Totta. Varmasti kokeilen, vaikka eilen tajusin, että en vielä tiedä miten irti päästetään. Sekin on onneksi varmasti opeteltavissa, vaan isompi juttu.
Tänään minua taas suretti erityisen paljon, mihin jamaan olen itseni saattanut, kun aloin nelisen kuukautta sitten juomaan loiventavia. Alkoholiongelma on pahentunut tosi paljon ja on huomattavasti vaikeampaa olla juomatta ja lopettaa. Jos olisin tämän tiennyt etukäteen, olisin jättänyt tekemättä, vaan kukapa ei olisi. Ja luotto itseäni kohtaan puuttuu, se on pahempi juttu myös.
Yritän suunnitella itselleni kevyempää viikkoa juomisen osalta. Kirjaan päiväkirjaan päivät, joina en juo ja kirjoitan tänne, jos tulee vaikeuksia. Enemmänkin voisin tätä Plinkkiä käyttää noina tiukkoina hetkinä, sekin on jotenkin vaan jäänyt.
Tuosta irti päästämisestä vielä, että se vaatii tosiaan rohkeutta ja uskallusta. Minulla, jolla on huono perusturvallisuuden tunne, se vaatii aika paljon. Aion silti yrittää. Ajatus hallinnasta luopumisesta on jollain tavalla myös helpottava. On raskasta yrittää hallita kaikkea, varsinkin, kun se ei ole aina edes mahdollista. Minulta puuttuu “elämä kantaa” - luottamus ja sitä itselleni toivoisin.
3 tykkäystä
Lopulta kuitenkin juuri juominen sen hallinnen tunteen vie. Viina vie ihmistä kuin litran mittaa ja muiden asioiden hallitsemisyritykset ovat näpertelyä. Vaikka aika usein sillä muulla ehkä yrittääkin kompensoida juomisensa hallitsemattomuutta.
Hallintaa mieluummin ehkä tosiaan käytän ternejä minäpystyvyys, autonomia ja luottamus siihen, että asiat järjestyvät jollain tavalla ja niihin pystyy vaikuttamaan.
Mikäänhän ei kuitenkaan ikinä ole täysin omassa hallinnassa. Meihin vaikuttaa ympäristö, muut ihmiset, sattuma jne.
Minulle riittää se, että useimmiten pystyn edes jotain tekemään ja vaikuttamaan elämäni kulkuun. Helpottavakin ja innostava asia, ettei kaikki ole pelkästään itsestä kiinni.
Mukavaa alkanutta viikkoa! 
3 tykkäystä
Kyllähän se niin on, että alkoholiongelmilla on taipumus pahentua. Ja sen huonompaan jamaan menemisen valitettavasti tajuaa aina vasta jälkikäteen. Nuorempana pidin outona ajatusta siitä, että olisin juonut viikolla tai itsekseni, tai juonut loiventavia. Sitten kun niistä tuli normaalia, en osannut ajatella että olisin juonut päivien putkia tai mennyt kauheassa krapulassa töihin tai muihin velvollisuuksiin. Niidenkin normalisoiduttua ajattelin, että onneksi terveys ei ole mennyt. Sitten kun sekin alkoi menemään, aloin pikkuhiljaa uskoa, että alaspäin tässä vääjäämättä luisutaan. Petollisuus on siinä, että kaikki nuo vaiheet tosiaan normalisoituivat ja muuttuivat osaksi tavallista elämääni. Juomisen lopettaminen olisi aina ollut helpompaa siinä edellisessä vaiheessa.
3 tykkäystä
Samalla tavalla minäkin pidin ennen mahdottomana, että joisin krapulaan. Se oli vuosia ihan no no -tilanne. Ja niin vaan sekin muuttui. Sekin on jo muuttunut, että enkö voisi juoda joka päivä; kyllä vaan voin. Pelottavaa.
Nyt olen käynyt maksa-arvolabroissa ja odotan tuloksia. Pelottaa ihan hitosti. Vaikka jos arvot on pielessä, löytynee vihdoin sisäinen motivaatiokin. Eihän sitä silti kukaan halua, että veriarvot ovat pielessä. Siltikin ehkä eniten pelottaa se, että arvot ovat pielessä enkä silti pysty lopettamaan/vähentämään juomista.
Kaikkien näiden pelkojen kanssa, luulisi jo, että olisi järki tullut päähän ja, että se näkyisi jo käytännössä. Ei vaan näy. Paljon on ajateltavaa ja sitäkin enemmän toimittavaa.
