Piilojuopporouva ryömii takaisin

Me Lopettajat
41

Moikka vielä,
mäkään en missään nimessä halua tuomita tai “jaella ohjeita” olen vaan huolissani Piilojuopporouva sinusta ja teidän lapsesta. Taitavat täällä muutkin olla.
Joskushan käy niin että ajautuu johonkin tilanteeseen pikku hiljaa ja ei sitten ikäänkuin näe ‘metsää puilta’.

Minusta on hienoa että jaat tilannetasi edes täällä. Kuten huomataan niin aika moni näkee etäämpää,kertomuksiesi perusteella, muitakin ongelmia kuin alko.

Oletko koskaan miettinyt mikä teitä pitää yhdessä? Rakastatko miestäsi? Pystyisitkö ajattelemaan eläväsi yhdessä vain lapsesi kanssa? Voi olla että olisitte paljon onnellisempia.

Jos sulla olisi “mahdollisuus kouluttautua edelleen” en ymmärrä mitä se ukkos siinä poraa, kun pitäisi olla ylpeä ja tyytyväinen!

Mun täti kuoli hiljan maksakirroosiin oltuaan koko elämänsä holisti ukkonsa jalkarätti ja sai välillä kiitokseksi turpaansa. Ukko veti vielä kuolema-viestin saatuaan tädin tilin tyhjäksi ja hävisi. 'Hieno’mies :frowning: Jäi surettamaan hänen elämätön elämä, muuten olen tyytyväinen ettei hänen tarvitse enää kärsiä.

Sullakin on vain yksi elämä ja vain sinä voit päättää kuinka sen käytät.

Tuolla al-anonissa jossa käyn on monet me 'vaurioituneet sielut’joko eläneet alkoholistisissa olosuhteissa, mutta kokemukseni mukaan useita on myös lapsuudessa vaurioittanut yltiö- a) -uskonnollinen tai b) -hallitseva, toinen vanhempi.

Voimia!!

42

Kiitos Winston, Piitsu ja Patchouli!

Kirjoitatte täyttä asiaa! :cry: Eikä tosiaan tarvitse pelätä että loukkaatte. Tässä tarvitsee sitä, että ulkopuolinen on vääntämässä asioita rautalangasta, kun sitä villakoiran ydintä ei vain itse näe.

Fyysisen väkivallan uhkaa ei meillä ole. Homma toimii sellaisen ikävän tunnelman ja painostuksen kautta. Mutta tuo vertaus tuohon ylisyötettyihin dokumenttien xxxxl-rouviin jotenkin osui ja upposi :unamused: Täällä on ylijuotettu ja sitä myöten itsenäisestikin ylijuova rouva. Mitään kontakteja ulkomaailmaan minulla ei ole, pidän säännöllisesti yhteyttä vain vanhaan äitiini.

Huoh, kirjoittelen taas myöhemmin lisää kun ehdin ja jaksan. Kirjauduin vain nyt äkkiä kiittämään teitä tuesta ihanat! Teidän avullanne pysyn tänään varmasti selvinpäin vaikka kaapissa on sekä puna- että valkoviiniä.

Voi että kun elämä olisikin niin yksinkertaista kuin sitä ehkä joskus nuorena luuli! :frowning:

43

Minulle tuli jo edellistä ketjua lukiessani mieleen nuoruuden liittoni, ihan kuin Piilojuopporouva olisi eksäni nyksä: henkinen pahoinpitely (myöhemmin myös fyysinen), manipulointi, syyllistäminen, alkoholin roudaaminen, vaimon juottaminen, vaimon eristäminen. En kyennyt lähtemään liitosta ennen kuin tuli todella paha asia vastaan, joka meni sietokykyni yli, lapsia ei onneksi ollut.

