Häntä koipien välissä tässä ryömin tänne takaisin. Ajattelin aloittaa uuden ketjun, kun edellisestä on jo aikaa. Siellä aiemmin aloittamassani ketjussa kerran pyhästi päätin lopettaa juomisen, ja onnistuinkin lopettamaan aina joiksikin päiviksi.
Nyt on mennyt sellaiset neljä kuukautta tissutellessa. Juotua on tullut lähes päivittäin, sillain nätisti kotona. Krapuloita ei ole ollut, että tissutteluksi kai sitä voi kutsua. Mutta olen erittäin riippuvainen, tein äsken tuon riippuvuustestin, ja sain 29 pistettä.
Nytkin tekisi mieli juoda, mutta ihan terveyssyistä on pakko (taas) pyrkiä lopettamaan. Edes vähäksi aikaa.
Mutta pitemmittä puheitta, tässä taas ollaan. Tänään on toinen päivä juomatta.
Tuntuu hassulta toivotella tervetuloa, kun olen täällä uusi ja itselläkin vasta 4.päivä menossa, mutta kirjoitanpa, että hyvä, kun tulit . Rohkeampaahan se on muuten vielä uudemmankin kerran tulla .
Ehkäpä se ei ole niin kovin vaikeata se lopettaminen, joskus se päätöksen tekeminen se vaikein ja jarruttavin osa asiaa.
Kun asia itysessään on selvä, ja tavoite olotilan suhteen varma, kyllä se sitten siitä -noo…kai siinä usein alkuun on itsensä kanssa painittava, mutta ei siinä itseään vahvempaa vastustajaa tarvitse selättää, siellä ne ovat, omassa päässä, ne riippuvuudet ja mielikuvat elämästä viinan kanssa, tarpeet ja opitut menetelmät…
Niitä omia työkaluja sitten vaan etsimään. Tilalle jotain ihan muuta. Ehkäpä jotain joka veisi ajatukset kauas pois koko päihdeasiasta… tai mikä sitten just sinun kohdallasi se elämäänsopivin juttu olisikin.
Kertaalleen vielä; tervetuloa lopettjien joukkoon, täällähän meitä on, lopettaneita ja vasta lopettavia, monenlaisia ihmisiä. Ainakin juttuseuraa ja joskus ihan asiaakin.
Mäkin olen kaipaillut sua tänne takaisin ja pohtinut että mitenköhän sulla menee. Ikävä toki kuulla että pidempi aika mennyt tissutellessa, mutta hienoa että tulit takaisin tänne! Täällä me ei poljeta sua vaan tsempataan! Kyllä se siitä taas lähtee!
Ihan sormet syyhyten tekee mieli kysyä että onko miehesi asenne juomattomuuteesi muuttunut vai onko hän vielä yhtä ilkeä? Sitä sun aikaisempaa kirjoitusketjua lukeneena oli tosi ikävää se hänen touhu.
Mahtavaa että tulit takaisin! Oikein mukavaa tiistai-iltaa Sinulle!
Ei kai tänne nyt sentään takaisin ryömiä tarvitse;)! Samanlaisia syntisiä kaikki olemme. Tai sitten yhtä viattomia. Jokainen tutkikoon tunnossaan ja miettiköön mielessään.
“Edes vähäksi aikaa”! Se on vähän kehnoa ajattelua. Se juuri petaa retkahdusta varmimmin. Tällaisella ajattelulla sille ikään kuin antaa luvan jo etukäteen. Ollaan LOPETTAJAT-ketjussa.
Sellaista se on vaikeaa etenkin alku itse kullakin, päivä kerrallaan tai ihan alkuun tosiaan kymmenen minuuttia kerrallaan. Ajattelun ja käytöksen (ja käytäntöjen) muutoksella syntyy motivaatiota ja uutta tapaa elää raittiina.
Hyvää raitista huomenta kaikille, kun heräilette rentouttavan yöunen jälkeen vastaanottamaan uutta päivää.
Mietin tuossa kun puhuit mun sivustolla rahan säästymisestä kun ei juo. Minä itseasiassa teen silleen, että laitan joka päivä euron syrjään ja kymmenen päivän kuluttua ostan niillä netistä arpoja. Pienen jännityksen saan kymmenen päivän välein. Mutta mietin, että sinäkin voit laittaa vaikka joka päivä jonkun pikkuisen rahasumman sukanvarteen. Vasta kun päivä on ohi niin voit laittaa sen sukanvarteen tai jos on niin toiselle tilille. Teet itsellesi vaikka tuntitaksan mitä saat kun olet tunnin raittiina. Vaikka euron? 50 senttiä?
