^Kuinkakohan montaa nimimerkkiä sinä olet vainonnut viimeisten vuosien aikana täsmälleen samoja keinoja käyttäen? Moderaattori-kortin vetäminen kun on itse saanut ziljoonat eri pituiset bannit - kenties myös ihan pysyvätkin kun nimerkki on vaihtunut muutamaan otteeseen, mene ja tiedä - on kyllä imo vähän jännä veto. Edelleen, tässä on käsittääkseni kritisoitu tapaasi keskustella tällä foorumilla, ei sinua persoonana. Näin olen ainakin itse tehnyt. Tämä ei ole toki akateeminen foorumi, mutta akateemisen diskurssin logiikan pelisäännöt pätevät muuallakin, eli argumentteja saa ja pitää voida kyseenalaistaa sekä tarkastella kriittisesti. Toisten keskustelijoiden keskustelumotiiveihen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin huomion vieminen itse aiheesta on täysin epäolennaista hedelmällisen keskustelun kannalta, ja on vaikea ymmärtää mikä siinä on motiivina taustalla.
Tuulenvire taisi kääntää sivua, joten siirrämpä edellisen sivun loppuun jääneen viestini tälle sivulle.
Hello bro, ja tervetuloa tähän hersyvään ketjuun. 
Inhimillisyyden ja järjen ääntä kaivataan aikoina, joina selkäänpuukottamista kutsutaan “puolensa pitämiseksi”.
Järjen äänestä toki kiittäminen paljon myös Davea, joka sanoi muutamia painokkaita järjen sanoja hyvään aikaan tähän varsin hourupäisenä alkaneeseen ketjuun. Sen jälkeenhän tässä on ollut joitain hyviäkin kommentteja ja aiheita.
Kaaleppinen, me kun olemme yhdessä sellaisia riitelijöitä, niin voisimme kenties muodostaa yhdessä sellaisen keskustelijoiden karkottamis-parivaljakon.
Onky kidding, bro. : )
Tosta keskustelijoitten karkottamisesta tuli mieleen tarkemmin, että moisesta syyttäminen on oikeastaan melkoisen halpamainen syytös. Varsinkin kun näyttäisi siltä, että juuri ne kirjoittajat jotka eniten ovat minun ansiostani kuulemma mielensäpahoittaneet, näyttäisivät roikkuvan entistä tiiviimmin kiinni perälistossani. En taida siis olla kovinkaan tehokas karkottaja. 
Mikäli joku asia ihan oikeesti on karkottanut keskustelijoita tältä foorumilta, niin taatusti joitain AA:laisia on voinut karkottaa AA:n ympärillä tapahtuva jatkuva ivaaminen, trollaaminen ja dissaaminen, eli toisten tukikeinojen haukkuminen.
Tätä ei suostu huomaamaan varmaan edes ketjun aloittaja, joka yksisilmäisessä vihastuksessaan on päättänyt että juuri MINÄ olen kaiken pahan alku ja juuri tällä foorumilla, ja varmaan koko maailmassa. Minä kun olen sellainen juova alkoholistikin, eli vähintäänkin maailmanhistorian pahimpiin despootteihin verrattava ihmispeto. 
Hän ei kuitenkaan muista, kuinka on viime kuukausina vainonnut minua jatkuvalla piikittelyllä, pilkallisuudella kymmenin hekottavin hymiöin.
Kenties tämän ketjun avaus on kuitenkin aivan foorumin sääntöjen ja tarkoituksen mukainen.
Mutta silti minä haluan yhä painokkaammin kysyä kysymyksen, johon tuskin saa vastausta:
Aloittaako oikeasti toipunut ja raitis ihminen tällaisia ketjuja?
Aurinkoista huomenta itsekullekkin. Aluksi todettakoon se, että maailmassa lienee olemassa sellainen kirjoittamaton sääntö että mitä kovemmin yrität toista ihmistä muuttaa, sitä vähemmän kykenet muuttumaan itse.