Tosin ainutlaatuinen se narsisti-ex ei ollut, tiedän jo edesmenneen tapauksen, joka ennen kuolemaansa (alkoholiin) onnistui tekemään ainakin 2/3 vaimoistaan alkoholisteja. Tunnen myös täältä Suomesta tositapauksen (ex-työtoveri), jossa mies on syöttänyt vaimonsa ylilihavaksi ja syöttää edelleen. Olen viimeisimpien tähän ketjuun kommentoineiden kanssa samaa mieltä, että tilanne on paha muutenkin kuin tuon alkoholin suhteen ja olen huolissani sekä rouvan että lapsen hyvinvoinnista. On hyvä, että rouvalla on edes tämä plinkki henkireikänä - eihän puoliso siitä tiedä, vai tietääkö? Ei todellakaan tarvitsisi tietää, myös liitossa on oikeus yksityisyyteen.

44

Mies ei tiedä että kirjoittelen täällä. Ei Todellakaan! Se olisi aivan kauhistus. Että hänen rouvansa jossakin juoppopalstalla kirjoittelisi. Kun juominenhan on vain omasta tahdosta kiinni hänen mielestään. Kerran tuossa kesällä ihmettelikin (siis käytännössä kai ilkkui) että minä olen “aivan juoppo!”. Niinpä.

Netinkäyttöäni hän ei kontrolloi ollenkaan, on kai pääasia, että käytän sitä neljän seinän sisällä.

45

Musta tuntuu että hän olisi kauhistunut ennemmin siitä ettei voi hallita ihmisten kommentteja täällä ja “suodattaa” pois niitä jotka eivät ole eduksi hänelle kun siitä että olet alkoholisti. Sen hän varmaan tietääkin kun tietoisesti roudaa brenkkua kotiinne.

En halua painostaa tai aiheuttaa lisäahdistusta (ahdistusta sulla varmasti on jo aivan tarpeeksi) mutta oletko ajatellut tekeväsi jotain tilanteelle? En usko että raittius on mahdollista (tai jos on niin kohtuuttoman vaikeaa) tuossa ympäristössä. Tai muutenkaan aikuisen naisen vapaa elämä. Tuntuu että olet oman kotisi vanki. En keksi mitään pahempaa kun voida pahoin omassa kodissaan. :frowning:

Valittaen myös totean että jos miehesi kontrolloi sua jo noin paljon muutenkin ja yhteyttäsi ulkomaailmaan niin ennen pitkää hän tulee myös puuttumaan internetin käyttöösi kun hoksaa että tämäkin on yhteydenpitoväline siinä missä muutkin. Tiedä vaikka pistäisi saksilla piuhan poikki. :open_mouth: Mun mielestä tämä on vaan looginen jatkumo tälle sen toiminnalle.

Mulla on kauhukuva miten tämä mies hukuttaa sut viinaan vaikka yrität kokoajan päästä pinnalle. Alkoholistin kontrolloiminen on niin kovin helppoa viinalla koska sitä ei tarvitse niinkään väkisin juottaa kun alkoholisti tekee sen itse ja syyttää vielä itseään kaiken kukkuraksi. :confused:

Voi kun pystyisi auttamaan enemmän. Antaisin maailman isoimman halin sulle ja lapsellesi jos olisin hollilla.

46

Aattelin laittaa tollasen linkin. En tiedä osuuko jutut miehessäsi noiden kanssa yhteen?

healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Paljon voimia sinne!

47

Punatulkku, kiitos linkkauksesta. Pelkään pahoin että mä tunnen yhden tuollaisen hyvinkin, mun yksi sisaruksistani. Olen miettinyt asiaa monesti ja taas kerran aika moni artikkelissa mainittu asia osui yhteen.Ei ole tehnyt mieli olla taas missään tekemisissä hänen kanssaan hetkeen. Kesällä näin taas läheltä kuinka kohtelee omaa perhettään ja ei tikkua ristiin laita yhteiseksi hyväksi. Hän kyllä itselleen sallii vaikka mitä “herkkuja”, mutta esim puolisoa kohtelee kuin alamaistaan, käskyttää ja halveksuu. Molemmat olleet raittiina jo vuosikaudet, mutta eihän se raittius tuota narsismia paranna :unamused:

Surullista.

