpyt”. Minkäpä juoppo siinä tilanteessa mahtaa 
Minä vain olen sellainen, että en halua olla riippuvainen yhdestäkään kaksilahkeisesta, ja vittuilua en halua ainakaan rahasta kuunnella. Eilen mietinkin, että sitten kun ihan oikeasti ehdin aikuisen ikään, niin minä kun en perkele yhdenkään jätkän vittuilua ainakaan lasten, rahan tai muun taloudellisen riippuvuuden takia kuuntele! Haluan sellaiseen tilanteeseen, jossa minulla on vara siihen, että yksikin vittuilu —> minä lähden lätkimään. Oma seura on se paras seura. Tai no ystävät tietenkin, jos sellaisia on.
Minna Canth oli idolini jo alaikäisenä, olisikohan syytä taas pitkästä aikaa alkaa lukea hänen tuotantoaan 
Ihan samalla lailla mulla meni la-ilta täysin suunnitelmien vastaisesti, kun lapsi lähti yökylään. Ja hullua kyllä, en ole nyt taaskaan edes varma jaksanko yrittää ees lopettaa kokoajan, kun vointi heilahti syksyn mittaan päin puuta. Vaikka tottakai mä tajuan, että tosta juomisesta nimenomaan kannattas luopua (ei kiitos sitten mitään ruoskintaa, mitä jotkut lopettajissa ovat niskaansa saaneet. Ihan tarpeeksi on kestämistä muutenkin.) < Tuo ei ollut siis sulle PJ! Mä yritän nyt vaan saada mahdollisimman paljon raittiita päiviä kokoajan.
Toi suhdeasia on tosi hankala. Mä lähdin vähän samanlaisesta, tosin fyysisestikin väkivaltaisesta suhteesta jo raskausaikana enkä ole katunut, vaikka helppoo ei oo ollutkaan. Mutta, niin valtavat jäljet se jätti, etten edelleenkään uskaltaudu parisuhteeseen ja nyt oon tietoisesti ollut myös käymättä treffeillä yms.pidemmän aikaa. Ts. Toipuminen vie itsessään jo aikaa, sinänsä siis hyvä, että vaikka sulla on tilanne päällä ja kesken, sulla on kuitenkin jo jalka oven välissä! Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ero, oma asunto, rauha ja turvallisuus vapautti ihan järjettömän määrän psyykkistä energiaa huolimatta siitä, ettei muutos ollut helppo.
Moi piilojuoppis,
sä tunnut olevan niin prosessissa, kaikkine vihoinesi ja turtumumuksinesi. Se lienee hyvä asia.
Ikävää ja ei niin tervettä että joudut miettimään ettet voisi erota tai mies lapsen kautta pystyy “kostamaan”. Ihan kipeetä! Mitä jos vittuunnuksissasi alkaisit keräämään itse todistusaineistoa häntö vastaan sen varalle jos hän yrittää erossa viedä lapsen huoltajuuden. Itse tiedät parhaiten mitä se voisi olla.
Esimwrkkinä mun yks kamu oli pihin miehen kanssa ja mies vaan aina valitti kuinka hän joutuu kaiken maksamaan. Miehellä oli paljon rahaa mutta luonteeltaan perus pihtari. Eukkoa kismitti ja hän alkoi keräämään kuitteja talteen, koska tiesi että maksaa yhtälailla ja lisäksi huolehti yhteisen kodin, johon taas ei saanut mieheltä apuja, vaikka pyyteli (tästä ei tietysti kuitteja sasnut talteen). No eron tullessa oli mustaa valkoisella, että nainenkin oli maksanut mm huonekaluista ja elämisestä, muuten mies olisi yrityänyt parhaansa mukaan omia kaiken.
Ero prosessi on pitkä ja vaikea.
Nyt vaan kaikki aseet käyttöön.voimia kovasti!
…oi joi kahteen kertaan 
Jos olisin sinä, ottaisin käsittelyyn ensin alkoholismin. Raitistuneena olisi helpompi käsitellä muu paska kuin sairastavana alkoholistina.
Alkoholismiin kuuluvat aina epärehellisyys ja kierous. Ne mahdollistavat kaikenlaiset merkillisyydet esim. parisuhteessa. Raittiina löytäisit luultavasti omaa elämääsi koskevia järjellisiä, tehokkaita ratkaisuja.
Voi olla, että ykkösongelmasi on etanoli ja kakkosongelmasi toi äijä. En tiedä.
Koska en ole sinä, voin vain huudella smart ass -tyylisesti täältä sivusta. Luulen joka tapauksessa, että raitistuminen toisi sunkin elämääsi struktuuria ja järkeä.
Kuulostan varmaan ärsyttävältä.
