Paluu Vähentäjiin, ennen paluuta Lopettajiin

[Kakkis]

Luin koko ketjun läpi ja sain siitä kyllä uskomattomasti voimaa. Niin paljon asiota, joihin tarttua. Viime yönä makasin valtavassa ahdistuksessa sängynpohjalla ja tästähän tuli melkein mukava koti-ilta kiitos teidän Edelleen tosin jännittää tuleva yö. Nyt en enää ehkä koe sellaista yksinäisyyttä, jota usein tulee vastaavassa tilanteessa.

Yritän osallistua vastaisuudessa tiiviimmin keskusteluun, mutta en voinut olla panematta merkille keskusteluanne ällykelloista ja liikunnan mittaamisesta. Teen samaa kännykällä itseäni varsin säälimättömällä tavalla, ja lasken syömäni kaloritkin. Ajattelen aina tällaisten viikon putkien jälkeen, että jätän tämän touhun toistaiseksi ja keskityn olemaan hetkessä. Yleensä kuitenkin palaan parin päivän jälkeen maaniseen mittaamiseen. Nyt yritän kokeilla, voisiko liikunnan ja kalorien laskemisesta luopuminen löysätä ehdottomuuttani, niin että tarve viinan tuomalle “vapautukselle” vähenisi ainakin hieman.

[Lintuanna]

Kiva kuulla, jos jutuistani on edes jollekin hyötyä❣️ Olen ollut hyvin skeptinen sen suhteen.

Tuo älykellolla mittaaminen on kyllä kaksiteräinen miekka. Toisaalta siitä saa mielihyvää, toisaalta se korostaa vaativuutta. En tiedä miten siinä voisi muuten ssavuttaa tasapainoa kuin asettamalla tulosta alemmaksi.

Sisäinen vaativuus on kyllä oikea vitsaus. Juomista lopettaessa olisi kaiken lisäksi vielä alkuun hyvä hellittää ja antaa väsymyksen ja uupumuksen tulla, jos ne on tullakseen, ennen kuin alkaa täyttää humalan jättämää aikaa jollain uudella aktiviteetilla.

Kovasti tsemppiä sinne❣️

[Lintuanna]

Tänään on vähän surullinen olo, kun Selvä suunta-ryhmä jo loppuu. En saanut senkään aikana raittiutta alulle, vähän meinaa jo epäusko iskeä. En tiedä yritänkö tarpeeksi, kun ei edelleenkään ole sitä sisäistä motivaatiota. Sentään olen onnistunut vähentämään juomismääriä.

Yritän silti vaalia joulumieltä. Ihastelen jouluvaloja ja -koristeita ja kuuntelen sopivissa kohdin Jouluradiota. Ihastelen keittiön ikkunasta kaunista lumista maisemaa. Jouluaaton juhliin meno arveluttaa, kun siellä on aina olutta ja viiniä tarjolla. Yritän olla ahdistumatta siitä liikaa. Juhlia jo muuten odotan.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

[Elea]

Älä anna epäuskon iskeä, jotkut asiat rullaavat omia teitään ja vaativat aikansa ja pidän tosi hienona saavutuksena että olet vähentänyt! Joskus on niin monia asioita kasaantuneena, että siinä hukkuu helposti kokonaiskuva mitä ensin ja mitä sitten ja samaten nekin vellovat edestakaisin, mutta kyllä se polku hahmottuu ja siellähän sinä olet👍 Mutta ymmärrän tosi hyvin tuntemukset.

Mielenterveys alkoi itselläni pettää ennen fyysisiä ongelmia (tai olemassa olevat pahenivat oikein kunnolla), mutta minulla on sama ongelma nyt tupakan lopetuksen kanssa. Astma on ja keuhkoahtaumaakin joku lääkäri jo vilautteli, mutta niin vain tupakka palaa. Ihan järkyttävää. Pelkään keuhkosyöpää myös ihan tosissani. Mutta nyt pitää keskittyä tähän alkoholiasiaan ensin. Muuten pelkään että korkkikin voi aueta jos lopetan tupakoinnin ja alkaa liikaa kiristämään, näinkin on käynyt.