Hienoa jos Piilojuoppis saa tsemppejä täältä meidän kirjoituksista!! :slight_smile:

48

Moikka Piitsu, Piilojuoppis ja muut!

Mulla isäpuoleen moni juttu kanssa osuu noihin. Jostain syystä kohteeksi valinnut sitten minut. Ainakin mitä nuorempana olin, niin opin kyllä miltä henkinen väkivalta tuntuu. Myös fyysisessä sen mitä käsiksi käyminen tuntuu ja lyömisellä uhkailu. Tietty helpompaa on olla kun ei siellä käy. Kun käy niin ahdistus kasvaa tosi suureksi matkalla sinne. Edelleen jotain halveksuntaa, vittuilua yms… saa kokea siellä käydessä. Ei tietty aina. Jotenkin silleen pärjää kun kovettaa ittensä ja ei välitä hänen puheistaan yhtään. Yrittää olla ottamatta itseensä. Myötäilee ja nyökkäilee. Turha pahasta olosta sanoa mitään. Välillä oikeastaan ihan mukava. Jotenkin silloin nuorena tuli sellainen olo, että oon ihan paska. Jotenkin henkinen puolikin itsetunnon osalta murtui ja kai myöhemmin tuohon vaikeaan masennukseen johti kun jäi tuntumaan, että tämmöinen mun kuuluukin olla ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon(luulisin). Jotenkin tuntuu silleen, että olen liian herkkä ja pitäisi olla vahvempi. Etäisyyden ottaminen on tehnyt hyvää kun autoa nyt ei voi käyttää ja ei voi porukoilla käydä. Mistä minä tiedän mikä juttu taustalla on, mutta ei kyllä ole hyvää tehnyt minulle. Nuorena luin narsismista ja lähes kaikki osui kohdalleen. Onko se syy minussa kun olen heikko ja niin herkkä vai onko tuo äidin mies ystävä sitten itse jotenkin solmussa itsensä kanssa, että on sellainen kuin on. En osaa sanoa. Pitää tavallaan häntäkin ymmärtää vaikka ei ymmärrä. Mukava tyyppi välillä ja välillä se “pimeä” puoli tulee esille sitten…

49

Muistelen rouvan maininneen, että mies on vanhempi. Ilmeisesti noita vanhan liiton miehiä, jotka eivät ymmärrä, millainen intternetin ihmemaa oikein on, ainakaan vielä. Suosittelen kuitenkin, että rouva ottaa tavakseen tyhjentää selaushistorian. Ainakin omasta nettipankistani löytyy ohjeet, miten tyhjentää välimuistin ja selaushistorian erilaisilla selaimilla ja versioilla. Jos mies tuon hoksaa ja kyselee, voi viattomasti sanoa huolehtivansa koneen levytilan täyttymisestä ja suorituskyvystä. Naisen oveluuden hyödyntäminen on sallittua, jos siten pystyy säilyttämään edes yhden henkireiän itsellään :slight_smile:

50

Hei taas kaikki!

Täällä on pysytty raittiina. Olen käynyt lukemassa kommenttinne mutta nyt vasta tuntuu, että jaksaa itse kirjoittaakin jotakin.

Mies on meillä tosiaan vielä sitä sukupolvea, joka käyttää nettiä ainoastaan työssään sähköpostiin, eikä varmasti arvaa, että täällä voi näin keskustella… Mutta olen varovainen.