4 tykkäystä
No niin, osa maksa-arvoista koholla, osa normaaleja. Joudun lopettamaan uuden ahdistuslääkkeenkin, kun sekin voi nostaa maksa-arvoja. Aloitin sen 3 viikkoa sitten ja koin jo saavani siitä vähän apuja, eli harmittaa kyllä lopettaa. Nyt on joka tapauksessa tullut aika pitää pidempi tauko juomisesta/lopettaa juominen kokonaan ja siinä minua saa auttaa maanantaina alkava Selvä suunta -ryhmä.
Toivon todella, että en ole niin itsetuhoinen, että jatkan juomista. Huomaan jo nyt silti, että fiilikset juomista kohtaan ovat muuttuneet. Tunnistan surua ja luopumista, että tämä juomisen avulla otettu breikki elämästäni on nyt ohi ja nyt on aika alkaa kantaa kunnolla taas vastuuta eikä mennä sieltä missä aita on matalin. Toki se sanonta ei istu juomiseen niin hyvin, koska juominen on sekin raskasta ja vaatii veronsa.
Olen huojentunut, että maanantaina alkaa se ryhmä. Toivon saavani siitä apuja. Vaikka mun oli tarkoitus levätä nyt pidemmän aikaa, sovimme kuitenkin aloittavamme tiistaina uudelleen salilla käynnin, koska tuntuu, että sekin tukee minua olemaan juomatta. Voin sielläkin ottaa ihan rauhassa eikä tarvitse rääkätä itseäni puolikuoliaaksi enää koskaan. Kaikki urheilu on nyt tervetullutta, myös rauhallinen ja jaksamista kunnioittava.
Toivon todella, että uusi aika on alkamassa ja saan maksa-arvot kuntoon. Toivon, että juomisen lopettaminen palauttaa arvot normaaleiksi. Varmasti minulle tulee nyt joku arvojen seuranta, sekin voisi tukea juomisen lopettamista. Tsemppiä mulle ja kaikille muillekin!
Ps. Osa minusta ajattelee, että tämä voi olla omalla tavallaan parasta, mitä minulle voisi nyt sattua, kunhan onnistun vaan olemaan juomatta.
8 tykkäystä
Jospa tästä tosiaan löytyy nyt riittävä motivaatio lopettamiseen.
Taisit joskus kirjoittaa, että antabus nosti sinulla maksa-arvoja, joten maksasi voi olla herkempi vaurioitumaan tai sen kestokyky ei ole sama kuin jollain toisilla.
Oma touhuni oli välillä ihan älytöntä ja ihnettelenkin, ettei sisuskaluni sanoneet sopimusta irti. Join joskus myös noudattamatta antabuksen varoaikaa, vaikka sydän hakkasi ja naama oli laikukas. Aivan sairasta terveydellä leikkimistä. Toivottavasti nyt ilmenneet (lievät) sydänoireet eivät ole mitään vakavampaa tai johdu noista vanhoista “synneistä”.
Sinulla jos on airauksiinkin mennyt eri lääkkeitä pidempään ja nyt taas vuoden päivät alkoholiakin, niin yhteisvaikutus on ollut liikaa maksalle.
Tsemppiä nyt kovasti! Nyt on vielä mahdollista saada tilanne pelastettua ja elimistö toipuu hyvin. 
1 tykkäys
Ryhmä alkaakin sinulla Lintuanna aika oivalliseen saumaan sanoisin👍 Ja tiistain sali kuulostaa hyvältä, laitoit tuohon hyvän kuuloisesti että eihän siellä tarvitse hiki hatussa rehkiä, nimenomaan näin👍 Tsemppiä oikein kovasti täältä sinulle😊
1 tykkäys
Antabus tosiaan nosti maksa-arvot korkealle, vielä kaksi kertaa korkeammalle kuin mitä ne nyt oli. Myös Panadol, joka onkin maksatoksinen, nostaa mulla maksa-arvoja enkä sitä voi enää syödäkään. Maksani on siis herkkä kaikille vaikutuksille ja siksikin on tietenkin hölmöä, että olen repsahtanut raittiudesta juomaan. Toivon todella, että alkaa joku muutos, vaikka nyt vielä huonosti meneekin. Maanantain ryhmä auttanee myös muutoksessa. Tänään on vielä iltameno, missä on tarjolla alkoholia. Yritän pysyä lujana. Vähän huonoon saumaan tuli lupauduttua, että menemme sinne.
Kiitos tsempeistä! Itsekin ajattelin, että ei olisi sopivampaan saumaan ryhmä voinut osua.
