Paluu Vähentäjiin, ennen paluuta Lopettajiin

[Lintuanna]

En onnistunut olla koko viikkoa juomatta, mutta sain katkaistua nyt putken ja se tuntuu tärkeimmältä.

Taannoin pyhäinpäivänä tuli todellinen pohjanoteeraus, kun join jo ennen äitini järjestämiä Pyhäinpäivän päivällisiä ja siellä join niin nopeasti, että menin liian humalaan. Onneksi halusin ja tajusin lähteä heti kotiin ennen kuin siellä ehdin humalassa riekkua. Samantien, kun juomat nousi päähän, ilmoitin, että pitääkin jo lähteä ja yksin kotona podin humalani pettyneenä itseeni. Siitä on edelleen huoli ja morkkikset. Vuosia olen käynyt ko. päivällisillä ihan selvinpäin enkä ole tuota raittiutta ennenkään juonut jo kotona. Välillä ihmettelen, mikä hitto minuun on mennyt, vaikka toisaalta sitä ei tarvitsisi enää ihmetellä (alkoholismin paheneminen).

Joulun tulo ahdistaa tänä vuonna. Tavalliseen tapaan pitäisi olla jo jouluvaloja ja koristeita laittelemassa enkä millään jaksaisi. Muuton takia kaikki joulutavarat on kellarissa, kun ei ole enää vaatehuonetta ja sinne pitäisi lähteä kaivelemaan. Vaativuuteni vaatii joulun laittamista tänäkin vuonna, vaikka tiedän, että voisin myös jättää vaikka kokonaan väliin. Toisaalta saan myös paljon mielihyvää jouluvaloista ja koristeista ja siitä tunnelmasta joka päivä, koska olen jouluihminen. Käyn sisäistä keskustelua siitä mitä nyt teen.

Mietin varmasti liikaa asioita, mikä pahentaa tilannetta. Ilman jahkailua voisin nyt vain mennä sinne kellariin ja hoitaa homman. Aktiivisuus voisi tehdä hyvääkin, kun olen edelliset päivät vain levännyt. Eilen tosin veimme vaatteita hyväntekeväisyyteen toiseen kaupunkiin ja siitäkin ehdin tehdä etukäteen ongelman - ja ihan turhaan, hyvin se meni.

Tänään olisi ollut pikkujoulut, mutta jätin väliin, koska olisin taatusti juonut siellä.

No, oli miten oli ja meni miten meni; hyvää viikonloppua kaikille❣️

[Setämies]

Kuulostaa niin kovin tutulta tuo sinun jouluvalo dilemmasi.
Itse kun koen välillä laiskuutta salille lähdön tms. muun tekemisen kanssa, niin päätän aina, että teen sen tällä kertaa kevennettynä versiona.
Että menen ja teen vaikka pari helppoa liikettä ja sen jälkeen saa lähteä pois, jos ei siellä kiinnosta olla.
Useimmiten tulee sitten tehtyä ihan täysi treeni, kerran kun on itsensä sinne onnistunut narraamaan, vaikka sitä ei itseltä vaadikaan.
Ehkä sinun tilanteessasi siis päättäisin, että laitan nopeasti vaikka vain muutamat valot tänä vuonna piristystä tuomaan ja se riittää.
Ja jos siinä samalla sitten innostuu laittamaan enemmänkin, niin eihän siitä mitään haittaakaan ole, mutta lähtökohtaisesti kaikkea mahdollista härpäkettä ei tarvitse laittaa.

[Fincoco]

Me skipataan koko joulu. Ei koristella asuntoa eikä tehdä jouluruokia. Sen verran huomioidaan että ostetaan pieni kinkku kun niitä ei saa kuin joulukuussa. Ei osteta lahjoja eikä tehdä mitään jouluvalmisteluita. Kun ei sitä jouluna sada enkeleitä ja kultaa taivaasta eikä tontut hypi ikkunoissa vsikka kuinka koristelisi. Ihan tavallisia päiviä jolloin aurinko nousee ja laskee ja välisä on valoisaa.
Kokeillaan menetetäänkö oikeesti yhtään mitään kun tänö vuonna ei joulua vietetä

[Lintuanna]

Mä päätin toimia juuri, kuten Setämies ehdotti. Päätin, että laitan kahdet jouluvalot ja jätän parvekkeen tänä vuonna koristelematta. Yleensä tykkään ajatuksesta, että voin parvekkeen koristelulla ilahduttaa ihmisiä, kun itsekin nautin muiden ihmisten jouluvalojen katselusta. Tänä vuonna kuitenkin säästän itseltäni sen vaivan. Uudessa asunnossa parveke ei ole edes sillä tavalla näkyvissä kuin aiemmassa kodissa.