Nuo narsistijutut ovat minulle vähän hankalia mieltää mieheeni, sillä tässä vaiheessa voin nyt sanoa, että hän itsekin on narsistin uhri. Tämä on päivänselvä asia. Ennen minua hän oli 8 vuotta yhdessä narsistinaisen kanssa, ja olen tähän asti pitänyt tätä miestä vain uhrina. Heidän yhteiselämänsä oli todella myrskyisää, jopa miehen aikuisten lasten sanojen mukaan “helvettiä”. Suhteen lopettamisen yhteydessä tarvittiin poliiseja useasti naista rauhoittamaan, ja miehellä on vieläkin näkyvissä arvet naisen tekemistä pahoinpitelyistä. Tällä naisella on erittäin loismainen elämäntapa. Hän on nyt yli viidenkymmenen, ja hän on ollut koko elämänsä aikana ollut töissä vain noin kolme vuotta (olen nähnyt oikeudenkäyntipapereista työeläkeotteenkin juu). Ulospäin tämä nainen on todella filmaattinen, fiksu ja hänellä on oikein kunnon Hovi, mutta uhrejaan kohtaan kielenkäyttönsä ja käytöksensä on jotakin aivan hirveää.

Olen keskustellut myös tuon naisen ensimmäisen aviomiehen kanssa, ko. mies pakeni tuosta suhteesta jo vuonna 1995 ja tuo nainen vainoaa tuota miestä vieläkin 20(!) vuoden jälkeen. Tätä minunkin miestä vainosi vielä ainakin neljä vuotta yhteiselämän päättymisen jälkeen. (Asiattomia ja uhkaavia tekstiviestejä ja sähköposteja, mustamaalaamista jne.) Näiden miesten kanssa tuo nainen oli rahan takia (molemmat miehet olivat ihan hyvin toimeentulevia). Ja täyttää kaikki narsistin merkit, nykyisin parhaiten ehkä tuon “väärinkäyttäminen muiden avulla”. Hän yritti esimerkiksi aikoinaan värvätä myös miehen sukulaisia puolelleen. Nämä sukulaiset ovat itse kertoneet minulle asiasta. Soitteli miehen työpaikalle, teki miehestä perättömän rikosilmoituksen tapauksesta, jossa onneksi oli sivullinen todistaja jne.

Nämä edellä kertomani asiat ovat täysin faktoja eivätkä miehen minulle kartomaa. Useita (lähinnä noita viestejä) olen ollut todistamassa itsekin.

Tähän asti olen pitänyt miestäni vain uhrina, mutta jotakin häiriötä hänelläkin on koska pyrkii kontrolloimaan minua. Jos siinä onkin ollut kaksi narsistia yhdessä ja meno on ollut sen mukaista? :astonished:

EDIT: Siksi kai meidän yhteiselomme on hyvin rauhallista ja tasaista, koska minä en pane missään asiassa vastaan. Mutta voin kuvitella, kun kaksi tuollaista tyyppiä lyövät itsensä yhteen, niin eihän siinä voi muuta tullakaan kuin täysi sota kun kumpikaan ei anna periksi ja kaikki on hyvin niin kauan kuin kaikki muut tanssivat oman pillin mukaan… :confused:

51

Niin, en minä isäpuolestani osaa varmuudella sanoa. Jotenkin hyvin vaikea tyyppi. Itselläni vaikeuksia sanoa vastaa kun mulle huudetaan. Meen vaan lukkoon. Eristyn silleen. Mitä pahempi olo mulla on ja mitä kovemmat mielipiteet toisella on niin en vaan jaksa tapella vastaan. Itse oon vissiin aika herkkä niin ongelmia minussakin on. Sitten olen liian kiltti ja en halua kenenkää mieltä pahottaa niin pidän asiat sisälläni. Uskon, että tuo on osasyyllisyys minut kohteeksi laittamiselle. Niin ja tietty kun isäni oli alkoholisti ja näin hänet humalassa. Erittäin pelottava tyyppi humalassa. Äitiä kohtaan oli väkivaltainen. Kuulin 4-5 vanhana kun hän huusi hänelle, että tapan sinut ja hakkasi nyrkillä seinään… Niin sen jälkeen aloin varomaan isääni ja minusta tuli kiltti lapsi. Pelkäsin häntä, ettei hän suutu.

