Paluu Vähentäjiin, ennen paluuta Lopettajiin

Lintuanna · Huhtikuu 11, 2026, 10.13am

Sitten ajankohtaisiin kuulumisiini. Olin tuolloin aiemmin sellaisessa flunssassa, ettei tosikaan. Vieläkään ei ole yskä kokonaan parantunut.

En ole varma liittyykö tämä siihen, että tuona aikana alkoi taas enemmän nousta menneisyyden asioita mieleen. Olin siis niin kipeä, että en pystynyt johonkin aikaan edes lukemaan tai katsomaan dokkareita, oli pakko vain levätä hämärässä ja hengitellä. Mieleen siis tuli taas enemmän tilaa asioille ja tunteille.

Eniten nää menneisyyden asiat nousee kuitenkin unissa. Painajaisia mulla on ptsd:n takia muutenkin, mutta nyt lisääntyi sellaiset tosi “kirkkaat” unet, joissa toistui sellaisia asioita ja tapahtumia, mitkä on joskus satuttaneet tai hävettäneet kovastikin. En tiedä onko muille tuttua tällainen, että kun painajaisen tai muuten hankalan unen jälkeen herää, on paha mieli ainakin joku parisen tuntia heräämisen jälkeen. Joskus ehkä suututtaakin. Se ei ole mukavaa.

Sanotaan, että asiat, joita ei valveillaolon aikana ehdi/pysty/halua käsitellä, tulee uniin. (Tästä neurotieteilijät, ainakin osa heistä, on kyllä eri mieltä. Joku toinen koulukunta saattaa taas edelleen allekirjoittaa tän.)

Flunssan lisäksi olen kyllä tehnyt töitä sen eteen, että suuntaan fokukseni ennen kaikkea meneillä olevaan hetkeen ja elämänvaiheeseen, vaikka kyllähän niitä menneisyyden asioita silti tupsahtaa ihan yllättäenkin mieleen eikä sitä voi meistä kukaan valita. Jos mietin omia kokemuksiani, niin tuo aiemmin mainitsemani malli vaikuttaa mahdolliselta. Mietinkin pari kertaa tuossa jo, että olenkohan (juomisen vähentämisen jälkeen) uponnut jo vähän liikaakin erilaisten dokkareiden katseluun ja lukemiseen, jos asiat tulee taas näin vahvasti uniini. Toisaalta taas nimenomaan tuollaista uppoamista ja hetkien taukoja elämästäni nimenomaan tarvitsen.

Juomisen suhteen on nyt se tilanne, että yksi viikko meni huonommin (join kolmena päivänä). Sen jälkeen palasin taas ruotuun eli mulla on nyt pääsääntöisesti viikkoja, joina en juo pisaraakaan. Siinä mielessä annan itseni vastedeskin upota eri aiheiden tutkailuun. Sitä teen paljon mieluummin kuin juon. Se älypuhelinosuus siinä kyllä välillä mietityttää (katson siis älypuhelimelta kaikki dokkarit ym.), mutta en jaksa siitä nyt stressata. Ehdin siihen myöhemminkin vaikuttamaan ja nyt saan jatkossakin taukoa omasta elämästäni kaikkine vaikeuksineen.

Ajattelen tämänkin vaiheen kuitenkin olevan väliaikaista. Jossain vaiheessa haluaisin alkaa taas lisäämään sisältöä elämääni. Tämä juomisen vähentäminen on lisännyt itseluottamustani ja nuo onnistumiset tekee muutenkin tosi hyvää. Mietin, että ehkä tämä kaikki juomattomuus auttaa mua olemaan juomatta silloinkin, kun alan lisätä/palauttaa sisältöä elämääni. Ainakin toivon niin.