Tuohan on hyvä tapa “huijata” itsensä salille @Setämies. Kun yleensä juuri se alku/lähtö on vaikeinta ja sen jälkeen helpottaa. Pitääkin käyttää samaa konstia kotitöiden kanssa.

@Fincoco päivitä sitten fiiliksiä, miltä tuntui skipata joulu. Samanlaisia päiviähän ne sinänsä on.

Asun maan tasalla ja huomasin sattumalta, että joku on taas käynyt ulkona ikkunan takana. Aikuisen jalan jäljet lumessa alle metrin päässä ja suoraan ikkunan edessä. Se menee kotirauhan rikkomiseksi, kun niin lähellä ikkunaa on seissyt. Tuli tosi turvaton olo. Kun asuin poikani kanssa remontin evakkoasunnossa samassa taloyhtiössä silloin kävi samalla tavalla paitsi, että näin sen miehen ikkunassa seisomassa ja soitin hätäkeskukseen. Mies lähti heti karkuun, kun säikähtäessäni huusin eikä saatu tarpeeksi hyviä tuntomerkkejä, niin hätäkeskuksesta sanottiin tietenkin, että mitäpä poliisi voi siinä tapauksessa tehdä, kun mies ehti varmasti karkuun jo hätäpuhelun aikana. Neuvoivat soittamaan uudestaan, jos miestä näkyy. Nyt on varmaan ainakin suht selvää, että samainen mies lienee edelleenkin, joka ikkunan takana käy. Tosi kurjaa.

Ehdin olla kaksi päivää selvinpäin, kunnes taas räsähti. Oli varmaan liian kunnianhimoinen tavoite putken jälkeen olla heti viikko juomatta. Parasta olisi oppia päivä kerrallaan menemään, mutta jostain syystä en osaa sitäkään. Jatkan opettelua. Nyt ei ainakaan saa tulla uutta putkea.

Rentoa sunnuntaita joka tapauksessa kaikille meille❣️

[Winston]

^ Hui, kuulostaa helkkarin pelottavalta tuo ikkunahiippari. Luultavasti joku sinänsä vaaraton tirkistelijä, mutta eihän noista koskaan tiedä, eikä se vaaraton tirkistelijäkään mitenkään okei ole.

Voitko viritellä jonkin kamerasysteemin kuvaamaan sitä ikkunan edustaa? Sellaisia saa halvallakin, jos ei viitsi investoida mihinkään ammattilaiskalustoon yhden hiipparin vuoksi. Kuvan laatu voi kyllä sitten olla mitä on. Oman kotirauhansa piirissä, sekä julkisella paikalla saa kuvata, eli jos et osoittele sillä kameralla toisten kotirauhan piiriin, ei mitään ongelmaa. Tosin tuossa tilanteessa tuskin muutenkaan mitään ongelmaa, jos et levittele sitä materiaalia muuten, kuin tarvittaessa poliisille.

Poliisi.fi:stä löytyy sellainen Kysy poliisilta -osio, jossa voi kysyä ei-kiireellisissä tapauksissa, miten toimia. Ei siis mikään rikosilmoituksen tekokanava, vaan sieltä saa/pitäisi saada neuvoja, jos tulee tenkkapoo voiko/kannattaako jostakin asiasta tehdä rikosilmoitus, kuuluuko asia ylipäätään poliisille tmv. En tiedä, auttaako sinne yhteydenotto tilanteessasi mitenkään konkreettisesti, mutta eipä se mitään maksakaan.