Isäni raitistui muutaman katkon ja AA:n avulla. Hänestä tuli todella ihana isä, joka ei enää ollut ilkeä eikä pelottava. Hän pyysi minulta anteeksi tekojaan. Suuri painolasti tippui harteiltani. Mutta hän kuoli kun olin 12v sydämeen kulkeutuneeseen vertulppaan. Yritin elvyyttää häntä kun olin ollut ensiapu-kurssilla edellisellä talvena. Se oli kesää kun hän menehtyi.

Aina kun katson hänen kuvaa niin itku tulee. Kysyn miksi sinun piti niin äkkiä elämästä lähteä pois. Se oli luonnollinen kuolema. Mutta niin väärin. Ehkäpä hän olisi ymmärtänyt minua paremmin kuin kukaan muu.

Alkoholismin kohtaaminen lapsena teki musta kiltin lapsen. Olisi käynyt niin, että tuo olisi haihtunut ajan kanssa kun hän olisi elännyt pidempään.

Ihmiset on erilaisia.

52

Niin, tässä olen nyt pysynyt kolme päivää selvänä. Tämä on neljäs päivä. :unamused:

Nyt kun on pysynyt taas sen ruhtinaalliset muutaman päivän juomatta, niin on kyllä vähän selkeämpi olo. Pari päivää sitten ahdisti niin, että tuntui, että tarvitsenko jo rauhoittavia? Mutta nyt on mentävä taas vähän aikaa kerrallaan.

Eilenkin menin hyvin hyvin ajoissa nukkumaan ja paimensin lapsen nukkumaan samalla. Mies kauhisteli ja äimisteli, että miten kamalaa on mennä siihen aikaan nukkumaan mutta annoin hänen motkottaa.

Joitakin päiviä sitten lapsikin totesi, että “Kun meillä iskä määrää aina kaiken”. Mies määrää, milloin syömme, milloin juomme, milloin ulkoilemme, milloin mitäkin. Ja tässä tahdissa minun on mentävä, jos jonkunlaisen hyvän tunnelman haluan säilyttää. Mietin tosissani, että onko tämä nyt lapselle hyvä malli opittavaksi? Minun on pakko nousta vastustamaan miestäni edes arkielämän asioissa tai sitten erota.

HUH! Tästä on tulossa aivan samanlainen ruikutusketju kuin se aiempikin oli! Tässä ketjussa minun oli määrä keskittyä juomisen lopettamiseen mutta kun aina se aihe lähtee lipsumaan. :unamused: Mutta kumpi oli ensin; muna vai kana? Ongelmat kotielämässä vai alkossa? Alkolle olen aina ollut perso juu, mutta tämä kotitilanne varmasti ruokkii alkon naukkailua. Ja alkon tissutus lisää saamattomuutta, vitutusta ja alemmuudentunnetta, jonka johdosta kotitilanne ei ainakaan minulle edullisemmaksi muutu.

Ja minusta tuntuu, että on niin kamala kiire koko ajan. Viime viikolla tuntui, että henki salpautuu kun on niin kiire. Koko ajan jotakin sotkua töissä vähintään.

Vankina olen, omassa kotonani. Tästä psykiatrini mainitsi jo silloin, kun kerroin asioista. Hän sanoi jo reippaasti yli vuosi sitten, että pääsisin paljon vähemmällä, jos kävisin normaalitöissä. Kun kotonakin hoidan kaiken.

Voisin paljon paremmin, jos asuisin lapsen kanssa kahdestaan. Olisikohan juominenkaan ongelma… Tunnustan, että viinilasin kanssa katselen usein kolmioita. Mutta jostakin syystä en uskalla tehdä asialle mitään. Joutuisin varmasti sellaiseen myllytykseen, että en osaa edes kuvitella :cry: Mutta asioille olisi pakko tehdä jotakin, edes jollakin aikajänteellä. En kyllä osaa kuvitella itseäni enää kymmenen vuoden päästä tässä kärsimässä!