Mukavaa päivää sinulle😊

[Littan]

Voi @Lintuanna! Voimia sinulle, älä ole itseäsi kohtaan liian tuomitseva. Sinulla on ajatus ja suunta oikea, aina ei riitä voimia joka paikkaan ja motivaatiokin välillä voi kadota. Kuitenkin, sinulla on mahdollisuus aina uudestaan matka aloittaa ja joku kerta se onnistuukin ! Itse haparoin niin heikolla jäällä, että ei se alkoholittomuus ole edes päivää kerrallaan, vaan minuutit ja tunnit.

[Lintuanna]

Kiitos . Olet varmastikin oikeassa, pitää yrittää malttaa mieleni.

Minusta kuulostaa tosi fiksulta keskittyä ensin toisen riippuvuuden taklaamiseen. Ei kannata vaatia itseltään liikoja, että koko yritys ei kosahda siihen. Liika on liikaa ja jo alkoholistakin eroon pääsy vie muutosvoimavaroja.

Mukavaa päivää sinnekin!

[Lintuanna]

Kiitos. Minulla on sama juttu, että tunnit ja minuutit kerrallaan, kunhan vain pääsen yrittämään. Miten sitä aina unohtaakin olla armollinen itselleen ja malttaa mielensä. Tuokin on hyvä muistaa, että aina on mahdollista yrittää uudelleen.

Tsemppiä sinullekin @Littan!

[Lintuanna]

Vähän erilainen Itsenäisyyspäivä tänä vuonna. Emme suunnitelleet miesystäväni kanssa mitään yhteistä, joten emme tee mitään yhdessä. Tänä vuonna en jaksanut olla aina se vastuullinen, joka pitää huolen ja ehdottelee. Emme edes käyneet kaupassa yhdessä, kuten edellisinä Itsenäisyyspäivinä. Miesystäväni ei muutenkaan ikinä suunnittele mitään, vaan elää hetkessä eikä välttämättä edes muista, että jokin Itsenäisyyspäivä on tulossa. Se surettaa. Tekee ihan mieli mököttää, vaikka puheeksiotto olisi kypsempää. En silti sitäkään tänään jaksa, puhun joskus toiste. Ehkä vähän mökötän tänään. Erikoisinta tässä lienee se, että miesystäväni on aiemmin nauttinut tosi paljon illanvietoistamme. Hänen lautapelejään me olemme pelanneet ja hänen ruokavalionsa (kasvissyöjä) perusteella olemme kokkailleet. Hän on ollut jo kaupassa innoissaan ostamassa herkkuruokia. Silti hän ei muista etukäteen niin huolehtia, kun hänellä menee kaikki energiat oman arkensa hallitsemiseen.

Teen silti karjalanpaistia ym. Lapseni kanssa voin nauttia vähän paremmasta ruoasta ja juustoista, mitkä ostin. Olettaen, että lapseni suostuu, yleensä hänelläkin on jo nykyään omat juttunsa enkä edes muista koska olisimme viimeksi syöneet yhdessä. Lapseni lähetti kuitenkin ihanan viestin, missä hän sanoi olevansa kiitollinen tästä perheestämme.

Ostin tänäkin vuonna sen läsnäolon joulukalenterin ja tänään aiheena oli kiitollisuus. Ensimmäinen asia, mikä tuli mieleen, on lapseni. Sitten miesystäväni, vaikka tänään tekeekin mieli mököttää hänelle. Sentään hän muisti toivottaa itsenäisyyspäivää, kun eilen siitä häntä muistutin. Tiedän, että mököttäminen on lapsellista, mutta sitä en valitse, että tekee silti mieli mököttää. Joulukalenterin kiitollisuus-harjoituksessa oli sanavalinta “anna kiitollisuuden aiheiden tulvia mieleesi” Ikään kuin oletuksena, että kiitollisuuden aiheita on kaikilla tosi paljon. Ei minulla “tulvi” mieleen monia kiitollisuuden aiheita. Piti pysähtyä oikein miettimään lapseni ja miesystäväni lisäksi, mistä olisin tässä elämäntilanteessa kiitollinen. Se vaatii vähän työtä. Tiedän kuitenkin, että tutkimusten mukaan kiitollisuuden aiheiden miettiminen tekee hyvää ja uskon, että se tekee hyvää minullekin. Kannattaisi useamminkin miettiä niitä, vaikka joka päivä.