Nyt on huhtikuu ja tämän vuoden puolella on ollut kaksi takapakkia. Sen lisäksi, että itseluottamukseni on alkanut vihdoin ja viimein kasvaa, olen huomannut itsessäni sellaisenkin muutoksen, että siinä missä aiemmin koin takapakit älyttömän isoina epäonnistumisina, joista sätin ja syyllistin itseäni armotta, niin nyt osaan suhtautua myös tunnepuolella takapakkeihin siten, että niitä ylipäänsä elämään välillä vain kuuluu, toki ne harmittaa, muttaen jää siihen enää kiinni. Sen kaiken sättimisen ja syyllistäminen sijaan olen pystynyt myös painottamaan enemmän sitä virheistä oppimisen puolta. (Siis tunnepuolella, järjen puolella olen sitä aiemminkin tehnyt.) Nämä takapakit on olleet oivallisia herätyksiä siitä, että en todellakaan halua mitään kolmea kertaa viikossa enää juoda. En edes kertaa viikossa.

No mutta. Olen alkanut näin jälkikäteen huomata, että siitä kaikesta asioiden prosessoinnistani sekä aiemmin käymästäni terapiasta on ollutkin enemmän hyötyjä kuin, mitä olen edes tajunnut. Se aiempi, lähes jatkuva prosessointini tuntui välillä menevän jo vähän överiksikin. Mutta nyt siis näyttääkin siltä, että siitä olikin vain hyötyä ja se on alkanut lämmittää mieltäni mukavasti.

En aio juoda nyt viikonloppunakaan. Eilen oli pidempikestoista menoa, niin tänään aion vain vähän siivoilla ym. ja palata illalla taas dokkareiden pariin. Aina välillä kyllä surettaa, että nykyään noiden “normaalien” menojenkin jälkeen tarvitsen selkeästi enemmän lepoa, tulee kaiken maailman oireitakin. Huomaan myös, että sopeutuminen muuttuneeseen toimintakykyyni on vielä kesken. Mutta näillä mennään, eipä tässä mitään kiirettäkään ole.

Rentoa viikonloppua kaikille

Brenda · Huhtikuu 11, 2026, 10.37am

(Muokkaus: Höh.. Kirjoitin vahingossa väärään ketjuun.)

Reepu · Huhtikuu 11, 2026, 3.50pm

Hei @Lintuanna, kiva kuulla kuulumisiasi <3 Halusin tulla vielä erikseen sanomaan sinulle kiitos. Olen tänään ollut tasan yhden vuoden selvinpäin. Silloin reilut kaksi vuotta sitten kun tulin palstalle elämäni kovimmassa paikassa täysin elämän murskaamana, sinun kirjoituksesi ja avoimuutesi rohkaisivat minuakin alkamaan kertoa mitä minulle on tapahtunut ja sitä kautta jonkinlainen prosessi ja jonkinasteinen eheytyminen saattoivat alkaa. Olen kokenut sinun ymmärtävän syvää tuskaani ja se on tosi merkityksellistä. Sinä olet merkityksellinen ihminen minulle.

Kiitos

Lintuanna · Huhtikuu 15, 2026, 7.33am

Liikutuin, kiitos kun kirjoitit. Koen itsekin, että ymmärrät mua sekä sinut merkitykselliseksi.

Ja isot onnittelut (ja kunnioitus) vuoden rajapyykistä – vuosi ilman alkoholia ei ole mikään pikkujuttu!

Hyvä kuulla, että kirjoittamisestani ja avoimuudestani on ollut apua. Suurimman työn olet tehnyt itse ja hyvin olet tehnytkin, vaikka se aina ei helppoa ole ollutkaan.

On ollut tärkeää kulkea edes pieni pätkä elämästä tätä matkaa rinnakkain.

Winston · Huhtikuu 20, 2026, 3.03am

Joo, tuttua on. Tietynlaisten pahojen unien jälkeen aamuisin on tosi ankea olo. Vaikka olo siitä paranee, kun päivä lähtee käyntiin, vielä illalla saattaa olla sellainen ajatus, että uskaltaako tässä nukkumaankaan käydä. Uskallan kyllä ja saankin unta, jos en muista syistä kärsi univaikeuksista, koska unettomuus on minulle pahempi juttu, kuin pahinkaan painajainen, mutta siis todella voimakas voi olla se ahdistava olo. Minulla tuo ei koske läheskään kaikkia pahoja tai ikäviä unia. Ne ovat ihan oman tyyppisensä unet, joissa tunnelma on todella kaamea ja jää päälle. Näitä unia näen onneksi verrattain harvoin.

