Olen samaa mieltä. Kun on todennut sen alkoholin “hyväksi ystäväksi” niin sen “ystävän” katsetta on erittäin vaikea vastustaa. Minua pelottaisi olla tuollaisessa tilanteessa kun se himo iskee hermoon ja alitajuntaan sellaisella voimalla, että ei sitä enää millään voimilla kykene vastustamaan. Muuttamalla aivoissa pikkuhiljaa alkoholin merkitystä voi myös auttaa.
Mietin vaan miten tuollaisessa tilanteessa kykenee toimimaan?? Antabus on hyvä keino ja yksinkertainen. Silloin juominen on täysin mahdotonta. Minulla on ollut tilanne jolloin Antabus on ollut ainut vaihtoehto tai sitten mennä katkolle. Pikku hiljaa sitä tosiaan kuin Puutarhuri(entinen Arkkitehti) sanoikin silleen ehdollistuu, että alkoholi “lamauttaakin” välittömästi niin se alkoholi ei ole enää niin kiva juttu. Mielessä alkoholi kummittelee pitkään mutta auttaa pääsemään pahimman yli kun aikaa kuluu. Lääkärin seurannassa turvallinen aine.
Minä oon jaellu tommosia “typeriä” neuvoja niin siksikö olet taas piilossa? Eihän ne ole sua loukannut sinua? Varmaan sinua hävettää ja tuntuu pahalta näistä puhua. Mutta tärkeää olisi, että kirjoittelisit. Minä voin pysytellä tuolla omalla palstallani ja höpistä siellä.
No annan saman typerän vinkin kuin Lintuannalle, että voit ajatella aikoja jollet juo niin, että ne on raitisteluputkia. Yrität tehdä niistä mahdollisimman pitkiä.
Minä sitten retkahdin perjantaina. Lauantaina ei sitten edes tehnyt edes mieli juoda mitään, kun v*tutti niin julmetusti oma heikkous. Viikonlopun mm. luin kirjaa enkä onneksi edes ajatellut viinaa.
Hyvä vinkki tuo, että raitisteluputkiahan nämä valitettavasti taitavat olla. Ja yritän niitä pidentää, siis sitä kautta lopettaa juomisen. Säälittävää, että jo neljän päivät “lopettaminen”, raittiusputki teettää töitä! Taidan olla niin juoppo, että katkolle tästä joutaisi, ihan jonnekin suljetulle vaikka kuukaudeksi.
Viime viikolla aloin olla todella hyvässä vedossa jo töidenkin puolesta kun olin ollut muutaman päivän juomatta. Sain vaikka mitä aikaan ja oli mahtava ja reipas olo. Ja sitten typerys sorruin kuitenkin perjantai-iltana
No hyvä etten aiheuta hämminkiä. Välillä en oo oikein varma mikä on kirjoitusteni vaikutus.
Mietin, että on olemassa ryyppyputkia ja tissutteluputkia, niin voishan sitä olla raitisteluputkikin olemassa.
Tilanteesi on kyllä aika ikävä. Enkä tiiä oikein mikä auttaisi. Helppo se on sanoa, että laita korkki kiinni - niin helppoa se on mutta kun itekkin tiedän ettei sitä korkkia ole niin helppoa pitää kiinni jos olosuhteet on vaikeat.
Rahvas1 puheli jostain rehabeista yms. tuolla Nainen26v sivustolla jossain niistä. Yksi vaihtoehto suljetun tilalle. Mutta nuo on kait aika kalliita juttuja? Katkot on kai aika lyhkäsiä juttuja, että ei niissä ehdi raitistua? Antabus on hätäratkaisuna varmaan paikallaan. Silloin on ihan sama paljon viinaa talossa on niin juominen sitten satuttaa. Suljettua en suosittele, mutta sinnekin pääsee jos olo on tarpeeksi huono.
Tuossa on joku linkki, niin ei tarvii selailla palstoja: rehappi.fi (Muistaakseni sama)[Valitettavasti kaikkien kaupallisten toimijoiden suorat linkit ovat kiellettyjä Päihdelinkissä, vaikka tässä tapauksessa se onkin varsin asiaankuuluva. Sivusto löytyy osoitteella - Päihdelinkin moderaattori]
Kai sitä kohta jotain radikaalia on tehtävä, vai mitä?
Kiitos viesteistänne! Täällä taas, ja päivä numero yksi, jälleen kerran Voi v***!