1 tykkäys
En ole vielä onnistunut olemaan juomatta maksa-arvoista huolimatta. Se on iso pettymys, mitä pelkäsin jo etukäteen. “Pakko” on huono seuralainen juomisen lopettamiseen, kun se vain lisää jotain ihmeellistä mielen sisäistä uhmaa. Nyt yritänkin omaksua ajatusta, että minun ei tarvitse enää juoda ja saan olla juomatta, jos se auttaisi, kuten ensimmäisellä raitistumiskerralla auttoi. Huomenna alkaa Selvä suunta -ryhmä.
Levollista sunnuntaita kaikille!
3 tykkäystä
Edelleen juon, vaikka maksa-arvot on koholla ja tänään otettiin vielä uusia labroja, joiden tuloksia odotan kauhun sekaisin tuntein. Jos ne arvot on kunnossa, ei ole hätää, mutta vielä en tosiaan tiedä. Mietin mikä hitto mua oikein vaivaa, kun jatkan tätä touhua. Itsetuhoisuus ja alkoholismihan se.
Selvä suunta-ryhmä alkoi vaisummin, mitä odotin, kun siellä kuitenkin pitäisi olla 25 osallistujaa. Alle puolet on esittäytyneet, se pitää tehdä huomiseen mennessä tai paikka menee varalla olijalle. Ymmärrän, että ryhmä vasta alkoi ja mun pitää malttaa mieleni ja keskittyä omaan lopettamiseen. Tässäkin huomaa, miten haitallisia omat odotukset voi olla. Tulee turhaan pettymystä, kun olisin yhtä lailla voinut olla odottamatta mitään ja nyt ihan tyytyväinen. Luulen, että mulla on liian suuret odotukset myös juomattomuutta kohtaan nykyään ja siksi senkin takia vähentäminen ja lopettaminen on niin vaikeaa. Aiemmin mulla oli odotuksia parisuhdettakin kohtaan ja useimmiten petyin. Luovuin niistä ja musta tuli tyytyväinen. Nyt yritän luopua myös näistä muista mainitsemistani odotuksista. Ehkä musta tulee sittenkin tyytyväisempi.
4 tykkäystä
Toivotaan että tuosta ryhmästä vastineeksi tulee tiiviimpi ja aktiivisempi, jos osallistujamäärä ei odotetun suuruiseksi nousekaan. Ehkei väen puute sitä ainakaan pilaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
2 tykkäystä
Totta. Vielähän se ehtii tuosta aktivoitua, kun se vasta alkoi ja se kestää viisi viikkoa.
Kiitos, mukavaa alkanutta viikkoa sinnekin!
25:stä ilmoittautuneesta 12 esitteli itsensä. Ihan hyvän ryhmän siitäkin saa. Odotukseni on vaan edelleen näemmä korkealla.
Tänään on ahdistanut lihominen ja se, että Trump valittiin presidentiksi. Toivottavasti se ei aja Yhdysvaltojen eroa Natosta tai saa päähänsä muuta yhtä sekopäistä.
Sain kahden kriittisen maksa-arvon tuloksia ja ne ovat kunnossa. Huomattavan suuri helpotus tuli, eilen pelkäsin hirveästi.
Tänään kävimme pitkästä aikaa salilla miesystäväni kanssa ja huomasin kokovartalopeilistä, että olen taas lihonut. Kuvottava olo itsestäni ja toivon tämänkin takia juomisen lopettamista. Samalla pelkään, että olen liian itsetuhoinen lopettamaan. Onneksi on nyt tuo ryhmä auttamassa.
Surettaa, että täysi-ikäinen poikani on alkanut uhkailla välien katkaisemisella, vaikka ymmärrän olevani osa syytä. Äitiys on vuosikausia ollut kaikista parhaiten toimiva puoleni ja nyt opettelen hiljalleen taaksepäin astumista, kun lapseni itsenäistyy. En hänelle voi kertoa “tyhjän pesän syndroomastani”, koska haluan, että hän voi itsenäistyä. Se tekee vain suunnattoman kipeää, että nyt olemme tässä vaiheessa. Ajan myötä tämäkin helpottaa, nyt pitää vain hyväksyä suru ja irti päästäminen, vaikka olenhan sitä jo tässä muutaman vuoden tehnytkin. Olen samalla ylpeä siitä, että lapseni itsenäistyy eikä hän ole jäänyt esim. huolehtimaan minusta, kun olen sairaslomallakin. Se on suuri huojennus. Itsenäistyminen on hieno asia.
