Kiitos kovasti tsempistä!
Piti ihan kirjautua takaisin vielä miettimään tätä. Ihan hyvä että te muut haastatte vähän ajattelemaan.
Niin että MIKSI? 
Hyvä kysymys 
Teidänkin mielipiteistänne tukea saaneena olen tullut siihen tulokseen, että avioehdon sijaan tehdään sitten se ero saman tien kun mies sen taas puheeksi ottaa. Kompromissia olen valmis tekemään paljonkin, mutta on selvää, että neuvotteluasemani on joka suhteessa parempi, kun mitään avioehtoja ei ole ja erosta voisi sillä tavalla saada siistimmän, kun se olisi minä joka ikäänkuin “antaa paljon periksi” ja pyydän huomattavasti vähemmän, kuin enimmillään voisin vaatia. Luulisi, että siinä tilanteessa kuka tahansa lakimies kannustaa asiakastaan (eli tässä tapauksessa miestäni) sopuratkaisuun.
Heippa,
Jos olet rahaton, ota yhteys sosiaalitoimistoon ihan ensimmäiseksi. Sieltä saat varmasti lisää neuvoja ja keskusteluapua. Heiltä saa myös rahallista apua takuuvuokriin jne.
Sinun olisi hyvä kyllä saada joku vanha ystävä langoille. Et kai sinä mieheltäsi kysy lupaa keneen saa pitää yhteyttä ja kehen ei? Sitten soittelet vaikka salaa.
Ja aina kun tuntuu pahalta ja ikävältä ja ankealta, siihen on olemassa syy. Narsistin kanssa elellessä se on juuri tuon kaltaista:" miksi valitan turhasta, kun kaikki on hyvin…" Sivusta seuranneena sanoisin, että et valita turhasta. Siksi se ystävä olisi tässä niin tärkeä, että se kertoisi missä menee normaalin rajat. Sinä kun lipsut koko ajan siitä määritelmästä, koska uit niin syvällä.
Mutta sossuun yhteys nyt ihan ensisijaisesti! Siitä ne asiat lähtee rullaamaan!
hmh… Tämä olikin jo turhaa mitä kirjoittelin aluksi tähän kun sinä Rouva pääsit jo ratkaisuun. No ainakin mielestäni lapsi kuuluu sinulle. Hänen huoltajuus.
Minäkin nyt näin jälkeenpäin hyvin narsistisen ihmisen kanssa paljon tekemisissä olleena voin sanoa, että narsisti tekee ihan kamalaa jälkeä ja on tehnyt minuun. Siinä menee kauan, että ne haavat alkavat parantua, koska se itsensä mitätöinti menee helkkarin syvälle. Läheisriippuvaisena nyt asiaa katsottuna pari vuotta olin narssun vaikutuspiirissä.
Piilojuoppis, keskusteluapua saat myös seurakunnista ja niiden lähipiirissä toimivista organisaatioista. Mulla on ollut jo pitkään yhteys Diakoniaan joka on evankelilaisen kirkon organisaatio. Auttavat viranomaisasioissa joko neuvomalla tai pyynnöstä hoitamalla toimeksiannostasi hakemus- ja muita ruljansseja. Erittäin hyvä, että mulla on tällanen taustatukenani. Tai oikeammin sanottuna oli. Nykyään käyn vain päivittämässä kuulumisia. Silti tärkeää pitää ovea raollaan - tässä elämässä kun ei ikinä tiedä mitä eteen tulee. Samoin mulla on vielä n. kuukausittain löyhä tapaaminen Caritaksen (katolilainen) päihdeneuvojan kanssa. Molemmat ovat saattaneet mua jo n. 7 vuotta! Ilman tätä apua en olisi omista sotkuistani selviytynytkään.
Anyway, seurakunta tuli kuvioihin noin 5 vuotta sitten. Siellä olen kokeillut kaikennäköistä vapaaehtoistoimintaa, tosin heikohkolla menestyksellä. Etuna on, ettei aina tarvitse olla “tuottajan” roolissa vaan voi myös osallistua kuuntelijana eri tapahtumiin. Katso ympärillesi äläkä tosiaan ala kyselemään mitään ihmeen lupia keneltäkään. Jos riita on tullakseen, se myös tulee. Periksiantavuutesi ei siinä vaiheessa enää mitään hyödytä - ainakaan sinua. Parempi kunnon rysäys kuin pitkä kitinä. Nimim. “Kaksi liittoa seinään ajettuna - paraskin asiantuntija”! 
