@Lassi jei. Onneksi olkoon . Näin niitä päiviä vaan kertyy.
Onnittelut @Lassi!
Hieno juttu Lassi!
Osta moottoripyörä, jos vaan rahat riittää. Jos ei riitä nyt, niin päätä silti että ostat. Löydät kyllä keinon siihen. Ihminen tarvitsee unelmia.
Itse lupasin alussa ja edelleen lupaan itselleni juttuja, kunhan sopimuksen toinen puoli pitää. Eli raittius.
T. Puuhapete
@puuhapete olen samaa mieltä. Ihminen tarvitsee unelmia ja itselleni moottoripyöräily on yksi keino pään tyhjentämiseen. Olisi muuten kiva jos saataisiin joskus porukka kasaan yhteisille ajolenkeille. Tosin porukka taitaa asua eri puolilla Suomea, että toteutus voisi olla vähän hankala.
Ensimmäiset kaksi viikkoa takana, vielä ei ole miestä koeteltu niin paljon, että ratkeaminen olisi ollut lähellä. Sellainen hetki kuitenkin tulee, jossa minulta vaaditaan voimaa, että en ratkea. Tämä suoraan kokemuksesta.
Heh, samoilla messuilla kävin, kahdesti… ja ostin pyörän.
Messuilla tuli sattuneesta syystä kiinnitettyä huomiota suht märkään meininkiin. Perjantai oli vielä rauhallista, mutta lauantaina tietyt alueet kuin ruotsinlaiva. Omiakin tuttuja siellä oli ja kun ensimmäisen tuopin ottivat, niin samasta pöydästä löytyivät vielä tuntien päästä ja jututkin olivat samat.
Messujen jälkeen illalla katsoin videoita tulevasta pyörästäni ja jatkoin aamulla aikaisin lisävarusteita kahlatessa, kun perinteisesti “ei taaskaan kaduttanut etten ottanut edellisenä iltana.”
Ei kannata hävetä raittiuta, eikä omia ajatuksiaan, sikälimikäli alat jossain vaiheessa tuntea itsesi paremmaksi kuin kipottavat kaverisi. Tämän näyttämisestä ei ole hyötyä, mutta itse ainakin ajattelin messuilta kotiin ajaessa ihan avoimen ylpeästi ja ilkeästi keskenäni, että olipa pojilla hyvät messut. Olen itsekseni ylpeä raittiudestani. Niin, raittiudesta. Minulle toimii termi raittius näiden asioiden käsittelemiseen paljon paremmin kuin alkoholismi ja alkoholin himon torjumisen ympärillä pohdiskelu. Ehkä sullekin? Posin kautta.
Sulle Lassi alkaa tulla monen sortin ajatuksia tulevina viikkoina ja kuukausina. Ne tulevat syventymään ja muuttumaan ajan myötä, jokaisella yksilöllä tietenkin vähän eri lailla. Yksi ajatus tuntuu keskustelujen ja oman kokemuksen tulevan 100-varmasti kaikille. Kun olet ollut pidempään raittiina, niin olkapäille hyppää istumaan näkymätön kääpiö, joka taputtaa selkään ja kuiskaa, että sullahan on homma hallussa… ei yksi tuoppi haittaa. Paljon tulee mutkia matkaan, mutta tuo kääpiö on pahin. Tuohon tilanteeseen sitten kaikki paukut ja kääpiö maatakiertävälle keinolla millä hyvänsä.
Tsemit!
@Apnea puhut asiaa. Se kääpiö hyppää aina tietyin väliajoin huutelemaan asiattomuuksia. Pahinta on että sitä voi jopa uskoa. Tässä kohtaa kannattaa uskoa tämän jo kokeneita. Alkoholistista harvoin tulee enää kohtuukäyttäjää. Homma jatkuu tauon jälkeen entistä hurjempana.
@Apnea Saako kysyä että millainen pyörä tarttui messuilta matkaan?
Samaa mietin… @Apnea laita kuva! Onnittelut hankinnasta.