Ei kait sitä ole vielä onnistuttu selvittämään, miksi ihmiset ja eläimetkin näkevät unia. Koulukuntia kyllä riittää omien teorioidensa kanssa, mutta mitään vedenpitävää dataa, että näin se on, ei olla saatu. Tällaiset freudilaiset jokainen uni on toiveen toteutuma -jutut ovat auttamatta vanhentuneita, mutta ei niitäkään silti ole voitu aukottomasti vääriksi todistaa. Ainut mitä unien näöstä voi varmaksi sanoa on se, että sitä dataahan aivot siinä pyörittävät, mitä ovat valveilla ollessaan saaneet. Vaikeaa niitä uniakaan on tyhjästä nyhjäistä. Toki tuon voi tulkita niin, että unissa prosessoidaan jotakin merkityksellisempääkin, mutta on myös se koulukunta, joka sanoo, että pelkkää sekasotkua se unien näkeminen vain on.

Edit: Oletko muuten saanut mitään selvyyttä siihen epätietoisuustilanteeseen? En sen enempää halua udella. Itselläni vain parhaillaan vittumainen tilanne, eli huoli sekä kissan, omasta, että erään ihmisläheisen terveydentilasta. Kissan kanssa tilanne tosin on sen verran stabiili ja hallinnassa, että mitenkään akuutisti ei tarvitsisi stressata. Toki aina voi käydä mitä vain, mutta niinhän se voi muutoinkin elämässä. Omalla kohdallani kyse voi olla ja toivottavasti onkin taas ylireagoinnistani ja väärästä hälytyksestä, vaikka ihan tässä lääkärin kanssa olenkin jo tekemisissä asiasta. Ihmisläheisen kanssa kyse voikin sitten olla jo ihan oikeasti vakavasta. Ärsyttää, että tällaista tuli taas tähän väliin, kun muuten asiat ovat olleet ihan mukavasti mallillaan, mutta elämä on.

Brenda · Huhtikuu 20, 2026, 7.20pm

Jännä juttu. Itse näen todella usein unta, että syön lasia. (?) On siis vaikka mehulasi rikki, ja alan perusteellisesti pureskella sen paloja. Samalla olen kauhuissani siitä, mitä teen. Lasi ei kuitenkaan jostain syystä vahingoita minua. Googletin, että tuo tarkoittaisi tukahdutettuja tunteita, syyllisyyttä ja viiltäviä sanoja. Kaikkea hyvää sinulle ja kissallesi. Olen aina ollut suuri eläinten ystävä.

Winston · Huhtikuu 21, 2026, 2.59am

^ Kiitos, Brenda .

Onnittelut vuoden selväpäisyydestä ja kaikkea hyvää sinulle .

Kirjoittelet varmaan tuolla Lopettajissa. En ole siellä käynyt lukemassa varmaan pariin vuoteen, vaikka voisihan tuota joskus joutessaan taas lueskella. Kyllä siellä varmaan hyviä tyyppejä kirjoittelee hyviä juttuja, kuten joskus aikoinaan ja alkoholin käytön lopettaminen on tietysti aina hyvä asia ja mielellään jo ennen, kun sen kanssa on korviaan myöden kusessa. Kyllästyin vain siihen meininkiin, kuinka alkoholismi sitä ja alkoholisti tätä. Joo, totta kai siitä aiheesta kuuluu puhua sille tarkoitetulla foorumilla, mutta tarkoitan, että ei se likimainkaan aina mene suoraan 1950-luvun punaniska-jenkkilästä revityn juhakemppis-paatoksen mukaan. Joillakin toki menee niinkin, mutta ei se ole läheskään koko totuus ongelmallisesta alkoholin käytöstä.

Alkoholismi-termikin on niin vanhanaikaisesti ja moralistisesti latautunut, että siihen liittyy paljon muutakin, kuin etanolin liikajuominen ja riippuvuus. Samoin raittius-termi on arvolatautunut vanhanaikasesti ja sanoisinko hyveellisesti tarkoittamaan koko lailla muutakin, kuin päihteettömyyttä. Itsekin käytän noita termejä usein selvyyden vuoksi, koska ovat vakiintuneet puhekieleen, mutta varsin pölyttyneitä ne ovat.