Hei Piilojuopporouva
Jos haluat erota, hae eroa, ei mitaan avioehtoa. Juristi kylla jakaa omaisuuden oikeudenmukaisesti ja lain mukaan. Alaka luovu oikeuksistasi koska joku toinen vain sattuu olemaan sita mielta etta nyt olisi kiva saada vaimo pihalle.
Muuten olen samaa mielta kuin sina, jos alatte puhua avioehdoista ja erillistalouksista ihan sama jos otatte eron.
Onko sinulla ystavaa joka voisi tukea. OIkeusaputoimistostakin voisi saada apua. mutta tuo tilanteesi kuulostaa, anteeksi vaan, aika kamalalta, varmasti lapsenkin takia on hyva saada siihen ratkaisu. Onko sinulla mahdollista ottaa asumusero jotta saisit olla rauhaassa ja jarjestaa asiat kuntoon.
Tsemppia.
Moi pitkästä aikaa!
Viime keväänä tuli kirjoiteltua piilojuopporouvan kanssa. Silloin hain askelmerkkejä raittiuteen, jota on nyt kestänyt reilut puoli vuotta. Viikoittainen vertaistuki on ollut avain onnistumiseen ja elämä on nyt paremmin kuin vuosiin. Ei ongelmatonta, mutta millä tahansa mittarilla parempaa.
Lueskelin kertomuksiasi paluun jäljiltä ja aika ikävää infoa. Puolisosi on ilmeisimmin narsisti tai alkoholisti ja sinulla taitaa olla tuo jälkimmäinen. Olisikohan vihdoin aika avata Minnesotahoitolan ovi ja saada elämä jälleen elämisen arvoiseksi? Noinkin voi tietysti jatkaa, mutta kaiken jälkeen omalla kohdallani ainoa jälkikäteen hankala asia on ollut hyväksyä, miksi en raitistunut aiemmin. Tsemppiä, kyllä se siitä jos ottaa oikeat askeleet.
Huhuu, nyt olisi kiva kuulla kuukauden jälkeen Piilojuoppiksen tilanne?
Miten pyyhkii tänään? Miten isänpäivä sujui?
Onko vinkku maistunut?
… vilpittömästi kiinnostuneena. 
Itselläni mennään taas kaamoksen väsyttämänä. Pyrin suuntaamaan ajatuksia positiivisiin asioihin, koska muuten vaivun synkkyyteen. Tuntuu ettei miehen kanssa olla oikein samoilla aalloilla ja keskustelukin on vaikeaa, eikä edes huvita. Huoh…lunta ja aurinkoa odotellessa. Haluan elää tässä…Mutta tähän vuodenaikaan se on niin pirun vaikeeta.
Hei,
tässähän tämä on mennyt, enimmillään 5 päivää juomatta. Nytkin olen juonut, “sosiaalisesti ja fiksusti” ulkomaan vieraiden kanssa tietenkin, tein dinnerit sun muut. Muut ovat jo menneet nukkumaan. Ja mies saa taas jatkossa vittuilla, että miten en juoppo edes nukkumaan päässyt 
Tänään jo vittuili, että “miten minuun ei voi luottaa kun olen juoppo”.
Lyricasta olen pysynyt erossa, mutta tänään kun ahdisti vitusti niin päivällä otin 2x25 mg ja tuli tosi “olot”. Olen aikaisemmin ihmetellyt, että mitä tarkoitatte “oloilla”. Elämä oli siedettävää hetken. Nukuin päivällä monta tuntia, ja siivoukset jäivät minimiin ennen kuin vieraat tulivat. Joo, en ota enää Lyricaa! Ainakaan, jos on jotain menoa.