Kiitos mielenkiinnosta. Tarkka malli yhdestä tilaisuudesta hankittuna rajaa henkilöllisyyksiä turhan tarkasti, joten tyydyttävä laventamaan, että matkaenduro.
Harrastuksena tämä uppoaa sarjaan ”selvinpäin parasta” sekä antaa loputtomat mahdollisuudet nostaa kirjaimellisesti kytkintä eri tilanteissa. Voi ajaa yksin tai yhdessä, mutta itsenäisenä, riippumattomana. Ajoa voi jatkaa pidempään illalla tai liikahtaa aikaisemmin aamulla. Näissä piireissä kun alko tuntuu kuuluvan iltoihin, toki en vielä tiedä missä määrin missäkin porukassa. Onneksi en tehnyt tätä hankintaa vuosia sitten, jolloin olisin kekkuloinut viimeisenä pystyssä ja ajellut krapuloissa perässä.
En tiedä, tällä hetkellä on suht suuret odotukset ajelun autuudesta varsinkin yhdistettynä raittiusprojektiin, mutta aika näyttää miten kylmä, kuuma, hiki, hengenvaara sun muut ankeudet vaakaa heiluttavat. Ainakaan touhussa ei ole vanhoja assosiaatioita pullon kanssa harrastamiseen, joten siltä kantilta tämän pitäisi toimia.
Onnea uuden pyörän johdosta
Toivottavasti moottoripyöräily antaa meille molemmille yhden hyvän syyn lisää pitää korkki kiinni ja keskittyä täysillä ajamisen antamaan nautintoon. Itsekin olen tehnyt päätöksen, että hankin jälleen pienen tauon jälkeen moottoripyörän ja joku tuollainen matkaenduro olisi kyllä kiva!
Tässä mennään edelleen päivä kerrallaan eteenpäin ja ensimmäisen kahden viikon aikana on tuntunut, että päätös lopettaa on ollut oikea. Kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole. Se tie on katsottu jo niin monta kertaa ja aina tie johti umpikujaan.
Kirjoittamisesta tänne on ollut minulle todella suuri apu ja erityisesti siitä kun saa lukea teidän kommenttejanne. Tulee olo, että joku välittää. Mukavaa tiistaita kaikille!
Minulla sama juttu @Lassi , tämä lopettajien tuki on todella merkittävää ja arvokasta. Luin palstaa pari vuotta ennen kuin rohkastuin kirjoittamaan. Itse kirjoittaminen, osallistuminen on ollut merkittävä käänne, siitä on ollut isosti apua, vaikka välillä sutii aivan tyhjää ja tuntuu, että ei minulla ole mitään kirjoitettavaa.
@Lassi @Metsanpoika ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa vertaistukea. Täältä sitä on hienosti saanut. Itsekin välillä ajattelen ettei minulla ole sen suurempaa sanottavaa, mutta vaikka käyn kirjaamassa sen, että jaksan olla raittiina. Koen että sitoutuminen asiaan on vielä piirun verran vahvenpaa, kun sen vielä kirjoittaakin.
Just näin. Tuntuu hyvältä kun joku toinen onnistuu, kertyy pyöreitä päiviä. Ja tuntuu hyvältä kertoa omista onnistumisista. Negatiiviset tuntemukset, tapahtumat on ollut hyvä jakaa, niihin olen saanut myös tukea, ymmärrystä ja vinkkejä. Samoin tasapaksut, tylsät ajanjaksot… Lopulta on ollut silmiä avaavaa lukea, että en ole kokenut mitään ainutlaatuista, melkolailla samankaltaisia tarinoita löytyy. En ole mitenkään outo, alkoholi vaan otti ylivallan, niin kuin käy monille muillekin. Kemiallinen aine ja niin se toimii, kun tarpeeksi juo. Ja helpottaa ajan mittaan, kun ei juo. Tänään eikä huomenna.
Moi vaan!