No, selkeästi silti mökötyspäivä tänään. Joskus ne tekee ihan hyvääkin, kun yleensä jo seuraavana päivänä on parempi fiilis. Näin nyt tällä kertaa. Hyvää Itsenäisyyspäivää silti kaikille teille❣️

[Littan]

Hyvää itsenäisyyspäivää Lintuanna! Harmittaa puolestasi, että suunnitelmasi ja toiveesi itsenäisyyspäivästä ei onnistunut. Yksinäisyys on " vaikea" asia, jota olen viime päivät pohtinut. Nähtävästi sen tunteminen vaikuttanut myös elämääni ja alkoholin käyttööni. Voin olla läheisten ihmisten ympäröimänä ja tuntea suurta yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta = emotionaalinen yksinäisyys. Välillä tuntuu, että olisi helpompaa, että kukaan ei olisi vieressä, niin kipeää ulkopuolisuutta ei tarvitsisi kokea. Osaan olla ja olen tottunut olemaan emotinaalisesti yksin jo vuosikaudet. Nyt opettelen hieman sanoittamaan ajatuksiani ja tunteitani mm. tällä. Yksinäisyys ei ole kenellekkään hyvästä yksin oleminen on. Sytytetään vaikka kynttilät sotaveteraanejen muistolle ja nostetaan vesilasi lasimaljt, näinkin vielä turvallisesta maastamme.

[Lintuanna]

Kiitos❣️ Minulla on sama juttu, että voin seurassakin tuntea itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Myös parisuhteessa koen välillä yksinäisyyttä. Ja olen miettinyt samoin, että välillä tuntuu siltä, että olisi parempi, että kukaan ei olisi lähellä noita kokemuksia korostamassa. Vuosien varrella kokemukset on kuitenkin lieventyneet ja mietin johtuuko se terapiasta vai mistä.

Täällä on hyvä opetella sanoittamaan ja käsittelemään tunteita. Välillä siihen saa vertaistukeakin. Jatketaan samalla tiellä!

[Lintuanna]

Itsenäisyyspäivä oli ja meni, hyvä niin. Tänään ei enää mökötytä. Miesystäväni ehdotteli eilen iltapäivällä vielä peli-iltaa, mutta olin aloittanut jo juomisen enkä sitten olisi jaksanutkaan innostua enää. Sanoin miesystävälle, että pitäisi suunnitella ajoissa, kun en ole niin spontaani saati impulsiivinen kuin hän. Lapsenikaan ei ollut juhlatuulella ja syötiin lopulta omissa oloissamme vähän parempaa ruokaa. Menin sitten aikaisin lepäämään ja illalla katsoin Linnan juhlia, vaikka yleensä ottaen olen boikotoinut niitä. Niihinkin menevät rahat voisi käyttää vähävaraisiin.

Tänään tuli kamalan surullinen olo juomisesta ja riippuvuudesta. Yritän olla tyytyväinen vähentämisen onnistumisesta, mutta kun se ei vaativalle puolelleni riitä, vaan pitäisi lopettaa kokonaan, että kelpaisi. Vielä jonain päivänä aion onnistua.

[Lintuanna]

Tämä viikko ei onnistunut yhtä hyvin kuin viime viikko, vaikka määriä olenkin pystynyt vähentämään.

Siskoni mies joi kuulemma 7.30 viimeisen huikan kaljastaan ja meni 8 maissa nukkumaan. Kun mies meni nukkumaan, siskoni kertoi sihauttaneensa auki ensimmäisen oluensa. Siis kahdeksan aikaan aamulla. Nyt on silti vaikuttanut siltä, että siskoni selvästi miettii enemmän juomisen tuomia huonoja puolia, kuten minäkin. Siitä se muutos toivottavasti lähtee.

Ollessani töissä opin miettimään, että lapsen kanssa tulee olla niin hyvin kuin olisi, jos televisiokamera kuvaisi omaa toimintaa koko ajan. Nyt olen hyödyntänyt sitä juomisessa; miltä juomiseni näyttäisi, jos minua kuvattaisiin televisioon. Herättävää ajatella näin. Entä joisinko näin, jos ylipäänsä muut näkisivät? En joisi. Se ajatusleikki paljastaa häpeällisen ongelman ja pois muiden silmistä juomisen, salailun. Haluanko oikeasti olla tällainen? En todellakaan halua.