NYT ON HYVÄT NEUVOT KALLIIT!
Tänään sain tietää, että saan sen paikan.
APUA!
Siis maksaahan mies minulle nyt palkkaa kuitenkin, eli ihan asiallisesti kertyy eläkkeet jne. MUTTA kun se minun työpäiväni on vähän niin ja näin, että teen töitä osa-aikaisesti koska aikaa kuluu huushollin pyöritykseen. Mies on tosiaan aivan avuton, nytkin kellon on viisi iltapäivällä ja on IHAN yksin minun asiani, että hoidan perheelle nytkin kohta ruoka pöytään.
Huolissani olen tosiaan ammattitaidostani ja siitä, että enhän minä ihan oikeasti kokopäivätöissä tässä miehen yrityksessä ole. Teen toki oikeitakin (rutiini)töitä, mutta tiedän, että työmarkkinoilla sellainen katsotaan herkästi käytännössä kotirouvana olemiseksi, mikä ei todellakaan ole mikään etu.
Nyt siis olisi käymässä niin, että en tekisi miehen yrityksessä sitäkään vähää mitä nyt olen tehnyt, lähinnä perustoimistohommia, sähköpostitilausten vastaanottoa, eteenpäinlaittoa jne.
Työt alkaisivat tammikuussa. Tulot eivät olisi varmat, vaan työssä olisi palkka suoriutumisen mukaan. Se vaikeuttaa tätä. Mutta miksi en suoriutuisi ihan hyvin?
Nyt on aivan kamala olo, mitä teen? Milloin uskallan kertoa miehelle? 
Tämä varmasti vaikuttaa aivan hullulta, mutta kun tämä nyt vain on totta.
Tässä käytännössä kotona ollessa tuntuu, että (nekin vähät) lahjani menevät hukkaan, päivät, ja vuodetkin vain kuluvat tässä arkea pyörittäessä ja siinä vasemmalla kädellä miehen töitä hoidellessa (ja aina välillä saan tietysti haukut, viimeksi tänään kun olin unohtanut yhden asian). Olen kuitenkin käynyt koulujakin aika pitkään, eli potentiaalia kyllä olisi ties mihin, enhän voi itse edes tietää kun olen näinkin nuori vielä. (Olen kaupallisen alan ihminen.)
Jo nyt huomaan joskus jossittelevani sitä, että ties minne olisin edennyt edellisessä työpaikassani, jos en olisi sieltä irtisanoutunut. Siellä oli silloin tilaisuus edetä mutta minä hullu irtisanouduin ja menin miehen yritykseen töihin, koska kuten sanoin, palkkani ei päätä huimannut. (Miehen yrityksellä tosin menee ihan hyvin mutta yrittämisessäkin on riskinsä.)
Ja siitäkin on vasta kolme vuotta. Jos tätä miehen yrityksessä “työskentelyä” jatkan kovinkin pitkään vielä, niin pelkään että katkeroidun. Varsinkin, kun mies aina viinipäissään haluaa avioehtoa ja sanoo, että olen hänen kanssaan rahan takia (PAH, ei hänellä sitä rahaa nyt niin paljoa edes ole, että sen vertaisen rahan takia alkaisin kenenkään kanssa vuosikausiksi olemaan!!! Tai itse asiassa en alkaisi rahan takia olemaan kenenkään kanssa mutta se onkin eri asia eikä siitä tarvitse nyt tähän kenenkään alkaa vinoilemaan.)
Auttakaa, mitä sinä tekisit? Puhukaa minulle nyt viisaita jooko Olen todella hämmentynyt nyt.
Moi Piilojuoppis. Olen hieman hämmästynyt. Mikä tuo "palkka suoriutumisen mukaan on? Joku pelkkä provikkapalkka? Jos päätät kokeilla tolla pohjalla niin jätä ovi nykyiseen paikkaasi raolleen ettet koe superyllätystä.
Saan kirjoituksestasi sellaisen kuvan, että olet panikoimassa yhdestä paikasta pois hinnalla millä hyvänsä. Älä anna turhautumisesi vaikuttaa tärkeään päätökseen. Paikkoja tulee jatkossakin eteen.
Silmät ja korvat auki! 
Provikka, kyllä. MUTTA kun se nykyinen paikka on tämä viina-ansojenkin virittelijä-aviomiehen firma… 
Mitä tehdä?
Ehdit vastata ennenkuin sain täydennettyä tekstiäni. Lukaise pls. viestini uudelleen. Mulla on koneriiviö niin hidas etten ennätä nopsaan ajatustenvaihtoon.
OK. Tiedän kyllä asetelmasi. Mutta älä tee sitä virhettä, että etsit juomisesi syitä pelkästään nykyisestä ansojen virittelijästä. Ansapyyntiin kun kuuluu kaksi osapuolta. Ansan virittäjä ja siihen menevä.