No niin, tämmöinen purkaus tässä. Sori siitä.

Brenda · Huhtikuu 21, 2026, 5.52am

“50 -luvun punaniska -jenkkilästä revitty juhlakemppais -paatos”

Oli pakko kirjoittaa tämä oikein paperille.

Reepu · Huhtikuu 21, 2026, 11.38am

Kiitos @Winston <3 Öh, minun omassa ketjussa on lopulta sen verran vähän asiaa alkoholista, niin että olen välillä ajatellut että joku tulee pian minua asiasta ojentamaan tai minut heitetään pois täältä . Olen enimmäkseen kirjoittanut traumoistani, surustani, kissoistani ja asioista jotka ovat minulle tärkeitä/auttavat jatkamaan elämää. Tai sitten olen vaan selostanut tekemisiäni . No, se on ollut minun tapani olla olemassa täällä, selvittämässä päätäni ja elämääni parempaan kuntoon.

Brenda · Huhtikuu 21, 2026, 8.05pm

Pelkään itsekin, että kirjoitan jotain väärää, ja minut poistetaan täältä. Ehkä ovet ovat jo sulkeutuneet tarpeeksi monta kertaa elämässä syystä tai toisesta. Ihan kiva mielestäni lukea kaikenlaisista asioista -elämän koko kirjo!

Lintuanna · Huhtikuu 22, 2026, 9.33am

Kiitos viestistä ja vertaistuesta.

Unien näkeminen on kyllä yksi mielenkiintoisimmista jutuista. Muuten omat uneni on nyt säilyneet samanlaisina, mutta olen alkanut nähdä romanttisia ihastumis-unia. Mulla taitaa olla romantiikan puutetta..

Tuo tilanne, mistä kysyit, on nyt kutakuinkin vakaa, akuuttia hätää eikä huolta nyt ole. Jos hyvin käy, se ei tuosta enää ainakaan takapakkia mene.

Kurjaa, että sulla on ylimääräisiä mielen päällä. Toivottavasti lopputulos on hyvä noissa kaikissa!

Lintuanna · Huhtikuu 24, 2026, 1.50pm

Kävin aamulla labroissa otattamassa maksa- ja b-peth -arvot. Nyt on taas kiinnostavaa ja mukavaa nähdä, miten pienempi peth on kaiken tän vähentelyn johdosta. Harmi vain, että se yksi huono viikko vaikuttaa tähän arvoon, mutta pitäisi sen kai silti olla taas matalammalla.

Jotkut ehkä muistaa, että arastelin silloin joskus aiemmin juomisen kertomisesta psykan polilla, koska olin sen verran paljon (työelämässäni) törmännyt siihen, että siihen saatetaan suhtautua asiaan ei-niin-tarkoituksenmukaisin tavoin. Siis vaikka juominen olisi selvästi itselääkintää psyyken ongelmiin, kuten mulla on ollut. No, mähän kerroin silti.

Sen jälkeen hoitajani on kuitenkin tehnyt asiasta elämää suuremman ongelman. Välihuom. En siis vähättele alkoholin käytön haittoja ja tiedän raittiuden olevan paras vaihtoehto. Mutta juomisesta kerrottuani mun hoidon saamista evättiin ym. ja sen jälkeen ei olla hoitajanikaan kanssa keskitytty muunkaan hoitosuunnitelman mukaisesti käsittelemään mun toimintakykyyn alentavasti vaikuttavia oireita, niille ratkaisuja etsien (mikä olisi aivan varmasti edistänyt juomisen vähentämistä nopeammin, koska niihin psyykkisiin oireisiinhan aloin juoda).