Anteeksi, sekavaa vuodatusta mutta nyt oli aikaa kirjoittaa.

53

.

54

Iltaa,

Harmillista Punatulkku, että isällesi sitten kävi miten kävi. Lohdullista toisaalta että hän kykeni muuttumaan. Se voi antaa toivoa monelle täällä.

Enhän mäkään osaa varmaksi sanoa onko sisarellani narsismi, paljon taitaa olla tyyppejä jotka eivät sitä itse tiedosta eli mitääm ns diagnoosia ei ole tai kukaan ei koskaan sitä ole heille sanonut. Kuten en minäkään. Tuossa aiemmassa linkissä oli vaan niin monta kohtaa mikä sopisi häneen, olen ennenkin nähnyt joitain narsisti-listauksia ja miettinyt mielessäni samaa.

Olen miettinyt tuota asiaa siksikin, kun hän on vuosikaudet kyennyt jollain oudolla tavalla manipuloimaan minua ja isäämme. Isältä rahaa hakemalla ja mua muuten vaan käyttäytymällä röyhkeästi…ja silti me kumpikaan, minä tai isämme, ei olla saatu sanottua hänelle suoraan mitään :unamused: En voi ymmärtää, me kun ei mitään nössyköitä olla kuitenkaan. Nyt tilanne vielä vahvistui kun näin kuinka kohteli puolisoaan ja tiedän ettei tämä ole ensimmäinen puoliso joka saa käskytystä. Puolison tulee siivota, pyykätä ja hoitaa lapsia, ei ole mitään valtaa käyttää omaa tilipussiaan saati ostella mitään itselleen saati edes viettää omaa aikaa. Tämä narsistiksi epäilemäni kyllä sallii itselleen kaikenmaailman turhaa ja ihan liian kallista shoppailu höpönpöppyä, matkustelua ja piiitkiä unia ja omaa aikaa. En voi ymmärtää miten siihen toinen alistuu. Se on yhtä omituista kuin se että joku tyytyy elämään vaikka alkkiksen kanssa tai nistin tai peliriippuvaisen tai mikä nyt hyvänsä. Alussa kaikki näyttää ruusuisesta, kunnes on haalittu riittävästi “palloja jalkoihin” - lapsia, yhteistä omaisuutta tai lainaa tms. jotta se alistettu kokee ettei voi lähteä suhteesta. Soppa on niin valmis ja tilanne niin surkea :cry:

Mutta joo se siitä.

Piilojuoppis, mites tänään menee?? Onko korkit pysyneet kiinni? Hienoa että on/ tai ainakin oli selkeämpi olo :slight_smile:On se nyt P**kele jolle omassa kodissaan mennä ajoissa nukkumaan jos väsyttää :imp:

Ruikuta ihmeessä, anna palaa!! Se saattaa jopa helpottaa. Sulle jää itsellesi mustaa valkoiselle omista tuntemuksistasi, se saattaa auttaa sitten tulevaisuudessa hahmottamaan tilnnetta ja nytkin selkiyttää tuota kuviota.

Nyt mun on mentävä! Hyvää viikonloppua!

55

On tosi ärsyttävää saada neuvoja netistä, kuten nyt saat. Mutta tosi moni alkkis jättää hoitamatta oman etanoliongelmansa muiden ongelmien takia. Onko sinulla sama meininki?
Nimittäin voi olla, että annat itsesi juoda sillä verukkeella, että mies juo.

En tiedä, oletko alkoholisti. Jos olet, ero ei vähennä juomistasi.

Miehellesi et voi mitään. Itsellesi voit. Sinä voit lopettaa juomisen ja selvittää avioasiat selvällä päällä. Sanon tämän siksi, että itse kuljin liian monet vuodet perustellen juomistani mieheni teoilla ja tekemättä jättämisillä.

Voi olla, että olen väärässäkin. Mutta sanon silti.