Edit: Nimeltään Poliisin neuvontapalvelu siis tuo kanava, mistä voi kysyä. Puhelinnumero sinne ainakin löytyy ja chattikin niillä pitäisi olla silloin, kun on.

Tsemppiä kaikkeen, mihin tarvitsetkaan.

[Lintuanna]

Kiitos vinkeistä ja tsempeistä Winston! Joku liiketunnistimella varustettu kamera olisi hyvä, valo räpsähtäisi miehen liikkeistä päälle ja voisi säikäyttää poiskin. Sitä ennen saisi kuvattua pärstäkertoimen. Pitää ehkä kysellä tuolta neuvonnasta, mitä voisi tehdä. Onhan se inhottavaa tässä elellä, kun ei tiedä koska ja miksi joku on ikkunan takana.

[Lintuanna]

Vaikka epäonnistuin viime viikolla täysjuomattomuudessa, niin vähentelyssä onnistuin. Yhtenä päivänä esimerkiksi join vain yhden pienen tölkin ja senkin vieroitusoireiden takia. Siis siten, että ei seuraa ongelmia liian nopeasta putken lopettamisesta. Putken aikana myös ostin vähemmän juotavaa kuin aiemmin. Yritän nyt nostaa näitä pieniä onnistumisia, koska tänään on taas tosi vaikea päivä ja mieliala kaikin puolin matalalla. Pääkallokelit ja vesisade lumen jälkeen oikein maksimoi kurjuuden.

Huomaan, että tekisi mieli vajota itsesääliin, mutta en aio niin tehdä. Voisin valittaa taas kurjasta elämäntilanteestani, aiemmin se on helpottanutkin, mutta nyt yritän uutta taktiikkaa. Kirjoitin surkean viestin Selvä suunta -ryhmän Päivän fiilis -ketjuun ja se saa riittää. En aio silti esittää tekopirteää ja -positiivista, koska se olisi valheellista ja tekisi vain huonompaa. Yritän silti omaksua “aktiivinen toimija” -position uhriposition sijaan. Mitäs jos tekisin sitä joka päivä? Miten se voisikaan muuttaa olotilaani. Nyt olen ollut sitä mieltä, että “en kumminkaan onnistu lopettamaan”, “en kuitenkaan pysty olemaan juomatta” ja se ei ole vienyt minua mihinkään muuhun kuin juomisen jatkamiseen. Jos yritän aktivoida uskoa itseeni, se auttaisi varmasti enemmän. En halua olla itsesäälissä surkuttelija siitäkään huolimatta, että surkuteltavaa löytyy paljon. Voin surra asioita aktiivisena toimijanakin.

Olen ennenkin tunnistanut olevani uhri-positiossa, mutta se on aina unohtunut nopeasti. Valitettavasti. Yritän silti nyt taas uudelleen ravistautua siitä irti.

Olen nyt tunnistanut, että en tyydy nykytilanteeseeni. En ole vieläkään osannut hyväksyä sitä, että olen sairauslomalla ja minun kuuluukin levätä paljon. Vaativa mieleni kehittää koko ajan uusia vaatimuksia, joihin pitäisi yltää ja, kun en yllä, tunnen huonommuutta ja surkeutta. Mikä siinä on, että ei voi vain hyväksyä elämäntilannettaan? Koko ajan pitäisi pyrkiä jonnekin, pyrkiä paremmaksi versioksi itsestään, vaikka kerran jo opettelin siitä eroon ja luulin hyväksyneeni itseni keskeneräisenä ja inhimillisenä ihmisenä. Se aika oli ihanaa, nyt olen huomaamattani taas palannut vaatimusten noidankehään. Sekin on outoa sikäli, että en edes usko, että meistä tulee valmiita koskaan. Ei meistä tule. Mikä ihmeen paine ja kiire mulla taas on elää siinä noidankehässä? Vai onko se vain vanhoihin tapoihin palaamista vaikeuksien keskellä.