Ja, vaikka siis olen jo aiemmin monesti hoitajalleni kertonut, että en tätä ennen käyttänyt alkoholia aikoihin sekä muistuttanut, että se näkyy kyllä papereissani ja psykan polin pyytämät b-pethitkin asiakkuuteni alusta alkaen näytti aina nollaa, niin jostain syystä hoitajani vaan edelleen yrittää aina vääntää aivan kaikesta alkoholin aiheuttamia oireita. Ja ei —hän ei ole vanha eli se ei ainakaan ole selittämässä mahdollista muistamisen ongelmaa. Omasta mielestäni on kuitenkin suht selvää, että kyse on ainakin osin sairaanhoitajan hlökohtaisesta asenteesta.

Eilen tapasin häntä taas ja yritin puhua, mitkä oireeni eritoten on olleet työssä käydessä hankalia. Lisäksi kerroin (taas), miten nämä on vaikuttaneet sittemminkin. Sairausloman alussakin, kun ne olivat vielä pahempia kuin nykyään. No, nykyisten tapojensa mukaan hän taas kysyi, että miten alkoholin käyttö on ollut mielestäni vaikuttamassa tähän. Olin taas puulla päähän lyöty ja miljoonannen kerran muistutin häntä, että en käyttänyt alkoholia silloin lainkaan. En pisaraakaan. Vuosiin.

No, lääkärin antaessa positiivista palautetta siitä, miten huomattavasti olen vähentänyt alkoholin käyttöä (pethkin laski jo aiemmin, mistä siitäkään hoitaja ei antanut palautetta), havahduin myös siihen, että hoitajani ei ole antanut edistymisestäni juomisen vähentämisessä positiivista palautetta lainkaan. Siis ei edes sivulauseessa vaikka “hyvä” sanoen. Ei siinä, en siis ole sikäli vailla häneltä positiivista palautetta, mutta mietin tätä ammatillisuuden sekä muutokseen ja muutoksen pysyvyyteen tähtäävän hoitoprosessin kannalta.

Olen myös sittemmin verrannut hänen asennettaan ja toimintaansa muihin työntekijöihin — itseni mukaan lukien, jotka antavat positiivista palautetta heti pienistäkin edistymisestä, kuten asiaan kuuluu. Tiedetään kuitenkin, että muutos ei useinkaan ole helppoa kaikille ja baby stepsitkin lasketaan. Henkkoht ainakin koen aina tosi merkittävänä ja palkitsevana, usein ihananakin juttuna sen, että pääsen antamaan muille positiivista palautetta ja iloitsemaan heidän kanssaan niistä pienistäkin edistymisistä. Itse asiassa näin on niin töissä kuin vapaa-ajalla.

No, olen miettinyt myös, että onkohan sairaanhoitajallanikin mahdollisesti vaativuutta. Hänelle, kun ei mikään vaikuta riittävän. Joudun muutenkin, siis muissakin asioissa kuin alkoholin käytössä, itse aina vääntämään hänelle rautalangasta pieniäkin omia edistymisiä, kun hän vaikuttaa tuskailevan, että en edisty tarpeeksi nopeasti. Missään.

Toisaalta taas, ei oma sisäinen vaativuuteni vaikuta muihin, vaativat säännöt ja tavoitteet koskevat vain itseäni ja muille on aina helppoa olla myötätuntoinen jne. No, tiedän kuitenkin, ettei näin ole kaikkien kohdalla.

Tuon hänen mahdollisen vaativuutensa lisäksi on käynyt mielessä tunteekohan hän itsekin riittämättömyyttä, koska toipumiseni ei mene eteenpäin “oppikirjamaisesti”, on hidasta ja oireeni ovat kroonistuneet. Mutta, kun eihän se hänen syynsä ole. Kaikki eivät vain toivu ja kuntoudu samalla tavalla. En kyllä kuitenkaan usko olevani todellakaan ainoa psykan polin asiakas, jonka edistyminen näkyy pikkuruisina askeleina.

No. Olen siis myös alkanut tapojeni mukaan kantaa huolta jo tästä sairaanhoitajastanikin. Tilanne tuntuu jo ihan absurdilta.

Ja joo, eilen olisi tuon tapaamisen jälkeen (“kypsästi” ) niin paljon tehnyt mieli vetää pää ihan täyteen. Mutta en sitten juonut.

