Piilojuopporouva ryömii takaisin

Me Lopettajat
81

No niin, Piilojuoppis kävi psykiatrilla, ja sain siellä tilanteeseeni keskusteluapua. Psykiatri ehdotti, että mitäs jos vain rupeaisin tekemään, mitä itse haluan? Helpommin tietysti sanottu kuin tehty mutta se nyt olisi yksi vaihtoehto.

Hän myös faktat minusta tietävänä totesi, että kyllä minä ihan hyvin pärjään jos erota joskus haluan :slight_smile: Ehkä se onkin niin, että lähinnä tunnen olevani umpikujassa… Itsestä ja lapsesta huolehtiminen sekä oman ammattitaidon kehittäminen/ylläpitäminen kannattaa priorisoida, ettei sitten putoa aivan tyhjän päälle jos/kun joskus eroaa.

Sen kun minäkin olen jo tässä maailmassa oppinut, että vaikka mies olisi avioliiton aikana miten ollut yhdessä päättämässä siitä, että vaimo irtisanoutuu töistä ja niin sanotusti pyörittää arjen ja hoitaa lapset (ja myös sitten tekee niin) niin liiton kariutuessa sama miekkonen onkin sitten täysin sitä mieltä, että rouva ei vain ole halunnut käydä töissä, maannut vain miehen kustannuksella laiskana kotona eikä ole tehnyt yhtään mitään ja sietääkin lähteä/jäädä taipaleelle tyhjin taskuin. Niin se ajattelu suurimmalla osalla menee :laughing:

Sain ahdistukseen Lyricoja. Annostus olisi todella pieni, 25-75 mg / vrk. Eilen iltapäivällä otin yhden ja elämä tuntui ehkä jopa siedettävältä. Vai liekö lumevaikutusta ja helpostusta siitä, kun sain puhua jollekin.

Tiedättekö te mitään noista Lyricoista?

82

Aika järkyttävää, että pitää alkaa syödä lääkkeitä jotta kestät nykyisen elämäntilanteesi ja miehesi sen sijaan, että alat elää kuten itse haluat. En missään tapauksessa suosittele, että otat lääkityksen pysyväisratkaisuksi, vaan suosittelen ehdottomasti elämänmuutosta jotta saavutat mielekkään elämän.

T. Prossa

83

Lyricasta: Lääkkeen vaikuttavana aineena on pregbaliini ja sitä käytetään yleistyneen ahdistuneisuuden, hermokipujen ja epilepsian hoitoon. Lyrica saattaa aiheuttaa hyvin voimakkaan riippuvuuden, toki fyysisesti, mutta myös psyykkisesti, jos siitä saa “oloja”, kuten monet saavat. Hyvin suosittu ns. katuhuume nykyisin juuri väärinkäyttöpotentiaalinsa tähden, ehkä jopa benzoja suositumpi. Jos Lyricaa käyttää säännöllisesti vähänkin pidemmän aikaa, lääkityksen purku tulee tehdä asteittain tiputtelemalla(tämä tosin koskee lähes kaikkia lääkityksiä, vaikkei kyse olisi edes varsinaisista PKV-lääkkeistä), jotta vältyttäisiin mahdollisesti hyvinkin tuskaisilta vieroitusoireilta. Lyrican vieroitusoireet ovat tosin paljon lyhytkestoisemmat, kuin benzoviekkarit ja mikäli Lyricaa käyttää noin pienillä annoksilla, vieroitusoireista ei välttämättä tule kovin rajuja. En tahdo pelotella, mutta varoituksen sana on paikallaan tämän lääkkeen kohdalla, etenkin, jos sitä käyttää riippuvuusherkkä alkoholisti. Toki moni ihminen käyttää tuotaKIN lääkettä ihan oikein, todelliseen tarpeeseen ja saa siitä parhaan mahdollisen avun vaivaansa, mikä se sitten kenelläkin on. Lyrica tosiaan toimii heti, eikä sen vaikutusta tarvitse odotella viikkotolkulla, kuten esim. SSRI-lääkkeiden vaikutusta. Lyricalla on lyhyt puoliintumisaika ja tämän vuoksi monella alkaa kasvaa siihen toleranssi kohisten.