Jos haluaisimme keskittää kaiken liikenevän energiamme täällä toisten ihmisten parjaamiseen, saati että tekisimme sen yksissätuumin, olisimme varsin tuhoisa yhdistelmä. Mutta tuskin meistä kumpikaan sitä haluaa, vaan sisällämme molemmat haluamme aidosti hyvää toiselle ihmiselle. Ollessamme ihmisiä, vain harmillisesti hetkittäin tuo tuiki tärkeä teko jää taustalle, kaikenlaisen epäoleellisen vallatessa alaa. Päätetään siis tässä yhdessä, yrittää yhdessä hyvällä. Tänään.
Mitä riitelyyn tässä ketjussa, tahi elämässä yleensä tulee, niin näissä lienee perustavana ongelmana se, että ihmiset ajattelevat palvelevansa toisiaan, yrittäessään osoittaa olevansa oikeassa asiassa jos kohta toisessakin. Sitä minäkin harrastan ei siinä mitään, varsinkin suhteessa omiin lapsiini. Yrittäen rakkaudellisesti ohjata heitä hyvään, pois pahanteosta.
Haluan lausua kuitenkin aivan aluksi pari sanaa varsinkin sinulle Ketostix ja siinä samalla sinulle armas Basi. Keto, sinä mielestäni olet äärimmäisen fiksu, sydämellinen sekä vahvasti tunteva ja huumorintajuinen nuori nainen, joka välillä innostuksissaan tulee sokeaksi omalle erinomaisuudelleen. Tämä kaikki siis puhtaasti rakkaudella kirjoitettuna. Kuten todettua, en viime aikoina ole ehtinyt täällä juuri keskusteluita seurata, joten tämä kommentti lähinnä pohjautuu siihen mitä sinua täällä vuosien varrella olen saanut seurata. Sinulla on äärettömän paljon annettavaa meille muille, mutta kaiken antamisen lähtökohtana tulisi toimia se, että ensin pitäisit huolen itsestäsi. Väärällä tavalla itsesi unohtaen, sinulle kun tuppaa käymään samoin kuin minulla, eli alat antamaan meille jotakin sellaista mitä sinulla itselläsi ei juuri välttämättä tässä hetkessä ei ole mistä antaa. Rakkaudellisella veljeydellä todettuna toivoisin sinun pyrkivän nyt tällä hetkellä antamaan itsellesi eniten. Sillä vasta sen jälkeen sinusta saadaan eniten myös me kaikki. Olet minulle tärkeä, joten älä hukkaa itseäsi.
Basi. Olen pahoillani etten ole osaltani ehtinyt täällä jakaa tukea mitä vaikuttaisit viime aikoina tarvinnesi. Toivottavasti elämäsi alkaa taas saada auringonsäteitä, joita me kaikki ihmiset kasvaaksemme tarvitsemme. Olen itse kirjoitellut täällä ainakin sen seitsemän vuotta ja sinä olet ollut matkallani Keton ohella, yksi tärkeimmistä tukijoistani tällä palstalla. Nyt surullisena totean, että silmiini näin äkkiseltään näyttäisi siltä, että oman elämäsi haasteet vaikuttavat kirjoitteluusi ainakin tässä ketjussa kokolailla paljon. Vaikka ystävämme Ketostix on monasti kirjoittelussaan kärkäs, välillä jopa pelottavan suora, tuskin hänkään yksinään täältä ketään pois saa ajettua, ellei sillä kyseiselle ihmiselle liene hänen elämässään hyvällä tavalla tilausta tehtynä. Me kun emme valitettavasti aina ymmärrä sitä, että meitä ihmisiä ohjataan joskus kovallakin kädellä havahtumaan rakkauteen. Toisille Se valitettavasti saattaa merkitä kymmeniä retkahduksia, ennen vapauttavaa raitistumisen kokemusta. Älkäämme siis liiaksi äitykö tuomitsemaan, ettemme samalla tulisi tuominneeksi siinä sivussa itseämme.
Lopuksi haluan jakaa palasen omasta elämästäni, joka toivottavasti kuvannee konkreettisesti sitä, mitä oman elämäni ongelmat pahimmillaan toisen ihmisen elämään saattavat vaikuttaa.