Tai joku muu itsensä palkitsemisjuttu. Andante tämän aikoinaan opetti minulle omalla esimerkillään. Itsellä tuo toimii jollain tavalla psykologisesti kun odotan koska kymmenen päivää on mennyt ja saan raaputella muutaman halvan arvan netissä.
Mieti jos kuvitellaan, että saat euron joka tunnista eli 24 euroa päivässä raittiina olosta, niin siitä ajan saatossa kasvaa mukava summa johonkin kivaan laitettavaksi.
Mietin, että tuntikin on hieno saavutus, niin miksei siinäkään itteensä hiukan hemmottelisi vaikka maksaisi itselle sen euron? Mieti joka tunti mitä olet juomatta, niin euro kilahtaa vaikka säästöpossuun. Voit kai laskea tunteja kun jotkut päiviä. Sekin kanssa auttaa kun näkee konkreettisesti monesko tunti on menossa.
Ryömikää, ryömikää, kaikki juopot synnintunnossanne, jalkojeni juureen. Luokaa katseenne Teidät pelastavaan Mestariin. Mestariin jonka nimi on ANTABUS! Hän pelasti Arkkitehdin, minut, sekä pelastaa myöskin sinut. Hintakaan ei ole paha. 30€/100 kpl! Paljonko pannaan, rouva hyvä, että kärsimyksesi saa pikaisen lopun, etkä enää koskaan lankea sielunvihollisen pauloihin?
Moi Punatulkku. Seuraan kirjoituksiasi edelleenkin mielenkiinnolla vaikka olen vähentänyt kommentoimista. Tämä palkitsemisjuttu on - kuten melkein kaikki vinkkini - päihdeneuvonnasta peräisin joten ainakin siltä osin varmistettu. Oikeastaan ihan looginen. Positiiviset motivaattorit toimivat paremmin kuin negatiiviset. Lähitulevaisuuteen suuntautuvat, elämään lisäarvoa tuovat asiat ja ajatukset ovat yksinkertaisesti kivempia kuin ikuiset vahinkojen paikkailuihin liittyvät pohdinnat.
Kun vahinko on tapahtunut niin on tapahtunut. Sille ei enää voi mitään. Virheitä tulee takuuvarmasti tehtyä jatkossakin ja raittiina, mutta vanhoja ei tarvitse toistaa. Jos osaa ottaa ne opetuksena niin nekin tuovat kokemuksen myötä lisäarvoa elämään. Joten levollisin mielin katselemaan mitä oven ulkopuolella tapahtuu.
Onnea arpajaisiin ja tsemppiä!
Hyvä vinkki toi on, kyllä. Kiitos kun oot joskus vinkannut. Toi itsensä palkitsiminen arpajaisilla tuo pikkusen jännityksen sille päivälle ja sitä päivää odottelee aina tietyllä innolla. Onhan noita muitakin positiivisia motivaattoreita olemassa vaikka mitä. Taisin itsekin hiljaittain lukea tuosta itsensä palkitsemisestä siitä “Tahdon voiman työkaluista”-kirjasta. Ihmiselle tulee hyvä mieli kun hän saa hyvästä teosta ja kovasta yrittämisestä jonkinlaisen palkinnon. Ja käytännön esimerkkinä minun kohdalla sillä on tosiaan jonkinlainen psykologinen tarve hätyytellä seuraavaa kymppiä täyteen. Samalla tuntuisi kurjalta jos en saisi enää noin tehdä jos ratkeisin juomaan. Vähän ehkä hassulta toi mun esimerkki arpajaisista kuulostaa mutta jotenkin sitä innolla odottelen. Eikä se toisaalta hullulta kuulosta kun miettii jotain urheilijoita jotka hätyyttelee sitä kultamitalia.
Niin. Oon kanssa huomannut, että joitain pieniä suunnitelmia mieleen tulee kun olen juomatta kun se kaikki aika ei pyöri sen alkoholin ympärillä.