Summa summarum: jos siis, Rouva, huomaat, että tunnet tarvitsevasi aina vain suurempia annoksia ja/tai saat Lyricasta oloja, jotka voivat toimia myös ns. viinankorvikkeena, niin silloin hälytyskellojen olisi syytä alkaa soida.

Pois alta! Edittiä tulee: Myös minä olen sitä mieltä, että lääkitys ei ole mikään ratkaisu tähän tilanteeseen. Lääkityksestä saattaa olla hyötynsä, jos se auttaa sut pois pahimmasta ahdistuksen alhosta ja saa sut selkiinnyttämään ajatuksiasi(joo, hehheh, mutta niinkin voi tavallaan käydä) ja silloin sitä kannattaa käyttää, mutta tietenkin mahdollisimman lyhyen aikaa ja pienellä annostuksella. Jos lääkitys taas turruttaa sua niin, että jaksat vain jatkaa tuossa tilanteessasi, niin silloin se on huono juttu ja kannattaa lopettaa alkuunsa. Niin, ja se tulee muistaa, että Lyrica ja alkoholi eivät sitten todellakaan sovi yhteen; siitä kombosta on monen pää seonnut oikein “hienosti” :wink: .

Komppailen pitkälti muita tähän ketjuun kirjoittaneita. Koti-/parisuhdetilanteesi kuulostaa mielestäni edelleen aivan kammottavalta, eikä tuota yhdessä pysymistä voi todellakaan perustella millään lapsen edulla. Joopa joo, isä syöttää karkkia, eikä sitten teekään mitään oikean vanhemmuuden eteen ja äiti pyörittää arkea tossun alla, minkä ryyppäämiseltään ehtii :unamused: :angry: . Tosi “hienon” mallinhan lapsi tuosta saa ja juopottelu on vain osa sitä kieroutunutta paskaa :imp: .

Tässä keskustelussa on sanottu Rouvan miestä ties miksikä narsistiksi ja psykopaatiksi. Minä en lähtisi noin suoraan “diagnooseja” tekemään näin nettikirjoitusten perusteella, vaikka nuo jutut saattavat pitääkin paikkansa. Niillä ei kuitenkaan ole niiiin hirvittävän suurta merkitystä, sillä, sori vain, Rouva, vikaa on sinussakin, kun jäät tuohon tilanteeseen. Omille asioillesi voit tehdä jotakin, miehellesi et juuri mitään, olipa hän sitten narsisti, psykopaatti, ihan “vain” alkoholisti(sitä nyt ilmeisesti ainakin :mrgreen: ) tai yksikertaisesti “tunne-elämältään kömpelö” tapaus. Mua vain suututtaa niin pirusti se, että vielä nykyään joku nainen alentuu tuollaiseen kohteluun ja ihan vapaaehtoisesti, vaikkei tämä tietenkään ainoa laatuaan oleva tapaus olekaan. Juu, ja se lapsi mua huolettaa ensisijaisesti :frowning: . Ainakin hänen vuokseen pitäisi nyt tehdä mahdollisimman pian joitakin ratkaisevia liikkeitä.

84

Komppaan Prossaa!

Voi nyt hyvänen aika. Kun ei tuo sun tilanne lääkityksellä parane. Asiat jotka tulee kohdata (alkoholismi, oma onnettomuutensa parisuhteessa, menneisyyden haamut yms. Mitä näitä nyt kenelläkin on.) ei katoa dokaamalla vaan asiat eskaloituu. Ei ehkä ihan heti, mutta aivan varmasti jossain kohtaa kosahtaa. Ja tuo sun tilanne on jatkunut monta vuotta. Mun mielestä sun tulisi ihan lapsesi ja itsesi vuoksi toimia. Muuten jämähdät tuohon elämäntilanteeseen.

En väitä olevani rakkauden asiantuntija, mutta olen sitä mieltä kirjoitustesi perusteella ettei teidän liitossa ole rakkautta lainkaan vaan hän tyrannisoi sua. Ja otat kaiken vastaan lääkityksen voimalla. Miksi helvetissä sun pitää olla jonkun ovimatto ja henkinen nyrkkeilysäkki?!

Pahimmassa tapauksessa saatat alkaa vetämään Lyricaa viinan kanssa ja/tai viinan korvikkeena. Sitten olet entistä syvemmissä vesissä.