Kuten aikaisemmin olen täällä kertonut, painin taloudellisten haasteiden kanssa. Välillä nuo haasteet tuovat pahimmillaan ikäviä lieveilmiöitä esimerkiksi suhteessa läheisiini. Olen viime aikoina yrittänyt tasapainoilla työnhaun, yrittäjyyden, vapaaehtoistyön, vertaisryhmien ja perheen huomioimisen kanssa. Ehkä hieman huonolla menestyksellä. Tässä tapauksessa lähinnä niin, että perheeni on kokenut jääneensä liian vähälle huomiolle. Meillä kun kotona on viisi lasta, joista nuorin on 5v. vanhimman ollessa 16.
Toiseksi vanhin tyttö 13v. on nyt kipuillut oman murrosikänsä kanssa kovin voimakkaasti. Olen saanut elää tytön elämässä viimeiset 11 vuotta, kohdellen häntä kuin omaa tytärtäni vaikka uusioperheen elämää kuinka elellään. No, omien huolieni kanssa, myös tytön angstaaminen on vaikuttanut kovin kohtuuttomalta ja pahinta kaikessa se, kun itse tykkään puhua kaikista asioista, tyttären noituessa tai pitäessä mykkäkoulua. Kävimme yhtenä iltana kiivaan keskustelun rajoista ja väsyneenä, tavoistani poiketen menetin hermoni. Kiivaan tulituksen jälkeen, tilanne vaikutti jo hetken melkoisen kaoottiselta tytön jo soittaessa itkien isälleen että hakisi hänet pois. No, keräsin itseni, aloittaen keskustelun kokonaan uusiksi huudon sijasta rauhallisesti rakentaen. Ilta päättyi siihen, että istuin kylmällä lattialla jutellen tunnin tytön kanssa oven läpi, hänen jutellessa oven toiselta puolen. Lopuksi käytyämme keskustelun loppuun, ovi avautui ja kyynelsilmin halasimme toisiamme, luvaten pyrkiä jatkossa puhumaan asioista enemmän. Kaikki tässä riidassa johtui vain omasta väsymyksestä, toivottomuudesta sekä nuoren naisen murrosikään liittyvistä tunnekuohuista joista pahin oli pelko tulla hylätyksi. Siis tunteesta, josta allekirjoittaneella on kohta 40 vuoden omakohtainen kokemus. Tässä siis yksi esimerkki elämästäni, jossa konkreettisesti taas kerran osoitettiin minulle se, että sättiessäni toista, minulla jää huomaamatta kokonaan ne kultaakin kalliimmat kokemukset, jotka tuolla toisella ihmisellä minulle peilinä toimiessaan on annettavana.
Jatkakaamme siis jakamista, jättäen toistemme tuomitsemisen vähemmälle. Siinä samalla saatamme tulla huomanneeksi sen, ettei kukaan meitä itseämme ole tuomitsemassa, vaan puhtaasti tukien tuuppimassa kohti eheämpää minäkuvaa.
Thanx bro, kauniista viisaista sanoistasi.
Vaan lienee kyllä niin, että juuri tällä hetkellä tällä foorumilla en pyrikään antamaan mitään erityisen tärkeää kenellekään. Olen vain keskustelemassa. Siinä mielessä olen siis kai jopa samassa (soutu)veneessä kuin Metsänreunan mies, että en erityisesti hae täältä tukea enkä juuri tällä hetkellä sitä pyri antamaankaan.
Pelkkää keskustelua ja ajatustenvaihtoa siis.
Itsestäni huolehdin toki ja tälläkin hetkellä minun pitäisi lukea ensi viikon tenttiin. SE on nyt tärkeintä, terveydestä huolehtimisen ohella. Niin ja se korkki kiinni, toistaseks.
Opiskelu, harrastukset… bändi. Treenit huomenna.
Toisille annan jotain tärkeää sitten kun olen taas työssä tai työharjottelussa. Eli paljastettakoon nyt tässä vaiheessa, että minä en ole missään töissä tällä hetkellä joten johtoportaani tai sen keskitason yhteystietojen etsiminen on turhaa.