Pitää ehkä miettiä myös miltä näytän kaupassa juomahyllyillä. Ikään kuin koiran tavalla korvat luimussa pakkaan äkkiä juomiset kassiin, että kukaan ei varmasti näe. Kaupassa keksin vielä alkaa käyttää skanneria, niin voin pakata juomat suoraan kassiin eikä tarvitse kassalla hävetä ja pelätä tuttujen näkemistä. Ei hyvä, koska nyt sekin helpottaa juomisen ostamista.

Välillä alkaa tuntua, että on yhtä tyhjän kanssa nämä mietintäni, koska en kumminkaan lopeta juomista (katastrofiajattelua). Jossain vaiheessa minulla meni niin hyvin; olin täysin raitis, töissä, harrastin urheilua yksin ja lapseni kanssa, kävimme luontopoluilla veljen perheen kanssa, tapasimme ystäviäni ilman alkoholia, kävin lapseni kanssa kalassa, uimassa ja retkillä, matkustelimme yhdessä siskoni perheen kanssa. (Toki he vähensivät mukaan pyytämistä, kun raitistuin ja he jatkoivat koko ajan juomista.) Nyt olen menettänyt sen kaiken. Terapeuttini aina muistuttaa, että tällä hetkellä niitä asioita ei ole elämässäni, mutta vielä ei voi tietää tuleeko niitä olemaan taas jatkossa. Ensisijaisesti olisi tärkeää päästä juomisesta eroon, mutta en jaksa. Odotan koko ajan aikaa, jolloin jaksan. Ja tässä välilläkin yritän. Lapseni aikuistuminen myös muutti paljon; yhtäkkiä minulla olikin paljon yksinoloaikaa, kun lapseni itsenäistyi. Käsillä oleva lisääntynyt vapaa-aika ei täyttynytkään, kun uuvuin töissä ja minulla todettiin ptsd. En saanut enää mielihyvää mistään. Kävimme silti miesystäväni kanssa lenkeillä ja kuntosalilla ym. ja nyt nekin on jääneet pois. Olen itse siitä vastuussa ja kadun virhevalintojani.

On minun asia vähentää juomista ja/tai lopettaa se - haen apua tai en. Ehkä sekin estää hakemasta apua, että tiedostan joutuvani kuitenkin tekemään koko työn yksin. Vaikka kirjoitan Plinkissä, minun täytyy kuitenkin tehdä lopettaminen itse. Mietin nykyään melkein joka päivä mistä saisin muutosenergiaa. Voimavaroja muutokseen. Tuntuu, että en voi kuin odottaa parempia aikoja, mutta mietin tuleeko niitä, jos juon? Noidankehä. Onneksi mulle on alkanut tulla raja vastaan, jolloin juominen alkaa olla vastenmielistä (n.9 annoksen kohdalla) ja sitten on helppoa lopettaa juominen.

Vähentäjissä on koko ajan ollut hiljaista, mutta nyt taas Lopettajatkin on alkanut hiljentyä. Mietin mistä se johtuu, eikö ihmiset kehtaa kertoa retkahduksistaan tms. Se on harmillista. Joka päivä odotan lukemista täältä, niin pienenkin hiljenemisen huomaa helposti. Toivottavasti kaikilla on asiat mahdollisimman hyvin.

Vaikkei enää olekaan juhlapäivä, nautin suolakekseistä, kylmäsavulohesta ja aurajuustosta. Jotain mielihyvää sentään.

[Reepu]

Olen myös huomannut palstan hiljentyneen. No, itsekin olen siihen “osasyyllinen” kun en kirjoita. Ei vaan tunnu itselläni olevan oikein mitään sanottavaa, muuta kuin että on paha olla enkä oikein halua tätä oloani/ajatuksiani tänne kirjoittaa. Repsahtanut en ole ja huomenna tulee 4kk selvinpäin. Olen muuten viimeksi ollut näin pitkään selvinpäin loppuvuodesta 2015 kun ensimmäinen kissani Tara sairastui vakavasti ja sille tehtiin vaativa nieluleikkaus. Sinänsä aika järkyttävää, ettei tähän yhdeksään vuoteen ole mahtunut pidempiä juomattomia taukoja kuin kuukauden tai kaksi kestäneitä.

Kipeäksi tulin ja kaksi päivää mennyt nyt peiton alla palellessa, enkä nähnyt edes mitään huikean kauniita mekkoja Linnan juhlissa kun oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni tätä kättelyä tuijottelin.