En jaksa tätä kotitilannetta, mutta pakko on vielä kestää. Mieheltä ei kyllä heru sympatiaa vaikka olisin kuolemansairas. Pääasia, että toimin kuin kone. Ja jos joku paikka tulee epäkuntoon tai minua väsyttää, niin syyllistävää palautetta tulee heti (nyt on jalka kipeä ja sehän ei saisi olla). Minun on aina vain pakko jaksaa. Mies luettelee minulle koko ajan töitä vaikka olisin tekemässä ruokaa tai mitä tahansa ja moittii ja huutaa, kun en sitten ole muistanut. Ihan kaikki on minun syytä. En pääse minnekkään, olen niin kiinni lapsen ja miehen tarpeissa koko ajan. Pitää laittaa koko ajan ruokaa, siivota ja hoitaa lapsen kuskaukset ja vielä työt. Tässä palataan taas siihen samaan valitukseen, jota edellinen aloittamani ketju oli täynnä
Nytkin väsyttää ja olisi ihana päästä nukkumaan tai ainakin sänkyyn lukemaan mutta en voi mennä. En kuulemma vain liiku tarpeeksi!! (No, hyvä vinkki sinänsä). Liiku tässä nyt kipeällä jalalla…
Haluaisin jatkokouluttaa itseäni (nyt siihen olisi tilaisuus), mutta en edes uskalla kertoa miehelle kun ties mikä poru siitä nousee, kun sekin taas olisi muusta pois
No, nyt tulee niin sekavaa juttua että parempi mennä
Olenko ansainnut tällaista kohtelua?
Haluanko toteuttaa elämässäni joista itse haaveilen?
Onko mieheni tarpeet tärkeämpiä kuin omani?
Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa, että siitä tulisi parempi?
muistan edellisen ketjusi. Mina olen eneman kirjoittanut tuolla vahentajien puolella, kun en ole taysin raitis. Nykyaan onnistun olemaan viikot taysin juomatta, viikonloppuna tulee viela jonkin verran otettua, mutta sitakin saisi vahentaa. Sen kanssa nyt tyoskentelen.
Olen joskus miettinyt alkoholinkayton lopettamista kokonaan ainakin joksikin aikaa mutta viela se ei ole onnistunut. Alkuperainen ongelmani oli ihan sama kuin sinulla eli joka paiva tissuttelu, katkolla en kylla ole koskaan ollut.
Kuulostaa ikavalta tuo tilanteesi, itsekin olen ollut vastaavassa. Paasin siita yli silla etta myonsin, etten jaksa. Viela vahemman jaksoin, jos otin viinaa joka paiva, koska se ei mitenkaan lisaa ihmisen energisyytta. Puolisokin lopulta ymmarsi taman.
Kuulostaa jotenkin minusta etta olet tosi ankara itsellesi ja ruoskit itseasi vahan kaikesta. On tietysti helppo sanoa nain ruudun takaa, mutta onko taydellisyys todellakin niin tarkeaa, ei kenenkaan tarvitse olla taydellinen. ja jos jaksamisreserveja ei ole, tuntuu olo vielakin pahemmalta, koska koko ajan yrittaa piiskata itseaan niilla viimeisilla voimilla…
Toivotan tsemppia, mina viela kamppailen tuon viikonloppuisin ottamisen kanssa, kokonaan raitis ajanjakso on vakaassa harkinnassa. Jos onnistun olemaan 5-6 paivaa juomatta kai siina muutama viikkokin menisi. Itsellani toimii se etten osta alkoholia kotiin enka kay tilaisuuksissa joissa sita tarjotaan.
Kiitos viesteistänne! Stressiä pukkaa. Mutta siivouksen annan kyllä ainakin toistaiseksi olla!
Nyt on vähän parempi olo kuin eilen. Jalkakaan ei ole kipeä enää, onneksi. Mutta kyllä eilen masensi ja v*tutti, suoraan sanoen. Taisi sittenkin olla virhe lopettaa Seronilit, ne kun lopetin tuossa kesän aikana… Ainakin nimimerkki Winston taisi kovasti taannoin suositella, että ensin kannattaisi lopettaa alkon käyttö. Se kun KAIKEN paskan on aiheuttanut, ainakin minun elämässäni.
Onkohan juopottelu aiheuttanut koskaan kenellekään hyötyjä?