Väkisinkin tulee mieleen, että mahtaakohan tässä olla nyt alkoholi se pääongelma lainkaan. Tai ainakaan akuutein. Ongelma lienee toki kun sen sellaiseksi itse koet, mutta en osaa sanoa onko se isoin ongelma. Sen tiedät itse. Käväisipä myös mielessä, että pidätkö itsesi “tottumuksesta” tuossa tilanteessa, että voit perustella itsellesi ja muille jatkuvia retkahduksia ja juomista ylipäätään? Vaikean elämäntilanteen vuoksi kun juominen on “ihan ok”? Alko-ongelma kun on niin pirullinen että sen voi pyöräyttää mankelin kautta näennäisesti jonkun toisen aiheuttamaksi ja tätäkautta antaa itselleen synninpäästön.

Mä meinaan itse tein tuota, että ajoin itseni alitajuisesti ja joskus tahallisestikin vaikeisiin tilanteisiin, että sain syyn juoda. Ja mitä enempi join, sitä ikävämmältä tuntui selvinpäin ja sitten pystyi/sai/oli pakko juoda lisää.

Tavallaan ymmärrän kehän.

Sinä juot koska miehesi on kusipää :arrow_right: Miehesi on kusipää sulle koska juot :arrow_right: jne.

Tod.näk hänelläkin on kehä päällä. Hän kun ilmeisesti lähtökohtaisesti haluaa olla sulle ilkeä ja kontrolloida sua niin hän on ilkeä sulle että saa sut juomaan ja sitten hänellä on taas näennäinen syy olla sulle ilkeä.

Jos olet itsellesi täysin rehellinen ja tutkit itseäsi ja tilannettasi, löydät varmasti totuuden. Lääkepöllyissä ja kännissä et sitä löydä ikinä. Mun mielestä tuosta ei ole muuta pelastusta nyt kun että pakkaat kimpsut ja kampsut + lapsen ja lähdet kävelemään. Se vaatii rohkeutta, mutta oman kokemukseni mukaan äidit ovat niitä rohkeimpia ihmisiä kun kyse on heidän lapsestaan, ja tässä on kyse myös hänestä.

Kehoitan toimimaan suht’ nopealla temmolla, koska tuo homma leviää vielä pahemmin reisille pian.

Tsemppiä nyt kuitenkin! Oli suorasanainen teksti, mutta kaunistelut ja säälit tai päähäntaputtelut ei nyt auta. Harvemmin ne auttaa kun on toiminnan aika.

85

Eiköhän tuossa kuitenkin se akuutein asia ole oman juomisen lopettaminen. Ilman raittiutta ei rakennu mitään uutta.

Just niinkuin Patchoul kirjoitteli, helposti sitä osoittaa sormella toiseen syntiseen ja toisella kädellä kaataa omaan kurkkuunsa viinaa. Läheisriippuvainen siirtää huomion pois itsestään toisten ongelmiin, ja niin ehkä tekee alkoholistikin, silloin kun haluaa vielä jatkaa juomista.

Noista ihmissuhdekuvioista, mun mielestä se on niin, että kun toista ihmistä ei voi muuttaa, niin ei kannata niin kauheasti käyttää energiaa toisen ihmisen ongelmien ja huonojen puolien ruotimiseen, vaan käyttää sekin energia oman hyvän olon kasvattamiseen ja itseensä tutustumiseen.

Tsemppiä sulle PJR, jaksamiseen ja alkoholin koukuista irrottautumiseen!

86

Jos sanotaan benzojen pitkäaikaisena käyttäjänä, niin niistä voi olla myös korvaamaton hyöty irrottautua vaikka huonosta parisuhteesta. Silleen sattuu pelkäämään kuten Rouva miestään niin ehkä Lyricat voi auttaa nousemaan vastarintaan kun pelon auheuttamat fyysiset oireet katoaa. Mulle olisi tossa tilanteessa arkana ihmisenä vaikea ihan “luomuna” nousta vastarintaan. Kun fyysiset pelon oireet lievittyy ja järki pysyy terävänä niin voipi asiat parantua sekä jos tavoite on ero niin päästä siihen tavoitteeseen. Itellä taipumusta mennä vaikeissa tilanteissa lukkoon eli en kykene enää puhumaan mitään kun otan benzoja niin tuo ongelma katoaa. Ajattelukykyyn ei vaikuta mitenkään negatiivisesti vaan pystyn tuomaan itseni esille pahoissa tilanteissa.