Äitini kanssa puhuin, että mitä jos lähtisin liitosta heti? Hänen mielstä mieheni on sairas. Hän oli sitä mieltä, että pitää kestää vielä jokunen vuosi, että olen kuulemma “perse aukinen”.
Voihan vitun kevät.
AUTTAKAA! Täällä pienellä paikkakunnalla ei ole AA:ta, seurakunta, sossu?
Ei vittu haluan kuolla. Olenkin jo päättänyt tehdä testamentin, että tyttäreni mennessä joskus naimisiin aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta minun omaisuuteeni.
Ihan oikeasti, haluan kuolla nyt. Alkoholismi on pilannut kaiken.
Voimia Piilojuoppis! Eiköhän jatketa taistelua -vaikka jo pelkästään lapsiemme tähden-, ilmoittauduta vuoden vaihteen jälkeen uudestaan Äiti-ryhmään ja jatketa asioiden eteenpäin viemistä! Sä selviät kyllä! Voimia! Ota itsellesi omaa aikaa, tee jotain mistä oikeasti nautit!
Huomenta! Onneksi ei ole krapulaa, sen verran fiksusti eilinen meni kuitenkin. Kiitos Lintuanna tsempistä. Tänään pidän ainakin osittain vapaapäivän, onneksi mies on päivän töissä. Jo lapsenikin takia minun pitää ryhdistäytyä.
Tässä toissapäivänä lapsi muuten sanoi, että “muutetaan me kahdestaan pienempään asuntoon vaikka kerrostaloon ja jätetään iskä tänne”. Uskomatonta! Ja hän käyttää isästään nimeä “Huutaja”. “Onko Huutaja kotona? -On. -Voi ei, ei jaksa kun se aina huutaa”.
Ja lapsi on kertonut myös, että menee aina piiloon, kun iskä huutaa minulle. Sekään ei liene ihan tervettä meininkiä.
Tänne voin anonyyminä kertoa, että suunnittelen nyt oikeasti eroa. Voin niin pahoin tässä suhteessa, ja juominenkin on kai vain oire sairaasta suhteesta. Nyt tajuan sen, mitä te olette täällä jo minulla monta kuukautta yrittäneet sanoa. Mutta täytyy kai ajoittaa ja suunnitella vähän.
- Oma kämppä.
- Antabus.
Voi apua!
Hain viime viikolla netissä yhtä työpaikkaa,(jonne olisi puolen tunnin ajomatka).
Äsken sieltä soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. Apua! Mitä teen? Sovin kuitenkin haastatteluajan, ja jotenkin pitäisi miehelle valehdella, että pääsen sinne. 
Haastatteluhan tämä vasta on, mutta voi ei APUA, mitä sanon miehelle??? 
MITÄ TEEN???
Sanot miehelle, että olet hakenut työtä ja menet haastatteluun. Että haluat ryhdistäytyä, lopettaa juomisen ja lapselle huonon esimerkin antamisen perhe-elämästä. Ihan tilastollisesti lapsesi hakeutuu aikuisena samanlaiseen parisuhdekuvioon helposti, mihin lapsena on tottunut.
Haluatko lapsellesi samanlaisen elämän kun itselläsi?
Ota nyt hyvä ihminen vastuu omista teoistasi ja päätöksistäsi ja tulevaisuudestasi.
Muista ettei huuto tapa, miehesi saa pitää vaikka mitä möykkää. Jos ei hiljene soita poliisi.
Asiahan on niin, ettei KUKAAN pysty sinua auttamaan, elleti itse ota ratkaisevia askeleita.
Oletko jäänyt lapsen asteelle kun annat äitisi määritellä sinun asioita?
Jos on perse auki, siihen auttaa että menee töihin. Monesti avioerotilanteissa se vaan on niin, että elintaso romahtaa, mutta onnea tulee ovista ja ikkunoista
Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta tee elämällesi jotain. Pelkkä netissä avautuminen ei auta.
Otat nyt vaan ne ratkaisevat askeleet! Tsemppiä!
Kyllä sinä Kolkatanolka tietysti asiaa kirjoitat. Ja kun on umpiluupää niin kai sitä pitää vähän kovemmin takoa…
Jotenkin sitä on jäänyt keskenkasvuisen tasolle, että ei itse osaa päättää asioistaan. Niinkuin tuo äitini mielipiteen kuuntelu. Pelottaa tehdä päätöksiä. En uskalla mitään tehdä ilman toisten hyväksyntää.