Valmistuin juomamaisteriksi. Horisen kapassa semmosia juttuja, että saan varmasti uuden kierroksen. Hoitotädit ja sedät mielenterveys puolella “ymmärtää” minua. Hienolla “miekkalimolla” viedään ravintolasta sellaiseen “hotelliin” minne ei ihan jokaisella tyypillä ole mahdollisuuksia päästä. Ihan “luksuselämää” viettelen…
No eipa kylla akikseltaan tule mieleen…jotkut tuttavat ovat joutuneet hautaan, toiset menettaneet tyopaikkansa…
alkoholi lisaksi masentaa ja vasyttaa ihmista, joten jos sen onnistuu jattamaan pois, olo paranee kohtuullisen nopeasti, ja jaksaa ajatella omaakin tilannettaan paremmin…
Kiitos taas viesteistä! Minulla tuo raittiuslaskenta alkaa ihan aina vaan alusta, nyt taas päivä nro. 2 menossa
Minä tässä olen varovasti yrittänyt ehdottaa kotona, että alkaisimme harrastaa sellaista ihan järkevää harrastusta, jonka kautta tulisi ehkä jotain tuttujakin. Mies ei missään nimessä halua, ei kuulemma kiinnosta olla kenenkään kanssa tekemisissä kun töissä on jo ihan tarpeeksi.
Meillä ainakin vapaa-ajanviettomieltymykset menevät vähän eri suuntiin; hänen ideaaliviikonloppunsa kun sisältää valvomista yöt läpeensä alkoholia juoden ja mielellään pornoa katsoen. No, on siinä tietysti myös normaalit piha- ym. ulkohommat ja ulkoiluakin. Viikolla tehdään vain töitä ja minä pyöritän arjen. Minusta olisi ihan järkevää (jo lapsenkin kannalta), että olisi jonkinlaisia edes tuttavuussuhteita ulkomaailmaan. Mietin tässä, että uskaltaisinko aloittaa jonkun harrastuksen yksikseni.
Kävin tuossa ilmoittautumassa tuonne äitiryhmään, näyttää sellainen suljettu keskustelu olevan alkamassa.
Mä en nyt täysin tajunnut. Miksi sä et voi mennä nukkumaan tai sänkyyn lukemaan, jos sua väsyttää? Siksikö, että se ukkosi kieltää? Onko tuossa fyysisen väkivallan uhkaa tai jotakin muuta ihan konkreettista pelättävää miehesi taholta? No, eipä asia mulle kuulu, mutta tuo teidän parisuhdekuvionne vaikuttaa niin sairaalta ja ikävältä, että suoraan sanottuna, en mäkään kestäisi tuollaista selvinpäin. Mä olen edelleen sitä mielenpuolta, että sulla on alkoholiongelmasi lisäksi muitakin, mahdollisesti suurempiakin ongelmia, lähinnä siis parisuhteessasi ja masennuksesi ja ylisuorittamisesi kanssa ja ryyppäämisesi on seurausta niistä. Tietty korkki olisi hyvä saada kierrettyä kiinni, koska muiden ongelmien selvittely hankaloituu huomattavasti, mikäli on aina päissään tai sitten krapulassa/morkkiksessa/hirveässä viinanhimossa, mutta toisaalta sun pitäisi saada niitä muitakin ongelmiasi selviämään tässä pikimmiten, jotta voisit tehdä alkoholismillesi jotakin .
Juu, mä sanoin silloin siitä mielialalääkityksestä ja viittaan juuri tuohon ylempänä kirjoittamaani. Jos Seronil kerran oli sulle sopiva lääke, eli auttoi masennukseesi, eikä aiheuttanut mitään pahempia sivuvaikutuksia, niin sen lopettaminen ei ollut kaiketi kovin järkevää, kun on vielä muutenkin ns. tilanne päällä.
Neuvoja satelee nyt Winstonilta taas hieman turhankin suoraan , mutta keskustelufoorumihan tämä on, joten kommentoin, kun kerran siltä tuntui. Lapsesi vuoksi olen myös huolissani. Lapset tulevat kuitenkin aina etusijalla, eikä kenenkään lapsen pitäisi joutua kärsimään tuollaisesta kasvuympäristöstä. En väitä, että teillä tarkoituksella ja suoraan kohdeltaisiin lasta kaltoin, mutta kyllä hän vaistoaa nuo ongelmat paremmin, kuin arvaatkaan, vaikka niitä kuinka muka piilottelisi.