Niin minulle sattui vahinko ja sille ei mitään voi. Eikä sitä tekemättömäksi saa. Varmasti tulee selvinpäinkin sotkettua asioita ja tehtyä virheitä. Oikea asenne on tosiaan se, että ottaa virheet opetuksena eikä jää niitä märehtimään. Kun tekee virheen siitä pitää oppia jotain. Jos keksii virheelle syyn miten korjata sen voi tulla silleen vahvemmaksi ja tosiaan välttää toistamasta kyseistä virhettä enää uudestaan. Esimerkkinä voi olla niin sanottu kantapäänkautta tapahtuva oppimisprosessi vaikka joku kiinnostuu rakentamaan taloa ilman mitään kirvesmiehen koulutusta, niin virheitä syntyy. Sitten voi miettiä monta kertaa mikä meni pieleen ja tehdä korjausliikkeen keksimällä ongelmaan ratkaisun. Mitä enemmän virheitä tekee ja oppii virheistä niin kai sitä jonkinlaisen tönön saa kyhättyä kasaan.
Kiitos stempeistä ja onnen toivotuksista arpajaisiin.
Olipas tänne heti tullut monta kannustavaa viestiä. Kiitos teille kaikille!
Hmm, enpä muuten tiedä, onko tuo miehen asenne juomattomuuteen muuttunut yhtään, kun en ole yrittänytkään olla juomatta. Pitää katsoa! Niitä kuuluisia viina-ansoja on kyllä tälläkin hetkellä; jääkaapissa valkoviinipänikkä, ja toisessa kaapissa punaviinipänikkä ja vodkapullo. Myös lahjaksi saatu (hieno) konjakkipullo on paketissaan, mutta se ei oikeastaan ole edes ansa kun en siitä edes välitä. Tai no, eipä sitä tiedä vaikka pahimmissa viinantuskissa kajoaisin jopa konjakkiin… Että olosuhteet ovat juopolle edelleen aika haasteelliset. Mutta mitäpä siitä ruikuttamaan, kun valitin sitä asiaa jo aikaisemmassa aloittamassani ketjussa aika paljon.
Nyt kellonaika alkaa olla sellainen, että on riski sortua tissutteluun. Olen tottunut näihin aikoihin ottamaan jotakin, kun onhan ollut kesä, on ollut pihahommia, siivousta ja mitä lie.
Tuo itsensä palkitsemisjuttu oli muuten hyvä vinkki! Minä olen aika tavoiteorientoitunut tyyppi, joten voisi ainakin edesauttaa juomattomuutta. Mutta jos yhden viinilasin otan, niin tavoitteet lentävät siltä illalta romukoppaan.
Jos onnistun tänään olemaan juomatta, niin se olisi sitten kolmas päivä. Roikuskelen täällä palstalla, jos se auttaisi asiaa
Täällä Hesassa on siitä hyvä asua, että vaikka joka päivä eli ilta voi palkita itsensä raittiudesta kiitollisena menemällä tapaamaan kohtalotovereita kahvikupposen ääreen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Täälä minä pysyin eilen juomatta. Heh, peräti kolme päivää tissuttelematta, eipä paljon viitsisi julkisesti kehuskella
Laskeskelin tuossa palkkiotani. Ajattelin, että jos maksaisin itselleni jokaisesta selvästä tunnista esimerkiksi 50 senttiä. Kun olen viimeksi tissuttanut sunnuntaina, niin pitäisi maanantain suosiolla karenssipäivänä kun silloin väsytti niin kauheasti että en jaksanut mitään tehdä. Mutta tuon karenssin jälkeen olen ollut tissuttamatta 57 tuntia, eli nyt aamuyhdeksään mennessä on tullut tienattua jo 28,5 euroa Kannattaa jatkaa
Mutta päivä kerrallaan. Tarkemmin sanottuna vielä iltapäivällä ja illalla tunti tai jopa varttitunti kerrallaan.
Tsemppiä! Mulla vielä viikko seuraaviin arpajaisiin. Toivottavasti tunteja kertyy.
Niih ja Lomamuistokin ehdotteli uudenlaista itsensä palkitsemista. Alkaa tässä pikkuhiljaa tuntumaan, että uusien ihmistenkin tapaaminen voisi olla hyvä juttu - niiden kohtalotovereiden. Periaatteessa sama idea se onkin kuin täällä mutta voisi voidella mun sosiaalisten tilanteiden pelkoa hyvälle tasolle.