Ajattelin, että käyn siellä työhaastattelussa jotenkin salaa… Voisin viedä etukäteen autotalliin jakkupuvun ja kauluspaidan piiloon, vaihtaa ne siellä ennen kuin lähden. Mutta niin pitkä “asioilla olo” pitäisi keksiä, että poissaolo menisi läpi. Ja vasta jos paikkaa tarjotaan asiallisilla ehdoilla kertoisin miehelle. Raukkamaista. Sitten se helvetti repeää. Mies varmasti sulkee tilit (tai siis ottaa minulta käyttöoikeudet pois), ja tekee kaikkea “mukavaa”. Menee kertomaan sossun tädeille että olen juoppo.
Heittäytyy marttyyriksi. Vaikka hön on kovasti arvostellut minun työpanostani tässä hänen yrityksessään, en tee kuulemma tarpeeksi, kun hän “raataa” koko ajan. Olen kovin väsynyt, turhaudun kun koko elämä on vain yhtä ruoanlaittoa jne. Minä, joka joskus vuosituhannen vaihteessa kuvittelin sitten joskus aikuisena olevani hyvissä töissä New Yorkin World Trade Centerissä tai muuta sellaista. Ja tietysti se masentaa. Siksi en oikein jaksa miehen firmassa niin hirveästi panostaa. Teen oikeastaan vain ne pakolliset hommat. Ja minulla on olo, että jos kovin monta vuotta tässä miehen firmassa olen ja ikää tulee, niin oikeilla työmarkkinoilla minua ei enää oteta todesta, tulkitaan että kotirouvana olen ollut. Niinkuin oikeastaan kai olenkin.
Pelottaa. Jos alan tehdä vieraalla työnantajalla täyttä työpäivää plus tunti päivässä matkoihin, miten ihmeessä jaksan pyörittää arjen? Ruoanlaitot, lapsen asiat sun muut. Palan loppuun. Nytkin, kun normaalit naiset ovat töissä, niin täällä minulla odottaa tuossa keittiö täynnä työtä jota alan kohta raivata. Astianpesukonetta ei käytä kukaan muu kuin minä, tiskiä on kaikkialla… Kaupassakin pitäisi käydä, ja onhan niitä oikeita töitäkin vähän. Enhän minä tästä töihin jouda vaikka miten mieli tekisi.
Jos asuisin lapsen kanssa kahdestaan, tietysti kotitöidenkin määrä vähenisi kun olisi vain kaksi sotkijaa 
Ihan surettaa toivoa, että oma lapsi kasvaisi äkkiä isoksi, kun aina hoetaan, että “nauti nyt, kerran ne vain ovat pieniä”
Tiedän, että netissä avautuminen ei asiaa auta. Itse pitäisi toimia. Ehkä haen täältäkin hyväksyntää aikomuksilleni (mitä kyllä olenkin saanut kovasti, tuhannesti kiitoksia siitä teille kaikille!)
Huomenta Piilojuoppo. Tottakai netissäkin avautuminen auttaa. Parempi purkaa asioita edes “johonkin” kuin pitää ne sisällään rasittamassa. Etkä sinä mitään hyväksyntää meiltä tuntemattomilta tarvitse. Vaan puolueettomia mielipiteitä jotka voivat rohkaista sinua tekemään myös oikeassa elämässä oikeita ratkaisuja.
Kyynisesti voisin suositella sinulle ryypiskelyn jatkamista. Miksi? No siksi, että raitistuessasi huomaat astuneesi yhdestä vankilasta ulos päätyäksesi toiseen vielä karumpaan. Pikku pöhnässä elämäntilanteesi on helpompaa kestää! Joten jatka kaikessa rauhassa. Tai herää vihdoinkin!