Yritän pitää mielessä, että ei ole mun tehtävä vakuutella ja tsempata hoitajaani, ja, että voin itse jatkaa läheisteni kanssa tyytyväisyyden kokemista juomiseni vähentämisestä sekä muista pienemmistä edistymisistäni. Ei vain tee hyvää tällaiselle sisäisesti vaativalle, itseään vielä välillä rankastikin sättivälle ja riittämättömyyttä kokevalle herkkikselle joutua asiakkaaksi hoitajalle, jolle ilmeisesti mikään ei riitä.

Brenda · Huhtikuu 24, 2026, 3.33pm

Voisitko vaihtaa hänet johonkin toiseen?On huonoja, hyviä, ja hyvin huonoja. Muista sanoa syy, miksi haluat vaihtaa. Voit käsittääkseni soittaa ajanvaraukseen, ja jättää sanallisen viestin aiheesta lääkärille.

Winston · Huhtikuu 28, 2026, 5.07pm

Älä huoli . Plinkissä saa kyllä kirjoittaa off-topicia niin paljon, kuin sielu sietää, kunhan suunnilleen käyttäytyy asiallisesti ja noudattaa foorumin sääntöjä. Jos joku ei jutuistasi välitä, se on hänen oma asiansa ja voi vapaasti jättää ne lukematta.

Lintuannalle tsemppiä . En nyt jouda kommentoimaan viimeisintä postaustasi, vaikka se herättikin ajatuksia.

Lintuanna · Toukokuu 1, 2026, 9.57am

Mahdollisesti voisin ja ehkä sitä pitää harkitakin. Mulla vain on ollut jo niin monta eri henkilöä tän mun hoitokuvion aikana, että en jaksaisi enää kertaakaan selittää edes tärkeimpiä asioita juurta jaksaen. Osa toki on kirjattuna, mutta oma kokemukseni on se, että uusi työntekijä haluaa silti aina kuulla asiakkaan taustasta tilanteesta, oireista ym. tämän omin sanoin.

Kiitos kannanotosta joka tapauksessa ja rentoa vappuviikonloppua

Lintuanna · Toukokuu 1, 2026, 9.58am

Kiitos @Winston kirjoittele kuulumisia, kun ehdit!

Lintuanna · Toukokuu 1, 2026, 10.24am

Viikko sitten ajattelin, että alan taas varmuuden vuoksi “viettämään aikaa” taas plinkissä, koska oli sellaiset fiilikset, että mopo saattaa karata käsistä. Jotenkin iski niin voimakkaita epäoikeudenmukaisuuden ja toivottomuuden tunteita ym. ja surun aaltoja, joita mun on edelleen näemmä vaikeaa kestää.

No mutta, tulinkin sitten taas kipeäksi ja sillä tiellä olen edelleen. En ole poistunut kotoani viikkoon, edes kauppaan. Ja yritän pärjätä vielä niin, että ennen maanantaitakaan en käy kaupassa. En kyllä tajua, mistä ja miksi 2 näin voimakasta flunssaa on tullut lyhyen ajan sisällä, kun näitä ennen en muistaakseni ollut pitkään aikaan kipeänä. Ja on kyllä ollut taas puuduttaviakin päiviä, kun en jaksaisi juuri ohjelmiakaan katsoa saati lukea, mutta eipä tässä juuri muutakaan jaksa tehdä.

On ollut kuitenkin mukavaa taas huomata, että enää (tänäkään vuonna) ei ole lainkaan sitä fomo-fiilistä, mikä nuorempana ja nuorena oli, vaikka ei esimerkiksi vappua juhlisi. Ei harmita yhtään, että vappu menee sitä viettämättä enkä koe jääväni mistään paitsi. En sitä toki kiellä, etteikö olisi kivaa tehdä hyvää ruokaa vaikka miesystäväni ja lapseni kanssa (jos olisin terve), mutta sitä nyt voi tehdä muulloinkin. Huomaan olevani myös suorastaan helpottunut, että ei tarvitse lähteä enää ihmisvilinään ja, että voin vain levätä kotona ja päästä aikaisin nukkumaan, kuten yleensä.