Olen 63-vuotias naimisissa oleva rouva ja 2 bonuslapsellani yht. 9 lasta,siis meidän lapsenlapsiamme. Minulla on ihana työpaikka, jäin 50% työajalle reilu vuosi sitten. Elelemme kahdestaan, ihan mukavaa elämää. Kaikkea varjostaa kuitenkin minun alkoholin käyttöni. Olen niin riippuvainen päivittäisestä juomisestani että jo aamulla töihin lähtiessä tulee mieleen mistä taas haen töistä tullessani kaljat. Viimeiset 4 vuotta meni kaljahuurussa, mutta toleranssi oli niin korkealla, että kukaan vieras ei huomannut että olin juonut. Mikään muu ei enää tuonut mielihyvää, eka kalja aina rentoutti. Muutaman jälkeen pitikin sitten ottaa torkut.Tähän kaikkeen kyllästyin totaalisesti ja aloin olla ihan oikeasti huolestunut terveydestäni. Tammikuussa sain tilatttua ajan päihdehoitajalle ja aloitettiin avo vieroitus. 3 krt 250 ml tiamiinipistos ja 3 päivänä diapam päivittäin vähentäen. Miepä-hoitajalla käyn viikottain ja aloitan Naltrexonin heti, kun verikokeiden tulokset tulevat. Nyt on puolitoista viikkoa kulunut ja koukussa vielä, täytyy rehellisesti myöntää. Mutta määrä on vähentynyt, kauppareissulla otan vain yhden oluen!!! Näillä mennään, ehkä tuo lääke auttaa sitten siihen varsinaiseen addiktioon.
Hei, kiva kun kirjoitit tänne. Olet ottanut merkittävän askeleen, kun olit valmis kohtaamaan ongelmasi ja tekemään asialle jotain. Monilla se jää tekemättä.
Kirjoittele kuulumisia ja tunnelmia. Täällä ollaan kuulolla. Mainiota, että lääkkeet tuntuvat tepsivän. Onko perheessäsi alkoholitaustaa?
@mummo53 voi miten hienoa että olet päättänyt ottaa askeleita raittiuteen. Päivän paras päivitys. Päivä kerrallaan on hyvä metodi. Kyllä sinä onnistut. Kirjoittele täällä ahkerasti ja jaa ne tyhmältäkin tuntuvat ajatukset. Tsemppiä jatkoon!
@mummo53 tervetuloa joukkoon. Ihan todella mahtavat askekeet olet ottanut toipumisen tiellä. Tänne vaan kirjoittamaan rohkeasti tuntemuksia.
Tervetuloa @mummo53. Hienoa, että kirjoitit tänne. Ainakin itselleni kirjoittelu tänne on ollut terapeuttinen kokemus.
Viikonloppuna tulee 3 viikkoa juomatta ja nyt alkaa ensimmäisen kerran olla se tilanne, että mieleeni tulee ajatuksia miten mukava olisi taas ottaa olutta. Tiesin toki, että näin tulee käymään ja poiketen aikaisempaan, olen nyt valmistautunut asiaan paremmin sanomalla itselleni joka päivä (ja tarvittaessa vaikka joka hetki), että minä en VOI juoda enää vaikka kuinka tekisi mieli. Alkoholin kohtuukäyttö ei onnistu minulta, koska olen alkoholisti ja ainut oikea tapa on olla juomatta pisaraakaan. Helppoa tämä ei tästä eteenpäin tule olemaan, mutta motivaatio on onneksi kova ja tahdon onnistua.
Pientä päivitystä muutaman päivän hiljaiselon jälkeen. Raittiina on edelleen pysytty vaikka nyt alkaa olla se aika jolloin juomahimot nousevat aika ajoin esiin ja sisäinen demoni kuiskuttelee, että “kyllä sinä voit aina yhden ottaa”. Olen kuitenkin toistaiseksi pystynyt pitämään tämän demonin aisoissa eikä todellista läheltä piti tilannetta ole tullut.
On muuten aika mahtava tunne kun herää viikonloppuna ilman krapulaa! Olo tuntuu kuin olisi syntynyt uudelleen ja jaksaa ihan eri tavalla olla perheen kanssa, urheilla ja yleensäkin nauttia elämästä. Tsemppiä kaikille raittiuteen