Alkoholi itessään sotkee nupin niin pahasti, ettei kyllä järkevään toimintaan kykene vaikka lukko-tilanne haihtuu jollain tavalla minusta. Raittius ei taida hirveän hyvin onnistua noissa olosuhteissa… Voihan se onnistua mutta olosuhteetkin kai pitäis olla kunnossa? Voihan tuo lääkityskin auttaa pysymään vahvana viinan edessä…

…

On tietty olemassa vahvoja ihmisiä jotka pystyy ilman mitään apukeinoja ihan mihin vaan oli tilanne mikä tahansa niin niille ihmisille nostan hattua. Kaikki ei ole niin vahvoja. Sen takia on hyvä, että on olemassa lääkkeitä jotka auttaa.

87

Tuo lukkoon meneminen on tuttu tunne jo kaukaa menneisyydestä. Kun minua kiusattiin koulumatkoilla niin alkoi koskea mahaan ja menin lukkoon siten että en pystynyt puhumaan yhtään mitään. Sellaisia lukkoonmenemisiä sattui sitten vanhemmallakin iällä. Ei siinä tilassa sanota toiselle vastaan yhtään mitään.

Alkoholi saattaa vaikuttaa nousuhumalavaiheessa hyvältä ratkaisulta mutta se on erittäin huono ratkaisu.

Penzot saattavat olla avuksi (kyllä ne ainakin minulla helpottivat ihmissuhteisiin liittyviä psykosomaattisia oireita, eli pystyin toimimaan tilanteissa joissa tunne-elämän lukot olisivat ilman niitä aiheuttaneet toimintakyvyttömyyden). Jos turvautuu penzoihin on mielestäni syytä huomioida kaksi asiaa. Penzojen käytön vaarat kannattaa tiedostaa (toleranssin kasvu, koukkuunjäämisvaara). Ja etenkin sekakäyttö eli samanaikainen alkoholin käyttö olisi (tiettävästi) hyvin vaarallista.

88

^Niih… Jotain lapsuudesta itelläkin tuo lukkoon meneminen juontuu. Juttelin puolison kanssa, niin joku lapsuudessa kokema vaikeatilanne on aiheuttanut lienee tommosen “puolustuskeinon” “hyökkäystä” vastaan - lukkoon menemisen. Samaa mieltä, että varovainen pitää olla noiden lääkkeiden kanssa…

89

Kumpaan haluat apua enemmän, alkoholismiisi vai avioliittoosi?
Jos jompikumpi noista muuttuisi, kumpi?

90

Tässä sunnuntai-illan sohvalöhöilysession tiimellyksessä olin iloinen että on koti jossa on hyvä olla. Sitten tuli mieleen Piilojuopporouva jolla asia ei mun käsityksen mukaan näin ole. Siispä kirjoitin tähän ja huhuilen että missä se Piilojuopporouva on? Huhuu? Missä olet ja mikä on tilanne?

Vähän huolissani olen vaan. :confused:

91

Hei Patchouli ja muutkin!

Olen nyt pysynyt poissa palstalta. Ihan arjessa ja viikonlopuissakin on kiirettä pitänyt työn merkeissä. Olen ollut viikot nyt kokonaan juomatta, vaikka kaapissa on ollut kylmää olutta ja siideriä sekä viinejä ja kirkastakin. Tuo Seronil auttaa minua kyllä olemaan juomatta.

Tuosta Lyricasta olen pysynyt suht kaukana, vaikka apteekista ne hainkin. Ihan alkuun otin 3 kertaa yhden 25mg tabletin mutta en aloittanut ottamaan säännöllisesti ja ei kai kannattakaan.

En ole jaksanut kirjoitella, kun olen ollut ihan hirvittävän väsynyt nykyisin. Minulla on nyt lähete verikokeisiin, joista väsymyksen syytä aletaan selvittämään ja sulkemaan syitä pois (kilpirauhanen jne.)

Hengissä täällä ollaan. Mutta viime yönä humalassa mies sanoi, että kun meillä ei ole hänen mielestään riittävästi seksiä niin pitäisi tehdä avioehto, ja että minä en ole tehnyt mitään. Ja että jos minä lähden, niin saan lähteä sitten ilman rahaa :imp: (Minun nimissäni on hyvin vähän omaisuutta ja sekin on kiinni tässä talossa). Tänään mies on kuitenkin ollut aivan normaali.