Hei, olen seuraillut tätä ketjua. Olen samoilla linjoilla kuin Winston että tuossa teidän elämässä on nipullinen ongelmia, jotka pitäisi selvittää. Alkolla saattaa hyvinkin ruokkia muita pahoja oloja, saaden edes hetken helpotusta. Olen itsekin sortunut joskus samaan ja miten helposti siihen jääkään koukkuun.
Lapsi oppii vanhemmiltaan mallin on se sitten millainen hyvänsä. Huolestuttavaa millaisen parisuhde mallin hän teiltä saa
Hakeeudu ihmeessä jonnekkin omaan harrastukseen, jotta saat vähän etäisyyttä kuvioihin. Onko sulla ystäviä joita voisit tapailla? Kyllä kai kaikki tarvitsevat ihan vaan omaakin aikaa ja se pitäisi myös kumppanin jokaiselle terveessä suhteessa elävälle suoda. Minusta terveeseen suhteeseen kuuluu myös että tukee toista pyrkimyksissä, eikä varsinkaan yritä eristää ulkomaailmasta. Edelleen herää ajatus miehesi narsistisista piirteistä. No joka tapauksessa jokin paha luonteen häiriö hänellä saattanee olla Hänhän pyrkii alistamaan ja eristämään sinut. Ehkä siksi kantaa sitä juotavaa, ettet saisi voimia ryhtyä taisteluun tuota vääryyttä vastaan.
Mä olen myös syyllistynyt omaehtoiseen (en pakotettuun) ylisuorittamiseen ja se saattaa juontaa jostain lapsuuden alkoholistististen olosuhteiden traumoista tms. Suorittamalla ehkä koen saavani hyväksyntää tms.
Nythän alkoi kaikkia työväenopistojen kursseja, vousiko sieltä löytyä jotain sinulle? Itse menen ensi viikolla atk kurssille. Entä liikunta? Siitä saisi luontaisia hyvänolon välittäjiä liikkeelle? Alku hankalaa aina, mutta pinnistä!!
Mun on myös pakko yhtyä näihin aikaisempiin kommentteihin. Minusta tuo sun miehesi kuulostaa todella julmalta ja ikävältä ihmiseltä. En ihmettele yhtään että retkahdat. Tuo viinan roudaaminen kotiin tuntuu erityisen surulliselta ja pelottavalta kun sen oman kumppanin pitäisi tukea sua ja olla tuki ja turva. Jotenkin tuo, että toistuvasti ja erittäin tiedostaen altistaa sut “viina-ansoille” on mun mielestä jo jonkinsortin pahoinpitelyä. Tulee mieleen nää miehet jotka jenkeissä ylensyöttää vaimojansa koska tykkäävät isommasta naisesta, ja naiset syövät sitten miehensä mieliksi ja riskeeraavat oman terveytensä ja hyvinvointinsa. Jotenkin tuntuu että miehesi ajaa sinut juomaan tahallisesti omalla toiminnallaan.
Tietty helpommin sanottu kuin tehty, mutta minä jättäisin tuollaisen miehen ihan kokonaan . En katsoisi tuollaista “kahlitsemista” päivääkään. Tuntuu että hän imee sulta kaiken elinvoiman ja on todella kammottavaa seurata sitä jo näinkin “läheltä”. Tietty helppo huudella mun täältä.
Olen pahoillani, jos tämä mun mielipide loukkasi. Mun oli vain ihan pakko sanoa tämä ääneen kun olen miettinyt monta päivää sinua ja tilannettasi.
Toivotan kuitenkin voimia kaikesta huolimatta. Muista että sulla on oikeus tehdä asioita ihan vain itsesi vuoksi! Vaikka se olis se uusi harrastuskin. Olet velvollinen pitämään huolta lapsestasi ja itsestäsi, et missään tapauksessa miehestäsi ja hänen tarpeistaan tietyn rajan yli.
Älä anna periksi!
Taidan olla niin juoppo, että katkolle tästä joutaisi, ihan jonnekin suljetulle vaikka kuukaudeksi. 
Enkä tiiä oikein mikä auttaisi. 
Mä kuuntelin tota samaista kappaletta sillon just ennenkun ensimmäistä kertaa menin katkolle itkupaniikkikrapulassa. 
En voi muuta sanoa. 
Kiitos, tämä piristi! Juu, oikein glamour-elämää.
.
. En katsoisi tuollaista “kahlitsemista” päivääkään. Tuntuu että hän imee sulta kaiken elinvoiman ja on todella kammottavaa seurata sitä jo näinkin “läheltä”. 
Tietty helppo huudella mun täältä.