Sikäli en juuri nyt miellä olevani myöskään mikään päihdetyön ammattilainen niinkuin otsikossa prameasti sanotaan, vaan olen vain vaatimaton sosionomi-opiskelija.
En asiantuntija, vaan opettelija, oppija! 
Erityisen hieno Kaaleppisen viestissä on tämä ketjun aloittajalle osoitettu kohta. Olen itsekin ounastellut hänellä olleen jonkinlainen vaikea vuosi, joka on kyllä näkynyt koko vuoden ajan tällä foorumilla hänen viestiensä sävyssä ja asenteessa.
Itseasiassa sellainen IRL- vihamiestoiminto on olemassakin jo esimerkiksi jehovantodistajilla.
IP- bannistakin pääsee kun ostaa uuden tietokoneen.
Reilut kolme vuotta sitten, kesällä 2010, oli tällä foorumilla ketju otsikolla:
“Päihdeongelmainen päihdehoitajana! Toimiiko?”
Itse asiassa se löytyy hakutoiminnolla vieläkin, ja vaikka siinäkin oli alunperin pelkkä pilkkaamis- ja dissaamismotiivi yhtä kirjoittajaa kohtaan, siitä sukeutui ajan mittaan hyvinkin pitkä ja paikoin antoisa ja asiallinen ketju, jossa oli ihan hyvääkin juttua. Itse asiassa luin sitä juuri hiljattain.
Siinä oli mukana samoja keskustelijoitakin kuin tässä ketjussa, mm. Fernetti. 
Senkin topikin otsikko meni sikäli hutiksi, että maalitaulu ei suinkaan ollut mikään “päihdehoitaja”, vaan pelkkä puolivalmis lähihoitaja joka työskenteli siihen aikaan kesätöissä kotihoidossa.
Maalitaulun ammatillinen kasvu ja jatko-opinnot ovat tosin kuulemma olleet sittemmin hyvinkin dynaamisia, ottaen huomioon että hän on “päihdeongelmainen” jonka hommat ei toimi. 
Tästäkin ketjusta voi kehittyä vielä ties miten pitkä ja monivaiheinen. Taidampa omia tämän omaksi ketjukseni, nyt kun tähän ei kukaan muukaan paljoa enää kirjoita.
Method to my madness vol. 2.
Mutta kohta saa Plinkki ja koko internetti riittää tältäkin päivältä, ja minä lähden bänditreeneihin. 
Ad venttiä niin alkoholisteille, avuntarvitsijoille kuin avunantajillekin.
t: sincerely yours: Madame Trooper
Ajatelmia sunnuntain kuluksi ennen bänditreenejä.
Tavallaan minusta on ihan okei olla ns. ei-pidetty-henkilö jollakin anonyymillä nettifoorumilla. Se ei toki tarkoita ettenkö pyrkisi noudattamaan foorumien sääntöjä ja netikettiä, ja ettenkö pääosin ole siinä onnistunutkin. Yli 5000 viestiä ei saa kirjoitettua alle kolmessa vuodessa näinkin tiukasti moderoidulla foorumilla, ellei kirjoita suurelta osin ihan suht kelvollista matskua. 
(Ja vaikka sitä on tällä post countilla vaikea uskoa, kyllä minulla on ohessa ollut ihan jonkinlainen elämäkin : ))
Jossain vaiheessa olikin jopa hieman nihkeää olla joku “guru” tai “idoli” tai alkaa jopa saamaan jonkinlaisia lähentymis-yrityksiä eri tahoilta.
Ei sikäli ettenkö voisi olla kiitollinen kaikesta mielenkiinnosta minua kohtaan, mutta sorry guys: en minä sitä varten juuri tällä foorumilla ole.
Vertaistukea ja tsemppausta haluaisin kuitenkin ehtiä antaa uusille tulokkaille, mutta valitettavasti se unohtuu aina kokonaan jos juuttuu joihinkin ihme mutapaineihin. Niihin juuttuu joskus, vaikka niitä yrittäisi välttää sekä hyvällä että pahalla.