Katselin tuossa äsken netistä asuntoja ja työpaikkoja, ja onhan tässä mm. taloudellisia asioita mitkä harmittavat kovasti. Olen kahden vaiheilla, että pitäisiköhän tässä nyt toimia :neutral_face: Olen aivan ymmälläni.

92

Öh, no joo, pitäisi toimia :unamused: . Se nyt on aivan sama, jos aikuinen ihminen tahtoo juopotella(vaikka vain viikonloppuisin, kuten tuosta saattoi ymmärtää :confused: ), kitkutella huonossa parisuhteessa ja valitella, kun mies taas sitä ja tätä, mutta sitä lastasi sun pitäisi nyt ajatella, helvetti soikoon. Se asia ei voi odottaa kovin kauan, vaikka sinä itse voisitkin. Mitä tulee tuohon taloudelliseen tilanteeseen, niin eipä tässä maassa kukaan nälkään kuole tai taivasalle jää, jos ei todella teekin sen eteen jotakin :wink: . Mä olen koko aikuisikäni elänyt ns. köyhänä, eli erilaisten yhteiskunnan tukien varassa(nykyisin jo pidempään pienellä eläkkeellä) ja kyllä tällä tavoin hengissä pysyy ja pärjää monesti ihan mukavastikin, mutta mä olenkin tottunut tähän, joten ehkä mun on helppo puhua. Tietty, jos on tottunut kovin leveään elämään, niin yhtäkkinen köyhemmäksi ryhtyminen voi hieman kirpaista, mutta raha on kuitenkin vain rahaa, ja elämässä on hitosti paljon tärkeämpiä ja ensisijaisempia asioita. Ja mikäli olet ihan työkykyinen ja sulla on saumaa työpaikkaan, niin eihän sun silloin tarvitse edes pahemmin miettiä mitään yhteiskunnan tukiverkkoja.

93

Huomenta Piilojuopporouva. Hyvä, että olet pysynyt raittiina. Komppaan etenkin Sitruunapippurin aikaisempaa kirjoitusta jossa hän korosti raittiutta edellytyksenä kaikelle muulle. Yritä siis saada juomattomuutesi ensin vankalle pohjalle ja ala sitten rakentaa muita kuvioita. Mutta näinhän käsittääkseni teetkin.
Mulle jäi arvoitukseksi tuo avioehto. Mikä ihmeen avioehto ja miksi? Jotta luopuisit oikeuksistasi mahdollisen omaisuuden jakotilanteessa? Ei todellakaan! :open_mouth:
Winston mainitsee yhteiskunnan tukiverkot. Itsekin olen niiden varassa roikkunut todella pitkään ennenkuin siirryin työkyvyttömyyseläkkeelle. Juovana aikana olin täysin toimintakyvytön eikä duuninteko tai edes -haku onnistunut. Hengissä silti olen, vaikka jouduin tinkimään erittäin paljon entisestä ns. elintasostani. Olin tosin hyvin paljon syvemmällä kuin sinä kirjoitustesi perusteella ja terveydellisesti hyvin lähellä loppupistettä. Onneksi sain ajoissa ammattiapua ja asiat priorisoitua. Terveys on ehdoton ykkönen, kaikki muu aikanaan ja jossain muodossa.
Vaikka yhteiskunnan tukiverkostoihin sattaa liittyä jonkinlainen sivumaku, niin tueksihan ne ovat tarkoitetut. Olisi ehkä helpompi hyväksyä niden käyttäminen kun sisäistää, ettei tuen tarvitse olla pitkäaikaista ja lopullista? Ylimenoratkaisuksihan nämä ovat hätätilanteessa tarkoitettukin.
Tsemppiä edelleen ja pysy linjoilla. :smiley:

94

Missään tapauksessa et tee nyt avioehtoa. Sehän on kannaltasi järjettömintä mitä voisit tehdä.