2 tykkäystä
Ihan hyvän kokoinen ryhmä, voihan se tosiaan olla hyväkin että on pienempi👍 Nyt vain avoimin ja luottavaisin mielin eteenpäin😊
Uusi elämänvaihe alkaa, kyllä siinä pieni sopeutumiskriisi helposti iskee. Mutta ei se äitiys mihinkään katoa, muuttaa vain muotoaan😊 Vielä ei ole kokemusta siitä että omat lapset lähtevät kotoa, mutta omaan äitiin on rakentunut mitä parhaimmat suhteet näin aikuisiällä, kyllä ovat äidin neuvot ja tuki tulleet tarpeeseen ihan tähän pvään asti (vaikka aika omaehtoinen olenkin).
1 tykkäys
Lapsen irtautuminen ja jopa välimatkan otto voi olla kipeä paikka. Teet kuitenkin oikein kun et avaudu murheestasi jälkikasvullesi. Lasten tulee nousta omille siivilleen.
Hyvää on se, että aikuistuneisiin lapsiin voi luoda ihan uuden suhteen. Tavallaan tasavertaisemmalta pohjalta. Prosessi voi tosin ottaa aikaa. Tärkeintä on, että osoitat kiinnostusta lastasi ja hänen elämäänsä kohtaan. Hän ei välttämättä itse kerro sinulle asioitaan, mutta hienotunteisesti kysymällä pääset selville, minkä verran hän on valmis jakamaan elämäänsä. Tärkeintä on, että kohtaat hänet tasavertaisena aikuisena ja osoitat vaikkapa arvostavasi hänen tietojaan ja taitojaan. Semppiä!
1 tykkäys
Kyllä nimenomaan uusi elämänvaihe ja nyt se tosiaan tekee vielä tosi kipeää. Onneksi terapeuttinikin sanoi, että on ihan normaalia kokea tässä vaiheessa näin ja voi tulla eroahdistustakin. Aion todellakin antaa lapseni itsenäistyä ja olen kehunutkin häntä siitä. Olen aika huolehtivainen ja hän kertoi toivovansa sitä vähemmän, joten astun silläkin osa-alueella taaksepäin. En nyt sentään ikinä ole ollut “helikopteri”- tai “curling”- vanhempi enkä ole tehnyt asioita lapseni puolesta, vaan lempeästi opastanut häntä tekemään itse. Se on ollut toimiva ratkaisu. Nyt käsittelen tätä erokipua terapiassani ja muissa omissa väylissä, kuten täällä, että en vain senkin takia ala juoda. Haluan sopeutua tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitos teille kannanotoista ja kiitos tsempeistä @Elea ja @Olga! 
1 tykkäys
Hei Lintuanna.
Turhaan sä sellaisia mietit että mihin lokeroon sä kuulut, jos sä et sitä vielä itse tiedä, niin voin kertoa, että oikea lokero on alkoholisti. Ihan selvästikään sinulla ei onnistu noi vähentämiset/lopettamiset yms. Ainoa oikea tie on totaalisesti ilman. Alkoholisti on aina alkoholisti ja niin heikko, että ei pysty ottamaan kohtuudella, ei yksikään. Se että kuinka sinä voisit olla ilman, on todella vaikea kysymys yhtään tuntematta ihmistä. Itselläni tuo alkoholismi oli sellainen, että siihen ei auttanut mikään ammattiapu. Avominnessakin kalliisti käyneenä ja heidän rangaistusohjelmaansa totaalisen kyllästyneenä alkoholismini vain paheni. Ihan aluksi sua voisi auttaa antabus, se pakottaa olemaan ilman tai eihän sekään kaikkia pakota, Matti Nykänen sanoi aikoinaan, että se on ihan hyvä lääke muuten, mutta kun sen kanssa tulee niin paha olo kun ottaa alkoholia. No leikki sikseen, haet antabukset ensin ja sitten alat rakentamaan elämääsi. Omasta seurakunnastasi voit myös saada apua. Itse pääsin päihteistä eroon Jumalan armon ja oman vahvan haluni kautta.
4 tykkäystä
Hei Sebu. Kiitos viestistäsi, siinä oli paljon paikkaansa pitävää asiaa. Antabus on kokeiltu ja minulle se nosti kolmessa päivässä niin korkealle maksa-arvot, että en voi sitä syödä. Jos voisin, olisi tämä lopettaminen huomattavasti helpompaa. Nyt yritän sitten lopettaa (tai päästä alkuun siinä) Selvä suunta -ryhmän avulla.
2 tykkäystä