Tulokas on tärkein, kuitenkin.
Mutta mitään selkääntaputuksia (enkä -puukotuksiakaan!), paijauksia, haleja, pusuja, ablodeja, herutuksia, imarteluja, ihailua, tykkäyksiä yms. minä en ole tältä foorumilta hakemassa.
(Niitä varten minulla on Facebook : ))
Tällä foorumilla voin siis mielelläni edelleen jatkaa eräänlaisessa “pahiksen” roolissa, joskin tietysti reilun pelin, asiallisen keskustelun ja sääntöjen hengessä.
Antoisa mielipiteiden vaihto ja tiukat mutta sääntöjen mukaiset debatit olkoot linja edelleen.
Pahiksen rooliin tosin tullee pieni särö siitä, että alkoholikokeilut aion jättää tämän vuoden puolelle ja vaihteeksi taas aloitella täysraittiutta vuodelle 2014.
Senhän voi aloittaa vaikkapa kevyesti tipattoman tammikuun merkeissä.
Ja nyt se on rockn roll ja minä alan tehdä lähtöä bnditreeneihin kokeilemaan yhtä jos toista uutta metkaa juttua.
Tietääkös foorumin musiikki-ihmiset, mikä on DROPPED D ?
Musiikista en tiedä mitään. Kuitenkin tähän sopivasti muunnettuna: “Lieb Ketoland magst ruhig sein, lieb Ketoland magst ruhig sein: Noch steht fest und treu die Wacht am Rhein”. “Viel Feind, viel Ehre”. 
Yleisempi nimitys on drop D. Mutta mikä mahtaa olla drop 2 and 4?
Andante, ihanaa. Valitettavasti saksan taitoni rajoittuu muutamiin irrallisiin sanoihin ja lauseisiin.
Ei hajuakaan. Kuulin itseasiassa drop d:stäkin ekan kerran viikko sitten, kun basisti (!!) kertoi mulle siitä. 
Se onkin kuulemma joku ihan yleisesti käytetty vanha juttu jo.
Juu, rokkari tuskin tulee drop2&4:sta (tai drop 2:sta/3:sta) koskaan tarvitsemaan. Drop-d:tä toki. Kitaristille voi suositella myös double drop deetä.
Kuulosti muuten tosi hämärältä se drop d. Tai sitten en vaan osaa.
Mutta mikäs tuo double sitten on?
Pitäsköhän mun vaan tyytyä siihen että olisi se perinteinen E-A-D-G-B-E ja se pysyisikin siinä. Ilman droppeja, ja troppeja. 
Pitkän tähtäimen suunnitelmahan ja haave mulla on ryhtyä basistiksi, joka kuvastanee muutenkin kunnianhimoani elämässä.
Stop it!! Tai tulen töräyttämään basuunaan jonka hankin Baselista.
Tämä menee aika lailla OT ja en nyt mieti ketään palstalle kirjoittaneita henkilöitä. Olen miettinyt usein sitä, mikä houkuttelee hakeutumaan alalle päihdetyöhön. Onko sen taustalla oma tai läheisen alkoholiongelma? Vaikea ajatella, että päihdetyön ammattilaisella ei olisi omassa elämässään ollut minkäänlaista kosketusta alkoholiongelmaan (tai muihin päihteisiin) jossain muodossa. Kaikki kunnioitus arvokasta päihdetyötä tekeville.
Moi Muratti. Ei ollenkaan OT:tä. Mulla oli jossain vaiheessa suunnitteilla alkaa paneutumaan tosissaan päihdeteemaan. Tavoitteena antaa edes murto-osa siitä eteenpäin mitä itse olen vastaanottanut. Hylkäsin suunnitelman, koska kuvittelen olevani epäsopiva erittäin vaikealle alalle. Olen kyllä sitä mieltä, että hyvällä päihdetyöntekijällä tulisi olla joko omakohtaisia tai erittäin läheltä hankittuja kokemuksia aiheesta.