95

Noihin yhteiskunnan tukiverkkoihin sen verran itsekin heitän, että on se vain hyvä että meillä nämä hommat toimii. Kyllä mulla ainakin tältä osin on tätä meidän järjestelmäämme kohtaan nousseet pisteet. Valtaosassa muuta maailmaa ei ole olemassa mitään tukiverkkoja. Ne verkot kun minullakin ovat tämän raittiin aikani myötä mahdollistaneet sen, että niihin on voinut pudota hetkeksi jotta on saanut omalle päälleen tehdä jotain. Sen nyt huomaa toden teolla, kun on taas työelämään palannut, miten tärkeää oli että sai vetää tuossa sellaisen vuoden pätkän kaikki seis. Aluksi oli tarkoitus pitää “omaa lomaa” puoli vuotta, mutta se vähän sitten venähti.

Mutta kun vertaa mielentilaa siihen, mitä se oli vielä reilu vuosi sitten, niin kyllä onpi vain iso muutos parempaan tapahtunut.

Sitä vain, että muualla maailmassa tällaista heittäytymistä turvaverkkojen varaan ei olisi pystynyt tekemään ja olisi ollut pakko puskea duunissa ja kipittää oravanpyörässä, koska samanlaista mahdollisuutta totaaliseen pysähtymiseen ja niiden omien asioidensa selvittelyyn ei olisi ollut. Eli tod.näk silloin olisin ihan yhtä helvetin kireä ja masentunut edelleen, kuin olin vielä joku tovi sitten.

96

Hyvä Piilojuoppis! Olen seuraillut ja lukenut plinkkiä jonkin aikaa ja luettuani nyt tarinasi päätin kirjoittakin jotain. Ensin ajattelin, että tämän on pakko olla trolli. Menee kertakaikkiaan niin oppikirjamaisesti eteenpäin. Mutta kai tämä on totta ja aloittaja vaan niin sokea omalle kierolle tilanteelleen, ettei vain näe kuinka sairaaksi homma on mennyt.
Onko sinulla enää ystäviä? Onko sinulla ollut läheisiä ystäviä aikaisemmin, mutta välit on katkenneet syystä tai toisesta? Nyt olisi kultainen hetki ottaa yhteyttä ystävään tai sukulaiseen whatevö ja kertoa tilanteesta rehellisesti!
Et usko miten paljon auttaa kun on vierellä oikea ihminen asiaasi puolustamassa ja tsemppaamassa.
Sinun on lähdettävä tuosta tilanteesta ja se on aivan selvää minkälainen paskamyrsky tuosta nousee. Avioehtoon ET SUOSTU MISTÄÄN HINNASTA!!!
Lähteä voi monella tavalla. Voit kaikessa hiljaisuudessa vuokrata lapsesi kanssa asunto ja häipyä kun mies ei ole kotona ja sitä ennen ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon, jos olet rahaton.
Voi ottaa yhteyttä turvakotiin. Henkinen väkivalta on pahoinpitelemistä ja olet oikeutettu menemään sinne. Henkilökunta on kaiken nähneitä ja osaa auttaa sinua eteenpäin.
Sun on aika seistä omilla jaloillasi ja olla aikuinen. Lapsesi vuoksi. Et ole mikään tahdoton, ohjailtavissa oleva pikkutyttö. Tee tilanteellesi jotain nyt heti! Mä pidän täällä isosti peukkuja ja potkasen kuvitteelisen potkun persaukselle!!!

97

Hei Piilojuoppis :slight_smile:

Komppaan ylläolevia ja tuota kolkatanolkaa erityisesti.

Lueskelen välillä läheisten palstaa niin tämmönen osui silmään:

"
Mulla oli vähän samantapainen taistelu lasten tapaamisten kanssa alkkiksen kanssa. Selvisin siitä, koska äitini otti selville hyvän riitaisiin perheasioihin erikoistuneen asianajajan ja raahasi minut sinne. Asianajajani sitten neuvoi minua ja kertoi miten prosessi etenee. Suosittelen ehdottomasti samaa! Oikeusapua myönnetään myös asianajotoimistoille.

Koitan nyt koota lyhyen listan lastenvalvojalle.