Niin, itsehän se juoppo olen. Olen ollut aina perso viinalle. Turha siitä tosiaan ketään muita on syyttää. Sekoitan tälle palstalle kirjoittaessani ehkä liikaakin näitä muita kotiasioitani, kun täällä kuitenkin pääteemana on tuo viinankäytön lopettaminen, jota tosiaan yritänkin koko ajan. Mutta taon päätäni seinään, aina se laskenta vain alkaa alusta
Ensin tietysti tämä alko-ongelma on hoidettavien listalla. Mutta toisaalta tuo riippuvaisuuteni miehestä ahdistaa, joka taas varmaankin lisää halua tissutella. Tämä on aivan noidankehä. Nyt olen onneksi ollut useita päiviä juomatta. Ja nyt olisi ulkopuolisen työn kautta pieni mahdollisuus ns. päästä omille jaloilleni. Ehkä. En yhtään tiedä, mitä tehdä
Jos olet alkoholisti, sinua ei pelasta uusi työ, oma asunto tai avioero.
Oletko sinä alkoholisti? Alkoholisti on ihminen, joka käyttää kaikkia elämänsä asioita tekosyinä juoda. Aina syitä löytyykin, ja jos vain elämä muuttuisi, loppuisi juominenkin jne. Alkoholismia ei voi hoitaa, jos raitistumisen avaimet ovat pahan aviomiehen taskussa.
Minä en tiedä, oletko alkoholisti vai et. Jos olet, takuuvarmasti kusetat itseäsi kaikenlaisilla elämäntarinoillasi ja kertomuksilla vaikeista ihmissuhteista. Jos olet alkoholisti, käytät miestäsi tekosyynä juoda etkä myönnä, että miehesi ei kaada viinaa kurkustasi alas. Sinä kaadat.
Jos et ole alkoholisti, tämä kirjoitukseni ei koske sinua.
Piilojuoppis, mainitsit ulkopuolisen työn. Voi olla plussaa. Mitenkäs kuitenkin olisi alkoholiongelmasi työstäminen ulkopuolisen avun kera? Täällä on jo mainittukin päihde- ja sosiaalineuvonta. Ota näihin yhteyttä kartoittaaksesi tilanteesi puolueettomin silmin.
Ylläolevan Alkohollarin alkoholisteille kohdistettua kirjoitusta komppaan. Pois itsekusetuksesta ja ongelman siirtämisestä. Tsemppiä ja pysy linjoilla. Onhan tämäkin jonkinlainen henkireikä, mutta mielestäni parhaassa tapauksessa vain oikeaa 3D-apua täydentävä. Oikeaa elämää eletään reaaliolosuhteissa.
Ei pitäis tietysti vetää mitään johtopäätöksiä kun ei paljon tiedä asiasta…
mutta olen saanut sen käsityksen että on ainakin kaksi ongelmaa:
päihdeongelma yhtenä ja ihmisarvoa kutistava mies toisena.
En tiedä voiko ne ratkaista yhtenä nippuna - saattaapa olla niin että kumpaankin on etsittävä työkalut erikseen.
En oikein usko että toisen asian korjaaminen automaattisesti parantaisi toista asiaa.
Ja tuon asian epäilen noin olevan, saadaanko hiuksia halkomalla päihdeongelman asteeksi mikä tahansa -diagnoosiin kelpaava absoluuttisen täydellinen alkoholismi vai “vain” joku muu päihderiippuvuuden kymmenestämiljoonasta eri voimakkuusasteesta.
Molemmat ongelmat ovat kuitenkin vakavia, ja jotain niille kannattaa tehdä.
Kyllähän tuossa olisi ihan ammattimaisen avun paikka, tää meidän keittiöpsykologiamme ja sosiologiamme on kuitenkin hiukan hapuilevaa.
Rohkeutta!
Miten määritellään, että joku on alkoholisti?
Eikö se oli jokaisen omakohtainen kokemus?
Eikö siihen alkoholisoitumiseen vaikuta useat tekijät?
Eikö tänne kirjoittava ihminen kirjoita jos alkoholi on muodostunut ongelmaksi?
Ihan samoilla linjoilla olen MM:n kanssa.
Jokaisella on ongelmansa. Kukaan ei ole sen parempi kuin kukaan muukaan. Itse henkilökohtaisesti PJR:n tilanteessa raitistumista tavoittelevana en kykenisi olemaan noissa olosuhteissa juomatta. Oon sen huomannut alussa kun kaikki olut tölkit kauppojen hyllyissä ja pahimmassa jamassa baarien open kyltit sekä pankin valotaulu laukaisi juomishimon. Kun pankin valotaulu laukaisi juomishimon. Tajusin, että ei perkele mullahan on passi ja sillä saan rahaa pankista kun muijani oli ottanut lompakon multa asioiltani pois.