Kiitos tästä viestistä, muratti. Kysymys on todella hyvä, ja siinä on paljon pohdittavaa!
Taitaa olla että useimmat niistä, jotka vasta aikuisena ja elämänkokemusta omaavana hakeutuvat päihdetyöhön tai kouluttautuvat sille, omaavat jonkinlaisen hyvin omakohtaisen kokemuksen päihdeongelmasta: joko omasta tai jonkun läheisen.
Niitä jotka ajautuvat alalle jo nuorena jonkun hoitaja- tai sosiaalialan koulutuksen kautta, saattaa puolestaan johdattaa niinkin pinnalliset jutut kuin ns. seikkailunhalu, tai alan “rankka” maine tai “coolius” tms. Kuulostaa lapselliselta, mutta niin vain taitaa olla.
Mutta: ihan molemmista lähtökohdista voi kehittyä hyviä päihdealan työntekijöitä! Se todellinen ammatillinen kasvu ja hioutuminen tapahtuu joka tapauksessa vasta sitten käytännön työssä, työkokemuksen ja näkemyksen karttuessa.
Oma päihdekokemus ei ole mikään ehdoton edellytys tulla todella hyväksi työntekijäksi alalla. Oma kokemus voi toki olla hieno voimavara, tai sitten jopa haittaava tekijä jos tyyppi lähtee alalle ns. terapiomaan itseään.
Suomessa on ihan vahva tämä omakokemuksellisuuden omaavien päihdetyöntekijöiden “kultti”, mutta hoitotulokset ei silti monessa paikassa ole kovin huimia.
On valitettavaa, että päihdetyössä enenevissä määrin vaaditaan vähintään amk-tasoista tutkintoa, jos haluaa edes jonkinlaiselle palkalle tai valinnanvaraa omiin duuneihin. Siis sairaanhoitaja tai sosionomi.
Mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautuneelle lähihoitajallekin toki löytyy hommia jostain.
Sitten on vielä sellainen pikkututkinto kuin Päihdetyön ammattitutkinto, jota ammattikoulut markkinoivat kelpo tutkintona, mutta jolla sellasenaan ei kovin paljon tyällistytä nykysin. 
Harmi, koska tämä tutkinto on ollut erityisesti kokemusasiantuntijoiden väylä ammattimaiseen työhön.
Ach, buhallat basuunalla Berliinin muurinkin baskaksi! Bop on, Baijerin baba.
!!!
Hyvää pohdintaa,
Olen joskus itse lukenut kirjan nimeltään ; Auttajan Varjo, muistaakseni oli hyvä ja käsittelee juuri näitä asioita, sorry kun sotkeuduin tähän…
Have a nice day
Heipat,
Olen kiinostunut tästä topicista sen vuoksi että läheiseni on huumeaddikti. Toipunut.
Onko täällä tarkoitus rääpiä jotain tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää? Jos on, poistun hiljaa tonne Vilpolaan.
Mun mielestä hyvä päihdeohjaaja voi hyvinkin olla toipunut päihdeongelmainen. Ohjaaja-sanaa käytän tässä, koska ammatteja en lähde tässä erittelemään.
Mun mielestä olis helkutin hyvä, jos kouluihin mentäis ex-alkkareiden ja -narkkareiden statuksella syrjäyttämään nämä Riku Rinteet kannabispiikkeineen. Noni ole hyvä ja huomaa pieni provo.
Mun mies on ollut noin kaks+ vuotta raittiina ja häntä pyydetään koko ajan vieroitus-, kuntoutus- ja oppilaitoksiin puhumaan raitistumisesta. Aika jännä ku ottaa huomioon, että miehellä on paniikkihäiriö. Silti se menee ja tekee ja kertoo kuinka kädet hikoo ja pyörryttää ja sitten se voittaa kaikki. Oireet ja yleisön. Nuoret puolelleen.
Aktiivisesti käyttävä ongelmainen päihdeAMMMATTILAINEN on täysin eri asia sitten, silloin pitää mennä ja jutella jumalalleen, vaikka mun Arabian 9110:lle.
Plöh.