Jos lapseni ja alkoholismini tilannetta ei oteta lukuun, mulla ei pitäisi olla mitään hätää. Toki koen usein takaumia ja pelkotiloja ptsd:n takia ja niihinkin juon. Nekin voisin silti vain hyväksyä ja voisin enemmänkin harjoitella sen uskomista, että ne menee ohi. Olen hukannut tässä matkalla monia jo oppimiani taitoja ja mietin, että siksikö aloin kahdeksan vuoden raittiuden jälkeen juodakin uudelleen. Uskon, että elämä on tasapainoon pyrkimistä ja luulin jo oppineeni sen. Ei auta kuin alkaa opetella uudelleen. Olen miettinyt sitäkin, että miten siedän olemistani, jos joudun pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle. En sietäisi ja sehän on iso ongelma. En voi aina juoda ja kokonaan juomatta oli helpompaa olla, vaikka silloinkin oli takaumia ja pelkotiloja. Voi että mä kaipaan sitä raittiutta. Nyt olen uudenlaisessa oravanpyörässä, mistä tuntuu olevan vaikeinta päästä pois mm. hälläväliä-masentuneen ja paniikkisen olotilan takia. Olen silti päättänyt, että en koskaan lakkaa yrittämästä.

[Reepu]

Tosi hienoa, että onnistuit kuitenkin vähentämään! Putken lopettaminen täysin seinään voi olla vaarallista keholle. Saa olla tyytyväinen ja yrittää iloita pienistäkin onnistumisista.

Jep, tämä keli tänään on itsellekin todella ankea ja tekee hankalamman olon. Yleensä lähden hakemaan lievitystä ahdistukseen pyöräilemällä vesistöjen luo, nyt on sen verran vaarallista tuolla teillä että täytyy yrittää keksiä jotain muuta.

Itsekin luulin jo oppineeni tasapainoa, päässyt eteenpäin aiemmista vaikeista elämäntilanteista ja oli hyvinkin selkeät välit elämän ja universumin kanssa vielä viime vuonna. Mutta tässä sitä taas ollaan opettelemassa kaiken näköistä.

Tsemiä sinulle Lintuanna, olet sinnikäs ja rohkea ihminen ja löydät vielä takaisin alkoholittomaan elämään <3

[Olga]

Hei Lintuanna, en tiedä minkälaisessa talossa asut, mutta ilmoita ehdottomasti tirkistelijästä vuokranantajalle, isännöitsijälle, huoltoyhtiöön jos sellaiset on. Saattavat suostua riistakameran asentamiseen, sellainen ei paljoa maksa. Et välttämättä ole ainoa uhri. Muistakaa laittaa myös kameravalvonnasta ilmoittava varoituskyltti. Todella karmiva tilanne.

Semppiä kovasti. Ota askel kerrallaan. Kaikki vähentäminen on hyvästä.

[Lintuanna]

Kiitos viesteistänne❣️ tasapainon löytäminen ei olekaan niin itsestäänselvä juttu. Kai tässäkin pätee se, että yksi askel eteen, kaksi taakse jne.

@Reepu vesistöjen luo polkeminen kuulostaa ihanalta. Harmi, että se on poissuljettu suureksi osaksi talvella. Olen niin monesti kuullut, että ahdistuneena kylmävesiuinti kannattaisi. Täällä meidän pikkukunnassa ei ole mahdollisuuksia siihen. Olen sen sijaan sitten ottanut kylmiä suihkuja ja pesen aamuisin kasvoja jääkylmällä vedellä. Siitäkin on jotain pientä apua.

@Olga ilmoitin jo isännöitsijälle hiipparista, vaikka hänkin sitten vaati valokuvia tuosta miehestä, mitä ei tietenkään ehditty paniikissa ja hätäkeskukseen soittaessa ottaa. Valokuvat jalanjäljistä, joita käytiin ottamassa, ei kelvanneet. Laitettiin vielä 30cm viivoitin jalanjälkiin osoittaaksemme, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen, mutta ei silti halunnut niitä. Lupasi kyllä ilmoittaa huollolle… Yritän myös puhua naapureille, jos heitä vain joskus näkisi…

[Lintuanna]

Tänään sain hyviä uutisia; ne kaksi maksa-arvoa, mitkä on koholla, on selvästi laskeneet. En ole lopettanut juomista, mutta lopetin pari viikkoa sitten kaksi lääkettä, joissa on sivuoireena maksa-arvojen nousu. Nyt sitten tietenkin mietin, että lääkkeidenkö takia ne ovat nousseetkin. En silti aio käyttää sitä tekosyynä juomiseen.