56

Alkohollari:

Tämä ei ole ihan yksinkertainen asia. Epätäydellinen suhde voi olla juuri se viimeinen niitti joka vie voimat taistelussa alkoa vastaan.

Ihminen juo ja raitistuu vain itsensä takia, ei kenenkään muun. Se on totta. Minun on hyvin hankala käsittää miksi ihmiset roikkuvat kuluttavissa ihmissuhteissa. Täälläkin tulee välillä semmonen olo, että tekisi mieli aina joku käydä omin käsin hakemassa sieltä kotoa pois, että “herää pahvi”. Tämä siis tullut mieleen enemmän muista ketjuista kuin tämä, mutta piilojuopporouvallakin vaikuttaa olevan vähän häiriötä voimassa ihmissuhteen takia.

57

Ei kait tässä kukaan ole väittänytkään, että alkoholiongelma ratkeaisi avioerolla tai että Rouvan mies olisi syypää Rouvan alkoholismiin. Totta hemmetissä ihmisellä on ainakin jonkinasteinen ongelma nimenomaan alkoholin kanssa, jos hän lääkitsee sillä huonoja fiiliksiään, eikä se ongelma helpota, kuin sulkemalla korkki, mutta olosuhteet kotona/parisuhteessa saattavat olla sellaiset, että ne osaltaan ruokkivat alkoholiongelmaa, joten silloin kai olisi ihan fiksua myös eliminoida ne ns. yllykkeet, jotta korkin sulkeminen olisi edes hitusen helpompaa. Kyllähän moni raitista elämää aloitteleva välttelee esim. kaljabaareja tai viinanhuuruisia illanistujaisia, koska siten on itse helpompi pysyä kuivilla, ainakin aluksi. Myöhemmin alkoholiin voi saada sen verran etäisyyttä, kuten täällä aina sanotaan :stuck_out_tongue: , etteivät moiset tilaisuudet herätä enää mitään juomishimoja ja -houkutuksia, vaikka niihin osallistuisikin. Yhtälailla alkoholista eroon pyrkivälle voisi sanoa, että mene vain sinne vanhan tutun ryyppyremmisi kännikokoontumiseen, ei sun siellä tarvitse juoda. Se on helppoa, kun vain pidät korkin kiinni :unamused: .

58

Miten rouva voit? Ethän pelästynyt kirjoituksiani, olen pahoillani jos niin kävi. Pelkkä kirjoitettu teksti voi kuulostaa tylyltä ja määräävältä, kun ei näe toisen ilmeitä ja eleitä eikä kuule ääntä.

Ja sitten suora kysymys: miksi olet niin ankara itsellesi? En ole huomannut kenenkään moittivan sinua ruikuttamisesta tai repsahtamisesta, en tässä enkä edellisessä ketjussasi. Itsestäni voin sanoa, etten edes ajattele niin, emmekä kumpikaan voi tietää mitä muut oikeasti ajattelevat. Ja mitä väliä sillä on mitä joku anonyymi näppiksen takana ajattelee? Sitähän ei voi kontrolloida mitenkään. Olet arvokas kuten me kaikki, sinulla on oikeus olla sinä ja kirjoittaa mitä haluat kunhan et riko plinkin sääntöjä, mitä et ymmärtääkseni ole tehnytkään.

Olet kirjoittanut olevasi umpikujassa. Entäpä jos vaihtaisit sen muotoon: ”Minusta tuntuu, että olen umpikujassa.” Asiat voivat tuntua joltakin, mutta se on tunne, todellisuus voi olla jotain muuta. Ajatusmallien muuttaminen on hidasta, mutta mahdollista.