Toivon että paranen pian ja pääsen töihin, siellä on parempi olla kuin kotona. Olen kait onnekas kun pidän työstäni ja työkavereistani.

[metsänpeitto1]

@Lintuanna

Vähentäjissä on koko ajan ollut hiljaista, mutta nyt taas Lopettajatkin on alkanut hiljentyä. Mietin mistä se johtuu, eikö ihmiset kehtaa kertoa retkahduksistaan tms. Se on harmillista.

Eihän välttämättä ole tästä kysymys, etteikö kehtaisi kertoa retkahduksistaan. Joulun alla monilla on kaikenlaista muutakin tekemistä, osalla voi mennä hyvin ja osa päättänyt jatkaa juomista ja ehkä pohtia vähentelyä tipattoman tammikuun merkeissä myöhemmin.

En ole varsinaisesti huomannut, etteikö retkahduksista kehdattaisi kertoa.
Uusia kirjoittajiahan aina ilmestyy ja katoaa… ehkä on sattunut joku ylilyönti ja kankkusahdistuksessa vannoo lopettavansa, mutta aikomus ei kanna sillä kertaa pitkälle ja palsta toimii kertaluonteisena apuna ahdistukseen.
Ehkä jotkut ovat menneet ryhmiin tai saaneet muuta apua, eivätkä koe tänne kirjoittelemista enää tarpeelliseksi. Surullisimmassa tapauksessa joku on voinut menehtyä.

Vaikka olisi hiljaistakin, voi tämä toimia päiväkirjamaisena apuna itselle ja niille, jotka vain lukevat, eivätkä vielä itse kirjoittele. Loppuvuosi on tosiaan vähän hiljaista kaikkialla.

Kuulostaa kivalle nuo pienet herkuttelut. Minä olen juonut glögiä, syönyt pipareita ja suklaata, fiilistellyt jouluvaloja ja hyasintin tuoksua, siitäkin huolimatta, että jonkinlaista turbulenssia elämässä heilan henkisen tilan takia nyt on.

Joka tapauksessa kaikille tsemppiä jatkoon ja omien tavoitteiden saavuttamiseen! Ehkäpä kevät tuo helpotusta ja toiveuikkuutta niin sinun kuin muidenkin elämään ja oloon.

[Lintuanna]

Varmasti osa on jatkanut juomattomalla linjalla, kuten sinäkin. Onneksi olkoon @Reepu neljästä kuukaudesta se on jo mahtava saavutus!

Minäkin usein mietin, että ei ole mitään järkevää kirjoittamista, mutta silti tulee kirjoiteltua. Kukin tavallaan, eihän tämä palsta mikään pakko ole. Mietin myös tavallasi, että huonosta olosta ei viitsisi kirjoittaa. Silti kirjoitan, koska tottahan se huono olokin on. Mutta ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat.

Olet kyllä onnekas, kun pidät työstäsi ja työkavereistasi! Toivottavasti tauti hellittää pian ja pääset töihin. Voimia ja paranemisia❣️

[Lintuanna]

Kiitos❣️

Juu, siksi kirjoitinkin perään “tms.”, koska on muitakin mahdollisia syitä siihen, että ei kirjoita. Varsinkin tosiaan näin joulun alla. Ihmisillä on kiirettä ja puuhailtavaa jouluun liittyen. Ja aina on ollut sitä, että uusia kirjoittajia tulee ja katoaa. Jotkut tosiaan ehkä tulevat siihen tulokseen, että tämä kirjoittelu ei olekaan itselle sopiva tapa. Jotkut jatkaa silti raittiina.

Toivottavasti heilan turbulenssi helpottaa pian ja saatte yhteistä rauhaa❣️ Herkuttelut ja jouluvaloista fiilistely kuulostaa hyvältä. Minäkin ihastelen joka päivä jouluvaloja ja koristeita. En ole vielä päättänyt laitanko tänä vuonna kuusta, kun nyt muuton takia kaikki kausitavarat onkin kellarissa ja jaksamiseni on edelleen niin ja näin.

Mukavia jouluisia päiviä!