Ja jos mun puoliso olisi siinä tilassa mulle kantanut olutta kotiin, niin olisin juonut. Ja juonut ja juonut ja juonut…
Mulle puhuttiin viimeksi myrkyllisistä ihmisistä joita alkoholistien pitää välttää. Niin eikö tässä tilanteessa ole sellaisesta ihmisestä kyse? Näkee toisessa alkoholiongelman ja käyttää sitä hyväksi tahtomattaan tai tahallisesti. Semmosen kuvan näistä teksteistä saa. Itse ainakin ymmärtänyt
Monisyisemmästä ongelmasta on kyse. Kyllä varmaan pystyy kuka tahansa alkoholisoitunut ihminen vastustaa kiusausta jos talossa on alkoholia. Itse en lukeudu niihin. Itse myöntäisin heikkouden alkoholin edessä ja alkaisin juomaan. Aivan satavarmasti. Tarkoitan sellaista heikkoutta, että kykyni vastustaa alkoholia olisi merkittävästi alentunut.
Ehkä nyt kun olen ollut viikkoja juomatta ehkä kykenisin vastustaa kiusausta, mutta jos mulle tulisi kiusaus ottaa kaapissa lojuva viinapullo niin varmasti tarttuisin syöttiin. Jos paha hetki tulisi. Parempi minusta on kun niitä ei ole missään nurkissa. En viitsi ottaa semmoista riskiä. Nykyään suhteellisen vapaasti kuljeskelen kaupoissa oluthyllyjen ohi. Välillä mieli tekisi.
Mietin kanssa miksi ihmiset menee AA:han he haluavat vertaistukea. Samanhenkistä porukkaa. Mutta jos kotona ei ole raittiutta tukevaa ihmistä niin on aikalailla vaikeuksista. Sen takia varmaan yksinäiset ihmiset menee AA:han.
Mutta minusta asiat ei ole niin yksiselitteistä, että korkki vaan kiinni ja asia on sillä selvä. Varmasti löytyy tällasia ihmisiä.
Onhan se asia tietty niinkin, että loppupeleissä ihminen on itse vastuussa itsestään. Itsehän sitä viinaa kurkkuunsa kaataa.
Monilla mitä oon lukenut tätä plinkkiä niin monella ihmisellä on tarve muunmuassa paeta erinäisiä ongelmia alkoholiin. Sen taustalla on siis muutakin.
Ihan off-topiccina jos täyttelisin tässä viimeaikaisia juomisiani paperille ylös viimeisen 8kk aikana niin voisin todeta, että en ole alkoholisti. 
Nää on näitä unettoman höpinöitä. Tämä nyt sattui silmään. Vähän ristiriitainen teksti. Niin kuka se oikeasti on alkoholisti vai ei? Onko se tosi juoppo kadulla makaava pultsari vai muuten alkoholin itselleen sopimattomaksi kokeva ihminen? Ehkä se on varmaan tosiaan itsensä sillan alle juonut se oikea alkoholisti. En tiedä? Mietityttää…
Varmasti tuota voi Alkohollarin tekstiä jokainen voi miettiä kohdalleen. Olenko oikeasti alkoholisti vai en? Mielenkiintoinen teksti. Kai se on niin, että jos tuo teksti ei koske minua niin en ole alkoholisti. Varmasti auttaa monia tuo.
Rouva, oletko käynyt kurkistamassa Kotikanavan puolelle? Olen myös sitä mieltä, että sinulla on kaksi ongelmaa: oma alkoholinkäyttösi ja sitten ilkeä kotityranni, joka myös käyttää kertomasi mukaan reippaasti alkoholia. Kotikanavalla on samantyyppisiä ketjuja, myös heistä, jotka ovat lähteneet, ero on ollut riitaisa ja miten he ovat selviytyneet.
Hienoa, että olet saanut työpaikkatarjouksen. Provikkapalkassa on riskinsä (kuuluuko siihen ollenkaan pohjapalkkaa?). Toisaalta saat työkokemusta, josta on hyötyä uutta työpaikkaa hakiessa, toisaalta varmaan tulee muitakin paikkoja, joihin voit hakea. Puntaroi vaihtoehtoja, päätös on kuitenkin sinun, ei meidän palstalaisten eikä miehesi. Älä murehdi enää mennyttä, miksi jätit edellisen työpaikkasi. Menneisyyttä ei voi muuttaa, armahda jo itseäsi ja koeta katsoa tulevaisuuteen.