Parvekkeelta ja ikkunoista olen kuitenkin nähnyt kevään ensimmäisen sitruunaperhosen sekä valkovuokot, narsissit, voikukan ja jopa keltavuokot. Läheisissä koivuissakin alkaa silmut näkyä.

Ai niin, meinasi unohtua! Sain labratulokset ja maksa-arvot oli normaalit (joskin ne oli muistaakseni normaalit jo edelliselläkin kerralla mitattuina) ja b-peth on laskenut arvoon 0,42. Pahimmillaan se oli mulla 1.04 ja, kun “normaalin” raja loppuu 0,3, niin ei ole lainkaan hassumpi tilanne nyt. Tuli hyvä mieli.

Mukavaa vappua kuitenkin kaikille ja viikonloppua myös

Winston · Toukokuu 5, 2026, 2.49am

Mm. näihin liittyen piti kommentoida, kun täälläkin on välillä ollut sellaista eetosta, että psyk.puolen apua kyllä saa, vaikka kertoisikin päihteiden käytöstään. No, ehkä saa, jos on valmis sulkemaan korkin tai lopettamaan sen, mitä ikinä vetääkään siihen paikkaan, mutta ei se niin yksinkertainen juttu ole.

A) Voi joutua todistelemaan päihteettömyyttään esim. 3 kk tai 6 kk ennen kun sitä apua aletaan antaa. Puoli vuotta on aika helevetin pitkä aika, kun se paha olo, ongelma ja sairaus on nyt ja tässä. Siinä voi olla pirun vaikeaa ryhtyä puolen vuoden kivaan streittailuprojektiin ja siirtää näppärästi sinne tulevaisuuteen ne ongelmansa, joita on itselääkinnyt. Vertailun vuoksi; jos ihmiselle luvattaisiin leikkaus, joka lopettaisi sietämättömät fyysiset kivut sillä ehdolla, että on puoli vuotta ilman kipulääkitystä, kuinka helposti se kivuissa kituminen moneltakaan kävisi.

B) Jos sitä halua ja motivaatiota päihteettömyyteen ei ole ensinkään. Kyllä se sairaus siellä silti on, eikä parane/helpota ilman hoitoa. Ei tietenkään parane ylettömällä päihteiden käytölläkään, mutta juuri silloinhan sitä pitäisi ihmisestä ottaa koppia, kun menee kaikkein surkeimmin. Ei juoppojen somaattisia sairauksiakaan jätetä hoitamatta. Toki motkotetaan aina, että parempi olisi sulkea korkki ja ihan aiheellista se motkotus sinänsä on, että ryyppääminen nyt tuppaa huonontamaan hoitovastetta sairaudessa, kuin sairaudessa, mutta hoidetaan silti. Joidenkin toimenpiteiden ja lääkitysten evääminen toki on ihan oikeasti perusteltua, jos ei saa päätänsä selväksi, mutta edelleenkään ei jätetä tyystin ilman hoitoa.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö, eli ihan oikea mielisairaus. Aikoinaan silloisessa MTT:ssä hoitoni evättiin, kun tyhmänä menin lörpöttelemään päihteiden käytöstäni. Tuuppasivat minut A-klinikalle hoitamaan päihdeongelmaani. Siellä nostivat kädet pystyyn ymmärrettävästi, koska ei heillä ollut resursseja vakavien MT-ongelmien hoitoon. Siinä minua sitten pompoteltiin ees-taas ja ihmeteltiin. En tietenkään täysin heitteille jäänyt, eli pöpilään pääsin aina, kun homma eskaloitui siihen pisteeseen, mutta en ymmärrä mitä hyötyä sen enempää yksilölle, kuin yhteiskunnallekaan oli päästää homma eskaloitumaan, jos sen olisi voinut hoitaa kevyemmilläkin keinoilla.