Sain tänään myös toisen hyvän uutisen; lapseni pääseekin inttiin, minne itse koko ajan halusikin. Alunperin sanottiin, että ADHD:n ja sen lääkityksen takia ei pääsisi ollenkaan ja lääkärikin suositteli vapautusta, mutta tällä kertaa majurit sun muut olivat kuunnelleet poikani toiveita ja päästivät hänet sitten armeijaan. Ollaan tosi iloisia ja helpottuneita. Opiskelujen yrityksen takia siihen on vielä puolitoista vuotta aikaa, mutta siellä se nyt siintää horisontissa. Tuntuu niin hyvältä! Poikani ehtii vielä kuntoutua ja opiskella ennen sitä. Ja jatkokoulutukseen voi hakea intin jälkeen.

En muista koska olisin saanut näin paljon hyvää kerralla, aion tietoisesti oikein nauttia tästä.

Alkoholin lopettamisprosessissa olen edistynyt sen verran, että tunnistin juomista edeltävän usein assosiaatiot ja ehdollistumat. Olen esimerkiksi kaupassa niin tottunut ostamaan alkoholia, että pelkkä kauppaan meno assosioituu juomiseen ja ostan juomista jo tavankin takia. Toinen on, että olen niin tottunut siivoamaan ja tekemään ruokaa juoneena, että aina, kun pitää siivota tai kokkailla, tulee mieleen heti juominen. Onhan tää mennyt ihan älyttömäksi! Toisaalta äitini on aina juonut “siivousoluita” ja enoni myös “remonttioluita”, että sieltähän se syy mallioppimisen kautta löytyy. Huoh.

[metsänpeitto1]

@Lintuanna

Toisaalta äitini on aina juonut “siivousoluita” ja enoni myös “remonttioluita”, että sieltähän se syy mallioppimisen kautta löytyy. Huoh.

Meillä isäni haki v*tutukseen kaljaa ja ehkä siitäkin opin, että tunnetiloja hoidellaan viinalla. Olisin kyllä alkohoisoitunut varmaan muutenkin, kun lapsuudenkotini ja oma elämäni olivat täynnä ongelmia, joihin ei ajoissa saatu apua. Lisäksi jotenkin ihailin rappioromanttista juomista, halpispunkkua ja taiteellisuutta ja hakeuduin sellaiseen seuraan.

KIva juttu nuo hyvät uutiset. Joskus armeija on helppokin paikka neuroepätyypilliselle; selkeys ja rutiinit ja käskysuhteet, missä on, no selkeää toimia, ellei ole kauhean auktoriteettivastainen.

Tsemppiä kovasti!

[Lintuanna]

Kurja kuulla lapsuudestasi, vaikka sieltähän ne alkoholismin juuret usein löytyvät. Malliopitaan lähes kaikki vanhempien toiminta. Minunkin lapsuudessa on juotu vaikka mihin syyhyn. Alkoholi kuului saunailtoihin arkisinkin, viikonloppuihin ja juhlapäiviiin itsestäänselvyytenä. Taannoin, kun kerroin raittiudestani äidilleni, hän vastasi: “Minä nostan tuoppia vielä haudasta!” ja nauroi päälle. Ihan kuin siinä olisi jotain hauskaa.

Poikani on piristynyt silmissä armeijapäätöksen takia. Sitä on ilo kuulla. Uskon myös, että neuroepätyypilliselle armeija voi olla hyväkin kokemus. Ja, kunhan simputusta ei ole, uskon, että se tekee pojalleni hyvää. Suorastaan mahtava juttu!

Sain tänään Selvä suunta -ryhmästä vinkin tällaisesta Sininauhaliiton julkaisusta, minkä saa tuolta verkkoversiona ilmaiseksi ja oli niin hyvä vinkki, että laitan sen heti jakoon:
https://www.sininauhaliitto.fi/front-page/julkaisut/kirjallisuus/mina-kasvan-naisen-kasvu-ja-riippuvuuksista-toipuminen-ohjaajan-opas/.