[Lintuanna]

Tänään läsnäolon joulukalenterissa oli peilin edessä tehtävä harjoitus, viisi minuuttia piti katsoa itseä ja sanoa lempeitä ja myötätuntoisia lauseita. Olipa muuten vaikeaa tehdä sitä! Yleensä nykyään välttelen peiliin katsomista, koska minä näen juomisen ja keski-iän aiheuttamat muutokset, vaikka esim.miesystäväni ei niitä huomaa. Kysyin pitääkö hän hamstereista, sillä minulle on ilmeisesti kehittymässä iän mukana tulevat hamsterin pussit poskiin. Meitä nauratti.

No. Harjoituksen aikana huomasin, että vastustus myötätuntoon itseä kohtaan on tosi suuri. Herkästi aktivoitui itsekritiikki ja jouduin tehdä ihan töitä sen hiljentämisen eteen. Jälkikäteen mietin, että osaisipa aina olla myötätuntoinen ja lempeä itseään kohtaan. Sisäinen äänemme on tärkein ääni mielialan suhteen. Ja minun sisäisen ääni se vain jatkaa kriittisenä olemista. Olen aika kauan yrittänyt muuttaa sitä ja harjoituksen lause “annan itselleni anteeksi” tuntui tekevän jotain suurempaa kohdallani. En ole antanut burnoutiani anteeksi ja minulla on muutenkin monia aiheita, joista syytän ja syyllistän itseäni. Se vaikuttaa varmaan ihan päivittäin mielialaan. Sain silti kiinni jostain myötätunnon tapaisesta toistaessani lausetta “annan itselleni anteeksi”. Onhan mulla ollut hiton rankkaa ja vaikeaa viimeiset vuodet eikä varmasti tee hyvää syyttää siitä kaikesta itseäni, kuten teen.

Voisin kiinnittää taas enemmän huomiota sisäiseen ääneen. Miten se onkaan niin, että muita kohtaan myötätunto nousee automaattisesti, mutta itseä kohtaan kaikkea muuta. Uskon silti, että harjoittelun avulla sekin voi muuttua, joten yritän jatkaa harjoituksia. Luulisi, että olisi helpompaa olla myös juomatta, jos sisäinen ruoska ei viuhuisi jatkuvasti. Sen sisäisen ruoskan kanssa eläminenhän on raskasta. Kunpa vain olisin sinut itseni kanssa ja hyväksyisin itseni myötätunnolla. Oli hirveän vaikeaa katsoa itseään peilistä 5 minuuttia etenkin, kun itsekritiikki nosti heti päänsä. On ollut aika, jolloin peilistä katsominen on ollut helpompaa, nykyään välttelen sitä. Itsensä hyväksymisen kannalta olisi hyvä edes kurkata peiliin hetkessä läsnäollessa edes pikaisesti ja yrittää hyväksyä se nykyinen minä, joka sieltä kurkistaa. Harmi, että muutos on niin kovan työn takana, mutta ei auta kuin jatkaa harjoituksia.

Rentoa sunnuntaita kaikille❣️

[Lintuanna]

On kyllä harmi, että Selvä suunta -ryhmä loppui. Tuntui, että oon vasta pääsemässä alkuun sen kanssa ja nyt se onkin jo ohi. Olen silti kiitollinen tästäkin ryhmästä.

[Sarvikuoma]

Mä olen päättänyt, että vuoden alusta menee korkki kiinni (on se nytkin pysynyt ihan kohtuullisesti mutta ei täysin).

Mikset lähtisi mukaan perinteiselle tipattomalle tammikuulle? Kerrasta poikki ja pulinat pois, ja juomista voi jatkaa sitten tammikuun jälkeen jos siltä tuntuu. Mieli ja maksa kiittää, ja nyt on vieläpä kolme viikkoa aikaa totutella ajatukseen.

[metsänpeitto1]

Saattaa olla ihan toimiva konsti tuo Sarvikuoman suunnitelma; tipattomalla tammikuulla pääsee hyvin alkuun ja siitä on halutessaan kätevää jatkaa.

Henkisesti raskainta on yrittää samanaikaisesti sekä juoda, että vähentää/lopettaa… kummastakaan ei saa oikein mitään iloa.

Vähän samanlainen mahdoton yhtälö kuin olisi pyrkiä kehittymään sumopainijana ja balettitanssijana samanaikaisesti. Vaativat niin eri asioita ja toimintatapoja.

Rauhaisaa iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!