En tiedä minkä alan opintoja rouva on kaavaillut eikä minun tarvitsekaan tietää, mutta mieleeni juolahti, oletko ottanut selvää etäopiskelusta verkon kautta. Monissa oppilaitoksissa se on mahdollista ja monessa voi myös perheellisenä aikuisopiskelijana sopia kurssien ja tenttien korvaamisesta verkon kautta suoritettuina. Ja nuo neuvotteluthan voi usein hoitaa netin kautta. Jos mies ei tiedä netin mahdollisuuksista, hän tuskin osaa epäillä vaimon opiskelevan netissä etänä, ellei sitä hänelle kerro. (ja nyt nauran itselleni, oikeassa elämässä äärettömän umpirehellinen, pitkäaikaisen ystäväni sanoin tyhmän rehellinen ihminen täällä ehdottelee ties minkälaisia konnuuksia :smiley: )

Sitten vielä yksi asia, jota haluan kommentoida. Kun en tunne asianomaisia, en voi kirjoittaa kuin yleisellä tasolla. Itse olen tuntenut ja tunnen edelleen ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene tasaveroisiin ihmissuhteisiin. He ovat joko alistajia tai alistettuja ja uuteen ihmiseen tutustuessaan he testaavat, kumpi rooli nyt on heidän osansa. Itse olen tuollaisten ihmisten kanssa tuntenut aina oloni epämukavaksi, en halua olla alistaja tai alistettu ja olen noista ihmissuhteista hankkiutunut eroon tavalla tai toisella, tietoisesti tai tiedostamatta.

59

Moi piilorouvajuoppo.
Nyt kun olet avautunut luottamuksella noinkin paljon, niin on selkeästi tekojen aika,
tai sinulla ei ole kotia,lasta,työtä,miestä ja itsekunnioitus mennyt jne…se on varmaa.
Kirjoita pelkäämättä itseksesi vaikka paperille rehelliset vaihtoehtosi ja toimi sen mukaan.
Sinä määräät elämästäsi ja se on sinun velvollisuutesi itseäsi ja lastasi kohtaan. Miestäsi kohtaan sinulla ei ole mitään velvollisuuksia,hän on aikuinen ja vastuussa itsestään.
Ratkaisusi / raittiutesi on,teet mitä hyvänsä raittiina, elämäsi paras verrattuna nykyisyyteen.
Härkää sarvista kiinni ja tekoja, tekoja, tekoja jne…nyt juhlat on juhlittu ja puheet pidetty.
Kaikki ei voi muuttua kuin paremmaksi,samassa paskassa on uitu ja sieltä pääsee pois puupääkin,
koska he kelluvat, muttei ilman tekoja eli olisikohan nyt jo niiden tekojen aika.

60

Aivan, ankara olen itselleni. Jonkinlainen alemmuuskompleksi on ollut aina, ja ilmeisesti myös läheisriippuvuus.

Juttelin jokunen päivä sitten erään lähisukulaisen kanssa, joka on vuosien aikana viettänyt paljon aikaansa meillä. Hän on sitä mieltä, että mieheni olisi N. Tiedätte mitä tarkoitan :astonished:

No, nyt on jatko-opiskelut peruttu ja rauha maassa. Seronilit aloitin uudestaan kun soitin psykiatrilleni ja kerroin, että masennus on palannut entistä pahempana. Ja keväällä kun ennuste oli niin hyvä, totesimme sen yhdessä psykiatrin kanssa :blush:

Psykiatrilla käyntikin on kuulemma turhaa. Mies on sanonut, että “Unohda se.” Mutta kai se on oma etu mennä taas pitkästä aikaa juttelemaan.

Ja tämä ko. koulutus olisi ollut ammatillista täydennyskoulutusta, jossa lähipäiviä olisi ollut vain 2-3 päivää/kk. Eli verkossa käytännössä kokonaan ja suunniteltukin tehtäväksi työn ohessa. Että se siitä todellisesta ajan “puutteesta”. Krapulassa saisin kyllä maata vaikka 10 arkipäivää/kk. Ja niin kai ainakin pahimpina aikoina on ollutkin :unamused:

Kiitos kaikille kommenteista, en loukkaannu.