Tietty semmonen tietynlainen “iholle” käyminen hiukan nostaa ihokarvoja pystyyn AA-palavereissa. Mutta toisaalta niin käy täälläkin, mutta silleen anonyymisempänä; kasvottomampana. Tiedän, että se on yksi tosi hyvistä jutuista mitä on alkoholisteille tarjolla. Semmonen paikka missä tapaa ihmisiä joilla on sama päämäärä. Sellaisia ihmisiä alkoholistinkin kyllä kannattaa lähelleen hankkia jopa sitten kavereiksikin jos niin käy. Raittiita ja “omanlaisia” ihmisiä. Näin on vielä itselle hyvä.
Moikkis Piilojuopporouva. Kiva jos palkitsemissysteemi toimii. Ekonomina mulle vaan tuli mieleen, että meneekö ehkä liian halvalla tuon tuntihinnan kanssa? Kannattaisiko korottaa vastaamaan todellista kulutuksen hintaa vastaavaksi? En tiedä Suomen hinnoista mitään, mutta voihan jokapäiväisen - entisen - määrän laskea tarkkaan euroissakin. Taitaisi nousta tukka pystyyn?!
Toinen asia joka minua häiritsee on se, ettet pääse omassa kaikkein yksityisimmässäkään elinympäristössäsi viina-ansojen ohi. Olisiko miehellesi mahdollista suostua sellaiseen, että siirtäisi ne pois sinun turvasaarekkeeltasi? Kodin kun pitäisi mielestäni olla se varmin paikka ihmisen elämässä.
Hmm… Viina-ansa. Kuulostaa sellaiselta johon olisi “pakko” langeta. Pitäisi miettiä kait esim. MM:m mantraa, että se “viina on yhden tekevä aine ja en tarvitse sitä mihinkään.”. Yrittää muuttaa se alkoholi yhdentekeväksi tai että se on ihan “sieltä”. Itse hyvin harvoin ostan mitään herkkuja. Eikä tulisi mieleen syödä joka päivä sipsejä, suklaata ja juoda colaa. Samanlainen kalori pommi se etanolikin on. Se vastaa ravintoarvoltaan voita. Litrassa vodkaa on 400g voita suurin piirtein. Pönikässä 3l 12% viiniä on 360g voita - litran pullossa 120g voita. Ei ole ihme kun katselee lähikapakassa naistarjontaa, niin iso osa on aika tukevassa kunnossa. Sama juttu näkyy miehissä, mutta enemmän sitä kaljamahaa “ihastellaan” ja paukutellaan sitä ja naureskellaan miten iso se on. “Höhö, jopas on iso. Monellako kuulla olet? Taitaa norsu olla tulossa, höhö.” Joku tykkää voista ja joku tyytyy vähempikalorisiin juttuihin. Tulokset näkyy kummassakin tapauksessa.
Ei ansoihin pidä langeta. Riittää kun pystyy tunnistamaan ne. Tämä ei vain aina ole helppoa, etenkään silloin kun kyse on jostain epäsuorasta alitajunnassa piilevästä ärsykkeestä joka ei ensi silmäyksellä liity alkoholiin milään lailla. Impulssimainen mielleyhtymä joka hyppää puskista yllättäen eteen huuhtoen juomahalun aivan selittämättömästä syystä taas esiin. Näitä on ja tulee aina olemaan. Eli: Silmät auki ja tuollaisessa tapauksessa kunnon pysähdys!
Antabuksen käyttäjää ei mitkään viina-ansat haittaa. Auttaa ihan hirveän hyvin. Vähän kuin olisi sähköpanta kaulassa joka reagoi asiaan X.
Ihmiset saa ehdollistumaan kivun kautta hirveän hyvin jos on päivänselvää että ilman asiaa X ei ole tuskaa. Ja täällä vaan valitetaan että alko tuo tuskaa. Ei tuo jos ei juo ja antabus varmistaa tuskan jos juo.
Armoton mutta reilu rankaisu toimii ainakin mulla kybällä. Palkinnoksi saan ihan tosi hyvän olon. Juopon mielen saa ehdollistettua tosi nopeesti siihen ettei alkoholi vaan kuulu hyvältä tuntuvaan elämään.
. Rohkeampaahan se on muuten vielä uudemmankin kerran tulla 
.
Kannattaa jatkaa