  1. Kirjoita lastenvalvojalle mailia, jossa kerrot tilanteestanne (myös kaikki vauva on pakko viedä isovanhempien luokse) ja että pelkäät ettet uskalla sanoa miehen kuullen kaikkea.
  2. Vaadi yksinhuoltajuutta. Mene vaikka käräjille sen takia. Huoltajuudella ja tapaamisoikeudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sun ja miehen suhde ei ole sellainen, että pystytte hoitamaan yhdessä lapsen asioita.
  3. Suostu vain valvottuihin tapaamisiin. Nämä tapahtuvat neutraalissa paikassa pari tuntia kerralla, viikon tai kahden välein. Aluksi vaikka puolen vuoden kokeilu ja jos menee hyvin, niin voidaan miettiä tuettuja tapaamisia.
  4. Älä suostu allekirjoittamaan minkäänlaista muuta sopimusta! Lapsi asuu sun luona ja niin kauan kuin teillä ei ole tapaamissopimusta, niin juridisesti sua ei voi pakottaa antamaan lasta isälleen. Sopimattomuus on lapsesi tärkein suoja!

Koita hyväksyä se ikävä tosiasia, että lapsellasi ei ikinä tule olemaan läheistä isäsuhdetta. Se luodaan ensimmäisen elinvuoden aikana ja exäsi valitsi ettei sitä halua. Niin minunkin exäni toisen lapsensa kanssa. Se on aivan kamalaa ja oon tehnyt siitä surutyötä.

Ja nyt yritä kerätä rohkeutta ja mennä turvakotiin! Sun ihanan lapsesi perusturvallisuus järkkyy, kun joutuu olemaan susta erossa. Vauvavuosi on terveen persoonallisuuden kehittymisen kannalta tosi tärkeä. Tiedän millaista on pelätä toisen uhkailuja, siksi en edes ehdota, että vain kieltäytyisit antamasta. Sun pitää kuitenkin ajatella myös jatkoa. Oikeudessa näyttää omituiselta, että oot uskaltanut antaa lapsesi isälleen, mutta sitten sanot ettei se ole lapselle hyväksi.
"
harmaana kirjoittanut, kotikanavalle paikkaan ‘Loppuuko piina koskaan’.

Siinä on yksi tapa saada lapsen huoltajuus itselleen. Eipä todellakaan kannata mihinkään avio-ehtoihin suostua. Oothan sinä tehnyt kaiken perheesi hyvinvoinnin eteen ja etenkin lapsesi hyvinvoinnin eteen! Uskon, että kaikki laki on sinun puolellasi jos saat silleen valoitettua asioita ihmisille tilanteesta. Moni asianajaja kykenee tuommoiset tyypit ajamaan nurkkaan. Kyllä siinä kumpaakin kuunnellaan ja kumman juttu painaa enemmän niin se voittaa oikeudessa. Avioerotilanteessa ilman avioehtoa kaikki yhteinen omaisuus laitetaan tasan jos mennään käräjille(näin muistelisin?). Luulempa ja uskon, että lain edessä olet vahvempi. :wink: Aika yksiselitteinen tuo tasajako on tuossa avioerotilanteessa.

Tyrannisoiminen, henkinen väkivalta ovat rikoksia. Myös sinun masennuksen, yms. sairauksien laiminlyöminen on myös eräänlaisia rikoksia sekä että myös lapsen laiminlyöminen sysäämällä vastuu kokonaan sinulle on kanssa aika moitittavaa(rikollista) lain silmissä. Kuhan mietiskelen… (Rikosoikeuteen oon ihan huvin vuoksi perehtynyt kun jotkut muistaa mun törttöilyt ratissa… Niin semmosta kirjasta lueskelen aina aamutuimaan kun silloin ennen oikeuden käyntiä mietin olisiko juristeille tarkoitetusta kirjasta hyötyä. Jälkikäteen(kun sain kirjan oikeuden käynnin jälkeen :confused: ) lueskelen miettien mikä meni pieleen ja opin samalla tavoille… :laughing: Opin mikä on oikein ja mikä on väärin… :wink: )

Joku viisaampi voi kommentoida lisää. Tuolta läheisten puolelta kannattaa kai lukea juttuja, tutkia läheisriippuvuutta käsitteleviä kirjoja, erokirjoja… Onhan näitä…

Voimia sinne! :slight_smile:

98

Avioehto sen takia, kun hänellä on enemmän omaisuutta ja oli jo kyllä naimisiin mennessämmekin. Itse asiassa olen niin kiltti, että en edes haluaisi noita hänen rahojaan, jotka hänellä oli ennen avioliittoamme vaikka voisin niinkin vaatia :unamused: Haluaisin sen verran omaisuutta, että voisin järjestää asumiseni ja elämiseni lapsenkin edun takia asialliseksi ja siten, että ottaisin asuntoa varten sen verran lisävelkaa, jonka pystyn tulevaisuudessa omalla työlläni pois maksamaan. Joku ahneempihan olisi aivan sutena vaatimassa kaikesta puolia, mutta en minä. Minä olen sitä mieltä, että mieluummin laiha sopu kuin lihava riita. Toivon todella, että lakiapuun tai oikeuteen ei tarvitsisi ikinä mennä, sillä olen nähnyt, kun ihmisellä on mennyt eron oikeuskuluihin esim. 50 000 euroa.

Niin, miehellä on siis omaisuutta, jota minä mielestäni olen auttanut kartuttamaan. Hän on saanut rauhassa harjoittaa töitään ja yritystoimintaa, joka varsinkin alussa vei hirveästi aikaa ja minä hoidin sillä välon huushollin, niin ja kävin myös töissä. Hoidin miehen edellisen liiton lapsen murrosikäisestä aikuiseksi, ja hän on nyt muuttanut omilleen. Passasin hänetkin niin pilalle, että ei uskoisi.

Väsyin päivätyössäni kun kotona oli toinen työpäivä hoidettavana, ja järkeilimme niin, että minä jäin pois ulkopuolisesta työstä miehen firmaan. Tämäkin tapahtui muuten sellaisessa tilanteessa, että olisin työssäni saanut ylennyksen ja (pienen) palkankorotuksen, ja palkkaneuvottelujen yhteydessä sitten päädyttiin tähän ratkaisuun. Tästä on nyt muutama vuosi, joten aivan varmasti minä olen menettänyt nyt mahdollisuutta edetä työuralla. Olen aina ollut töissä nopea oppimaan ja kova menemään eteenpäin.

Mies kuulemma pelkää, että minä otan nuoremman miehen ja tuo mies sitten suostuttelee minut “tuhoamaan” miehen. Olen kuulemma niin hölmö ja hyväuskoinen, ei hän kuulemma minua epäilekään :open_mouth: Öh?

Ja tästä kaikesta mies on sitä mieltä, että minä en tarvitse juuri mitään kun en ole muuta tehnytkään kuin makoillut kotona :imp:

Tässä oli nyt aika tarkkaan kerrottu, joku voi tunnistaakin mutta aivan sama. Siivoan tätä tekstiä vaikka myöhemmin, kun vakilukijat ovat lukeneet.

99

OK, ymmärsin kait asian oikein eli niin, että avioehtoon suostumalla luopuisit jostain oikeudestasi lakisääteiseen osaan omaisuudestasi? Miksi? En ala jankuttamaan tästä enempää. Pidä vain huoli siitä ettet tee poikkeustilassa mitään itsellesi epäedullisia ratkaisuja joita tulet myöhemmin katumaan. Voithan esittää nykyiselle miehellesi myös laskun menetetyistä mahdollisuuksistasi.
Ota itse selvää kuluista ja muista prosessiin liittyvistä seikoista. Ja ennenkaikkea: Pidä pääsi kylmänä ja selvänä! Tsemppiä.

100

Kyllä tämä on totta, valitettavasti. Heh, joskus vuosi sitten kirjoitin kerran tilanteestani Vauva -lehden Aihe vapaa-foorumille, eikä minua uskottu, ei kuulemma voinut olla totta kun olin niin selvä provo!

Oppikirjamaisestipa hyvinkin. Eipä ole ystäviä ja nekin mitä joskus on ollut, ovat jotenkin epäkelpoja. Lapsen tarhakavereiden vanhemmat taas ovat kuulemma “amiksia”. Uusia tuttavia en saa hankkia, koska se vie vain aikaa liiaksi työltä. You name it, varmaan edes Stephen Hawking ei kelpaisi kaveriksi.

Olenkin miettinyt, että mistä sitä keskusteluapua oikein saisi. Seurakunta, sosiaalitoimisto?

Tämä on kuin vuoristorataa, kun muutoin mies on ihan “normaali”, iloinenkin. Tuntuu, että olenko vain jotenkin herkkä ja hullu kun valitan “pienistä”?