Usein sanotaan, että terapiat, lääkitykset ym. eivät hyödytä mitään, jos ei ole päihteetön. No, itselläni kyllä hyödyttivät. Löysin jo silloin reippaasti yli 20 vuotta sitten tämän nykyisen psykiatrini ja sain kallonkutistusapua päihteiden käytöstäni huolimatta. Sen seurauksena alkoivat sitten päihteet putoilla kelkasta yksi kerrallaan. Nyt olen siinä tilanteessa, että viihdyn mainiosti selvinpäin ja tätä on kestänyt jo useamman vuoden. Alkoholin kanssa en ole mitään raittiuspäätöstä tehnyt, mutta sen juominen ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa kovin usein. Kas, kun se on pois kaikesta siitä kivasta, mitä selvänä voi touhuta. Ja todella absurdilta tuntuu ajatus, että vetäisin piriä ja Subua ja kourakaupalla benzoja ja ties mitä paskaa, vaikka joskus se oli ihan normaalia elämääni.

Totta kai päätänsä sen verran selväksi pitää saada, että ylipäätään muistaa käyneensä jossain terapiasessiossa, mutta tarkoitankin nyt tätä täyden päihteettömyyden vaatimusta. Ja jos ongelma on selkeästi päihteillä aiheutettu, ts. kärsii aina alkuviikosta sosiaalisten tilanteiden pelosta , siihen on tietenkin turha hassata resursseja enempää, kuin päihdepalveluista irtoaa. Niitä ihan oikeita MT-ongelmia, joissa päihteiden käyttö on seuraus kuitenkin riittää.

Lintuanna · Toukokuu 13, 2026, 9.57am

Tosi hyvin kirjoitit taas. Olen samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Kurjaa myös, että jouduit aikoinaan pompoteltavaksi. Tuon hyvän psykiatrin löytäminen/saaminen on kyllä omanlaisensa lottovoitto. Mun kohdalle sellaista ei ole tullut, mutta näillä mennään.

Karsastan kaikenlaista jäykkää ja mustavalkoista hyvä–pahajakoa, yliyleistämistä ja -yksinkertaistamista. Olen täälläkin huomannut, että nämä elää vahvasti ja joskus on melkein hurjistuttanut, miten toisia neuvotaan vain yhdestä näkökulmasta, yleensä siihen omaan kokemukseen perustuen, kun ei kukaan täällä oikeasti luotettavasti voi toiselle lausua, että vaikka tuon juomisen kertomisesta psykan polilla ei varmasti seuraa mitään pahaa tms. Tai sitten juuri tuo, että juomisen aikana ei mikään tunteiden käsittely saati terapia onnistu yhtään. (En nyt minäkään kirjoita toki mistään 24/7 juomisesta.)

No mutta, silti kannatan avoimuutta tässäkin asiassa omille hoitotahoille, mutta siihen toivoisin kaikkien varautuvan, että siitä saattaa seurata huonojakin asioita. Sitä ei etukäteen voi tietää, kokeilemalla selviää. Ja, jos ja kun niitä huonoja asioita seuraa, kannattaa kerätä rohkeutta puoliensa pitämiseen että homma pysyy realiteeteissa kuitenkin. Itse en ole saanut näin tehtyä, tarpeeksi ainakaan, mutta yritän sitä vielä.

Kivaa viikonjatkoa Winston ja kaikki muutkin!

Lintuanna · Toukokuu 13, 2026, 10.10am

Aika näemmä hurahti nopeasti taas, en edes hoksannut, että en käynyt täällä peräti kahdeksaan päivään. Mitään uutta ei tilanteessani ole tapahtunut, samalla tavalla mennään. Selvästi laskenut b-peth antoi tällä kertaa lisämotivaatiota olemaan juomatta. Hyvä niin.

Voimakkaita surun kokemuksia tulee nyt selvästi enemmän ja niitä ei ole kyllä helppoa sietää. Olen yrittänyt silti antaa surun tulla, hengitellä ja rentoutua pahimman ajan yli. Se toimii kyllä jonkun verran.

Toissa päivänä kävin tapaamassa taas hoitajaani ja sama meno jatkuu. Ärsytti mennä sinne ja ärsytti sen jälkeenkin. Keräilen rohkeutta ottaa asiaa puheeksi, kun en ole pidemmän päälle sellainen että itsekseni vain asioissa elelen tekemättä itse mitään niiden muuttamiseksi. Saapi nähdä miten käy.