Vertaistuki on vertaansa vailla!

Tänään olen miettinyt, miten ihmeessä voisin sitoutua juomattomuuteen vielä nykyistä paremmin. Lopettamisen prosessi on käynnissä, mutta ei kanna vielä käytäntöön asti. Tämä vaihe on turhauttava ja tuskallinen, mutta ei ilmeisesti sitäkään tarpeeksi, kun en onnistu olemaan juomatta. Olen sentään edelleen pysynyt vähennetyssä määrässä, että jotain hyvää on tapahtunut. En osta enää kerralla niin paljon juotavaa enkä mene enää juoneena kauppaan. Siinä nyt joitain minun onnistumisia.

[Lintuanna]

Pohdinnat jatkuu. Olen siis nyt onnistunut vähentämään juomismääriä, mutta siihen se jääkin. Mietin, mitä pitäisi tapahtua, että motivaatio juomisen lopettamiseen syntyisi taas vihdoin. Olen itsekin käynyt motivoivan haastattelun koulutuksen, joten periaatteessa osaan motivoida itseäni, mutta se ei nyt riitä. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että olisin valmiimpi. Mietin joka päivä juomisen huonoja puolia, silti juominen voittaa. Harmittaa, että on niin hankala elämäntilanne, että on vakava masennus ja ptsd, mitkä molemmat ovat ehtaa maaperää itselääkinnälle. Ja sille, että on vaikeaa motivoitua muuhun. En keksi juomisen tilalle kuin lukemisen ja Netflixin, kun muuta en uupumuksen takia jaksa tehdä. Yritän silti luottaa siihen, että vielä koittaa se hetki, kun aika on kypsä. En siis edelleenkään luovuta.

Hyvää viikonloppua kaikille

[Elea]

Juomisen vähentäminen on jo tosi paljon💪Iso tavoite on nyt uupumuksen ja muun hoitaminen, ja se että olet onnistunut vähentämään juomista, tukee tätä toipumista👍 Jatka samaan malliin, hiljaa hyvä tulee❤️

[Olga]

Komppaan Eleaa tässä. Älä ole liian ankara itsellesi. On mahdollista, että päätös juomisen lopettamisesta tulee spontaanisti kun aika on sille kypsä. Kehu itseäsi vähentämisestä. Tai me ainakin kehumme: hyvin toimittu. Raittius on vaikeampaa jos toimintakyky on alentunut. Ole siis empaattinen itsellesi.

Muistelisin lukeneeni jostain, että erityisesti ptsd-ihmisten olisi tärkeitä tarttua hetkeen ja pilkkoa arki pieniin osasiin. Eli tehdä vain yksi asia kerrallaan (jos sitäkään) eikä vaatia itseltään enempää. Se “tekeminen” voi olla myös sitä, että ajattelee että juuri nyt en juo.

Semppiä viikonloppuun! Ja onnittelut pojallesi intistä. Kaverilla on selvästi hyvä asenne. Voit olla ylpeä.

[Lintuanna]

Kiitos kommenteista ja tsempistä, tuli parempi mieli

[Lintuanna]

Välillä menee hermo. Minun piti saada keskiviikkona uusi lääke, minkä takia menin torstaina apteekkiin vain kuullakseni, että lääkäri oli unohtanut tehdä reseptin. Perjantaina sitten menin apteekkiin vain kuullakseni, että heillä ei ole ko.lääkettä ja pistivät tilaukseen. Tänään menin apteekkiin ja selvisi, että lääke onkin kalleimmasta päästä ja jouduin perua kaupat, koska minulla ei ole mitenkään varaa lääkkeeseen. Olen monta kertaa sanonut lääkärille, että en voi ottaa enää yhtään kalliita lääkkeitä, koska ei yksinkertaisesti ole varaa. Syön jo nyt useampaa lääkettä ja tällä uudella lääkärillä on mennyt lääkkeiden määrääminen ihan överiksi. Vanha lääkäri oli sitä mieltä, että ennen kuin lisätään uutta, lopetetaan vanhoja ja se oli hyvä. Uusi lääkäri määrää vain lisää lääkkeitä vanhojen päälle. Onni onnettomuudessa, että maksa-arvojen takia piti lopettaa kaksi lääkettä. Saan unta hieman huonommin, mutta muuten en ole huomannut mitään eroa. No, ottipa vain päähän oikein kunnolla koko rumba. Olen niin väsynyt tähän lääkerumbaan.