Jos sinulla ei ole aikaa muuhun niin voit ihan hyvin laittaa “ison pyörän” pyörimään ja ottaa eron. Kun suhde on vain tuhoava, niin mitä järkeä siinä on olla. Jos ei töissä voi käydä eikä ihmisiä tapaamassa niin miksi helvetissä sellasen tyrannin kanssa elää? Jos olosi on niin kurja, että mielesi valtaa itsemurha-ajatukset niin lähde pois siitä suhteesta. Ala elämään omaa elämää, toteuttamaan omia unelmia ja haaveita. Kyllä sinä siihen pystyt - erota tuosta *****! Se on työtä siinä missä muutkin. Työtä itsesi hyväksi. Uskon, että sinusta on muuksi kun miestäsi passaavaksi kotirouvaksi - vai kotiorjaksi(?)!
Nämä on tällasta “sanahelinää”. Sinun on päätettävä ja alettava taisteluun paremmasta elämästä. Löydettävä sisäinen lohikäärmeesi - tai no vihaa kutsutaan siksi. Sillä on parhaimmillaan lohikäärmeen voimat ja kun se valjastaa oikein niin se vie eteenpäin kohti määränpäätä. Jostan tämmöstä olen lukenut. Yritä tehdä voimakas päätös ja pysyä siinä. Yritä hankkia vaikka tukijoukkoja. Poliiseja, ystäviä, lakimiehiä… Silleen ettet olisi yksin. Kerro ihmisille rehellisesti millaista kotona on. Niin luulempa, että joku voipi tulla avuksi.
ps. tuo otsikon mukainen Punainen lohikäärme eli The Red Dragon on jonkun kiinalaisen uhkapelin voimakkain merkki. Löydä se lohikäärme sisältäsi ja käytä sitä taistelussa paremman elämän puolesta.
pps. Itse oon välillä huomannut, että tuo vihan tunne(sisäinen lohikäärme) esimerkiksi saattaa tehdä itsestä hyvinkin vahvan. Useita kertoja oon huomannut(tuossa viime kesällä/keväällä ajettiin nurkkaa niin se herätti taistelutahdon; ei siitä sen enempää… 
). Kun päättää jostain ja sanoo itselleen vaikka että “Perkele!”, niin se vie eteenpäin. 
Yritä voimistua ja ala taistelemaan! Ihmisiä ympärille tukemaan konkreettista päämäärääsi!
Elämäsi tuntuu olevan yksi iso ja musta mytty sekalaisia lankoja etkä oikein tiedä, mistä päästä kannattaisi lähteä vyyhtiä selvittämään.
Minusta tuntuu, että olisi hyvä että tarttuisit kiinni ensin jostain. Tavoittelisit vaikka vähän pidempää selvempää pätkää. Kävisit vaikka siellä työhaastattelussa, sitten ottaisit eron miehestäsi. Etsisit vaikka jo valmiiksi asunnon sinulle ja lapsellesi, jonne voisit vain eroilmoituksen jälkeen nopeasti muuttaa. Käy vaikka etukäteen sossussa juttelemassa, että teillä on tällainen tilanne päällä ja että olet ihan puhki.
Uskon vakaasti, että tässäkin asiassa auttaa kun ajattelet asioita tarpeeksi pienissä osissa. Tunnut nimittäin musertuvan liian suuren vastuksen edessä. On liikaa tekemistä, se olisi liian vaikeaa ja vaivalloista, ei kuitenkaan onnistu jne. Tee yksi asia kerrallaan ja ota tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulee. Et ole nykytilanteessa onnellinen, joten sinun on pakko tehdä muutoksia ihan itse, jotta voisit saavuttaa onnen!
Uskon myös, että vaikka koko tilanne vaikuttaa toivottaman raskaalta, niin pikkuhiljaa asioiden järjestyessä saat voimia jatkaa eteenpäin. Elämästä löytää ihania asioita, jotka auttaa jaksamaan. Ihan sellaisistakin jutuista, joita ei olisi odottanut. 
Olen seurannut keskustelua enkä ole osannut ajatuksiani tilanteesta selkeästi kirjoittaa. Niinpä olen välttänyt osallistumista asian pohdintaan.
No, nyt Mankikapseli kiteytti asian niin hyvin, että voinpa sanoa olevani täsmälleen samaa mieltä.