Tullessani apteekista alkoi sataa jäätävän kylmää vettä. Meidän pitäisi mennä tänään miesystäväni kanssa ravintolaan syömään ja juhlistamaan 6-vuotispäiväämme. Valitettavasti en olisi itse muistanut edes koko tapahtumaa enkä jaksaisi lähteä minnekään. Olo on kiittämätön. Miesystäväni ei ole vielä edes herännyt ja kello on jo yli yksi.

No, tällainen päähän ottamispäivä tänään. Näitä aina välillä tulee.

Mukavaa viikonloppua silti kaikille❣️

[Lintuanna]

Tänään alkoi taas Lempeän läsnäolon joulukalenteri, minkä ostin tänä vuonna itselleni sekä siskolleni. Ostin myös raaputettavat joulukalenterit itselleni ja pojalleni, kuten olen ostanut jo vuosikausia. Ne tuo sentään jotain hyvää oloa.

Olen huomannut, että juodessa kaipaan jotain seuraa ja mietin kärsinkö silti yksinäisyydestä. Äitini tekee sellaista, että juodessa soittelee sukulaiset ja kaverit läpi. Itse en kehtaisi, koska tulisi vain häpeä ja morkkikset. Jotenkin silti nyt, kun tajusin tämän, tunnen myötätuntoa äitiäni kohtaan; hän on yksinäinen ja kaipaa seuraa.

Yksinäisyys on vaikea rasti. Minä eristäydyin tietoisesti sairausloman alussa, kun en jaksanut edes niitä pitkiä puheluita ja osa ystävistäni ei taas jaksaneet kirjoitella viestejä, mistä itse tykkään. Joka tapauksessa toimintani on alkanut kääntyä itseään vastaan, kun minäkin tajusin kaipaavani vuorovaikutusta. Haluaisin toteuttaa sitä selvinpäin, koska siltikin saatan hävetä itseäni, mutta vähemmän sentään kuin juodessa. Pitää miettiä voisinko jotenkin lisätä vuorovaikutusta selvinpäin, että ei tarvitsisi enää kaivata sitä juodessa.

[Kakkis]

Hei kaikki palstalaiset!

Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Päädyin tänne kun etsin nykyiseen tilanteeseeni liittyvää luettavaa ja olen löytänyt paljon hienoja kirjoituksia ja oivalluksia. Varsinkin Lintuannan kirjoitukset itsevaativuudesta ja uupumisen kierteestä osuivat syvälle. Tunnen itse olevani nyt alkoholinkäytössäni aivan pohjalla. Olin reilu kuukausi sitten katkolla 10 päivän juomisen johdosta, minkä jälkeen tuntui varsin hyvältä. Mutta eipäs sitten koita viime viikon perjantai ja taas lähdettiin yli viikoksi vertaansa vailla olevalle huurureissulle.

Nyt olen onneksi saanut juomisen lopetettua omatoimisesti, mutta ensi, varmasti täysin uneton yö pelottaa, kun keskushermosto ei anna nukkua, vaikka kroppa olisi kuinka väsynyt. Tai tarkemmin sanoen ahdistaa kohdata ne kaikki tunteet ja ajatukset, joita varmasti mielessä pyörii aamuyön tunteina. Olen ensimmäistä kertaa hieman yli 10-vuotisen historian aikana alkanut juomaan, koska juomiseni harmittaa minua niin paljon, ja tämä tuntuu erityisen viheliäiseltä kehältä murtaa. Aiemmin juomaputkista oli sentäs se “hyöty”, että niistä toipumisen jälkeen aivan tavallinen arki tuntui erityisen hyvältä. Onneksi on tiistaille sattumoisin varattuna aika päihdepoliklinikkani sairaanhoitajalle.

Kiitos ja kommentoin muiden kirjoituksia tarkemmin sitten kun jakselen paremmin.